110 - Luku 1, Daily Life, osa 3

Toisessa Monokuma-teatterissa opetetaan, että mahdoton löytyy sanana vain narrin sanakirjasta. Opin Googlesta, että Napoleon sanoi joskus noin. Danganronpat ovat opettavaisia pelejä, mutta eihän sanakirjassa esiintymättömiä sanoja voi käyttää ellei tee mahdottomasta mahdotonta. Mahdotonta settiä taas teatterissa, ei voi muuta sanoa.


Narrin sanakirja koostuu mokelluksesta.


Maksetut urheilijatkin sanovat, että impossible is nothing.

Hajime muistaa Togamin ravintolakäskyn ja panen hänet törmäämään hotellikotteroiden keskipisteessä Nagitoon, jolla ei ole ollut aiempaa kokemusta selviytyä vaikeuksista tai ei hän ainakaan ole ajatellut vaikeuksia. Juu, niin, Makotokin uskoo. Hajime voi samaistua Nagiton fiiliksiin. Nagito ainakin uskoo vakaasti, ettei heidän kannata olla yksin vaan jeesata toisiaan. Päämääränä on tietenkin toivo.


Paitsi murhaleikki.

Äärimmäinen toivo menee edeltä ravintolaan ja kohtaan bilealtaalla tyttötrion. Mikan toivottaa arasti hyvää huomenta, ihastuu vastakaiusta ja hihittelee itsekseen, kun Hajime suostuu tervehdyksiin toistamiseen. On hoitsullakin ollut yksinäistä, kun tämä on hänelle ihan uutta. Hiyoko olisi mieluusti nukkunut kauemmin, kun hän muutenkin napostelisi karkkia kämpässään aamupalaksi. Mikan älähtää tuollaisen olevan epäterveellistä ja Hiyoko älähtää häntä pitämään huolta omista asioistaan. Eikä hän tykkää yhtään mokoman ruman nartun pillityksestä. Hajime nimeää tanssijan asenteen äärimmäisen huonoksi, mutta ei lausu faktaa julki. Mahirukaan ei ole järin hyvällä tuulella, sillä hän ei saanut oikein nukutuksi eilisen tapahtumien vuoksi. Hän aikookin kutsua tyttöjä kylään. Pojat älkää vaivautuko. Ei huolta, huohotan vain ikkunasta ja potkin Teruterun viereisestä helvettiin.


Hyvä sairaanhoitaja ei koskaan tervehdi potilaitaan.


Voisin syödä suoraan sokeria ja rasvaa.


Hiyoko pompottaa kaikkia ja kaikkea.

Respasta potkin yläkertaan energisen ja vähemmän energisen tytön. Ibuki on keksinyt uuden ihqupirtsakan aamupalaletkautuksen ja Chiaki horisee kombojen olevan kesken. En tule viimeisenä paikalle, sillä Nekomaru, Teruteru ja Sonia ovat jo läsnä eikä kenelläkään ole mitään puhuttavaa. Eilinen vaivannee useampaakin. Muut tulevat pienellä viiveellä. No ei teknisesti ottaen kaikki muut, sillä Fuyuhiko on poissa. Peko kylläkin näki happaman minijäbän, joka sanoi jättäytyvänsä jengistä. Kazuichi arvelee nilkin kyhäilevän murhaa, sillä Fuyuhikollahan on mafiatausta.


Good nom-nom-nomming!


C-c-c-combo breaker!


Vähän löin miekalla.


Pikemminkin Fuyuhiko on Japanin mafia.

Togami antaa äkäisen pennun olla omissa oloissaan ja kertoo, mistä tänään kiikastaa. Tänään he juhlivat illasta auringonlaskuun. En käytä termejä bailata, kreisibailata tai krebata, koska nuo on suunnattu vammaisille ja vähän tyhmille. Nostan retorisesti käteni ylös, sillä en aio edes kysyä itseltäni, olisiko entinen Togami järkännyt koskaan muille juhlia. Vihje: ei. Mitä kummaa maailma on tehnyt Togamille, kun hän on nyt lihava läski, pohjimmiltaan aika leppoisa ja järjestää muille ihan hyvää hyvyyttään pippaloita?! Tietysti ajattelen liian positiivisesti ja Togami kuitenkin lukitsee meidät hermokaasuhuoneeseen.


Paardit ovat parhaat.

Bilepullero on kuitenkin sääntöjen suhteen tiukka. Läsnäolo on pakollista. Kazuichi ja Mahiru ihmettelevät, onko tämä sovelias hetki juhlia, mutta Nagito on Togamin puolella. Ei möllötys mitään auta. Togami ei sano suoraan olevansa ystävyyssuhteiden kannalla hyväntahtoisessa tempauksessaan, mutta pitää yhteistä yötä silti ehdottoman tärkeänä. Ja he muuten ihan varmasti juhlivat koko yön, vaikkei Mikan haluaisikaan.


Mutta minulla on kehno viinapää.


Sittenhän voisimme vain käyttää vapaa-aikaa tähän.


Joku voi pudottaa katon niskaamme.


Ei bileitä sinulle.

Riemun kipinä leviää saarelaisiin kulokelohonkavalkean tavoin. Akane on messissä ja Teruteru suunnittelee jo safkalistaa, mutta entäpä menomesta? Ravintola ei kelpaa Togamille, jolla on tilassa jonkinlainen suljettu paikka, johon Monokumalla ei ole mitään asiaa. Useita vaihtoehtoja pyöritellään ja Teruteru suistuu tahmaisille sivuraiteille, kunnes Nagito ehdottaa hotellin viereistä rapistunutta puurakennusta. Siivoussilauksella siitä tulisi pätevä lukaali. Peko muistuttaa, ettei Monomi päästänyt heitä sinne remontin vuoksi. Monomi kuulee nimensä tarkoilla jänöreseptoreillaan ja katsoo asiakseen ilmestyä. Hän ei kommentoi, käyttääkö isoveli valvontakamerajärjestelmää silminään. Koska Monomi on vielä hatarasti toivon puolella, hän antaa meidän astua juhlatilaan, vaikka Hiyoko pahoittaakin hänen mielensä.


Parempi järjestää hyvä näyttely.


Jabberwock Island kävisi.


Choo choo motherfucker.


Teruterulla on useampi vuosi kokemusta.


”…But to trespass upon that land is strictly forbidden…”


Voit siivota jälkemme.


Makoton perhearkea Danganronpa 15:ssä.


Hiyokon solvauksista voisi alkaa pitää kirjaa. Siitä tulisi paksu.

Jonkun pitää olla vastuussa siivouksesta. Sonia intoilee työstä, jota hän ei ole varmasti tehnyt koskaan, mutta Kazuichi ei anna prinsessansa mennä sotkuun. Muutkin kitisevät hanttihommasta tai eivät ainakaan aktiivisesti ilmoita osallistumisinnostaan, joten Nagito ehdottaa pitkää tikkua. Hänellä on jo tikut valmiina – kaikkeen tulee varautua – ja ironisesti hän vetää sen väärimmän kepukan. Ei häntä duuni kaduta, sillä siivous on tuttua puuhaa. Muistan elävästi – ja haluan unohtaa – School Moden. Teruteru tietenkin kokkaa kuin piillä neljään pyrkivä Jamie Oliver ja Peko tarjoutuu epäkiitolliseen viestipuuhaan tiedottaakseen Fuyuhikoa heidän illastaan. Ihan varmasti tulee mukaan, juupa juu. Toisaalta uskoisin Pekon panevan miekallaan pakon edessä kunnolla kampoihin minigangstalle.


Kokemus muuttaa elämäsi.


Ei tuo ole piirros.


Kausaliteetti be damned.


On onni olla epäonninen.


”You wouldn’t even serve it to a fucking pig!”

Koska paratiisijuhla on ajankohtainen vasta illansuussa, tässä on siirtolohkare vapaa-aikaa päivälle. Onpa anteliasta. Ensimmäinen murha antaa totisesti odottaa itseään, mutta mikäpäs tässä kansan syviin riveihin tutustuessa. Vaikka jatko-osan alustus tuntuu hurjan paljon ykköstä massiivisemmalta, ei sillä ole oikeastaan väliä, sillä kaikki kokemani on ollut hyvää ja oikeastaan ihan oleellistakin settiä… ja ennen kaikkea äärimmäisen mielenkiintoista!

Uusi päivä tuo tullessaan uusia asuntoja. Häiritsen Gundhamia, Togamia, Hiyokoa ja Soniaa MTV Cribz -merkeissä. Palaan kyllä Gundhamiin, mutta teen ensin perusrundin saarivaltion ympäri nyhtääkseni juhla-aiheista dialogia useimmista. Tilannekohtaista vapaa-ajan ”haluutsä seukata mun kaa” -dialogia tuntuisi olevan ykköstä enemmän. Fuyuhiko on taas jossain toisaalla. Siitä vaan.


Hienot verhot kyllä.


Kukas se siellä ylhäällä luuraa?


Odotin sisustukseksi mustaa listaa kaikista oppilaista.


Malliesimerkki Sonian murhaamisesta on pudottaa kattokruunu.


Tulee likaa kynsien alle.


Ei saa olla värirasisti.


400 desibelin joukkomurha.


Sinusta tuntuu aina tuolta.


Cocoshimi Battles the Pink Robots

Palaan Gundhamin harhaiseen hamsterihegemoniaan ja tuijotettuani hypnoottisesti keinuvaa kiikkustuolia ja technicolor-putkessa vipeltäviä hypereläimiä rikon mieleni Gundhamin rinnakkaistodellisuusturinoilla. Hamstereiden kanssa kannattaa pitää tervehenkistä välimatkaa, sillä petopaholaisdemoneilla on tappo mielessä. Nieleväthän ne perheensä kitusiinsa ja pitävät huolta reviiristään, kuten Gundhamin esimerkki antaa ymmärtää. San-D, Jum-P, Maga-Z, Cham-P. On palleroille nimet paiskattu.


Ja Gundhamin.


San-D got a Jum-P on her.


We have a new Cham-P.


Taitaa ragesta puuttua r heh.

Hajimea tentataan suurimmasta hamsterilajista. Malliesimerkki tilanteesta, jonka oikeasta vastauksesta minulla ei ollut pienintäkään vihiä, mutta osuin oikeaan. Suuren kokonsa lisäksi kultahamsterit ovat säyseitä ja fiksuja eivätkä välttämättä raatele uhriaan kappaleiksi, sillä vain kultalaji havaitsee pelon. Lisätietoa tihkuu stressitasoista, turkista ja Gundhamin luomasta hopeaturkkihirvityksestä. Tällä eksentrisellä persoonalla on myös oppilaita ympäri maailmaa luomassa eettisesti päteviä demonipetoja eikä mitään crashbandicoot-eksperimenttejä. Hajime voi vain hämmästellä harrastuksen – tai pikemminkin elämäntavan – vastuuta ja Gundham jättää vielä viimeiset kasvatusvinkkinsä tältä erää. Jos minulla olisi hamsteri, jättäisin sen Gundhamin hoitoon, sillä se oppisi loihtimaan naapuruston hävittäviä tulipalloja.


Miten näitä voi tietää?!


Kuulostaa Asmodeukselta.


Vitsi tässä on se, että Gundham panee hamstereita.


Gundham kohtaa suuren surun kolmen vuoden välein.


Gundham Tanaka, kolmas sivu. 

Kakkoskierroksella katsastan Nekomarun, Kazuichin ja Chiakin sisustuksen ja viimeksi mainittuun jään kylään ylimääräisen Jabberwock-kiertokävelyn jälkeen. Ainakin Lemuria kehittyy hitaasti mutta varmasti.


Miksei täällä ole kullattuja vessanpönttöjä?


Vain auto puuttuu.


Ei ole pleikkareita täällä.


Hienovaraista Danganronpa Another Episode: Ultra Despair Girlsin mainostusta. Tuo neiti tuossa on Komaru Naegi, Makoton sisko.


Ei Tartaroksen huipulla tuollaista hemmoa ollut.


En ole kuullutkaan cinammonista.

Torkuttuani kulissien takana Chiakin kanssa biitsillä – somnofilia, ho! – Chiaki jatkaa bipedaalista nukkumistaan, mutta haluaa silti keskustella ja heittää heti Shadowgate-viittauksen, jonka ehkä olisin tunnistanut noin kymmenen vuotta vanhempana. Hajime ehdottaa, että ehkä Chiaki pysyisi hereillä jossain toisaalla. Kiva paikka miellyttäisi ja koska olen niin ori, arvasin Chiakin lämpenevän Rocketpunchista.


Chiakin pitää mennä tämän vuoksi pois huoneestaan ja takaisin.


Taso 14 taitaa olla liian matala.


Jabberwock Park ei ole hauska, koska siellä ei ole penkkejä.


Itsehän ajan niiden päältä leikkuupuimurilla You Spin Me Aroundin tahtiin.

Rocketpunchiin siis menemme. Sinänsä kiintoisa yksityiskohta, sillä Trigger Happy Havocissa vapaa-aikaa vietettiin vain yhdessä tilassa, jos sitä viimeistä kämppään kutsumista ei lasketa. Paikallisen Alepan valikoima tekee Hajimeen edelleen syvän vaikutuksen, sillä täällähän on vaikka mitä. Chiaki kiinnostuu riisikekseistä eikä ole perillä kekseihin liittyvästä tyttöjen päivästä eli Wikipedian mukaan hinamatsurista, jota pidetään maaliskuun kolmas päivä nousevan auringon maassa. Hajimea tämä tietoaukko kummastuttaa, sillä kai nyt Chiaki sentään perhejuhlaan otti osaa. Chiaki menee hiljaiseksi ja tokaisee jotain isästään. Rivien välistä voi lukea jotain erosta, mutta Hajime ei kehtaa jatkaa aiheesta vaan kertoo deitilleen tyttöjen päivästä, jossa nukkeja pannaan riviin ja rukoillaan tyttöjen menestyksen puolesta. Kuvamateriaalin perusteella nukketasanne muistuttaa häiritsevän paljon Hajimen pehmokumahyllyä. Hajimelle suodaan mitä ihastuttavin hymy ja opetan Chiakille kernaasti uusia asioita tästä epädigitaalisesta maailmasta, kunhan hän ensin näyttää, miten I Wanna Be the Guy läpäistään kuolematta kertaakaan.


Perhekin pelasi tuolloin.


Ai nyt Chiaki unohti hengittää.


Isä hävisi time attackissa vanhuuteen.


Pojille ei ole vastaavaa, koska feministit suuttuisivat.


Tuon ilmeen jälkeen haluan tietää Chiakista kaiken.


Chiaki Nanami, kolmas sivu.

Palattuaan mökkiinsä Hajime kuulee Monokuman yöilmoituksen, jossa kehotetaan siirtymään omiin oloihin rentoutumaan, kun aallot liplattavat rauhaisaa tuutilullaa, mutta kaikkien kiukuttelevien varhaisnuorten tapaan Hajime rymistelee mieluummin rientoihin kittaamaan keittoa ja taistelemaan viimeisestä nakista kaljamahojen keskelle. Tapaan pihalla muitakin anarkisteja. Ibuki intoilee kemuista, Mikan lupaa olla olematta tiellä ja Peko välitti informaatiota Fuyuhikolle, joka ei siitä liiemmin perustanut.


Hajime kiipeää ikkunasta ja haistattelee nukkuville vanhemmilleen ennen kuin polkee jopolla kotibileisiin juomaan pontikkaa.


Yakuzat eivät juhli. 

Vanhan rakennuksen eteisessä Togami haluaa heti kopeloida Hajimea, sillä bilejärkkärinä hän on vastuussa turvatarkastuksesta. Nähtävästi hän ei palkkaa ulkopuolisia, koska hän aikoo pitää visusti kiinni siitä, ettei kenellekään käy hassusti. Hajimelta ei löydy murhavälineitä ja hän pääsee peremmälle, mutta huomio kiinnittyy pariin lootaan Togamin massiivisen massan juurella. Ensimmäinen duralumiiniboksi on tarkoitettu takavarikoiduille tappoaseille ja toinen on hätätapauksia varten, mutta Togami ei elaboroi enempää.


Tervetuloa Amerikkaan.


Monokuma ehti jo ensin valvontakameroillaan.


Sivistymättömänä ajattelin materiaalin olevan jotain oma keksimää unobtainiumia, mutta duralumiinia käytetään mm. lentokoneteollisuudessa.


Minusta murharetki on riittävän hätätapaus.

Saan kehotuksen siirtyä ruokasaliin, mutta enhän minä sinne vielä mene. Kelohonkamökkilaitos vaikuttaa sen verran massiiviselta, että sille on oma kartta ja jo pikasilmäilyn perusteella arvasin, että mesta on oikein oivallinen… murhalle. Eikä tämä ole edes arvaus. Ei, en tiennyt mitä täällä tapahtuu, mutta tämähän on ihan ilmiselvä juttu. Jonkun on jo korkea aika kuolla! Entä jos joku saakin tuotua tappotyökalun Togamin ohi? Käväisen heti lähimmässä huoneessa eli toimistossa, jossa on kaapissa luuraavan pehmokuman lisäksi ainakin pari kiintoisaa yksityiskohtaa: ilmastointilaite sekä merkillisen korkealla sijaitseva sulake. Sehän on tietenkin korkealla, jotta joku pitkä voi räplätä sitä.


Lay of the building land.


Monokuma, tule ulos kaapista.

Omnisukupuoliseen vessaan ei ole Hajimella mitään asiaa, sillä häntä kiinnostaa ruokasali. Peleissä on aina hauskaa tutkia paikkoja, kun pelihahmo kitisee alituisesti, kuinka pitäisi jatkaa matkaa. Siitä viis, viimeisenä menen ruokasaliin, vaikka käytävähallin keskellä molottava Nekomarukin vinkkaa minua ruokasaliutumaan. Käyn keittiössä häiritsemässä Teruterun sooseja ja tutkimassa töykeän kokoista lihamöykkyä, Nikkei-veitsisarjaa ja sen sellaista. Viimeinen sivureitti kohdistuu synkeään varastoon, jota Nagito ei ole viitsinyt siivota. Eihän siellä mitään järin mielenkiintoista ole, vaikka vaatekoriin voikin sulloa uhrin hytisevät kappaleet.


Kaikkia käytetään leikkaamiseen.


Jännempää kuin vallankumous.


Vaatekorilla purjehtisi kotiin.

Nagito on tehnyt oivaa työtä ruokasalissa. Kattaukset ovat just eikä melkein, maton hän haki Rocketpunchista peittämään lattialankkuja ja tunnelma on muutenkin kuin keskivertoa laadukkaammilla sitseillä. Teen pikaisen keskustelukierroksen. Akane on puhekyvytön, sillä isoon naiseen mahtuu ruokaa ja kuola valuu. Kazuichi ei nuku enää ikinä Togamin käsittelyn jälkeen ja häneltä takavarikoitiin jakoavain, joka on vissiin unilelu tai jotain. Gundham horisee multiversen multiruoasta, Nagito on iloinen muiden ilosta, Hiyoko kitisee Togamin pervosta kinkkukäsittelystä, Chiakia huolettaa Monokuma (katkonainen keskustelu nauratti) ja Mahiru on kiinnostunut lattialankuista. Toivottavasti Mikan ei kompastele niihin.


Mielipiteeni matosta.


Akanella kokemusta bukkakesta.


Nyt viimeistään olet mies.


Mutta nuudelit maistuvat joka versessä samalta.


Lattia murhaa jonkun.

Täälläkin on ilmastointilaite, mutta seinään pultatut metallilevyt vievät juonta eteenpäin. …Metallilevyt. Vieläpä 3D-sellaiset toisin kuin ykkösessä. Levyt koristivat käytävääkin. Hope’s Peakin kauhu palaa asteittain ja ajantaju katoaa. Tännekö me jäämme loppupeliksi? Gundham tietää San-D -devansa avulla, että levyt peittävät ikkunoita. Lisätietoja Hajime ei saa, sillä hamsterimediaattori päätyy puhumaan arvoituksin.


Ja jotkut näkevät joka päivä maailmaa, voi mikä maailma.


Järjestetty juttu.


Valtakunnan sydämet.


Sellaista on kausaliteetti. 

Togami tallustelee paikalle ja kertoo, ettei Fuyuhiko sitten tullutkaan. Samantekevää, he saavat pärjätä ilman nilkkiä. Pomon huomio kiinnittyy lihavartaisiin, jotka joutuvat armottomaan käsittelyyn Togamin hydraulisesti jyskyvien seitsenleukojen puristukseen. Mikä sinuun on mennyt, Togami? Miksi olet tuollainen? Ainakin ruoka maistuu. Tästä älähtää Akane, jolla on myös pohjaton ruokahalu. Mahirukin hämmästelee porsastelua. Mussutuksensa lomassa Togami sössöttää jotain vaarallisista paistinvartaista ja hänen tehtävänsä on kerätä ne kaikki turvaan, jotta ne eivät pääty kenenkään silmään. Nähtävästi Togamilla ei käynyt mielessä työntää varrasmättöjä Gungnir-peitsistä. Käyhän se näinkin.


Hajimekin tietää, kuka on eniten äänessä.


Tulevaisuutesi suolihuuhtelussa.


Jotain tapoja nyt.


Hog Wild.


Röh röh.


Togami voisi ansaita elantonsa sirkuksessa vartaannielijänä.

