Epätoivon äärimmäinen akatemia: marraskuuta 2017

Danganronpa Another Episode: Ultra Despair Girls, kuten on jo monessa päivityksessä tullut nähtyä ja useasti pitkin hampain todistettua, jatkuu. Mikä yllätys/menetys! En riko ohjainta, sillä jos rikkoisin sen, räjäyttäisin hyvin monta nuorta kupolia, josta Future Foundation syyttäisi kaupungin lapsettomia aikuisia ja syttyisi muualle maailmaan leviävä totaalinen sota, Tragedia vol 2: Electric Boogaloo. Toisaalta tuomitsen passiivisuudellani kaupungin viimeisetkin aikuiset kuolemaan robotisoitujen karhujen kynsissä, mutta kuten Monaca kylmästi totesi, kukaan ei tykkää säälittävistä lapsiuhreista.

Pakko tämän tilanteen on joskus raueta. Pitäähän meidän kaikkien jossain välissä syödä ja levätä, kenties käydä huussissakin. Tai voidaan me tässä vielä vääntää kättä ja antaa karmean totuuden paljastua, kuoriutua kuin halvan sipulin, vaikka mitä uutta muka voisi vielä paljastua? Pettääkö joku jonkun vai kaikki toisensa? Sanooko joku, että et sinä voi ohjainta rikkoa, jonka jälkeen joku toinen sanoo, että kyllä sinä voit sen rikkoa, jonka jälkeen päädytään jälleen, vääjäämättä ja väistämättä (Don’t) break the controlleriin ja seuraavaan päivitykseen? Tarvitsemme tänne ainakin Shirokuman ja Kurokuman kuupat, Hirokon, satunnaisia siluettiaikuisia ja joku voisi käydä hakemassa Togaminkin vankeudestaan paikan päälle, kun äijällä on kokemusta pitkistä väittelytilaisuuksista. Kaikki huutavat toistensa päälle ja kun joku yrittää riistää ohjaimen Komarulta, se hupsistakeikkaa lipsahtaa sormista ja hajoaa metrin pudotuksesta.

Mutta. Komaru ei riko ohjainta, väittää sitä mahdottomaksi tehtäväksi. Mahtaa olla kestävä kapula, sellainen vanha Nokian matopelikännykkä. Monaca vain hymyilee pirtsakasti ja tokaisee sodasta ja Seuraajasta mehustellen, että kyllähän minä sen kuulkaa särjen. Juu ihan varmasti, en ole ennenkään särkenyt, ja tässä vain yhä seisoskellaan.

Pudota se ja anna painovoiman hoitaa loput.

Älähän komentele ipana.

Syntyy housuissasi.

Sekä Toko että Kotoko älähtävät. Viimeksi mainittu ei millään hyväksyisi Monacaa isosiskon seuraajaksi, mutta Monaca työntää jauhot suuhun kaikille, myös minulle. …Koska ei Monaca mikään seuraaja ole. Ei hän ole koskaan mitään sellaista väittänytkään, vaikka on Seuraajasta rutkasti lässyttänytkin.

Monaca would suck as a cessor.

Nyt kun mainitsit...

Komaru Naegi on Junko Enoshiman Seuraaja. Aivan. Kliseisesti sanottuna olisi pitänyt arvata, mutta en tullut tällaista vaihtoehtoa edes ajatelleeksi, vaikka nykytilanteen valossa skenaariossa on pelottavan paljon järkeä. Junkohan halusi vain epätoivoa ja suhtautui siksi kuolemaansa ja häviöönsä lähes psykoottisen onnellisesti, joten on vain pirullisen sopivaa, että äärimmäisen epätoivon päihittäneen Makoton siskosta tulee Seuraaja, joka rikkoo ohjaimen, tappaa lapset ja sytyttää sodan. Mikäs sen epätoivoisempaa?

En edes näytä Junkolta.

Electronic Artsin mikromaksut.

Komaru on paljastuksesta syystäkin shokissa, mutta ei syytä huoleen – Monaca on huolehtinut kaikesta. Future Foundationkin saa tietää heti ohjaimen hajonneen, koska maagi lähettää tilanteen ja oman julistuksensa Seuraajasta järjestölle. Kaikki olisi siis vain Komarun syytä.

Yksikin seuraa tilannetta juuri tästä kuvakulmasta.

Monokuma-aivopesukypärän avulla?

Haiji ärähtää pitämään korvani tukossa, koska selkeästi Monaca yrittää saada Komarun olemaan rikkomatta ohjainta. Ai mitä, haluaako Haiji sytyttää sodan? Nyt hän ainakin haluaa sen hemmetin ohjaimen. Komaru inttää lasten kuolevan. Haiji inttää mellakan jatkuvan ja muistuttaa muita tähänkin asti kuolleista. Sekä Toko että Kotoko inttävät, ettei Komaru liity mitenkään Haijin kauheaan kostoon.

Olisinpa syntynyt kuuroksi.

Onhan se karkeaa, karheaa, rasittavaa ja se menee joka paikkaan.

Kuinka pitkään jaksat jahdata minua Excaliburin huoltotunneleissa?

Oletko ajatellut lasten kuolevan joskus vanhuuteen?

Kirjoitetaan vihainen yleisönosastokirjoitus paikallislehteen.

Komaru Naegi on avain tähän kaikkeen.

Niin, mitä henkilökohtaista Towa Cityn mellakassa olisi Komarulle? Oli hän täällä vankina, mitä voi pitää melkoisen kurjana seikkana, mutta noin muuten protagonisti voisi teoriassa vain lähteä lätkimään koko pahuksen kaupungista katsomatta kertaakaan taakseen. Kaikeksi onneksi (?) Monaca veteli oikeista (tai täysin vääristä) naruista ja järkkäsi neidilleni syyn veriseen kostoon… tämän vanhempien avulla. Mitäköhän heille mahtaa kuulua?

Ovatko vanhempani kaiken takana?!

Olin vähän notta ei helvetti, kun tarinassa nähdään takauma viime luvun lopusta, jossa Monaca astui kidutuskammion hurmeiseen huoneeseen horisten jotain äidistä ja isästä. Tietenkin oletin tyttösen puhuvan omista vanhemmistaan, koska en vielä silloin tiennyt heistä juuri mitään. Aivan samaan tapaan Monaca höpötti äidin ja isän lapsesta syntyvän Seuraaja. Päivänselvää! Monaca viittasi itseensä. Paitsi ei sinnepäinkään.

Kylläpä minua nyt vedettiin viime luvussa höplästä!

Monaca pyytää Komarua terästäytymään.

Nyt minunkin tulee järjestää karhumellakka.

"Suck a dick, dumbshits!"

En läheskään joka päivityksessä.

Ei Reban uusintoja eiiiii.

…

….

…..

…...

…....

….....

….......

….........

….............

…..................

ISÄ NAEGI & ÄITI NAEGI, ÄÄRIMMÄISTEN TOIVOJEN ÄÄRIMMÄISET VANHEMMAT, OVAT KUOLLEET.

***

VAI NIIN. Kyllähän tämä nyt veti minutkin vähän hiljaiseksi, kun olin olettanut Komarun vanhempien olevan vain palkinto tarinan lopussa, jonkinlainen täky Komarulle selvitä koettelemuksesta hengissä ja palata onnellisen perheensä luokse. Muistan hyvin valokuvan Naegien perheestä, jossa Komarukin debytoi Trigger Happy Havocissa. He kaikki hymyilivät ja toivoivat Makotolle parasta. En tietenkään tiedä, ovatko vanhemmat oikeasti kamalia niuhottajia, mutta nyt sillä ei ole väliä, koska heitä ei enää ole. Pitikö tämän nyt mennä henkilökohtaiseksi? Hirtitte Komarun ja Makoton vanhemmat jumalauta! On myös mahdollista, että Monaca olisi lavastanut koko jutun jonkun muun vanhemmilla, mutta jotenkin en jaksa uskoa tuohon. Hassuttelusta huolimatta tässä pelisarjassa osataan välillä vääntää veistä haavassa sangen kivuliaasti.

Toko ei oikein tajua, miksi meille näytetään kuvamateriaalia satunnaisista tapetuista aikuisista. Onhan noita tullut nähtyä. Haiji on raivoissaan. Komaru lysähtää lamaantuneena polvilleen.

Jataron dioraamat olivat kyllä karumpia.

Ole iloinen, ettet ole tavannut Junkoa.

Ei taida tulla nyt yhteistä jouluateriaa perheen kanssa.

Monaca sen sijaan selittää tärkeänä äitihahmon kaiketi kirjoittaneen viimeisen viestinsä lapsilleen verellään lattialle, jonka jälkeen tämä kaatui ja viesti peilautui vaatteisiin. Maagi on niin kateellinen, kun eräillä on rakastavat vanhemmat. Tai no öh… oli.

Ei viimeisillä henkäyksillä mitään kirjoiteta vaan käsillä.

Ns. LEON-11037 -temppu.

Voisin summonoida isäsi paikalle, jotta kuullaan, kuinka paljon hän sinua rakastaa.

Jos perhe ei rakasta, syntyy tuommoinen.

Komaru havahtuu hiljalleen järkytyksestään mutisemaan valheista ja viimeinkin Toko yhdistää ilmiselvät pisteet, mutta ei käsitä, miksei tapettu äitihahmo kirjoittanut murhaajansa nimeä, kuten yleensä on tapana. Ellei tämä kaikki todellakin ole Komarun syytä. Monaca härnää häntä ihan tahallaan.

Komarun verkkokalvoille on piirtynyt...

...tämä!

Eivät makaa, roikkuvat.

Toko muistaa yhä Sayakan.

Ei nyt olla luokkaoikeudenkäynnissä.

Pelasi heitä kuin Kimbleä.

Komarun vanhemmille ei ruveta.

Kotoko arvelee Monacan vain huijaavan, mutta Haiji on toista mieltä, koska tässä kaikessa on pelottavan paljon järkeä. Komarunhan vanhemmat olivat hukassa, joten heidän näyttämisensä tällaisella hetkellä tuskin on sattumaa. Äijä yrittää usuttaa Komarua Monacaa vastaan, vertaa lapsia demoneihin ja vetoaa likkaani rikkomaan ohjaimen kaikkien kuolleiden vuoksi.