Epätoivon äärimmäinen akatemia: 258 - Another Episode

Towa Cityn tunnistaa japanilaiseksi kaupungiksi, koska kaikkien taivaisiin kohoavien lasipalatsien, maan alla möyrivien metro-/viemäriverkostojen ja hotellien, sairaaloiden, siltojen, katujen, kōbanien, sivukauppojen, kuppiloiden, pachinkohallien, kulkuneuvojen ja sen sellaisen citymaiseman keskelle on pudotettu kaistale kauneinta idylliä menneiltä vuosisadoilta; pieni pelkistettyjen kirsikkapuiden ympäröimä shintopyhättö, johon kelpaa astella arjesta rauhoittumaan ja huitomaan Samidare-miekalla. Tänne kukaan ei ole rohjennut raahustaa kuolemaan ja kaiken pilaavat kakkapäätenavat loistavat poissaolollaan samaten kuin kauhukarhut. Ja kartta, koska kamiherran huoneessa osaa kulkea ilmankin.

Ennen kuin kapuan portaat huipulle resitoidakseni ikiaikaisia munkkiloruja, Toko huikkaa, onko minulla hetki aikaa. No siis… toki? Ajattelin kyllä tässä paeta Towa Citystä ensin, mutta kuunnellaanpa nyt sitten. Kumppanini miettii, onko kaupunkikarkaaminen välttämättä sittenkään paras ratkaisu. Tähänkö tämä nyt jo päättyykin? Tuskinpa sentään, en tiedä miten reagoisin, jos lopputekstit lävähtäisivät näytölle muutaman minuutin kuluttua. Komaru puolestaan kysyy, aikooko Toko jäädä kaupunkiin, vaikka vastaus onkin selvä, koska Toko on ollut alusta asti Isäntänsä perässä. Komaru ei oikein tiedä, tulisiko Tokon jäädä tänne oman onnensa nojaan, mutta yksin tähänkin asti selviytyneestä lyylistä ei kuulemma kannata olla huolissaan. Toko ei tuumi Komarun kehuihin mitään, mutta on silti pahoillaan, kun tämä joutui tällaiseen myllytykseen.

En minä pakoillut kuukautta seuraavaa blogipostausta.

Landella on mukavaa.

Toko on jo ihan riittävän huolissaan itsestään.

Aina pitää Komarua kantaa kaikkialle.

Sinäkö olet kaiken takana?!

Aution aukion nurkkaan on sysätty viesti, jossa jonkun vaimo joutui melkoiseen myllytykseen.

Voit pitää tuota avioerona.

Komaru innostuu rähjäämään lasten olevan kamalia. Nagisa ei ole vielä kavunnut omia aikojaan temppeliportaikon huipulle, vaan liittyy keskusteluun sodasta, jossa viattomien kuolemat nyt sattuvat kuulumaan asiaan, koska edistystä ei tapahdu vuosienkaan jälkeen hyväsydämisyydellä. Koska Toivon Sotureita ei kohdeltu kotikaupungissa ihmisinä, olisi irvokasta, jos he eivät olisi ryhtyneet vastarintaan. Mitä muka Komaru olisi tehnyt heidän potkuhousuissaan? Vastannut samalla mitalla takaisin? Mikä on oikein maailmassa, jossa heille ei annettu onnellista lapsuutta? Toko ärähtää, että he olisivat voineet hankkia vetoapua virkavallalta tai hallitukselta. Niin, onkohan täällä kuultu esimerkiksi huostaanotosta? Tosin en ole ottanut selvää, kuinka helposti kakarat pelastetaan Aasian maissa ongelmaperheiltään, kun perhesiteet ovat kuitenkin siellä käsittääkseni aika kova juttu.

Voi ainakin yhden jättää henkiin.

Nagisa on lukenut Sun Tzua.

Olisitte edes metaihmisiä.

Anarkistit sanovat pffft.

Nagisa ei luota aikuisiin ammattikunnasta riippumatta. Sen sijaan kohtaloon hän luottaa, sillä Towa Cityn kovaosaista viisikkoa se yhdistää. Kohtalo yhdistää kaikkia lapsia, jotka luovat ideaalin paratiisin. Muuta kiihkoideologista horinaa hänellä ei ole, sillä seuraava juttutuokio säästetään temppeliaukiolle. Toko irvailee vielä, kuinka tolkutonta on, että kaupungin kaikki lapset ovat Toivon Soturien perin murhaisassa remmissä. Kaipa lopussa sitten paljastuu, että Monokuma-kypärät erittävät aivopesusignaalia. Eikä Toko piittaa tippaakaan pentujen ankeasta lapsuudesta, jonka verukkeella aasialainen aikuisapartheid oikeutetaan.

"After an infinite regression, we arrived at an answer: it's adults all the way down."

Tappaisitte lapsuuden käsitteen.

Aukiolta poimin vielä krääsäpömpeleistä satunnaista krääsää, luoteja ainakin, ja kapuan jyrkät Odessan portaat torii-portin alta ovelle, joka vie varsinaiselle temppeliaukiolle. Sen verran tiirailin korkeuksiin noustessani maisemia, että tuumin niiden olevan tunnelmallisia. Kaupungin skybox oli kaunis myöskin. Yritin olla kääntelemättä kameraa citysiluetin alapuolelle, jossa avautui pieni kaistale mustaa limboa, joka kertoi tämän olevan peliä ja että ehkä kaikkialle ei pidä katsoa. Lisäksi haahuilu palkittiin, kun bongasin toriin takaa kimallusta. Jataro-tarra, olet minun, jo neljättä kertaa.

Jossain täällä kuvattiin Panssarilaiva Potemkin.

Pyhiä portteja kimalluksella sotketaan, rienausta.

Nagisan naama on sopivasti sensuroitu Open-viestillä.

Temppeliaukiolla pakoreitti paljastuu, koska eihän nyt Nagisa meitä selkään puukottaisi?

00:16 Oletat minua kääpiöksi.

00:28 Kuitenkin vie temppelin siivouskomeroon.

***

Niin no, kyllähän tuosta aukosta kenties riutunut kissa livahtaisi. Komarulla ei välttämättä ole röörin ahtaus (tai anorektinen laihduttaminen) päällimmäisenä mielessä, mutta jokin tyttöä silti kaihertaa vapauden kynnyksellä. Nagisa ihmettelee, mitä vielä jahkailen, kun tuosta pääsee ulos kaupungista ja ehkä taajaman haja-asutuksestakin. Komaru myöntää halunneensa paeta, mutta… mitä? Ainakin Tokon mielipidettä pitää kysyä ensin, se on selvää. Toisaalle töllistelevä Toko tuhahtaa evvk, tee mitä lystäät.

Pettymys yhdessä kuvassa.

No en tuosta.

Komaru halusi aina juuttua puolimatkassa.

Voin kuule ahtaa sinut tuonne.

Vaivautunutta emmätiä-pattitilannetta ei kestä pitkään, kun näyttämölle marssii maireasti itse Palvelija, joka ilmeisesti on roikkunut näillä kulmilla luvun alusta asti. Miekkosenhan takana kohosi punaloisteessa kylpeviä kerrostaloja, joita ei muualla pelissä ole näkynyt. Eikä alati nöyryytetty Nagito ole vieläkään putsannut tuhrittuja kasvojaan. Ehkä hän kantaa ristinollanaamaansa ja tollon stigmaansa karvaaseen loppuun asti, mutta pirullisen lipevän ylimielinen hän silti on, ja tästä minä nautin. Onhan Nagito ”Palvelija” Komaeda kuitenkin ehdottomasti pelisarjan parhaita ja yllätyksellisimpiä hahmoja. Kuka tässä on kenenkin vanki? Nagisa ainakin on hyvin, hyvin hämmentynyt Palvelijan sooloilusta. Mitä hittoa äijä täällä touhuaa?

Vähintään minuutin myöhässä.

Juoniseikkojen vuoksi.

Palvelija tuli tietenkin pysäyttämään Komarun paon, jottei geneerinen epä-äärimmäinen tylsimys vain antaisi periksi ja hylkäisi ystäväänsä. Nagisa on täysin ällikällä lyöty, mutta Palvelija vain toteaa jokseenkin neljänteen seinämään nojaillen, että pelin päättyminen olisi pettymys. Nagisa muistuttaa Palvelijaa tämän asemasta ja inttää, että Komarun on lähdettävä paratiisin vuoksi.

Painan Vitan virtanappia, etkä mahda yhtään mitään!

Tarvitaan vain pari takaperoista askelta ja horjahdus.

Nvidia - the way it's meant to be played.

Naamalla on yhä tilaa väriliitutöherryksille.

Palvelija kummastelee, onko paratiisi oikeasti peliä tärkeämpää. Tässä ei siis viitata Another Episodeen pelinä (koska se olisi hiukan liian paksua) vaan demonijahtiin, jonka pommiranneketta Komarulla ei enää ole. Palvelija keskeyttää Nagisan ja kertoo oikean vastauksen, jonka kersankin olisi voinut olettaa tietävän. Peliähän tämä kaikki vain on, ja jos Nagisa olisi oikeasti halunnut keskittyä paratiisiin, aikuisten joukkoteurastus olisi voitu keskeyttää häiritsemästä. Palvelija otaksuukin Nagisan sooloilleen, koska lapsellinen Monaca oli ihan täpinöissään demonijahdista. Toisin sanoen Nagisa on… petturi.

Pikku Kakkosen nauhoittaminen.

Paratiisin rakentelukin vaatii sivupuuhastelua.

Behaver.

Trigger Happy Havocin petturi paljastui nelosluvussa ja Goodbye Despairin vitosluvussa, joten Another Episode jatkaa samoilla linjoilla.

Kersa menee täysin pois tolaltaan ja sopertaa välittävänsä ystävistään, jotka odottavat johtajaltaan paljon. Palvelija neuvoo Nagisaa alentuvasti rauhoittumaan ja jättämään tilanteen hänelle. Katkeraa itkua tuhertava Toivon Soturi sadattelee ja pinkoo pois.

Voisit mennä aina takaisin opiskelemaan.

Nagitolle ei ruveta.

Tuossa on sopiva poistumisväylä ihan vieressä.

Mitä, eikö Tokoa tarvita näyttämöllä?

Kun tytöt ovat keskenään pelottavan pojan seurassa, Palvelija toistaa pettymyksensä. Komarun sisarussuhde kiinnosti häntä kovasti, mutta yhtä kaikki pelin soisi päättyvän oikeaoppisesti. Oikeastaan hämärähemmo ei ole niinkään pettynyt Komaruun… vaan Tokoon, joka ei vieläkään ole luonut katsekontaktia vaan toljottaa epävarmana lähintä seinää ja ulvahtaa kuultuaan nimensä, koska ei taatusti tykkää tulevista paljastuksista. Komaru kenties vähemmän. Palvelija kun luuli hieroneensa sopimuksen Tokon kanssa. Komaru tuli kärrätä Toivon Soturien pääkallopaikalle ja vaihtaa panttivanki Isäntään. Komaru ei usko korviaan, silkkaa valetta tuollainen. Toko on vaiti.

Menimme kiertotietä.

Palvelija on saanut tarpeekseen ...-tekstilaatikoista.

Olen yhtä arvokas kuin Togami!

Ja aprillipäivään on pitkä aika.

Palvelija pyytää protagonistia muistelemaan menneitä. Silloin ensimmäisessä luvussa Komaru laskuvarjopudotettiin lentävästä Toivon tukikohdasta sairaalan katolle, jossa tapasin Tokon. Tai no Genocide Jackin aluksi. Melkoinen yhteensattuma, eikö vain? Ei niinkään, sillä Tokolle kerrottiin, mihin Komaru putoaisi. Vähintäänkin tuulet olivat suotuisia, sillä olisin voinut pelmahtaa johonkin läheiseen radiomastoonkin.

Koska se näyttäisi hyvältä animepätkässä.

Plus miinus pari kilometriä.

Tuota kutsutaan onnekkaaksi sattumaksi.

Toko on auttanut Komarua tähän asti kaikessa, koska Palvelija kyhäsi pyhän sopimuksen ja rukkasi siinä sivussa demonijahdin pelitasapainoa. Komaru sai prologirytäkässä kadottamansa hakkerointipyssyn takaisin juurikin Palvelijalta, joka passitti seikkailun varrella satunnaisia monolapsia tuomaan uusia totuusluotimalleja ja muita lahjoja. Monokumat eivät räjähtäessään pudottelisi satunnaisesineitä ilman Palvelijaa, joka piti myös huolta etenemisreitistämme Towa Cityn verisellä raitilla. Ilmankos backtrackaus olikin toisinaan mahdotonta, kun paluureitille oli ilmestynyt mystisiä ruumisläjiä tai epämääräistä kivimurskaa. Nagito Komaeda on toisin sanoen Another Episoden pelinjohtaja. Demonijahdin pointtina oli ehkä alun perin se, että Toivon Sotureilla olisi hauskaa, mutta Palvelija halusi onnettoman kaikesta kitisevän heittopussi-Komarun kasvavan matkan varrella.

Vähän aikaa mietin, kun vaikeustasoa valitsin.

Olenhan saanut jo melkoisesti tasoja.

Palvelija iski häiriintyneen mielensä Komaruun tasan siksi, koska tämä oli Makoton sisko. Häiskä kihisee kiukusta kertoessaan, ettei ollut todistamassa tuhannen auringon voimalla vihaamansa Junkon kuolemaa Makoton epäsuorissa käsissä. Nyt Palvelija piti huolta ykkösrivin paikasta seuraillessaan Komarun toiviomatkaa toivon jumalattaruuteen. Lisäksi tytössä kiehtoi täydellisen tylsä tavanomaisuus verrattuna veljeen, Toivon Symboliin.

Koska olet normaali tyttö, joka ei osaa mitään.

Kaupungissa oli tuolloin ruuhkaa.

Kyllä menee jatkumo mielenkiintoiseksi, jos Naegien perheessä on salattu äpärälapsi, joka onkin se todellinen toivo.

Koska Palvelija on Nagito Komaeda, joka on vasta pääsemässä höpöjutuissaan vauhtiin, pääsen/joudun kuuntelemaan harhaista esitelmöintiä toivosta, joka ilmenee heikkojen altavastaajien, häviäjien riveissä. Tuollaiset luuseritarinat vetoavat kansan syviin riveihin, koska kansan syvät rivit ovat itsessään heikkoja. Toivo auttaa heitä jaksamaan.

Onpas Teruteru käynyt salilla.

Sumopainissa on vain goljatteja.

Ihan kuten Rocky-elokuvat.

Palvelija uskoo täydellisesti Komarun loiston ylittävän tämän veljen, mutta kasvukäyrä ei ole vielä päättynyt. Viimeinen pomotaistelu odottaa yhä tuolla jossain, ja nyt kuulemma ollaan vasta puolimatkassa. Nagito Komaedan silmät täyttyvät huru-ukkouden sameasta pyörresynkkyydestä, kun nuori, vakavasti sairas mies anelee transsissa Komarua pelastamaan kaupungin epätoivolta kameran aaltoillessa porukan ympärillä. Komaru ei tajua yhtään mitään roolistaan universumin perusrakenteissa. Palvelija tajuaa, että olisi kai pitänyt olla innostuneempi asian suhteen. Niinpä hän hyppää vielä kerran kahjomoodiin ja toteaa tunnuslauseensa, koska toivo voittaa aina. Hän on valmis vaikka olemaan itse epätoivo, jotta se murskattaisiin.

Et nyt spoilaa pelin loppua.

Näytän sinulle tien lähimpään hoitokotiin.

Komaru ei ole vielä syvällä Danganronpan toivoskenessä.

Lisää hautakivisitaatteja.

Tuo nähtiin viimeistään Jabberwock Islandilla.

Mutta tämä ei ole Nagiton tarina (vaikka Nagito-spinoff hieno olisikin), sillä Komarun tulisi olla uteliaampi huijari-Tokon roolista tässä kaikessa. Mestarikirjailija on yhä vaiti, mutta kuuntelee silti järkyttyneen ystävänsä epäuskoisia puheita valehtelusta.

Hän on vain erilainen nuori.

Pelataanko korttia?

Maapallon muoto on vastauksessa vaakalaudalla.

Toko miettii, ettei olisi kannattanut pelata Totuutta vai tehtävää.

Toko aktivoi mykän sivupersoonansa.

Joten Toko vastaa, jopa tylyttää. Hän suojeli ja tuki Komarua vain ja ainoastaan Isännän vuoksi ja on jopa ihmeissään, kun tyhmä tollotyttö luotti häneen. Häneen! Jakomielitautiseen, epänormaaliin puolisarjamurhaajaan! Kukaan muu ei ole koskaan luottanut Tokoon, joten valehtelu päin naamaa ei ole ollut homma eikä mikään. Hän ei jaksa käsittää, miksi Komaru jaksoi uskoa häneen.

Minä uskoin sinuun! Noin kaksi minuuttia!

Togamin sake on parasta alkoholia.

En missään vaiheessa sanonut nimeäsi kahta kertaa peräkkäin.

Tunteilla ei leikitä tai kuvatekstihassutella.

Vain yksi sivupersoona on vielä normaalihkoa.

Toisaalta teki luottamus tiukkaan toiseen suuntaankin, kun Toko on pitänyt toveriaan alusta asti sietämättömänä. Mitäs Komaru oli niin pässi, kun häneen uskoi? Tässä sitä nyt ollaan, tyhmä normaali tyttö, joka ei osaa mitään, ja täydellisen epäsosiaalinen sadomasokistinen mielisairas. + Nagito Komaeda.

Kyllä nyt tykitellään dissauksia täyslaidallisella.

Nagito vain myhäilee hyväksyvästi.

The Set Up of Komaru Naegi by the Coward Toko Fukawa.

Komarun tuhertaessa järkyttynyttä itkua ja Tokon tuhertaessa raivonsekaista itsesääli-itkua Palvelija hipsii takavasemmalle temppelin huomaan ja antaa tytöille tilaa, mutta ei varsinaisesti hengitystilaa. Hän vain toteaa maireasti, että ehkä Tokon kannattaisi kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Vihamielisen säälimättömän dissauksen vuoksi Komaruhan voisi ahtautua tuohon kissankoloon ja paeta iäksi, mutta mitähän Isännälle kävisi?

Asteikolla nollasta kymppiin jossain kolmosessa.

Pahus.

Toko puristaa etälamautintaan.

KOMARU NAEGI VS GENOCIDE JACK!

Se on nyt menoa.

Voi pojat ja tytöt ja sukupuoli-identiteetiltään yhteiskunnallisesti haasteelliset, tätä hetkeä on odotettu ainakin siitä asti, kun puolispoilauduin trophylistasta, mutta tästäkin huolimatta tämä vääjäämätön yhteenotto oli vain ajan kysymys, sillä kipakkaa sananvaihtoa on käyty puolin ja toisin alusta saakka. Mikä peli se Another Episode olisi, jos ei se panisi rikkinäisiä päähenkilöitään tappelemaan toisiaan vastaan?

For serious!

Kissatappelu voi olla yllättävän vaikea, jos siinä keskittyy vain pakoilemaan piittaamatta menosta ja melskeestä. Sen huomasin, kun keskityin ”nappaanpa nyt pari kuvaa ja menen nukkumaan” -testisessiolla hassuttelemaan ja pääsin hämmentävän nopeasti hengestäni. Tosiasiahan kuitenkin on se, että Genocide Jack on kuolematon luonnonvoima. Nähdäänhän se muussakin pelissä, kun umpikahjon pikkuhousuihin hyppää ja huomaa, etteivät Monokumien kynnet aiheuta minkäänlaista vahinkoa, vain tilapäisen stunlockin. Siksipä Jackilta puuttuukin hiparipalkki. HUDissa komeilee vain hitaasti hupeneva paristopalkki, jonka tyhjennettyä Jack tokoenee (sic). Sama palkki ilmestyy Vitan oikeaan ylälaitaan bossipalkiksi, mutta totuusluodeilla siihen ei ole mitään vaikutusta mallista riippumatta, sillä indikaattori hupenee omia aikojaan. Miksipä en siis pakoilisi ja antaisi neiti kansanmurhan pökertyä?

Kiipeän tuon aidan yli ja kyllä sitten harmittaa!

Siksi, että bossimatsissa on sellainen vitsi, että toisinaan Jack loikkaa temppeliaukion koristeelliselle lampulle – niitä on tietenkin kolme, koska Nagisa tyrkkäsi neljännen kumoon salakäytävän tieltä – tasapainottelemaan, heittämään tyhmää läppää ja ennen kaikkea latailemaan akkujaan. Tarkemmin sanottuna etälamautintaan, joka aivastusten ohella pakottaa Tokon Jackiksi.

Siveellisyys?

Varsin pian minulle siis valkeni, että Jackin lataustauot tarkoittavat omaa offensiiviani, joka tulee kohdistaa nimenomaan etälamauttimeen. Mistään millintarkasta ammuskelusta ei kuitenkaan käsittääkseni ollut kyse eikä sellaista vissiin vaadittukaan. Jäi ainakin mielikuva, että kun Jackia räiskii tämän ladatessa vahinkoa aiheuttavilla luodeilla ylävartalon suuntaan, se riittää, eikä latauspalkki täyty. Lopulta Jack loikkaa takaisin tantereelle huitomaan saksillaan tavaramerkkimanöövereitään ja kikattamaan. Nagitokin uhoaa lipeviä juttujaan areenan taustalla. Sääli, ettei häntä voi ampua.

Mitäs täällä tapahtuu? Vastaus seuraavassa kappaleessa!

Varsin nopeasti kävi myös ilmi, että Jackin saksien strippausvaikutus ei jäänyt pelkkään hellä-Kotokon siveettömään riisuntaan, sillä jos Komarulle tulee riittävästi runtua, pois repeytyvät sekä koulupuku että pöksyt. Siinä sitten alusvaatteisillaan somasti hipsitään pyhän shintotemppelin kaakeleilla. Minun taidoillani ärhäkältä Jackilta kuitenkin tuli turpaan sen verran, että Komarun herkkää hipiää näkyi enemmän kuin zettai ryōiki sallisi. Pikkutuhmuus sallittakoon hassuttelun verukkeella. Lisäksi hepenet toimivat ekstrahipareina, sillä sydämet alkavat huveta vasta tyttöseni keikistellessä Elloksen alusvaatekatalogin sivuilla.

Olisinpa hiekkarannalla.

Muussa kehossa aiheuttaa lievää kutinaa.

Lakkaa narratoimasta ja mene töihin.

Kamppailu taukoaa lopulta yllättävän vikkelästi ja minua kovasti murhannut tyttö tuupertuu tajuttomaksi ja toteaa sen tokouduttuaan itsekin, joten sairaalareissua tästä ei tullut. Toko hoksaa hävinneensä ja pyytää Komarua pakenemaan, sillä seuraavalla kerralla hän joutuu ottamaan taistelun tosissaan. Komaru hoksaa Tokon hävinneen ja muutenkin ilkeilleen aiemmin tahallaan, jotta hän joutuisi pakenemaan.

Kaikuuko täällä?

Voin aina aloittaa pelin alusta ja antaa sinun voittaa.

Toko sai kenkää ala-asteen teatteriryhmästä.

Toko ei tajua, mistä hän höpisee, mutta Komaru tietää, kumpi heistä on vahvempi. Toko on pitkään hiljaa, mutta mutisee, että ilman häntä Komaru olisi ollut aloitekyvytön. Ainahan Komaru häneltä kysyi mielipidettä. Toko halusi antaa hänelle mahdollisuuden, koska he olivat yhdessä tähän asti. Palvelijan tulo kuvioihin näyttäisi kuitenkin saaneen Tokon hiukan toisiin ajatuksiin ja samalla toivo menetti miekkosen suussa merkityksensä. Palvelija vain miettii, mitäköhän Isännälle mahtaa tapahtua.

Vinopenasta nousee ainakin puoli kiloa enemmän.

Voin kuvitella saman repliikin TokoXTogami-fanficiin.

No chance in hell.

Toko voi olla onnellinen, ettei joutunut samalle saarelle.

Keskiaikainen kidutus aloitetaan Togamin valtaa hohkaavasta purppuravaltikasta.

Seuraa Another Episoden toistaiseksi pisin animevälivideo, jossa erinäiset välit selvitetään, jotta minun ei tarvitse välttämättä kirjoitella niistä, koska mitä miellyttävin setti puhukoon puolestaan.

***

Ystäviä loppuun asti, jee! Eikä toivottavasti enää angstailua. Nähtävästi se kaikki johti tuohon, ja nyt tuo on ohi, joten elämässä ja hahmonkehityksessä eteenpäin. Vielä on varaa Komarulla ja Tokolla kasvaa johonkin suuntaan. Ehkäpä Palvelijan jalkaviillotkin kasvavat Goodbye Despairiin mennessä umpeen. Tällä haavaa (heh heh) Palvelija tuumii itsekseen, ettei anna haaverin haitata. Tytöt rymistelevät hiillostamaan häntä. Toko vaatii tietää, miten Isäntä pelastetaan. Helppoa, viimeinen pomovastustaja on päihitettävä. Ihan kuten niissä videopeleissä. Prinsessakin pelastetaan, vaikka Togami ei perustanekaan mairittelevasta vertauskuvasta.

Miksi Nagito Komaeda viittaat minuun koko nimelläni?

Siinä sellin vieressä on semmoinen iso vipu.

Tuollaista epäuskottavuutta tapahtuu vain vanhoissa tasoloikkapeleissä.

Kaikkia naruja vedellyt Palvelija ei kuitenkaan järkännyt Komarun ilmalaivakäyntiä kersojen huostaan silloin joskus. Hän vihjaa jotain kumppaneistaan, mutta ei ole perillä heidän liikkeistään. Niin, eletään aikaa, jolloin epätoivon rippeet eli koko pahuksen Goodbye Despairin hahmokaarti riehuu vapaalla jalalla kylväen tuhoa, kuolemaa ja epätoivoa. Nagito viittaa ilmiselvästi Hajimeen eli tietenkin parhaillaan Izuru Kamukuraan ja muihin Jabberwock-interventiota tarvitseviin Hope’s Peakin ongelmatapauksiin. Ovatko siis epätoivon rippeet myös Towa Cityn invaasiossa epäsuorasti mukana?! Tai sitten Toivon Soturit kaappasivat karhuillaan Komarun ilmalaivaansa ja Palvelijan höpötys on vain nokkela viittaus johonkin suurempaan, jota ei Another Episodessa nähdä.

Ai oletko sinäkin petturi niiden joukossa?

GUNDHAM TANAKA.

Uusi peli alkaa ihan pian tropiikissa.

Palvelijan rooli voi pelissä olla toistaiseksi tauolla, mutta hän kyllä yhä luottaa sokeasti siihen, että kyllä nämä toimintatytöt päihittävät epätoivon. Toko yrittää päihittää oksennusrefleksinsä. Komaru uskoo, että Togami kyllä löytyy, kunhan häijyt pennut saadaan aisoihin. Hän ei aio hylätä Tokoa, jonka ansiosta hän on päässyt tänne asti.

Voisit ihan totta kirjoittaa näistä aforismivihkosen.

Höhö mene hoitoon vammainen.

Tokolla lienee kokemusta.

Kyynelkaasua kaikkialle.

Toko kaipaa pelastusta, on mieleltään hämärin, sielultaan musta.

Palvelija antaa vielä summittaiset matkaohjeet pelin loppupuoliskolle. Kuten Shirokumalta vastarinnan tyyssijassa kuulinkin, rakennus nimeltä Towa Hills on radiointerferenssin lähde. Lisäksi se on Toivon Soturien tukikohta. …Mikäs se ilmalaiva sitten oli, liikkuva varatukikohtako? Joka tapauksessa Towa Hillsin etuovelle ei kannata käppäillä feissaamaan, kun Monokumia tulvisi ovista, ikkunoista ja viemäriaukoista.

Myyriäkö nuo nykyään ovat?

Komaru ei ole aloitekyvytön, vaan keksii pyytää apua Shirokumalta ja Haijilta. Haiji varmasti arvostaa tosi paljon, kun ärsyttävät teinit tulevat kolmatta kertaa uhoamaan ja karkaavat varmaan toistamiseen sellistä, mutta hippikarhuun voi ainakin luottaa. Vähintäänkin heitä kaikkia yhdistää se, että lapset on pysäytettävä ja maailma pelastettava. Komaru uskoo, että Tokon kanssa he pystyvät kyllä siihen. Palvelija ei voisi olla Komarun kasvusta onnellisempi.

Haijilta tulee get the fuck out of here, Shirokumalta halauksia muttei mitään konkreettista.

Ihanan naiivia!

Muistin lainauksen yhdestä aamupiirretystä.

Voidaan me välillä riidelläkin.

ZA WARUDO.

Palvelijakin tietää maailman kehnoimmin varjellusta salaisuudesta eli vastarinnan sijainnista viemärissä ja kertoo avuliaasti, että maan alle metroverkostoon pääsee kaupungin liikekeskuksesta. En voinut olla tirskahtamatta, kun keltaisella korostuksella dialogiin ilmestyi sininen rakennus, johon kiinnitin väkisinkin huomiota viime päivityksessä samoillessani Towa Cityn kaduilla. Siellähän se kovin pekuliääri kerrostalo kohosi pommikumarivitalojen itäpuolella todennäköisesti kartta-alueen toisella puolella.

Onneksi emme ole värisokeita tai olisimme hukassa.

Toko tulkitsee matkareitin kuitenkin ansaksi, mutta Palvelija vain haluaa vilpittömästi tukea meitä. On hepulla taatusti salainen suunnitelma, joka paljastuu pelin loppupuolella, mutta sinne on ensin päästävä. Toko ei juonittelusta piittaa, vaan levittää suojelurinkinsä Isännän lisäksi Komarun ympärille, vaikka henki menisi.