Teruterulla jää virke kesken, kun Togami on pilannut kaiken ja syyttää kokkia vaarallisista annoksista. Ei ruoassa mitään vikaa ole, mutta vartaita ei suvaita. Eikä mitään muutakaan. Togami nappaa Hajimen remmiin ja he siirtyvät keittiöön – yritin tahallani käydä muualla ja minulle huudettiin – korjaamaan terävät esineet parempaan talteen. Haarukat ja veitset putoavat heti kättelyssä duralumiinisarkofagiin, sillä kyllä he pärjäävät syömäpuikoilla. Hehän kuitenkin ovat japanilaisia.


Paistinvartaat muodostivat triptyykin Yhdysvaltain vapaussodasta.


Togami kokkaisi käsin.


Etelä-Amerikka on vaarallinen paikka.


Itse et jaksa, kun kävely tänne otti voimille.


Syömäpuikotkin voivat tappaa lähestyessään pakonopeutta.

Hajime ei malta olla kysymättä, miksi Togami on näin älyttömän tarkalla tuulella. Togami ei suvaitse uhreja, mutta Hajimesta tuntuu, että tässä on pakko olla jotain taustalla. Togami ei varsinaisesti luota muihin, sillä hänelläkin on kumma kyllä menneisyys ja kaikki Trigger Happy Havocinsa pelanneet tietävät sen varsin hyvin. Kenties hän hyväksyi paksummilla päivillään, ettei elämä ollut ylimielisyydenkään kukkuloilla varsinaisesti auvoista. Togami on luonnostaan skeptinen eikä heidän tilanteensa muuta asiaa vaan on pikemminkin elinehto. Muuta hän ei paljasta. Joskus toiste sitten.


Kova homma, sillä maailmassa on uhreja joka päivä.


Ruoka tapahtui.


Osittain kerjäsit sitä.


Kuulennot on feikattu.


Ruoka jäähtyisi tuota menoa.

Hajimen tulee koluta samat esineet, jotka hän jo kolusi ensimmäisellä käynnillä. Megakinkun sisällä ei näytä olevan mitään vaarallista, mutta Nikkei-veitset lentävät muiden terien joutomaahan. Pannuhyllyltä roikkuu tarvikeluettelo, jossa on seikkaperäinen yhteenveto rakennuksen muuhun ulkoasuun nähden vaikuttavan keittiön irtaimistosta.


Eikö edes pommia?


Listan fontista saa jopa lähes selvää.

Togami laskee asioita yhteen eivätkä luvut täsmää, mutta Teruteru saapuu territoriolleen kauhistelemaan täystuhoa. Nuo aasit ovat pilanneet kaiken. Hän päätyy vollottomaan Hajimen niskaan ja selittää Togamille, että yksi paistinvarras on ollut kateissa alusta asti. Togami antaa asian olla ja kehottaa pitämään silmät auki. He siirtyvät takaisin muiden seuraan.


Togami tapahtui.


Sano vielä kolmannesti.


Murhaleikki opettaa.


Positiivisena seikkana se löytyy viimeistään uhrista.


Sinähän sen keittiömestarina tietäisit.


Vahtaa ruokaa.

Juhlat eivät ala vieläkään, sillä Togami haluaa selvittää yhä asioita. Akane haluaa jouduttaa asioita lyömällä niitä. Vaikka siinä lukko jo onkin, duralumiinille tarvitaan turvapaikka ja vartija. Peko tarjoutuu vapaaehtoiseksi, sillä hän ei ole kovin seurallinen. Nagito ei suosittele varastoa, sillä siellä on sotkuista ja pimeää. Togami ehdottaa toimistoa, jonka sulakettakin olisi hyvä vartioida. Peko ottaa boksin, lautasellisen ruokaa ja siirtyy yksinäiseen tehtäväänsä. Sillä toisella lootalla ei ole niin merkitystä. Togami pitää siitä huolta nyt ja aina. Varmemmaksi vakuudeksi ensimmäisen lootan avain on tämän toisen sisällä.


Hakkaisitko itsesi?


Sen voi piilottaa itsensä sisälle.


Peko ei ole hyvä esitelmissä, koska hän alkaa lyödä yleisöä miekallaan.


Viiden tunnin rap-ooppera.


Makotohan tietää School Moden perusteella, että päivän aikana voi siivota vain yhden huoneen.


Suojella salamoilta.


Koska Pekolla ei ole.


Ibukilla on siihen täydellinen kitarasoolo.


Olisit sinäkin ottanut huoneesi kaiken irtaimiston.


Lentokoneessa voi istua erikoisistuimilla.

Juhlat eivät ala vieläkään, sillä Togami haluaa selvittää yhä asioita. Akane haluaa jouduttaa asioita lyömällä niitä. Kuten Monokumaa, sillä tuolle potentiaaliselle kuokkavierasretaleelle tulisi tehdä jotain. Odottamattomasti Chiaki tarjoutuu vapaaehtoiseksi, sillä hän on kaiketi keskimääräistä parempaa pataa Monomin kanssa. Jotkut ovat jo huolissaan Chiakista, mutta tyttöpä on harvinaisen itsevarma oman eteerisen tiensä kulkija, mikä on tullut nähtyä. Olisi ärsyttävää ja kliseistä, jos hän olisi hirvittävä nyhverö. Jos peli uhkaa päättyä, Chiaki lupaa juosta karkuun.


Hakkaisitko itsesi?


Ilmestyy kakusta.


Pääset syömään Gungnir-peitsiä.


Tyttö olen ylpeä.


Chiakilla on kolme elämää.


Nyt pitää etsiä sopiva lahti.


Helposti päästiin tännekin.


Pidä huolta staminamittarista.

Juhlat alkavat, sillä Togami ei enää halua selvittää asioita. Akane jouduttaa asioita syömällä niitä. Muillakin näyttäisi olevan hauskaa, vaikka Hajimella on hyvin omituinen fiilis. Tyyntä ennen myrskyä, kenties. Akanen mässäily saavuttaa mittasuhteita, joita Afrikan lapset mittailisivat paheksuvasti. Teruteru lesottaa huippumätöstään ja Mahiru on täydellisen valmis ikuistamaan tämän kaiken. Hajimen ajatukset muuttuvat positiivisemmiksi.


Hajimesta tuntuu, että hän jää yksin nurkkaan siemailemaan limpparia muiden harrastaessa orgioita.


En haluaisi olla ruoka juuri nyt.


Kuuluu realityn konseptiin.


Kannattaisi avata suu.


Sitä varten olet olemassa.

Hämärät jutut ja epämääräinen hassuttelu jatkuu, kun Nekomaru mölisee peräsuolensa kyllyydestä. Hän kokee kerrassaan polttavaa tarvetta rymistellä takaisin kämppäänsä paskomaan Jabberwock Islandin viemäriverkostot tukkoon. En mahda lapselliselle itselleni mitään, mutta äijän kakkajutut hihityttävät ihan liikaa. On siinäkin gimmick, kun tällainen valtava köntys suorastaan jumaloi paskomista, kun joka toisessa jutussa kakattaa. Togami ei anna irvistelevän ulostemiehen livistää mihinkään. Miksei hän voi sontia tässä huushollissa? Nekomarulle on tullut ripulimekan kahva tutuksi, sillä se ei ole hievahtanut mihinkään.


Siellä on timantti muodostumassa.


Olisihan se noloa toki.


Sänkyyn pitää paskoa, että on lämmintä öisin.


Monokuma tekee tämän ihan tahallaan.

Gundham kiilaa väliin kauhistelemaan, sillä hänen korvakorunsa on kadonnut ilmeisesti aliavaruuteen. Voi ei! Ja Nekomaru karjuu. Ja Akane kauhoo mättöä kaikilla raajoillaan. Ja Mahiru napsii kaikkialta kuvia. Ja Togami ihmettelee, miksi he eivät voisi olla hiukan kypsempiä.


Jum-P söi.


Evakuoikaa premissit.


Kakan pyhää virtaa ei auta kieltäminen.


Et ota Nekomarun housukataklysmistä nyt mitään todisteita, vaikka epäilemättä netissä siitä maksetaankin.


Muistan yhä ne paistinvartaat.



Ja valot sammuvat. Seuraa täydellinen pimeys, sillä metallilevyt eivät tislaa pienintäkään valonsädettä tähän säkkipimeään vankilaan, jossa he nyt törmäilevät ympäriinsä pakokauhun vallassa aivan liian kauan kiroillen ja tunnustellen näkemätöntä ympäristöään.









Valot palaavat ja jotain järkyttävää on tapahtunut! Sillä…





.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................


Parempi jättää ammattilaisille.

Voisiko joku jo kuolla?! Ei sillä, Mikanin kommellukset menevät jatkuvasti absurdimpaan suuntaan ja tällä kertaa tumpulointi oli ihan oikeutettua tässä pimeydessä. Voisin taas kerran murahtaa jotain tarpeettomasta seksismistä ja yleisestä japsimenosta, mutta koska saatoin vain naurahtaa itsekseni (ja kääntää nopeasti Vitani privaatimpaan kuvakulmaan, koska olin pelihetkellä täpötäydessä junassa), ei tämä varsinaisesti huonokaan juttu ollut. Jatko-osa on mitä ilmeisimmin kaheliutta toiseen potenssiin retrospektiossa kesyyn ykkösosaan verrattuna ja Mikanin liki Kiasmaan pääsevät asennot ovat niin älyttömiä, että… tämäkin kuuluu asiaan. Ja muiden reaktiot ovat hilpeitä, sillä tytöt selvästi nauttivat tästä.


Tämän vuoksi pelaan Danganronpaa eikun.


Sietäisitkin hävetä!

Kazuichi ilmeisesti pääsi pimeydessä käytävälle sohimaan kohti toimiston sulaketta, mutta äärimmäinen mekaanikko ei kuitenkaan sitä vaihtanut. Sonia tajuaa Togamin kadonneen. Niin tajuavat muutkin. Johtaja on poissa. Kyllähän hän täällä äsken oli ja pimeydessäkin kuului kiroilua. Livahtiko hän ruokasalista? Nagiton mielestä Togami tulisi etsiä. Hän lähtee varastolle ja ehdottaa Hajimen suunnaksi rakennuksen sisäänkäyntiä. Kazuichi lähtee toimistolle, Sonia käytävälle, Akanella on ateria kesken, Nekomarulla meinaa valahtaa punttiin, Hiyoko hihittää Togamin noloutta ja Gundham on enemmän huolissaan korviksestaan.


Jonkun pitää rikkoa korjaaja.


”And so this boy sought to escape from his prison. He sought a way to cross over into other rooms.”


Lemuriaan?


Voin minä sen varaston sisäänkäynnin katsastaa.


Pitäähän sitä ohjelmanumero olla.

Käytävällä törmään kärvistelevään Nekomaruun, joka ei ole päässyt paskalle. Hänestä tuntuu, että vessassa on ollut joku alusta asti. Voisiko jopa olla? Fuyuhiko? Jätän kakkamanagerin ulvomaan ja pyörähdän keittiössä kuuntelemassa Teruterun kitinää landemaailman ongelmista. Nagito ei ole löytänyt mitään varastosta, mutta toimistossa odottaa uusi yllätys. On siellä Kazuichi. Pekoa ei ole. On siinäkin vartija.


Paskempi juttu.


Herra Hankey.


Kaunis sana tämä podunk.


Pekokin tajusi pestin olevan tylsä.

Chiaki ja Monomi seisovat vaitonaisessa vartiossa. He eivät tietenkään tiedä sisäpuolen tapahtumista mitään, joten Hajime kertoo sähkökatkoksesta ja Togamin katoamisesta. Pupu ja pelaaja eivät nähneet kenenkään astuvan ulos. Tähän voinee laskea Pekonkin. Eli Togamin on oltava sisällä. Hajime ryntää takaisin ruokasaliin.


Ruoka loppui jo!


Et edes sinä. 

Nagito kertoo varaston olleen tyhjillään. Teruteru kertoo keittiön olleen tyhjillään. Kazuichi kertoo toimiston olleen tyhjillään. Peko tulee tietenkin puheeksi ja Teruteru ehdottaa asiattomuuksia Togamin ja Pekon välillä. Akane haistaa jotain. Mikan alkaa selittää seikkaperäisesti pieremisestä, mutta jos syyllinen olisikin Nekomaru, häneltä tulisi paloletkun paineella karkaistua timanttikettinkiä.


Olisi tympeä piilo.


Guarrrrrds.


Olet vain kade.


En se minä ollut.


Mielenkiintoista.

Mutta nyt ei ole kyse kakkajutuista, vaikka haju onkin luonteeltaan paha. Akane haistaa veren. Löyhkä lehahtaa ruokasalin perältä. Siellä on yksinäinen pöytä.





Jututan nopeasti kaikkia – Gundhamin kautta myös aina yhtä viisasta Jum-Pia – ja annan Nekomarun housujen mennä pesuun, kun katson pöydän alle.




And there are blackouts in Jabberwock Island tonight


There’s an evident lack of light tonight


An increase in desire


You’ll catch me hanging out on a wire


Cutting the voltage to your power line



And the lights go

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................

out.



BYAKUYA TOGAMI, ÄÄRIMMÄISEN VARAKAS JÄLKELÄINEN, ON KUOLLUT.