247 - Another Episode - Luku 2, osa 4

Pelastettujen aikuisten ja vastarinnan tukikohta on valtavan korkea kammio, joka on ilmiselvästi mallinnettu Tokion laitakaupungin G-Cans Projectin eli virallisemmin Metropolitan Area Outer Underground Discharge Channelin (Shutoken Gaikaku Housui Ro) mukaan – joskin pienemmässä mittakaavassa.

Siinä missä MAOUDC on maailman suurin tulvavesilaitos, jonka viidellä 65 metrin syvyisellä siilolla, yli kuuden kilometrin mittaisella yhdystunnelilla, 200 tonnia vettä sekunnissa pumppaavalla 78 pumpulla ja 59 pylvään varassa loikoilevalla vesisäiliöllä (strategiset metrimitat 25/177/78) suojelisi Tokiota vaikkapa raamatulliselta vedenpaisumukselta tai kommunismilta, on Towa Cityn piilotukikohta esikuvansa miniatyyriversio, sillä pylväistä ja tunnelmavalaistuksesta ei voi erehtyä. Temppelimäinen MAOUDC on suosittu turistikohde ja tekninen taidonnäyte, jonka hulppeaa äärettömyyttä nähtiin esimerkiksi Sormuksen ritarien siinä osuudessa, jossa hiisiä sikisi pylväistä, tai Mirror’s Edgen kirurgisen kliinisten futuviemärien osana.

Tässä on Another Episoden viemärien läpipeluuopas.

Hieno on ohjussiilo.

Drums in the deep.

Ja Towa Cityn uumenissa, jossa Shirokuma kertoo tilan olleen vesisäiliövarasto, vaikka nyttemmin se pitää sisällään Shirokuman tänne kärräämiä kontteja ja vaunuja. Ja rikkinäisiä aikuisia. Siellä ne miehekkään siniset tai naisellisen punaiset siluetit pönöttävät joko itsekseen tai pienissä alakuloisissa ryhmissään vähän kaikkialla, osa pelialueen ulkopuolella kammion laidoilla. Sinne asti en pääse, kun tikapuiden juurella norkoilee sakkia, mutta karttakuvassa näkyy lisää parakkeja, joissa nämä kodittomat tilapäisasuvat. On rakennelmia ripoteltu muutamia varsinaiselle pelialueellekin, mutta sisälle en pääse. Tyydyn siis kartoittamaan avaraa kammiota ja juttelemaan karhun kehotuksesta paikallisille. Lopullinen määränpää piilee paikan perällä ja sinne voisi juosta suoraan välittämättä vaihtoehtoisista keskusteluista, mutta enhän minä nyt toki sellaista harrasta.

Eiköhän tänne dramaattisesti hyökätä.

Millä lihaksilla?!

Korvista huomaa.

Lay of the G-Cans land.

 

Koska kyseessä on näennäisen turvallinen siviilikeskittymä, Komaru ei heiluttele megafonipyssyään ympäriinsä säntäillessään paikasta toiseen. Siitä tulisi pian sanomista, jos räiskisin aikuisia vain Monokumiin tepsivillä pulssisykäyksillä. Hulluksihan minua luultaisiin. Tai jos voisin silpoa Genocide Jackilla kaikki kilon paloiksi. Siitä tulisi porttikielto. Aserajoituksen vuoksi voin siis melko huoletta otaksua, ettei kammion seiniin tai pylväisiin ole upotettu violetilla säteellä paljastuvia salaisuuksia. Koko viemärireissun ajan ihmettelin, missä kolmas piilolapsi mahtaa luurata, sillä ovathan ne ainakin oivia luvun progressioindikaattoreita, kun viidennen kimalluspennun kerättyään loppu lienee lähellä. Ellen ole missannut jotain oleellista, toinen luku jatkunee yhä jonkin aikaa! Ja blogi.

Jaloista päätellen taivaanrannassa kohoaa valtava mekaaninen norsu.

Mini-MAOUDC:n koluaminen alkoi pidemmän päälle karmia, kun tajusin osan aikuisista pysyvän pysähtyneisyyden ajassa. Värikoodatut, toisinaan sideharsokuuppaiset mutta poikkeuksetta lyhytlettiset ukkelit ja poninhäntäiset akkelit vain seisoskelivat ringissä toljottaen lasittuneilla epäsilmillään toisiaan. Kyllä jollekulle aina välillä oli animoitu pienimuotoista liikehdintää pään nyökäytyksestä käsien heiluntaan, mutta valtaosa porukasta kökötti aneemisina suolapatsaina. Eräät kyhjöttivät lattialla masentuneina myttyinä. En tiedä menisikö pikku käsikonsoli aivan juntturaan jokaisen NPC:n animoinnista vai onko kyse vain Spike Chunsoftin laiskuudesta, mutta olisi siluetit voitu panna edes hengittämään. Tai kyllä jotkut heistä hengittävät yhtä hienovaraisesti kuin Toko vapisee, mutta eivät kaikki. Se tässä hämmentääkin. Komaru käveli syystäkin lievästi ahdistuneena pihkaan satunnaisjähmettyneen kansan keskellä.

