Ankean
kirjainukon lampsittua tiehensä meidät otetaan erittäin lämpimästi vastaan.
Lasketaan saamiseksi.
Mutta
ennen kuin annan pelin, sen tarinan ja blogin jatkua, kelataanpa jonkin matkaa
taaksepäin, sillä unohdin matkan varrelta jotain. Siis blogin päivittämisen
lisäksi, koska onhan tässä vierähtänyt jo… yli kuukausi muun elämän (Pääsiäinen!
Japanin kurssit! Persona 5!) mutta
etupäässä kroonisen laiskuuden vuoksi. Tauon ja muistinvirkistyksen vuoksi Another Episodeen palattuani jatkoinkin
peliä edellisestä tallennuksesta sieltä jostain jokiraitilta ennen Monoku-Manin
labyrinttiä. Pitäähän sitä päästä takaisin räiskintävireeseen ennen uusia
tuulia.
Ihmetykseni
kuitenkin oli suuri, kun hautausmaalle palattuani kuljetin Komarua
hautakivirivin vasempaa laitaa ja huomasin kimallusta. Itse kimallus ei
aiheuttanut varsinaisesti ihmetystä, koska muistin täältä löytyneen
tekstinpätkän, joka on luettavissa jossain siellä viime päivityksessä. Kitinää
Future Foundationin tekopyhyydestä ja muuta kivaa. Tämä teksti oli kuitenkin
ihan uusi. Jostain syystä olin onnistunut missaamaan sen kenties rähinöidessäni
kaameaa romukumaa vastaan ja poimin silloin mukaan sen toisen kimalluksen
hautuumaan oikealta laidalta.
Lyhyesti sanottuna hautausmaalla on siis keräiltävää luettavaa kaksi kappaletta,
vasemmalla ja oikealla. Tässä kuitenkin puuttuva mestariteos #3:
Nauraisin kakkajutuille ellen itkisi, koska tämä on #3 ja minulta on jäänyt #2 ilmeisesti matkan varrelle! Ja minä kun nuohosin ihan kaikki paikat. Ellei näitä kerätä väärässä järjestyksessä.
Takaisin
G-Cans Projectia muistuttavaan vastarinnan tukikohtaan ja Shirokuman karvaiseen
syleilyyn! Lempeä hipinretale on täysin täpinöissään tytöt nähdessään, mutta
Toko ei tahdo ensikontaktia varsinkaan karhun kankeiden kaksimielisyyksien
jälkeen. Jätetäänpä ne pikkutuhmuudet suosiolla Monokumien ja Kurokuman
riettaaseen sanavarastoon.
Toko vastaa Erikeeper-putkiloa.
Melko spesifiä.
Toko lentää kuin Amorin nuoli.
Karhut oppivat pahoille tavoille jo nuoressa iässä.
Toko
ei usko unen tulevan paikassa, jossa heistä ei liiemmin pidetä. Apeaa
Komaruakaan ei nukuta, kun asiat menivät Towa Towerissa reisille. Shirokuma
tarjoaa lohdutusta, mutta Komarulle kelpaa luottamuskin noin ensi alkuun, kun
Tokoonkaan ei voi luottaa. Neitini ei oikein tiedä, mitä tässä tekisi.
Minä Sami Hedbergin hersyvän hauskalla huumorikiertueella.
Öh, Sami Headbergin ainakin. (nyt loppuu hedbergeily tässä päivityksessä)
Astu syrjään, Toko, minulla on uusi sivupotku.
Shirokuma
ehdottaa, että menisimme kuuntelemaan Haijia ja muita aikuisia, jotka
palaveeraavat parhaillaan tilan toisella puolella. Tokon mielestä vastaanottomme
tulee olemaan kalsea, kun menimme perseilemään ulkona (ja kun hän uhosi
Haijille), mutta valkokarhun mukaan meitä kaikkia yhdistää sama päämäärä.
Häijyt pennut on nujerrettava.
Haiji on niin kehno siinä.
Asetutko vapaaehtoiseksi?
Michael Bayn uran voisitte siinä sivussa poistaa.
Pääsen
taas ramppaamaan kakkosluvusta tutussa kammiossa, jota toivonsa menettäneet
aikuissiluetit jos nyt eivät hallitse niin ainakin asuttavat. Kollektiivinen mieliala
oli viimeksikin alakuloinen, mutta nyt ryvetään syvimmissä pohjamudissa
jututtaessani sinne tänne siroteltuja kirjainkoodattuja aikuisia. Ilmeisesti
vaimonsa kakaroiden kauhulähetyksessä menettänyt D vain änkyttää
epäkoherentisti, I on turhautunut ja raivoissaan, J kuulee pahaenteistä naurua
peläten vastarinnan heppoisten muurien sortuvan, K kuolisi mieluummin verenpunaisen
taivaan alla ja L on niitä salaliittohörhöjä, joiden mielestä Future Foundation
on kaiken takana.
Tunnelma katossa.
Siellä se panee naapurin Jaskaa.
NPC:t on luotu pysymään paikoillaan.
Eivät ainakaan tämän päivityksen aikana, sen vannon.
Tuo voidaan järjestää.
Kuulin semmoista huhua, että olet apina.
Sinne
tänne on siroteltu tarinaa taustoittavia asiakirjoja, uusi kyky ja kirja.
En nyt viitsi paljastaa seikkaperäisesti kaikkien nurkkien kätköjä, mutta jos pitää
silmänsä auki ja käy esimerkiksi nyttemmin avautuneissa varasto-/lepoparakeissa,
ne kaikki kyllä löytää. Toisin kuin sitä hautausmaayllätystä ja sen esiosaa,
pöh.
EXP obtained increases (5 SP). Lähti tietenkin heti käyttöön Saving Godin kustannuksella, koska tuskin koskaan päädyn niin huonoon tilanteeseen, että täytyy taistella hengestään.
Ette edes leipää lahjoittaneet köyhille!
Minä kun luulin, että siellä harjoiteltaisiin elementtitaikuutta.
Committee of 300 on kaiken takana.
Melko hienosti juonisynopsis ei liity mitenkään jäätelöpallojen pinoamiseen.
Jätskinpinoamissaaga
käynnistää perinteisen juttutuokion, jossa puhutaan hetki kyvykkyydestä ja
tavallisuudesta. Toko uskoo maininneensa kirjailijaäärimmäisyytensä ennenkin
eikä lämpene tavis-Komarun ylistyksestä. Komaru yrittää kovasti keksiä asioita,
joissa hän on erityinen, siis mangan pläräämisen lisäksi. Mitä hyvänsä tyhmää
hän keksiikin esimerkiksi, Tokon mukaan tämä kaikki on niin tavallista. Itsekin
irvistin, kun Komaru kuuntelee kaikkein mieluiten top 40 -listahittejä. Sen
sijaan lempiruoka (pääskysenpesäkeitto,
tonnikalansilmät, kengurunliha) vetää Tokonkin hiljaiseksi. On se Komaru
ainakin safkahifistelijä, jos ei muuta. Veli varmaan vetää vain autuaan
onnellisena Saarioisen jauhelihapizzaa.
Ampumaan Monokumia.
On tuo hiustöyhtökin epätavallinen.
Koeta nyt päättää, oletko normaali vai et.
Bat & Ryyd.
Nämä ovat jotain bändejä?
Voit teeskennellä, mutta et voi unohtaa.
Kammiossa
asustaa vielä yksi aikuinen, joka on tärkeämpi ja kiinnostavampi kuin nuo
kaikki muut tympeähköt siluetit yhteensä. Hiroko Hagakure, äärimmäinen milf,
norkoilee yhä vastarinnan päämajan liepeillä, ja minulla on hänelle
tappolistoja. Jos hän siis niitä ottaa vastaan, mitä hän ei tällä hetkellä ota.
