Epätoivon äärimmäinen akatemia: 246 - Another Episode

En ole toimenkuvaltani putkimies, mutta sen verran olen perillä aiheesta, että oikeat viemärit – olipa kyse sadevesi- tai jätevesiviemäristä – ovat ahtaita, pilkkopimeitä, hengenvaarallisia, yllättävää kyllä haisevia ja suunnilleen maailman huonoin paikka vastarintaliikkeen piilopaikalle. Poikkeuksiakin löytyy erinäisten suurkaupunkien massiivisista viemäriverkostoista sekä kaupunkien alle hautautuneista satojen kilometrien mittaisista katakombeista, hylätyistä metrotunneleista ja maanalaisista kommuuneista, joissa yhteiskunnan eksentrikot, rutiköyhät ja puolihullut asuvat.

En ole myöskään uhmakas geokätköilijäspelunkkeri, mutta Las Vegasin laitakaupungin tunneliväestöstä ja Pariisin kielletyn kaivostunneliverkoston harhailijoista – niiden mukamas suljettujen eivätkä turistirysien – kertovat urbaanieksploraatiotarinat kiehtovat ja häiritsevät pelkästään ajatustasolla. Millaista olisi eksyä näennäisen päättymättömään tunnelihelvettiin, rämpiä tuntikausia tulvivassa sokkelossa, astua todellisuudesta (ja asunnosta) vieraantuneen punkkaripartajeesuksen graffitireviirille, saada flashbangista ja paeta infernaalista mölinää ahtaaseen nysätunneliin, joka romahtaa sopivasti niskaan? Suurkaupunkien miljoonat ihmiset kulkevat joka päivä töihinsä tietämättä astelevansa haudatun maailman yllä.

Viemärikentät ovat peleissä niin massiivinen klisee, että Pelit-lehden hipsteri-Manzoskin kirjoitti aiheesta numerossa 3/2016, jotta minun ei tarvitse lisätä juurikaan tarpeellisia yksityiskohtia. Ne ovat niin pahuksen kliseisiä, että TV Tropesistakin löytyy aiheesta artikkeli. Lisäksi säästyn kuvailemasta peliviemäreitä ja luettelemasta esimerkkejä, mikä on ihan positiivista, sillä tämä poikkeuksellinen intro voisi pikkuhiljaa päättyä. Viemäreitä on useimmissa peleissä (paitsi kenties futismanagereissa), ja jossain vaiheessa pelihahmo tunkee sinne uteliaan nokkansa, koska jos maan pinnalla ei voi edetä globaalin kriisin vuoksi, ehkäpä viemäristä voi oikaista tuntuvan etapin. Mestarivaras tietysti oikaisee lemutunnelin kautta elegantisti huussin läpi arvokiinteistöön varastamaan kaiken paikoilleen naulatun ja naulaamattoman… ja eräät tyhmät tytöt seuraavat robottikarhua Towa Cityn kollektiiviseen jätösjoutomaahan tarunhohtoisen vastarintaliikkeen perässä.

Another Episoden viemäri täyttää absurdin tilavan viemärin määritelmän, sillä se on absurdin tilava, kuin maanalainen vesiväylä. Mutta tämä tunnelisto ei kuljeta Towa Cityyn vettä jostain muualta, vaan saastaista, vetelän mustikkakeittomaista ja ihan tyylikkäästi animoitua ryönää paikalliseen jätteenkäsittelylaitokseen tai epäeettisesti suoraan mereen. Voi putkireitin kirkkomaisen koon kaiketi selittää Japanin seudun taifuuni-/tsunamivaaralla, jonka vuoksi tällaisille maanalaisille väylille annetaan reilusti kokoa tulvimisvaaran vuoksi, mutta koska peli on Danganronpa ja meininki ihan tarpeeksi epäuskottavaa, en anna tällaisten epäolennaisuuksien haitata. Kunhan vain mainitsen!

Pönttö on sopivassa kentässä.

Lay of the sewer land.

Koska uinti tuossa liejussa olisi kuvottavaa ja koska ajautuisimme mähmävirran mukana Japaninmerelle, viemärinavigointi tapahtuu putken niljaisilla reunoilla, mutta ennen kuin menen yhtään mihinkään, menen hiukan taaksepäin. En ylipitkiä tikkaita pitkin takaisin Mukigurin varastosiipeen (satunnaisen huoneen lattiareiästä pääsee loogisesti viemäriin!), vaan toisesta päästä tukittuun viemäripolkuun, sillä joku monolapsi on pystyttänyt juuri tähän kaupan. Ihan meitä varten!

Costly.

Olinkin kaipaillut blingitäydennyksiä, joten ostin hurmoksessa kaikki adverbit ja yhden saksipäivityksen, eikä tehnyt edes kovin tiukkaa. Jätin muutaman huntin tilille lamaa varten, sillä eihän sitä koskaan tiedä. En luultavasti tee osalla luotiboosteista yhtään mitään – ellei kaiken haalintaa palkita trophylla – mutta ainakin on valinnanvaraa ja päteviä yhdistelmiä, sillä tällä kertaa opin, että tietyt yhdistelmät ovat hyvän lisäksi erinomaisia, kuten chibi-Komaru ja chibi-Toko antavat bling-valikossa ymmärtää. Upouusista blingeistä suositeltiin jo kaupan kassalla Harshlya ja Stronglya ihan syystäkin, sillä ne sopivat selätykseen täydellisesti. Selättäjäpulssihaulikkoni jakaa siis tästedes jakamatonta oikeutta tylysti ja vahvasti. Sanavarastoa oli sen verran rutkasti jemmassa, että järjestelin hajotuksen ja tanssin uuteen uskoon. Jälkimmäisen sain erinomaiseksi.

Adorably ja Gracefully eivät nyt oikein sovi.

Get Schwifty

Viemäri on synkkä ja jos ei täynnä niin ainakin harvakseltaan täynnä kauhuja. En ota selvää, mitä epäsikiöitä alkulimavirrassa velloo ja kärvistelee, koska tytöt ja karhu eivät suostu liejuun pulahtamaan. Pysyttelen putken laidoilla ja yritän olla sotkematta Komarun helmoja mustaherukkakosken pärskeisiin. Epävesiväylä kulkee länteen ja määränpää siintää ainakin kartalla jossain kauempana samassa suunnassa, vaikka sinne päästäkseen täytyykin kiertää. Ei viemärikenttä olisi viemärikenttä ilman sokkelomaista rakennetta.

Limagaran putoukset.

Hotellin tapaan viemäri-Monokumillakin on oma varsin tunnistettava hattutemppunsa, sillä ensimmäinen kimppuuni hyökännyt otso on sonnustautunut pikkuruiseen työmaakypärään. Ja ne muutkin taviskumat. Kuinka herttaista. Valitettavasti se ei suojaa megafoniltani. Vihulaisia ei vyörytetä tällä ensimmäisellä viemäripientareella kohti jatkuvalla syötöllä, mutta Monokumia nähdään pian runsaasti, koska kuravesiputouksen yläpuolelle on varattu yllätys, jonka haistoin viemärilemun yli monen mailin päähän. Täällä putki päättyy seinään, tai ainakin kulkureittimme. Tietenkin jos tytöt osaisivat ja voisivat hitsata, he voisivat hankkiutua eroon likavesikaltereista ja räpiköidä vastavirtaan johonkin tuntemattomaan loukkoon, mutta en usko heidän suostuvan likaiseen työhön.

Tasapainottelemme tietysti tuosta yli.

Shirokuma sen sijaan suostuu kömpimään rööriin reitin ääripäässä ja putkahtamaan vastakkaiselle puolelle muljauttaakseen kulkusillan auki tytöille. Mutta ennen kuin silta avautuu, Komaru joutuu pelastamaan onnettoman heittopussin hengen, koska Shirokuman kimppuun hyökätään kahdesta suunnasta. Monokumat säntäävät sisar (onko roboteilla edes sukupuolta?!) hento valkoisen kimppuun kahden sarjoissa ja yhteensä tapettavaa on kahdeksan kappaletta. Nyt jopa pääsin tähtäilemään kuin ampumaradalla jorpakon tuolle puolen, koska yleensä olen antanut möllien juosta lähietäisyydelle analogitatin epätarkkuuden tai oman epätarkkuuteni vuoksi. PS Vita kun ei välttämättä ole ohjaustuntumaltaan se kaikkein hienostunein hiiri, mutta sain silti mukavasti häränsilmiä kompensoimaan puusilmähuteja. Monokumat ovat kuitenkin onneksi mukavan hitaita ja ilmestyttyään keskittyvät toviksi käkättämään veikeästi ja nostelemaan tassujaan, jottei Shiro päässyt heti hengestään.

"Mmm, I'm ready for dream time, Mr. Bubbles."

"Stay close, Mr. B. I can smell something nasty."

On se hyvä, ettei tällä puolella ole samanlaista.

Monokumat eivät ole hienovaraisia.

Monokuma fuusioitumassa Shirokumaan.

Ylitän sillan ja palaan putken toista kulkuväylää pitkin tutulle alueelle, jossa nestereitti haarautuu oikealle. Spike Chunsoft on varannut seuraavaksi vasemmalle kääntyvässä mutkassa kosolti ammustäydennyksiä mestariampujille, jotka eivät edes osuisi pyöreässä huoneessa nurkkaan. Samalla alueella on toinenkin lahja Shirokuma-röörissä, joita ei näköjään aina tarvita ovien availuun. Opin lisäksi, että havaintoluoti paljastaa, mitä kukin valinnainen seinäaukko pitää sisällään. Huomaahan salaiset spotit lisäksi seinän vierellä lojuvista maalitölkeistä. Ei tämä sentään mitään Souls-pelien salaovien tapaista hakuammuntaa ole.

Perhettäkään ei enää ole.

Odotan yhä kymmenen monokoneen riviä.

Hyvää joulua.

Tämä teksti on puolueellinen.

Kulkusillat siksakkaavat putken laidalta toiselle ja niitä on käytettävä, koska laidat on strategisesti/pelisuunnittelullisesti tukittu erinäisillä barrikadeilla ja laatikkopinoilla. Hukutan siltoja isännöivät vahtikumat selätyksellä virran vietäviksi ja käännyn takaisin kiertämään reitin toista puolta pitkin ihan viemärin alkuun mutta putken toiselle puolelle, sillä rööriin on piilotettu uusi kyky.

Selätän sinut, ellei nimi mene perille.

Hyvää matkaa jätteenkäsittelylaitokseen.

Ja näin Komaru saavutti 20. tason.

Max Batteries +1 (SP4). Genocide Jack yhä rikkinäisemmäksi, kyllä kiitos.

Oikealle reitille siltojen tuolle puolen seuraavaan mutkaan on piilotettu vähän muutakin odottamatonta, koska en huomannut havainnoida etukäteen, mitä seuraava röörikätkö piti sisällään. Shirokuma ei palannut sieltä tyhjin käsin, kun perässä tielleni könyää Monokuma. Se varmaan odotti kärsivällisesti uhrejaan ahtaassa putkessa muutaman viikon. Tästedes tarkistan jokaisen nookin ja crannyn ja tallennan varmuuden vuoksi seuraavan saastaputouksen juurella.

Eri jännä viemäri vain jatkuu yhä jännempänä, jos mahdollista.

Katso mitä Shirokuma raahasi kotiin.

Tikapuut nousevat kyllä oikeaan suuntaan, mutta palaan vähän matkaa taaksepäin kulkusiltasuoran umpikujaan poimimaan brosyyrin Towa Cityn erinomaisuudesta. No ainakin viemäri pelaa. En odottanut juttutuokiota, jotka yleensä käynnistyvät varsinaisten kirjojen kohdalla, mutta vaihtelu virkistää. Toko on kerrankin tekstistä mielissään ja olisi iloisempi, jos sen lopusta saisi jotain selvää, mutta viemäri ei liene paras paikka korkeakirjallisuuden tai mainosten tahrattomalle säilytykselle. Tyttö nurisee tuurinsa olevan aina tällaista ja Shirokuma kertoo tuon johtuvan Murphyn laista, tuosta pessimismin riemuvoitosta. Toko luulee, että häntä haukutaan negatiiviseksi ja saa jollain hepulitangentilta rumuutensakin kuvioihin, eikä hän halua kuulla Shirokumalta kuin hyödyllisiä juttuja.

Haribon nallekarkkeja kaikkialla.

Tokon jouluaattona sataa vettä. (funny cuz it's true)

Kaikki tiedemiehet ovat pessimistejä.

No ei kun rikot muutoin lakia.

Jos haluan triviaa, avaan Wikipedian.

Tokon pyynnöstä – ei, käskystä – Shirokuma selittää kaupungin tapahtumista omasta näkökulmastaan. Robokarhu heräsi tai käynnistyi yleisen karhuhyökkäyksn aikoihin ja tiesi, että hänen oli tehtävä jotain. Niinpä hän maalasi itsensä valkoiseksi, peitti häijymmän silmänsä – estääkseen kenties tahallisen kauko-ohjauksen? Punasilmä kun vaikuttaa melkoiselta signaalivastaanottimelta – ja löysi takuuvarman piilopaikan pelastettaville aikuisille. Tokosta tämä kaikki on yhä yhtä epäilyttävää yhteensattumaa, koska Shirokuma on kuitenkin veistetty samasta karvasta kuin Monokuma, mutta Komarun mukaan ei auta kuin uskoa tarinaa. Toistaiseksi.

Voit aloittaa kenotsooiselta aikakaudelta.

Lapset eivät koskaan asioi verotoimistossa.

Uskon mieluummin Shirokumaan kuin tämän viemärin puhtauteen.

Mutta se tarinoinnista. Ihmettelin tämän uusimman tallennusankan läheistä sijaintia, mutta ei tarvinnut ihmetellä pitkään, sillä kun tikapuut kapuaa mähmävirran yläjuoksulle ja jatkaa jonkin matkaa epäilyttävän hiljaista putkea pitkin lähemmäksi määränpäätä, päätyy lopulta täysin samanlaiseen umpikujaan kuin viemärin alussa. Jälleen kerran viemärin seinään on upotettu rööri ja nestemassan toiselle puolelle toinen mokoma ja silta odottaa avautumistaan ja minä seuraavaa Monokumien hyökkäystä vähemmän urhean Shirokuman kimppuun.

Tilannekohtaiset ääniefektit ovat ihan parhaita.

Virnuilu on paniikkireaktio.

Monokumien toinen hyökkäys on heittämällä vaikein taistelu tähän asti. Tai no ei nyt mitenkään järkyttävä kolme yritystä ja peli vaihtoon -vaikea, mutta kuitenkin jonkinlainen piikki. Pakkaa sekoitetaan ensiksikin siten, että viemäriliejun keskellä avattavan kulkusillan molemmilla puolilla kohoaa tolppa. Näihin tolppiin putoaa katosta pommikumia, jotka pitää selättää sopivassa kulmassa, jotta ne lentävät päistikkaa Shirokumaa uhkaavien hirmujen niskaan vastarannalle. Ne voi myös tappaa normaalisti, mutta siinä ei ole mitään järkeä, kun selätysluoti on kuin luotu niitä vastaan. Sitä paitsi selätys ei yllä suoraan vastarannalle, kuten tuli erään vahtikuman kohdalla huomattua. Onneksi vahtikuman kilven saa tanssituksella syrjään (tosin vain yhden hajotusosuman ajaksi) tai vaihtoehtoisesti sen kylkeen voi ampua uuden ilmastoinnin, kun sen kilpi osoitti jatkuvasti kohti Shirokumaa.

Kyaaa! Shirokuma repeat sentence!

Ei kiusata pienempiä.

En jäänyt seurailemaan, nakkelisivatko pommikumat kranaatteja valkokarhun niskaan. En lisäksi jäänyt seurailemaan, kuinka monesta osumasta Shirokuma kuolisi. En myöskään jäänyt seurailemaan, kuinka monta karhua viemärissä yhteensä temmelsi, sillä niitä ilmestyi sireenikumaa lukuun ottamatta jokaista sorttia molemmista suunnista epätasaista mutta rivakkaa tahtia. Tilanne ei ollut täysin epäreilu, sillä välikohtauksen mistä näitä oikein sikiää -luonteelle vitsailtiin ja lisäksi Monokumat keskittyivät todella usein pysähtelemään ja heiluttamaan voitonriemuisina tassujaan. Tyhmäähän se olisi, jos hirmuinen lössi säntäisi sekunnissa joukkoraiskaamaan Shirokuman, eikä asialle ehtisi tehdä mitään.

Tuhanteen alkajaisiksi.

Ei ole ohi ennen kuin lihava karhu laulaa.

Kaikki pommikumat tai kaikki kutini eivät osuneet kohteisiinsa ja Shiroa kumautettiin kunnolla ja viimeinen romukuma vähän säikäytti, mutta ensimmäisellä yrityksellä vaihe meni silti läpi suhteellisen kunnialla ja pelastettu karhu pääsi vääntämään loppupuoliskon kulkusillasta auki. Hyvä karhu ja parempi minä.

Nolostuttava imploosiohuti.

Romukumakin olisi tuhoutunut yhdellä pommikumalla, jos olisin selätysgolffannut paremmin.

Matka jatkuu länteen ja tikapuita ylös jonkinlaiseen generaattorihuoneeseen installoituun pakohuoneeseen, jonka ratkaisu oli niin ilmiselvä, että tiirailin ilmakuvaa tarpeettoman pitkään sitä hoksaamatta, kunnes välähti. Huoneessa partioi edestakaisin sireenikuma ja sivummalla kököttää romukuma. Molemmista tulisi selviytyä tuttuun tapaan yhdellä iskulla, mitä aluksi ihmettelin, sillä eihän siellä ollut pommikumia saati sähköautoja silmitöntä tuhoa aiheuttamassa. Sireenikuman tarkoituksena on saada romukuma siirtymään sen luokse, mutta mitäs seuraavaksi? Tiirailin maisemaa tarkemmin ja tajusin sireenikuman partioreitin päättyvän ammottavaan rotkoon. Siispä sireenikuma tanssimaan, jolloin romukuma rämistelee toljottamaan näkyä epämuotoisilla okulaareillaan, ja Komarulla hivuttaudun riittävän lähelle, jotta kaksikon voi selättää maailman keskipisteeseen. Jos viemärikentästä jotain oppii niin sen, että Monokumat voi pudottaa rotkoon tai veteen, joka tapauksessa ulos pelialueelta.

Vai että viemärit eivät toista itseään?

Viiltävää kuittailua peliteollisuudesta.

Etsin vain lattiaritilän romahduttavan vivun.

Putkinäön paluu.

"No ticket!"

Pakohuoneen nurkkaan on jätetty apea viesti isältä tyttärelle. Koen perhedraaman urkinnan välttämättömäksi.

Kuva-arvoituksena voi etsiä tästä kuvasta pisteen, joka kimaltelisi, jos tämä olisi animoitu gif.

Nessupaketit eivät riitä.

Kavuttuani liejukoskea myötäilevät tikapuut alas takaisin varsinaiselle viemäritasolle jäljellä olisi enää yksi mutka vasemmalle ennen määränpäätä, mutta koukkaan mutkan jälkeen kulkusillalta putken vastapuolelle ja käväisen oikealla, sillä reitti jatkuu myös väärään suuntaan ja väärät suunnat on koluttava. Kimppuuni hyökkää pari karhua, jotka hävitettyäni kapuan vielä yhdet tikapuut ylös ja päädyn suurempaan tilaan, jossa monolapsi haastaa minut älyllisellä pulmalla aarteen perässä. Vastakkaiseen seinään on upotettu neljä rööriä, joita ei parane mennä tonkimaan ilman ennakkotietoja.

Jos viemäri olisi Muuttuva labyrintti, olisin hukassa.

That's what she said.

Järjestän kyllä pumpulitupoillesi arvokkaat hautajaismenot.

Paremmalla ajoituksella puhekuplassa olisi yksi, kaksi ja kolme pistettä.

Pulma on oikeastaan klassiselta kalskahtava arvoitus, joten riddle me this:

Kiertoratapommituksen.

Toko keskittyisi pääjuoneen.

Komaru voi olla pelokas, itkeskelevä nyhverö, mutta ei ikinä näissä tilanteissa.

Röörit korreloivat hyvin yllättävästi vastausvaihtoehtojen kanssa, ja oikea vastaus on periaatteessa monitulkintainen. Jos lintuvihaajalla olisi huono sihti, hänellä menisi sata laukausta. Jos lintuvihaajalla olisi hyvä sihti, hänellä menisi kymmenen laukausta. Jos lintuvihaaja ei olisi lintuvihaaja, hän ampuisi ilmaan ja luoti saattaisi ehkä osua johonkin satunnaiseen varpuseen, mutta aidan kiusankappaleet säikähtäisivät ja vaihtaisivat maisemaa. Ne pyrähtäisivät ensimmäisestä laukauksesta pakoon jo sadan ja kymmenen luodin kohdalla. Jos lintuvihaaja haluaisi säästellä luotejaan kuin selviytymiskauhupelissä, hän ravistelisi aitaa ja linnut vaihtaisivat maisemaa. Todennäköisesti jo pelkkä lähestyminen riittäisi. Jos lintuvihaaja olisi masentunut, hän ampuisi itsensä.

Riddle of the griddleä tulee silti ajatella sen laatijan näkökulmasta eli tässä tapauksessa keskenkasvuisen mukamas nokkelan monolapsen vinkkelistä. Ja erityisesti Spike Chunsoftin vinkkelistä. He ajattelivat yhtä luotia ja niin ajattelin minäkin, sillä jos oletuksena on, että skenaariossa ammutaan – koska nollan luodin vaihtoehto tuntuu kuitenkin jokseenkin saivartelulta – varoituslaukaus kuulostaisi fiksuimmalta, koska arvoituksen muotoilussa ei tähdennetty mitään lintujen listimisestä. Niistä piti vain hankkiutua eroon.

Asemies voisi myös rakentaa linnunpelättimen.

Komaru on bossitar.

Passitan siis Shirokuman kolmanteen putkeen vasemmalta ja nalle tuo mukanaan Socki-saagan uusimman osan. Komaru on jälleen ihan täpinöissään tyhmempiensä kognitiivisesta kurmotuksesta. Taivaspaikka Mensaan häämöttää horisontissa.

Lorttosukka näyttää puoliksi sulaneelta kynttilältä.

Entä jos vastaan tulee varhaisteinejä?

Niin häämöttää määränpääkin, sillä palaan sinne mistä tulinkin ja ramppaan muutaman metrin eteenpäin avartuvaan liejulieriöön, jonka pohjalle mustikkamassat kasautuvat psykedeeliseksi tähtikuvioksi. Vellovat nesteet eivät ole kuitenkaan oleellisia, sillä sammion seinämään on upotettu korkeuksiin kohoavat tikapuut – joita on viemärissä nähty useamman päivityksen tarpeisiin – mutta nämä puolat johtavat vastarinnan päämajaan, sen Shirokuma pyhästi lupaa. Tokolla on epäilyksensä, mutta hänellä on aina epäilyksensä.