Juokse jo karkuun, tyttö hyvä, ennen kuin nuo ryystävät sielusi.

Keskustelupiirit ovat yhtä tiellä kuin yliopiston käytävillä.

Nurkkiin ei ole kätketty mitään jännää, mutta tilan keskelle on pysäköity rekka, jonka kyljen monitorista näkyy lumisadetta. Epäilemättä tiedotuksia tai saippuasarjauusintoja varten. Poimin rekan viereltä keräiltävän tekstin ja yhytän pylvään lähistöltä aikuisen nimeltä A, jolle voi jutella. Ei ole tietenkään se sama A kuin siellä jossain ykkösluvussa, kirjainjaottelut ovat tilannekohtaisia. Mies toivoo kitkerästi, ettemme olisi pahojen pentujen leirissä, ja kertoo Shirokuman tuoneen heidät kaikki tänne turvaan. Juuri muuta sanottavaa hänellä ei ole, ja hän lähtee pois Tokon auottua päätään. Tokon mielessä on vain yksi mies, jonka alkukirjaimet ovat bee ja tee.

Alkusoinnun arvoitus.

Olemme moniväristen puolella.

Asenne.

Kiitoksia tosi syvällisestä juttutuokiosta!

HUOMIO! Fantasiaa ei näytetä.

Aikuinen B norkoilee luoteispylvään juurella. Nainen on haavoittunut ja olisi kuollut, jos Shirokuma ei olisi pelastanut häntä. He kaikki olisivat, ja B on siitä kiitollinen. Toko vain tuhahtaa, josta nainen vimmastuu, koska tuo karhu ei ole mikä tahansa Monokuma. Toko aukoisi mielellään päätään lisää, sillä tämähän on vapaa maailma.

 Eikä kukaan ole kiitollisena paikannut Shirokuman haavoja.

Kiitos että tapoit kaikki ystäväni.

Monokumien mustavalkoharmonia menee pilalle.

Kammion perällä on muita parakkeja suurempi rakennus, jonka uumeniin pitää lopulta edetä, mutta tallennusankan ja Shirokuman lisäksi sen lähistöltä löytyy aikuinen C, joka ottaa tulokkaat ihan positiivisesti vastaan. …Kunnes Toko aukoo päätään piilopaikan ankeudesta ja aikuisten pelkuruudesta, sillä tälläkin äijällä selkeästi on patoutunutta vihaa kauhukakaroita kohtaan, joten miksi kukaan heistä ei tee mitään? Mies loukkaantuu ja marssii tiehensä, koska that’s what she said. Kaiken kukkuraksi Toko melkein aivastaa, sillä loukkoa ei ole siivottu vuosiin. Sinisten kloonimiesten joukkomurhalta vältytään.

Ajatella, että jotkut tappavat ääriliikeuskonnollisuutensa vuoksi!

Toko ei ole huomannut, että aikuinen C seisoo.

Hyvin tehty, Tokoseni.

I think resistance is a pretty cool guy. Eh is poewrelss and can't afraid anything.

Ei älä tee sitä.

G-Cans Projectin pienoisversiossa seisoo vielä yksi aikuinen, joka erottuu detaljirikkaudellaan kaikista muista yksisävyisistä fillerikammotuksista. Menin tutkimaan asiaa lähemmin.

Tätä neitosta ei läheisyys näytä haittaavan.

Nainen ottaa Komarun varovaisen tervehdyksen laiskasti vastaan ja kuulee kyllä Tokon aukovan päätään, mutta uusi tuttavuus ei vähästä hätkähdä. Hän neuvoo meitä olemaan kuuntelematta muiden puheita ja sattuu olemaan täällä olosuhteiden pakosta. Niinhän me kaikki.

Katsoisit peiliin niin lujaa, että se särkyisi.

Äärimmäinen kuulo.

Täällä on tupakointi kielletty, ehkä siksi.

Lahdesta ei niin vain lähdetä.

 

Tosin meillä kaikilla ei ole pommiranneketta, jonka Komaru tunnistaa heti. Demonijahdin uhri näkee nyt ensimmäistä kertaa rannekkeen jonkun muunkin ranteessa, mutta arvelee kohteita pyörivän kaupungissa lisääkin. Nainen pelastaisi heidät tänne mielellään tai ainakin pelastuttaisi (pelastatattaisi?!) muiden vapaaehtoisten avulla. Hänellä on käskytykseen viehkeät keinonsa. Shirokuma voi tallustella täältä vapaasti vaara-alueille, mutta ihmismuotoisten pelastuspartioiden täytyy vaihtaa maisemaa salassa. Samoilta keikoilta ??? saa spaddunsa. Joku taho siis ylläpitää täällä kovaa jöötä, sillä mikä vastarintaliike se sellainen olisi, jossa ei sääntöjä olisi? Äkkiäkös joku aikuinen täältä livahtaisi kuiskimaan pennuille viemäripiilon tarkat koordinaatit.

Sisältää pieniä osia.

Homssuisilla keikkailijahipstereillä.

Räikeät siluetit kyllä huomattaisiin.

Enemmän kuin Tokoa.

Näemmä.

Homman nimi on siis se, että tämä rouva tässä etsiskelee ratkaisevia tietoja, joiden perusteella demonijahdin uhrit pelastettaisiin kulissien takana, mutta ennen kuin paneudun yksityiskohtiin, on syytä esitellä nainen, sillä nainen esittelee viimeinkin itsensä. Danganronpan maailma on pieni, sillä hän on Hiroko Hagakure (Jessica Straus)… ja kaikkien sukukypsien naisten tapaan Hiroko pamauttaa heti kättelyssä siviilisäätynsä, jottei tule spekuloitua. On tavallaan sääli, että Komaru on teinityttö, sillä kyllä minä Hirokoa muussa tapauksessa riiaisin reh reh.

Backtrackaan tänne vaikka maailman ääristä.

13?

Hiroko ei piittaa eunukeista.

Ai kuka on Hirokon exä? Hiroko? …Odotin koko päivityksen ajan tämän puujalan käyttöä. …Riittävän lähelle veikkaus silti osuu, sillä vaikka seikkaa ei täysin vahvisteta, Hiroko on mitä ilmeisimmin Yasuhiro Hagakuren, tuon Trigger Happy Havocista tutun klairvoyantin häröpallon ja murhaleikkiselviytyjän, äiti. Kyllähän heissä kieltämättä on samaa näköä ja sukunimessä varsinkin. Tokon sukulaisuusmutinat kuultuaan Hiroko oppii Tokonkin nimen ja kutsuu tyttöjä tästedes äidillisesti ja tuollaiselle olemukselle epätyypillisesti Kokoksi ja Fufuksi. Poikaansa kutsuu kaiketi Yayaksi/Susuksi/Hihiksi/Roroksi.

Tytär?

Hiroko ei käytä neiti Fukawan etunimeä, koska jossain lähtisi soimaan Africa.

For serious!

Hirokon esittely oli siis siinä, mutta on hänestä konkreettista hyötyäkin, sillä nyt ne taipaleen varrelta poimitut tappolistat pääsevät hyötykäyttöön, kun Komaru voi ojennella demonijahdin uhrien häiritseviä infopaketteja hänelle yksitellen ja hän lähettää jotakin sakkia pelastusretkelle lapun ilmoittamaan suuntaan. Tai ilmiselvään ansaan, miten sen nyt ottaa. Keräilystä palkitaan konkreettisesti trophyilla – oletuksena kerää yksi: DING. Kerää kaikki: DING – ja lorellisesti keskusteluilla uhreista. Ei mikään ihmekään, ettei tien päällä näistä murhaleikkihenkilöiden sukulaisista puhuttu, kun vasta täällä he pääsevät parrasvaloihin. Sopii myös olettaa, että tänne vastarinnan tukikohtaan pääsee myöhemmin tarinassa takaisinkin, jos mukaan tarttuu lisää tappolistoja, sillä pitäähän nämä johonkin palauttaa.

Peleissä on aina ihan parasta, kun jotain ojennettaessa kätösissä ei näy mitään.

Missä koulussa läksyksi annetaan tappolistoja?

Toko ei pidä itseään mainostavista konditorioista.

En jätä hallussani olevia tappolistoja kuleksimaan, vaan annan ne hyvään käyttöön oikeaan osoitteeseen. Hiroko yllättyy Takaaki Ishimarusta, sillä vaikka hän ei tunne miestä henkilökohtaisesti, hän on kyllä kuullut tämän karille ajautuneesta poliisiurasta ja erityisesti Takaakin kyvykkäästä isästä, joka oli ennen skandaalia Japanin pääministeri. Toko muistelee murhaleikissä henkensä heittänyttä Kiyotakaa, joka näköjään tuli isäänsä ja isoisäänsä. Hiroko aikoo lähettää väkeä Towa Science Memorialiin pelastushommiin ja aikoo rivien välistä päätellen selkeästi iskeä Takaakin. Mikäs siinä sitten.

Exiä kaikkialla.

Toko on se kätevä viittausautomaatti, jonka avulla voin huokailla Trigger Happy Havoc -nostalgialla.

5-0 oh no.

 Ishimarujen ylpeän sukulinjan täytyy jatkua.

Tokon muisti pätkii pahasti moottoripyöräjengiläisen kohdalla Komarun ihmetellessä Crazy Diamondia. Ei siitä murhaleikistä nyt noin pitkä aika ollut! Hiroko tunnistaa kyllä Japanin suurimman kaksipyöräisjengin (ja Josuke Higashikatan Standin), pitää Takemichi Yukimarua eli Rurua (no mutta tietenkin) oikein söpönä ja olisi vuosikymmenen nuorempana hypännyt motskarinsa selkään pelastaakseen ja iskeäkseen poitsun. Komaru voi vain haaveilla, millainen sisupussi tämä täti oli nuorempana, mutta Hiroko tähdentää olleensa lavealla tiellä, särkenyt ikkunoita ja muuta pientä. Epäilemättä naisen menneisyydestä saisi oman spinoffinsa, mutta nyt hän tyytyy vain lähettämään sakkia itsemurhapelastustehtävälle.

 

Se on monitahoinen popkulttuuriviittaus.

You don't say.

Pälli tötterökampaus puuttuu.

Mummojopolla auringonlaskuun.

Komaru on löytänyt idolinsa.

Hiroko arvostaa myös oman sukupuolensa edustajia, kun pesismanageritytön ulkonäkö saa vuolaita kehuja. Komarukin pitää mangasankaritarmaisesta Kanon Nakajimasta, mutta Toko nurisee kaiken johtuvan vain feikeistä meikeistä, vaikka tappolistan mukaan Kanon nimenomaan ei pahemmin meikkaile. Se ei silti estä Tokoa kitisemään meikkaajista ja omasta rumuudestaan, josta sietäisi olla ylpeä. Hiroko tietää, että on naiseudessa muutakin ja Komaru tietää hottistyttövalmentajan johdattavan poikajoukon voitosta toiseen. Toko ei olisi asiasta niinkään varma, vaikka muisteleekin erästä Leonia, jolla oli vastakkainen sukupuoli mielessä sen kaksi minuuttia, mitä tämä oli hengissä.

Hiroko on kaikkiruokainen.

Ihan kuten se sankaritar, jonka sisällä kytee rakkauspommi.

Periaatteista pidetään kiinni.

Kuten pinppi öhöhöeikunsiis.

Kunpa tietäisitkin.

Yuta Asahinan kuvan nähdessään Hiroko laukoo yleispäteviä totuuksia lukioteinipoikien elintavoista ja Komaru ehtii päivitellä, toljottaako rakas velikin pornoa mässyttäessään kanaa. Äitihahmo suostuu auttamaan, vaikka Yutan tapauksessa se lienee jokseenkin myöhäistä. Hiroko huomaa Komarun vaienneen ja kuulee lopulta uimarin kohtalosta. Tavallisesti rauhallinen nainen vimmastuu menneisyyden näyttäessä aggressiivista päätään, jossa pahiksilta kostokatkotaan sormia kuin yakuzan leivissä konsanaan. Toko säpsähtää murahdukselle sarkasminsa epäonnistuttua ja vasta Komaru saa naisen rauhoittumaan murehdinnallaan ajatellessaan Yutan kuoleman olleen heidän syytään. Hiroko lohduttaa Komarua paremmin kuin Toko osaisi. Katkera päänaukoja jää miettimään, onko Hiro tullut yhtään äitiinsä.

Tämän vuoksi en valmistu koskaan.

Upposi.

Tuo typo on atneeksiantamatonta.

Just desserts for desert deserters.

Tyttöpolo traumatisoitui iäksi.

Gundham coolein esimerkki.

Yasuhiro Hagakure is the key to all this.

Se Hirokosta tältä erää. Jääkin nähtäväksi, nähdäänkö häntä varsinaisessa pääjuonessa, sillä voi hyvinkin olla, ettei hänelle tarvitse jutella kertaakaan, jos ei sivupuuhastelu kiinnosta, mutta tuollaisella asenteella menettää aika paljon. Vastaavasti en jäänyt selvittämään, olisiko määränpäärakennukseen voinut talsia juttelematta aikuisille ABC tai ulko-ovien äärellä seisoskelevalle Shirokumalle, jonka jälkeen tytöt astuvat joka tapauksessa sisään, mutta juttelen silti Shirokumalle. Tokon pureva iva vastarintaliikkeen mukavista ihmisistä viuhuu karhulta ihan ohi.

Maailma koostuu nyt lähinnä dead peopleista.

Vai onko tämä repliikki sittenkin sarkasmia?

Täällä pidetään EU:n huippukokouksia.

Astumme peremmälle, eikä kokoustilassa ole ketään, vain pitkä pöytänelikulmio tyhjine tuoleineen. Shiro on ihmeissään, sillä hän aikoi esitellä meidät vastarinnan johtajalle, mutta ei kai auta kuin odotella. Toko kuvittelee pomon tyhjänpäiväiseksi papparaiseksi, joka korkeintaan haaskaisi täällä läävässä aikaansa, kun Future Foundationiin aina mahtuu fiksua porukkaa, mutta hän rohkenee epäillä.

Future Foundationin kuukausimaksu oli vastarintajohtajalle liian tyyris.

Kun mitään ei tapahdu ja pääsen takaisin ohjastamaan Komarua eikä Shirokumaltakaan irtoa kuin odottelukommentointia, alan koluta huonetta, joka näyttää vain marginaalisesti suuremmalta kuin kammioon installoidut parakit. Pöytämuodostelman ja parin klippitaulun lisäksi paikka ei ole erityisen mielenkiintoinen, mutta eräs sen seinämistä on vuorattu täyteen säilytyskaappeja, joiden luona leijailee huutomerkkejä, noita interaktiopaljastajia. Käyn huutomerkit läpi vasemmalta oikealle. Ensimmäisestä saan uuden kyvyn.

Täällähän voisi opponoida gradua.

Increases laser sight move speed slightly (1 SP). Kun Another Episodessa ei voi säätää tähtäyksen tarkkuutta valikosta, täytyy tyytyä tällaiseen, mikä kylläkin vaikuttaa kaksipiippuiselta jutulta, kun olen jo tottunut nykytähtäykseen. Pitääpä testata joskus.

Toinen sisältää päiväkirjan, jossa joku hyvin katkera tapaus kertoo vastarinnan päämajaan kärrätyistä traumatisoituneista aikuisista. Päiväkirjan sisältö ilmestyy tässä vaiheessa kaksirivisinä perusteksteinä ruudun alalaitaan, mutta setti on myöhemmin luettavissa kattavammassa muodossa Files-välilehdeltä.

PlayStationin kuvionäppäimet päivämäärämerkintöinä hämmentävät.

Komarun lähinäkö on heikentynyt, kakkulat ostoon.

Kolmoskaappi sisältää toisen päiväkirjan, jossa painajaismaisille paholaislapsille toivotaan tuskallista kuolemaa graafisin, häiriintynein sanakääntein. Joku ei taida oikein pitää lapsista. Lisää tällaista, banaalius ja synkistely kieltämättä huvittaa, vaikka tyttöjä ei naurata. Genocide Jackista en tiedä.

 

Kirjoittajalle suosittelen Beware! Children at Play -mestariteosta siedätyshoidoksi. 

Komaru ei luultavasti pysty muusta syystä lukemaan lisää.

Viimeisen kaapin lappusessa luetellaan kadonneita ja kuolleita. Sinänsä merkityksettömät, jostain Tokion keltaisilta sivuilta epäilemättä peliin poimitut uhrien nimet näkee vasta Files-välilehdeltä. Mukana ei ole ketään tuttua, mutta Monokuma-invaasion uhreja on kaikesta huolimatta liikaa.

Kawanishi-Noseguchi, Kinunobebashi, Takiyama, Uguisunomori, Tsuzumigataki, Tada, Hirano, Ichinotorii, Uneno, Yamashita, Sasabe, Kofudai, Tokiwadai, Myoukenguchi. 

 

En tiedä, tarvittiinko juonen edistämiseksi kaikkien kaappien tutkimista vai pelkästään tämän viimeisen, mutta Shirokuma tallustelee kuitenkin luoksemme kuultuaan Tokon vertaavan kestämätöntä tilannetta sodaksi. Karhun mukaan lapset pitävät aatettaan pikemminkin oikeutettuna vallankumouksena. Kuinka sopivaa, sillä joka vallankumous vaatii temaattisesti vastarintaliikkeensä.

War has changed. ID tagged children carry ID tagged masks, use ID tagged Monokumas.

Kutsun statistiikaksi.

Toko irvailee Shirokuman tietävän pennuista paljonkin, ja niin karhu tietääkin, ainakin Toivon Sotureista. Hope’s Peak Academy kun ei ole pelkästään äärimmäisten lukioteinien opinahjo, koska sen yhteydessä pyöritettiin myös ala-astetta, jota Toivon Soturit kävivät. Aihettahan sivuttiin, kun pennut esiteltiin. Edes Toko ei tiennyt ala-asteesta, joka ei Shirokuman mukaan liity suoraan akatemiaan. Oppilaitosten yhteys jää hieman epäselväksi, joten kenties ala-aste sijaitsi toisessa osoitteessa ja sitäkin pidettiin akatemian tapaan jokseenkin pimennossa juppikouluna, johon harvalla oli asiaa. 

Elementary, dear Hope's Peak.

No hei, tämä on Danganronpa.

Toko jättää murhaleikkitarinansa kertomatta, sillä siinä olisi paljon kertomista, mutta ala-asteen tarina muistuttaa kuitenkin akatemiaa. Kirjoille päästettiin vain ihmelapsia, joista jotkut jatkoivat sittemmin akatemian puolella opintojaan. Siinä missä akatemian pyrkimyksenä oli tutkia opiskelijoidensa avulla lahjakkuutta, ala-asteella tutkittiin lasten lahjakkuutta. Kyllähän näistä poikkeuksellisen lahjakkaista turbohikeistä saa välillä lukea, siis sellaisista, jotka skippaavat kouluvuosia ja väittelevät kvanttifysiikan tohtoreiksi ennen murrosikää.

Hope’s Peak Elementary olisi sellaisille omiaan. Ja Toivon Sotureille, joita Toko kutsuu älykkäiden sijasta pikemminkin älyvapaiksi, mutta Shirokuma arvelee, ettei älyköistä tule välttämättä aina hyviä ihmisiä ja lapsen mieli on hyvin haavoittuvainen. Kakaraviisikko sattui vielä olemaan ongelmatapausten luokalla. Tai ehkä he olivat synnynnäisesti sekaisin. Tai ehkä joku tuli pilaamaan heidät. Keskustelussa ei heitetä johtopäätöksiä Toivon Soturien hulluudesta, mutta eiköhän Junko Enoshima jotenkin saada kuvioihin. Junkohan kuitenkin pilasi Goodbye Despairin kaikki henkilöt, joten kakaraviisikko on pikkujuttu. Äärimmäisellä epätoivollahan oli kauaskantoiset maailmanloppusuunnitelmansa aina digitaalista Jabberwock Islandia myöten, joten kenties kyberkaupungin ja Future Foundationin kaatamiseen tarvittiin moraalittomia käskyläisiä?

Grandmaster Despair and the Furious Five.

Varmasti piirtelevät tuhmia kuvia DeviantArtiin.

Toivon Soturien lahjakkuus nujersi ala-asteen opettajatkin, eikä nuorten mielten julmuus tuntenut rajoja. Another Episodessa käsitellään minusta ihan mielenkiintoisesti nuorten lasten moraalikäsitystä, johon ei ole tullut pahemmin muissa peleissä törmättyä. Toki kaikki vedetään överifiltterin läpi siten, että tässä tarinassa lapset ovat suuria saatanoita, mutta ihan hauskaahan sekin on. Shirokuman kautta tekijätiimi esimerkiksi ehdottaa, että tuollaisiahan me lapsina oltiin, viattomia mutta ah niin julmia, nuoruus vain tekee ilkeydestä kamalampaa.

Lasketaanko syntymä julmaksi teoksi?

No eivät ehkä kaikki meistä ole tehneet tyhmyyksiä enkä itse myönnä mitään, mutta ainakin ajattelematon eläinrääkkäys tulee heti mieleen. Muurahaisten polttaminen suurennuslasilla, hyönteisten nappaaminen purnukkaan lemmikiksi ja oho en tehnyt ilmareikiä nyt se amppari kuoli hups, sammakoilla perseily, kissan vetäminen hännästä, sellaista aikuisemmalla iällä ihan hämmentävän urpoa touhua. Tai kivien/lumipallojen viskely sillalta valtatielle, mitä helvettiä oikeasti. Kananmunia naapurin ikkunoihin yön turvin. Koulukiusaamisen laaja kirjo. Seurauksia ja touhun tolloutta ei tule välttämättä ajateltua, ei varsinkaan silloin, jos kukaan ei sano ei, ei noin saa tehdä.

En tietenkään juuri mitään tiedä lapsipsykologiasta ja muutenkin tulee oltua harvoin reilusti nuorempien seurassa, joten voisi sanoa, etten tiedä juuri mitään lapsista ja siten olen erittäin huono laukomaan mitään totuuksia lapsista, mutta ehkä siinä on jotain perää, että lapset (ja tangentilla ihmiset) ovat pohjimmiltaan julmia olentoja, ja tästä ikävästä luonteenpiirteestä kasvetaan ulos. Tai sitten ei, koska maailmassa on ja tulee aina olemaan julmia olentoja. Mutta ei tämä blogi ole tällaisia latteita pahuus on pahuutta ja ihmiset tyhmiä -mietintöjä varten, eteenpäin!

Pahoja koska he eivät ole hyviä.

 

Toko saa Shirokuman julmuussaarnasta tarpeekseen, mutta karhun ei ollut tarkoitus uhkailla. Toivottavasti sellainen ei ole huoneeseen saapuvan miehenkään mielessä, sillä ristikuulustelussa olisi kurjaa.

Komaru ainakin efekteistä päätellen kirottiin.

00:29 Tokon huulisynkka on korskeaa. 

***

Vastarintaliikkeen johtaja tuntuu olevan valettu samantapaisesta Rui Komatsuzakin hahmomuotista kuin Hiro, mutta Haiji Towa (Matthew Mercer) on täysin eri henkilö, joka ei edes täysin sattumalta vaikuta olevan sukua kellekään Danganronpan hahmolle. Sukunimi ei sentään ole sattumaa, sillä Haiji myöntää kuuluvansa Towa Cityä pyörittävään tai ainakin pyörittäneeseen perheeseen. Shirokuma lisää miehen isän olevan Towa Groupin puheenjohtaja. Toko oli jo komean äijän nähdessään täpinöissään, mutta tuollainen arvovalta vain lisää värähtelytaajuutta juustoromanttisen tyttöparan äänensävyssä. Tokolla on vauras miesmaku, mutta miksi hän pettäisi nyt Isäntää?

Haiji siis pitää eikä pidä tytöistä, tämä selvä.

Jos olisin nainen ja kävisin baarissa, tämä lähtisi iskurepliikiksi.

Tuo mies on kokonainen kaupunki ihmismuodossa!

Ihan tosi?

Ei voi olla Togamia äveriäämpi.

Toko voisi työntää päänsä raikkaaseen viemäriliejuun.

Haiji murskaa heti kättelyssä Tokon pilvilinnat, sillä häneltä on viety valta ja massit, ihan kaikki kyberkaupungista lähtien. Ja vastauksista, sillä Toko kujertelee kyssäreitä pahislasten johtoportaasta ja Towa Cityn funktiosta karhuinvaasion kohteena, mutta Haiji ei tiedä mitään. No isäukko on ollut kaaoksesta asti kadoksissa. Emmeköhän törmää tämän ruumiiseen vielä jossain tornitalossa. Komaru voi samastua, paljastaa perheensä olevan kateissa ja anelee Haijilta apua.

Vaatteet jäivät.

Kärpästen herra.

Haiji nukkui tuolloin.

Komaru voi lähteä Towa Citystä, mutta Towa City ei lähde Komarusta.

Haiji Towa antaisi, jos voisi. Tätä ei tule tulkita kontekstissaan kaksimielisesti. Mutta kuten duolle on käynyt ilmi ja kuten aikuinen edessämme vahvistaa, pakoreittiä kaupungista ei ole. Jos sellainen olisikin, räjähderanneke pakottaisi jäämään iäksi. Mies joutuu tuottamaan taas pettymyksen, kun ei tiedä härpäkkeen irrotuskeinoa. Eikä liioin Shirokuma. Towa Cityn asukkailla ei siis pyyhi järin hyvin ja urhea johtajakin on allapäin, mutta siitä Haiji on varma, että vastarinnan salaisuus pysyy turvassa, kunhan täällä kurjassa, haisevassa loukossa kyhjötellään jupisemassa maailman pahuutta.

Pitää vain seurata varauloskäynnille säntäävää tikku-ukkoa.

Foliota ympärille ja räjähdyssensori katkeaa tilapäisesti, duh.

Et yhtään auttanut niissä keltarööreissäkään.

Tämä on ilmeisesti semmoista passiivista vastarintaa.

Johtaja ei taida oikein tietää, miten vastarinta toimii. Komaru on asettumassa Haijin alistuneelle kannalle, mutta Toko ehdottaa turhautuneena aikuisten taistelevan lapsiarmeijaa vastaan. Niin että millä aseilla? Tuo kammio oli suorastaan pullollaan megafoneja. Kyllä Haiji vissiin taistelikin (tai pakeni)… ja menetti käsivartensa hermoja myöten. Pennut vain nauroivat urhean johtajan huutaessa, mutta ainakin kipu on tiessään.

Haiji on aseistakieltäytyjä.

Noilla tuoleilla voi esimerkiksi lyödä.

 Kuis käsi käyb?

Kuulostaa hassunkuriselta.

Avainsana on paholainen, ja arvasin heti (näemmä Komarukin), kenen käsialaa kaappeihin sullotut katkerat päiväkirjat ovat. Olkoonkin, että Haiji on kokenut perikadon permantopaikalta, mutta silti minua lievästi ahdistaisi olla samassa tilassa henkilön kanssa, joka läpisee lämpimikseen vauvojen repimisestä kohdusta suoraan uuniin.

Haiji ryhtyi tämän vuoksi selibaattiin.

Paholaismaisia takaumia.

He vinguttivat sinua kuin pahuksen viulua.

Toko ilkkuu Haijin tahdonvoimankin murskautuneen, kun mies vain kököttää täällä säälien itseään. Ihastus on tiessään, sillä se oli alun alkaenkin vain huijausta, jolla Future Foundationin assariagentti saisi haluamansa. Toko ei harrasta Isäntänsä vuoksi syrjähyppyjä tällaisten luusereiden kanssa. Loukkaantunut Haiji puolustelee odottavansa sopivaa tilaisuutta, mutta se kuulostaa vain tekosyyltä.

Äkkiäkös testamentin kirjoittaa uusiksi.

Toko on aina tällainen kylässä.

Femme Fukafatale.

Tokolla ei ole myyräkuumetta.

Sanoit noin viime vuosituhannella.

Shirokumalla on monenlaista duunia.

Haijin äänestä paistaa kiukku, kun taistelusta päätyisi vain aikaiseen hautaan. Tokon aukoessa päätään Komaru työntyy väliin rauhoittelemaan äkäistä sisupussia, joka alkaa armotta dissata munatonta vastarintaa mielistelevää tekosyihin hautautunutta nyhveröä, jossa ei ole välttämättä mitään kovin erityistä, mutta tarvitseeko aina ollakaan?

Yritys hyvä kymmenen, tulos pyöreä nolla.

Nuo roskikset ovat kieltämättä kaukana.

No kun Haiji on niin salskea uros.

Hei.

Hei!

HEI!

Toko voi olla kohtuuttoman julma raivotar, mutta hän on syystäkin turhautunut, sillä hän katsoo silmästä silmään entistä itseään. Ilkeän kirjailijan nykyisestä rasittavuudesta voi olla monta mieltä, mutta Trigger Happy Havocissa hän oli kuitenkin ihan samanlainen onneton muutosta pelännyt heittopussi, joka näki valon keltafontilla värjätyssä hänessä, joka aivan hyvin voisi tarkoittaa Togamia, mutta uskon vahvasti tytön viittaavan nyt Makotoon, jolle murhaleikin selviytyjät ovat henkensä velkaa.

Jonkun pitää.

Kaikissa epävarmoissa japsihahmoissa asuu pieni Toko.

Jos Isäntää ei olisi, Toko tietäisi ketä paijaisi.

Haiji pitää silti hätiköintiä umpitollona touhuna. Onko näillä tytöillä muka mitään suunnitelmaa? Niin, mehän kömmimme tänne asti saamattoman vastarinnan umpikujaan, mitäs seuraavaksi? Toko ainakin luottaa siihen, että Future Foundationin puolella joku osaa kammeta pommirannekkeen irti. Jos heihin siis saa täältä yhteyden, mitä hän rohkenee epäillä.

Itse olet.

Se onkin tulevaisuuden teknologiaa.

Vastarintaliikkeen lannistunut johtaja kiinnittää huomiota Future Foundationiin, eikä oikein näytä piittaavan kyseisestä poppoosta. Komaru lisää epävarmasti ystävänsä olevan FF:n leivissä.

Sehän meni hyvin!