Epätoivon äärimmäinen akatemia: kesäkuuta 2017

Esipuberteettihurmoksessa kiljuvien kakaramassojen ympäröimän areenan korokkeella odottaa Kotoko, joka on saanut jostain vaatteensa ja ylimielisyytensä takaisin. Lisäksi hän näyttelee herttaisen raivostunutta, kun menimme särkemään hänen junalinnansa. Uskon junaonnettomuuden olevan kausaliteetin vika, koska tuskin nyt sentään Genocide Jackin riehuminen sai sitä suistumaan. Toivon Soturit (tai sooloileva Kotoko) kuitenkin lavastivat tämän kaiken, jottei lapsityövoimalla rakennettu areena jäisi käyttämättä.

Ghibli esittää: Kotoko's Moving Fighter Castle.

Niin äkämystynyt ettei ilmekään värähdä.

Sellaisia ne psykopaatit ovat.

Kaikki näyttelijät ovat hajalla.

Kotoko olisi niin mielellään motivoinut Komarua lisää ja pannut hänen mielensä järkkymään ihquuden vuoksi, mutta ihquus saa lisää synkkiä sävyjä. Onko ihquudessa sittenkään mitään mieltä, jos siihen ei koulita? Sitä paitsi Tokon mielestä Kotokon ylistämä Komarun söpöys on hieman keskitason yläpuolella, joka lienee kai kehu.

Ei alakoululaisilla pitäisi olla tällaisia ajatuksia.

50,1 %.

Edes vanhemmat eivät ole koskaan sanoneet mitään näin kaunista.

Söpöys tai ihquus tai mikä lie ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan Kotokolle mikään itseisarvo tai elinehto, sillä hän halusi vain olla tavis, mutta äiti ja muut bisnesdemonit käyttivät häntä hyväksi. Tuo on kuitenkin historiaa, jonka kautta hän oppi panna demonit kärsimään.

Kyllä nuo pirunsarvet hiukan erottuvat massasta.

Jaa että kalamarkkinoille?

Eivät halua verojen nousevan.

Komaru yrittää aivan turhaan väittää maailmassa olevan hyviäkin aikuisia, kun Kotoko ärähtää epätoivonsa ääneen ja muuttuu taas herttaisen koleaksi näyttelyverukkeella. Kun kukaan muu ei häntä pelastanut, isosisko Junko pelasti. Toko on kyllästynyt junkoiluun ja kertoo tämän olleen kauhea akka, joka vain esitti viatonta ja hellää.

Kirjoittavat blogeja.

Oi voi, sinäkö haluat myös paeta Towa Citystä?

Kunnon ylinäyttelyä.

Tokolle sopisi aurinkolasit.

Toko on vain kade, kun Junkolla on enemmän persoonallisuuksia.

Hellää, hupsistakeikkaa. Tuo olisi pitänyt sanoa sanomatta. On perinteisen hermoromahduksen aika!

00:40 Miltei hullaannuin.

***

Komaru Naegi & Toko Fukawa VS Kotoko Utsugi & Fighter Robot Highlander the Great!

"From the dawn of time we came; moving silently down through the centuries, living many secret lives, struggling to reach the time of the Gathering; when the few who remain will battle to the last. No one has ever known we were among you... until now."

Jos emme olisi junakolarin seurauksena aiheuttanut areenalle massiivista vesivahinkoa tulvivan nesteputken vuoksi, edessä olisi mahdoton monomecha. Todennäköisesti areenan lattiakin meni sopivasti reunoilta kupruille, jottei vesiraja yltäisi joka nurkkaan – vaikkakin olemme nyt pyöreässä tilassa. Rivien välistä ratkaisun voikin lukea, mutta ellei se ole jo käynyt ilmi, Another Episoden bossit vaikuttavat olevan uusimpien totuusluotien tulikokeita. Uusin luoti lamauttaa ja se tekee vedessä erinomaisen höpöä jälkeä, koska vesi johtaa tuhoa. Eli siis karkuun saarekkeille räiskimään? Käytännössä kyllä, mutta on tässä vähän muutakin taustalla.

Ei vanhemmuus toimi noin!

Heikko kohta on, ettei heikkoa kohtaa ole.

Ruostunut Christopher Lambert riehuu kyberkirveensä kanssa ja erehtyy kerta toisensa jälkeen virheistä klassisimpaan, joka on nähty noin tuhannessa toimintapelissä. Sopii siis tähänkin perinteitä kunnioittaen. Kun noin isoa työkalua heiluttaa ja sen lasauttaa lattiaan, se ei lähde irti ilman tempoilua, joka altistaa möllin vahingolle. Kriittinen rintalasta avautuu vain kokonaisvaltaisella lamautuksella, joka sähköistää 90 % areenan pinta-alasta ja kaikki siihen kontaktissa olevat.

Monokuma sipsuttaa varovasti, ettei kastuisi liikaa.

Toko ihailee turpiinvetoa vaarallisen läheltä.

Monokuma ampuu rinnastaan rakkaushyökkäystä.

Koska taistorobo ei näyttäisi osaavan kuin tuota tasan yhtä humautusta, bossiareenalla pyörii myös satunnaisia Monokumia kiusaamassa. Epäreilua, näidenhän matsien tulisi olla rehellisiä kaksintaisteluita! Nimenomaan karhuja tulee lamautuslasauttaa, koska vain niiden kautta shokkiaalto kulkeutuu vedestä Fighter Robotiin. Kenties se sitten amplifioituu matkalla tai jotain, koska sähkö ei tässä universumissa kulkeudu suoraan lätäkköä räiskimällä.

Samasta pöntöstä, jonka rengas on ihquuskokoelmassasi.

Dark Soulsin hit detectionilla olisi tullut lättyyn.

Pysyin siis jatkuvasti korkeamaalaisesta & kohorteista etäällä, jallitin bossin humauttamaansa Axe Fragrancensa tantereeseen, johdatin lamautuksen Monokumasta bossiin, räiskin sen heikkoa kohtaa hajotusluodeilla, kunnes se tempaisi astalonsa irti ja kaava toistui jonkin aikaa. Genocide Jack jäi käyttämättä, kun hän on ollut jo parrasvaloissa ja uskoisin hänen olleen muutenkin tällä kertaa turha. Tappeluun tuli loppupuoliskolla lisää säpinää, kun taviskumat korvautuivat vahtikumilla, joilta tuli tietysti riisua ensin selätyksellä kilpi pois, jotta lamautus tepsisi. Lisäksi Highlander alkoi muksia alituisesti kolmen huitaisun komboa, joka saattoi tuhota tieltään otsoja.

Niinhän ne aiemmatkin Toivon Soturit väittivät.

Unohtivat antaa sääntökirjan demonijahdin alussa.

Lopulta there can be only one.

Lapset eivät voi voittaa aikuisia, koska aikuisilla ovat täydet lamautusammukset.

00:27 Vain hullun ruumiini yli.

***

KOTOKO UTSUGI, TOIVON SOTURIEN TAISTELIJA JA ÄÄRIMMÄINEN PIKKU NÄYTELMÄOPPILAS, ON K- …KIERINYT KUMOON.

Mitäs peliä tämä on? Rikotaanko luvusta toiseen toistunutta kaavaa julkeasti?! Olen yllättynyt, ettei Kotoko päätynyt laumojensa revittäväksi. Mitä kummaa Genocide Jack touhuaa? En saa häneltä vastausta, mutta Tokon juttujen perusteella mansikkapöksynsä kastellutta Kotokoa voisi nyt kuulustella Isännän olinpaikasta.

Älähän nyt, sinulla on vielä kaikki vaatekerrat päällä.

Tässähän lammessa voisi harrastaa vesikidutusta.

Pienempiään kiusaavat vain epäkypsät demonit.

Kyky avautuu tasolla 18.

Nagisa marssii luoksemme toteamaan, että he vain haluavat luoda paratiisinsa, mutta tyttöjen mielestä Monokumien murhamellakalla mitään rauhallista utopiaa on turha luoda. Nagisan mielestä aikuiset tulee tappaa, jotta lapset voivat olla viimeinkin rauhassa vailla tuskaa ja suojella maailmaa.

Oli ihan pakko jatkaa ja aloittaa loputon kierre.

Jos paratiisi on huvipuisto, siellä ei ole kummitustaloja.

Olisitte kokeilleet kommunismia.

Jossain toisaalla jihadistit hurraavat.

Tokon mielestä he ovat seonneet… ja Nagisa on samaa mieltä. Aikuiset rikkoivat heidät peruuttamattomasti. Aikuiset pelottavat heitä. Pelkopuheita ei ole tullut ennen esille ja Komaru tavallaan ymmärtää, mistä kiikastaa, mutta hän ei silti hyväksy muiden satuttamista. Ei vaikka näiden lasten mieliä on satutettu kerrakseen. Nagisa ei ymmärrä, pitäisikö kaikki toivo menettää.

Onneksi Another Episode tunnistaa mediansa.

Hyväksyntä on parantumisen ensiaskel.

Jataro vain rikkoi vahingossa maljakon.

Miten ne aikuiset voivat työskennellä niin paljon?!

Nytkö olemme ystäviä?

Voisitte olla tästä eteenpäin vain Sotureita.

Sen Nagisa ymmärtää, että tämä leikki loppuu nyt.

Sepäs kävi kätevästi.

Koska haluamme paeta Towa Citystä, Nagisa antaa johtajan asemassa meidän paeta ilmeisesti vailla sen kummempia taka-ajatuksia, koska aiheutimme säröjä paratiisiin. Meistä on täällä vain haittaa. Onhan tässä järkeä, sillä Nagisa on tästä viisikosta paneutunut kaikkein eniten paratiisiunelmaan ja on vissiin pitänyt demonijahtia lapsellisena pelleilynä (ihan kuin paratiisi ei olisi), vaikkei tätä suoraan sanota. Lapsellinen Monaca vain pitäisi jotenkin taivutella yhteisymmärrykseen, mutta eiköhän tästä sada runsaasti sontaa Nagisan niskaan myöhemmin! Nyt Nagisa on kuitenkin epärationaalisen kauhuissaan ja anelee Komarua ja Tokoa häipymään kaupungista.

Läpällä vain sanoi.

Vie pyörätuolin pois ja nauraa päälle.

Oli kyse sinustakin.

Viemme sitten vastavallankumouksemme muualle, pöh.

Lasittuneet kaaoskatseet antavat Danganronpassa ymmärtää, että on joko tosi kyseessä tai että joku sekoaa.

Suloinen pyörätuolityttönen pyörii suloista ympyrää, sillä hän on juuri saanut saatanallisen taikapiirinsä valmiiksi. Maailma on niin ihana, kun kaikkiin kamuihin voi luottaa. Kurokumakin tepsuttelee paikalle ihastelemaan valokuvaa kutsuloitsukehän keskiössä.