Epätoivon äärimmäinen akatemia: 276 - Another Episode

Tällä kerralla Danganronpa Another Episode: Ultra Despair Girlsin päättymisen voi spoilata skrollaamalla päivityksen loppuun, mutta en tekisi itsekään sellaista. Ohjainshow’n täytyy jatkua, kunnes se päättyy, näin yksinkertaista se on. En oikeastaan edes muista, miten tähän hankalaan tilanteeseen on päädytty, mutta ei se niin tarkkaa ole. Ohjain, se perhana, ei suostu millään rikkoutumaan, vaikka rikoin sen viimeksi aika monta kertaa napsiessani kuvakaappauksia Haijista ja Monacasta, joiden näkökulmat vaihtelivat mahdottoman dramaattisesti noin framen välein.

Komaru kahmaisee ohjaimen omistushaluisesti syliinsä kuin esikoislapsen. Haiji tivaa, mitä ihmettä hän oikein touhuaa, kun kapula ei sano ruts. Epämääräisen änkytyksen sijasta Komaru kertoo lasten saattavan kuolla ja ottaa esille näiden aivopesun, josta Haijikin kuulee nyt ensi kertaa.

Ärsyttääkseni.

Kyse oli kylläkin brainrinsestä.

Eikä se mene vihaiselle miehelle läpi, ei sitten alkuunkaan. Tuollainen tekosyy ei paina mitään moraalin vaakakupissa, kunhan kakarat saavat samalla mitalla takaisin aikuisten kokemaa tuskaa. Tokon mielestä äijälle on noussut kosto päähän, mutta Haiji on nyt Towa City never forget 20XX-20XX -moodissa ja pyytää meitä kuuntelemaan ulkoa raikuvaa eläimellistä kaiken menettäneiden möykkää.

Onko tämä nyt tällainen juutalaiskysymys?

Kostolla voi tehdä ihmeellisiä asioita.

Lobotomialla unohtaisi.

Onpa Excaliburissa kehno äänieristys.

Ihan kuin olisin nähnyt tämän pätkän jossain.

***

Haiji yrittää vielä parhaansa mukaan vedota Komaruun, joka sai aikuisten päät nousemaan lähimmästä satama-altaasta. Enää hän ei kuulosta raivohullulta vaan lähinnä epätoivoiselta, maansa (tai kaupunkinsa) myyneeltä. Siinä hän on oikeassa, että voisi tämä loppuakin joskus.

Luottokortitkin.

Ei ollut tarkoitus, sori.

Eipäs nyt heittäydytä apassiksi.

Yli kuusi päivitystä samaa kohtausta riittää Haijillekin.

Vaikea paikka ties kuinka monennetta kertaa.

Komaru voi herkistyäkin, mutta Tokoa ei höynäytetä. Hoksottimistaan tarkka tyttö ei hiillosta Haijia vaan tämän siskoa, jonka sodan osapuolet valkenivat vastikään hänelle. Valtiollisen tason sijasta sodan osapuolet ovat Towa City vs. Future Foundation. Monaca ei myönnä heti mitään, vaan antaa Tokon selittää.

Syttyy seitsemän tunnin sota.

Jos kaikkien kaupungissa maleksivien lasten päät räjähtäisivät, Future Foundationin copypasteagentit luulisivat mellakasta selviytyneiden aikuisten olevan syyllisiä. Towa Groupin osallisuus massatuotettuihin Monokumiin paljastuisi siinä sivussa, ja koska karhut edustavat epätoivoa, FF:ssa oletettaisiin aikuisten olevan epätoivon rippeitä eli juuri sitä paskasakkia (sori vaan, Hajime & ystävät!), jota maailmaa jälleenrakentava järjestö yrittää panna ruotuun ilmeisen tuloksetta. Future Foundationin pukujannuja ja -jannuttaria kun ei ole pahemmin näkynyt prologin jälkeen, joten järjestöllä tuskin on selkeää kokonaiskuvaa, mitä hittoa täällä on sittemmin tapahtunut tai kuka on vastuussa. Kuinkahan moni kaupungin ulkopuolella edes kuuli sen Toivon Soturien julistuksen ajat sitten? Tai sitten en yksinkertaisesti muista, koska tuosta on aikaa, öh, yli vuosi. Joka tapauksessa Towa Citylle kävisi erittäin huonosti, siis vielä huonommin kuin nyt, jos mahdollista.

Valittavat Unicefille.

Minua on aina hämännyt, voidaanko muitakin kuin Goodbye Despairin henkilöitä pitää teknisesti ottaen epätoivon rippeinä, jos he kuitenkin kannattavat Junkon ideologiaa.

Monaca myöntää Tokon teorian menneen jotenkin sinnepäin, mutta sota ei keskittyisi pelkästään Towa Cityyn, vaan eskaloituisi todellisten epätoivon rippeiden (heipä hei, Hajime ja ystävät!) saadessa tietää siitä. Kaupungista tulisi epätoivon uusi kehto, josta Junkokin olisi ylpeä.

Hyökkäämme toisiin galakseihin.

Kaupunki nimettäneen Zetsubou Cityksi. (zetsubou on siis epätoivo japaniksi)

Muut epäilevät koko juttua ja Haijikin on kääntymässä Tokon puoleen, sillä tämähän voisi tulevaisuusperustuslaisena välittää tiedon eteenpäin (sikäli kuin kukaan jonkun apulaisjäsenen sanaa uskoisi). Monaca virnuilee kaupungilla olevan jo entuudestaan epämääräistä karmaa Tragedian vuoksi, joten lasten päätön apartheid vastaisi infrastruktuurin purkutuomiota ja lasitusta kiertoradalta, olipa avainhenkilöä panttivankina tai ei. Kukaan kun ei tykkää säälittävistä lapsiuhreista.

Toko käännytetään FF:n ulko-ovilla.

Kouluammuskelut sanovat hei.

Tokolle valkenee lisää oleellisia asioita, sillä jos Monaca todellakin pyrkii lapsiuhrien kautta käynnistämään sodan, ei todellakaan liene sattumaa, miksi Towa Cityn perheelliset tapettiin mellakassa ensimmäisenä. Olihan siinä jo ideologiaakin taustalla, kun lapset (eli Toivon Soturit, koska muut aivopestiin) pääsivät kostamaan kokemansa vääryydet vanhemmilleen. Lopulta aikuisväki kutistui lapsettomaksi vastarintaliikkeeksi (Hirokoa ei lasketa, koska tämän Hiro on jo teini), joka ei tarpeen tullen epäröisi hetkeäkään kohottaa nyrkkiä omille lapsille, koska niitä ei ole. Niin, eipä niissä muutamissa siluettikeskusteluissa kukaan aikuinen angstannutkaan lapsensa sekoilevan keskustassa. Kun omia rakkaimpia vielä kiikutettiin kidutuskammioon teloitettaviksi ja snuffipätkät televisioitiin metropolinlaajuisesti, vähemmästäkin risoisi.

Varsinainen paratiisi.

Vihjaatko, että pitäisi ruveta perhettä perustamaan?

Tässähän tuntee itsensä ihan koekaniiniksi.

Vihaisen vastarintaliikkeen oli siis tarkoituskin syntyä lasten joukkomurhan syntipukiksi, vaikka se syntyikin passiiviseksi pelkuriposseksi. Yhtälöstä puuttuu vain… Komaru. Monacan vähemmän herttainen hihitys alkaa saada karhumaisia sävyjä.

Aina meidän sankareiden naruja vedellään.

Kuulostaisi herttaiselta, ellei olisi niin väärin.

Monaca järkkäsi kenties kulissien takana pelinappulat paikoilleen, mutta Komarun varttuminen nolostuttavasta itkunyhveröstä epätoivon ylittäväksi toivoksi oli ihan tämän omaa syytä/ansiota. No anteeksi nyt kauheasti, kun olen veljelleni sukua ja toivoa tursuaa joka tuutista. Kuten Nagiton kohdalla on tullut vähän liikaakin huomattua ja kuten Monaca nyt ilkeästi muistuttaa, toivosta voi olla runsaasti riesaa. Kun Komaru toi tullessaan toivon kaiken menettäneiden aikuisten keskuuteen, ei siitä mitään käsi kädessä nuotiotulella rallatettua kumbayata seurannut. Aikuisista ei tullut koston enkeleitä… vaan koston demoneja.

En hyväksy, että kuvakaappauksiani käytetään ilman lupaa.

Ikinä en enää palaa Towa Cityyn.

Monaca oppi kaikenlaista toivosta Nagitolta.

Uskoni ihmiskuntaan = 0.

Kuuleehan sen jo ulkoakin, jossa destroy-messuamisen ydinsanoma on muuttunut.

***

Ellei jopa revengeancen vuoksi.

Aivan niin, nuo aikuiset ovat kuulleet tämän kaiken – pienimmätkin yksityiskohdat Towa Groupin likapyykistä ja räjähtävistä monokypäristä. Nyt demonit janoavat lasten joukkomurhaa turhautuneina tarinan venähtäneeseen kliimaksiin. Monaca myhäilee kaiken olevan Komarun syytä.

Yhden sanan hokemiseenkin kyllästyy joskus.

Olisihan se komean näköistä, kuin Scannersin se yksi kohtaus monistettuna.

Kaunista.

Aina saa kärsiä ja hävetä.

Tokon syytettyä Monacaa (kuinkas muutenkaan) Haiji ei käsitä, miksi sotaa toivonut pikkusisko ei alusta asti halunnut ohjaimen rikkoutuvan. Olisimme säästyneet hitonmoiselta ramppaukselta Excaliburin uumeniin ja hitonmoisemmalta keskustelulta, jos Monaca olisi yksinkertaisesti katkaissut kapulansa ihan itse. Monaca tuhahtaa, ettei sellainen sovi Seuraajalle.

Jaetaan vika, jottei kellekään tulisi paha mieli.

Ei tuollainen hento pikkutyttö jaksa rikkoa ohjainta.

Seuraaja panee alamaisensa rikkomaan asioita.

Ja nousee seisomaan, mikä on dramaattista ainakin kahdelle henkilölle salissa. Haijin ja Kotokon ei edes tarvitse angstata, miten mukarampa on vedättänyt heitä kaikki nämä vuodet, kun Toko päivittelee, miten tähän koko tilanteeseen on päädytty.

Tässä kuuluu sellainen Spyro poimii jalokiven -ääniefekti.

Kaikki ne vuodet Haiji työnsi siskoaan kaikkialle.

Jossain kämmättiin.

Monaca lätkäisee Komarun eteen valinnan, jonka muistan taatusti jo unissani, mutta tällä kertaa ymmärrän vaihtoehtojen seuraukset paremmin. Riko ohjain. Tapa lapset. Käynnistä sota. Se syöksee maailman takaisin epätoivoon. Älä riko ohjainta. Tapa aikuiset. Anna Towa Cityn mellakan jatkua. Se syöksee maailman takaisin epätoivoon.