Epätoivon äärimmäinen akatemia: 255 - Another Episode

Kotoko Utsugi marssii selliini siteeraamaan Andy Kaufmania miltei täydellisellä imitaatiolla ja horisemaan minkä ehtii. Komaru kuuntelee kersan loputtomia jorinoita hermafrodiittietanoista osaamatta sanoa öhiä enempää. Suupaltti tyttö lieneekin Toivon Sotureista juttujensa puolesta se levottomin tapaus.

Kotoko voisi imitoida myös Tony Cliftonia.

Niin että kuinka vanha olitkaan?

Kyllä, Hudson Softin entinen jehu oli kova rämpyttämään.

Nämä ovat tärkeitä asioita.

Kaiken lisäksi etanoista tuohtunut Kotoko riehuu ja kaatuilee pikkutuhmasti, mikä on ihan piristävää. Hän myöntää taistelijan olleen väärä kutsumusammatti ja jää tuijottamaan Komarua ainakin yhden virkkeen ajan. Oikeasti Kotoko pohtii, mitä tekisi vangille, sillä tällä hetkellä vankilapako vaikuttaa mielekkäämmältä. Toki hän tappaisi kernaasti kaikki rumat ja tyhmät aikuiset vastenmielisillä keinoilla.

Kotoko on pelannut mätkintäpelejä.

Kävipäs hassusti.

Kelpaa kertoa jälkipolville.

Kysykää vaikka body fitness -harrastajilta.

Ilmeisesti Kotoko tuhotaan luvun lopussa tuijotuskilpailussa.

Onpas ällöä noin somalta tytöltä.

Komarun hän säästää, koska tämä on niin mahdottoman ihq, vähintään yhtä ihq kuin vessanpönttörengas, siis positiivisessa mielessä. Viereinen parakkiselli lienee paskahuussi negatiivisessa mielessä, koska siellä asustava rillipiru saa jäädä lusimaan. Kotokon pelastuspartio toimii ihan yksin, sillä Nagisa varmasti nillittäisi asiasta. Mokoma kokoomusnuori kun kehtaa sanella, mitä Kotoko voi juoda. Komaru ei edelleenkään tiedä, mitä sanoisi, mutta ei silti hylkäisi muita tai varsinkaan Tokoa.

No mutta kiitoksia.

Voin viedä sinut kaatopaikalle.

#eyesightshaming

Nagisa ei piittaa laktoosi-intoleranssista.

Hehän olivat niin vieraanvaraisia ja kaikkea.

Enhän muuten olisi tutustunut tähän pelisarjaan tai Zero Escapeen.

Hyväuskoiset tytöt tietty herttaisimpia.

Kun lipevä houkuttelu ei mene perille, Kotoko tempaisee esille pelotteensa…. tekohammassingon!

Lettiinkö tuon kätkit?

Sodat olisivat hauskempia, jos kaikki pyssyt sanoisivat hups.

Tai karjuisivat kuin leijonat.

Sillä välin aikuisviihteen nurjemmalla puoliskolla.

Tuollaisia kalkattavia joukkotuhoaseita on vain hammaslääkärien lapsilla. Kotokon isä oli sellainen setä, joka tuuppasi toistuvasti assariaan isojen aikuisten mielikuvitusleikeissä ja pani lapsensa tienaamaan. Ilmankos kuolaavaa ja liikuntakyvytöntä Komarua ihasteleva tyttönen varttui jokseenkin kieroon. Ihastuttava Kotoko tietää ihquuden varjopuolet ja valahtaa hyvin, hyvin synkäksi.

"Dicks! I'm talking about dicks."

Onpahan työkokemusta, työkkäri tykkää.

Entäs äiti?

Tuota kutsutaan neliraajahalvaantumiseksi.

Kotoko ei pidä hymytyttöpatsaista.

Dollari kiroilupurkkiin.

Viereisessä parakissa Toko kuulee nimensä (toisin kuin Kotokon sellimurtoa) Komarun sammaltavana kuiskauksena ja aivastaa, koska tätä hetkeä on odotettu pitkään. Seuraa satatuhatta hypernopeaa leikkausta ympäri synkkää Sailor Moon -muodonmuutosta ja Genocide Jack on palannut. Jahtaamaan Isäntäänsä, tietenkin. Ihan kuin Togami olisi kujerrellut tässä lähellä. Vankeusrangaistus on vain muodollinen hidaste.

Mielisairaalle on ihan normaalia kuulla ääniä.

Tokon hahmomalli aivastaa passiivisesti (oikeasti aivasti ennen tätä kuvaa)

Tässä on vain kolme leikkausta, koska satatuhatta kuvaa ei välttämättä mahtuisi Vitan muistiin.

Osakkeita laskee.

Toistonkin uhalla legendaarinen Kyöpelinvuori-käkätys on ikuistettava.

00:20 Ilmeisesti Kotoko pulttasi oven takaisin kiinni tai jotain!

***

Sarjamurhaajattaren maanisen pako-operaation aikana Komaru on kaapattu härskiin kiipeliin. En ole täysin varma, millä lihaksilla siro Kotoko raahasi uhrinsa tänne jonnekin ekstravagantisti koristeltuun loukkuun, mutta veikkaan ratkaisuksi Monokuma-lapsia. Ei Kotoko ainakaan yksin olisi saanut ripustettua Komarua vähintäänkin keskiaikaiseen kidutuslaitteeseen, jossa alkaa täysin puskista Another Episoden tähän asti hämmentävin motivaatiominipeli.

Komarun tarina aikuisviihteen nurjemmalla puoliskolla jatkuu.

"Motivate - Demonstrate - then Motivate Again."

"I wonder what happens if I push this button."

Kotoko haluaa kuulla Cherami Leighin voihkintaa.

Tutoriaali neuvoo pitämään hauskaa, kun tässä pitäisi läpsiä kikkihiiritassuisia lonkeroita pois Komarun herkältä hipiältä. Niin, aivan. Tästä ne japanilaiset unelmat ja monogatarit syntyvät. Julmat ja kunnianhimoiset limakädet työntyvät Vitan reunoilta kohti Komarua ja alkavat kopeloida tätä, jolloin tottelevaisuusmittari täyttyy. Tutoriaalikin tietää, mitä tapahtuu silleen vertauskuvallisesti, jos mittari täyttyy piripintaan. En ottanut selvää, koska viime tallennuksesta on jo melkoinen tovi, ennen Monokumien hyökkäystä vastarinnan kimppuun kuitenkin.

Tutoriaalin jälkeen vasta olenkin busy.

Miksei voida puhua käsistä vaan lonkeroista?!

Varmasti jotain valkoisen miehen ylivaltaa.

Tästä minä nautin.

Minipeli on mukana lähinnä täyspöljän hassuttelun vuoksi, sillä haastetta siinä ei ole nimeksikään. Oikealla tatilla liu’utetaan näkökulmaa Komarun kasvoilta vartalolle ja lantion seudulle ja käsiä läpsitään helvettiin joko kankeasti suunta + äksällä tai huomattavasti intuitiivisemmin suoraan kosketusnäytöltä. Komaru ei onneksi reagoi mitenkään, jos tyttöä onnistuu vahingossa (tai täysin tahallaan) sörkkimään, koska perversseille on olemassa esimerkiksi Senran Kagura. Sitä paitsi raukkaparka hötkyilee, hikoilee ja punastelee tassujen kurimuksessa jo muutenkin ihan riittävästi. Kunhan on perillä käsikaaoksesta, minipelistä selvinnee kahdella täyttyneellä sydämellä, sillä ainakaan itse en osannut läpäistä perseilyä paremmin tai huonommin.

Kotokon päivän paras hetki.

Danger Zone näyttää kätevästi, missä suunnassa on tuhmia tassuja.

Dokumentoinnin vuoksi on dokumentoitava kyseenalaisiakin hetkiä.

Vain Final Fantasy X-2:n hierontaminipeli oli nolompi.

Kyllä tämä aiempien 'ronpien hirsipuut voittaa.

Revolver Kotoko kihertää motivoinnin olevan vasta alussa ja on ihan mehuissaan kuumasta Komarusta, joka anelee piinaa loppumaan. Pikkutuhman kidutuksen kautta hän rankaisee aikuisia, jotka kohtelivat häntä ihan yhtä väärin. Tässä maailmassa ei kannata olla söötti.

Ristiriitaisesti Komarun kädet ovat potretissa vapaina.

Komaru on jo mätä.

Perversionsa yksillä, kesä kaikilla.

Kotoko ei ole vielä varttunut kyselyiästä.

Luulin että 42.

Kotokokin sidottiin tuollaiseen häröhärpäkkeeseen.

Komarun, öh, käsittely jatkuu Kotokon tuumiessa, että aikuisten ja lasten hirmuteot ovat ihan yhtä vääriä, mutta silti kutittelukoulutus jatkuu. Minipeli puolestaan ei.

Ettäs tiedätte, senkin tyhmät animenvihaajat!

Sillä välin saksitädin armoton ryllyäminen Isännän perässä jatkuu.

00:09 Tyylipuhtaasta suorituksesta raati antaa pisteitä 10, 9, 10 & 10.

00:44 Gravitaation uhmaamisesta raati antaa nolla pistettä.

***

Päheintä hetkeen.

Siitä voi tietenkin olla monta mieltä, miksi Komaru piti kaapata juuri hurjaa vauhtia Towa Cityn halki liukuvaan luotijunaan, mutta ainakin pääsin ulos viemäristä! Another Episoden Genocide Jack -vaiheita tuntuu riivaavan aikaraja ja oletan Komarun psyyken pirstoutuvan nollassa tai vähintään junan suistuvan kiskoltaan. Aikaa on kuitenkin ruhtinaallisesti ja suuntiakin vain yksi, junassa kun ollaan. En edes olettanut, että tielle tulisi keräiltävää roipetta näin ahtaassa putkessa.

Lay of the monorail land.

Komeita ja ennen kaikkea looppaavia maisemia.

Ei taida kuulua tuollainen Tokon lempigenreen.

Tielle tulee sen sijaan Monokumia. Ihan helvetin paljon Monokumia. Kaikkia mahdollisia Monokumia. Enemmän Monokumia kuin pelin muissa toimintavaiheissa. Koska Genocide Jack on kuolematon, tielle voi tulla vaikka Jabberwock Islandin kymmenen potenssiin kuusikymmentä Monokumaa, ja hän tappaa ne kaikki.

Onpas täällä hiekkaa.

Teinit ja heidän hevosleikkinsä.

Tässähän on sopivasti viivasuora keilarata.

Jossain neljännessä vaunussa yltiöpäinen riehuminen alkoi jo naurattaa Jaskan pyöriessä piruettia ja karhujen lennellessä ja räjähdellessä joka puolella. Pasifismillekaan ei ole aikaa, kun vastarinta on käytännössä pakko tappaa, jotta vaunujen perällä ilkkuva monolapsi juoksee karhujengin tuhouduttua kiljuen karkuun. Tappotyötä terästetään toki Fiskars-naisen äärityperillä kommenteilla.

Omaru Dekomaru puolestaan kyllästyy väärään nimeensä.

Ei näitä dramaattisia hyökkäyksiä tarvitsisi käyttää, mutta pitäähän sitä nyt.

Tämän siitä saa, kun matkustaa ilman lippua.

Eläimiä tulee kuljettaa eri vaunussa.

Veturissa tai ainakin etummaisessa vaunussa odottaa…

Nämä kuvat olivat kronologisesti päinvastaisessa järjestyksessä, mutta tämä sopii blogiin mukavasti.

00:22 Samanlaisia mansikoita nähtiin Jabberwock Islandin huvitalossa!

***

Genocide Jack VS Kotoko Utsugi!

Onhan tämä periaatteessa bossimatsi, vaikka Genocide Jack onkin yhä kuolematon, mutta neiti Utsugi täyttää bossin tuntomerkit. Vaikka hiparipalkkia ei Another Episodessa tunnetakaan, kakara vaatii silti rutkasti kuritusta, koska tämä on semmoinen peli, jossa alakoululaisia silvotaan saksilla. Vaunureissun aikaraja raksuttaa yhä kohti nollaa ja Komarua kopeloidaan ihan tässä vieressä huvittavan hypernopeasti, joten Kotoko yrittää panna hanttiin ihan pirusti tekariläjäyttäjällään.

Totuus sattuu, sakset enemmän.

Tekohampaat tuovat jostain syystä mieleen Pelit.fin ikivanhan etusivun lisäksi Pandemonium 2:n viimeiset kentät.

Tappelun kaava menee jotakuinkin siten, että aluksi tulee juosta Kotokon luokse vaunun poikki. Samalla pentu räiskii tekohampaita muutamaan eri suuntaan, jotta eteenpäin tulee luovia luovaa siksakkia. Kotoko puolustautuu lähietäisyydeltäkin tekohampailla, joten väistely on ihan suotavaa. Ilmankin nössöilyä pärjää, koska hampaat vain hidastavat taistelua. Miksi muka joku umpikahjo sarjamurhaaja väistelisi? Turpiin vaan ja onnea! Tekarit loikkaavat aina järsimään Jackin kupolia Kotokon osoitellessa ja nauraessa varhaiskypsästi. Tämä vastannee peliteknisillä termeillä stunlockia ja onhan se hieman rasittavaa aikarajan kanssa, mutta koska Kotoko ei osaa mitään muuta, tällainen offensiivi avuttomalle pahikselle sallittakoon. On vain virkistävää, ettei Toivon Soturi langeta kimppuuni jotain tylsiä Monokuma-aaltoja.

Kissatappelut ovat aina ihastuttavia.

Osaavat jopa laskea jakokulman!

En tiedä onko osoittelu nauramista pahempaa.

Kun Kotokoa on jonkin aikaa silvottu, kersa pinkaisee yhtä vaatekertaa alastomampana (onpas Another Episode muuttunut viime aikoina pikkutuhmaksi, mutta toisaalta Kotokon hahmo vaatii sitä) toiselle puolelle vaunua. Leikki jatkuu samaan tapaan kuin ensimmäisellä kierroksella, joten ei kun perään ja silpomaan. Alusvaatteisilleen alistunut ipana pakenee vielä kerran takaisin lähtöruutuunsa kitisten solvauksia, jotka alkukielellä kuuluisivat jotakuinkin b-baka hentai, joten viimeistelen bossimatsin töykeänä nöyryytyksenä. Oikeassa maailmassa Kotoko olisi ollut ajat sitten sätkivää veripalttua lattialla, mutta Danganronpan maailma noudattelee sarjakuvamaisempaa hassuttelulinjaa.

Nyhverömäinen itkun tuhertaminen sen sijaan on parasta.

Eihän tuo perällä tapahtuva kopelointi ole yhtään perverssiä.

Taisi saada käsittelyssä Mondon ramppiletin.

On hienoa, että Kotoko on Monokumien tapaan mukana näissä saksisekvensseissä.

Mitä muka jollain murrosiällä tekee?

Kun Kotoko on riisuttu nöyryyttävälle pyjamalinjalle, Genocide Jack jatkaa härskiä kiusaamislinjaansa, jolla saisi netissä paljon ystäviä. Lapsi polkee turhautuneena jalkaansa ja kitisee. Mitäs tulin hänen hiekkalaatikolleen.

Murrosiässä sitten.

Itse olet.

Housut alas ja kaikkea muuta nastaa.

Toisin kuin narratiivi, jotain muuta suistuu raiteilta.

Hella taisi jäädä päälle.

Genocide Jackin hämmentävät kurlaukset aina parhaita.

Taas se VR myöhästelee.

Komaru pelastetaan pimeydessä, jotta pelastusta (saati sitten Kotokon karkaamista) ei tarvitse animoida. Hän on täysin shokissa, kun Toko tuli sittenkin kaiken luvussa tapahtuneen skisman jälkeen. Genocide Jack ei tietenkään tiedä, mitä viime aikoina on tapahtunut, eikä ihan ymmärrä, miksi Komaru loikkaa halailemaan tippa linssissä. Se on Komarun toimiva ratkaisu kaikkeen, kun elettä terästetään vielä muutamalla I’m sorrylla.

Olisit hyvä ympärileikkauksissa.

Vastarinnan syytä kaikki.

D'awww.

Olen ennenkin vitsaillut japsifiktiossa jatkuvasti anteeksi pyytelevien naishahmojen kamaluudesta, mutta Danganronpassa tämä pätee lähinnä Mikaniin. Jostain syystä ärsytyskynnykseni ei ole kellahtanut vielä(kään) nurin Komarun kohdalla, kun onhan tässä matkan varrella tapahtunut kaikenlaista traumaattista käpäläraiskausta ja ilkeilyä Tokoa kohtaan Towa Towerin juurella. Pitäähän tämä tilanne jotenkin purkaa, mutta aika ja paikka ovat vääriä, koska olemme A) rakennukseen törmänneessä junassa ja B) Genocide Jack ei tajua mitään. Sen sijaan sarjamurhaaja ärähtää, ettei sarjamurhaajiin kannata luottaa.

Oli jo aikakin.

Siksi Toko ei ole Facebookissa.

Jos joku kaljamaha tulee uhoamaan, voit tappaa hänet.

Aivastukset sen sijaan tulevat aivan aikataulussa. Komaru ei ala edes selittää Tokolle, mitä äsken tapahtui, koska siinä olisi selitettävää kerrakseen. Ei se nyt niin tarkkaa ole, vaikka Tokon tietoisuus olikin viimeksi maan alla parakkisellissä ja nyt olemme hieman vinossa junassa.

Mielenkiintoisia nämä pärskähdysäänet.

Käännyttiin väärästä risteyksestä vasemmalle.

Ensin me oltiin siellä ja sit tapahtui asioita ja sit me tultiin tänne.

Tänne etuvaunuun olisi sopinut aivan hyvin tallennusankka, mutta en ole varma, ohjelmoidaanko niitä kalteville tasoille. Perältä löytyy Kotokon muistelmavihko, mikä tarkoittaa vain yhtä asiaa…