254 - Another Episode - Luku 3, osa 4

Ankean kirjainukon lampsittua tiehensä meidät otetaan erittäin lämpimästi vastaan.

Lasketaan saamiseksi.

Mutta ennen kuin annan pelin, sen tarinan ja blogin jatkua, kelataanpa jonkin matkaa taaksepäin, sillä unohdin matkan varrelta jotain. Siis blogin päivittämisen lisäksi, koska onhan tässä vierähtänyt jo… yli kuukausi muun elämän (Pääsiäinen! Japanin kurssit! Persona 5!) mutta etupäässä kroonisen laiskuuden vuoksi. Tauon ja muistinvirkistyksen vuoksi Another Episodeen palattuani jatkoinkin peliä edellisestä tallennuksesta sieltä jostain jokiraitilta ennen Monoku-Manin labyrinttiä. Pitäähän sitä päästä takaisin räiskintävireeseen ennen uusia tuulia.

Ihmetykseni kuitenkin oli suuri, kun hautausmaalle palattuani kuljetin Komarua hautakivirivin vasempaa laitaa ja huomasin kimallusta. Itse kimallus ei aiheuttanut varsinaisesti ihmetystä, koska muistin täältä löytyneen tekstinpätkän, joka on luettavissa jossain siellä viime päivityksessä. Kitinää Future Foundationin tekopyhyydestä ja muuta kivaa. Tämä teksti oli kuitenkin ihan uusi. Jostain syystä olin onnistunut missaamaan sen kenties rähinöidessäni kaameaa romukumaa vastaan ja poimin silloin mukaan sen toisen kimalluksen hautuumaan oikealta laidalta. Lyhyesti sanottuna hautausmaalla on siis keräiltävää luettavaa kaksi kappaletta, vasemmalla ja oikealla. Tässä kuitenkin puuttuva mestariteos #3:

Nauraisin kakkajutuille ellen itkisi, koska tämä on #3 ja minulta on jäänyt #2 ilmeisesti matkan varrelle! Ja minä kun nuohosin ihan kaikki paikat. Ellei näitä kerätä väärässä järjestyksessä.

Takaisin G-Cans Projectia muistuttavaan vastarinnan tukikohtaan ja Shirokuman karvaiseen syleilyyn! Lempeä hipinretale on täysin täpinöissään tytöt nähdessään, mutta Toko ei tahdo ensikontaktia varsinkaan karhun kankeiden kaksimielisyyksien jälkeen. Jätetäänpä ne pikkutuhmuudet suosiolla Monokumien ja Kurokuman riettaaseen sanavarastoon.

Toko vastaa Erikeeper-putkiloa.

Melko spesifiä.

Toko lentää kuin Amorin nuoli.

Karhut oppivat pahoille tavoille jo nuoressa iässä.

Toko ei usko unen tulevan paikassa, jossa heistä ei liiemmin pidetä. Apeaa Komaruakaan ei nukuta, kun asiat menivät Towa Towerissa reisille. Shirokuma tarjoaa lohdutusta, mutta Komarulle kelpaa luottamuskin noin ensi alkuun, kun Tokoonkaan ei voi luottaa. Neitini ei oikein tiedä, mitä tässä tekisi. 

Minä Sami Hedbergin hersyvän hauskalla huumorikiertueella.

Öh, Sami Headbergin ainakin. (nyt loppuu hedbergeily tässä päivityksessä)

Astu syrjään, Toko, minulla on uusi sivupotku.

Shirokuma ehdottaa, että menisimme kuuntelemaan Haijia ja muita aikuisia, jotka palaveeraavat parhaillaan tilan toisella puolella. Tokon mielestä vastaanottomme tulee olemaan kalsea, kun menimme perseilemään ulkona (ja kun hän uhosi Haijille), mutta valkokarhun mukaan meitä kaikkia yhdistää sama päämäärä. Häijyt pennut on nujerrettava.

Haiji on niin kehno siinä.

Asetutko vapaaehtoiseksi?

Michael Bayn uran voisitte siinä sivussa poistaa.

Pääsen taas ramppaamaan kakkosluvusta tutussa kammiossa, jota toivonsa menettäneet aikuissiluetit jos nyt eivät hallitse niin ainakin asuttavat. Kollektiivinen mieliala oli viimeksikin alakuloinen, mutta nyt ryvetään syvimmissä pohjamudissa jututtaessani sinne tänne siroteltuja kirjainkoodattuja aikuisia. Ilmeisesti vaimonsa kakaroiden kauhulähetyksessä menettänyt D vain änkyttää epäkoherentisti, I on turhautunut ja raivoissaan, J kuulee pahaenteistä naurua peläten vastarinnan heppoisten muurien sortuvan, K kuolisi mieluummin verenpunaisen taivaan alla ja L on niitä salaliittohörhöjä, joiden mielestä Future Foundation on kaiken takana.

Tunnelma katossa.

Siellä se panee naapurin Jaskaa.

NPC:t on luotu pysymään paikoillaan.

Eivät ainakaan tämän päivityksen aikana, sen vannon.

Tuo voidaan järjestää.

Kuulin semmoista huhua, että olet apina.

Sinne tänne on siroteltu tarinaa taustoittavia asiakirjoja, uusi kyky ja kirja. En nyt viitsi paljastaa seikkaperäisesti kaikkien nurkkien kätköjä, mutta jos pitää silmänsä auki ja käy esimerkiksi nyttemmin avautuneissa varasto-/lepoparakeissa, ne kaikki kyllä löytää. Toisin kuin sitä hautausmaayllätystä ja sen esiosaa, pöh.

EXP obtained increases (5 SP). Lähti tietenkin heti käyttöön Saving Godin kustannuksella, koska tuskin koskaan päädyn niin huonoon tilanteeseen, että täytyy taistella hengestään.

Ette edes leipää lahjoittaneet köyhille!

Minä kun luulin, että siellä harjoiteltaisiin elementtitaikuutta.

Committee of 300 on kaiken takana.

Melko hienosti juonisynopsis ei liity mitenkään jäätelöpallojen pinoamiseen.

Jätskinpinoamissaaga käynnistää perinteisen juttutuokion, jossa puhutaan hetki kyvykkyydestä ja tavallisuudesta. Toko uskoo maininneensa kirjailijaäärimmäisyytensä ennenkin eikä lämpene tavis-Komarun ylistyksestä. Komaru yrittää kovasti keksiä asioita, joissa hän on erityinen, siis mangan pläräämisen lisäksi. Mitä hyvänsä tyhmää hän keksiikin esimerkiksi, Tokon mukaan tämä kaikki on niin tavallista. Itsekin irvistin, kun Komaru kuuntelee kaikkein mieluiten top 40 -listahittejä. Sen sijaan lempiruoka (pääskysenpesäkeitto, tonnikalansilmät, kengurunliha) vetää Tokonkin hiljaiseksi. On se Komaru ainakin safkahifistelijä, jos ei muuta. Veli varmaan vetää vain autuaan onnellisena Saarioisen jauhelihapizzaa.

Ampumaan Monokumia.

On tuo hiustöyhtökin epätavallinen.

Koeta nyt päättää, oletko normaali vai et.

Bat & Ryyd.

Nämä ovat jotain bändejä?

Voit teeskennellä, mutta et voi unohtaa.

Kammiossa asustaa vielä yksi aikuinen, joka on tärkeämpi ja kiinnostavampi kuin nuo kaikki muut tympeähköt siluetit yhteensä. Hiroko Hagakure, äärimmäinen milf, norkoilee yhä vastarinnan päämajan liepeillä, ja minulla on hänelle tappolistoja. Jos hän siis niitä ottaa vastaan, mitä hän ei tällä hetkellä ota. Hiroko moikkaa silti meitä ja tuumii, että meissä on varmasti sitä jotain, kun taas täällä maailman homeisissa syvyyksissä (tuskin tuosta pinnalle on pariakymmentä metriä enempää mutta) kaikkia painaa stressi. Hiroko kyselee kuulumisia yläpuolelta ja on ilmeisesti yhä rannekeväen perässä, mutta kun yritän puhua hänelle uudestaan, Komaru alkaa empiä ja Tokon auottua tälle päätään niin alkaa Tokokin. Hiroko ihmettelee, mikä meihin nyt meni. …Ehkä ojennan ne tappolistat jollain toisella kertaa, kun peli ei näytä antavan siihen nyt mahdollisuutta.

Olemme monivärisempiä.

Et näytä synkältä tai homeiselta.

Ei enää ikinä kebabia.

Tallennan ankan luona – tämä on merkittävä yksityiskohta, koska seuraavaa ankkaa saankin odotella tooooodella pitkään, mikä on blogauksen kuvakaappailun puolesta jokseenkin epäkäytännöllistä – ja astun kokoushuoneeseen. Siellä istuu väsyneitä, kestämättömään tilanteeseen turhautuneita aikuisia. Haiji kuuntelee ämmää, ännää (joka on ämmä), oota ja peetä ja toteaa, ettei aio vaarantaa heitä kaikkia millään päättömällä hyökkäyksellä lapsia vastaan. Muut ovat täysin kyllästyneitä jumittamaan tässä läävässä, mutta Haijilla on järkkymätön periaate, jonka mukaan kukaan ei heitä henkeään. Hän mieluummin odottelisi sopivaa hetkeä.

M niin kuin Mengele.

P niin kuin Pol Pot.

N niin kuin nainen.

Millainen itsemurhaisku se sellainen on, jossa ei ole valmis kuolemaan?

Voisit saada aikuinen N:n kanssa lapsia ja pelätä heitä.

Tytöille tulee sopiva hetki osallistua EU:n huippukokoukseen Shirokuman toimiessa sovittelijana, kun Haiji ärähtää, ettei halua jutella meille. Kun aikuisilla on järkevistä ideoista pulaa, Shirokuma nostaa esille omansa, jota on vissiin ennenkin käsitelty. Haiji pitää sitä yhä mahdottomana. Kun tytötkin kuulevat siitä, se kyllä kuulostaa mahdottomalta.

Voimme siivota.

Vahva puheenavaus Komarulla.

Tämän takia Haijilla ei ole tyttöystävää.

Noita sadistisia pentujako pitäisi suostutella yhteiseen säveleen? Shirokuma kihertää, että ihmisiähän he kaikki ei-Monokumat ovat. Tai no herra P kutsuu lapsia hirviöiksi ja D demoneiksi, joten tämä on vain semantiikkaa. Haiji muistuttaa, mihin kaikkeen nämä hirviöt ovat syyllistyneet. Toko nykäisee Komarua hihasta, sillä eihän sentään tämä toki ole unohtanut Masarun pinoamaa raatoläjää?

Shirokuma ei ole perillä ihmiskunnan historiasta.

Et ole pelannut Persona 5:n taisteluita.

Keskisormea näyttivät.

Masaru se jaksaa ulista haudan takaa.

Haiji ei usko perheeseen vetoamisen auttavan mielettömien lasten kohdalla, sillä lapset ovat tietenkin tappaneet aluksi vanhempansa, sillä jos nuo vintiöt jotain syvästi vihaavat niin kasvattajiaan. Vinoonpa kasvattivatkin. Jos Hirokoa ei lasketa, kaikki vastarinnan riveihin selviytyneet ovat lapsettomia. Melkoista settiä taas.

Hyvällä noppatuurilla voisi.

Orpolapsilla onkin etsimistä.

Kun vaihtoehdot ovat vähissä, Haiji tukeutuu lymyilyyn. Onhan se ennenkin toiminut. Toko ei tykkää yhtään kuppauksesta ja Haijista, jolla on sama vanha levy päällä. Haiji tuhahtaa, ettei ulkopuolinen kuitenkaan ymmärrä, sillä hän on vastuussa kaikista. Toko kyseenalaistaa vastarinnan ja Haijin hyödyn, jolloin äijä kimpaantuu ja vertaa piittaamatonta rillipäätä pahislapsiin. Tokon ilkuttua lisää ulko-ovea saa ja pitää käyttää, jos ei nykymeno nappaa.

Tekee mahdottoman.

Tovi jos toinenkin.

Odottavan aika on pitkästyttävä.

Haiji on Kelan johtaja, koska siellä saa aina odottaa.

Painaakin enemmän.

Trump vauhdissa.

Toko ottaa Omarun (sic) messiin, mutta tämäpä ei lähde mihinkään. Komaru on ideologisesti Haijin ja heikkojen puolella, joita kovis-Toko ei näytä millään ymmärtävän. Toko änkyttää, ettei tässä ole koskaan ollut kyse heikkoudesta, vaan sen käyttämisestä tekosyynä. Komaru väittää, että heiltä muilta puuttuu itseluottamus, jota Toko taatusti sai valittuna lapsena eliittiakatemiassaan, mutta Toko ei pidä itseään valittuna saati erityisenä; pikemminkin moniongelmainen tyttö on täynnä vikoja, vähemmän täynnä itseluottamusta ja tiedostaa sen kaiken. Mutta hän on päässyt siitä yli ja elämässä eteenpäin murhaleikin ravistelun vuoksi.

Mökin voi sen sijaan rakentaa.

Kurjaa on.

Hätätilanteessa Toko on myös juokseva kompleksi.

Jokaisen tulisi kokea murhaleikki ja kasvaa ihmisenä.

Tokon kirjoissa ei seikkaile valittua sankaria.

Komaru tuijottaa Tokoa kiukkuisena tippa linssissä Shirokuman heilutellessa valkoista lippua. Teinidraamalle tulee kuitenkin äkillinen stoppi.

Ovet ääntelevät Japanissa jännästi.

Kyllä John de Lancie tietää.

00:18 HERE'S JOHNNY 

00:40 En aikonutkaan nukkua tänä yönä.

***

Jotenkin niin arvasin, että tässä käy näin! Kyllä Haiji nyt niin tykkää meistä, kun toimme vanavedessämme liudan vimmaisia otsoja. Ai, nyt Haiji ja aikuiset juoksivat karkuun. Ehtinee hän huutaa meille myöhemminkin, kunhan selviämme Monokumien massiivisesta tsunamista. Shirokuma anelee tyttöjä suojelupuuhiin eikä edes Toko ole niin ilkeä, että kieltäytyisi. Toisaalta tämä on sitä mieltä, että mekin olemme hengenvaarassa.

Googlemapsista löytyy.

Onko täällä varauloskäyntiä?

Ulkona – tai sisällä ulkona, miten sen nyt ottaa viemärissä – odottaa turboahdettu suojelutehtävä. Kun vastarinnan jättiläiskammio on ennen ollut asevapaata aluetta, nyt täällä saa räiskiä parin vallankumouksen edestä puolustaen heikkoja ja heikkomielisiä. Kolmella sydämellä merkittyjä siluettiaikuisia kyhjöttää monitorirekan ympärillä ainakin viisi suhteellisen kaukana toisistaan. En ihan ymmärrä, miksi he eivät tajunneet paeta, kenties nilkka murtunut tai kynsi katkennut tai jotain, mutta samapa tuo. Rasittavaahan se olisi juosta piirileikkiä Monokuman perässä, joka on karkuun juoksevan uhrin perässä, joten käyhän tämäkin pelimekaanisena myönnytyksenä. 

Tuo tuossa oikealla vähintäänkin.

Kun Monokumat tuli mainittua, niitä pyörii kammiossa niin paljon (mutta kuitenkin PS Vitan tehot huomioiden melko vähän kerralla), etten edes yrittänyt laskea niitä. Olettaisin niiden ilmestyvän pelialueelle jonkinlaisissa aalloissa, mutta en ottanut asiasta tarkemmin selvää, kun äksönvaiheen aikana piti juoksennella paikasta toiseen. Alkupuolella säntäili taviskumia, loppupuolella hirvittävä läjä pommikumia. Suurin osa näytti vyöryvän murrettujen porttien suunnalta.

Shirokuma näyttäisi osaavan telekinesiaa.

Myönnän ärsyyntyneeni alussa. Sitten kytkin automaattilukituksen pois päältä eikä enää niin hurjasti ärsyttänytkään, kun kamera ei tähdätessäni poukkoillut sinne tänne tepastelleiden Monokumien perässä. Toimintavaihe on siitä ihan mielenkiintoinen, että siinä oli monta rautaa tulessa eikä tarvinnut keskittyä omaan selviytymiseen. Viattomia oli hätää kärsimässä joka suunnassa ja käynnissä oli hilpeähkö kaaos, kun Shirokumakin osallistui tappeluun. Lähinnä hän muksi lajitovereitaan toimien syöttinä, jota ei luojan kiitos tarvinnut suojella. En usko Shirokuman aiheuttaneen lainkaan vahinkoa, mutta kyllä hän näytti Monokumia selättävän. Tuosta oli toisinaan hyötyäkin.

Kas näin piirretään ilmaan ikuisuussymboli.

Jotta tapahtumista pysyy kartalla, peliruudun laidoille ilmestyy pikselihymiöitä, jotka kameraa kääntämällä näyttävät kätevästi, missä suunnassa uhrit majailevat ja kuinka paljon he ovat ottaneet osumaa. He ovat onneksi sen verran sitkeitä, ettei yksi kynsisivallus vie yhtä sydäntä kerralla, mutta varsinkin pommikumat tuntuivat vaarallisilta, kun sellainen voi kuollessaan räjäyttää uhrin mennessään. Siksipä ne kannattaa selättää poispäin uhrista. 

Liivi ei suojele, kun kyljen ilmastoi.

Selätysluoti nousi muutenkin arvoon arvaamattomaan ylivoimaisena mellakkadetergenttinä, kun sellainen tosiaan tappaa pommikuman laakista. Toki räiskin improvisoiden myös hajotuksella ja lamautuksella, jonka kanssa piti olla varovainen. …Genocide Jackin kanssa ei tarvinnut olla lainkaan varovainen. Valjastin täyskahjon käyttööni suunnilleen matsin puolivälissä, mutta en antanut kaikkien paristojen huveta.

Coolit likat eivät katso räjähdyksiä.

Kaikkien pelastamisesta ei tietääkseni palkita (ei edes trophylla, jonka saa muutenkin, kun pelivaiheen läpäisee) ja tämä pyyteetön uroteko lienee muutenkin lähestulkoon mahdotonta. Pääasiahan kun on, etteivät kaikki kuole, koska siitä palkitaan melko todennäköisesti Game Overilla. Tyttöjen ja Shirokuman dialogista kyllä kuulee taistelun tuoksinassa, milloin joku pääsee hengestään. En ruvennut perfektionistiksi. Ensimmäisellä yrityksellä henkiin jäi tasan yksi, mutta myöhemmillä kerroilla (joita tuli, kun seuraavaan tallennushetkeen kestää tosiaankin piiiitkään) petrasin melkoisesti, kun pysyin paremmin kaaoksesta kartalla. Paras tulokseni taisi olla tasan yksi hengenlähtö, ja sodassahan ruumiita tulee puolin ja toisin.

Monokumien pitää aina joskus rukoilla Mekan suuntaan.

***

Narratiivin ja pelivaiheen dissonanssi kuitenkin vaatii sitä, että kun minulta riistetään kontrolli narratiivin alttarilla, viileä lattia on täynnä ruumiita. Tai on niitä ainakin muutama tuossa vieressä. Monokumia ei enää vyöry päälle ovista, ikkunoista ja tiilien välistä, mutta eihän tämä nyt ihan nappiin mennyt.

Tavallinen torstai-ilta.

 

Haiji ei tykkää meistä nyt yhtään, mikä on kaiketi ihan ymmärrettävää, kun toimme hänen kotiinsa kutsumattomia vieraita ja aika moni heitti henkensä. Ihan normaalit 6/5 kotibileet siis. Heppu murisee olleensa niin pahuksen varovainen, ettei näin kävisi. Hän on täysin varma, että Future Foundationin yhteydenottomme jälkeen meitä seurattiin ja tietysti kaksikon piti palata juuri tänne. No, onhan täällä… lämmintä?

Syytä Shirokumaa, joka toi meidät tänne.

Salakuljetin hameen alla.

Sattuu sitä huonommissakin piireissä.

Shirokuma rientää piipittämään, kuinka meistä oli hurjasti apua tukikohdan puolustuksessa, mutta Haiji saa päähänsä, että olemme varmasti vakoojia lasten leirissä. Toko ei ymmärrä, mitä me sellaisesta muka hyötyisimme, mutta Haiji ryhtyy aisoposottamaan lintujen ja petojen välisestä sodasta, jossa lepakko täytti kummankin leirin tuntomerkit, pelasi kaikkien ja ei kenenkään pussiin kuin Metal Gearien Ocelot ikään ja jäi lopulta yksin.

Juostiin pilarin ympäri sata kertaa.

Vastarintasi on tyhmä!

Tokolla on syyttelykokemusta Trigger Happy Havocista.

Minäkin oletan, että olet hermafrodiitti.

Olemme Sveitsi.

Niin jäämme mekin.

00:08 Emmerdalen uusinnat ovat suosittuja.

00:29 Jaa että tämmöinen setämiesklubi tämä olikin.

***

Toko sadattelee pölyisessä sellissään aseista riisuttua tilannettaan ja ennen kaikkea tampio-Komarua ennen kuin siirtää katkerat ajatuksensa takaisin Isäntään. Siellä se perillinen odottaa mcguffinina oletuksena pelin lopussa. Togamista touhottaessa dissosiaatiivisen identiteettihäiriön laukaiseva pölypärskähdys on lähellä ja Tokon ajatukset palaavat tahattomasti takaisin Komaruun. Mitähän hänelle kuuluu?

Komaru kalastelee vain polkupyöriä.

Kyee-

-eeei sitten.

Pian Toko alkaa nähdä haaveunia Komarusta.

Ei kovin kaksista. Komaru kököttää identtisessä parakissa ja huokaisee syvään. Kuvat vastikään teurastetuista aikuisista ovat palaneet verkkokalvoille ja Haijin raivoaminen kaihertaa mieltä. Another Episodessa pääsee pelisarjan pääosia harvemmin kuuntelemaan protagonistin ajatuksia, koska Komarulla on niin aktiivinen rooli Tokon seurassa, mutta nykyiset ajatukset eivät ole positiivisia, kun hän syyttää tragediasta (ei siis Tragediasta) itseään ja heikkouttaan. Toko oli sittenkin oikeassa. Siellä se Komaru taas parkuu itsekseen, vaikka aihetta ehkä onkin.

COMBAT SHOCK.

 Kuulin naiivia hiiviskelyrallatusta. Ihan varmasti Shirokuma tulee pelastamaan minut!

Nyt olen ilmeisesti Toivon Soturien puolella.