Hiroko moikkaa silti meitä ja tuumii, että meissä on varmasti sitä jotain, kun
taas täällä maailman homeisissa syvyyksissä (tuskin tuosta pinnalle on
pariakymmentä metriä enempää mutta) kaikkia painaa stressi. Hiroko kyselee
kuulumisia yläpuolelta ja on ilmeisesti yhä rannekeväen perässä, mutta kun
yritän puhua hänelle uudestaan, Komaru alkaa empiä ja Tokon auottua tälle päätään
niin alkaa Tokokin. Hiroko ihmettelee, mikä meihin nyt meni. …Ehkä ojennan ne
tappolistat jollain toisella kertaa, kun peli ei näytä antavan siihen nyt
mahdollisuutta.
Olemme monivärisempiä.
Et näytä synkältä tai homeiselta.
Ei enää ikinä kebabia.
Tallennan
ankan luona – tämä on merkittävä yksityiskohta, koska seuraavaa ankkaa saankin
odotella tooooodella pitkään, mikä on blogauksen kuvakaappailun puolesta jokseenkin
epäkäytännöllistä – ja astun kokoushuoneeseen. Siellä istuu väsyneitä,
kestämättömään tilanteeseen turhautuneita aikuisia. Haiji kuuntelee ämmää,
ännää (joka on ämmä), oota ja peetä ja toteaa, ettei aio vaarantaa heitä kaikkia
millään päättömällä hyökkäyksellä lapsia vastaan. Muut
ovat täysin kyllästyneitä jumittamaan tässä läävässä, mutta Haijilla on
järkkymätön periaate, jonka mukaan kukaan ei heitä henkeään. Hän mieluummin
odottelisi sopivaa hetkeä.
M niin kuin Mengele.
P niin kuin Pol Pot.
N niin kuin nainen.
Millainen itsemurhaisku se sellainen on, jossa ei ole valmis kuolemaan?
Voisit saada aikuinen N:n kanssa lapsia ja pelätä heitä.
Tytöille
tulee sopiva hetki osallistua EU:n huippukokoukseen Shirokuman toimiessa
sovittelijana, kun Haiji ärähtää, ettei halua jutella meille. Kun aikuisilla on
järkevistä ideoista pulaa, Shirokuma nostaa esille omansa, jota on vissiin
ennenkin käsitelty. Haiji pitää sitä yhä mahdottomana. Kun tytötkin kuulevat
siitä, se kyllä kuulostaa mahdottomalta.
Voimme siivota.
Vahva puheenavaus Komarulla.
Tämän takia Haijilla ei ole tyttöystävää.
Noita
sadistisia pentujako pitäisi suostutella yhteiseen säveleen? Shirokuma
kihertää, että ihmisiähän he kaikki ei-Monokumat ovat. Tai no herra P kutsuu
lapsia hirviöiksi ja D demoneiksi, joten tämä on vain semantiikkaa. Haiji
muistuttaa, mihin kaikkeen nämä hirviöt ovat syyllistyneet. Toko nykäisee
Komarua hihasta, sillä eihän sentään tämä toki ole unohtanut Masarun pinoamaa
raatoläjää?
Shirokuma ei ole perillä ihmiskunnan historiasta.
Et ole pelannut Persona 5:n taisteluita.
Keskisormea näyttivät.
Masaru se jaksaa ulista haudan takaa.
Haiji
ei usko perheeseen vetoamisen auttavan mielettömien lasten kohdalla, sillä lapset
ovat tietenkin tappaneet aluksi vanhempansa, sillä jos nuo vintiöt jotain
syvästi vihaavat niin kasvattajiaan. Vinoonpa kasvattivatkin. Jos Hirokoa ei
lasketa, kaikki vastarinnan riveihin selviytyneet ovat lapsettomia. Melkoista
settiä taas.
Hyvällä noppatuurilla voisi.
Orpolapsilla onkin etsimistä.
Kun
vaihtoehdot ovat vähissä, Haiji tukeutuu lymyilyyn. Onhan se ennenkin toiminut.
Toko ei tykkää yhtään kuppauksesta ja Haijista, jolla on sama vanha levy
päällä. Haiji tuhahtaa, ettei ulkopuolinen kuitenkaan ymmärrä, sillä hän on
vastuussa kaikista. Toko kyseenalaistaa vastarinnan ja Haijin hyödyn, jolloin
äijä kimpaantuu ja vertaa piittaamatonta rillipäätä pahislapsiin. Tokon
ilkuttua lisää ulko-ovea saa ja pitää käyttää, jos ei nykymeno nappaa.
Tekee mahdottoman.
Tovi jos toinenkin.
Odottavan aika on pitkästyttävä.
Haiji on Kelan johtaja, koska siellä saa aina odottaa.
Painaakin enemmän.
Trump vauhdissa.
Toko
ottaa Omarun (sic) messiin, mutta tämäpä ei lähde mihinkään. Komaru on
ideologisesti Haijin ja heikkojen puolella, joita kovis-Toko ei näytä millään
ymmärtävän. Toko änkyttää, ettei tässä ole koskaan ollut kyse heikkoudesta,
vaan sen käyttämisestä tekosyynä. Komaru väittää, että heiltä muilta puuttuu
itseluottamus, jota Toko taatusti sai valittuna lapsena eliittiakatemiassaan,
mutta Toko ei pidä itseään valittuna saati erityisenä; pikemminkin
moniongelmainen tyttö on täynnä vikoja, vähemmän täynnä itseluottamusta ja
tiedostaa sen kaiken. Mutta hän on päässyt siitä yli ja elämässä eteenpäin
murhaleikin ravistelun vuoksi.
Mökin voi sen sijaan rakentaa.
Kurjaa on.
Hätätilanteessa Toko on myös juokseva kompleksi.
Jokaisen tulisi kokea murhaleikki ja kasvaa ihmisenä.
Tokon kirjoissa ei seikkaile valittua sankaria.
Komaru
tuijottaa Tokoa kiukkuisena tippa linssissä Shirokuman heilutellessa valkoista
lippua. Teinidraamalle tulee kuitenkin äkillinen stoppi.
Ovet ääntelevät Japanissa jännästi.
Kyllä John de Lancie tietää.
00:18 HERE'S JOHNNY
00:40 En aikonutkaan nukkua tänä yönä.
***
Jotenkin
niin arvasin, että tässä käy näin! Kyllä Haiji nyt niin tykkää meistä, kun
toimme vanavedessämme liudan vimmaisia otsoja. Ai, nyt Haiji ja aikuiset
juoksivat karkuun. Ehtinee hän huutaa meille myöhemminkin, kunhan selviämme
Monokumien massiivisesta tsunamista. Shirokuma anelee tyttöjä suojelupuuhiin
eikä edes Toko ole niin ilkeä, että kieltäytyisi. Toisaalta tämä on sitä
mieltä, että mekin olemme hengenvaarassa.
Googlemapsista löytyy.
Onko täällä varauloskäyntiä?
Ulkona
– tai sisällä ulkona, miten sen nyt ottaa viemärissä – odottaa turboahdettu
suojelutehtävä. Kun vastarinnan jättiläiskammio on ennen ollut asevapaata aluetta,
nyt täällä saa räiskiä parin vallankumouksen edestä puolustaen heikkoja ja
heikkomielisiä. Kolmella sydämellä merkittyjä siluettiaikuisia kyhjöttää
monitorirekan ympärillä ainakin viisi suhteellisen kaukana toisistaan. En ihan
ymmärrä, miksi he eivät tajunneet paeta, kenties nilkka murtunut tai kynsi
katkennut tai jotain, mutta samapa tuo. Rasittavaahan se olisi juosta
piirileikkiä Monokuman perässä, joka on karkuun juoksevan uhrin perässä, joten
käyhän tämäkin pelimekaanisena myönnytyksenä.
Tuo tuossa oikealla vähintäänkin.
Kun
Monokumat tuli mainittua, niitä pyörii kammiossa niin paljon (mutta kuitenkin
PS Vitan tehot huomioiden melko vähän kerralla), etten edes yrittänyt laskea
niitä. Olettaisin niiden ilmestyvän pelialueelle jonkinlaisissa aalloissa,
mutta en ottanut asiasta tarkemmin selvää, kun äksönvaiheen aikana piti
juoksennella paikasta toiseen. Alkupuolella säntäili taviskumia, loppupuolella
hirvittävä läjä pommikumia. Suurin osa näytti vyöryvän murrettujen porttien
suunnalta.
Shirokuma näyttäisi osaavan telekinesiaa.
Myönnän
ärsyyntyneeni alussa. Sitten kytkin automaattilukituksen pois päältä eikä enää
niin hurjasti ärsyttänytkään, kun kamera ei tähdätessäni poukkoillut sinne
tänne tepastelleiden Monokumien perässä. Toimintavaihe on siitä ihan
mielenkiintoinen, että siinä oli monta rautaa tulessa eikä tarvinnut keskittyä
omaan selviytymiseen. Viattomia oli hätää kärsimässä joka suunnassa ja
käynnissä oli hilpeähkö kaaos, kun Shirokumakin osallistui tappeluun. Lähinnä
hän muksi lajitovereitaan toimien syöttinä, jota ei luojan kiitos tarvinnut
suojella. En usko Shirokuman aiheuttaneen lainkaan vahinkoa, mutta kyllä hän
näytti Monokumia selättävän. Tuosta oli toisinaan hyötyäkin.
Kas näin piirretään ilmaan ikuisuussymboli.
Jotta
tapahtumista pysyy kartalla, peliruudun laidoille ilmestyy pikselihymiöitä,
jotka kameraa kääntämällä näyttävät kätevästi, missä suunnassa uhrit majailevat
ja kuinka paljon he ovat ottaneet osumaa. He ovat onneksi sen verran sitkeitä,
ettei yksi kynsisivallus vie yhtä sydäntä kerralla, mutta varsinkin pommikumat
tuntuivat vaarallisilta, kun sellainen voi kuollessaan räjäyttää uhrin
mennessään. Siksipä ne kannattaa selättää poispäin uhrista.
Liivi ei suojele, kun kyljen ilmastoi.
Selätysluoti
nousi muutenkin arvoon arvaamattomaan ylivoimaisena mellakkadetergenttinä, kun
sellainen tosiaan tappaa pommikuman laakista. Toki räiskin improvisoiden myös
hajotuksella ja lamautuksella, jonka kanssa piti olla varovainen. …Genocide
Jackin kanssa ei tarvinnut olla lainkaan varovainen. Valjastin täyskahjon
käyttööni suunnilleen matsin puolivälissä, mutta en antanut kaikkien paristojen
huveta.
Coolit likat eivät katso räjähdyksiä.
Kaikkien
pelastamisesta ei tietääkseni palkita (ei edes trophylla, jonka saa muutenkin,
kun pelivaiheen läpäisee) ja tämä pyyteetön uroteko lienee muutenkin
lähestulkoon mahdotonta. Pääasiahan kun on, etteivät kaikki kuole, koska siitä
palkitaan melko todennäköisesti Game Overilla. Tyttöjen ja Shirokuman
dialogista kyllä kuulee taistelun tuoksinassa, milloin joku pääsee hengestään.
En ruvennut perfektionistiksi. Ensimmäisellä yrityksellä henkiin jäi tasan
yksi, mutta myöhemmillä kerroilla (joita tuli, kun seuraavaan tallennushetkeen
kestää tosiaankin piiiitkään) petrasin melkoisesti, kun pysyin paremmin
kaaoksesta kartalla. Paras tulokseni taisi olla tasan yksi hengenlähtö, ja
sodassahan ruumiita tulee puolin ja toisin.
Monokumien pitää aina joskus rukoilla Mekan suuntaan.
***
Narratiivin
ja pelivaiheen dissonanssi kuitenkin vaatii sitä, että kun minulta riistetään
kontrolli narratiivin alttarilla, viileä lattia on täynnä ruumiita. Tai on
niitä ainakin muutama tuossa vieressä. Monokumia ei enää vyöry päälle ovista,
ikkunoista ja tiilien välistä, mutta eihän tämä nyt ihan nappiin mennyt.
Tavallinen torstai-ilta.
Haiji
ei tykkää meistä nyt yhtään, mikä on kaiketi ihan ymmärrettävää, kun toimme
hänen kotiinsa kutsumattomia vieraita ja aika moni heitti henkensä. Ihan
normaalit 6/5 kotibileet siis. Heppu murisee olleensa niin pahuksen varovainen,
ettei näin kävisi. Hän on täysin varma, että Future Foundationin yhteydenottomme
jälkeen meitä seurattiin ja tietysti kaksikon piti palata juuri tänne. No, onhan
täällä… lämmintä?
Syytä Shirokumaa, joka toi meidät tänne.
Salakuljetin hameen alla.
Sattuu sitä huonommissakin piireissä.
Shirokuma
rientää piipittämään, kuinka meistä oli hurjasti apua tukikohdan
puolustuksessa, mutta Haiji saa päähänsä, että olemme varmasti vakoojia lasten
leirissä. Toko ei ymmärrä, mitä me sellaisesta muka hyötyisimme, mutta Haiji
ryhtyy aisoposottamaan lintujen ja petojen välisestä sodasta, jossa lepakko täytti kummankin leirin
tuntomerkit, pelasi kaikkien ja ei kenenkään pussiin kuin Metal Gearien Ocelot ikään ja jäi lopulta yksin.
Juostiin pilarin ympäri sata kertaa.
Vastarintasi on tyhmä!
Tokolla on syyttelykokemusta Trigger Happy Havocista.
Minäkin oletan, että olet hermafrodiitti.
Olemme Sveitsi.
Niin
jäämme mekin.
00:08 Emmerdalen uusinnat ovat suosittuja.
00:29 Jaa että tämmöinen setämiesklubi tämä olikin.
***
Toko
sadattelee pölyisessä sellissään aseista riisuttua tilannettaan ja ennen
kaikkea tampio-Komarua ennen kuin siirtää katkerat ajatuksensa takaisin
Isäntään. Siellä se perillinen odottaa mcguffinina oletuksena pelin lopussa.
Togamista touhottaessa dissosiaatiivisen identiteettihäiriön laukaiseva pölypärskähdys
on lähellä ja Tokon ajatukset palaavat tahattomasti takaisin Komaruun. Mitähän
hänelle kuuluu?
Komaru kalastelee vain polkupyöriä.
Kyee-
-eeei sitten.
Pian Toko alkaa nähdä haaveunia Komarusta.
Ei
kovin kaksista. Komaru kököttää identtisessä parakissa ja huokaisee syvään. Kuvat
vastikään teurastetuista aikuisista ovat palaneet verkkokalvoille ja Haijin
raivoaminen kaihertaa mieltä. Another
Episodessa pääsee pelisarjan pääosia harvemmin kuuntelemaan protagonistin
ajatuksia, koska Komarulla on niin aktiivinen rooli Tokon seurassa, mutta
nykyiset ajatukset eivät ole positiivisia, kun hän syyttää tragediasta (ei siis
Tragediasta) itseään ja heikkouttaan. Toko oli sittenkin oikeassa. Siellä se
Komaru taas parkuu itsekseen, vaikka aihetta ehkä onkin.
COMBAT SHOCK.
Kuulin
naiivia hiiviskelyrallatusta. Ihan varmasti Shirokuma tulee pelastamaan minut!
Nyt
olen ilmeisesti Toivon Soturien puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti