Another Episodessa ei kannata lyöttäytyä
sivuhahmona Komarun ja Tokon seuraan, sillä siitä palkitaan kuolemalla. Olin
totta puhuen hiukan yllättynyt Taichin kohtalosta, sillä olin olettanut miehen
selviytyvän hengissä ainakin hieman kauemmin. En ole pysynyt täysin pimennossa
pelin hahmokaartista, vaikka tulevat juonenkäänteet, tapahtumapaikat ja
hahmokohtalot ovatkin vain arvailtavissa, mutta en silti pahastunut
spoilauduttuani eräiden uusien hahmojen olemassaolosta AE:n taidekirjan kautta. Olin jossain netissä törmännyt lisäksi
pelin promokuvaan, jossa Taichi oli ainakin Haijin ja Hirokon mukana jossain
vastarintaliikkeen loukossa läppärinsä parissa, mutta mitään tällaista ei
tietenkään nähty pelissä. Kuvan tarkoituksena olikin kenties promota pelin
uusia hahmoja yhdessä. Ihan pätevästi minua kyllä siis vedätettiin, sillä
raadelluksi tuleminen oli kunnon läpsäisy kasvoille!
Sille on syynsä, miksi eräiden henkilöiden tiedot paljastuvat People-välilehdessä viiveellä.
Toko
tajuaa miehen henkilöllisyyden, kun Komaru kaivelee tämän taskusta vihkosen,
jossa on oikein herttainen valokuva yhdennäköisistä isästä ja pojasta, jonka
neiti protagonisti tunnistaa oletuksena tytöksi. Niinhän me kaikki tällä
androgynian aikakaudella. Toko ei ala kerrata sen kummemmin Trigger Happy Havocin tapahtumia, saati
puhua mitään Chihirosta. Eiköhän murhaleikin yksityiskohdat jossain kohtaa
käydä läpi, mutta uunituoreen ruumiin äärellä sellainen olisi melko irvokasta.
Chihiro, öh, lepää rauhassa.
Toisin
kuin Yutan kohdalla, Komaru ei hajoa hysteeriseksi itkupilliksi, vaikka tuntemattoman
perheen hajoaminen hajottaakin. Jos äiti-Fujisakikin on listitty, yksi sukulinja
on sammunut. Vinkumisen sijasta Komaru haluaa nähdä vielä perheensä, kun
uhrautunut (tosin voiko petokumahyökkäyksessä kuolemista kutsua varsinaisesti
uhraukseksi?) Taichi ei siinä onnistunut.
Toisin kuin ne siniset ja punaiset raatosiluetit!
Odotan jättipaljastusta, jossa FF on Toivon Soturien leivissä.
Tytöt
astuvat vaitonaisina hissiin, joka alkaa lipua kohti stratosfääriä. Toko on
ollut tornin juurelta asti melko hiljaa, mutta hetken emmittyään hänellä olisi
jotain sanottavaa Future Foundationista.
Toko ei halua tämän muistuttavan Neon Genesis Evangelionin ylipitkää hissikohtausta, jossa ei tapahtunut mitään, mutta ainakin animaatiobudjetissa säästettiin.
Hissillä
on myös jotain sanottavaa.
Hissi meditoi.
Miksi emme olisi voineet jäädä jumiin portaisiin?
Hienoa,
mahtavaa. Vielä kun katosta vyöryisi Monokumia niin kauan, kunnes hissin
painoraja ylittyy ja rysähdämme kuiluun. Mitään näin traagista ei tapahdu.
Pääsen täydentämään kovin enteellisesti kutivarastoja, jotka hupenivat
aularäiskinnässä, ja siirryn kampeamaan ovet auki. Sopivasti tyssäsimme sentään
jonkin kerroksen kohdalle, joten jatkamme matkaa sinne, mihin meidät
ilmiselvästi halutaan.
Onpas täällä paljon väkeä Raahesta.
Rohkeasti vain eteenpäin.
…Ihan
oikeasti nyt, toinen areena! Ensimmäinen kyhättiin metrotunneliin ja toinen
tänne Towa Towerin ännänteen kerrokseen. Nähdäänkö siis kolmannessa,
neljännessä ja viidennessä luvussa lisää areenoita, joihin Toivon Soturit yksi
kerrallaan listitään? En ole kierrätyksestä äkämystynyt, korkeintaan
huvittunut. Tässä on jotain selittämättömän mukavan retromaista
videopelitunnelmaa, jos ei muuta.
Kuultiin kovista alennusmyynneistä.
Ai
niin, eipä unohdeta Jataroa. Siellä se riekalenaamapoika kököttää ja ilkkuu,
kun astuimme tämän ansaan. Ehkäpä vihaamme pahispappia entisestään, mutta Toko
ei oikein usko tuon olevan mahdollista. Jataro ei usko heikon vihamme olevan
aidon aikuismaista.
Mikä arvoitusnurkkaus tämä nyt on?
Odotin tällaista repliikkiä.
Vihaan sitä mitä edustat.
Jotta
Jataro pääsee kunnolla vauhtiin itseinhossaan, Toko kysäisee tämän naamarista,
sillä pakkohan tälläkin penskalla on olla kamala tausta – olihan sillä
urheilijanuorukaisellakin kauheat vanhemmat. Jataro kauhistelee naamamme
suorastaan leviävän, jos hän näyttää kammottavan naamavärkkinsä, sillä hänet
pakotettiin pitämään kauhuleffamaskiaan. Joku naispuolinen pakotti… Monacako?
Käytän aurinkolaseja suojana.
Suojaa pakkasella.
Komarun
kiristellessä kiukkuisena hampaitaan Jataro soimaa hirveyttään ja rumuuttaan.
Kun annoin Masaru Daimonillekin angstitilaisuuden, annetaanpa Jataro Kemurille
hetkeksi hiljainen estradi.
Anna sen kaiken tulla ulos.
Toko
otaksuu pennun innostuneen, kun taatusti Jataro vain janoaa kostoa pahoja
aikuisia vastaan, mutta siinä tyttö on väärässä. Jataro vain haluaa ystävineen
muuttaa maailman ja poistaa demonit olevaisuudesta. Hän hokee turhautuneena itsekseen
psykoottista mantraa lasten paratiisista, mutta ei saakaan yleisöstä
laskelmoitua vastakaikua, vaan nälvivää buuausta. Eikä hän ole vielä edes
asettanut maahantulokieltoa. Luulisi Jataron olevan Toivon Soturina edes hiukan
suosittu käytännössä uuden maailman kansalaisten silmissä.
Tuo on halpaa ja hupsua.
Sisään pääsee vain lastenlipulla.
Ulos lavalta.
Jataron
ihmetellessä suosiotaan Komaru murisee tippa silmässä, ettei aio antaa anteeksi
(enkä minäkään anna iloisesti toistuvaa unforgiveable-typoa noin muuten melko
moitteettomassa kässärissä) aikuisten joukkomurhailua, oli syy mikä hyvänsä.
Jataro vallan ihastuu itseään kohti huokuvasta vihasta ja kuvotuksesta, vaikka
isosiskonimitys hiukan minua kummastuttaakin. Onko Komarusta tullut Toivon
Soturien isosisko, kun hänellä menee demonijahdissa niin hyvin? Ei Monaca ainakaan
voi olla samanikäisenä viisikon isosisko, ja miksi Jataro hänelle nyt puhuisi?
Vaikka epäilemättä kolme muuta ilmalaivastaan jännitysnäytelmää seurailevatkin.
Mitä mieltä pikkusisko on?
Jataron
uudessa maailmassa ei vaikuta olevan erottelua ääripäiden välillä, vain ikuinen
rauha. Hän inttää kiukkuisena, etteivät he ole väärässä eikä heissä ole yhtään
mitään vialla, vaikka toisissa olosuhteissa kersat joutuisivatkin pakkohoitoon.
Komarun raivoaminen saa yleisössä suuren suosion.
Hiljaa, Trumpin hallinto.
Lähtökohtaisesti mikään sellainen ei ole väärin, mikä naurattaa.
Kun
hämmentynyttä Jataroa taas kerran dissataan kollektiivisesti, hän ei voi olla
virnuilematta, kun kukaan ei pidä hänestä. Hän hylkää ystävyyssuhteet, poistaa
itsensä Facebookista ja yrittää kovasti tappaa meidät.
Me ollaan parempia.
00:15 BNK-3R hyökkää!
00:24 PRDVG hyökkää!
00:48 J-J-J...
00:52 JUNKO ENOSHIMA?!
***
Komaru Naegi & Toko Fukawa VS Jataro
Kemuri & Priest Robot Doctor Von Gerolt!
Gerolt of Rivia on saapunut.
Eivät
ole yhtään kaavamaisia nämä huimat bossit, joka pennulla oma hupsusti nimetty
turbomecha odottamassa. Mitäköhän
seuraavaksi, Fighter Robot Knight McPunchington? Seer Robot Warlock Insightman?
Mage Robot Grand Fireball Wizard XVI? Ultimate Monokumatron Type-0?
Junko Enoshima?! Edelleen jaksan olla kierrätykselle huvittunut, kun tämä touhu
on niin huvittavan kornia. Mihin niitä bossikumia tarttoo? Towa Groupin
kehittämät antiepätoivorobotit on vissiin valjastettu ilkeisiin
tarkoitusperiin, näin tämä on tulkittava. Sitä paitsi keskenkasvuisten
läpsiminen olisi turhan helppoa, joten heille voi antaa kyberkaijuista hieman
vetoapua.
Monaca huutaa yksittäisiä huutomerkkisanoja, itkuraivaroi ja unohtaa koko jutun.
Monaca pitää enemmän viikon vanhasta kaakaosta.
Doctor
Von Gerolt käyttäytyy täysin eri tavalla kuin viime luvussa romutettu Mark
Guyver. Siinä missä sankarirobo rymisteli alituisesti kohti Komarua nyrkki ojossa
keho kieppuen, pappirobo pysyy pelkurina tytöstä loitolla levitoiden
fuusiomoottoreillaan areenan laitamilla liikehtien uskonnollisen jäykästi
elehtien käsillään. Mutta ei bossi pasifisti ole, sillä se tykittelee tasaisin
väliajoin käsistään kaksin kappalein Monokuma-brändättyjä valtavia
luotiohjuksia, jotka lipuvat melko verkkaisesti ja puolittain hakeutuvasti
kohti Komarua, mutta ne räjähtävät suunnilleen kamppailukehän puolivälissä.
Lisäksi se osaa syöksyä areenan laidalta toiselle ja kumauttaa naiset
matkallaan kumoon. Kolmantena temppunaan se asettuu välillä laukomaan Megatron-olkapäätykeistään
korkeuksiin sinkoilevia pommeja, jotka lävähtävät lopulta tantereeseen
tikittämään ja räjähtämään jonkin ajan kuluttua.
Työnnä.
On erinomaisen viehättävää, että bossit keksivät hyökkäyksilleen nimiä.
Komaru uhrautumassa syöksykuvan vuoksi. (ei minulla normaalisti näin huonosti menisi)
Siis
jos niille ei tajua tehdä mitään. Pappirobon puolustus olisi läpäisemätön, jos
sen pommeja ei voisi selättää sen niskaan sopivassa kulmassa. Silloin
kromimooses rämähtää vatsalleen ja sen pään huipulta paljastuu mukavan altis
Monokuma-brändätty kohta, jota myös massiivisen vahingon heikoksi pisteeksi kutsutaan, kun sellainen alta kuoriutuu.
Sitten vain hajotusluoti totuuslippaaseen ja armotonta punarinkulan raiskausta,
kunnes Von Gerolt kömpii pystyyn ja jatkaa mannertenvälisten projektiiliensa
laukomista. Ja kaatuu selättämiini pommeihin. Ja nousee. Ja kaatuu. Ja lopulta
räjähtää.
Von Geroltin olisi kannattanut pukeutua tänään lippalakkiin.
Siinäpä
siis toisen bossin tuttu ja turvallinen – mutta silti perinteisyydessään ihan
hauska ja toimiva – voittokaava. Halutessaan robon voi panna tanssimaan sen
ollessa rähmällään, jotta sitä voi räiskiä kauemmin. Itse asiassa yllätyinkin
kuinka vähän aikaa se pysyi alttiina ennen nousemistaan verrattuna
edeltäjäänsä, johon tuntui saavan useammin osumia. Oletin taistelussa kestävän
kauemmin, mutta yllätyin uudestaan, kun se alkoi räjähdellä ja kuoli pois lähes
hujauksessa. No ainakin parin minuutin mittaisessa hujauksessa. En edes
tajunnut hyödyntää missään vaiheessa Genocide Jackia, koska paristolatinki
olisi tuntunut menevän hukkaan muutenkin helpossa taistelussa. Taistelua olisi voinut vaikeuttaa esimerkiksi panemalla pommit kierimään ja kimpoilemaan areenan laidoilta, mutta siitä voisi tietysti tulla pidemmän päälle melkoista sekoilua.
Tykit vain heiluvat iloisesti.
Eikä ole kivaa, kun robotti käyttää tuollaisia ammuksia.
Hyökkäysten nimet ovat rangaistuksia kylliksi.
Oikeastaan
Von Geroltilta voi saada turpaan vain silloin, jos ei katso eteensä ja
peeloilee keskellä pommeja. Vaikka bossi ei ole vaikea, haasteruuvi tuntuu
loppua kohti kiristyvän, kun se alkaa ammuskella yhtäaikaisesti ohjuksia ja
pommeja ja areena täyttyy Komarua satuttavista asioista. Läpihuutojuttu
kuitenkin ja vähintäänkin selätysluodin tulikoe, jos ei muuta. Ehkäpä ensi
luvussa nähdään lisää totuusluoteja, sillä hajotuksen, selätyksen ja tanssin
permutaatiot (tosin kaikkia uusia Monokumia tulee tanssittaa vähintään kerran
hupsujen animaatioiden toivossa!) on jo nähty.
Sinusta tulisi hieno romupatsas.
Tohtorin vastaanotto on suljettu.
Niin, aivan. Priest Robot Doctor Von
Gerolt sanoo pum.
00:40 Jataro Kemuri on ruma apina.
JATARO KEMURI, TOIVON SOTURIEN PAPPI JA
ÄÄRIMMÄINEN PIKKU TAIDEOPPILAS, ON KUOLLUT.
***
Lapset
ovat yhä aina lapsia. Komaru ja Toko eivät taaskaan jää vatvomaan autioituneella
areenalla kauhukakaran kohtaloa pitkäksi aikaa, vaikka Tokoa lapsihierarkian
keskinäinen rakoilu kaihertaakin. Komarulla ei ole Jatarosta mitään
positiivista sanottavaa, tuskinpa edes kepeitä multia. Jossain tuonpuoleisessa eräs häiriintynyt poika lienee ikionnellinen.
Valtatyhjiö.
Komarusta on tulossa kovis.
Palaan
hissille ja matka jatkuu Towa Towerin huipulle. Tai no jos tarkkoja ollaan,
yleensä tällaisten tornien huipulla on mahdottoman korkea antenni, joten emme
ihan kiipeä katolle putoamaan tuulenpuuskasta tosi monta metriä kauas alas. Levymäinen
näköalatasanne kelpaa hissin viimeiseksi pysähdykseksi ja se on taatusti
korkeammalla kuin Towa Hillsistä kumpuavat häiriöaallot.
Näin käy, kun hissin interiöörin tekstuurit eivät lataa kunnolla. (oikeasti vitsailen, tuo lienee tehokeino)
Hyvin observoitu.
Toko
jää hissiin jahkailemaan, sillä yhteydenotto Future Foundationin linjoille
epäilyttää. Komaru on jo kaivanut kommunikaattorin takamuksestaan, joten on
aika kilauttaa kavereille tai katua sitä karvaasti myöhemmin.
Siellä on varmaan näihin aikoihin kahvitauko, joten emme saa vastausta.
"Get on with it!"
01:23 Ultimate Hope springs eternal.
***
Miksi en ole yllättynyt?
HUOMIO!
Max HP +1 (4 SP). Eli käytännössä yksi sydän lisää. Nyt niitä on viisi. Lisäksi sain massia Togamin ehtymättömistä herutusvarastoista, joten kyllä kelpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti