303 - Danganronpa 3 - Despair Arc #8

Despair Arc #8

Junko Enoshima valmistelee Viimeistä ehtoollista maailman lähestyessä hiljalleen loppuaan. Palat loksahtelevat määrätyille paikoilleen haltioituneen Mikanin esitellessä emännälleen valokuvia luokkatovereistaan. Samat kuvat ovat mosaiikkina lopputekstissä, joten nyt niitä on erityisen hauska katsella ja bongailla hupsuja yksityiskohtia. Näin onnellisia hetkiä tuskin tulee enää tarinassa vastaan.

Viimeinen ehtoollinen ei siis ollut pelkkä vertauskuva.

Astuiko Teruteru Nekomarun varpaille?

Vasta kuvatekstiä miettiessäni tajusin, että performanssin yleisö oli kaatunut.

Sparkling Justicen legenda elää.

Melkein samanlainen otos on vuosikurssi #78:sta.

Valmistuva ja pöydältä ilmojen halki pirstoutuva palapeli on Junkon vertauskuva harkitusti rakennetusta kaaoksesta.

She wants to play a game.

Kunnes valmistusvirheen vuoksi yksi pala puuttuu.

Junkon kanssa ei sitten pelata lautapelejä.

Mikan is slightly puzzled.

Alkutekstien jälkeen katsojaa muistutetaan viime Despairin silmittömästä, ennennäkemättömästä väkivallasta, joka on päässyt nauhalle. Varalaitoksen vimmainen ja siniverinen mellakointi Hope’s Peakin tuoreen tornitalon porteilla jatkuu. Opettajanhuoneessa keskustellaan huolestuneeseen sävyyn tapahtuneesta, jonka peittely ei mennyt ihan nappiin. Auktoriteetit pelkäävät skandaalin leviävän hallitustasolle asti. Chisa Yukizome ei osallistu keskusteluun, vaan pidättelee kyyneleitä sivummalla epäuskosta.

Viime Despair sanoo moi.

Olettekos koskaan kuulleet Internetin mahdista?

Junko lopettaa nopeammin.

Ryota Mitarai ei usko, että Mikan Tsumikilla on kaikki ruiskut potilaassa. Hoitsu vain toljottaa onnessaan eteenpäin. Animaattori ei ole myöskään perillä Junkon suuresta suunnitelmasta, joten hän alkaa koluta animeleffansa kansiorakennetta. Sekaan on ujutettu epäilyttävä testiversio nimeltä ZV. Akronyymia ei avata sen kummemmin, koska Ryota avaa mieluummin videon, mutta ei tarvitse lyödä vetoa edes kovin suuresta summasta, että ZV on Zetsubou Video, eli kotimaisesti Epätoivovideo.

Koskaan ollutkaan.

Vain blooper reel.

Ryota näkee parhaat palat Danganronpa 3:n parhaasta jaksosta. Ei hän ihan tällaista animoinut.

Vielä ehtii sulkea silmät.

Lisää terkkuja Despair Arc #7:stä.

MAD BULL 34.

Ihmiset kuolevat, jos heidät tapetaan. -animeviisauksia vol. n+1

Tyhjennettyään pikanuudelinsa väärästä päästä Ryota joutuu kiimaisen ja enimmäkseen hassahtaneen hoitsun ahdistelemaksi. Kiehnäys voisi olla autoeroottista toisessa kontekstissa pullottavine gagigainaxrintoineen ja viekoittelevine asentoineen; nyt se on vain kaikin puolin hemmetin häiritsevää.

Viimeinen kerta, kun vedän teriyakia.

Savianimaatiota ovat.

Ryota saa kohta ruiskua.

Rokotteet vanhentuvat vasta loppuvuodesta.

On Mikanista edes jotain hyötyä, kun hän horisee kuolatranssissa pakokauhun valtaamalle Ryotalle totuuden joukkomurhavideosta ja sen luojasta. Noin muuten alan kyllä ymmärtää yhä paremmin, miksi Mikan sekosi niinkin pahasti Goodbye Despairissa. Herkkä ja ahdistunut mieli rikottiin ensimmäisenä.

It's the breast video ever.

Tuo on siis kuolaa. (toim. huom.)

Videoita voi tehdä vaikkapa räjähtävistä siiseleistä.

Onneksi Danganronpa taitaa uniin tulevat silmät.

Mellakointi on nyt siinä sivistyneessä pisteessä, että uskaliaimmat tiedostavat ja vihaiset nuoret opiskelijat könyävät portin yli ja meno on vähintään yhtä levotonta kuin keskimääräisessä Suomi Ensin -kokouksessa. Useimmat tuupataan kättä pidemmillä takaisin, mutta loput anarkistit saavat Juzon ja muiden vartijoiden nyrkistä. Juzolla on hieman ikävä asenne.

Taidot kehittyvät kokeilla, kysykää vaikka Hajimelta.

Jos he vyöryisivät päälle kuin World War Z:n zombit, mitään mellakkaa ei enää olisi.

Rahojen palautusoikeutta oli vain kuukausi.

Tornissa on toistaiseksi turvallista, ja sieltä seurataan kollektiivista pahaa mieltä alapuolella. Vuosikurssi #77:lle tulee erimielisyyksiä siitä, millä nimellä eripuraa tulisi kutsua. Ibuki ei pidä mielenosoituksesta. Pekolla on informoidumpi näkemys asiasta, sillä Hope’s Peakilla on riittävästi arvovaltaa olla uhoamatta järjestelmää vastaan. Siksi mellakka on, kuten Junkokin asian viime Despairissa ilmaisi ja kuten Peko henkilökunnalta kuuli, paraati. Riehakasta tunnelma toki molemmissa pirskeissä, mitä nyt mielenilmauksissa heitellään polttopulloja.

Tämä jantteri tässä on Yasuke Matsuda, äärimmäinen neurologi, toinen Danganronpa Zeron päähenkilö. Koska häntä ei esitellä eikä hän esiinny muutenkaan kolmosessa (ainakaan vielä), lasken tämän cameoksi.

Ibuki näyttää ihan sellaiselta, joka osoittaa mieltään, kunhan ei sada.

Kunhan ei maine mene, kaikki selitykset käyvät.

Nekomaru Nidaita ei kakata lopunkaan kynnyksellä, sillä jässikkä ihmettelee Mikanin katoamista. Mahiru huomauttaa hoitsun tavaroiden olevan yhä asuntolassa. Luokasta kantautunutta nurinaa kuunnellut Chisa astuu sisään helpottamaan suojattiensa oloa. Ulos ei kannata päivällä mennä, mutta veikkaan kyllä tuosta sakista, että mesoaminen jatkuu kuukausia putkeen kellonajasta riippumatta. Chiaki on Hajimesta huolissaan, mutta Chisalla ei ole varalaitokselta kerrottavaa. Ei ainakaan sellaista kerrottavaa, joka ei murtaisi pelaajan sydäntä.

Aina meinaa jutuista unohtua, että Hiyokohan on kasvanut.

Siksi Ibuki soittaa heviölinää.

Huijari-Ryotasta leikataan oikeaan Ryotaan, jolla on tukalat oltavat Mikanin seurassa. Leikki meinaa mennä kunnolla härskiksi, kunnes Junko saa tarpeekseen ja potkaisee pervohoitsun maahan. Mikan sekoaa entistäkin pahemmin itkunsekaiseen huumaan, koska nöyryytys on osa auvoa. Kun Ryota syyttää Junkoa, tämä päättää esitellä loput pikku projektistaan oikein virallisin elkein. Niihin sisältyy dioja ja kakkulat.

Ryotalle animeinspiraatiokuvakulmia.

Kontekstistaan irrotettuna niin animea. 

Vain Junko saa kiusata Ryotaa.

Röh röh.

Odotahan kun Mukuro suuttuu.

Viimeksi nähtiin Kyokon kieli.

Vaikka Mikan saatiinkiin epätoivovideolla sekoamaan, se ei tepsi kaikkiin. Junko tarvitsee Ryotan kaikkiin nautintosynapseihin tunkeutuvaa animetaitoa saavuttaakseen ns. sinimeriparadigmamuutoksen. En ole ihan varma, mitä se tarkoittaa, ja tuskin on nopeasti nonsenseä hölöttävä Junkokaan, mutta jos maailma vaipuu epätoivoon, mikäs sen parempaa?

Jos osaisin/jaksaisin tehdä animoituja gifejä, tässä pyörisi Mukuron ninjamaisen sulava liikerata, jossa Junko saa häneltä seuraavaksi kaukosäätimen.

Ei ole oikein ytimekäs nimi videolle.

Luulin jo vähintäänkin vastakkaisen sukupuolen lankeavan polvilleen edessäsi.

Voiko kaavan laskea toisen asteen polynomiyhtälöllä?

Niille tolloille, jotka nauttivat iltojen viihdepotpurista Maikkarilla.

Ymmärsin kaiken.

Ryota säntää karkuun, mutta kaatuu Mikanin ahnaaseen otteeseen Junkon viekoitellessa remmiin. Äärimmäinen epätoivo nakkaa rillinsä syrjään, luopuu hassuista sivupersoonistaan, murskaa lasinsa Mikanin pyllylle – opin ajat sitten Madventuresin Nippon-jaksosta, että tämä(kin) on fetissi – ja toteaa kylmästi suistavansa maailman epätoivoon. Ryota potkii turhaan hoitsua kasvoille. Vaikka Ryota onkin periaatteessa vapaa lähtemään, Junko uhkaa tuossa tapauksessa hänen luokkakavereitaan.

Yhden framen suggestiivisia Monokumia joka väliin vilkkumaan.

Silmälasiheijastukset ovat pelottavia asioita.

Polttoainetta fetisseille.

Junko ei trollaa tänään.

Melkein totta, vasta sitä seuraavalle.

Vuosikurssi #77:n alustavat tutkimukset Mikanin katoamisesta ovat olleet tuloksettomia Fuyuhikon alaisista ja Gundhamin söpöarmeijasta huolimatta. Luokan ovi liukuu auki ja oppilaat ehtivät jo innostua paluusta.

Kauhusta tutisen.

Mikan lähestyy kaikkia kuin Ryotaa.

 

No, eräs heistä kyllä palaa.

Pöh.

Innostusta ilmassa.

Muutama kymmenen senttiä lisää halveksuntaa vain.

Vain Chiaki on iloinen tuliaisia saarelta tuoneen Nagiton paluusta. Paluubileitä on turha järkätä, kun alapuolella vallitsevan tilanteen lisäksi Mikan on tiessään. Kaikeksi onneksi, koska Nagitolla on kaikki onni, Nagito sattui aivan sattumalta näkemään Mikanin hipsivän sontikan alla kampuksen länsipuolelle. Huijari-Ryota melkein paljastaa kasvottoman itsensä ottaessaan Nagitoa kraivelista ja vaatiessaan totuutta, sillä onhan huijari muita läheisempi hoitsun kanssa, joka järkkäsi oikean Ryotan kuntoon. Kun väki liukenee luokasta etsimään Mikania lännestä, Nagito pyytää yllättäen Pekoa juttusille.

Onko Mikaninkaan paluussa oikeastaan aihetta juhlaan?

Se lienee Northwest Districtin ja Southwest Districtin välissä.

Nagito tutki käsiksen tarkkaan.

Murjottava Chisa tsemppaa itsensä tulevaisuuden toivoa uhkuvaksi äärimmäiseksi opettajaksi ja saapuu tervehtimään luokkaansa. Luokka on tyhjä, seinällä ”Mentiin etsimään Mikania lolz” -lappu. Chisa säntää etsimään luokkaansa sateeseen ja sinikaaokseen.

Olisivatpa kaikki opettajat tällaisia.

Niin tänäänhän oli sunnuntai.

Väliaika!

 

Väliaika loppuu!

Pattitilanne porteilla jatkuu ja Juzo alkaa jo leipääntyä leipomaan siniverisiä lättyyn. Hän saa seuraa Kyosukesta, joka on pahoillaan toveriensa hengen vaarantamisesta. Juzo pirauttaa Chisalle hetimmiten. Kännykkä värisee äänettömällä opettajan laukussa sateen ropinan ja huhuiluhuutojen peitossa. 

Ei me haluta Guggenheimia Suomeen mmmöööööööö.

 Pitäisi kasvattaa lisää nyrkkejä, joilla motata.

Sitten Chisa voi poseerata teidän välissä.

Hän on tuossa puun takana.

Samaan aikaan vuosikurssi #77 huhuilee Chisan kuulumattomissa Mikania kuka missäkin sopivassa pikku porukassa. Esimerkiksi Sonia, Kazuichi ja Gundham ovat oikeinkin osuvia kolmiodraamahölmöilylle. Mahiru ja Hiyoko ovat tietenkin yhdessä, mutta seurassa ovat myös Fuyuhiko ja Teruteru. Viimeksi mainitun on ihan pakko heittää pervoläppää. Akanella alkaa nälkä ajaa kohti kahvilaa. Sieltä he eivät ole vielä etsineetkään, joten Nekomaru ja huijari-Ryota tulevat mukaan.

Klaatu barada nikto.

Hiyokonkin pitää toisinaan käydä ahdistuneessa pikkutyttömoodissa.

Nekomaru tuntee Akanen nälän.

Chiaki ja Nagito ovat päätyneet perustajapatsaan juurelle. Nagito ihmettelee syrjässä seisovaa Izuru Kamukuraa – siis sitä alkuperäistä – ja huomaa aivan sattumalta jalustasta jotain merkillistä. Jalustan ja sen tukipohjan nappula liu’uttaa patsaan edestä aukon portaikkoon maan sisälle. Nagito vannoo hämmästyneelle pelaajalle, ettei tiennyt tästä aiemmin. Tuurin piikkiin on niin helppo tukeutua. Kaksikko astuu syvälle Hope’s Peakin salakammioon. Nagitolla on omat aavistuksensa koulun salaisuuksista ja… ihmiskokeista.

Sopisi paremmin seinään vaaka-asentoon.

Kyseisiä painikkeita ei edes ollut animoitu lähiympäristöä selvemmin, kuten animaatiossa yleensä. Vrt. tuo seinä räjähtää, koska se näyttää erilaiselta.

Nagito oli tuolla lomalla.

Nykyaika on saapunut, sillä pimeyttä valaistaan taskulampun sijasta älykännykkäsovelluksella!

Nagito tietää liikaa, hänet on eliminoitava.

Käytävä päättyy toimistohuoneeseen, jonka takaseinällä on työpöytä, kirjahyllyjä täynnä katsottavaa, seinillä postereita ja pöydällä kolme kirkasta monitoria. Ryota on aivan yhtä hämmentynyt tunkeilijoista kuin he hänestä. Chiaki huomaa Ryotan laihtuneen. Animaattori vain änkyttää paniikissa tehneensä animea ja olevansa syytön.

Aistin kestovitsiä.

Junko astelee iloisena paikalle kysymään työn edistymisestä ja vakavoituu ylimieliseksi huomatessaan kyläilijät. Mitä he täällä touhuavat? Nagito mainitsee äärimmäisen onnensa, puhdasta sattumaa kaikki tyynni. Junko ei ole järin vakuuttunut. Ei ole Nagitokaan, jolle ei uhkailu mene läpi, sillä jostain syystä Nagito tietää bimbon siskosta, jolla on parhaillaan muutakin ajateltavaa.

Vielä en ole nähnyt Junkon tappelevan.

…Sillä Hope’s Peakin suihkulähteellä kissatapellaan, Peko Pekoyama vs. Mukuro Ikusaba. Taisteluveitsillä varustautunut sotilas vain virnuilee viileästi, mutta hymy hyytyy, kun hänellä on nyt vaarallinen stalkkeri. Kendomestari vaatii tietää, mitä Mukuro tietää ilmeisesti hänen ja nuoriherran suhteesta. Suvantovaiheen jälkeen tappelu jatkuu hetken, vaikka tätä mättöä seuraisi mieluusti puoli kautta.

Hiukan vain sosiaalisessa mediassa.

Nagito ei ole mikään tietty mies.

Platonista vain.

Lähikuvat parhaita.

Mukuro on ihastunut salaa Fuyuhikoon.

Sähköä ilmassa.

Niin me kaikki.

Ryota on jähmettynyt hokemaan itsekseen, ettei ole tehnyt mitään, kun tilanne alapuolella jatkuu. Nagito toteaa tekevänsä mitä tahansa toivon vuoksi ja alkaa lähestyä epätoivoa, joka purskahtaa ilkeään nauruun. Naurattaako enää, kun Nagito osoittaa Junkoa pistoolilla, joka vain aivan sattumalta löytyi ulkomailta? Chiaki säpsähtää, sillä tappaminen on väärin.

Tullut huomattua.

Hidastaa sitä niin paljon, että etenee takaperin.

Tietäisittepä, mitä kaikkea Yhdysvalloista saa.

Paitsi videopeleissä.

Nagito ei jaa näkemystä, kun kyseessä on toivo. Goodbye Despairista tutut astinlautaviisastelut palaavat miehen vertaillessa toivoa ja epätoivoa. Hänelle Junko on astinlauta toivoon. Tytön tappaminen ei riitä, sillä Nagito haluaa kokeilla, mitä tästä seuraa, sillä jotta toivo hehkuisi kirkkaimmin, Junkosta on tultava äärimmäinen epätoivo. Nagito totisesti toivoo Junkon selviävän tästä.

 

Ei hätää, sillä huoneessa on muitakin! Nagito tekee täyskäännöksen ja vaihtaa kohdettaan.

Aktivoiko joku The Worldin?!

Izuru on selvinnyt pahemmastakin.

Nagito Komaeda ampuu Izuru Kamukuraa silmien väliin. Siis jos ase ei jumittaisi. Äärimmäinen kaikki humpsahtaa uhkaajansa selustaan unenomaisessa hidastuksessa, jossa kuuluu vain syke, tokaisee tuurin pätevän häneenkin, pyörähtää Nagiton ympäri, nappaa pistoolin ja ampuu tätä rintaan, suoraan sydämeen.

Jos Izurulla on kaikki, on hänellä oltava myös huono tuuri.

Tämä ei ole totuusluoti.

Nagito lysähtää lattialle ja Chiaki säntää tueksi. Junko on juuri sopivan lamautunut euforiasta, ettei kiinnitä huomiota Ryotaan, joka ulvahtaa kauhusta ja pötkii pakoon. Oli Nagitolla jälleen kerran onni myötä, sillä hän teki unchartedyhdet ja aika monet muutkin fiktiot. Luoti kun jämähti digitaaliseen muistikirjaan, joka on kaikilla Hope’s Peakin oppilailla. Nagito naurahtaa vaisusti, kurkottaa haltioituneena kohti Izurua, koska heppuhan on kaiken muun ohella äärimmäinen toivo, ja pyörtyy. Izuru myöntää Nagiton olevan onnekas. Chiaki kuulee tutun äänen ja jää tuijottamaan Izurua. Vasta nyt Junko huomaa pelaajan.

Kai tämä on nyt sitä karmaa liikuntasalin räjäytyksestä ja Seikon, Rurukan ja Sonosuken potkuista.

MUISTIKIRJA, ÄÄRIMMÄINEN MUISTIKIRJA, ON KUOLLUT.

Izuru ei puhu kädelle.

Punalehmä on hieno myös.

Ryota törmää kirjaimellisesti opettajaansa, joka hämmentyy hänen laihtumisestaan. On se paino vakava asia. Ahdistunut animaattori kömpii pystyyn tuen ja turvan luokse ja purskahtaa lohduttomaan itkuun sopertamaan hengenvaarassa olevasta Chiakista. Hän haluaisi tulla avuksi, muttei usko itseensä. Chisa hymyilee kannustavasti ja toteaa suojelun kuuluvan opettajan harteille. 

Lonkka murtui kolmesta kohtaa.

Niin ja sen toisen kenen lie.

Aina voit reanimoida Chiakin.

Ja kokeiden korjaus.

Suuntaohjeet saatuaan Chisa saapuu perustajaukon patsaalle. Juzo alkaa turhautua soitteluun, kun ei ystävän suvaitse vieläkään vastata. Chisa arvelee pimeään johtavaa portaikkoa katsellessaan, ettei enää tapaa Kyosukea.

Lopputekstien jälkeen Chiaki tunnistaa Hajimen. Se ei liene hyvä asia.

***

Parhaasta on paha parantaa, ja Despair Arcilla on pahempi parantaa viime veripaltusta, mutta en toki sellaista odottanutkaan. Futuren tapaan Despairissa oli tällä kertaa tarpeellisen välijakson tuntua, sillä järisyttävämmät juoniseikat – kuten maailmanloppu – antavat odottaa itseään ensijäristysten alttarilla. Ensimmäisen murhaleikin seuraamukset näkyivät jakson tunnelmassa ihan selvästi. Ilmapiiri oli pingottunut ja apea, värimaailma tavallista tummempi. Ulkona riivasi jatkuva sade. Kuvakansiota pläräillessäni kiinnitin huomiota yleiseen harmauteen, josta on hyvä siirtyä verenpunaisen taivaan alle.

Narratiivi keskittyy vuosikurssi #77:n satunnaiskohelluksen sijasta palvelemaan täysillä Junkon suunnitelmaa, ja sen seuraavat askeleet ovat jo nähtävillä. Ovat olleet jo pidempäänkin, mutta arvaan jo (päin honkia), mitä tarinassa suunnilleen käy. Chiakin kohtalosta minulla ei ole aavistustakaan, sillä kaikesta päätellen hän on hirvittävässä nesteessä huoneessa, jossa on Junko ja Izuru. Ja pyörtynyt Nagito. Ehkäpä Mukurokin, jos solttu pääsee joskus eroon Pekosta. 

Todennäköisesti Peko saadaan taltutettua osaksi vuosikurssi #77:n aivopesua ja epätoivon rippeytymistä (koska ripittäytyminen on hieman erilaista), ja veikkaankin, että loput oppilaat kokoontuvat johonkin Mikanin etsinnöissä – ehkäpä sinne kahvilaan – aivopestäviksi. Chiakia ei ole koskaan vahvistettu epätoivon rippeeksi, mutta hänet tullaan näkemään Goodbye Despairissa Neo World Programin avuliaana tekoälynä. En vain tiedä, onko hän enää silloin elossa. Näppärästi hänet saatiin kyllä yhteen Hajimen kanssa, vaikkakin kurjissa merkeissä.

Chisa on ainakin elossa, no, jonkin aikaa, aina Futuren alkuun asti, joten kiinnostaakin nähdä, mitä salakammiossa (johtaako se johonkin maanalaiseen tutkimuslaitokseen, jossa Hajimesta tehtiin Izuru? Kammiohan kuului sille valtuutetulle, jonka silmään työnnettiin sapuskaa) tapahtuu. Viime jaksossa nähtiin pikainen takauma Junkon nujertamasta Juzosta, joten sopii olettaa, että nyrkkeilijä lähtee etsimään ja pelastamaan Chisaa. Ryota on ainakin turvassa, sillä alkuperäistähän ei aivopestä. Katumus kuitenkin painaa harteita ja alan ymmärtää, mksi hän on niin passiivinen Futuren puolella. Hän halusi pelastaa kaikki animen avulla, mutta onko hänestä pelastamaan yhtään ketään? Chisaan törmääminen oli jakson lempikohtauksiani ihan pakokauhun mitalla.

Mikania ei tarvitse pelastaa, sillä hän on menetetty tapaus. Vaikka Mikanin inhoamisesta on tullutkin eräänlainen kestovitsi, tällä kertaa hoitsu oli niin inhottava, ettei se alkanut häiritä. Samaan aikaa se häiritsi ihan helvetisti, kuten pitikin. Siinä missä Teruterun pervoilu on itsetarkoituksellista ja edustaa kaikkea väärää, mitä Japanista tulee, Mikanin psykoottinen härväys on tuotettua ja ehdottoman vinksahtanutta. Muut epätoivon rippeet saattavat muokkautua kylmiksi tappajiksi, mutta Mikan on se yksi kuolaava sekopää, jota toveritkin kavahtavat. Hoitsu saa oloni epämukavaksi ja tarvitsemaan suihkua, ja vaikka pullottavat rintavaot ja muut tärkeät yksityiskohdat olisivatkin olleet helposti leikattavissa, ne vain alleviivasivat hahmon ehtaa vastenmielisyyttä. Oli Mikan silti symppis. Paino sanalla oli.

Parasta ja mieleenpainuvinta jaksossa oli Mikanin vaosta ja kissatappelusta (uuh) huolimatta Nagito Komaedan paluu. Ei tuosta urposta ota pirukaan selvää, joten en arvannut hänen palaavan jo tässä jaksossa. En tiedä, mitä hän lomamatkallaan touhusi, siis vesiputousnakuilun lisäksi, mutta hän on omituisen informoitu vastapuolen liikkeistä ja valmis tappamaan aatteensa vuoksi. 

On ollut alusta asti selvää, että Nagito vihaa Junkoa enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta hän ei palannut kampukselle tappamaan ideologiansa vastakohtaa, vaan ainoastaan uhkaamaan tätä. Vaikuttaa todellakin siltä, että Nagito haluaa Junkon onnistuvan epätoivossaan, jotta toivo loistaisi sen jälkeen kirkkaammin. Nagito on tuolla tavalla herttaisen yksinkertainen, paha johtaa aina hyvään.

Junkon masinoinnista huolimatta pidin myös melko runsaista vuosikurssi #77:n kohtauksista. Kampuksen kireä tilanne ja Mikanin katoaminen yhdisti heitä, ja synkistelystäkin huolimatta tarjottiin muutamia hauskoja kohtauksia, kun hahmot saavat vielä hetken olla omia itsejään. Parhaiten nuo hetken ikuistuivat valokuviin, joiden mosaiikkiversiot ovat ennen näkyneet lopputeksteissä.

Despair Arcissa on jäljellä enää kolme jaksoa. Loppu lähestyy johdonmukaisesti ja mukavan tyydyttävästi vailla notkahduksia. …Kuten myös tulevaisuuden ja koko tarinan päättävä loppu, joka ei liene kaikkien osalta onnellinen.

Koska olen jo tätä kirjoittaessa nähnyt seuraavan jakson, puhuhu!

Oheisesta linkistä nähdään, saako Zetsubou Video väärien mielipiteiden ohella katsojansa sekoamaan:

Despair Arc #8 - The Worst Reunion by Chance