En
ole toimenkuvaltani putkimies, mutta sen verran olen perillä aiheesta, että
oikeat viemärit – olipa kyse sadevesi- tai jätevesiviemäristä – ovat ahtaita,
pilkkopimeitä, hengenvaarallisia, yllättävää kyllä haisevia ja suunnilleen
maailman huonoin paikka vastarintaliikkeen piilopaikalle. Poikkeuksiakin löytyy
erinäisten suurkaupunkien massiivisista viemäriverkostoista sekä kaupunkien
alle hautautuneista satojen kilometrien mittaisista katakombeista, hylätyistä
metrotunneleista ja maanalaisista kommuuneista, joissa yhteiskunnan
eksentrikot, rutiköyhät ja puolihullut asuvat.
En
ole myöskään uhmakas geokätköilijäspelunkkeri, mutta Las Vegasin laitakaupungin
tunneliväestöstä ja Pariisin kielletyn kaivostunneliverkoston harhailijoista –
niiden mukamas suljettujen eivätkä turistirysien – kertovat urbaanieksploraatiotarinat
kiehtovat ja häiritsevät pelkästään ajatustasolla. Millaista olisi eksyä
näennäisen päättymättömään tunnelihelvettiin, rämpiä tuntikausia tulvivassa
sokkelossa, astua todellisuudesta (ja asunnosta) vieraantuneen
punkkaripartajeesuksen graffitireviirille, saada flashbangista ja paeta
infernaalista mölinää ahtaaseen nysätunneliin, joka romahtaa sopivasti niskaan?
Suurkaupunkien miljoonat ihmiset kulkevat joka päivä töihinsä tietämättä astelevansa
haudatun maailman yllä.
Viemärikentät
ovat peleissä niin massiivinen klisee, että Pelit-lehden hipsteri-Manzoskin
kirjoitti aiheesta numerossa 3/2016, jotta minun ei tarvitse lisätä juurikaan
tarpeellisia yksityiskohtia. Ne ovat niin pahuksen kliseisiä, että TV
Tropesistakin löytyy aiheesta artikkeli.
Lisäksi säästyn kuvailemasta peliviemäreitä ja luettelemasta esimerkkejä, mikä
on ihan positiivista, sillä tämä poikkeuksellinen intro voisi pikkuhiljaa
päättyä. Viemäreitä on useimmissa peleissä (paitsi kenties futismanagereissa),
ja jossain vaiheessa pelihahmo tunkee sinne uteliaan nokkansa, koska jos maan
pinnalla ei voi edetä globaalin kriisin vuoksi, ehkäpä viemäristä voi oikaista
tuntuvan etapin. Mestarivaras tietysti oikaisee lemutunnelin kautta elegantisti
huussin läpi arvokiinteistöön varastamaan kaiken paikoilleen naulatun ja
naulaamattoman… ja eräät tyhmät tytöt seuraavat robottikarhua Towa Cityn
kollektiiviseen jätösjoutomaahan tarunhohtoisen vastarintaliikkeen perässä.
Another Episoden viemäri täyttää
absurdin tilavan viemärin määritelmän, sillä se on absurdin tilava, kuin
maanalainen vesiväylä. Mutta tämä tunnelisto ei kuljeta Towa Cityyn vettä
jostain muualta, vaan saastaista, vetelän mustikkakeittomaista ja ihan
tyylikkäästi animoitua ryönää paikalliseen jätteenkäsittelylaitokseen tai
epäeettisesti suoraan mereen. Voi putkireitin kirkkomaisen koon kaiketi
selittää Japanin seudun taifuuni-/tsunamivaaralla, jonka vuoksi tällaisille
maanalaisille väylille annetaan reilusti kokoa tulvimisvaaran vuoksi, mutta
koska peli on Danganronpa ja meininki
ihan tarpeeksi epäuskottavaa, en anna tällaisten epäolennaisuuksien haitata.
Kunhan vain mainitsen!
Pönttö on sopivassa kentässä.
Lay of the sewer land.
Koska
uinti tuossa liejussa olisi kuvottavaa ja koska ajautuisimme mähmävirran mukana
Japaninmerelle, viemärinavigointi tapahtuu putken niljaisilla reunoilla, mutta
ennen kuin menen yhtään mihinkään, menen hiukan taaksepäin. En ylipitkiä
tikkaita pitkin takaisin Mukigurin varastosiipeen (satunnaisen huoneen
lattiareiästä pääsee loogisesti viemäriin!), vaan toisesta päästä tukittuun
viemäripolkuun, sillä joku monolapsi on pystyttänyt juuri tähän kaupan. Ihan
meitä varten!
Costly.
Olinkin
kaipaillut blingitäydennyksiä, joten ostin hurmoksessa kaikki adverbit ja yhden
saksipäivityksen, eikä tehnyt edes kovin tiukkaa. Jätin muutaman huntin tilille
lamaa varten, sillä eihän sitä koskaan tiedä. En luultavasti tee osalla
luotiboosteista yhtään mitään – ellei kaiken haalintaa palkita trophylla –
mutta ainakin on valinnanvaraa ja päteviä yhdistelmiä, sillä tällä kertaa opin,
että tietyt yhdistelmät ovat hyvän lisäksi erinomaisia, kuten chibi-Komaru ja
chibi-Toko antavat bling-valikossa ymmärtää. Upouusista blingeistä suositeltiin
jo kaupan kassalla Harshlya ja Stronglya ihan syystäkin, sillä ne sopivat
selätykseen täydellisesti. Selättäjäpulssihaulikkoni jakaa siis tästedes
jakamatonta oikeutta tylysti ja vahvasti. Sanavarastoa oli sen verran rutkasti
jemmassa, että järjestelin hajotuksen ja tanssin uuteen uskoon. Jälkimmäisen
sain erinomaiseksi.
Adorably ja Gracefully eivät nyt oikein sovi.
Viemäri
on synkkä ja jos ei täynnä niin ainakin harvakseltaan täynnä kauhuja. En ota
selvää, mitä epäsikiöitä alkulimavirrassa velloo ja kärvistelee, koska tytöt ja
karhu eivät suostu liejuun pulahtamaan. Pysyttelen putken laidoilla ja yritän
olla sotkematta Komarun helmoja mustaherukkakosken pärskeisiin. Epävesiväylä
kulkee länteen ja määränpää siintää ainakin kartalla jossain kauempana samassa
suunnassa, vaikka sinne päästäkseen täytyykin kiertää. Ei viemärikenttä olisi
viemärikenttä ilman sokkelomaista rakennetta.
Limagaran putoukset.
Hotellin
tapaan viemäri-Monokumillakin on oma varsin tunnistettava hattutemppunsa, sillä
ensimmäinen kimppuuni hyökännyt otso on sonnustautunut pikkuruiseen
työmaakypärään. Ja ne muutkin taviskumat. Kuinka herttaista. Valitettavasti se ei suojaa megafoniltani.
Vihulaisia ei vyörytetä tällä ensimmäisellä viemäripientareella kohti
jatkuvalla syötöllä, mutta Monokumia nähdään pian runsaasti, koska
kuravesiputouksen yläpuolelle on varattu yllätys, jonka haistoin viemärilemun
yli monen mailin päähän. Täällä putki päättyy seinään, tai ainakin
kulkureittimme. Tietenkin jos tytöt osaisivat ja voisivat hitsata, he voisivat
hankkiutua eroon likavesikaltereista ja räpiköidä vastavirtaan johonkin
tuntemattomaan loukkoon, mutta en usko heidän suostuvan likaiseen työhön.
Tasapainottelemme tietysti tuosta yli.
Shirokuma
sen sijaan suostuu kömpimään rööriin reitin ääripäässä ja putkahtamaan vastakkaiselle
puolelle muljauttaakseen kulkusillan auki tytöille. Mutta ennen kuin silta
avautuu, Komaru joutuu pelastamaan onnettoman heittopussin hengen, koska Shirokuman
kimppuun hyökätään kahdesta suunnasta. Monokumat säntäävät sisar (onko
roboteilla edes sukupuolta?!) hento valkoisen kimppuun kahden sarjoissa ja
yhteensä tapettavaa on kahdeksan kappaletta. Nyt jopa pääsin tähtäilemään kuin
ampumaradalla jorpakon tuolle puolen, koska yleensä olen antanut möllien juosta
lähietäisyydelle analogitatin epätarkkuuden tai oman epätarkkuuteni vuoksi. PS
Vita kun ei välttämättä ole ohjaustuntumaltaan se kaikkein hienostunein hiiri,
mutta sain silti mukavasti häränsilmiä kompensoimaan puusilmähuteja. Monokumat
ovat kuitenkin onneksi mukavan hitaita ja ilmestyttyään keskittyvät toviksi
käkättämään veikeästi ja nostelemaan tassujaan, jottei Shiro päässyt heti
hengestään.
"Mmm, I'm ready for dream time, Mr. Bubbles."
"Stay close, Mr. B. I can smell something nasty."
On se hyvä, ettei tällä puolella ole samanlaista.
Monokumat eivät ole hienovaraisia.
Monokuma fuusioitumassa Shirokumaan.
Ylitän
sillan ja palaan putken toista kulkuväylää pitkin tutulle alueelle, jossa
nestereitti haarautuu oikealle. Spike Chunsoft on varannut seuraavaksi
vasemmalle kääntyvässä mutkassa kosolti ammustäydennyksiä mestariampujille,
jotka eivät edes osuisi pyöreässä huoneessa nurkkaan. Samalla alueella on toinenkin
lahja Shirokuma-röörissä, joita ei näköjään aina tarvita ovien availuun. Opin
lisäksi, että havaintoluoti paljastaa, mitä kukin valinnainen seinäaukko pitää
sisällään. Huomaahan salaiset spotit lisäksi seinän vierellä lojuvista maalitölkeistä.
Ei tämä sentään mitään Souls-pelien
salaovien tapaista hakuammuntaa ole.
Perhettäkään ei enää ole.
Odotan yhä kymmenen monokoneen riviä.
Tämä teksti on puolueellinen.
Kulkusillat
siksakkaavat putken laidalta toiselle ja niitä on käytettävä, koska laidat on
strategisesti/pelisuunnittelullisesti tukittu erinäisillä barrikadeilla ja
laatikkopinoilla. Hukutan siltoja isännöivät vahtikumat selätyksellä virran
vietäviksi ja käännyn takaisin kiertämään reitin toista puolta pitkin ihan
viemärin alkuun mutta putken toiselle puolelle, sillä rööriin on piilotettu
uusi kyky.
Selätän sinut, ellei nimi mene perille.
Hyvää matkaa jätteenkäsittelylaitokseen.
Ja näin Komaru saavutti 20. tason.
Max Batteries +1 (SP4). Genocide Jack yhä rikkinäisemmäksi, kyllä kiitos.
Oikealle
reitille siltojen tuolle puolen seuraavaan mutkaan on piilotettu vähän muutakin
odottamatonta, koska en huomannut havainnoida etukäteen, mitä seuraava röörikätkö
piti sisällään. Shirokuma ei palannut sieltä tyhjin käsin, kun perässä tielleni
könyää Monokuma. Se varmaan odotti kärsivällisesti uhrejaan ahtaassa putkessa
muutaman viikon. Tästedes tarkistan jokaisen nookin ja crannyn ja tallennan
varmuuden vuoksi seuraavan saastaputouksen juurella.
Eri jännä viemäri vain jatkuu yhä jännempänä, jos mahdollista.
Katso mitä Shirokuma raahasi kotiin.
Tikapuut
nousevat kyllä oikeaan suuntaan, mutta palaan vähän matkaa taaksepäin
kulkusiltasuoran umpikujaan poimimaan brosyyrin Towa Cityn erinomaisuudesta. No
ainakin viemäri pelaa. En odottanut juttutuokiota, jotka yleensä käynnistyvät
varsinaisten kirjojen kohdalla, mutta vaihtelu virkistää. Toko on kerrankin
tekstistä mielissään ja olisi iloisempi, jos sen lopusta saisi jotain selvää,
mutta viemäri ei liene paras paikka korkeakirjallisuuden tai mainosten
tahrattomalle säilytykselle. Tyttö nurisee tuurinsa olevan aina tällaista ja
Shirokuma kertoo tuon johtuvan Murphyn laista, tuosta pessimismin riemuvoitosta.
Toko luulee, että häntä haukutaan negatiiviseksi ja saa jollain hepulitangentilta
rumuutensakin kuvioihin, eikä hän halua kuulla Shirokumalta kuin hyödyllisiä
juttuja.
Haribon nallekarkkeja kaikkialla.
Tokon jouluaattona sataa vettä. (funny cuz it's true)
Kaikki tiedemiehet ovat pessimistejä.
No ei kun rikot muutoin lakia.
Jos haluan triviaa, avaan Wikipedian.
Tokon
pyynnöstä – ei, käskystä – Shirokuma selittää kaupungin tapahtumista omasta
näkökulmastaan. Robokarhu heräsi tai käynnistyi yleisen karhuhyökkäyksn
aikoihin ja tiesi, että hänen oli tehtävä jotain. Niinpä hän maalasi itsensä
valkoiseksi, peitti häijymmän silmänsä – estääkseen kenties tahallisen
kauko-ohjauksen? Punasilmä kun vaikuttaa melkoiselta signaalivastaanottimelta –
ja löysi takuuvarman piilopaikan pelastettaville aikuisille. Tokosta tämä
kaikki on yhä yhtä epäilyttävää yhteensattumaa, koska Shirokuma on kuitenkin
veistetty samasta karvasta kuin Monokuma, mutta Komarun mukaan ei auta kuin
uskoa tarinaa. Toistaiseksi.
Voit aloittaa kenotsooiselta aikakaudelta.
Lapset eivät koskaan asioi verotoimistossa.
Uskon mieluummin Shirokumaan kuin tämän viemärin puhtauteen.
Mutta
se tarinoinnista. Ihmettelin tämän uusimman tallennusankan läheistä sijaintia,
mutta ei tarvinnut ihmetellä pitkään, sillä kun tikapuut kapuaa mähmävirran
yläjuoksulle ja jatkaa jonkin matkaa epäilyttävän hiljaista putkea pitkin
lähemmäksi määränpäätä, päätyy lopulta täysin samanlaiseen umpikujaan kuin
viemärin alussa. Jälleen kerran viemärin seinään on upotettu rööri ja
nestemassan toiselle puolelle toinen mokoma ja silta odottaa avautumistaan ja
minä seuraavaa Monokumien hyökkäystä vähemmän urhean Shirokuman kimppuun.
Tilannekohtaiset ääniefektit ovat ihan parhaita.
Virnuilu on paniikkireaktio.
Monokumien
toinen hyökkäys on heittämällä vaikein taistelu tähän asti. Tai no ei nyt
mitenkään järkyttävä kolme yritystä ja peli vaihtoon -vaikea, mutta kuitenkin
jonkinlainen piikki. Pakkaa sekoitetaan ensiksikin siten, että viemäriliejun
keskellä avattavan kulkusillan molemmilla puolilla kohoaa tolppa. Näihin
tolppiin putoaa katosta pommikumia, jotka pitää selättää sopivassa kulmassa,
jotta ne lentävät päistikkaa Shirokumaa uhkaavien hirmujen niskaan
vastarannalle. Ne voi myös tappaa normaalisti, mutta siinä ei ole mitään
järkeä, kun selätysluoti on kuin luotu niitä vastaan. Sitä paitsi selätys ei
yllä suoraan vastarannalle, kuten tuli erään vahtikuman kohdalla huomattua.
Onneksi vahtikuman kilven saa tanssituksella syrjään (tosin vain yhden
hajotusosuman ajaksi) tai vaihtoehtoisesti sen kylkeen voi ampua uuden
ilmastoinnin, kun sen kilpi osoitti jatkuvasti kohti Shirokumaa.
Kyaaa! Shirokuma repeat sentence!
Ei kiusata pienempiä.
En
jäänyt seurailemaan, nakkelisivatko pommikumat kranaatteja valkokarhun niskaan.
En lisäksi jäänyt seurailemaan, kuinka monesta osumasta Shirokuma kuolisi. En
myöskään jäänyt seurailemaan, kuinka monta karhua viemärissä yhteensä temmelsi,
sillä niitä ilmestyi sireenikumaa lukuun ottamatta jokaista sorttia molemmista
suunnista epätasaista mutta rivakkaa tahtia. Tilanne ei ollut täysin epäreilu,
sillä välikohtauksen mistä näitä oikein sikiää -luonteelle vitsailtiin ja
lisäksi Monokumat keskittyivät todella usein pysähtelemään ja heiluttamaan
voitonriemuisina tassujaan. Tyhmäähän se olisi, jos hirmuinen lössi säntäisi
sekunnissa joukkoraiskaamaan Shirokuman, eikä asialle ehtisi tehdä mitään.
Tuhanteen alkajaisiksi.
Ei ole ohi ennen kuin lihava karhu laulaa.
Kaikki
pommikumat tai kaikki kutini eivät osuneet kohteisiinsa ja Shiroa kumautettiin
kunnolla ja viimeinen romukuma vähän säikäytti, mutta ensimmäisellä yrityksellä
vaihe meni silti läpi suhteellisen kunnialla ja pelastettu karhu pääsi
vääntämään loppupuoliskon kulkusillasta auki. Hyvä karhu ja parempi minä.
Nolostuttava imploosiohuti.
Romukumakin olisi tuhoutunut yhdellä pommikumalla, jos olisin selätysgolffannut paremmin.
Matka
jatkuu länteen ja tikapuita ylös jonkinlaiseen generaattorihuoneeseen installoituun
pakohuoneeseen, jonka ratkaisu oli niin ilmiselvä, että tiirailin ilmakuvaa
tarpeettoman pitkään sitä hoksaamatta, kunnes välähti. Huoneessa partioi
edestakaisin sireenikuma ja sivummalla kököttää romukuma. Molemmista tulisi
selviytyä tuttuun tapaan yhdellä iskulla, mitä aluksi ihmettelin, sillä eihän
siellä ollut pommikumia saati sähköautoja silmitöntä tuhoa aiheuttamassa.
Sireenikuman tarkoituksena on saada romukuma siirtymään sen luokse, mutta mitäs
seuraavaksi? Tiirailin maisemaa tarkemmin ja tajusin sireenikuman partioreitin
päättyvän ammottavaan rotkoon. Siispä sireenikuma tanssimaan, jolloin romukuma
rämistelee toljottamaan näkyä epämuotoisilla okulaareillaan, ja Komarulla
hivuttaudun riittävän lähelle, jotta kaksikon voi selättää maailman
keskipisteeseen. Jos viemärikentästä jotain oppii niin sen, että Monokumat voi
pudottaa rotkoon tai veteen, joka tapauksessa ulos pelialueelta.
Vai että viemärit eivät toista itseään?
Viiltävää kuittailua peliteollisuudesta.
Etsin vain lattiaritilän romahduttavan vivun.
Putkinäön paluu.
"No ticket!"
Pakohuoneen
nurkkaan on jätetty apea viesti isältä tyttärelle. Koen perhedraaman urkinnan
välttämättömäksi.
Kuva-arvoituksena voi etsiä tästä kuvasta pisteen, joka kimaltelisi, jos tämä olisi animoitu gif.
Nessupaketit eivät riitä.
Kavuttuani
liejukoskea myötäilevät tikapuut alas takaisin varsinaiselle viemäritasolle
jäljellä olisi enää yksi mutka vasemmalle ennen määränpäätä, mutta koukkaan
mutkan jälkeen kulkusillalta putken vastapuolelle ja käväisen oikealla, sillä
reitti jatkuu myös väärään suuntaan ja väärät suunnat on koluttava. Kimppuuni
hyökkää pari karhua, jotka hävitettyäni kapuan vielä yhdet tikapuut ylös ja
päädyn suurempaan tilaan, jossa monolapsi haastaa minut älyllisellä pulmalla
aarteen perässä. Vastakkaiseen seinään on upotettu neljä rööriä, joita ei
parane mennä tonkimaan ilman ennakkotietoja.
Jos viemäri olisi Muuttuva labyrintti, olisin hukassa.
That's what she said.
Järjestän kyllä pumpulitupoillesi arvokkaat hautajaismenot.
Paremmalla ajoituksella puhekuplassa olisi yksi, kaksi ja kolme pistettä.
Pulma
on oikeastaan klassiselta kalskahtava arvoitus, joten riddle me this:
Kiertoratapommituksen.
Toko keskittyisi pääjuoneen.
Komaru voi olla pelokas, itkeskelevä nyhverö, mutta ei ikinä näissä tilanteissa.
Röörit
korreloivat hyvin yllättävästi vastausvaihtoehtojen kanssa, ja oikea vastaus on
periaatteessa monitulkintainen. Jos lintuvihaajalla olisi huono sihti, hänellä
menisi sata laukausta. Jos lintuvihaajalla olisi hyvä sihti, hänellä menisi
kymmenen laukausta. Jos lintuvihaaja ei olisi lintuvihaaja, hän ampuisi ilmaan
ja luoti saattaisi ehkä osua johonkin satunnaiseen varpuseen, mutta aidan kiusankappaleet
säikähtäisivät ja vaihtaisivat maisemaa. Ne pyrähtäisivät ensimmäisestä
laukauksesta pakoon jo sadan ja kymmenen luodin kohdalla. Jos lintuvihaaja
haluaisi säästellä luotejaan kuin selviytymiskauhupelissä, hän ravistelisi
aitaa ja linnut vaihtaisivat maisemaa. Todennäköisesti jo pelkkä lähestyminen
riittäisi. Jos lintuvihaaja olisi masentunut, hän ampuisi itsensä.
Riddle
of the griddleä tulee silti ajatella sen laatijan näkökulmasta eli tässä
tapauksessa keskenkasvuisen mukamas nokkelan monolapsen vinkkelistä. Ja
erityisesti Spike Chunsoftin vinkkelistä. He ajattelivat yhtä luotia ja niin
ajattelin minäkin, sillä jos oletuksena on, että skenaariossa ammutaan – koska nollan
luodin vaihtoehto tuntuu kuitenkin jokseenkin saivartelulta – varoituslaukaus kuulostaisi
fiksuimmalta, koska arvoituksen muotoilussa ei tähdennetty mitään lintujen
listimisestä. Niistä piti vain hankkiutua eroon.
Asemies voisi myös rakentaa linnunpelättimen.
Komaru on bossitar.
Passitan
siis Shirokuman kolmanteen putkeen vasemmalta ja nalle tuo mukanaan Socki-saagan
uusimman osan. Komaru on jälleen ihan täpinöissään tyhmempiensä kognitiivisesta
kurmotuksesta. Taivaspaikka Mensaan häämöttää horisontissa.
Lorttosukka näyttää puoliksi sulaneelta kynttilältä.
Entä jos vastaan tulee varhaisteinejä?
Niin
häämöttää määränpääkin, sillä palaan sinne mistä tulinkin ja ramppaan muutaman
metrin eteenpäin avartuvaan liejulieriöön, jonka pohjalle mustikkamassat
kasautuvat psykedeeliseksi tähtikuvioksi. Vellovat nesteet eivät ole kuitenkaan
oleellisia, sillä sammion seinämään on upotettu korkeuksiin kohoavat tikapuut –
joita on viemärissä nähty useamman päivityksen tarpeisiin – mutta nämä puolat
johtavat vastarinnan päämajaan, sen Shirokuma pyhästi lupaa. Tokolla on
epäilyksensä, mutta hänellä on aina epäilyksensä.
En tiedä miksi, mutta jostain syystä tällaisista alueista tulee mieleen Jak 3:n viemärikentät.
Nuo ovat vain keltaliidun jälkiä.
Komarullakin on valkoiset pöksyt punasydämillä.
En minäkään kerro.
Valitsemme
tarkkaan kipuamisjärjestyksen nolostuttavien pantyshottien varalta… ja meidät
on pelastettu. Tämän on oltava joulun ihme.