Epätoivon äärimmäinen akatemia: 249 - Another Episode

Tornit on tarkoitettu kiivettäviksi. Huipulta voi hypätä myös alas, mutta sinne pitäisi ensiksi päästä. En nyt sano tornien olevan pelkkä japanilaisen pelisuunnittelun oikku, mutta näin japsiropeihin jokseenkin perehtyneen näkökulmasta niitä kyllä on tullut nähtyä ihan riittävästi. Katson sinua, Persona 3:n Tartaros. …Tai Tower of Kagutsuchi, Karma Temple, Tower of Babil, Lunatic Pandora, Pharos at Ridorana, Citadel, Dorminin temppeli, Tower of Barbs, onhan näitä. Milläpä muullakaan saa sisältöä grindaukseen kuin mahdottoman korkealla hökötyksellä, jossa rampataan identtisestä kerroksesta toiseen ja huipulla kohdataan bossi? Henkilökohtaisesti kapuaminen kuitenkin miellyttää enemmän kuin toivoton uppoaminen maaperän syvyyksiin pohjattomassa luolakomppauksessa, sillä maisemat ylhäällä ovat vähintäänkin hulppeita.

Ei voi olla viime taistelua vaarallisempaa.

Korkeat paikat huolettavat.

Towa Cityn arkkitehtuurissa on hoksattu, että taivaisiin kiertyvällä korkkiruuvipagodalla voisi olla jonkinmoista markkina-arvoa, sillä vaikka Towa Tower on ensisijaisesti lähetystorni, se vaikuttaa pramean interiöörinsä puolesta nähtävyydeltä, turistirysältä. Rakennuksen kirjaimellinen kierous ei näy sisällä, koska en voi tähystellä niska kenossa kattokorkeuksiin, mutta silti sisätilat ovat heittämällä tähän asti Another Episoden komeimpia ja omaperäisimpiä. Silmä lepää puljun futurismissa ja korkealla kohoavissa akvaariovalleissa. Jos torni joskus sortuisi, lattialle tulisi mahdoton vesilätäkkö. Lisäksi korvat lepäävät tornin kolkossa teemassa, joka on kuin suoraan minkä tahansa Zero Escape -pelin pakohuoneesta. Toisin kuin ulkopuolelta voisi olettaa, keskusaukio on valtava kolmio, jonka keskelle on rakennettu hissi, jolla pääsee ilmeisesti ylimpiin kerroksiin, sillä sinne ei näytä ainakaan täältä alhaalta kuikuilemalla kulkevan kulkusiltoja.

Ei ole landella ladot näin korkeita.

Lay of the Towa Tower land, 1F.

Lähikerroksiin pääsee onneksi portaita pitkin. Tai pääsisi, jos Toko ei kitisisi, että voi sitä keskushissiäkin ensin testata. No testataanpa. Yllätys! Se ei toimi ilman sopivaa korttia. Ysäri (tai Dirge of Cerberus) haluaa avainkorttipelisuunnittelunsa takaisin. Final Fantasy XV:n Zegnautus Keepin jälkeen korttijahti ei tunnu missään! Paitsi kenties jaloissa, sillä nyt on turvauduttava portaisiin. Final Fantasy VII:n Shinran päämajan jälkeen porrasravaus ei tunnu missään!

Jos ei menisi yhtään aikaa, tuo olisi teleportti.

Monta miinus neljäs, koska japanilaisissa pilvenpiirtäjissä ei useinkaan ole neljättä kerrosta samaan tapaan kuin länsimaissa vieroksutaan kolmattatoista kerrosta.

Alimpaan kerrokseen on ripoteltu kaikenlaista nähtävää ja luettavaa. Lohea jäystävän (miksipä ei?) Monokuma-monomentin (sic) juurelta poimin tappolistan, jonka kohteena on…

Hiroko Hagakure, Yasuhiro Hagakuren äiti, joka varmasti arvostaa suuresti tätä ja lähettää pelastusretkikunnan pelastamaan itsensä. En tiennytkään Hirokon olleen hoitsu, rawrrr.

Kalat peljätkää.

Kolmion kaakkoiskulman lähistöllä pötköttää sortunut Monokuma-patsas sekä sangen lapsellista luettavaa. Monopatsas on juuri sopivasti tiellä, joten portaikon luokse tulee kiertää myötäpäivään hissitornin ympäri. Tornin pohjoiskärjessä on häröileviä lapsia, lukemista ja kauppa, jonka valikoimaan ei ole tullut uusia blingiluoteja. Sopii olettaa, että kussakin luvussa on tietty määrä uutta kamaa, ja ne ostettuaan lisää ei tule. Tyydyn siis blingaamaan Kansanmurha-Jaskan Fiskarseja. Nyt kaikki kyvyt on päivitetty ykköstasolle ja taisipa joku niistä olla kakkostasollakin, mutta mitä väliä? Sarjamurhaaja kun on joka tapauksessa op as fuck.

Monokumalla ollut rankka viikonloppu.

Japani on siitä hyvä kieli, että kaikkeen voi panna loppuun -chan, vaikkei siinä olisi järkeä.

Kasvakaa aikuisiksi.

Taisi tulla potkut.

Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että pohjoiskärjen ja hissitornin väliin on työnnetty oikein nätti pienoismallidioraama Towa Towerista ja läheisestä 256-värisestä jokiraitista. Opinpa lisää tornin taustoistakin, koska jos Towa Cityssä jotain osataan, niin lesottaa oman kaupungin silkasta erinomaisuudesta.

Joka tornilla on näemmä oma maskottinsa.

Tämä ei taida olla varsinaisesti sesonkiaikaa.

Komaru poseeraamassa Wish you were here! -postikortissa.

Portaiden juurella tyttöduoa heitetään pallolla.

***

Puolisuunnikaskumaa ja dodekaedrikumaa odotellessa.

Pallokuma on veikeä otus. Tai se olisi veikeä, jos se ei yrittäisi tappaa Komarua. Kuten useimmat Mono-variantit, nämäkin penteleet käyttäytyvät vähintäänkin omalaatuisesti. Tasan yhdestä tutoriaalipallokumasta on hankala vetää täysin yleispäteviä johtopäätöksiä, mutta seurailin attenboroughisti ursus rotunduksen eriskummallista ryllyämistä. Mitenkään erityisen aggressiivisesti se ei vaikuttanut käyttäytyvän, sillä jos se olisi ollut ilkeä, se olisi yrittänyt kieriä Komarun varpaille. Sen sijaan pallokuma tuntui pitävän hajurakoa ja sopivan välimatkan päähän levitoituaan se alkoi ammuskella paikoillaan jonkinlaisia verkkaisia projektiileja, kolme kerrallaan Komarun suunnasta vasemmalta oikealle, sivukudit jotakuinkin 30 asteen kulmassa. Tai vaihtoehtoisesti se näytti sylkevän mällejään yläkautta, en ole täysin varma. Kudit näyttivät etäisesti harmaanmustilta möykyiltä, mutta tarkemmalla tarkastelulla pallokuma sylkee… biojätettä. PS Vitan sievä ruutu sotkeutuu homeiseen banaaninkuorisilakkamähmään ja Komaru saa hetkeksi Kyoko Kirigiriltä perityn Cup Noodle™ -hatun. Can’t make this up. Kuritusta pallokuma kestää keskimääräistä enemmän… ellei tähtää heikkoon kohtaan, mutta siitä lisää myöhemmin, koska tämä yksilö toimi lähinnä lihamuurina.

Sinustahan saisi oivan diskopallon.

Pilvi välissämme on ammusvana, joka ei ihan irrottanut Komarulta päätä.

Kierit väärään suuntaan.

Tämä on sitä biologista sodankäyntiä.

Portaat ylös, mutta vain yhden kerroksen verran, sillä vaikka ne toisesta kerroksesta korkeuksiin jatkuvatkin, tiellä on ruma keltainen seinämä, joka odottaa aivan yhtä rumaa räjähtävää pommikumaa, mutta sellaista ei eteeni tule. Joko ylempään yläkertaan mennään tätä kautta myöhemmin tai kolmoskerroksesta palataan kakkoskerrokseen tätä portaikkoa pitkin, mutta kakkoskerroksen anti on parhaillaan oleellisempaa. Ehkäpä ylemmäksi pääsee kapuamaan jostain muualta. Komaru ei hevillä luovuta.

Ette millään mahdu tuosta kalterien välistä?

Ikuisia Makoto-traumoja.

Towa Towerin toinen kerros… pikku hetki. En ehdi sisäistää toista kerrosta, kun kimppuuni ravaa aulaa reunustavan käyskentelykolmion etelätahkon suunnalta kolme äkämystynyttä karhua ja suuntavaistoton neljäs jälkijunassa. Kun uhka on selätyslistitty, pääsen ihailemaan maisemia, joihin lukeutuu esimerkiksi valtavia kattoakvaarioita, joissa uiskentelee ihka aitoja kaloja. Siellä ne kohoavat silmänkantamattomiin. Jo on hulppeaa. Täältä voi tiirailla kätevästi alakertaankin, jossa irstailevat monolapset ovat mystisesti mutta pelimuistin kannalta loogisesti kadonneet.

Lay of the Towa Tower land, 2F.

"Talk about backseat fishing."

Turistit eivät usko, että Towa Tower on tänään suljettu.

Pick up vai pick up the pace, kas siinä pulma.

Kannattaa olla työtön.

Reitti vie kolmiomuotoa myötäillen myötäpäivään ja jatkuu eteläpuolen huoneeseen, koska maisemaväylä on poikki. Katki se on väärästäkin suunnasta, mutta sinne on kätketty hämmentävä temppuhuone, jossa ei ole pakko käydä, mutta sisäinen OCD-aarteenetsijäsieluni pakotti peremmälle. Huoneen nimi ei ole tempaistu tuulesta, sillä siellä perseillään perspektiivillä kerrakseen. Varsinaisessa päähuoneessa avautuu tyylikäs vertikaalisesti porrastettu seinämaalaus, jonka voi kohdistaa sopivassa kulmassa melko yhtenäiseksi kahdesta eri suunnasta. Temppuhuoneen perälle on työnnetty synkkä porrashuone suoraan Escherin kuumehoureista. Poimin ainoan järkevän portaikon juurelta kovin synkkävireiseksi muuttuneita Socki-sukan seikkailuja, mutten aikonut syöksyä muissa neljätoistaulotteisissa mihinkään johtamattomissa portaikoissa kadotukseen. Jäinkin ihmettelemään, oliko tämä eriskummallinen huone monolasten/Jataron käsialaa… vai kuuluiko eksentrisyys alun perinkin Towa Towerin arkkitehtuuriin?

Jos solussani olisi haitarimainen seinä, seinälle lähtisi.

Hiraganat eivät ole tässä kuvakulmassa ihan optimaalisesti, mutta ne muodostavat, yllätys yllätys, sanan "Monokuma." (ものくま)

Claptrapin painajainen.

Sukillakin on tunteet.

Palaan kolmiokäytävälle ja siirryn eteläiseen huoneeseen, jota kutsutaan lahjapuodiksi, mutta minä kutsun sitä pakohuoneeksi, vaikka hyllyillä monokumabrändättyä kakkulapiokrääsää olikin. Pitkulainen huone on räätälöity keilailulle, sillä hirmuinen vastarinta oli ripoteltu rivirykelmäksi, jonka pallokuma tulisi tuhoamaan. Tästä päästäänkin selätyshommiin, sillä kuten tutoriaalissa neuvotaan, pallokuma alkaa selätytyttyään (sic) kieriä päistikkaa vieden kaiken tielleen joutuvan mennessään pehmonisäkkäiden tuonpuoleiseen. …Mutta vain silloin, jos sillä ei ole raajoja. Tämä ei mene aivan Dead Spaceksi, sillä orbulaarinen otus vetäisee raajansa sisuksiinsa tanssiessaan. Eivätkä sen raajat ole näkyvillä silloinkaan, jos se ei ole huomannut naisväkeä.

Kaadan vain tornin ensin.

Kaikkiin Monokumiin suunnitellaan suunnitteluvirhe.

Hätähousu ravaisi täyttä höökiä pallokuman taakse ja lasauttaisi menemään, mutta ehdin huomata ajoissa, että tee se itse -keilaradalla partioivat pommikumat kääntyilivät välillä toljottamaan tyhjälle keilaradalle, jonka toiseen päähän Komarun ja Tokon tulee aluksi hipsiä. Jos niiden näkökenttään osuu, kaikki menee tietenkin pieleen. En tietenkään ole huono tässä pelissä. …Fuck it, let’s go bowling.

Voisitte myös puhua jäämättä kiinni.

"Yeah, well, that's just,

like, your

opinion, man."

Lahjapakopuotihuoneen toinen uloskäynti johtaa takaisin kolmiokäytävälle luhistuneen väylän tuolle puolen. Tielläni on pommikuma, mutta ei kauaa. Noin muuten kakkoskerroksen tällä puoliskolla on melko hiljaista, vaikka karhu-uhka vaanii vaatekaupan näyteikkunan toisella puolella. Jotenkin tuntuu, että osa noista mallinukeista hengittää. Huomasin lisäksi aulan karhupatsaan karvaisen pään kököttävän näillä korkeuksilla ja kynsiin seivästetyn ukkelin lisäksi olin ikionnellinen, kun karhun takaraivossa kimalsi. Viiden Toivon Soturin värisuora kakkosluvusta kerätty!

Yksinäinen pommikuma tässä vaiheessa peliä, pffft!

Öh, auts.

Monokumat tekevät Monokumia.

Repesin luvattoman lujaa nyyhkivälle tipuselle.

Seuraavaksi vaateostoksille. Täällähän on huvittavasti enemmän liikkeitä auki kuin maanalaisessa Mukiguri-ostarissa, vaikka palvelu ei pelaa täälläkään. Kassaneiti on tapettu, kassalla riehuu lapsia ja pommikuma viskoo räjähteitä raukkamaisesti vahtikumien karvamuurin takaa. Puolustuksesta löytyy karhun kokoinen kolo, kunhan siirryn hyllyjen välistä sopivaan kohtaan. Tällaisista yksinkertaisista puzzlemaisista toimintakohtauksista minä Another Episodessa diggaan. Ei sillä, ettenkö diggaisi muustakin pelistä, mutta tällainen vaihtelu maistuu.

Pommikuma ei välitä lasten turvallisuudesta. (ne ovat tosin kuolemattomia)

Ei ollut varaa palkata neljättä kilpikarhua.

En tiedä mitään sumopainista, mutta ilmeisesti tuomari huutaa "Hakkeyoi", kun painijat lakkaavat liikkumasta, ja "Nokotta" eli vapaasti käännettynä "ei vielä" huudetaan silloin, kun toinen läski hyökkää. Toivottavasti pelissä ei kohdata sumokumia.

Arvostan suuresti, kun Another Episodessa nähdään näinkin paljon vaivaa jonkin satunnaisen kaupan hämmentäviin hyllyihin!

Tällaista kehuskelua löytyi kaupan perältä.

Vaatekauppa tai ainakin sen varastopuoli jatkuu parin tasanteen kautta yläkertaan, josta matka jatkuu takaisin tornin aulaa kiertävälle kolmiolle. Työntekijät varmasti kulkevat tänne tikapuilla tai auttavat toisensa ylös vähän kuin nämä tytöt tässä. Tai vaihtoehtoisesti täältä on purettu liukuportaat, koska muussa tapauksessa vaatekauppa on rakennettu omituisesti. Tätä kautta pääsen kiertämään myös näyteikkunan taakse, jossa karhujen katala källi paljastuu. Kolme Monokumaa seisoo mustalla jalustalla, kaksi ei. Jälkimmäiset eivät pidä minusta. Huoneen perälle on sullottu lahjoja, joista yksi on ansa (ja vieläpä tupla-ansa, sillä se aktivoituu vihreästä lahjapaketista… normaalisti punaiset paketit olisivat ansoja, mutta nyt niistä saa massia ja uuden kyvyn), sillä tulosuunnasta rymistelee kimppuuni rumiluksia.

Jos tarkkoja ollaan, tässä oli ennen seinä, mutta hämmentää huonerakenne silti!

Te siellä perällä ette huijaa ketään!

Ei pidä katsoa lahjakarhun suuhun.

Despair Time's Yellow Range Increases (SP 5). Tällä viitataan mitä ilmeisimmin siihen pelastussektoriin, jos Komaru sattuu heittämään henkensä. Tasonnousuja on tapahtunut tornissa sen verran, että tämä aktivoituu hinnastaan huolimatta helposti.

Kolmoskerroksessa alan tajuta, ettei tornia välttämättä kavuta portaita pitkin enää kovin korkealle, koska akvaarioseinämät peittävät alleen kaikki pinnat neloskerroksesta eteenpäin, mutta etenen silti niin pitkälle kuin kykenen. Kumautan ensin tieltä pois pallokuman, joka kumauttaa tieltä pois Monokumia, kunhan ne partioituaan asettuvat ystävänsä keilareitille. Tällainen täystuho on joka kerta äärimmäisen tyydyttävää, vaikka on vasta toinen kerta, kun pääsen kierittämään pallokumaa.

Lay of the Towa Tower land, 3F.

Monokumien mielestä tällainen on vähemmän tyydyttävää.

Käväisen seuraavaksi henkilökunnan pukeutumistiloissa, vaikka ei tarvitsekaan. Ruumiita häpäisevien lasten lisäksi naispuolen pukukoppien luota löytyy luettavaa. Pikkusievällä Nekopi-dekkarisarjalla kosiskellaan nuorta yleisöä ja Detective Conan -faneja ja minua.

Ah, klassiset sukupuolivärit.

Nuokin ipanat juoksevat tuossa synkronoidusti ympyrää maailman tappiin asti, jos jättäisin Komarun tähän seisomaan.

Jos tämä on neljäs osa, pommiheppu yrittää räjäyttää sen.

Toko ei viitsi haukkua teosta täyslaidallisella solvauksia, sillä hän muistaa ystävänsä kertoneen hautuumaalla näkevän haamuja tai näkemättömiä asioita. Komaru myöntää, ettei oikeastaan näe tuonpuoleiseen vaan tuntee sen. Tässäkin rakennuksessa on jokseenkin ilkeä kutina. Johtuneekohan kaikkialla kuolleiden rauhattomista sieluista? Toko otaksuu hänen tuntevan omiaan vailla sen kummempaa totuuspohjaa, mutta on Komarulla anekdootti suoraan kolmosluokalta, kun opettajan henkinen manifestaatio tuli yökylään huokailemaan Komarun nimeä ja lähti pahoitellen pois huomattuaan tämän olleen hereillä. Koska opettajaa ei sittemmin koulussa näkynyt, Komaru uskoi opettajan tunteiden ilmentyneen henkimuodossa jättämään oppilaalleen hyvästit. Tokolla on välikohtauksesta inhorealistisempi näkemys.

Komaru tiesi, että häntä rakastettiin.

Joka päivä.

Danganronpassa kaikki on mahdollista.

Tokon vanha tuttu.

Komaru voi olla tollo, mutta hän on minun tolloni.

Miesduunarien pukeutumispuolelle on kätketty tappolista. Kohteena on…

Ayaka Haneyama, kaiketi Sayaka Maizonon (kepeät mullat) idolikaveri! Onpas tympeän näköinen tyttö, ilmeensä puolesta haistaa kakan peninkulman päästä. Vaikka Trigger Happy Havocissa annettiin ymmärtää koko popköörin kuolleen, joku näköjään selvisi. Ohjeistan Hirokoa pelastushommiin, jos vielä joskus viemäriin palaan.

Teloituskomppania kävi täällä.

Ensin palaan kolmoskerroksen parvelle, jossa reitti jatkuu vastapäivään ja katkeaa kokonaan. Kolmiorotkon poikki tosin kulkee poikittain mahdottoman kapea kulkusilta vastakkaiselle puolelle. Taas kerran jäin miettimään, onko siltaa ollut olemassa ennen Monokuma-invaasiota, sillä kaiteeton silta tuntuu näin korkealla edesvastuuttomalta rakennussuunnittelulta. Komarua ei voi onneksi pudottaa rotkoon tahallaan tai vahingossa. …Ellei yritä kovasti, mutta siitä lisää hiukan myöhemmin.

Kunhan noilla kaarilla ei tarvitse tasapainotella.

Olen pelannut riittävästi pelejä, jotta arvasin Monokumia vyöryvän kimppuuni juurikin tällä sillalla… ja jotta perääntyminen kahdelta vahtikumalta ja pommikumalta ei olisi aivan yksinkertaista, tyttöjen taakse ilmestyy taviskarhu tietä tukkimaan. Viholliset eivät koskaan spawnaa tökerön läpinäkyvästi täysin tyhjästä, sillä viimeksi mainittu Monokumakin näytti loikkaavan sadannesta kerroksesta. Vahti- ja pommikumat putosivat kätevästi rotkoon, kunhan ne selätti sinne sopivassa kulmassa. Täytyy tietenkin muistaa, että silloin jää paitsi kolikkodropeista, kun karhut eivät kuole varsinaisella pelialueella.

Ellei putoa pehmoiseen ruumiskasaan.

Monokumien mukkelismakkelisasennoissa on jotain perustavanlaatuisen hupaisaa.

Tällaista propagandaa poimin vastapuolelta.

Siltaylityksestä palkitaan tallennusankalla. Seuraavaan huoneeseen astumisesta palkitaan suljetulla sisäänkäynnillä ja uloskäynnillä. Hihittävä kakara ojentaa tytöille hurjan haastavan haasteen, johon löytyy ratkaisu tästä akvaariokattoisesta merihuoneesta, jossa on ilmeisesti vanhaan hyvään aikaan kaupiteltu erinäistä vesikrääsää ankkureista ruoreihin ja sukelluspulloihin.

Kunhan sisällä ei olisi avaruusmariineja.

Kyeehahaha.

Se on varmaan tuon ykkösen muotoinen! #thinkoutsidethebox

Koska osallistumme demonijahtiin, olemme leikissä mukana jatkuvasti.

Vain yksi avain on oikea, ja väärien lukumäärää en laskenut, mutta puhutaan kuitenkin useista kymmenistä. Ahne keräilijäsieluni haluaisi poimia myymälästä kaiken hehkuvan, mutta maltoin mieleni ja katsoin havaintoluoti silminäni ohjeet seinältä. Tunsin itseni tyhmäksi, kun kolmen pelastusrenkaan läpi kohti avainta kulkeva nuoli ei avautunut välittömästi. Sen sijaan etsin jonkin aikaa huoneen reunoilta tai jalustoilta kolmea pelastusrengasta ja ihmettelin, millä logiikalla renkaat ilmaisevat oikean avaimen sijainnin. Sitä paitsi renkaita oli vähän kaikkialla. Tovin tollona pööpöiltyäni kävikin ilmi, että huoneen yhdeltä laidalta pitää tiirailla toiselle siten, että kolme rengasta asettuu luotisuoraan linjaan, jonka reiästä siintää avain. 3D-logiikkaa 2D-kuvasta, nokkelaa. Haluan takaisin sinne temppuhuoneeseen räjäyttämään perspektiiveillä mieleni.

Kolmas rinkula jää täpärästi keilan ulkopuolelle.

Kohdistin Uncharted 3:ssa keihästysvarjon seinälle huomattavasti nopeammin!

Palaan mariinihuoneesta takaisin kolmioon, jossa on taas kerran yllättävän hiljaista, tyyntä myrskyn edellä. Repeilin itsekseni Towa Tower -työläisen viimeiselle viestille ja ravasin sen saman portaikon luokse, josta aloitin pari kerrosta alempana kapuamisen. Porraskäytävä on täältäkin tukossa keltaseinämällä, mutta vain alakerran suunnalta. Neljänteen kerrokseen kyllä pääsee.

Ainakin kolme blogipäivitystä. (ei sentään oikeasti)

Half in the baaaaag. (fuck being killed)

Keltaseinämät, nemesikseni.

Tai ainakin 3,5. kerrokseen.

00:17 TOKO FUKAWA, ÄÄRIMMÄINEN KIRJAILIJAIHME, ON KUOL-... MURTANUT NISKANSA.

***

Aikuinen! Eikä edes sinisiluettisellainen, joten häntä voi pitää tärkeänä aikuisena. …Jonka olemuksessa on jotain hyvin, hyvin tuttua, mutta jätänpä spekulointini sikseen, sillä miehen henkilöllisyys selviää kyllä aikanaan. Nyt hän ei kuitenkaan esittele itseään eivätkä tytöt vaadi heti tietää tuntemattoman aikuisen nimeä. Jos kuitenkin Danganronpasta on yhtään perillä, saa olla melko tyhmä, jos ei arvaa, kuka tai kehen liittyvä hahmo on kyseessä!

Mies tuntuu olevan meistä yhtä peloissaan kuin me hänestä, sillä olemme aseistettuja ja erittäin vaarallisia. Genocide Jack varsinkin, mutta paikalle puoli kerrosta alempaa kömpinyt Toko ei muuttunut traumasta häneksi. Uusi tuttavuus kertoo piileskelleensä täällä ja yritti ohjelmoida läppärillä jotain keinoa, jolla ranneke irtoaisi. Hänkin siis joutui pahisviisikon demonijahdin uhriksi ja on myös perillä siitä, ettei kaupungista voi paeta ranneke ranteessa.

Hän vain satuttaa bugeja koodista.

Komaru pitää enemmän pöytäkoneista.

C++:lla irtoaa.

Tervetuloa kerhoon.

Komaru valaa lannistuneeseen mieheen uskoa, sillä Future Foundation kyllä auttaa, kunhan he vain kapuavat huipulle ylittämään häiriösignaalin. Neitini selitti tämän tosin kömpelömmin, mutta mies ymmärtää, mistä kiikastaa. Porraskäytäväkomppaus on mahdoton tehtävä, sillä reitti näyttäisi katkeavan hiukan ennen neloskerrosta, mutta aulan hissi on yhä vaihtoehto.

Komaru pitää huolta, että bändikeikat perutaan.

Hyvin sä vedät.

Se oli mansikkahilloa oikeasti.

Vain sopiva kortti puuttuu ja vaikka se puuttuu mieheltäkin, hänellä on kokemusta turvatoimista, vaikka rannekkeen toimintaperiaate onkin iso kysymysmerkki. Hetken emmittyään liituraitamies liittyy seuraamme, koska tarvitsemme hakkeria ja hän tarvitsee meitä, sillä tuollainen nöösi pääsisi Monokumia vastaan hengestään.

Se vain pitää ohjelmoida jakamaan nollalla.

Tokon anelu ei olisi yhtä uskottavaa.

Ensimmäistä selkäänpuukotusta odotellessa!

Siispä ylhäältä alas Tokon en jaksa -nurinasta huolimatta, mutta matkasta poistuu leijonanosa (vai pitäisikö pelisarjan kontekstissa puhua karhunosasta?), kun kolmoskerrokseen on ilmestynyt kaksi Monokumaa ja pommikuma. Viimeksi mainitun avulla keltaseinämä on historiaa ja kolmikko pääsee oikaisemaan toiseen kerrokseen, jossa on toinen tuttu keltaseinämä ja toinen pommikuma. Sitten olemmekin jo aulassa, mutta eipä mennä asioiden edelle, sillä onnistuin kolmoskerroksessa saamaan ihan rehellisen Game Overin pommikumaa vastaan, kun yritin saada sen asettumaan keltaseinämän luokse. Pommikuma nakkasi kranaatin, jouduin sen räjähdyskantamalle ja Komaru paiskautui taaksepäin. Tytön lento ei kuitenkaan tyssännyt olettamaani maagiseen ilmaan pelialueen ”reunalla”, sillä urhea sankarini sinkoutui kolme kerrosta kuolemaansa. Golfaplodien paikka, sillä en todellakaan olettanut, että peliin olisi ohjelmoitu jotain tällaista! Latasin nöyränä tallennuksen ennen avainhuonetta ja tässä sitä taas ollaan yhtä kokemusta viisaampana. Opin myös lisäksi sen, että jos pommikuma ei kuollessaan räjäytäkään seinämää, uusi pommikuma tulee tilalle. Olisihan jumiin jääminen typerää touhua.

Poikki on, edes portaille ei tästä pääse.

Mies ottaa tilanteen yllättävän rennosti.

Mies on kunnon viilipytty.

Voi tietenkin olla, että Toivon Soturit seuraavat jokaista liikettämme ja asettelevat Monokumat strategisesti, sillä eihän tässä muuten olisi tolkkua.

Tässä vaiheessa en tunne enää mitään.

Täällä alakerrassa karhuarmeijaa ei ole, vaikka tilaa invaasiolle olisi ylenpalttisesti. Olisin voinut siis huoletta juosta suoraan hissille, mutta tarkkaavaisuuteni palkittiin, sillä porraskäytävän lähistölle (samalle alueelle, jossa ensimmäinen pallokuma kohdattiin) on ilmestynyt luettavaa murskautuneista unelmista. Ja nimenomaan ilmestynyt, koska kimallusta ei näkynyt täällä aiemmin ja koska matkaseuramme liittyy keskusteluun. Äijä on hieman katkera, kun Towa Citylle kävi näin hassusti, sillä maailmassa ei ole kovin montaa yhtä teknologisesti kehittynyttä kaupunkia. Paikka veti dippainssejä puoleensa ja hän ilmeisesti tuli tänne suunnittelemaan turvajärjestelmäohjelmia. Toko muistaa Towa Groupin kehittämät ilmanpuhdistimet, mutta mies kertoo yhtiön kyhäilleen myös aseita ja puolustuskeinoja mitäpä muutakaan kuin muodotonta epätoivoa vastaan. Komarun silmät jo tuikkivat antiepätoivomechasta, mutta mies uskoo, että mitä hyvänsä kaupungilla olikaan tarjottavana ihmiskunnalle, se kaikki on jo historiaa.

Et ole vielä edes nähnyt sarjamurhaajaamme! Toisaalta hän voisi tappaa sinut turhankin helposti.

Kirjoittajan selviytymiskykyjä testataan, jos ei muuta.

Et ole käynyt Detroitissa.

Eipä ole näkynytkään humanisteja.

Ja Komarun takamukseen on työnnetty oikea BFG 9000.

Towa Tower muuttuu jättirobotiksi called it.

Hissin luona uusi ystävämme arvioi turvatoimien ohittamisessa olevan hommaa, mutta hän tekee parhaansa. Ganbatte kudasai ja niin eteenpäin. Parasta nimittäin pikapuoliin tarvitaan.

Windowsin palomuuria ei tuosta vaan kaadetakaan.

Kukakohan se voisi olla...?!

Huipulla voi angstata.

***

Kolme romukumaa! Ja miehellä kolme sydäntä puhekuplassa! Suojelutehtävä! Taistelu olisi erittäin haastava, jos kammotukset läpsyttelisivät epäsikiöraajoillaan välittömästi koodarivelhon kimppuun, mutta ne ilmestyvät sopivan kauas ja lähestyessäänkin ne keskittyvät melko usein venyttelemään rumaa massaansa kohti kattoa. Mitä lie touhuavat. Vai kärsivätkö ne olemassaolostaan? Pirun kestäviä ne kyllä ovat, se on selvää. Varsinkin kun niitä kohdataan kolme kerralla. Selätin niitä pari kertaa ja tanssitinkin, mutta keskityin lähinnä räiskimään tutulla ja turvallisella hajotuksella. Kurituksestani huolimatta yksi niistä ehti päästä huohottamaan näppistä takovan nörtin niskaan, mutta tragedialta säästyttiin. Usutin lisäksi Genocide Jackin riehumaan. Romukumat eivät edes vaikuta olevan hurjan vaarallisia, sillä en ole vieläkään sisäistänyt, onko niistä kovin kummoista vaaraa, kunhan pysyy niistä loitolla, mutta toimivat ne ainakin arvaamattomana pelotteena.

Karkaan yläkertaan.

Romukumat ulvovat niin lujaa, että Toko peittää korvansa.

Ota noista nyt selvää.

Kaikki Monokumat mahtuvat Genocide Jackin kedolle.

Mies tekee parhaansa.

00:48 Hupskeikkaa.

***

"Have a good day!"

Paras ei riittänyt tässä julmassa maailmassa. Damn you, petokuma! Nämä nelinkontin ravaavat ärhäkkään eläimelliset karhut ovat Danganronpan ehkäpä lähin vertailukohta oikeille karhuille, sillä kaksijalkaiset Monokumat ovat lähinnä trollaavia pehmoleluja. Petokumat sen sijaan ovat sinnikkäitä perkeleitä, jotka pyörivät jatkuvasti kynsineen kimpussa ja pyrkivät kovasti loikkimaan sivuun, jos niitä yrittää tähtäillä. Totuusluotien erinäiset vippaskonstit tanssista selätykseen tepsivät toki – etenkin hulvattomalle tanssille tirskahdin – mutta silti sanoisin, että ensivaikutelmana petokumista jäi käteen silkka vaara. Ne ovat kestäviä, jopa romukumia arvaamattomampia ja äänestivät Trumpia. Vasta jälkeenpäin hoksasin, että Tokon pimeä puoli on niitä vastaan pahuksen toimiva kikka.