302 - Danganronpa 3 - Future Arc #8

Future Arc #8

Eiköhän oppilaskunnan muistoa ole kunnioitettu jo tarpeeksi? Jatketaanpa siis tarinaa kaukana tulevaisuudessa, tai oikeammin ei niin kaukana menneisyydessä, sillä tuorein jakso alkaa tuokiokuvalla Tragedian taistelusta, luultavasti yhdestä monista. Ajallisesti ollaan useita vuosia menneisyydessä, joten sopii olettaa sodan vasta alkaneen. Kaatuneen panssarivaunun suojassa kyhjöttävät sotilaskuteisiin sonnustautuneet ja rynkyillä ja singoilla varustautuneet Koichi Kizakura ja se yksi Despair Arcin alkupuolella vilahtanut ja vuosikurssi #77:n kohelluksen vuoksi pyörtynyt nimetön liikunnanopettaja. Heitä – tai aluetta siinä yläpuolella, koska se näyttää dramaattiselta – tulitetaan tauotta Hope’s Peakin suunnalta. Vaikka opettajat eivät sotilaita olekaan, he antavat samalla mitalla takaisin.

Ei ollut varaa muihin sotilaisiin.

Ellei tietenkin halua ampua oppilaita.

Neiti Liikuntakin haluaa ampua oppilaita.

Jos tuota rakennusta pitää puolapuina, sen valtaaminen lienee yksinkertaista.

"You enjoy all the killing, that's why."

Epätoivon vastaus urheaan rynnäköintiin on melko tyly, sillä…

LIIKUNNANOPETTAJA, ÄÄRIMMÄINEN LIIKUNNANOPETTAJA, ON KUOLLUT.

KOICHI KIZAKURA ON JÄLJELLÄ.

Vielä. Sillä eihän näistä johdattelevista introtakaumista koskaan mitään hyvää seuraa!

Kukaan ei edes yritä tähdätä Koichiin.

Meren kaloista ja vedätetyt varoista tyhjiksi kalastanut Yasuhiro Hagakure, tuo unohdettu sankari, pakenee parhaillaan taisteluhelikopteria, jolla on yhä melkoisen kehno sihti. Hiro nurisee, että olisi sittenkin ollut parempi pysyä piilossa. Niin hyvin hän sulautui rantakalliolle kuivattelemaan valkoisia vaatteitaan ja käristämään kaloja huomaamattomalla avonuotiolla. Kiusanteko ei jatku pitkään, kun Future Foundationin kuljetushelikopteri pudottaa vainoojan ohjuksella. Tarkemmin sanottuna pukumies täräytti sen taivaalta singolla takaluukusta. Olin sittenkin väärässä massikeisarin aiheista, kun Togami saapuu viimeisen murhaleikin näyttämölle Jabberwock Islandin sijasta.

Edes Lemurian kopterit eivät ole näin sinnikkäitä.

Lemurian kopterit ovat heikkoa tekoa.

Huumorihahmoilla on immuniteetti.

Makoto ei ole vieläkään päässyt yli syyllisyydestä. Hänkö muka tulee olemaan syyllinen jonkun vanhan tutun kuolemaan? Yhteydenpito Towa Cityyn jatkuu, kun Komaru ja Toko ovat Miayan monitorilla. Sisko huomauttaa veljen luvanneen tulla pelastamaan hänet, mutta asialla ei ole kiire. Komaru luottaa kyllä häneen. Kun Makoto huomauttaa pikkusiskonsa kasvaneen, Toko alkaa voida lässytyksestä huonosti. 

Komaru on tähdittänyt toimintapeliä toisin kuin Makoto.

Another Episode -dialogitakaumia.

Komaru saa kylmiä väreitä Tokon ja Togamin viestittelystä.

Huonommin voi signaali, joka alkaa rakoilla ja katkeaa kokonaan. Tilalle tulee hälytysulinan säestämänä vierivä varoitusilmoitus, kun mekaaninen Monomi-ääni piipittää vaihtuneesta moodista ja robotti alkaa hytkyä spastisesti tuolissaan. Makoto ja Aoi karkaavat varmuuden vuoksi valvontahuoneesta. 

Kunhan itsesi kokoat ensin.

Pysäytyskuvasta ei välity Miayan pään luonnoton nytkyminen.

Käytävällä ei ole kuitenkaan yhtään sen turvallisempaa, kun mömmöillä silmänsä mustannut Kyosuke lesottaa jollain uudella höpökyberkatanallaan. Hyvä mies, mitä sille chuusen-käsiaseellesi tapahtui?! Kyosuke taitaakin olla pelkkä katanafetisisti, jolta on livennyt järki ajukopasta ajat sitten. Hän vain horisee kaksikkoa – tai ainakin Makotoa – epätoivoksi ja poseeraa menemään. Hemmetin Kyosuke, jotain rotia nyt oikeasti.

Eiiiii mene pois.

Kyosuke hioi katanaansa ainakin kolme vuotta, jotta siitä heijastuisi vastarinta dramaattisesti.

Vierestä räjähtää lasiseinä ja Kyosuke poseeraa ohikiitävän hetken sirujen seassa. Miaya rullaa käytävälle, tunnistaa Kyosuken FF:n jäseneksi ja menettää päänsä. Robotin mekaaninen kaulaliina (…kyllä!) nostaa kuupan takaisin vartaloon. Robotin silmät leimahtavat punaisiksi, kun feikkigahara transformoituu berserkkimuotoon. Käytännössä Miayasta tulee bipedaalinen pyörätuolimecha, jonka selkänojat ovat nyrkkikilpiä. Miaya syöksyy neljällä rakettimoottorilla Kyosuken kimppuun.

Poseeraus on niin tärkeää, ettei ole niin tarkkaa, vaikka lautasen kokoinen lasinsiru uppoaa otsaan.

Eivät kyllä näytä yhtään samoilta. (vitsi on siis siinä, että pikkuikkunassa vilahtaa muitakin hahmoja)

Miaya aktivoi head down displayn.

Kirveitä ja kuohuvaa mallasta.

Minusta tuntuu, että tällainen on japanilaisessa kulttuuriperimässä ihan normaalia.

Makoto ja Aoi toljottavat nujakkaa hetken aikaa ja juoksevat reppuselkäkombona karkuun etsimään Kyokoa. Niin juoksisin minäkin, kun Kyosuke aktivoi kyberkatanansa, johon ilmestyy jokin omituinen ja enimmäkseen hölmö merkki. Tietenkin se hemmetin katana alkaa hehkua tulta ja tappuraa, kun Kyosuke on niin kova äijä. Jotta muistan toistaa jaksoarviossa itseäni, totean jo nyt Kyosuken katanan olevan huonointa Danganronpaa. On se ollut sitä aina.

Katkaise jo se katana.

Katsellaan taistoa vaikuttuneina ja herkistyneinä, tietenkin.

En edes lähde tulkitsemaan, onko merkki kanji, kun tilanne aiheuttaa muutenkin päänsärkyä.

Vapaa-ajalla Kyosuke käristää tällä makkaroita.

Jakson pääasia ei ole kuitenkaan geneerinen taistelu vaan jälkipyykki. Kyoko Kirigirin pedanttisen eksaktit murhatutkimukset lähestyvät oleskeluhuoneessa loppuaan. Ruruka on nakannut takkinsa mielitiettynsä ruumiin peitoksi, kun taas Ryota seurailee Koichia, joka penkoo Sonosuken massiivista ansakasaa. Jos Sonosuke löysi huoneesta jonkin aikaa sitten pistoolin, sopii olettaa, etteivät nämä merkilliset putkilot, lootat, pallerot ja varsijouset olleet peräisin sepän pohjattomista takinliepeistä. Huone oli vissiin viritetty täyteen ansoja, ja Koichi purkaa niitä. Kyoko on jopa Koichin taidoista yllättynyt. Ei Future Foundationin johtoportaaseen ihan ketä tahansa hampuusia päästetä, vaikka Koichi kova juopottelemaan onkin.

Jos Sonosuke olisi elossa, tämä näyttäisi jonkinlaiselta fetissiasennolta.

Kuten jouset.

Ryotan mielestä he ovat helppo kohde tornissa riehuvalle murhaajalle. Ruruka on samaa mieltä. Kirjahyllyseinää koluava Kyoko on eri mieltä, koska Sonosuken murhatutkimus tulee tehdä loppuun. Kaikki taitavat kuitenkin tässä vaiheessa tietää, ettei sooloilu pimeillä käytävillä ole fiksua. Kyoko bongaa lattialta raahausjälkiä hyllyn viereltä. 

Rurukalla ei ole kiire rakkaansa luokse.

Kyoko lukee vielä nämä niteet läpi vihjeiden varalta.

Kun Ruruka tumpuloi itsensä mukkelismakkelis pikkutuhmaan Mikan-asentoon ansaläjän keskelle, Koichi virnuilee maireasti likan sotkevan murhatutkimuksia, koska on kuullut tästä vähän epämääräistä juttua. Koichin korviin kun kantautuu näissä hommissa kaikenlaista mehukasta, Kyokostakin. Ruruka aikoo kuulemma joidenkin muiden foundationlaisten kanssa luoda oman ryhmittymänsä FF:n ulkopuolella. Ruruka vastaa syytöksiin juoppotuhahduksella ja katselee visusti poispäin selvästi salaillen jotain, mutta hämmentyy Koichin puhuessa seuraavaksi huoneen ovelle.

Mikan tekee tämän paremmin.

Henkikin haisee festarijuopolle.

Ruruka on Decepticon.

Ovi vain narahti pyökkimäisesti: "En."

Ovi vastaa.

Halusiko joku nyrkistä?

Siellähän se Juzo olikin! Ihmettelinkin koko viime jakson, kun äijää ei näkynyt missään. Etsi varmaan muita ja löysi heidät nyt. Mikä ei ole hyvä juttu, ei lainkaan. Nyrkkeilijä vilkaisee ohimennen Sonosuken ruumista, sillä hänellä on tärkeämpääkin tekemistä. Muiden on kuoltava, sillä he ovat Kyosuken tiellä. Juzo kyllä tietää, kelle on uskollinen.

Tässä vaiheessa olisi nolostuttavaa, jos Kyosuken suunnitelmana olisi suojella heitä.

Byakuya Togami (ja muutama muu vähemmän tärkeä) on laskeutunut, eikä massikeisari osallistu agenttien ja Hiron räjähdelootaraijaukseen, koska pitäähän jonkun täällä tornin romuttuneen sisäänkäynnin edustalla edustaa seisoen ylväänä. Hiro edustaa nurisemalla kaikesta. Togami on aivan oikeassa väittäessään, ettei tornin sisällä olevilla ole yhtään sen helpompaa.

Agentit näyttäisivät pitävän huolta lemurialaisesta hiuspehkosta.

Kysykää vaikka oppilaskunnalta!

Tai siis agentit pelastavat, mutta eipä tuo niin tarkkaa ole.

Tällä välin kaikki ovat saaneet oleskeluhuoneessa Juzolta kuonoonsa, koska Juzo on sellainen mies. Aivan erityisesti hän on Kyokon perässä, koska neiti etsivä oli viimeksi päässyt hänen hyppysistään livahtamaan. Nyt Juzo aikoo viimeistellä ajojahtinsa puukolla, mutta saa melkein kirjasta. Opuksen nakannut Koichi on huoneen vanhin ja tuntee vastuuta nuoremmistaan. Kykyjen-/ansojenetsijä ottaa vaarallisen tilanteen rennosti ja huomauttaa, ettei Juzo pahemmin käytä nyrkkejään. Potkiko hän siis kaikki äsken kumoon? Nyrkkeilijä on joutunut tukeutumaan pitkin sarjaa toimistotuoleihin ja metalliputkiin, koska Koichin teorian mukaan Juzo Sakakura ei saa käyttää nyrkkejään. Se oli vain veikkaus, mutta Juzon pikainen irvistys kertoo loput.

Kyoko alkoi tutkia kirjoja ja pääsi Alastalon salissa -opuksessa toiselle sivulle.

Siksi nimikkeessä onkin "entinen."

Koska Juzo lyö niin nopeasti.

Koichin kiellettynä toimintona on syyttää muita muissa asennoissa kuin Phoenix Wright -asennossa.

Aina yhtä pätevä argumentti.

Vastapalveluksena Koichi kertoo ja näyttää oman kuolinkoodinsa, joka melkein pakottaisi katsomaan koko sarjan alusta, jotta sen voisi vahvistaa, sillä en toden totta ollut kiinnittänyt seikkaan lainkaan huomiota. Hattujuoppo on pitänyt koko Future Arcin ajan vasemman kätensä visusti nyrkissä, koska Koichi Kizakura ei saa avata vasenta kättään. Onpas… spesifiä. Toisaalta murhaleikin osallistujien NG-koodit ovat muutenkin olleet tähän asti vähän mitä sattuu. Heikkouden paljastaminen on jokaisen oma valinta, ja nyt Juzo ja Koichi ovat tasoissa. Koichilla riittää tilanteesta irvailtavaa, kun Juzo on Kyosukelle pelkkä väkivaltainen apuri.

Koichilla on pimeyden vasen käsi.

Kävi Juzo kerran vihanhallintakurssilla. Se oli huono kurssi.

Pään aukominen henkilökohtaisuuksilla nyt vielä menee pitkin hampain, mutta kun Koichi härnää Juzoa lisää Kyosukesta, iso köntys saa tarpeekseen ärjyen, ettei aio enää tuottaa toverilleen pettymystä. Todella pikainen takauma maahan lyödystä vahdista ja yläpuolella virnuilevasta Junkosta kertoo riittävästi synkästä menneisyydestä.

Älä turhaan lausu Kyosuken, herrasi nimeä.

Elämä on laiffii, Juzolle failii.

Pelien hahmomallit ovat toisinaan T-asennossa.

Viimeinen asia, joka Junkosta useimmiten nähdään.

Juzo hyökkää Koichin kimppuun. Huonostihan siinä käy.

 

Mitä ihmettä äsken tapahtui? Edes Juzo ei ole ihan varma, miksi roikkuu peitseen lävistyneenä Mono-taulusta. Joten Koichi selittää. Hän kyllä purki Sonosuken lukuisat ansat, mutta viritti yhden tilalle. Ansaläjää tonkiessaan Koichi tuhersi tussilla lattiaan jäljen, johon Juzo astui. Koichin takaa Mono-taulusta sinkosi peitsi – tai naginata, miten sen nyt ottaa, terävä keppi kuitenkin – rintaan. En osaa tyhjentävästi selittää, oliko Koichin källi yllätys kaikille, tai miten koko ansahärpäke logistisesti toimi, mutta toisaalta jaksossa on jo nähty yksi hehkuva katana. Kykyjenetsijä oli kuitenkin suunnitellut kaiken ennalta.

Alan vastedes katsella askeleitani tarkemmin Koichin källien varalta.

Ei kannata samassa multiversumissa kuin Nagito.

Ruruka myös, sillä kun Kyoko kömpii pystyyn jatkaakseen murhatutkimuksia, kondiittorineiti painaa etälaukaisinta. Lattia huoneen keskellä, suoraan Kyokon jalkojen alla, sortuu pohjattomaan kuiluun. Gravitaatio tekee loput. Kylmähermoinen Kyoko putoaa kauhuissaan kuolemaansa.

Reaktioita!

KYOKO KIR-

Kunnes Koichi tarttuu kädestä. 

Vasemmalla kädellään. Vaikka käsi olisi ollut oikea, vasen ottaisi siitä huolimatta kiinni kuilun reunalta ja lopputulos olisi sama. Pirtsakka rannekemelodia helähtää. Myrkky mädättää pelastajan ranteen sinimustaksi ja leviää hurjaa kyytiä vartalon poikki kasvoihin. Verisuonet mentuloituvat tippaleiviksi. Koichin ote ei hellitä suojatista, mutta tuska tekee tiukkaa oikean käden otteesta kuilun reunalta. Koichi tempaisee viimeisillä voimillaan Kyokon ja itsensä retkottamaan reunalle. Kyoko toljottaa hetken aikaa ihmeissään ilmeisen tyytyväistä Koichia, jonka verestänyt silmä on puhjennut verimähmäksi.

Palataan hetkeksi mukavampiin päiviin, sillä pian se on menoa. Herra Kizakura on ilmeisesti ollut pitkään Kirigirien perheystävänä, sillä juuri hän otti sen melko ikonisen valokuvan, jossa rehtori-Jin nosti tytärtään ilmaan.

Koichi huokaisee vaivalloisesti pitäneensä kiinni lupauksestaan ja horjahtaa pois tarinasta.

KOICHI KIZAKURA, FUTURE FOUNDATIONIN 3. HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN KYKYJENETSIJÄ, ON KUOLLUT.

YHDEKSÄN JÄLJELLÄ.

 

Tilanteen dramatiikkaa saattaa ehkä lievittää sellainen pikkuruinen yksityiskohta, että minulle tuli Darth Maul mieleen.

Väliaika!

Väliaika loppuu!

 

Kyoko ei meinaa saada käännettyä katsettaan kuopasta, kunnes Ryota palauttaa hänet todellisuuteen. Animaattori on syyttelemässä Rurukaa, jolla on sama suunnitelma kuin Juzolla: tappaa kaikki. Ne vähätkin kokemani sympatiat pikkuneitiä kohtaan ovat tiessään, tässäkö Rurukan todelliset kasvot? Itsekeskeiseltähän hän on aina vaikuttanut, mutta en olisi ihan heti arvannut tällaista käännettä. Ruruka lähestyy seinässä retkottavaa Juzoa ja sujauttaa tämän suuhun suklaamakeisen. Äijän silmät muljahtavat hiukan hassusti ja naamalle leviää kunnon mairea ääliövirnistys. Juzo vain toljottaa Rurukaa ja haluaisi lisää, mutta namun eteen pitää tehdä kamalia asioita. Ei Ruruka tietenkään ketään itse tapa. Ryota ja Kyoko perääntyvät pari askelta.

Tukehtukaa äpärät pullaan!

Juzon suklaa-allergioista viis.

Fazerin siniseltä.

Rurukalla on nyt uusi poikaystävä.

Ryota animoi Juzon hengiltä.

Makeismanipuloitu Juzo riuhtaisee itsensä irti seinästä ja toikkaroi hitaasti kohti uhrejaan Rurukan selittäessä, ettei miehen mielessä pyöri mitään. Tuskin ennenkään on, ei sillä. Tytöltä jää melkein lause kesken, kun Juzo tempoo ärjyen naginatan irti rinnastaan. Kipu katkaisee loitsun, joka oli varmaan jo rakoillut seinäriuhtaisussa, ja Juzon puhekyky palaa. Parhaillaan puhekyky koostuu vimmaisesta kiroilusta. Sohvakin saa aggropotkusta kyytiä kuiluun Koichin niskaan. Juzo murisee tuhoa ja kuolemaa heille kaikille.

Erityisesti Haribon sokerittomat nallekarkit mielessä.

Se teki höpöä.

Enemmän otti kipeää ylpeyteen.

Koichilla ainakin hyvät jutut tuonpuoleisessa.

Vain Kyoko pysäyttää hänet. Ei fyysisesti, sillä se vasta aistillinen näky olisikin, vaan kylmän analyyttisellä järkeilyllä, sillä nyt mestarietsivä ymmärtää, kuka tappoi Sonosuke Izayoin, ja ennen kaikkea miksi.

For love and dewicious sweets.

 

Murhaajahan, tosin ei välttämättä kaikkien muiden, on…

Ruruka Ando! Paljastus on varmasti tosi suuri ja dramaattinen, muttei Juzoa hurjasti kiinnosta, kuka listii kenetkin. Hän malttaa silti mielensä, kun Kyoko jatkaa vyyhdin purkamista, sillä heitä kaikkia kuitenkin yhdistää intressi paeta murhaleikistä. Rurukaa aihe ainakin luulisi kiinnostavan. Kondiittori väittää turhaan vastaan älykölle, joka kertoo, että Sonosuke lavastettiin sen oikean murhaajan tappamaksi. Oikeasti Sonosuke kuoli NG-koodiinsa. Koska Kyokon pikkuhiljaa mutkistuva päättelyketju alkaa muistuttaa pelironpien oikeudenkäyntejä, on vain oikein, että eräs peleistä tuttu biisi alkaa soida taustalla.

Vain etsivät puhuvat näin.

Aoin ketsuppikuolemakaan ei hämännyt ketään.

Kyoko löysi Sonosukesta samaa myrkkyä kuin rannekkeissa. Arvatenkin hän oli tutkinut NG-koodiin kuolleen Daisakun ruumista. Kyoko ei mennyt halpaan Sonosukeen upotetusta puukosta, sillä se oli peräisin Seiko Kimuran ruumiista. Juzo saa ilmeisestikin vasta nyt tietää Seikon kuolemasta. Se varsinainen murhaaja ei ole ollut murhissaan kovin kekseliäs: mora suoraan Chisan, Great Gozun ja Seikon sydämeen. Jo tapetun Sonosuken tapauksessa se oli survottu muualle, eikä verta näkynyt missään.

Kyoko maistoi ja kuoli hetkeksi.

Kyllä murhaajaa sitten harmittaisi, jos uhri olisi syntynyt sydän oikealla puolella.

Sonosuke oli niin kylmä mies, ettei hänellä ollut sydäntä.

Jos Sonosuke kuoli NG-koodin laukaisemaan myrkkyyn, mikä oli kielletty manööveri? Ei hätää, Kyoko ratkaisee! Sonosuke Izayoi ei saa syödä. Vaatimus voisi mutkistaa asioita pidemmän päälle, jos murhaleikki jatkuisi päivätolkulla. Lisäksi Kyoko selvitti Sonosuken syljen maistuneen makealta, joten ei Sonosuke ihan mitä tahansa näkkileipää mässyttänyt. Kaikkeen nekrofiliasuuteluun nämä yksityisetsivät ryhtyvätkin totuuden nimissä, mutta Kyoko on ammattilainen. Erite-etsivä otaksuu Sonosuken olleen hyvin perillä, mitä hänen suuhunsa tungetaan. Melkeinpä muistelisinkin, että seppä oli kieltäytynyt tyttiksensä leivonnaistarjouksesta vasta NG-koodihärdellin selviämisen jälkeen, kun he heräsivät Gozun ”kuolinyön” jälkeen juurikin tästä samaisesta huoneesta. Tosin epäilen, että Ruruka oli silloin yrittänyt murhata häntä, koska silloinhan Rurukan olisi pitänyt tietää koodista. 

Valheita syötettiin.

Kyoko Kirigiri eroottisimmillaan.

Lasketaanko juominen? Entä nestemäinen ruoka? Olen hämmentynyt.

Paino sanalla "oli."

Kyoko kuitenkin tietää, että Rurukalla oli sittemmin murhamotiivi. Hän kaataa yhden kirjahyllyistä todisteeksi. Ryota ja Juzo ällistyvät hyllyn taakse seinään vuoratusta Monokuma-ovesta. Ruruka puolestaan vaikuttaa turhautuneelta. Hylly oli muista hyllyistä aavistuksen erillään, ja lattialla oli jälki siirretystä hyllystä. Sonosuke löysi salakäytävän ulos murhaleikin näyttämöltä, ja pääsi sen vuoksi hengestään. Kun Ruruka inttää, ettei liity salaoveen mitenkään, Kyoko muistuttaa heitä koskevista henkilökohtaisista säännöistä. Tässä jaksossa on jo selvitetty kolme NG-koodia. Mikä sääntö pitää Rurukan elämänlankaa kasassa?

Kirjat ovat kyllä tärkeitä.

Tuo tarkoittaa Monokumaa.

Kyokon sääntö on olla aina oikeassa.

Etsivällä on ihan pätevä ehdotus. Ruruka Ando kuolee, jos joku poistuu pelialueelta. Ilmeestä päätellen oikeaan osui, vaikka Ruruka väittämän toki kieltääkin. Kyoko on kuitenkin sitä mieltä, että Sonosuke yritti paeta, jolloin tyttöystävä iski. Tapahtuneesta ei nähdä takaumia, joten ihan tarkat yksityiskohdat ovat hämärän peitossa. 

Mutta onko alue torni vai koko saari?

Seikon kanssa vähän petti.

Sitä paitsi detaljit eivät tällä hetkellä Juzoa kiinnosta, sillä äijä sai uuden suunnan elämälleen. Paskat jostain murhaleikistä ja varajohtajan käskyjen noudattamisesta… hän häipyy täältä. Juzo astelee seinäkumalle ja alkaa repiä järkkymätöntä ovea auki. Ei se tuosta mihinkään avaudu – ainakaan vielä – mutta Ruruka saa kunnon sätkyn ja säntää kiskomaan aivan onnettomasti äijää pois salaovelta.

Ei edes saa ketään lyödä, meh.

Vaikutus on sama kuin Himalajaa työntäessä.

Kyoko ja Ryota seuraavat tovin riitelyä, kunnes etsivä kehottaa tulemaan mukaan. Ryota ei tiedä, mistä kiikastaa, mutta seuraa. Käytävällä juostessaan Ryota ihmettelee, miksi Koichi uhrasi itsensä. Kyokolla ei ole selvää johtopäätöstä asiasta, eikä ala spekuloida. Lyylin kylmyydestä Ryota on aivan oikeassa, sen Kyoko myöntää. Jostain syystä tässä välissä nähdään pikainen takauma viime Futuresta, jossa Koichi tokaisi kaverinsa inhoavan etsiviä. Ei aavistustakaan, mitä merkitystä tällä seikalla oli, näkee sitten!

Koska hyvät jätkät pelastavat Kyokon.

Flunssaa pukkaa.

Kuumettakin.

Kulkusillalle ehdittyään Kyoko pysähtyy hetkeksi. Hänen takkinsa lennähtää dramaattisesti pois alakerroksiin ja ponnari hulmuaa vähintään yhtä dramaattisesti (ehkä täällä vetää?), kun hän toteaa olevansa kylmä, koska hän on etsivä. Lieköhän ammattitauti?

Vaatisi the-artikkelin.

Lopputekstien jälkeen räjähtää. Nimittäin tornin sisäänkäynti. Hiro on jo sooloilemassa innoissaan sisään, kun Togami pysäyttää hänet. Tämä operaatio tehdään ihan oppikirjan mukaan. Togami, Hiro ja pieni agenttilauma astuvat autioon aulaan. Togamille tulevat erään koulun tapahtumat mieleen.

Vahinko että koko torni räjähti, kun joku laski panokset väärin.

Meno kuin Lemurian lastentarhassa.

Hometta.

Hiro ei ole porukan ainoa pölvästi, kun eräs agentti tarkistaa pöydän ääreen tuupertuneen ruumiin voinnin. Nainen ei vaikuta järin orgaaniselta, kun silmä alkaa hehkua punaista. Aula alkaa hehkua punaista voimakkaan hälytyssummerin säestämänä ja voimakkaan vavahtelun rytmittämänä.

Ihmiset ovat Togamille anything eikä anyone.

Perin häiritsevää.

Nimetön agentti joutuu pian siivoushommiin toimistossa.

Salama iskee Togamiin.

Jossain ylempänä Makoton pakomatka viikon animetappelupaikalta jatkuu Aoin reppuselässä, mutta ei kauaa, kun koko käytävä tärähtää.

Etkä ole vielä tietoinen Koichista, onpas hilpeää.

"Phrasing!"

Future Foundationin tornitalo, viimeisen murhaleikin näyttämö, sortuu.

***

Koichi Kizakuran kuolemassa ei ole sulateltavaa, sillä olin varma asiasta viime Despair Arcin jälkeen, mutta kaikessa muussa sen sijaan on. Vaikka kuoleman näki ennalta hieman yhtä vähemmän hienovaraisesti kuin Seikon kohdalla ja arvelin aivan oikein Koichin kuolevan suojellessaan Kyokoa, en osannut odottaa ihan tällaista juonikuviota oleskeluhuoneessa, johon tapahtumat etupäässä keskittyivät. Koichi oli näistä uusista tuttavuuksista suosikkihahmojeni joukossa. Leppoisa ja hyväntuulinen heppu, jolla ei ollutkaan ilkeämpiä taka-ajatuksia, toisin kuin näköjään aika monella muulla. Pokka ei pettänyt kertaakaan edes Juzon edessä. Kenestä minä nyt lauon juopotteluvitsejä? Lisäplussaa myös jakson aloittaneesta takaumasta, mukavaa sanailua ja kepeät mullat naisopettajalle. Tukala tilanne antoi esimakua Tragediasta.

Kuiluskenaarioita ja ihmepelastumisia on toki nähty ennenkin, mutta huvitti silti, kuinka räätälöity tilanne oli Koichin kuolemalle. Kyokon henki oli kortilla, joten nyrkki oli pakko avata. Tietenkin voisi saivarrella, miten Koichi sai pidettyä nukkuessaan kätensä nyrkissä, mutta on NG-koodien yksityiskohtiin nähty silti vaivaa, kun Makotoakin kärrätään yhä reppuselässä käytävillä. Go, Aoi, go!

Murhaleikin järjestäjä näki taatusti tulevaisuuteen kaavaillessaan itse kullekin kieron NG-koodin, joka joko rajoittaa elämää murhaleikissä tai josta ei näennäisesti ole haittaa, kunhan rajoitteen pitää mielessä. Muutaman hahmon koodi ei ole vieläkään tiedossa, mutta tänään paljastui neljä. Juzon lyöntirajoituksen melkein arvasinkin aiempien jaksojen omituisesta käytöksestä, mutta Rurukan kohdalla leikki menee vähintäänkin mielenkiintoiseksi. Hänhän käytännössä kuolee, jos joku karkaa täältä. Valtaosa halunneekin. Vaikka salaovi pysyisi visusti säpissä Juzon pullistelusta huolimatta, sisäänkäynti räjäytettiin auki, joten pakoreitti on selvä. 

Vai onko sittenkään? Onko mikään enää selvää, kun koko hemmetin hökötys muuttui Pisan kaltevaksi torniksi ja alkoi vajota maan sisään? Kyllähän nyt juonittelun ja murhailun (ja katanan, mutta siitä lisää myöhemmin) arvaa väkisinkin, mutta ei mitään tällaista! Mikä ihme se aulankin waifurobotti oli olevinaan?! Tarina jaksaa pienen suvanto-/spinoffvaiheen jälkeen yllättää ja lopputekstien jälkeiset stingerit ovat oiva tehokeino saada odottelemaan seuraavaa jaksoa, vaikka tällä formaatilla jatkoa seuraa vasta sitä seuraavassa jaksossa, eri aikajanoilla kun ollaan. Aivan erityisesti odotan Hiron ja Togamin paluuta jengiin. Varsinkin kun Hiro on virallisesti mukana murhaleikissä. Mikäköhän hänen NG:nsä lienee, oikein ennustaminen?

Kun katanan jo mainitsin, on parasta tilittää/nillittää Danganronpa 3:n ankein anti pois alta. Kyosuke Munakata voisi olla Future Foundationin varajohtajana mielenkiintoinen ja onnistunut hahmo, mutta nykyisellään hänestä on hankala pitää, kun heppu vaikuttaa joltain viikon animepahikselta, joka lesottaa katanallaan eikä tee mitään järkevää. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä Kyosukea riivaa. Siis sen lisäksi, että hän tunki itseensä mömmöä, jonka vuoksi silmät mustuivat ja järki lähti. Haluaa hän pelastaa maailman epätoivolta ja luulee Makotoa pahikseksi, kuuli myös salaisuuden Tenganilta, mutta kaikki tiivistyy siihen pahuksen katanapönötykseen. Tenganilta napattu chuusen-pyssy oli kyllä ihan mielenkiintoinen veto, mutta Kyosukepa löysi uuden lelun, joka on tosi päheä.

Minulla ei sinänsä ole mitään katanoita vastaan ja dramaattiset poseeraukset toimivat vähintäänkin tahattoman koomisella tasolla, mutta nyt tämän omituisen kyberkatanan kanssa mentiin liian pitkälle tasan siksi, koska Danganronpa 3 muistutti minua Final Fantasy VII: Advent Children -leffan olemassaolosta. Se on tosi huono, turha ja ennen kaikkea nolo, idiooteille suunnattu leffa, jossa kaikki on suurta ja tyhmää. Cloud Strifella, FFVII-pelin päähenkilöllä, on Buster Sword -miekka, joka on videopelihistorian ikonisimpia aseita. Lähes koomisen kokoinen köntti terästä, jota piikkitukkapulkkanarukäsi kannattelee – japanilainen roolipeli tiivistettynä. Advent Childrenissa Cloud on repäissyt persiistä itselleen kuudesta miekasta koostuvan fuusiomiekan, joka olisi varmasti tosi päheä, jos olisin 8-vuotias. Buster Sword on överiydessään lähes elegantti, fuusiomiekka vain täysdorka. Gunbladet ovat toki kaiken arvostelun yläpuolella.

Kyosuken ensimmäinen katana ei ole ikonisuutta nähnytkään, mutta siitä huolimatta toinen katana on loukkaus hyvää makua kohtaan. En näe näennäisen cooliuden lisäksi mitään syytä, miksi kakkoskatanaan ilmestyi jokin merkki, jonka jälkeen sen terästä erkani pari teräslohkoa, jonka jälkeen koko terä alkoi hehkua. Se olisi varmasti tosi päheä, jos olisin 8-vuotias. Hei Kyosuke, sinulla on se chuusen. Käytä sitä. Ai niin mutta ei sillä voi poseerata yhtä komeasti, whatever.

Jätetäänpä Kyosuke omaan kyseenalaiseen arvoonsa, sillä tuossa juonilangassa kertaheitolla jännempää oli Miaya Gekkogahara -botti, joka mitä ilmeisimmin joutui tuntemattoman tahon kontrolloimaksi. Monaca Towahan tehnee parhaillaan kuolemaa kiertoradalla, joten sopii olettaa, että murhaleikin todellinen takapiru on berserkki-Miayasta vastuussa. Kuka muukaan? Vai saavuttiko robo teknologisen singulariteetin? Menee vaikeaksi spekuloida. Miaya piti Kyosukea uhkana, mutta on paha sanoa, lähteekö Miaya Gear jahtaamaan Makotoa ja Aoia, jotka kuitenkin tietävät totuuden vaiteliaasta tuolitytöstä. Toivottavasti Komarun ja Tokon ruutuaika loppuhuipennuksessa ei kuitenkaan katkennut tähän. Oletin heidän pysyvän monitorin tuolla puolen vähän pidempään!

Parasta jaksossa oli Kyoko, joka laukoi pöytään totuuksia liukuhihnalta kylmän asiallisesti ja vakuuttavasti. Johan jo todistusaineiston keräämisessä oli kestänytkin pitkään. Sonosuken kuoleman selvityksessä oli sitä vanhaa kunnon ronpamysteerin whodunnit-henkeä. Ennen kaikkea en olisi heti arvannut Rurukan tappaneen Sonosukea, vaikka likan NG-koodin paljastumisen jälkeen se olikin ilmiselvä ratkaisu. Ruruka onkin kylmä opportunisti, joka oli täydellisen valmis uhraamaan lapsuudenystävänsä/rakkaansa, kun oma henki oli höllässä. Kaunista.

Oleskeluhuoneen tapahtumia ei nähty alleviivaavassa takaumassa, mutta oletan Sonosuken nukahtaneen huoneessa ja Rurukan nukahtaneen mahdollisesti matkalla sinne. Ruruka heräsi ennen Sonosukea, päätyi huoneeseen, näki salaoven, tajusi siinä piilevän riskin, tunki makeaa rakkaansa suuhun (…Katsoiko Ruruka Sonosuken ranneketta? Sonosuke tuskin olisi hereillä ollessaan syönyt mitään ja jos ovesta olisi tullut riitaa, hän olisi melko todennäköisesti voittanut tappelun), raahasi tämän ruumiin käytävälle, lavasti kuolintavan ja palasi huoneeseen virittämään lattialuukun kaiken varalta, koska se kuitenkin sijaitsi ihan siinä salaoven edessä. Muut huoneen ansat saattoivat olla joko Rurukan tai Sonosuken käsialaa, koska seppä löysi täältä käsiaseen, jonka perusteella huone voisi olla myös salainen asevarasto. Yritän paikkailla tarinankerronnallisia aukkoja spekuloinnilla, sillä jos jakson teknisiä yksityiskohtia jää ruotimaan, ainakin kaikesta nillittävillä on hauskaa. On pakko myöntää, että minäkin olin hieman ihmeissäni valtavasta ansakasasta lattialla, mutta koska jaksossa nähtiin Kyosuken katana, kaikki muu vielä menee.

Jakson toinen hahmovalopilkku oli Juzo, josta on tehty niin rehellisen epämiellyttävä pälli, että se toimii paljon paremmin kuin Kyosuke. Despair Arcin puolelta jäyhälle kolossille on tullut mukavasti hiljaista persoonaa Chisa-kohtauksissa, ja vaikka Juzo yhä ratkoo ongelmansa väkivallalla ja pienempiensä kiusaamisella, oli silti hymyiltävä ratkaisulle luopua leikistä ja häipyä paikalta. Käänsi leveän selkänsä varajohtajallekin, en olisi arvannut.

Koska viime Despair oli järisyttävän hyvä ja ainutlaatuinen kokonaisuus, tässä jaksossa oli lievää juonellisesti tarpeellisen välijakson tuntua. Vaikka en kaikista ratkaisuista – KATANA – pitänytkään, Koichi lähti arvattavasti mutta tyylillä, oleskeluhuoneen tarinakokonaisuus oli epäloogisuuksistaan huolimatta oikein kutkuttavaa seurattavaa ja tornin sortumisen jälkeen ei ole pienintäkään hajua, mitä seuraavaksi tapahtuu. On syytä muistaa, että Monacan lupailema vainaja – toisin sanoen joku Hope’s Peakin murhaleikin selviytyjistä – ei ole vielä kuollut. Kristallipalloni osoittaa kohti Hiroa, koska hän on astunut sisätiloihin, ja torni lienee vaarallisempi kuin koskaan.

Koska Kyosuke Munakatalla on hehkuva katana.

Oheisesta linkistä nähdään, kuinka väärät mielipiteet saavat katanan hehkumaan:

Future Arc #8 - Who Killed Cock Robin