Hahmospekulointia ja olettamuksia:
Paratiisiin on tullut särö enkä sen mittakaavaa osaa edes ennakoida, kun se lähtee tästä leviämään valtavaksi halkeamaksi. Vanhoista tutuista olin auttamatta väärässä eli ehkä en ole oikeutettu edes arvailemaan tulevaa, vaikka lopussa eteen paiskattiinkin melkoinen täky murharetken taustavoimista tähdissä. Satelliittiko siellä seuraa vai olemmeko joutuneet The Truman Show’n eristettyyn realitykupoliin? Onko tämä edes totta?
Rima nostettiin ensimmäisessä oikeudenkäynnissä sen verran korkeuksiin, että jatko jopa huolettaa. Miten kummassa Spike Chunsoft saa luotua vielä kourallisen murhamysteerejä ilman, että touhu äityy vanhaksi? En minä tätä epäile, sillä en ole lähellekään kyllästynyt tai puutunut nykymenoon, mutta jos jo ensimmäinen murha sai yllättymään Trigger Happy Havocin villien käänteiden jälkeen, en ole todellakaan valmis, jos taso vain paranee!
Pohjimmiltaanhan tämä on ”vain” lisää sitä samaa, jos kokonaisuutta ajattelee kaavamaisesti (uusi luku -> ruokasaliangstausta -> uutta aluetta tutkitaan -> oppilaat jakavat löytönsä -> vapaa-aikaa -> jotain tapahtuu -> Monokuman murhamotiivi -> lisää vapaa-aikaa -> jotain tapahtuu -> joku kuolee -> murhatutkimukset -> oikeudenkäynti -> teloitus -> TWISTI! -> uusi luku), mutta se ei edelleenkään haittaa ja enhän minä edes vielä tiedä, muuttuuko rutiini jatkossa. Se lienee kuitenkin täysin selvää, että kakkosluvussa avautuu uusi saari, sillä koko Jabberwock Island on mitä ilmeisimmin rakennettu tarinan lukujen mukaan. Sekin lienee selvää, että joka luvussa kuolee joku ja teloitetaan joku. Hyvä on, ensimmäisen osan viimeinen luku oli poikkeus, mutta se nyt oli muutenkin poikkeus. Ja Sakuran itsemurhakin oli vähän siinä ja siinä. Näiden asianhaarojen varjolla mikään ei ole varmaa. Tällä porukalla.
Hajime Hinata
Jos Hajimesta tulee lopussa Nagito, päähenkilöys Danganronpassa ei ole järin tervehenkistä tai kannattavaa. On Hajimessa silti toivoa, kun ensimmäisestä oikeudenkäynnistä selvittiin kunnialla. Makoton paikka on täytetty ja vaikka paikka ei ole kovin mielenkiintoinen vaan lähinnä tarpeellinen kuori pelaajan immersion kannalta, pidän Hajimen asenteesta. Hän ei ole mikään Makoton hiilikopio. Oikeudenkäynnin aikana minulle tuli jatkuvia Persona 4:n Yu Narukami -assosiaatioita ääninäyttelijän vuoksi ja kiinnitin myös huomiota asteittaiseen leipääntymiseen Nagitoa kohtaan. Lopussa he ovat verivihollisia, kun kaikki muut ovat heittäneet henkensä toivon puolesta. En siis jaksa enää uskoa, että Hajime kuolisi ja Nagito vaihtuisi päähenkilöksi, koska Nagito on… tällainen:
Nagito Komaeda
Mitä sinä olet tehnyt Makoto Naegille?! Vaikka minun olisikin pitänyt aavistaa Nagiton olevan liiankin mukava täysin tasapainoiseksi henkilöksi, en ennen oikeudenkäyntiä millään osannut odottaa tällaista häneltä. Toki hyvissä ajoin ennakoin jotain olevan pahasti vialla, kun synkkä biisi lähti käyntiin Nagiton höpistessä omituisia.
Ellei joku toinenkin flippaa, pidän tästä eteenpäin Nagitoa uutena Genocide Jillinä, jonka tärähtäneisyys on hieman eri sorttia. Tokon toisen olemuksen hihittävän impulsiivis-maaniseen seinähulluuteen verrattuna Nagiton hulluudessa on sellainen erikoinen junkomainen laskelmoiva kosketus, kun nyt puhutaan kuitenkin toivon äärimmäisestä manifestoitumasta. Nagitolla kun on agenda, josta hän ei malta olla hiljaa. Makotolla näemmä nousi toivo päähän kusen lisäksi, jos repaleisen maailman parsimisesta ei tullutkaan mitään ja Junkon kolkot sanat kaikkialla lymyilevästä epätoivosta osuivat maaliinsa. Hiukan tässä pelottaakin, ovatko Kyoko, Hiro ja Aoi seonneet Makoton tapaan. Tokoa ei tarvitse laskea tähän, sillä hänellä on jo Jill. Togami pysyi noin muuten tasapainoisena, jos kolesterolitasapaino unohdetaan.
Kun hahmon suunnanmuutos tuli näin aikaisessa vaiheessa, en osaa edes arvata, miten ilmeistä villiä korttia hyödynnetään. Nagito on aivan selkeästi suuri riski pidettäväksi hengissä, mutta jotkut voivat pitää häntä oikotienä ulos saarelta. Aistin murha-avustuksen uudemman kerran. En usko, että Nagitoa tapetaan ihan heti ja voi myös olla, että hän selviytyy loppuun asti, vaikka tuossa vaiheessa hänen juttunsa saattavat käydä jokseenkin vanhoiksi. Eiköhän se liene selvää, että hän rakastaa meitä kaikkia ja on muutenkin kahjo. Odotan innolla riitatilanteita ja hahmon taustoitusta, sillä jos kyseessä todellakin on Makoto eikä joku paatunut huijari, haluaisin kovasti yrittää ymmärtää, mitä entiselle protagonistilleni tapahtui. Makoto sentään oli ihan symppis sälli ja niin oli Nagitokin… tähän asti.
Kazuichi Soda
Vaikka soodamies ei edelleenkään ole järin mielenkiintoinen vaan jää johonkin sinne Leon-perushemmoakselille, hän ei ole jäänyt täysin ontoksi. Kiinnitin väkisinkin huomiota aivan töykeisiin panikointikohtauksiin. Kazuichi kauhisteleekin asioita useamman mieshenkilön edestä eikä osu sinne Mahirun miehekkyysmuottiin nössöilyllään. Liekö sitten alkujärkytystä, sillä voihan Kazuichi tottuakin tähän. On hän ainakin Soniaan tottunut ja prinsessan heruttelu onkin se toinen duunarin gimmick. Sopii olettaa, ettei hän sentään Novoselicin kruununjalokiveä lahtaa. Kazuichi ei ole niin erikoinen hahmo, että hänellä olisi saumaa päästä saarelta elossa vapauteen. En pidä kuolemaa valtavana menetyksenä, tuli se sitten murhauhrina tai teloituksesta.
Gundham Tanaka
Tarvinneeko mielipidettäni ylivertaisesta jääylilordista edes toistaa? Tuskinpa. Esimerkillistä eksentrismiä ja jokin tässä omalla astraalitasollaan seilaavassa hörhössä huvittaa ja viehättää tasaiseen tahtiin. Gundham ei edes yritä olla normaali tässä sakissa, joka ei ole normaalia nähnytkään. Onhan hän tietenkin Hiron paikan nappaava vitsihahmo, jolla tuskin on sen suurempaa merkitystä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Niin harmittavaa kuin se onkin myöntää, en usko Gundhamilla olevan loppuun asti saumoja. Kyllä sitten suruliputetaan, kun kausaliteetti luhistuu. Gundham ei selvästikään liiemmin perusta tämän värähtelytason olevaisuudesta, mutta en tiedä mikä häntä ajaa hamsterien lisäksi. Eivät ainakaan ihmissuhteet, kun Togamin kuolemassakin kiinnosti lähinnä kadonnut korvakoru. Oikeastaan Gundhamilla ei ole niin väliä. Annan hänen laukoa typeriä juttujaan ja nautin joka replasta.
Mikan Tsumiki
Mikan on pahoillaan. Minäkin olen hänen puolestaan. En edelleenkään ole tällaisten itsesäälihahmojen ylin ystävä, mutta ainakin Mikanin omasta jutusta pidetään uskollisesti kiinni, mikä on ihan kunnioitettava saavutus. Toisto lisää tehoa ja rasittaviin piirteisiinkin tottuu. Eikä Mikan nyt lopulta niin ärsyttävä ole. Ei hän huono hahmo ole eikä kyllä oikeastaan kukaan muukaan. Odotan jo seuraavaa kompurointisessiota. Siinä kyllä mennään halvan huumorin puolesta kepeästi sieltä, mistä aita on matalin (koska hämärä pervoiluhuumori vastannee Japanissa perusjenkkiteinikomedian ripulointikohtausta), mutta kun tämäkin tekninen aspekti on vedetty täysin överiksi, kyllähän se jo huvittaa. Ei Mikanille mitään sähköshokkihoitoa toivoisi, kun hän mitä ilmeisimmin on teinilauman hyveellisin ja puhtoisin yksilö, mutta senpä vuoksi Spike Chunsoftilla on hyvä sauma täräyttää hoitsun odottamaton pimeä puoli, joka sätkii verkkokalvoille jättiruiskun kanssa kuin Silent Hillin sairaalassa.
Ibuki Mioda
Rokkibuki on hauska, symppis ja toimiva lyyli, jonka pirteät irtokommentit piristävät. Siinäpä se. Hän ei ole ollut erityisesti esillä, koska hahmoja on hengissä hurjan paljon, mutta hän on silti ansainnut silkalla olemuksellaan paikkansa kastissa. Ibukilla ei ole ollut pahemmin skismaa kenenkään kanssa, joten jätän arvailut sikseen, sillä mikään ei oikein anna ymmärtää, mitä hänelle tulee käymään. Mielelläni näkisin hänet viimeisten joukossa.
Nekomaru Nidai
Vaikka muistankin Nekomarun ihan ensimmäisten repliikkien olleen harmittelua, kun biitsille kyhätystä luokkahuoneesta ei päässytkään paskalle, en osannut silloin aavistella köriläsäijän elämän pyörivän paskomisen ympärillä. Hyvä on, huutaminen ja möykkääminen on tärkeää myös, mutta kakkajutut tulevat heti perässä/perästä. Onhan tämä kakan huutaminen caps lock pohjassa tietenkin erinomaisen kypsää käsikirjoittamista, jos asiasta pitäisi väkisinkin löytää kritiikkiä, mutta Nekomarun lapsellinen ulostusfetissi on jälleen kerran sen verran eriskummallinen veto Spike Chunsoftilta, ettei sille voi kuin nauraa. Ainakin Nekomarua voisi haukkua paskaksi hahmoksi eikä siinä olisi teknisesti mitään väärää. Pidän myös kovasti siitä, että Nekomaru on saaren kovin nössö heti Kazuichin jälkeen. Eihän tämä tietenkään ennennäkemätön luonteenpiirre ole kaappipakastinköntyksissä, mutta taas kerran piirrettä on jalostettu hilpeään hahmoon. Jos ja kun (?!) Nekomaru kuolee, hänen suolensa tyhjentymisestä koittaa biohasardi kataklysmi.
Fuyuhiko Kuzuryu
Saaren ainoa ammattirikollinen on typerä nilkki, jonka sietäisi kuolla koska tahansa, mutta karmean asenteensa ja taustansa vuoksi hän on erittäin kiehtova tapaus, jonka jatkosuunnitelmista ei todellakaan ole mitään hajua. Hän ei pidä muiden seurasta eikä osallistu yhteissessioihin ellei ole ihan pakko, mutta silti panin merkille juhla-alueella kuikuilun. Onko hän sittenkin yksinäinen ja sosiaalisesti kyvytön tumpula, joka verhoutuu vittuiluun ja suoriin tappouhkauksiin? Aivan hyvin voisi olla. Luulisin, että wiseguy nostetaan jossain vaiheessa jalustalle. Ainakin hautajalustalle. Vaikka valtaosa Fuyuhikon kommenteista oikeudenkäynnissä olikin sisällöltään asiatonta rähinää, pidin tyypin osallistumisesta kovasti. Taisin jo mainitakin, että hän voi tuoda alamaailman arvokasta näkökulmaa asioihin, jotka saattavat olla taviksille liikaa.
Paratiisiin on tullut särö enkä sen mittakaavaa osaa edes ennakoida, kun se lähtee tästä leviämään valtavaksi halkeamaksi. Vanhoista tutuista olin auttamatta väärässä eli ehkä en ole oikeutettu edes arvailemaan tulevaa, vaikka lopussa eteen paiskattiinkin melkoinen täky murharetken taustavoimista tähdissä. Satelliittiko siellä seuraa vai olemmeko joutuneet The Truman Show’n eristettyyn realitykupoliin? Onko tämä edes totta?
Rima nostettiin ensimmäisessä oikeudenkäynnissä sen verran korkeuksiin, että jatko jopa huolettaa. Miten kummassa Spike Chunsoft saa luotua vielä kourallisen murhamysteerejä ilman, että touhu äityy vanhaksi? En minä tätä epäile, sillä en ole lähellekään kyllästynyt tai puutunut nykymenoon, mutta jos jo ensimmäinen murha sai yllättymään Trigger Happy Havocin villien käänteiden jälkeen, en ole todellakaan valmis, jos taso vain paranee!
Pohjimmiltaanhan tämä on ”vain” lisää sitä samaa, jos kokonaisuutta ajattelee kaavamaisesti (uusi luku -> ruokasaliangstausta -> uutta aluetta tutkitaan -> oppilaat jakavat löytönsä -> vapaa-aikaa -> jotain tapahtuu -> Monokuman murhamotiivi -> lisää vapaa-aikaa -> jotain tapahtuu -> joku kuolee -> murhatutkimukset -> oikeudenkäynti -> teloitus -> TWISTI! -> uusi luku), mutta se ei edelleenkään haittaa ja enhän minä edes vielä tiedä, muuttuuko rutiini jatkossa. Se lienee kuitenkin täysin selvää, että kakkosluvussa avautuu uusi saari, sillä koko Jabberwock Island on mitä ilmeisimmin rakennettu tarinan lukujen mukaan. Sekin lienee selvää, että joka luvussa kuolee joku ja teloitetaan joku. Hyvä on, ensimmäisen osan viimeinen luku oli poikkeus, mutta se nyt oli muutenkin poikkeus. Ja Sakuran itsemurhakin oli vähän siinä ja siinä. Näiden asianhaarojen varjolla mikään ei ole varmaa. Tällä porukalla.
Hajime Hinata
Jos Hajimesta tulee lopussa Nagito, päähenkilöys Danganronpassa ei ole järin tervehenkistä tai kannattavaa. On Hajimessa silti toivoa, kun ensimmäisestä oikeudenkäynnistä selvittiin kunnialla. Makoton paikka on täytetty ja vaikka paikka ei ole kovin mielenkiintoinen vaan lähinnä tarpeellinen kuori pelaajan immersion kannalta, pidän Hajimen asenteesta. Hän ei ole mikään Makoton hiilikopio. Oikeudenkäynnin aikana minulle tuli jatkuvia Persona 4:n Yu Narukami -assosiaatioita ääninäyttelijän vuoksi ja kiinnitin myös huomiota asteittaiseen leipääntymiseen Nagitoa kohtaan. Lopussa he ovat verivihollisia, kun kaikki muut ovat heittäneet henkensä toivon puolesta. En siis jaksa enää uskoa, että Hajime kuolisi ja Nagito vaihtuisi päähenkilöksi, koska Nagito on… tällainen:
Nagito Komaeda
Mitä sinä olet tehnyt Makoto Naegille?! Vaikka minun olisikin pitänyt aavistaa Nagiton olevan liiankin mukava täysin tasapainoiseksi henkilöksi, en ennen oikeudenkäyntiä millään osannut odottaa tällaista häneltä. Toki hyvissä ajoin ennakoin jotain olevan pahasti vialla, kun synkkä biisi lähti käyntiin Nagiton höpistessä omituisia.
Ellei joku toinenkin flippaa, pidän tästä eteenpäin Nagitoa uutena Genocide Jillinä, jonka tärähtäneisyys on hieman eri sorttia. Tokon toisen olemuksen hihittävän impulsiivis-maaniseen seinähulluuteen verrattuna Nagiton hulluudessa on sellainen erikoinen junkomainen laskelmoiva kosketus, kun nyt puhutaan kuitenkin toivon äärimmäisestä manifestoitumasta. Nagitolla kun on agenda, josta hän ei malta olla hiljaa. Makotolla näemmä nousi toivo päähän kusen lisäksi, jos repaleisen maailman parsimisesta ei tullutkaan mitään ja Junkon kolkot sanat kaikkialla lymyilevästä epätoivosta osuivat maaliinsa. Hiukan tässä pelottaakin, ovatko Kyoko, Hiro ja Aoi seonneet Makoton tapaan. Tokoa ei tarvitse laskea tähän, sillä hänellä on jo Jill. Togami pysyi noin muuten tasapainoisena, jos kolesterolitasapaino unohdetaan.
Kun hahmon suunnanmuutos tuli näin aikaisessa vaiheessa, en osaa edes arvata, miten ilmeistä villiä korttia hyödynnetään. Nagito on aivan selkeästi suuri riski pidettäväksi hengissä, mutta jotkut voivat pitää häntä oikotienä ulos saarelta. Aistin murha-avustuksen uudemman kerran. En usko, että Nagitoa tapetaan ihan heti ja voi myös olla, että hän selviytyy loppuun asti, vaikka tuossa vaiheessa hänen juttunsa saattavat käydä jokseenkin vanhoiksi. Eiköhän se liene selvää, että hän rakastaa meitä kaikkia ja on muutenkin kahjo. Odotan innolla riitatilanteita ja hahmon taustoitusta, sillä jos kyseessä todellakin on Makoto eikä joku paatunut huijari, haluaisin kovasti yrittää ymmärtää, mitä entiselle protagonistilleni tapahtui. Makoto sentään oli ihan symppis sälli ja niin oli Nagitokin… tähän asti.
Kazuichi Soda
Vaikka soodamies ei edelleenkään ole järin mielenkiintoinen vaan jää johonkin sinne Leon-perushemmoakselille, hän ei ole jäänyt täysin ontoksi. Kiinnitin väkisinkin huomiota aivan töykeisiin panikointikohtauksiin. Kazuichi kauhisteleekin asioita useamman mieshenkilön edestä eikä osu sinne Mahirun miehekkyysmuottiin nössöilyllään. Liekö sitten alkujärkytystä, sillä voihan Kazuichi tottuakin tähän. On hän ainakin Soniaan tottunut ja prinsessan heruttelu onkin se toinen duunarin gimmick. Sopii olettaa, ettei hän sentään Novoselicin kruununjalokiveä lahtaa. Kazuichi ei ole niin erikoinen hahmo, että hänellä olisi saumaa päästä saarelta elossa vapauteen. En pidä kuolemaa valtavana menetyksenä, tuli se sitten murhauhrina tai teloituksesta.
Gundham Tanaka
Tarvinneeko mielipidettäni ylivertaisesta jääylilordista edes toistaa? Tuskinpa. Esimerkillistä eksentrismiä ja jokin tässä omalla astraalitasollaan seilaavassa hörhössä huvittaa ja viehättää tasaiseen tahtiin. Gundham ei edes yritä olla normaali tässä sakissa, joka ei ole normaalia nähnytkään. Onhan hän tietenkin Hiron paikan nappaava vitsihahmo, jolla tuskin on sen suurempaa merkitystä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Niin harmittavaa kuin se onkin myöntää, en usko Gundhamilla olevan loppuun asti saumoja. Kyllä sitten suruliputetaan, kun kausaliteetti luhistuu. Gundham ei selvästikään liiemmin perusta tämän värähtelytason olevaisuudesta, mutta en tiedä mikä häntä ajaa hamsterien lisäksi. Eivät ainakaan ihmissuhteet, kun Togamin kuolemassakin kiinnosti lähinnä kadonnut korvakoru. Oikeastaan Gundhamilla ei ole niin väliä. Annan hänen laukoa typeriä juttujaan ja nautin joka replasta.
Mikan Tsumiki
Mikan on pahoillaan. Minäkin olen hänen puolestaan. En edelleenkään ole tällaisten itsesäälihahmojen ylin ystävä, mutta ainakin Mikanin omasta jutusta pidetään uskollisesti kiinni, mikä on ihan kunnioitettava saavutus. Toisto lisää tehoa ja rasittaviin piirteisiinkin tottuu. Eikä Mikan nyt lopulta niin ärsyttävä ole. Ei hän huono hahmo ole eikä kyllä oikeastaan kukaan muukaan. Odotan jo seuraavaa kompurointisessiota. Siinä kyllä mennään halvan huumorin puolesta kepeästi sieltä, mistä aita on matalin (koska hämärä pervoiluhuumori vastannee Japanissa perusjenkkiteinikomedian ripulointikohtausta), mutta kun tämäkin tekninen aspekti on vedetty täysin överiksi, kyllähän se jo huvittaa. Ei Mikanille mitään sähköshokkihoitoa toivoisi, kun hän mitä ilmeisimmin on teinilauman hyveellisin ja puhtoisin yksilö, mutta senpä vuoksi Spike Chunsoftilla on hyvä sauma täräyttää hoitsun odottamaton pimeä puoli, joka sätkii verkkokalvoille jättiruiskun kanssa kuin Silent Hillin sairaalassa.
Ibuki Mioda
Rokkibuki on hauska, symppis ja toimiva lyyli, jonka pirteät irtokommentit piristävät. Siinäpä se. Hän ei ole ollut erityisesti esillä, koska hahmoja on hengissä hurjan paljon, mutta hän on silti ansainnut silkalla olemuksellaan paikkansa kastissa. Ibukilla ei ole ollut pahemmin skismaa kenenkään kanssa, joten jätän arvailut sikseen, sillä mikään ei oikein anna ymmärtää, mitä hänelle tulee käymään. Mielelläni näkisin hänet viimeisten joukossa.
Nekomaru Nidai
Vaikka muistankin Nekomarun ihan ensimmäisten repliikkien olleen harmittelua, kun biitsille kyhätystä luokkahuoneesta ei päässytkään paskalle, en osannut silloin aavistella köriläsäijän elämän pyörivän paskomisen ympärillä. Hyvä on, huutaminen ja möykkääminen on tärkeää myös, mutta kakkajutut tulevat heti perässä/perästä. Onhan tämä kakan huutaminen caps lock pohjassa tietenkin erinomaisen kypsää käsikirjoittamista, jos asiasta pitäisi väkisinkin löytää kritiikkiä, mutta Nekomarun lapsellinen ulostusfetissi on jälleen kerran sen verran eriskummallinen veto Spike Chunsoftilta, ettei sille voi kuin nauraa. Ainakin Nekomarua voisi haukkua paskaksi hahmoksi eikä siinä olisi teknisesti mitään väärää. Pidän myös kovasti siitä, että Nekomaru on saaren kovin nössö heti Kazuichin jälkeen. Eihän tämä tietenkään ennennäkemätön luonteenpiirre ole kaappipakastinköntyksissä, mutta taas kerran piirrettä on jalostettu hilpeään hahmoon. Jos ja kun (?!) Nekomaru kuolee, hänen suolensa tyhjentymisestä koittaa biohasardi kataklysmi.
Fuyuhiko Kuzuryu
Saaren ainoa ammattirikollinen on typerä nilkki, jonka sietäisi kuolla koska tahansa, mutta karmean asenteensa ja taustansa vuoksi hän on erittäin kiehtova tapaus, jonka jatkosuunnitelmista ei todellakaan ole mitään hajua. Hän ei pidä muiden seurasta eikä osallistu yhteissessioihin ellei ole ihan pakko, mutta silti panin merkille juhla-alueella kuikuilun. Onko hän sittenkin yksinäinen ja sosiaalisesti kyvytön tumpula, joka verhoutuu vittuiluun ja suoriin tappouhkauksiin? Aivan hyvin voisi olla. Luulisin, että wiseguy nostetaan jossain vaiheessa jalustalle. Ainakin hautajalustalle. Vaikka valtaosa Fuyuhikon kommenteista oikeudenkäynnissä olikin sisällöltään asiatonta rähinää, pidin tyypin osallistumisesta kovasti. Taisin jo mainitakin, että hän voi tuoda alamaailman arvokasta näkökulmaa asioihin, jotka saattavat olla taviksille liikaa.
Mahiru Koizumi
Fotaroija on kärkkäästi äänessä potkimassa poikia kulkusille, jotta ne laskeutuisivat. Persoonaltaan hän on sopivan epämiellyttävä ja omiaan jos nyt ei dominoimaan niin ainakin sekoittamaan keskustelun pakkaa. Välillä hahmoja tuleekin ajateltua sen perusteella, kuinka hyvin he sopivat oikeudenkäynteihin (en ihmettelisi, jos joidenkin luonteet on luotu salisessioihin), ja mitään sellaista ei olekaan, jota Mahiru ei voisi kyseenalaistaa. Ei hän sentään ole mikään tylyn sydämetön jääkuningatarakka, sillä hän murtui totaalisesti Togamin kuoltua. Miltei odotan suurempaa kiistaa Fuyuhikon kanssa, sillä he ovat riidelleet keskenään ja Mahiru lienee mafiakääpiön tappolistan kärjessä. Elleivät he sitten päädy rakastavaisiksi.
Peko Pekoyama
Varautuneempi rouva, joka viettää mieluiten aikaa itsekseen ja on ottanut asiakseen pitää Fuyuhikon ajan tasalla muiden oppilaiden suunnitelmista. Kuitenkin deittailevat salaa. Pekosta ei hurjasti sanottavaa, koska hän ei erityisemmin pidä ääntä itsestään ja se on ihan hyvä juttu, istuu Sakuran muottiin. Olisihan se naurettavaa, jos täällä mokeltaisi kuusitoista Gundhamia ja kuusikymmentäneljä tuhon devaa, vaikka makeasti tuolle nauraisinkin. Päällimmäisenä Pekosta on mielessä pahoinvointi juhlissa. Entä jos se ei jääkään tähän? Liekö malaria iskenyt? Jäänpä odottamaan.
Chiaki Nanami
Äärimmäinen pelaaja on Ace Attorneynsa pelannut, sillä tärkeitä huomioita oikeudenkäynnissä riitti eikä hän edes nukahtanut kertaakaan. Mainiota, täällähän on hyödyllistäkin väkeä! En ole näköjään yksin Chiakin ihastelussa, sillä ehdin jo katsastaa pelin trophy-listan ja maksimoitujen ystävyyksien pystit ovat täällä taas ja hankintaprosenteista näkee käytännössä, kuinka suosittuja hahmot ovat. Chiaki oli muistaakseni kärjessä. En valita, sillä herttaisessa Chiakissa ei ole mitään valitettavaa. Tietysti kesystä ulkokuoresta paljastuu jotain karmivaa, mutta se on sen ajan murhe. Nyt mikään ei vihjaa mihinkään.
Ehkä vainoharhaisena muista trophylukemista voisi jotain päätellä siitä, missä järjestyksessä oppilaat kuolevat, mutta rohkenen epäillä… enkä edes katsonut niitä niin tarkkaan tai lähtenyt niistä mitään päättelemään. Ykkösosassahan ystävyyssessioiden lukumäärä vaihteli, mutta tässä niitä näyttäisi olevan viisi, jos oikein muistan. Tässä ei ole mitään tutoriaali-Sayakaa, jonka voi kaveerata heti tappiin ennen kuin hän kuolee. Oletan, että tässä on taas oma School Mode (Island Mode?!), jossa vietetään aikaa, jos juonessa ei ehdi.
Teruteru Hanamura
Ensimmäinen murhaaja! Ja sekin oli muka vahinko! Vaikka joko Togami tai Nagito olisikin kuollut! Selityksiä! Ensimmäinen teloitus! Risteilyohjus-/tulivuorikuolema! Arvasin intropätkässä vilahtaneen helikopterin liittyneen jotenkin teloitukseen, mutta siinäpä ennakkotietoni tappotavoista melko pitkälti ovatkin. Mukavasti helikopteriteloitus tuli heti ensimmäisenä, joten kaikkea myöhempää voi vain arvailla.
Mutta niin, Teruteru, likainen pervo. Sehän se hahmosta jäi ensimmäisenä käteen. Tai no toisena, ensimmäisenä näin hatun ja keksin tosi fiksusti, että tuo on kokki, mutta pervoilu antoi odottaa itseään (ainakin hetken) ja murha varsinkin. Minulla ei ollut varsinaisesti ehdotusta ensimmäiseksi murhaajaksi, mutta ainakaan se ei ollut Teruteru, joka näytti niin murhauhrilta. Vasta Togamin murhan jälkeen aloin epäillä Teruterua, vaikka hän ei ykkösepäiltynä ollutkaan. Ei kukaan ollut, vaikka ehdokkaita monta olikin, kuten Peko ja Kazuichi. Silloin ei ollut tosin tiedossa Nagiton osallisuus tapahtumiin, sillä tietenkin oletuksena oli, että murhaaja katkaisi sähköt ja oli yksin vastuussa kaikesta. Kuinka väärässä olinkaan.
Muistokirjoitukset ovat aina vähän korneja, mutta muistellaanpa nyt sitten Teruterua, tuota kulinaristista lahjaa maailmalle. Tai ei hänessä ole juurikaan muisteltavaa, kun hän lähti näin pian, mutta se vähä mitä hän antoi tarinalle oli kyllä ihan paikallaan. Pitihän jonkun kuolla ja tässäpä joku, jota voi pitää rehellisesti ärsyttävänä, jos tyhmä pervoiluläppä ei nappaakaan. Tosin Teruterulla oli tähän olemus paikallaan, mutta on syytä muistaa, ettei hän ole mikään äärimmäinen pervo, sillä se olisi aivan kamala äärimmäisyys. Ennen kaikkea hän oli kokki – tai keittiömestari, jos haluaa hienostella – ja pervoilu tuli sivuvaikutuksena. Suurempi ongelma pervoilussa on, että se on jo niin nähty juttu, jos vähänkään seuraa japsimenoa. En voi varsinaisesti pitää Teruterua kliseisenä hahmona, mutta pervoilu on jo itsessään kliseistä. Onneksi Teruterun vihjailevat jutut olivat keskimääräistä nokkelampia, sillä muussa tapauksessa naama olisi levinnyt. Muut oppilaat sentään jaksavat aina muistuttaa, jos joku alkaa tyhmäillä liikaa omiaan.
Juuri ennen teloitusta kehuinkin jo Teruterun yksinkertaista taustatarinaa, joka motivoi murhaan. Ellei ole katkaissut kaikkia suhteitaan perheeseen tai sattuu olemaan kahden isän moderni kasvatti, kaipuu kotiin äidin luokse on riittävän universaalia, että se vetoaa varmasti useimpiin. Nythän kuitenkin ollaan kaiketi satojen kilometrien päässä sivistyksestä ja kun tietää, ettei kukaan siellä kotona enää odota, Teruterulla ei ollut koskaan toivoa.
Sonia Nevermind
Vieraan vallan vaihtarivaltiatar on yllättäen yksi suosikeistani tällä hetkellä. Yleisen viehättävyyden lisäksi Sonia ei ole mitenkään yliampuva toisin kuin valtaosa muista. Pidän hahmossa yleisestä pihalla olosta (muun maailman ihmeellisyyksistä) ja hän tarttuu myös herkästi toistamaan muiden vieraita sanoja, indubitably! Jos Sonia päätyy Togamiksi Togamin paikalle, en valita. Hänessä ei ole juurikaan ärsyttäviä piirteitä enkä osaa edelleenkään sanoa (tämä fraasi tuntuu toistuvan), mitä hänelle tulee käymään.
Akane Owari
Hahmoesittelystä ei jäänyt juuri mitään käteen, mutta nyt tiedän, että atleetti tykkää lyödä ja syödä asioita. Ehkä tässä on riittävästi jatkon kannalta!
Hiyoko Saionji
Tanssijan dissausputki jatkuu voitokkaana ja olen hyvin hämmentynyt. Kai se totuus tulee lasten suusta. Melkein jo unohdin hänen murhaavan eläimiä, kun ihmisviha maistuu. Pian hän jo murhaa oppilaita. Julkea kuittailu huvittaa toistaiseksi eikä niinkään ärsytä, vaikka onhan Hiyoko aivan kamala kakara, joka kerjää selkäsaunaa. Oletan hänen olevan samaa ikäluokkaa muiden kanssa eli hän ei ole teknisesti pentu, vaikka sellaisen käytöksen ja lolimaisen ulkonäön varjolla voikin syytää myrkyllisiä solvauksia ilman seurauksia. Vielä. Tarpeeton vihanpito Mikania kohtaan varsinkin huvittaa, vaikkei ehkä saisikaan. Jos tyttö listii seuraavaksi tytön, Mikan tappaa ihan varmasti Hiyokon ja galaksit räjähtelevät epätoivosta.
Byakuya Togami
Suurmies lähti ja minä niin petyin. Onhan tämä nyt kauheaa, hieno hahmo ja kaikkea. Olin niin väärässä näistä vanhoista tutuista, käsikirjoittaja on julma tuomari eikä varsinaisesti suosi ketään, jos on aika poistua parrasvaloista. Olen käsitellyt jo Togamin painoa riittävästi eikä hänkään arvostaisi jatkuvaa muistuttelua, vaikka nyky-Togami tuskin joutavasta ilkeilystä perustaisikaan. Olisihan Togamin kuolema pitänyt arvata runsaasta pohjustuksesta ensimmäisessä luvussa, kun päällikkö päsmäröi johdossa. Ei tämä saari johtajaa tarvitse. …Vaikka mielelläni olisin hänen johtoaan seurannut kauemminkin, kun tyyppi vihjaili juuri ennen kuolemaansa paljastavansa asioita. Togami tiesi liikaa ja hän oli liian tärkeä hahmo, jotta hänet olisi voinut pitää hengissä.
…Mutta oliko Nagitomakotolla sittenkin jotain häntä vastaan? Tapahtuiko Hope’s Peakin ulkopuolella jotain heidän välillä? Ehkä tähän palataan joskus, sillä Togamin kuoleman olisi voinut olettaa olevan suurempi menetys Nagitolle. Tokihan hän rakastaa meitä kaikkia, mutta voisi olla joskus myös hiljaa. En usko maailman olevan ilman Togamia entisensä, jos se entisensä on koskaan ollutkaan.
Usami/Monomi
Hyvää tarkoittavaa söpöjänistä pyöritelllään hauskasti tarinassa paikasta ja tilanteesta toiseen – erityisesti osanotto oikeudenkäyntiin oli odottamaton veto – eikä kovin moni enää arvosta luokkaretken opettajaa... paitsi ehkä Chiaki. Monokumakaan ei näytä olevan aina perillä verivihollissiskonsa liikkeistä, mutta käyttää kyllä häntä nyrkkeilysäkkinä saatuaan hänestä tarpeekseen. Kyllähän Monomia sääliksi käy, mutta ehkä ei pitäisi, kun näitäkin näyttäisi olevan loputtomiin. Ehkä Monomi teloitetaan uudestaan vielä joskus, saapa nähdä!
Monokuma
Ei ole toista samanlaista karhua. Absurdit jutut ovat säilyttäneet korkean tasonsa tähänkin asti eikä minulla ole hahmosta hurjasti lisättävää, kun mitään varsinaisesti uutta ei paljastettu. Monokuma vain… toimii.
Aivan kuten Danganronpa 2: Goodbye Despair.
Fotaroija on kärkkäästi äänessä potkimassa poikia kulkusille, jotta ne laskeutuisivat. Persoonaltaan hän on sopivan epämiellyttävä ja omiaan jos nyt ei dominoimaan niin ainakin sekoittamaan keskustelun pakkaa. Välillä hahmoja tuleekin ajateltua sen perusteella, kuinka hyvin he sopivat oikeudenkäynteihin (en ihmettelisi, jos joidenkin luonteet on luotu salisessioihin), ja mitään sellaista ei olekaan, jota Mahiru ei voisi kyseenalaistaa. Ei hän sentään ole mikään tylyn sydämetön jääkuningatarakka, sillä hän murtui totaalisesti Togamin kuoltua. Miltei odotan suurempaa kiistaa Fuyuhikon kanssa, sillä he ovat riidelleet keskenään ja Mahiru lienee mafiakääpiön tappolistan kärjessä. Elleivät he sitten päädy rakastavaisiksi.
Peko Pekoyama
Varautuneempi rouva, joka viettää mieluiten aikaa itsekseen ja on ottanut asiakseen pitää Fuyuhikon ajan tasalla muiden oppilaiden suunnitelmista. Kuitenkin deittailevat salaa. Pekosta ei hurjasti sanottavaa, koska hän ei erityisemmin pidä ääntä itsestään ja se on ihan hyvä juttu, istuu Sakuran muottiin. Olisihan se naurettavaa, jos täällä mokeltaisi kuusitoista Gundhamia ja kuusikymmentäneljä tuhon devaa, vaikka makeasti tuolle nauraisinkin. Päällimmäisenä Pekosta on mielessä pahoinvointi juhlissa. Entä jos se ei jääkään tähän? Liekö malaria iskenyt? Jäänpä odottamaan.
Chiaki Nanami
Äärimmäinen pelaaja on Ace Attorneynsa pelannut, sillä tärkeitä huomioita oikeudenkäynnissä riitti eikä hän edes nukahtanut kertaakaan. Mainiota, täällähän on hyödyllistäkin väkeä! En ole näköjään yksin Chiakin ihastelussa, sillä ehdin jo katsastaa pelin trophy-listan ja maksimoitujen ystävyyksien pystit ovat täällä taas ja hankintaprosenteista näkee käytännössä, kuinka suosittuja hahmot ovat. Chiaki oli muistaakseni kärjessä. En valita, sillä herttaisessa Chiakissa ei ole mitään valitettavaa. Tietysti kesystä ulkokuoresta paljastuu jotain karmivaa, mutta se on sen ajan murhe. Nyt mikään ei vihjaa mihinkään.
Ehkä vainoharhaisena muista trophylukemista voisi jotain päätellä siitä, missä järjestyksessä oppilaat kuolevat, mutta rohkenen epäillä… enkä edes katsonut niitä niin tarkkaan tai lähtenyt niistä mitään päättelemään. Ykkösosassahan ystävyyssessioiden lukumäärä vaihteli, mutta tässä niitä näyttäisi olevan viisi, jos oikein muistan. Tässä ei ole mitään tutoriaali-Sayakaa, jonka voi kaveerata heti tappiin ennen kuin hän kuolee. Oletan, että tässä on taas oma School Mode (Island Mode?!), jossa vietetään aikaa, jos juonessa ei ehdi.
Teruteru Hanamura
Ensimmäinen murhaaja! Ja sekin oli muka vahinko! Vaikka joko Togami tai Nagito olisikin kuollut! Selityksiä! Ensimmäinen teloitus! Risteilyohjus-/tulivuorikuolema! Arvasin intropätkässä vilahtaneen helikopterin liittyneen jotenkin teloitukseen, mutta siinäpä ennakkotietoni tappotavoista melko pitkälti ovatkin. Mukavasti helikopteriteloitus tuli heti ensimmäisenä, joten kaikkea myöhempää voi vain arvailla.
Mutta niin, Teruteru, likainen pervo. Sehän se hahmosta jäi ensimmäisenä käteen. Tai no toisena, ensimmäisenä näin hatun ja keksin tosi fiksusti, että tuo on kokki, mutta pervoilu antoi odottaa itseään (ainakin hetken) ja murha varsinkin. Minulla ei ollut varsinaisesti ehdotusta ensimmäiseksi murhaajaksi, mutta ainakaan se ei ollut Teruteru, joka näytti niin murhauhrilta. Vasta Togamin murhan jälkeen aloin epäillä Teruterua, vaikka hän ei ykkösepäiltynä ollutkaan. Ei kukaan ollut, vaikka ehdokkaita monta olikin, kuten Peko ja Kazuichi. Silloin ei ollut tosin tiedossa Nagiton osallisuus tapahtumiin, sillä tietenkin oletuksena oli, että murhaaja katkaisi sähköt ja oli yksin vastuussa kaikesta. Kuinka väärässä olinkaan.
Muistokirjoitukset ovat aina vähän korneja, mutta muistellaanpa nyt sitten Teruterua, tuota kulinaristista lahjaa maailmalle. Tai ei hänessä ole juurikaan muisteltavaa, kun hän lähti näin pian, mutta se vähä mitä hän antoi tarinalle oli kyllä ihan paikallaan. Pitihän jonkun kuolla ja tässäpä joku, jota voi pitää rehellisesti ärsyttävänä, jos tyhmä pervoiluläppä ei nappaakaan. Tosin Teruterulla oli tähän olemus paikallaan, mutta on syytä muistaa, ettei hän ole mikään äärimmäinen pervo, sillä se olisi aivan kamala äärimmäisyys. Ennen kaikkea hän oli kokki – tai keittiömestari, jos haluaa hienostella – ja pervoilu tuli sivuvaikutuksena. Suurempi ongelma pervoilussa on, että se on jo niin nähty juttu, jos vähänkään seuraa japsimenoa. En voi varsinaisesti pitää Teruterua kliseisenä hahmona, mutta pervoilu on jo itsessään kliseistä. Onneksi Teruterun vihjailevat jutut olivat keskimääräistä nokkelampia, sillä muussa tapauksessa naama olisi levinnyt. Muut oppilaat sentään jaksavat aina muistuttaa, jos joku alkaa tyhmäillä liikaa omiaan.
Juuri ennen teloitusta kehuinkin jo Teruterun yksinkertaista taustatarinaa, joka motivoi murhaan. Ellei ole katkaissut kaikkia suhteitaan perheeseen tai sattuu olemaan kahden isän moderni kasvatti, kaipuu kotiin äidin luokse on riittävän universaalia, että se vetoaa varmasti useimpiin. Nythän kuitenkin ollaan kaiketi satojen kilometrien päässä sivistyksestä ja kun tietää, ettei kukaan siellä kotona enää odota, Teruterulla ei ollut koskaan toivoa.
Sonia Nevermind
Vieraan vallan vaihtarivaltiatar on yllättäen yksi suosikeistani tällä hetkellä. Yleisen viehättävyyden lisäksi Sonia ei ole mitenkään yliampuva toisin kuin valtaosa muista. Pidän hahmossa yleisestä pihalla olosta (muun maailman ihmeellisyyksistä) ja hän tarttuu myös herkästi toistamaan muiden vieraita sanoja, indubitably! Jos Sonia päätyy Togamiksi Togamin paikalle, en valita. Hänessä ei ole juurikaan ärsyttäviä piirteitä enkä osaa edelleenkään sanoa (tämä fraasi tuntuu toistuvan), mitä hänelle tulee käymään.
Akane Owari
Hahmoesittelystä ei jäänyt juuri mitään käteen, mutta nyt tiedän, että atleetti tykkää lyödä ja syödä asioita. Ehkä tässä on riittävästi jatkon kannalta!
Hiyoko Saionji
Tanssijan dissausputki jatkuu voitokkaana ja olen hyvin hämmentynyt. Kai se totuus tulee lasten suusta. Melkein jo unohdin hänen murhaavan eläimiä, kun ihmisviha maistuu. Pian hän jo murhaa oppilaita. Julkea kuittailu huvittaa toistaiseksi eikä niinkään ärsytä, vaikka onhan Hiyoko aivan kamala kakara, joka kerjää selkäsaunaa. Oletan hänen olevan samaa ikäluokkaa muiden kanssa eli hän ei ole teknisesti pentu, vaikka sellaisen käytöksen ja lolimaisen ulkonäön varjolla voikin syytää myrkyllisiä solvauksia ilman seurauksia. Vielä. Tarpeeton vihanpito Mikania kohtaan varsinkin huvittaa, vaikkei ehkä saisikaan. Jos tyttö listii seuraavaksi tytön, Mikan tappaa ihan varmasti Hiyokon ja galaksit räjähtelevät epätoivosta.
Byakuya Togami
Suurmies lähti ja minä niin petyin. Onhan tämä nyt kauheaa, hieno hahmo ja kaikkea. Olin niin väärässä näistä vanhoista tutuista, käsikirjoittaja on julma tuomari eikä varsinaisesti suosi ketään, jos on aika poistua parrasvaloista. Olen käsitellyt jo Togamin painoa riittävästi eikä hänkään arvostaisi jatkuvaa muistuttelua, vaikka nyky-Togami tuskin joutavasta ilkeilystä perustaisikaan. Olisihan Togamin kuolema pitänyt arvata runsaasta pohjustuksesta ensimmäisessä luvussa, kun päällikkö päsmäröi johdossa. Ei tämä saari johtajaa tarvitse. …Vaikka mielelläni olisin hänen johtoaan seurannut kauemminkin, kun tyyppi vihjaili juuri ennen kuolemaansa paljastavansa asioita. Togami tiesi liikaa ja hän oli liian tärkeä hahmo, jotta hänet olisi voinut pitää hengissä.
…Mutta oliko Nagitomakotolla sittenkin jotain häntä vastaan? Tapahtuiko Hope’s Peakin ulkopuolella jotain heidän välillä? Ehkä tähän palataan joskus, sillä Togamin kuoleman olisi voinut olettaa olevan suurempi menetys Nagitolle. Tokihan hän rakastaa meitä kaikkia, mutta voisi olla joskus myös hiljaa. En usko maailman olevan ilman Togamia entisensä, jos se entisensä on koskaan ollutkaan.
Usami/Monomi
Hyvää tarkoittavaa söpöjänistä pyöritelllään hauskasti tarinassa paikasta ja tilanteesta toiseen – erityisesti osanotto oikeudenkäyntiin oli odottamaton veto – eikä kovin moni enää arvosta luokkaretken opettajaa... paitsi ehkä Chiaki. Monokumakaan ei näytä olevan aina perillä verivihollissiskonsa liikkeistä, mutta käyttää kyllä häntä nyrkkeilysäkkinä saatuaan hänestä tarpeekseen. Kyllähän Monomia sääliksi käy, mutta ehkä ei pitäisi, kun näitäkin näyttäisi olevan loputtomiin. Ehkä Monomi teloitetaan uudestaan vielä joskus, saapa nähdä!
Monokuma
Ei ole toista samanlaista karhua. Absurdit jutut ovat säilyttäneet korkean tasonsa tähänkin asti eikä minulla ole hahmosta hurjasti lisättävää, kun mitään varsinaisesti uutta ei paljastettu. Monokuma vain… toimii.
Aivan kuten Danganronpa 2: Goodbye Despair.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti