Future Arc #8
Eiköhän
oppilaskunnan muistoa ole kunnioitettu jo tarpeeksi? Jatketaanpa siis tarinaa
kaukana tulevaisuudessa, tai oikeammin ei niin kaukana menneisyydessä, sillä
tuorein jakso alkaa tuokiokuvalla Tragedian taistelusta, luultavasti yhdestä
monista. Ajallisesti ollaan useita vuosia menneisyydessä, joten sopii olettaa
sodan vasta alkaneen. Kaatuneen panssarivaunun suojassa kyhjöttävät sotilaskuteisiin
sonnustautuneet ja rynkyillä ja singoilla varustautuneet Koichi Kizakura ja se
yksi Despair Arcin alkupuolella vilahtanut ja vuosikurssi #77:n kohelluksen
vuoksi pyörtynyt nimetön liikunnanopettaja. Heitä – tai aluetta siinä
yläpuolella, koska se näyttää dramaattiselta – tulitetaan tauotta Hope’s Peakin
suunnalta. Vaikka opettajat eivät sotilaita olekaan, he antavat samalla mitalla
takaisin.
Ei ollut varaa muihin sotilaisiin.
Ellei tietenkin halua ampua oppilaita.
Neiti Liikuntakin haluaa ampua oppilaita.
Jos tuota rakennusta pitää puolapuina, sen valtaaminen lienee yksinkertaista.
"You enjoy all the killing, that's why."
Epätoivon
vastaus urheaan rynnäköintiin on melko tyly, sillä…
LIIKUNNANOPETTAJA, ÄÄRIMMÄINEN
LIIKUNNANOPETTAJA, ON KUOLLUT.
KOICHI KIZAKURA ON JÄLJELLÄ.
Vielä.
Sillä eihän näistä johdattelevista introtakaumista koskaan mitään hyvää seuraa!
Kukaan ei edes yritä tähdätä Koichiin.
Meren
kaloista ja vedätetyt varoista tyhjiksi kalastanut Yasuhiro Hagakure, tuo
unohdettu sankari, pakenee parhaillaan taisteluhelikopteria, jolla on yhä
melkoisen kehno sihti. Hiro nurisee, että olisi sittenkin ollut parempi pysyä
piilossa. Niin hyvin hän sulautui rantakalliolle kuivattelemaan valkoisia
vaatteitaan ja käristämään kaloja huomaamattomalla avonuotiolla. Kiusanteko ei
jatku pitkään, kun Future Foundationin kuljetushelikopteri pudottaa vainoojan
ohjuksella. Tarkemmin sanottuna pukumies täräytti sen taivaalta singolla
takaluukusta. Olin sittenkin väärässä massikeisarin aiheista, kun Togami saapuu
viimeisen murhaleikin näyttämölle Jabberwock Islandin sijasta.
Edes Lemurian kopterit eivät ole näin sinnikkäitä.
Lemurian kopterit ovat heikkoa tekoa.
Huumorihahmoilla on immuniteetti.
Makoto
ei ole vieläkään päässyt yli syyllisyydestä. Hänkö muka tulee olemaan syyllinen
jonkun vanhan tutun kuolemaan? Yhteydenpito Towa Cityyn jatkuu, kun Komaru ja
Toko ovat Miayan monitorilla. Sisko huomauttaa veljen luvanneen tulla
pelastamaan hänet, mutta asialla ei ole kiire. Komaru luottaa kyllä häneen. Kun
Makoto huomauttaa pikkusiskonsa kasvaneen, Toko alkaa voida lässytyksestä
huonosti.
Komaru on tähdittänyt toimintapeliä toisin kuin Makoto.
Another Episode -dialogitakaumia.
Komaru saa kylmiä väreitä Tokon ja Togamin viestittelystä.
Huonommin
voi signaali, joka alkaa rakoilla ja katkeaa kokonaan. Tilalle tulee
hälytysulinan säestämänä vierivä varoitusilmoitus, kun mekaaninen Monomi-ääni
piipittää vaihtuneesta moodista ja robotti alkaa hytkyä spastisesti tuolissaan.
Makoto ja Aoi karkaavat varmuuden vuoksi valvontahuoneesta.
Kunhan itsesi kokoat ensin.
Pysäytyskuvasta ei välity Miayan pään luonnoton nytkyminen.
Käytävällä
ei ole kuitenkaan yhtään sen turvallisempaa, kun mömmöillä silmänsä mustannut
Kyosuke lesottaa jollain uudella höpökyberkatanallaan. Hyvä mies, mitä sille chuusen-käsiaseellesi
tapahtui?! Kyosuke taitaakin olla pelkkä katanafetisisti, jolta on livennyt
järki ajukopasta ajat sitten. Hän vain horisee kaksikkoa – tai ainakin Makotoa
– epätoivoksi ja poseeraa menemään. Hemmetin Kyosuke, jotain rotia nyt oikeasti.
Eiiiii mene pois.
Kyosuke hioi katanaansa ainakin kolme vuotta, jotta siitä heijastuisi vastarinta dramaattisesti.
Vierestä
räjähtää lasiseinä ja Kyosuke poseeraa ohikiitävän hetken sirujen seassa. Miaya
rullaa käytävälle, tunnistaa Kyosuken FF:n jäseneksi ja menettää päänsä.
Robotin mekaaninen kaulaliina (…kyllä!) nostaa kuupan takaisin vartaloon. Robotin silmät leimahtavat punaisiksi, kun feikkigahara transformoituu
berserkkimuotoon. Käytännössä Miayasta tulee bipedaalinen pyörätuolimecha,
jonka selkänojat ovat nyrkkikilpiä. Miaya syöksyy neljällä rakettimoottorilla
Kyosuken kimppuun.
Poseeraus on niin tärkeää, ettei ole niin tarkkaa, vaikka lautasen kokoinen lasinsiru uppoaa otsaan.
Eivät kyllä näytä yhtään samoilta. (vitsi on siis siinä, että pikkuikkunassa vilahtaa muitakin hahmoja)
Miaya aktivoi head down displayn.
Kirveitä ja kuohuvaa mallasta.
Minusta tuntuu, että tällainen on japanilaisessa kulttuuriperimässä ihan normaalia.
Makoto
ja Aoi toljottavat nujakkaa hetken aikaa ja juoksevat reppuselkäkombona karkuun
etsimään Kyokoa. Niin juoksisin minäkin, kun Kyosuke aktivoi kyberkatanansa,
johon ilmestyy jokin omituinen ja enimmäkseen hölmö merkki. Tietenkin se
hemmetin katana alkaa hehkua tulta ja tappuraa, kun Kyosuke on niin kova äijä.
Jotta muistan toistaa jaksoarviossa itseäni, totean jo nyt Kyosuken katanan
olevan huonointa Danganronpaa. On se
ollut sitä aina.
Katkaise jo se katana.
Katsellaan taistoa vaikuttuneina ja herkistyneinä, tietenkin.
En edes lähde tulkitsemaan, onko merkki kanji, kun tilanne aiheuttaa muutenkin päänsärkyä.
Vapaa-ajalla Kyosuke käristää tällä makkaroita.
Jakson
pääasia ei ole kuitenkaan geneerinen taistelu vaan jälkipyykki. Kyoko Kirigirin
pedanttisen eksaktit murhatutkimukset lähestyvät oleskeluhuoneessa loppuaan.
Ruruka on nakannut takkinsa mielitiettynsä ruumiin peitoksi, kun taas Ryota
seurailee Koichia, joka penkoo Sonosuken massiivista ansakasaa. Jos Sonosuke
löysi huoneesta jonkin aikaa sitten pistoolin, sopii olettaa, etteivät nämä
merkilliset putkilot, lootat, pallerot ja varsijouset olleet peräisin sepän
pohjattomista takinliepeistä. Huone oli vissiin viritetty täyteen ansoja, ja
Koichi purkaa niitä. Kyoko on jopa Koichin taidoista yllättynyt. Ei Future
Foundationin johtoportaaseen ihan ketä tahansa hampuusia päästetä, vaikka
Koichi kova juopottelemaan onkin.
Jos Sonosuke olisi elossa, tämä näyttäisi jonkinlaiselta fetissiasennolta.
Kuten jouset.
Ryotan
mielestä he ovat helppo kohde tornissa riehuvalle murhaajalle. Ruruka on samaa
mieltä. Kirjahyllyseinää koluava Kyoko on eri mieltä, koska Sonosuken
murhatutkimus tulee tehdä loppuun. Kaikki taitavat kuitenkin tässä vaiheessa
tietää, ettei sooloilu pimeillä käytävillä ole fiksua. Kyoko bongaa lattialta
raahausjälkiä hyllyn viereltä.
Rurukalla ei ole kiire rakkaansa luokse.
Kyoko lukee vielä nämä niteet läpi vihjeiden varalta.
Kun
Ruruka tumpuloi itsensä mukkelismakkelis pikkutuhmaan Mikan-asentoon ansaläjän
keskelle, Koichi virnuilee maireasti likan sotkevan murhatutkimuksia, koska on
kuullut tästä vähän epämääräistä juttua. Koichin korviin kun kantautuu näissä
hommissa kaikenlaista mehukasta, Kyokostakin. Ruruka aikoo kuulemma joidenkin
muiden foundationlaisten kanssa luoda oman ryhmittymänsä FF:n ulkopuolella.
Ruruka vastaa syytöksiin juoppotuhahduksella ja katselee visusti poispäin
selvästi salaillen jotain, mutta hämmentyy Koichin puhuessa seuraavaksi huoneen
ovelle.
Mikan tekee tämän paremmin.
Henkikin haisee festarijuopolle.
Ruruka on Decepticon.
Ovi vain narahti pyökkimäisesti: "En."
Ovi
vastaa.
Halusiko joku nyrkistä?
Siellähän
se Juzo olikin! Ihmettelinkin koko viime jakson, kun äijää ei näkynyt missään.
Etsi varmaan muita ja löysi heidät nyt. Mikä ei ole hyvä juttu, ei lainkaan.
Nyrkkeilijä vilkaisee ohimennen Sonosuken ruumista, sillä hänellä on
tärkeämpääkin tekemistä. Muiden on kuoltava, sillä he ovat Kyosuken tiellä.
Juzo kyllä tietää, kelle on uskollinen.
Tässä vaiheessa olisi nolostuttavaa, jos Kyosuken suunnitelmana olisi suojella heitä.
Byakuya
Togami (ja muutama muu vähemmän tärkeä) on laskeutunut, eikä massikeisari
osallistu agenttien ja Hiron räjähdelootaraijaukseen, koska pitäähän jonkun
täällä tornin romuttuneen sisäänkäynnin edustalla edustaa seisoen ylväänä. Hiro
edustaa nurisemalla kaikesta. Togami on aivan oikeassa väittäessään, ettei
tornin sisällä olevilla ole yhtään sen helpompaa.
Agentit näyttäisivät pitävän huolta lemurialaisesta hiuspehkosta.
Kysykää vaikka oppilaskunnalta!
Tai siis agentit pelastavat, mutta eipä tuo niin tarkkaa ole.
Tällä
välin kaikki ovat saaneet oleskeluhuoneessa Juzolta kuonoonsa, koska Juzo on
sellainen mies. Aivan erityisesti hän on Kyokon perässä, koska neiti etsivä oli
viimeksi päässyt hänen hyppysistään livahtamaan. Nyt Juzo aikoo viimeistellä
ajojahtinsa puukolla, mutta saa melkein kirjasta. Opuksen nakannut Koichi on
huoneen vanhin ja tuntee vastuuta nuoremmistaan. Kykyjen-/ansojenetsijä ottaa
vaarallisen tilanteen rennosti ja huomauttaa, ettei Juzo pahemmin käytä
nyrkkejään. Potkiko hän siis kaikki äsken kumoon? Nyrkkeilijä on joutunut
tukeutumaan pitkin sarjaa toimistotuoleihin ja metalliputkiin, koska Koichin
teorian mukaan Juzo Sakakura ei saa
käyttää nyrkkejään. Se oli vain veikkaus, mutta Juzon pikainen irvistys
kertoo loput.
Kyoko alkoi tutkia kirjoja ja pääsi Alastalon salissa -opuksessa toiselle sivulle.
Siksi nimikkeessä onkin "entinen."
Koska Juzo lyö niin nopeasti.
Koichin kiellettynä toimintona on syyttää muita muissa asennoissa kuin Phoenix Wright -asennossa.
Aina yhtä pätevä argumentti.
Vastapalveluksena
Koichi kertoo ja näyttää oman kuolinkoodinsa, joka melkein pakottaisi katsomaan
koko sarjan alusta, jotta sen voisi vahvistaa, sillä en toden totta ollut
kiinnittänyt seikkaan lainkaan huomiota. Hattujuoppo on pitänyt koko Future
Arcin ajan vasemman kätensä visusti nyrkissä, koska Koichi Kizakura ei saa avata vasenta kättään. Onpas…
spesifiä. Toisaalta murhaleikin osallistujien NG-koodit ovat muutenkin olleet
tähän asti vähän mitä sattuu. Heikkouden paljastaminen on jokaisen oma valinta,
ja nyt Juzo ja Koichi ovat tasoissa. Koichilla riittää tilanteesta irvailtavaa,
kun Juzo on Kyosukelle pelkkä väkivaltainen apuri.
Koichilla on pimeyden vasen käsi.
Kävi Juzo kerran vihanhallintakurssilla. Se oli huono kurssi.
Pään
aukominen henkilökohtaisuuksilla nyt vielä menee pitkin hampain, mutta kun
Koichi härnää Juzoa lisää Kyosukesta, iso köntys saa tarpeekseen ärjyen, ettei
aio enää tuottaa toverilleen pettymystä. Todella pikainen takauma maahan
lyödystä vahdista ja yläpuolella virnuilevasta Junkosta kertoo riittävästi
synkästä menneisyydestä.
Älä turhaan lausu Kyosuken, herrasi nimeä.
Elämä on laiffii, Juzolle failii.
Pelien hahmomallit ovat toisinaan T-asennossa.
Viimeinen asia, joka Junkosta useimmiten nähdään.
Juzo
hyökkää Koichin kimppuun. Huonostihan siinä käy.
Mitä
ihmettä äsken tapahtui? Edes Juzo ei ole ihan varma, miksi roikkuu peitseen
lävistyneenä Mono-taulusta. Joten Koichi selittää. Hän kyllä purki Sonosuken
lukuisat ansat, mutta viritti yhden tilalle. Ansaläjää tonkiessaan Koichi
tuhersi tussilla lattiaan jäljen, johon Juzo astui. Koichin takaa Mono-taulusta
sinkosi peitsi – tai naginata, miten sen nyt ottaa, terävä keppi kuitenkin –
rintaan. En osaa tyhjentävästi selittää, oliko Koichin källi yllätys kaikille,
tai miten koko ansahärpäke logistisesti toimi, mutta toisaalta jaksossa on jo
nähty yksi hehkuva katana. Kykyjenetsijä oli kuitenkin suunnitellut kaiken
ennalta.
Alan vastedes katsella askeleitani tarkemmin Koichin källien varalta.
Ei kannata samassa multiversumissa kuin Nagito.
Ruruka
myös, sillä kun Kyoko kömpii pystyyn jatkaakseen murhatutkimuksia,
kondiittorineiti painaa etälaukaisinta. Lattia huoneen keskellä, suoraan Kyokon
jalkojen alla, sortuu pohjattomaan kuiluun. Gravitaatio tekee loput.
Kylmähermoinen Kyoko putoaa kauhuissaan kuolemaansa.
Reaktioita!
KYOKO KIR-
Kunnes
Koichi tarttuu kädestä.
Vasemmalla
kädellään. Vaikka käsi olisi ollut oikea, vasen ottaisi siitä huolimatta kiinni kuilun reunalta ja lopputulos olisi sama. Pirtsakka rannekemelodia helähtää. Myrkky mädättää pelastajan
ranteen sinimustaksi ja leviää hurjaa kyytiä vartalon poikki kasvoihin.
Verisuonet mentuloituvat tippaleiviksi. Koichin ote ei hellitä suojatista,
mutta tuska tekee tiukkaa oikean käden otteesta kuilun reunalta. Koichi
tempaisee viimeisillä voimillaan Kyokon ja itsensä retkottamaan reunalle. Kyoko
toljottaa hetken aikaa ihmeissään ilmeisen tyytyväistä Koichia, jonka
verestänyt silmä on puhjennut verimähmäksi.
Palataan
hetkeksi mukavampiin päiviin, sillä pian se on menoa. Herra Kizakura on
ilmeisesti ollut pitkään Kirigirien perheystävänä, sillä juuri hän otti sen melko
ikonisen valokuvan, jossa rehtori-Jin nosti tytärtään ilmaan.
Koichi huokaisee
vaivalloisesti pitäneensä kiinni lupauksestaan ja horjahtaa pois tarinasta.
KOICHI KIZAKURA, FUTURE FOUNDATIONIN 3.
HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN KYKYJENETSIJÄ, ON KUOLLUT.
YHDEKSÄN JÄLJELLÄ.
Tilanteen dramatiikkaa saattaa ehkä lievittää sellainen pikkuruinen yksityiskohta, että minulle tuli Darth Maul mieleen.
Väliaika!
Väliaika
loppuu!
Kyoko
ei meinaa saada käännettyä katsettaan kuopasta, kunnes Ryota palauttaa hänet
todellisuuteen. Animaattori on syyttelemässä Rurukaa, jolla on sama suunnitelma
kuin Juzolla: tappaa kaikki. Ne vähätkin kokemani sympatiat pikkuneitiä kohtaan
ovat tiessään, tässäkö Rurukan todelliset kasvot? Itsekeskeiseltähän hän on
aina vaikuttanut, mutta en olisi ihan heti arvannut tällaista käännettä. Ruruka
lähestyy seinässä retkottavaa Juzoa ja sujauttaa tämän suuhun suklaamakeisen.
Äijän silmät muljahtavat hiukan hassusti ja naamalle leviää kunnon mairea
ääliövirnistys. Juzo vain toljottaa Rurukaa ja haluaisi lisää, mutta namun
eteen pitää tehdä kamalia asioita. Ei Ruruka tietenkään ketään itse tapa. Ryota
ja Kyoko perääntyvät pari askelta.
Tukehtukaa äpärät pullaan!
Juzon suklaa-allergioista viis.
Fazerin siniseltä.
Rurukalla on nyt uusi poikaystävä.
Ryota animoi Juzon hengiltä.
Makeismanipuloitu
Juzo riuhtaisee itsensä irti seinästä ja toikkaroi hitaasti kohti uhrejaan
Rurukan selittäessä, ettei miehen mielessä pyöri mitään. Tuskin ennenkään on,
ei sillä. Tytöltä jää melkein lause kesken, kun Juzo tempoo ärjyen naginatan
irti rinnastaan. Kipu katkaisee loitsun, joka oli varmaan jo rakoillut
seinäriuhtaisussa, ja Juzon puhekyky palaa. Parhaillaan puhekyky koostuu
vimmaisesta kiroilusta. Sohvakin saa aggropotkusta kyytiä kuiluun Koichin
niskaan. Juzo murisee tuhoa ja kuolemaa heille kaikille.
Erityisesti Haribon sokerittomat nallekarkit mielessä.
Se teki höpöä.
Enemmän otti kipeää ylpeyteen.
Koichilla ainakin hyvät jutut tuonpuoleisessa.
Vain
Kyoko pysäyttää hänet. Ei fyysisesti, sillä se vasta aistillinen näky olisikin,
vaan kylmän analyyttisellä järkeilyllä, sillä nyt mestarietsivä ymmärtää, kuka
tappoi Sonosuke Izayoin, ja ennen kaikkea miksi.
For love and dewicious sweets.
Murhaajahan, tosin ei
välttämättä kaikkien muiden, on…
Ruruka
Ando! Paljastus on varmasti tosi suuri ja dramaattinen, muttei Juzoa hurjasti
kiinnosta, kuka listii kenetkin. Hän malttaa silti mielensä, kun Kyoko jatkaa
vyyhdin purkamista, sillä heitä kaikkia kuitenkin yhdistää intressi paeta
murhaleikistä. Rurukaa aihe ainakin luulisi kiinnostavan. Kondiittori väittää
turhaan vastaan älykölle, joka kertoo, että Sonosuke lavastettiin sen oikean
murhaajan tappamaksi. Oikeasti Sonosuke kuoli NG-koodiinsa. Koska Kyokon
pikkuhiljaa mutkistuva päättelyketju alkaa muistuttaa pelironpien
oikeudenkäyntejä, on vain oikein, että eräs peleistä tuttu biisi alkaa soida
taustalla.
Vain etsivät puhuvat näin.
Aoin ketsuppikuolemakaan ei hämännyt ketään.
Kyoko
löysi Sonosukesta samaa myrkkyä kuin rannekkeissa. Arvatenkin hän oli tutkinut
NG-koodiin kuolleen Daisakun ruumista. Kyoko ei mennyt halpaan Sonosukeen
upotetusta puukosta, sillä se oli peräisin Seiko Kimuran ruumiista. Juzo saa
ilmeisestikin vasta nyt tietää Seikon kuolemasta. Se varsinainen murhaaja ei
ole ollut murhissaan kovin kekseliäs: mora suoraan Chisan, Great Gozun ja
Seikon sydämeen. Jo tapetun Sonosuken tapauksessa se oli survottu muualle, eikä
verta näkynyt missään.
Kyoko maistoi ja kuoli hetkeksi.
Kyllä murhaajaa sitten harmittaisi, jos uhri olisi syntynyt sydän oikealla puolella.
Sonosuke oli niin kylmä mies, ettei hänellä ollut sydäntä.
Jos
Sonosuke kuoli NG-koodin laukaisemaan myrkkyyn, mikä oli kielletty manööveri?
Ei hätää, Kyoko ratkaisee! Sonosuke Izayoi ei
saa syödä. Vaatimus voisi mutkistaa asioita pidemmän päälle, jos
murhaleikki jatkuisi päivätolkulla. Lisäksi Kyoko selvitti Sonosuken syljen
maistuneen makealta, joten ei Sonosuke ihan mitä tahansa näkkileipää
mässyttänyt. Kaikkeen nekrofiliasuuteluun nämä yksityisetsivät ryhtyvätkin
totuuden nimissä, mutta Kyoko on ammattilainen. Erite-etsivä otaksuu Sonosuken
olleen hyvin perillä, mitä hänen suuhunsa tungetaan. Melkeinpä muistelisinkin,
että seppä oli kieltäytynyt tyttiksensä leivonnaistarjouksesta vasta
NG-koodihärdellin selviämisen jälkeen, kun he heräsivät Gozun ”kuolinyön”
jälkeen juurikin tästä samaisesta huoneesta. Tosin epäilen, että Ruruka oli
silloin yrittänyt murhata häntä, koska silloinhan Rurukan olisi pitänyt tietää
koodista.
Valheita syötettiin.
Kyoko Kirigiri eroottisimmillaan.
Lasketaanko juominen? Entä nestemäinen ruoka? Olen hämmentynyt.
Paino sanalla "oli."
Kyoko
kuitenkin tietää, että Rurukalla oli sittemmin murhamotiivi. Hän kaataa yhden
kirjahyllyistä todisteeksi. Ryota ja Juzo ällistyvät hyllyn taakse seinään
vuoratusta Monokuma-ovesta. Ruruka puolestaan vaikuttaa turhautuneelta. Hylly
oli muista hyllyistä aavistuksen erillään, ja lattialla oli jälki siirretystä
hyllystä. Sonosuke löysi salakäytävän ulos murhaleikin näyttämöltä, ja pääsi
sen vuoksi hengestään. Kun Ruruka inttää, ettei liity salaoveen mitenkään,
Kyoko muistuttaa heitä koskevista henkilökohtaisista säännöistä. Tässä jaksossa
on jo selvitetty kolme NG-koodia. Mikä sääntö pitää Rurukan elämänlankaa
kasassa?
Kirjat ovat kyllä tärkeitä.
Tuo tarkoittaa Monokumaa.
Kyokon sääntö on olla aina oikeassa.
Etsivällä
on ihan pätevä ehdotus. Ruruka Ando kuolee, jos joku poistuu pelialueelta. Ilmeestä päätellen oikeaan osui, vaikka
Ruruka väittämän toki kieltääkin. Kyoko on kuitenkin sitä mieltä, että Sonosuke
yritti paeta, jolloin tyttöystävä iski. Tapahtuneesta ei nähdä takaumia, joten
ihan tarkat yksityiskohdat ovat hämärän peitossa.
Mutta onko alue torni vai koko saari?
Seikon kanssa vähän petti.
Sitä
paitsi detaljit eivät tällä hetkellä Juzoa kiinnosta, sillä äijä sai uuden
suunnan elämälleen. Paskat jostain murhaleikistä ja varajohtajan käskyjen
noudattamisesta… hän häipyy täältä. Juzo astelee seinäkumalle ja alkaa repiä
järkkymätöntä ovea auki. Ei se tuosta mihinkään avaudu – ainakaan vielä – mutta
Ruruka saa kunnon sätkyn ja säntää kiskomaan aivan onnettomasti äijää pois
salaovelta.
Ei edes saa ketään lyödä, meh.
Vaikutus on sama kuin Himalajaa työntäessä.
Kyoko
ja Ryota seuraavat tovin riitelyä, kunnes etsivä kehottaa tulemaan mukaan.
Ryota ei tiedä, mistä kiikastaa, mutta seuraa. Käytävällä juostessaan Ryota
ihmettelee, miksi Koichi uhrasi itsensä. Kyokolla ei ole selvää johtopäätöstä
asiasta, eikä ala spekuloida. Lyylin kylmyydestä Ryota on aivan oikeassa, sen
Kyoko myöntää. Jostain syystä tässä välissä nähdään pikainen takauma viime
Futuresta, jossa Koichi tokaisi kaverinsa inhoavan etsiviä. Ei aavistustakaan,
mitä merkitystä tällä seikalla oli, näkee sitten!
Koska hyvät jätkät pelastavat Kyokon.
Flunssaa pukkaa.
Kuumettakin.
Kulkusillalle
ehdittyään Kyoko pysähtyy hetkeksi. Hänen takkinsa lennähtää dramaattisesti
pois alakerroksiin ja ponnari hulmuaa vähintään yhtä dramaattisesti (ehkä
täällä vetää?), kun hän toteaa olevansa kylmä, koska hän on etsivä. Lieköhän
ammattitauti?
Vaatisi the-artikkelin.
Lopputekstien
jälkeen räjähtää. Nimittäin tornin sisäänkäynti. Hiro on jo sooloilemassa
innoissaan sisään, kun Togami pysäyttää hänet. Tämä operaatio tehdään ihan
oppikirjan mukaan. Togami, Hiro ja pieni agenttilauma astuvat autioon aulaan.
Togamille tulevat erään koulun tapahtumat mieleen.
Vahinko että koko torni räjähti, kun joku laski panokset väärin.
Meno kuin Lemurian lastentarhassa.
Hometta.
Hiro
ei ole porukan ainoa pölvästi, kun eräs agentti tarkistaa pöydän ääreen
tuupertuneen ruumiin voinnin. Nainen ei vaikuta järin orgaaniselta, kun silmä
alkaa hehkua punaista. Aula alkaa hehkua punaista voimakkaan hälytyssummerin
säestämänä ja voimakkaan vavahtelun rytmittämänä.
Ihmiset ovat Togamille anything eikä anyone.
Perin häiritsevää.
Nimetön agentti joutuu pian siivoushommiin toimistossa.
Salama iskee Togamiin.
Jossain
ylempänä Makoton pakomatka viikon animetappelupaikalta jatkuu Aoin
reppuselässä, mutta ei kauaa, kun koko käytävä tärähtää.
Etkä ole vielä tietoinen Koichista, onpas hilpeää.
"Phrasing!"
Future
Foundationin tornitalo, viimeisen murhaleikin näyttämö, sortuu.
***
Koichi
Kizakuran kuolemassa ei ole sulateltavaa, sillä olin varma asiasta viime
Despair Arcin jälkeen, mutta kaikessa muussa sen sijaan on. Vaikka kuoleman
näki ennalta hieman yhtä vähemmän hienovaraisesti kuin Seikon kohdalla ja
arvelin aivan oikein Koichin kuolevan suojellessaan Kyokoa, en osannut odottaa
ihan tällaista juonikuviota oleskeluhuoneessa, johon tapahtumat etupäässä
keskittyivät. Koichi oli näistä uusista tuttavuuksista suosikkihahmojeni
joukossa. Leppoisa ja hyväntuulinen heppu, jolla ei ollutkaan ilkeämpiä
taka-ajatuksia, toisin kuin näköjään aika monella muulla. Pokka ei pettänyt
kertaakaan edes Juzon edessä. Kenestä minä nyt lauon juopotteluvitsejä? Lisäplussaa
myös jakson aloittaneesta takaumasta, mukavaa sanailua ja kepeät mullat
naisopettajalle. Tukala tilanne antoi esimakua Tragediasta.
Kuiluskenaarioita
ja ihmepelastumisia on toki nähty ennenkin, mutta huvitti silti, kuinka
räätälöity tilanne oli Koichin kuolemalle. Kyokon henki oli kortilla, joten
nyrkki oli pakko avata. Tietenkin voisi saivarrella, miten Koichi sai pidettyä
nukkuessaan kätensä nyrkissä, mutta on NG-koodien yksityiskohtiin nähty silti
vaivaa, kun Makotoakin kärrätään yhä reppuselässä käytävillä. Go, Aoi, go!
Murhaleikin
järjestäjä näki taatusti tulevaisuuteen kaavaillessaan itse kullekin kieron
NG-koodin, joka joko rajoittaa elämää murhaleikissä tai josta ei näennäisesti
ole haittaa, kunhan rajoitteen pitää mielessä. Muutaman hahmon koodi ei ole
vieläkään tiedossa, mutta tänään paljastui neljä. Juzon lyöntirajoituksen
melkein arvasinkin aiempien jaksojen omituisesta käytöksestä, mutta Rurukan
kohdalla leikki menee vähintäänkin mielenkiintoiseksi. Hänhän käytännössä
kuolee, jos joku karkaa täältä. Valtaosa halunneekin. Vaikka salaovi pysyisi
visusti säpissä Juzon pullistelusta huolimatta, sisäänkäynti räjäytettiin auki,
joten pakoreitti on selvä.
Vai
onko sittenkään? Onko mikään enää selvää, kun koko hemmetin hökötys muuttui
Pisan kaltevaksi torniksi ja alkoi vajota maan sisään? Kyllähän nyt juonittelun
ja murhailun (ja katanan, mutta siitä lisää myöhemmin) arvaa väkisinkin, mutta
ei mitään tällaista! Mikä ihme se aulankin waifurobotti oli olevinaan?! Tarina
jaksaa pienen suvanto-/spinoffvaiheen jälkeen yllättää ja lopputekstien
jälkeiset stingerit ovat oiva tehokeino saada odottelemaan seuraavaa jaksoa,
vaikka tällä formaatilla jatkoa seuraa vasta sitä seuraavassa jaksossa, eri
aikajanoilla kun ollaan. Aivan erityisesti odotan Hiron ja Togamin paluuta
jengiin. Varsinkin kun Hiro on virallisesti mukana murhaleikissä. Mikäköhän
hänen NG:nsä lienee, oikein ennustaminen?
Kun
katanan jo mainitsin, on parasta tilittää/nillittää Danganronpa 3:n ankein anti pois alta. Kyosuke Munakata voisi olla
Future Foundationin varajohtajana mielenkiintoinen ja onnistunut hahmo, mutta
nykyisellään hänestä on hankala pitää, kun heppu vaikuttaa joltain viikon
animepahikselta, joka lesottaa katanallaan eikä tee mitään järkevää. Minulla ei
ole aavistustakaan, mikä Kyosukea riivaa. Siis sen lisäksi, että hän tunki
itseensä mömmöä, jonka vuoksi silmät mustuivat ja järki lähti. Haluaa hän
pelastaa maailman epätoivolta ja luulee Makotoa pahikseksi, kuuli myös
salaisuuden Tenganilta, mutta kaikki tiivistyy siihen pahuksen
katanapönötykseen. Tenganilta napattu chuusen-pyssy
oli kyllä ihan mielenkiintoinen veto, mutta Kyosukepa löysi uuden lelun, joka
on tosi päheä.
Minulla
ei sinänsä ole mitään katanoita vastaan ja dramaattiset poseeraukset toimivat
vähintäänkin tahattoman koomisella tasolla, mutta nyt tämän omituisen
kyberkatanan kanssa mentiin liian pitkälle tasan siksi, koska Danganronpa 3 muistutti minua Final Fantasy VII: Advent Children -leffan
olemassaolosta. Se on tosi huono, turha ja ennen kaikkea nolo, idiooteille
suunnattu leffa, jossa kaikki on suurta ja tyhmää. Cloud Strifella, FFVII-pelin päähenkilöllä, on Buster
Sword -miekka, joka on videopelihistorian ikonisimpia aseita. Lähes koomisen
kokoinen köntti terästä, jota piikkitukkapulkkanarukäsi kannattelee –
japanilainen roolipeli tiivistettynä. Advent
Childrenissa Cloud on repäissyt persiistä itselleen kuudesta miekasta koostuvan fuusiomiekan, joka olisi varmasti tosi
päheä, jos olisin 8-vuotias. Buster Sword on överiydessään lähes elegantti,
fuusiomiekka vain täysdorka. Gunbladet ovat toki kaiken arvostelun yläpuolella.
Kyosuken
ensimmäinen katana ei ole ikonisuutta nähnytkään, mutta siitä huolimatta toinen
katana on loukkaus hyvää makua kohtaan. En näe näennäisen cooliuden lisäksi
mitään syytä, miksi kakkoskatanaan ilmestyi jokin merkki, jonka jälkeen sen
terästä erkani pari teräslohkoa, jonka jälkeen koko terä alkoi hehkua. Se olisi
varmasti tosi päheä, jos olisin 8-vuotias. Hei Kyosuke, sinulla on se chuusen. Käytä sitä. Ai niin mutta ei
sillä voi poseerata yhtä komeasti, whatever.
Jätetäänpä
Kyosuke omaan kyseenalaiseen arvoonsa, sillä tuossa juonilangassa kertaheitolla
jännempää oli Miaya Gekkogahara -botti, joka mitä ilmeisimmin joutui
tuntemattoman tahon kontrolloimaksi. Monaca Towahan tehnee parhaillaan kuolemaa
kiertoradalla, joten sopii olettaa, että murhaleikin todellinen takapiru on
berserkki-Miayasta vastuussa. Kuka muukaan? Vai saavuttiko robo teknologisen
singulariteetin? Menee vaikeaksi spekuloida. Miaya piti Kyosukea uhkana, mutta
on paha sanoa, lähteekö Miaya Gear jahtaamaan Makotoa ja Aoia, jotka kuitenkin
tietävät totuuden vaiteliaasta tuolitytöstä. Toivottavasti Komarun ja Tokon
ruutuaika loppuhuipennuksessa ei kuitenkaan katkennut tähän. Oletin heidän
pysyvän monitorin tuolla puolen vähän pidempään!
Parasta
jaksossa oli Kyoko, joka laukoi pöytään totuuksia liukuhihnalta kylmän
asiallisesti ja vakuuttavasti. Johan jo todistusaineiston keräämisessä oli
kestänytkin pitkään. Sonosuken kuoleman selvityksessä oli sitä vanhaa kunnon
ronpamysteerin whodunnit-henkeä. Ennen kaikkea en olisi heti arvannut Rurukan
tappaneen Sonosukea, vaikka likan NG-koodin paljastumisen jälkeen se olikin
ilmiselvä ratkaisu. Ruruka onkin kylmä opportunisti, joka oli täydellisen valmis
uhraamaan lapsuudenystävänsä/rakkaansa, kun oma henki oli höllässä. Kaunista.
Oleskeluhuoneen
tapahtumia ei nähty alleviivaavassa takaumassa, mutta oletan Sonosuken
nukahtaneen huoneessa ja Rurukan nukahtaneen mahdollisesti matkalla sinne.
Ruruka heräsi ennen Sonosukea, päätyi huoneeseen, näki salaoven, tajusi siinä
piilevän riskin, tunki makeaa rakkaansa suuhun (…Katsoiko Ruruka Sonosuken
ranneketta? Sonosuke tuskin olisi hereillä ollessaan syönyt mitään ja jos ovesta
olisi tullut riitaa, hän olisi melko todennäköisesti voittanut tappelun),
raahasi tämän ruumiin käytävälle, lavasti kuolintavan ja palasi huoneeseen
virittämään lattialuukun kaiken varalta, koska se kuitenkin sijaitsi ihan siinä
salaoven edessä. Muut huoneen ansat saattoivat olla joko Rurukan tai Sonosuken
käsialaa, koska seppä löysi täältä käsiaseen, jonka perusteella huone voisi
olla myös salainen asevarasto. Yritän paikkailla tarinankerronnallisia aukkoja
spekuloinnilla, sillä jos jakson teknisiä yksityiskohtia jää ruotimaan, ainakin
kaikesta nillittävillä on hauskaa. On pakko myöntää, että minäkin olin hieman
ihmeissäni valtavasta ansakasasta lattialla, mutta koska jaksossa nähtiin
Kyosuken katana, kaikki muu vielä menee.
Jakson
toinen hahmovalopilkku oli Juzo, josta on tehty niin rehellisen epämiellyttävä
pälli, että se toimii paljon paremmin kuin Kyosuke. Despair Arcin puolelta
jäyhälle kolossille on tullut mukavasti hiljaista persoonaa Chisa-kohtauksissa,
ja vaikka Juzo yhä ratkoo ongelmansa väkivallalla ja pienempiensä
kiusaamisella, oli silti hymyiltävä ratkaisulle luopua leikistä ja häipyä
paikalta. Käänsi leveän selkänsä varajohtajallekin, en olisi arvannut.
Koska
viime Despair oli järisyttävän hyvä ja ainutlaatuinen kokonaisuus, tässä
jaksossa oli lievää juonellisesti tarpeellisen välijakson tuntua. Vaikka en
kaikista ratkaisuista – KATANA – pitänytkään, Koichi lähti arvattavasti mutta
tyylillä, oleskeluhuoneen tarinakokonaisuus oli epäloogisuuksistaan huolimatta oikein
kutkuttavaa seurattavaa ja tornin sortumisen jälkeen ei ole pienintäkään hajua,
mitä seuraavaksi tapahtuu. On syytä muistaa, että Monacan lupailema vainaja –
toisin sanoen joku Hope’s Peakin murhaleikin selviytyjistä – ei ole vielä
kuollut. Kristallipalloni osoittaa kohti Hiroa, koska hän on astunut
sisätiloihin, ja torni lienee vaarallisempi kuin koskaan.
Koska
Kyosuke Munakatalla on hehkuva katana.
Oheisesta
linkistä nähdään, kuinka väärät mielipiteet saavat katanan hehkumaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti