sunnuntai 26. elokuuta 2018

304 - Danganronpa 3 - Future Arc #9


Future Arc #9


Monokuma on palannut! Trollaamaan kertausjaksolla! 23 minuuttia ja 42 sekuntia pelkkää kertausta! Kuka sellaista haluaa?!

Stargate SG-1:n uudelleenhattujaksot sanovat hei.

No ei kukaan, siksi ysijakson alussa nähdään noin minuutin mittainen pikakertaus viimeisestä murhaleikistä. Se on juuri sopivan lyhyt, jottei se ala ärsyttää ajanhukkana, ja sisältää pari hassua vitsiäkin, jotka keskittyvät muiden pilkkaamiseen.

Meneekin vain 23 minuuttia ja 41 sekuntia, huh.

Jos jotain on kuitenkin sporadisten blogitaukojen vuoksi päässyt unohtumaan, kertaan jakson hengessä erittäin lyhyesti, missä mennään. Kertauksessa on silti enemmän yksityiskohtia kuin jaksossa. Käynnissä on viimeinen murhaleikki Future Foundationin tornitalossa, joka viimeksi teki sortumiskuolemaa. Leikin osallistujat ovat Hope’s Peakin murhaleikin selviytyjiä ja FF:n haarojen johtajia. Takapirun henkilöllisyys on yhä epäselvä. Osallistujilla on ranneke, joka A) nukuttaa kaikki tasaisin väliajoin, jonka jälkeen eräs heistä herää ja tappaa vain yhden osallistujan, ja B) tappaa käyttäjänsä, mikäli tämä rikkoo henkilökohtaista NG-koodiaan.

Monokuma keskittyy olennaiseen.

Kuolleita on liikaa lyhyelle kertaukselle. Kepeät mullat heille silti. Leikissä ovat yhä mukana kaikki Hope’s Peakin selviytyjät eli Makoto Naegi, Kyoko Kirigiri, Aoi Asahina ja mitä luultavimmin tornin ulkopuolella vähintäänkin eriskummallisessa asemassa oleva Yasuhiro Hagakure. Future Foundationin jäseniä on kaatunut kuin heinää, mutta jäljellä on varajohtaja Kyosuke Munakata, joka tappoi FF:n johtajan kuultuaan tältä jotain tärkeää ja jolla on jotain Makotoa vastaan. Kyosuke tappelee lesotuskatanallaan parhaillaan Miaya Gekkogaharan joko autonomisesti tai kauko-ohjatusti liikkuvaa robottikaksoisolentoa vastaan, koska alkuperäinen tapettiin kulissien takana.


Pidän lisko-Kyosukesta alkuperäistä Kyosukea vähemmän, mikäli mahdollista.

Kyosuken kakkosmies on jäyhä Juzo Sakakura, joka on parhaillaan kampeamassa auki salaovea ulos tornista. Kondiittori ja rakastettunsa tappanut Ruruka Ando yrittää estää häntä, jottei NG-koodi laukeaisi. Sarjan toisella puoliskolla vastikään Junko Enoshiman ikeestä karannut animaattori nimeltä Ryota Mitarai puolestaan roikkuu Kyokon mukana etsimässä rooliaan tarinassa.


Jonkun kristityn puliveivarihihhulin mielestä maailma tuhoutuu ensi torstaina.

Byakuya Togami on saapunut FF-agentteineen tornin ulkopuolelle raivaamaan tietään torniin, joka on raivautumassa olemattomiin. Samaan aikaan kaukana toisaalla valtava Kyosuken mobilisoima laivasto lähestyy Jabberwock Islandia, jossa entiset epätoivon rippeet Hajime Hinatan/Izuru Kamukuran johdolla odottavat.

Roastausta herkimmillään.

Torni sortuu, kaikki kuolevat. Ei ketään jäljellä. Danganronpa V3: Killing Harmony alkaa ensi kerralla.

Repliikkiä ei siis sano torni ja rojahda chillaamaan vuorelle.

…Jos Monokuma trollaa, kai minäkin saan? Tornin sortumisesta en sentään juksannut, se on menoa nyt. Noin seitsemäntoista vuotta sitten vertikaalinen annihilaatio olisi ollut mautonta katseltavaa, mutta onhan täystuho nyt kaunista kuin mikä. Hiro pääsee karkuun hävityksen alta, mutta Togamia tai pukuhenkilöitä ei näy missään.

Toisaalta olisi upea narratiivis-lemurialainen keskisormi, jos Hiro olisi ainoa selviytyjä ja sarja päättyisi.

Rakennus vapisee myös sisäpuolelta kuin horkassa. Juzon riesana rimpuillut Ruruka paiskautuu tärinästä seinään ja menettää tajuntansa. Sortumisen tauottua nyrkkeilijä keskittyy olennaiseen ja tempoo tuplaovista tiensä vapauteen.

Kannattaako nyt karhun suuhun mennä?

Juzo löytää studioyleisön.

Jaa että vapauteen?

Ähäkutti.

Ainakin valtameri alkaa samalla alkukirjaimella! Koko torni – tai ainakin sen alaosa – on uponnut syvyyksiin, pakopaikkaa ei ole.

Valtameri?

VALTAMERI.

Torni voi olla entisöinnin tarpeessa, mutta ainakaan kukaan ei näyttäisi päässeen hötäkässä hengestään. Toivottavasti Togamille ei käynyt mitään, geneerisillä pukumiehillä ei ole niin väliä. Sisäänkäynnin suunnalta paenneet Ryota ja Kyoko huokaisevat helpotuksesta. Kyoko epäilee sisäänkäynnin johtavan yhtään mihinkään, sillä hän on arvannut näkemättäkin, että murhaleikki on tapahtunut meren alla.

Parempi kuin brexit.

Jaa miten niin meren alla? Eikö koko konkkaronkka äsken vajonnut sinne? …Ei. Kyoko väittää toverilleen, että he ovat identtisessä rakennuksessa tornin alapuolella. En… olisi heti arvannut, aivan mahtavaa! Hämmentävän uutispommin aikana Juzo koluaa umpikujahuonetta. Hän avaa erään oven ja hämmästyy kopista, jonka seinä on vuorattu täyteen kytkinkaappeja. Niiden funktio jää epäselväksi, mutta Juzon irvistys kertoo, etteivät ne hyvästäkään ole.

Rakennus on kvanttilomittunut käänteisdimensionaalinen antitesserakti poikittain.

Ajattelin aluksi napata kuvan kytkinkopista, mutta reaktio on kuvaavampi.

Kyokon mukaan he olivat aluksi oikeassa tornissa, mutta kun unikaasu tyrmäsi heidät, heidät kiikutettiin tornin kaksoiskappaleeseen meren alle. Takaumassa nähdään tästä todiste, sillä ennen murhaleikkiä Sonosuke oli paiskannut uhkauksena kunainsa kokoushuoneen seinään. Teräase oli kadonnut toisesta kokoushuoneesta. Ryota huomauttaa näin massiivisen juksausoperaation olevan naurettavaa, mutta siinä piileekin jutun juju. Koska tornitalon pohjapiirustuksen tarkka kopiointi on niin älytöntä, on helppo uskoa, ettei mitään ole tapahtunut. Lisäksi merenalainen murhaleikki estää kätevästi tunkeilijoita – kuten Togamin sakkia – sotkeutumasta asioihin. Vaikka Kyoko ei tiedäkään oikean tornin sortuneen, voin vaikka vannoa, että torni sortui varotoimena.

Välillä meinaa unohtua, että Danganronpa 3:ssa on myös Monokuma.

Poninhäntä jäänyt seinän väliin.
 
Kuka muka oikeasti näkisi källiin näin paljon vaivaa? Olisiko vaikka Kyosuke Munakata? Future Foundationin varajohtajahan on ollut vastuussa tornin rakentamisesta ja tietäisi tasan tarkkaan struktuurin työntyvän kymmeniä metrejä pinnan alle.

Mutta kuka on epätodennäköisin? Daisaku?

Mitä muuten Kyosukelle kuuluu? Aasinsilta seuraavaan kohtaukseen! Miaya muljauttaa silmänsä takaisin kuoppaan ja jatkaa tappelua varajohtajaa vastaan berserkkimuodon sijasta eliminaatiomuodossa. Toisin sanoen robowaifu hylkää pyörätuolinsa, työntää ranteestaan esille läpikuultavat teräraajat ja kasvattaa selkärepustaan solidussnakemaiset tappolonkerot ja ohjuspatterijärjestelmän. Kuinka animea! Kuinka Danganronpaa! En tajua mitään, mutta arvostan enemmän kuin Kyosuken katanaa.

Silmä pyörähtää kyllä kohta oikeinpäin, mutta näin on häiritsevämpää.

Katana-o-vision.

Minä olen Miaya, maailmojen tuhoaja.

Kyosuke loikkaa ohjusten yli maristen itsekseen kaiken riistäneestä epätoivosta ja sivaltaa lattialiu’ussa Mechayalta jalat alta. Robo kaatuu valtavassa pölyräjähdyksessä ja kun sotkun hälvettyä Kyosuke palaa paikalle, jäljellä seisoo Miayan robottimielessä alaston ja sähköstä rätisevä kuori, jota joku perverssi jossain varmasti arvostaa. Konstruktion keskiöön on upotettu pieni kännykän näköinen tietopankki, jossa kerrotaan murhaleikin osallistujista yksityiskohtia. Jos minulla olisi kärsivällisyyttä, olisin kääntänyt freimeistä japsimerkkien turhimmatkin yksityiskohdat, mutta tekstitykset auttoivat olennaisessa. Paljastuipa tästä nimittäin sellaista, että Chisa Yukizomen NG-koodina oli Kyosuke Munakatan kuolema ja Great Gozun puolestaan mattoon lyönti kolmesti. Gozuhan oli painija, mutta koodeilla ei ole enää väliä. Näppäriä yksityiskohtia silti, erityisesti Chisan kohtalon sitominen Kyosukeen.

Varsinkin tyylitajun.

Onpas angstinen repliikki.

Jos kännykän ottaa tuosta, lasketaanko kourimiseksi?

Kyosuke repäisee kännykän Miayan rinnasta, vetoaa oikeellisuuteensa ja halkaisee koneen pituussuunnassa henkilökohtaisessa toivokliimaksissaan.






MIAYA GEKKOGAHARA, FUTURE FOUNDATIONIN 7. HAARAN JOHTAJAN JA ENTISEN ÄÄRIMMÄISEN TERAPEUTIN ROBOTTIKAKSOISOLENTO, ON KUOLLUT.

KAHDEKSAN JÄLJELLÄ.

…Jotain tällaista arvelinkin tapahtuvan ennen pitkää henkilölle, joka on jo kuollut ja jonka metallisisko on ollut viime aikoina arveluttavalla tuulella Kyosukea (ja katanaa) vastaan. Jää nähtäväksi, oliko vale-Miayan takana sittenkin joku muu Monacan lisäksi, mutta taidan olla autonomisen toiminnan kannalla Kyosuken paljastuttua uhaksi.

Juzo liittyy isäntänsä seuraan eikä näytä liiemmin piittaavan halkaistusta Miayasta. Sen sijaan äijää hieman huolettaa Kyosuken jäyhä olemus. Miekkamies mutisee uhrauksista ja lähtee toverinsa mukaan johonkin.

Juzo on robottirasisti.

Ylpeytesi.

Kyoko puolestaan päättää lähteä etsimään Makotoa. Kun Ryota ei usko hänestä olevan tässä tilanteessa liiemmin apua, kylmä Kyoko laukoo täysin vakavissaan lämpimiä totuuksia opiskelutoveristaan, joka on optimisti, ajattelee ystäviään eikä anna koskaan periksi. Kyoko uskoo Makotoon.

Nyt anteeksi. 

Näinkö nopeasti Sakura unohdettiin?

Hän on sanomassa muutakin oleellista, kun Ryota huomaa heillä olevan vieraita.

Virke ei jatku "paljastaa tunteeni."

Hiroko siellä?

Aoin ilme ei menisi läpi passikuvassa.

Nelikko siirtyy varastotilaan lounastamaan. Voin vain olettaa ruokatarpeiden olevan peräisin täältä. Kaksikot pääsevät ajan tasalle sekä merenalaisesta murhanäyttämöstä että Togamin saapumisesta. Makoto on massikeisarista huolissaan, koska hänhän kuuli siskoltaan jonkun tutun kuolevan hänen takiaan. Kyoko ihmettelee Makoton heikkoutta ja olettaa Kyosuken sanoneen tälle jotain. Olinkin jo miltei autuaasti unohtanut lattean saarnan latteuksista sarjan alkupuolelta. Makoto tuntee täällä itsensä avuttomaksi, koska kenties sanoilla ei varajohtajan mukaan olekaan voimaa.

Ainakin japsit sotkevat järjestelmällisesti.

Miayan voi unohtaa laskuista.

Makoto näyttää tyytyväiseltä avuttomuuteensa.

Kyoko riisuu hanskansa ja ottaa palovammakädellään Makotoa kädestä. Asia lienee keskimääräistä tärkeämpi. Makoton voimakkaat sanat silloin joskus muuttuivat toivoksi, Kyokon ja muiden toivoksi. Nyt etsivä toivoo toverinsa luottavan itseensä. Toivo tarttuu kuin kulkutauti, ja he muut ovat kyllä tukena auttamassa. No paitsi Kyosuke ja Juzo.

Kasvata pari.

Oli se Trigger Happy Havocin takkikin hieno.

Makoto on toivon nollapotilas.

Hiro on etätukena näyttämässä peukkua romukasalle.

Huijausta, Aoihan tuossa vain on.

Väliaika!


Väliaika loppuu!

Kyosuke ja Juzo etenevät käytävällä, mutta pysähtyvät hetkeksi. Yllättävän nöyrää Juzoa näyttäisi yhä vaivaavan toverinsa vaitonainen ja ilmeetön käytös. Kyosuke ei tunnu reagoivan haavoihinsa, mutta samaa voisi sanoa Juzosta, jolla on peitsireikä olkapäässä. Hän päivittää varajohtajan ajan tasalle Seikon, Sonosuken ja Koichin kuolemasta. Kyosuke ei kommentoi, mutta lisää Tenganin kuolleen hänen katanansa kautta. 

Juzon haavaan puolestaan mahtuu rottaperhe.

Tuoli on nyt vapaa.

Juzo hämmentyy, mutta tulee toisiin ajatuksiin Future Foundationin loistava tulevaisuus mielessään. Nythän Kyosuke johtaa lafkaa, eikä kukaan tule uhoamaan tielle. Ainakin Juzo on innoissaan Kyosuken aatteista ja parantuvasta maailmasta. Hän luonnollisesti on menossa mukana auttamassa.

Johan jo johtoportaasta on purifioitu valtaosa.

Ensin kaadamme hallituksen.

Kyosuke muistaa heidän olleen yhdessä pitkään vanhoina hyvinä aikoina. Siellä oli myös Chisa Yukizome yhdessä päättymättömässä valmistujaisseremoniassa keväisten kirsikankukkien katveessa. Edessä itse kullakin loistava tulevaisuus, vanhempaa sakkia tukemassa. Kyosuke uskoi kykenevänsä muuttamaan maailman ja on yhä sitä mieltä. Juzo tiesi aina paikkansa Kyosuken tukena. Juzosta ja Chisasta oli Kyosuken ylväille pyrkimyksille runsaasti apua.

Piti joltakulta ne oikeat koevastaukset luntata.

Junko ehti ensin.

Tuki baari-iltojen jälkeen.

Tuolta käytävän perältä asti tuli.

Juzolla olisi jotain kerrottavaa. Kyosuke luottaa sanojen sijasta tekoihin.

I really love you, bruh.









JUZO SAKAKURA, FUTURE FOUNDATIONIN 6. HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN NYRKKEILIJÄ, ON KUOLLUT.

SEITSEMÄN JÄLJELLÄ.
 
Öh, tuota. Tervemenoa? Ei ainakaan tervettä menoa. Kyosuke työntää tänään rumia asioita tehneen jatkeensa tuppeen ja poistuu paikalta kiroten katkerasti epätoivoa.

Mutta kuten jakson alussa mainittiin, kuka maksaa Juzon hautajaiskulut?

Varastohuoneessa on lyöty päät yhteen ja tuherrettu symppispiirrokset murhaleikin osallistujista NG-koodeineen. Josko niitä asiayhteyksiä löytyisi? Tuskinpa, veikkaan tappokoodien palvelevan enemmän juonen käsittämättömiä yhteensattumia. Makoto muistelee nähneensä Miayan monitorilta kuolleen Tenganin ja erityisesti papparaisen jättämän veriviestin. FF-johtajahan sälytti maailman toivon Makoton harteille, mikä lienee melkoinen taakka. Ryota tuntuu olevan omissa ajatuksissaan maailman toivon suhteen. Eiköhän hän joskus jotain tärkeää tee, viimeistään päätösjaksossa sitten!

Jos tämä olisi sukupuu, olisin hämmentynyt.

Tähän otokseen tarvitaan kaikki muutkin hahmot liukumaan myötäpäivään.

Ryotalle uskottiin vain kännykkä.

Eikö näyttö pysy käynnissä?

Onko tarinassa unohdettu joku? Ai niin, pullaneiti Ruruka! Hän otti sortumishötäkässä osumaa ranteeseensa ja raahustaa parhaillaan toivonsa menettäneenä käytävällä, kunnes ei enää jaksa. Vähintäänkin hänen tulee prosessoida itsekseen näkemäänsä. Oikeastaan Ruruka on ihan mielissään, kun ilkimys-Juzo meni kuolemaan, mutta tuskin sitä olisi tarvinnut todistaa pakokauhun vallassa läheltä. Ruruka livisti pois murhapaikalta ja on nyt varma, että kaikki pettävät toisensa. Mitäköhän hän itse meni tekemään mielitietylleen, hmm?!

Mitäs ei tykännyt kekseistäni.

Huono hetki aivastaa.

Onneksi Rurukalla on puhdas omatunto tai siis.

Olinkin olettanut Sonosuken koodimurhan osittain päin honkia, sillä takaumassa nähdään, mitä rakastavaisten välillä oikeasti tapahtui. Salaoven löytänyt Sonosuke liu’uttaa kirjahyllyn takaisin sen eteen, jotta Rurukalle ei kävisi huonosti. Lisäksi mestariseppä ansoittaa huoneen tasan samasta syystä. Ruruka toivoo, ettei Sonosuke koskaan pettäisi häntä. Sonosuke ei koskaan pettäisi häntä. Hehän sentään rakastavat toisiaan. Ja Sonosuke makoisia leivonnaisia lisäksi. Seppä välittää enemmän kondiittorista kuin itsestään.

Olisitpa akka tiennyt, kuinka monta viikkoa sen ansakuopan louhimisessa kesti.

Eli älä käy naisissa.

And dewicious sweets.

Rurukaa pelottaa, ja likka ojentautuu suutelemaan könsikästään. Poskelle vierähtää kyynel, kun hän muljauttaa makeisen suusta toiseen. NG-koodi laukeaa, ranneke helähtää ja myrkky leviää ranteesta kaikkialle elimistöön.

Muut voivat ihan vapaasti.

Om nom nom.

Sallitaanko nenän kautta syöminen?
 
Kyynelehtivä Ruruka sopertaa pettävänsä Sonosuken, jottei tämä petä häntä ja änkyttää tehneensä väärin. Sonosuke vastaa murhaajansa selityksiin viimeisellä suudelmalla. Hän kyllä ymmärtää ja vannoo rakastavansa Rurukaa.

Näen tässä optisessa illuusiossa vain oikealle kallistuvan maljakon.

Sydämessä se on oikein.



Ruruka on linnoittautunut entisöinnin tarpeessa olevaan huoneeseen ja kantaa kivenmurikoita tukkimaan sisäänkäyntiä. Kyllä sirot kätöset nyt menevät pilalle, kun niillä on aiemmin veivattu korkeintaan pullataikinaa ja, öh, Sonosukea. Jotain muutakin menee pilalle, kun pakokauhu on ajanut Rurukan uuteen nurkkaan. Koska kukaan ei sen kummempaa haloota asiasta pitänyt, se tuleekin melko suurena yllätyksenä: murhaleikin neljäs aikaraja on käsillä. Pian on aika nukkua ja jonkun kuolla, koska se on pelin henki.

Missä on lähin lavuaari?

Kolmannen murhayön jälkeen kukaan ei ole tainnut vilkaista kelloa.

Mikaniksi Mikanin paikalle pyrkivä Ruruka kompastuu lohduttomaksi mytyksi ja väittää turhautuneena, kyyneleet silmissä selviytyvänsä. Ruruka Ando ei kuole koskaan.




Aikaraja on huomioitu varastohuoneessakin, jossa Aoi näyttää pulkkanarukäsiukoille mallia ja tuuppaa raskaan kaapin tukkimaan potentiaalista murhaväylää. Pullistelua sivummalta seurannut Kyoko huomauttaa, etteivät he silti ole välttämättä turvassa. Eipä niistä barrikadeista ole ennenkään ollut hyötyä. Ryota uskoo murhaajan hallitsevan koko laitosta.

Hyphy Mudin syytä kaikki.

Aoi saa käyttää itsestään monikkoa.

Ei kukaan täällä ole äärimmäinen tiirikoija, mitä oikein horiset?

Kyokolla on Makotolle asiaa. Asia on yksinkertainen: älä luovu toivosta, tapahtuipa mitä tahansa. Kyoko pysyy aina hänen rinnallaan. Makoto uskoo, etteivät he häviä tätä kieroa leikkiä. 



Neljäs aikaraja umpeutuu. Eräs heistä ei koskaan palaa Nyksin kourista.




.
..
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................





RURUKA ANDO, FUTURE FOUNDATIONIN 8. HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN KONDIITTORI, ON KUOLLUT.

KUUSI JÄLJELLÄ.

Odotin lopputekstejä, sainkin hereille säpsähtävän Makoton. Arpaonni ei osunutkaan heidän kohdalle, jotain hyvää sentään! Aoi huomaa myös olevansa elossa. Hänen hieno barrikadinsa on yhä pystyssä. Ryota nousee vaitonaisena myös.

Ruruka ei kuulu meihin.

Katto vain kadonnut.

Kyokon heräämisessä kestää hieman kauemmin.



.
..
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................




KYOKO KIRIGIRI, FUTURE FOUNDATIONIN 14. HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN ETSIVÄ, ON KUOLLUT.

VIISI JÄLJELLÄ.
 
Jaa niin mikä juonipanssari vanhoilla hahmoilla?! Ja mikä parasta/pahinta, tämä on täysin Makoton syytä, koska Kyokon rannekkeessa skrollaa syyttävä NG-koodi nimeltä ylitä neljäs aikaraja Makoto Naegin ollessa hengissä. Monaca oli koko ajan oikeassa, sillä joku Hope’s Peakin selviytyjistä kuoli Makoton takia. 

Monacalta terveisiä.

Kuten arvata saattaa, tulvaportit murtuvat silkassa epäuskoisessa tunnekuohussa. Erityisesti Aoin parkuminen on melkoisen raastavaa kuultavaa alkukielellä. Syyllisyyspyörteeseen vajonnut Makoto ei käsitä, miksei Kyoko sanonut tilanteestaan yhtään mitään. Etsivähän tiesi alusta asti kuolinhetkensä ja tähdensi koodisäännön paljastuttua, ettei koodeja kannata välttämättä kertoa eteenpäin.





 
Antaa kyynelten tulla, mutta Kyosuke ei odottele. Varajohtaja ottaa muihin yhteyttä, mutta käytännössä viesti on suunnattu Makotolle. NG-koodikännykkää pläräilevä Kyosuke kysäisee, mahtaako Kyokon kuolinsyy olla tiedossa. Hän muistuttaa latteuksien turhuudesta aprikoiden, kumman heistä toivo mahtaa olla kovempaa tekoa.

On kyllä hieno kännykkä, jos sillä ei voi tehdä muuta kuin selata muiden NG-koodeja.

Tuli huomattua.

En osaa vieläkään olla mitään mieltä Kyosuken latteuspuheista.


 
Äärimmäinen toivo muistaa Kyokon sanat, nielee tuskansa ja terästäytyy tulevaisuuteen.


 
***

 
Tämäpä oli poikkeuksellisen rohkea veto Future Arcilta. Kokonaista neljä kuolonuhria yhdessä jaksossa! Kaksikin olisi riittänyt. Melkein ennenkuulumatonta, jos ei oppilaskunnan verilöylyä lasketa, mutta ainakin arvostus aavistuksen säästöliekillä ajelehtinutta tulevaisuutta kohtaan nousi hulppeasti. Ei enää perinteistä vainajaa per jakso, sillä näköjään mitä tahansa voi tapahtua, eikä väkeä ole enää liiemmälti leikissä mukana, vain Makoto, Aoi, Ryota, Kyosuke ja tavallaan Hiro. Kai nyt Hirollakin on ranneke ja NG-koodi? Ainakin olen alusta asti uskonut, että hän on yksi murhaleikin jäsenistä. Esiintyyhän heppu alkuteksteissä, jonka jäsenlaskurissa ei olisi järkeä ilman häntä.

Ennen kuin alan ruotia tuoreita vainajia ja vääjäämättömiä shokkivau-reaktioita, on välttämätöntä kommentoida sortuneen tornin källiä, joka oli vetona nerokas. Jalat vetäistiin mukavasti maton alta tajuttuani, ettei murhaleikki tapahdukaan tornissa, vaan sen alla! Vastaavia päräyttäviä tilajekkuja on tullut vastaan Goodbye Despairin huvitalon lisäksi Zero Escape -pelisarjassa. 

Kuten jaksossa huomautettiinkin, tornin kopiointi on logistisesti aivan älytön urakka. Alue on tietenkin tietyiltä osin rajattu, mutta on tänne kopioitu ainakin yksi kerros käytävineen ja huoneineen, avoin aula kulkusiltoineen ja teollisuushalli, jossa Seikoa kiusattiin varjoilla. Minulle ei ole vielä muodostunut yleiskuvaa, mikä käytävä johtaa mihinkin huoneeseen, ja tuskin se on animaatiossa edes olennaista, mutta tuntuu murhaleikkialueella olevan silti kokoa. Jos Kyosuke tosiaankin rakennutti tornin merenalaisen osuuden pelkästään murhaleikkiä varten, on hänellä selitettävää.

Ei sillä, etteikö Kyosukella olisi muutenkin selitettävää. Robo-Miayan murha nyt menee vielä pitkin hampain vähintäänkin itsepuolustuksena, vaikkei tarvitse edes kysyä, olinko enemmän Miayan vai Kyosuken puolella kahnauksessa. Kepeät synteettiset mullat kuitenkin Miayalle. Sopii olettaa, että hänet luotiin loputtoman Monokuma-armeijan seassa Towa Groupin tuotantolaitoksessa, koska Monacahan hänet järkkäsi FF:n riveihin ja murhaleikkiin vakoillakseen Makotoa. Berserkkieliminaatiomoodit lipsuivat jokseenkin överiksi, mutta niin kai pitääkin, kun Kyosuken katana on vastassa. Katana ei edes ärsyttänyt niin paljon kuin viime kerralla. Tyhmyyksiinkin turtuu. Tavallaan Miayan kohdalla koettiin tuplamurha, sillä hänen äänisoftansa eli Usami/Monomi on myös poissa iäksi.

En osaa sanoa, oliko Juzon kuolema varsinaisesti menetys, mutta hänen kohtalonsa kohdalla ihmettelin kunnolla, mitä helvettiä Kyosuke oikein touhuaa. Hän tappoi kenties läheisimmän ystävänsä ihan tuosta vaan, vaikka jälkeenpäin sapettikin. Koska mustasilmäisen psykopaatin NG-koodi on yhä pimennossa, Juzon kuolemassa on vain silloin järkeä, jos koodi pakotti Juzon kuolemaan. Oikeastaan Kyosuken ajojahti kävisi täydellisesti järkeen, jos NG-koodi pakottaisi hänet viimeiseksi selviytyjäksi. Mutta miksei Kyosuke olisi Juzon avulla tappanut ensin muita? Vai kuuliko Kyosuke Tenganilta jotain Juzosta? Melkein arvelen Juzon yrittäneen kertoa heidän olevan veden alla, mutta olisiko siinä ollut tarpeeksi syytä murhaan? Kenties, koska Juzo ilmeisesti tiesi, miksi Kyosuke tappoi hänet.

Kyosuken ja Juzon yhteinen kohtaus oli kyllä tosi hyvä, yllättävänkin avoin. Siinäkin mielessä, etten aistinut sen olevan laskelmoitua kuoleman alkusoittoa. Kaikille ilkeä nyrkkeilijä oli yllättävänkin nöyrää poikaa toverinsa seurassa. Oli hauskaa seurata äijän intoilevan FF:n uudesta alusta. Saatiinpa Kyosukenkin teoille edes jonkinlaista oikeutusta loistavan tulevaisuuden luomisen puolesta. Olisi kyllä kaiken huippu, jos Kyosuke onkin koko ajan ollut oikealla asialla, sillä syntilistaan on tullut taas merkintöjä. Menisi jo hoitoon, silmät eivät näytä järin terveiltä.

Myöskään Rurukan todella rumaa kohtaloa en laskisi suureksi menetykseksi, koska onhan ämmä melkoinen omaa etuaan ajava häijyläinen ja tapatti viimeksi Koichin. Ei siinä hurjasti kaatuilusöpöily ja kolmannen persoonan itsestä käyttäminen (ainakin japsiraidalla) auta irtopisteissä. Olin jo sarjan alussa melko varma, että jos Sonosuke kuolee, Ruruka menee pesuveden mukana ennen pitkää. Olin kyllä hyvilläni ja yllättynyt lämminhenkisestä takaumasta, joka toi edes jotain järkeä chillailuhuoneen ansahelvettiin ja ennen kaikkea Sonosuken kuoleman yksityiskohtiin. Turhan kyynisesti suhtauduin tapahtumiin kulissien takana, sillä ihan ymmärrettävästi seppä kuoli. Tyttöystävä sen sijaan jäi jonkinlaiseen petospsykoosiin, sillä eihän nyt toki kukaan häntä petä? Seikokin perhana meni pettämään menneisyydessä.

Rurukan kuoleman ymmärrän siinä mielessä, että aikarajan umpeuduttua joku heistä tappaa toisen, ja jonkun oli kuoltava. Hän siis pääsee samalle listalle Chisan, Great Gozun ja Seikon kanssa, mutta mitä pidemmälle varsinainen leikki etenee, sitä omituisemmalta Sen Oikean Murhaajan henkilöllisyys tuntuu. Kuka se enää voisi olla? Joo, Kyosuke toki, sillä Kyosuke on persiistä, mutta jos ilmeisin vaihtoehto unohdetaan, muita ei pahemmin ole. Makoto, Aoi ja Hiro ovat sitä vanhaa koulukuntaa, jonka pahistelu olisi liian paksua, joten jäljelle jää Ryota. Passiivinen, ahdistunut Ryota, jonka pitäisi vielä joskus sankaroida, jotta hänen juonikaaressaan olisi jotain tolkkua.

Jos Danganronpa 3:a ajattelee kokonaisuutena, voisi tietenkin olla, että Despair Arcin aivopesuteema kantautuu tulevaisuuteen ja joka kerralla eri tyyppi herää ja aivopestään murhaajaksi, jotta pakka sekoittuisi. Miksi muutenkaan joka käytävällä ja huoneessa on niitä Monokuma-monitoreita? Miten murhaaja edes pääsisi huoneesta toiseen ja löytäisi uhrinsa? No, Kyosuke tietäisi rakennuksen salat. Jos oikein lähdetään saivartelemaan, säännöissä ei ole otettu kantaa itsemurhiin. ”Tapa itsesi”, kuiskii epileptisesti välkkyvä monitori heränneelle. Olisiko Ryota siis kaiken takana, kun kaikkiin aistionkaloihin työntyvä anime on periaatteessa hänen syytään Junkon suunnitelmien jäljiltä? Jostain kumman syystä arvelen silti ulkopuolisen tahon olevan asialla, sillä lievää kusetuksen makua tässä leikissä alkaa olla fiksujen vaihtoehtojen loppuessa kesken.

Eikä kukaan niitä vaihtoehtoja enää selvitä, sillä äärimmäinen etsivä on kuollut. Potkikaa vain palleaan ja kulkusille, käsikirjoittajat, sillä vanhojen tuttujen valekuolemilla on kiusoiteltu ennenkin. Aoi humpuukikuoli leikkiveitsellä ja ketsupilla, koska Monaca vain trollasi Miayana. Kyoko kuoli jo kerran unessa ja tuli riivaamaan uniani. Ellei tarina lätkäise pöytään vielä kolmatta källiä, mikä voisi olla metailun puolesta mahdollista, nyt se taitaa olla neiti etsivän menoa lopullisesti. Koodimyrkky on nimittäin melkoisen tykkiä tavaraa, kysykää vaikka Daisakulta, Sonosukelta ja Koichilta.

Kyokon tapauksessa kuolemaa kovempi pala oli sen ehto: Makoton selviytyminen hengissä tähän asti. Kyllä on kiero temppu, jossa on hyvin paljon samaa kuin Chisan koodissa, jonka mukaan Kyosuke ei saa kuolla. Jakson nimihän on You Are My Reason to Die, tuskin sattumalta. Makoto ja Kyoko eivät olisi selviytyneet hengissä loppuun asti. Kyoko tiesi tämän, alusta asti, ja piti asian omana tietonaan. Vasta lopussa hän uskoutui Makotolle ja kertoi, kuinka tärkeä tämä oikeasti on, kuinka oleellista on olla luopumatta toivosta. Ja selvitti siinä sivussa tärkeitä yksityiskohtia murhien ympärillä vielä kun ehti. Kyokon avautumiset olivat muutenkin jakson suosikkihetkiäni, vaikka niistä tavallaan huomasikin, että kohta taitaa tulla runtua. Mutta kuka oikeasti jaksaa pitää kirjaa hahmojen ruutuajasta korreloiden sitä kuolinhetkiin? Voin silti sanoa, että Juzon kuolema tuli täysin puun takaa.

Vaikka jakson lopussa lähinnä itkeskeltiin ja Kyosuke lesotti kylmästi minkä ehti, kuvamateriaaliin tarttui yksityiskohta, jota en synopsiksessa kirjoittanut auki. Etsivä jätti jälkeensä muistivihkonsa, joka lienee tässä vaiheessa tarinaa oikea Sudenpentujen käsikirja. Viimeisen murhaleikin salaisuudet löytyvät ihan varmasti kansien välistä Kyokon perintönä muille.

Olen ymmälläni, turhautunut ja erittäin utelias jatkosta, sillä tämähän muuttui jälleen oikein mielenkiintoiseksi. Oli tarina ollut kiintoisa ja fania miellyttävä ennenkin, mutta näin tapahtumarikas jakso piristi kunnolla ja jätti ihmettelemään, voiko parissakymmenessä minuutissa tapahtua näinkin paljon. Yksittäisenä jaksona ehdottomia sarjan kohokohtia, vaikkei oppilaskunnan leikin kukistamiseksi ole mitään asiaa.

Ei katsojaa saa näin kiusata rakkaiden hahmojen kuolemalla! Olisi vain kohtuullista herättää heidät henkiin. …Sillä jokin Kyokon kuukahtamisessa epäilyttää. Jos hän tiesi joka tapauksessa kuolevansa, kai tässä oli runsaasti aikaa keksiä jotain rannekkeelle? Et nyt petä minua tuonpuoleisessa, neitiseni!

Oheisesta linkistä selviää, onko vääristä mielipiteistä syytä kuolla: