Epätoivon äärimmäinen akatemia: 260 - Another Episode

Risteysristeily vaihtuu melko lineaariseksi käytäväkomppaukseksi, koska Japanin metroverkosto on muutenkin niin monimutkainen, ettei sekavaa sokkeloa tarvita. Toiviomatka tänne asti palkitaan hetimmiten tallennusankalla ja sen viereen kyhätyllä kauppakojulla, jonka äärellä kauppiaskersa seisoisi kärsivällisesti, vaikka olisin rampannut kaduilla kolme kuukautta.

Lay of the question mark shaped land.

Myynnissä on tuttuun tapaan kourallinen uutta adverbiblingiä aseistusta koristamaan ja Genocide Jackin pelibalanssin särkevä päivitysarsenaali. Vaikka massia olenkin netonnut massikyvyt aktivoituina, kaikkeen ei ole varaa; ei varsinkaan saksiin, mikäli priorisoi blingin. Ja minähän priorisoin hassaten kukkaron muutamaa hunttia vaille tyhjäksi, ja siltikin yksi adverbi jäi odottelemaan seuraavaa kauppareissua, joka toivottavasti tulee vielä vastaan. Pahasti näyttää silti siltä, että ellei moolahia tulvi pelin loppumetreillä ovista, ikkunoista ja saniteettitilojen hajulukosta, kaiken ostelu jää osittaiselle New Game plussalle.

Onpas eroottisuus vauhdikasta.

Pyörittelin blingiä totuusluotivalikossa hienovaraisesti siten, että nyt hajotusluotikin on vihdoin viimein Excellent, vieläpä ylpeästi ja energisesti. Toki netissä joku autisti on laskenut tarkkaan Excel-taulukoissaan ja 90-luvun TI-laskimella optimaalisimmat blingiyhdistelmät kullekin totuusluodille, mutta minulle riittää, että kaikki kombot ovat yhtä excellent kuin Bill & Ted. Nyt ne ovat.

Käytävä johtaa metroasemalle, jossa on hiljaista, kunnes leidini avaavat leipäläpensä. Tokolla olisi asiaa, sillä hän haluaisi varmistaa, ovatko he tosiaankin ystäviä, sillä ystävyyden ykkössija on varattu siitä huolimatta Isännälle, mutta Komarun pitäminen kakkossijalla kaihertaa häntä kummasti. Komaru ei ihan usko Tokon tietävän, mitä ystävyys tarkoittaa. Toko kertoo käsitteelle vähän sinnepäin ajautuvia määritelmiä, mutta oikeasti Komarukaan ei ole siitä perillä. Toistaiseksi hänelle riittää, että matkakumppani on oma eksentrinen itsensä.

Komaru, ikuinen kakkonen.

Se on se pitkäikäinen amerikkalainen sitcom.

--ids.

Ystävyys on vaikea aihe kaikille.

Keksi itse ystävyytesi.

Vaikka Toko itseään ärsyttävänä epäystävänä pitääkin, hän saa Komarulta lempinimekseen Tokin, joka aiheuttaa hänessä keskisuuria väristyksiä. Uuden yrityksen jälkeen Komaru luopuu kuningatarideastaan. Kyllä minusta Hiron äidin Fufu ja Koko ovat huomattavasti söpömpiä ja komiasti sointuvia hellittelynimiä näille teineille.

No siis... toki?

Uhraamme kohta vuohen.

Sormet korviin.

Toki tarkoittaa sivuhuomiona japaniksi esimerkiksi aikaa.

Odotahan kun pääset Isännän kanssa touhustelemaan.

Automainosten ja aikataulukylttien lisäksi asemalla hehkuu nurkassa eräs kilahtanut nainen, joka käkättää maanisesti tapettuaan lapsen ja Monokuman. Kahjo akka uhoaa pelastavansa kaikki, kun hän jo kosti miehensä ja tyttärensä kuoleman. Tytöt jättävät hänet suosiolla psykoosiinsa, mikä on ihan fiksu veto, sillä eihän sitä koskaan tiedä, lähteekö tuo harpyija jahtaamaan meitä sorkkarautansa kanssa. Välillä sitä meinaa unohtua, että Towa Cityn taistelussa on todennäköisesti kuollut lapsiakin, olivatpa he viattomia tai mitä luultavimmin eivät.

Minäpä olen tapattanut kaksi lasta ja tuhonnut satoja Monokumia, lälläslää.

Kaikkihan sen punasilmän tietävät heikoksi kohdaksi.

Peli menisi ihan rikki, kun tuo tappaisi kaikki karhut.

Käytävä katkeaa pohjattomaan rotkoon, jonka toisella puolella kököttää pommikuma. Jätän karvaterroristin rauhaan, sillä maisemaa tiirailtuani arvelin sille tulevan käyttöä. Umpikuja on vain näennäinen, koska vieressä on huone. Sekin on umpikuja, mutta ei kauaa. Enpä mene asioiden edelle, koska tässä välissä käsittelen huoneesta löytyneen teoksen, joka on Komarulle erittäin läheinen.

97 osaa jäljellä.

Heti The Last Vampire on Earthin jälkeen aikamme suurin romanssi on niin huima opussarja, ettei Komaru malta olla spoilaamatta sitä ystävälleen, eikä ystävä malta olla olematta kiinnostunut. Vapaa-ajallaan Komaru levittää myös vertaisverkossa Game of Thronesin jaksoja kuukautta etukäteen. Jotain Komaru jauhaa Yokosta ja Yumesta ja alkaa pillittää onnesta. Toko palauttaa hänet todellisuuteen ja hän aivan häkeltyy kuultuaan nimensä Komaruna eikä Omaruna. Ehkäpä Omarulla ja Tokilla on salaperäinen yhteys, vaikka Toki-Toko alkaakin lempinimensä kuultuaan kärsiä migreenistä. Havaitsen Tokissa käyttistä kestovitsiksi pelin loppupuoliskolle.

Pommi räjähtää lopussa?!

Voit vielä kertoa loppupelin ajan, jotta jää varmasti mieleen.

Onnellisin hetki Komarun elämässä.

Aika masentua!

Viimeinkin kävin jisho.orgissa katsomassa, mitä Omaru tarkoittaa. Se tarkoittaa alusastiaa eli siis sellaista yöllistä tilapäishuussia.

Toisen nimellä hassuttelu on kenties maailman ankein kehityskaari hahmolle.

Eteenpäin pitäisi kovasti päästä rotkon yli, mutta huoneen oikeanpuoleisen seinän tekstuuri paljasti vähän liikaakin. Peleissä ja animaatioissa kun on tullut kovin tutuksi, että jos vaikkapa osa seinästä on erilainen väriltään tai pintakuvioinniltaan, sille todennäköisesti tapahtuu jotain. Minulla ei ole pommeja purkutöitä varten, mutta kenties tuolla käytävänallella olisi? Tuskin se sentään töihin ryhtyy, vaikka pyytäisinkin kauniisti.

Onpas maalari tehnyt kehnoa työtä.

Pakkotyökin on keksitty, sillä kun astun huoneesta ulos, aina yhtä avulias monolapsi #n+1 kipittää luoksemme antamaan uuden lahjan. Lopun ajat ovat käsillä sekä Monokumien ulkomuodoissa että totuusluodeissa, kun polttoluodin uutuudenviehätys kaikkoaa linkkiluodin tieltä. Pelin koko luotiarsenaali on nyt hallussani!

Tämä luoti ampuu The Legend of Zelda -pelien päähenkilöitä.

Kaukaa prologista tuttu linkkiluoti sekoittaa kyberkarhujen virtapiirit ja pakottaa niiden hienomotoriikan tanssimaan megafonini tahtiin. Toisin sanoen pääsen liikuttelemaan suoraan Monokumia ja tekemään niillä tasan mitä lystään, mikä avaa kaikenlaisia hilpeitä mahdollisuuksia. Päästäänkö Another Episodessa esimerkiksi kierimään pallokumalla ja sylkemään mätiä nuudeleita romukuman ruumiinaukoista? Aika näyttää!

Possession is 9/10ths of the law.

Hulluttelua rajoitetaan kuitenkin kontrollin sinänsä anteliaalla aikarajoituksella ja luotimäärällä, joka on oletuksena kymmenen, mutta linkkiluodinkin parametreja saa ja pitää adverbikopeloida. Nappasin tuoreiksi blingeiksi eroottisen ja koristeellisen, koska juuri näin Komaru kohtelee orjiaan. Kaikeksi onneksi linkkiluoti ei aktivoi karhun itsetuhoa, koska silloin peli menisi täysin rikki.

Komaru on haluttua tavaraa.

Otan pommikuman haltuuni ja viskon murskattavan seinämän suuntaan vaikka kuinka paljon kranaatteja ihmetellen, miksei mitään tapahdu. Minä kun luulin, että rotkon ylimääräinen mutka pommikuman ja seinämän välissä tarkoittaisi räjähdenakkelua, mutta ei kai sitten. Kenties kranaatit on ohjelmoitu satuttamaan vain tyttöjä. Lopulta etälöntystän seinämän luokse, katkaisen linkin ja räjäytän karhun, joka vie seinämän mennessään. Käyhän se näinkin.

Pommita kuin olisi 9/11. (too soon)

Kun on selkä jäykkä, pitää venytellä.

Käytävä kääntyy aavistuksen vasemmalle ja loikkaan enimmäkseen pirstoutuneesta portaikosta alemmaksi. Ehjemmät – joskin liikkumattomat – liukuportaat vievät kakkosluvun metroilua leveämmälle laiturille ja uudelle kartalle. Ihan kuin olisin ollut täällä ennenkin, mutta ei sittenkään, sillä tutusta teemasta huolimatta tämä ei ole kenttäkierrätystä.

Länsimetro se ei valmistu koskaan.

Eiköhän täältä löydy suuri, ystävällinen kyltti, jossa lukee Sewers ja iso nuoli.

Lay of the station somehow leading to sewers land.

Tulosuuntaani kuikuilu kannatti, sillä poimin metroväylän kimalluksesta luvun neljännen piilolapsen. Häiritsen myös erään ruumiin ikuista chillailurauhaa penkkirivillä, jolta löytyy ilmeisesti tämän viimeinen viesti luomakunn-… hmm, taidanpa käyttää toisenlaista ilmaisua, sillä Ctrl+F plus luomakun* -haku paljasti, että luomakunnan viimeisestä viestistä on tullut tässä tekstitiedostossa ja blogissa klisee. No kuitenkin, viimeinen viesti ja apea sellainen.

Kimallusta on hienoa simuloida, kun se kuvakaappauksissa pelkistyy yksittäiseksi valopalleroksi, joka sijaitsee kolme kokonaista ylintä seinäneliötä Komarun kupolista vasemmalle.

En edes tunne sinua, syö sontaa.

Pylvään takana piileksivä ryökäle saa luodista silmään ja tyhjennän myös viereisen metrovaunun nisäkkäistä. Hetkeksi meninkin hämilleni, kun vaunun vasemmalta puolelta kuului kynsien viuhuntaa ja oikealla leijaili tuhokumia. Pelkäsin hyökkäystä kahdesta suunnasta, kunnes rohkaistuani tajusin, ettei ruumista innoissaan silpova taviskarhu edes huomannut vieressä tapahtuvaa taistelua. Kuolemansa se taisi noteerata. Mutta viis karhuista, koska Sockin symppis sukkasaaga jatkuu.

Ei kerjäläisiä laiturilla!

Kumma kun metrovaunun kokolattiamatto (!) ei ole jo rakettilieskoista tulessa.

That's what she said.

Laiturille palattuani toljotin huvittuneena ties kuinka pitkään minusta kiinnostuneen Monokuman onnetonta reitinhakua, kunnes se hoksasi hivuttautua rampin kautta lähemmäksi. Varsinainen laituri katkeaa epämääräiseen kivimurskaan, joten joudun hivuttautumaan kiskoille vailla pelkoa, että joutuisin junan alle. Tai vailla pelkoa katon putoamisesta, kuten vitsiniekkani vitsailevat. Eivät nuo vähintäänkin mielenkiintoisesti pysäköidyt vaunut mihinkään liiku. Olisi kylläkin piristävää, jos täällä tulisi vastaan tukkeista avoin ratapätkä, jossa seilaa tasaisin väliajoin liekehtivä luotijuna.

Tule nalle tänne, pystyt siihen kyllä, luota itseesi!

Kokemusta on.

Tai Genocide Jack kyläilee Spike Chunsoftin pilvenpiirtäjässä.

Reitti jatkuisi vaunun sisälle ja sieltä pakohuoneeseen, mutta on sitä ennen muutakin. Keltaseinämä ihan siinä vieressä vaatii tuhoaan ja koska sen vieressä ei kökötä pommikumaa, sellainen täytyy siihen lähistöltä linkkikiikuttaa. Joudun hivuttautumaan taaksepäin ja kiertämään tunnelin keskelle katkenneen laiturinpätkän, jotta pääsen räjäyttämään umpikujasta nallukan, joka epäilemättä vieläkin aprikoi, mitä pirskattia sille äsken tapahtui.

Komarun töyhtön päällä tasapainottelee pikkuruinen pommikuma.

Hymyile, olet lähikuvassa.

No älä sitten hymyile.

Palaan tuhopaikalle ja nousen vaunuun, joka on mystisesti kiilautunut 90 asteen kulmassa pakohuoneeseen vievän vaunun kanssa. Päästän myös päiviltä kaksi tuhokumaa ja mietin tällin saatuani, että noiden kanssa sietää olla varovaisempi ahtaassa tilassa, koska niiden polttoluodit ovat melko kookkaita. Sivuseikkailusta palkitaan uudella kyvyllä.

Jos Another Episodessa nähtäisiin ihan liikaa vaivaa pelimekaanisiin yksityiskohtiin Metal Gearien malliin, tuhokuman liekinheitinletkun voisi ampua katki, jolloin hirvitys joutuisi turvautumaan kamikazeen. Josta kun tuli puhetta, tuhokuma ei osaa lentää tuon mustan rotkon yli, koska pelilliset seikat ovat toisinaan hassuja.

Increases laser sight move speed (2 SP). Joku voi tarvita, minä en (kun olen niin hyvä tässä tai siis).

Kierrän vaunusta toiseen ja astun pakohuoneeseen, jossa sovelletaan linkkiluotitaitoja. Avonaista aluetta repii töykeä railo Maan ytimeen. Kolon tuolla puolen on pommikuma, joka ei pääse sukukokoukseen tuhokumakaksikon ja sireenikuman luokse, koska tiellä on keltaseinämä. Tavoitteena on muuttaa sukukokous hautajaisiksi yhdellä iskulla.

Noin käy, kun matkustaa ilman lippua.

Ihan tosiaan epäilet Monokumien olevan tyhmiä?

Ratkaisu oli niin mukavan simppeli, ettei sitä tarvinnut edes pähkäillä. Liikaa. Tähystelin huoneen muodon ja otsojen sijainnin, linkkisiirsin pommikuman seinämälle, tein saman tempun sireenikumalle (mutta seinämän toiselle puolelle) ja panin sen tanssimaan, odotin tuhokumien lentävän ainakin kolmea Machia siihen vierelle ja höyrystin ne kaikki. En tullut kokeilleeksi, voiko linkatun sireenikuman avulla hälyttää lähitienoon ja naapuripitäjät paikalle, mutta koska tanssiluoti sallittiin, teen tieteellisiä kokeita sitten seuraavalla sireeniressukalla.

En yrittänyt räjäytellä muita karhuja pommikuman kranaateilla, vaikka ne todennäköisesti juuri ja juuri rotkon yli yltäisivätkin.

Coolit lapset käyttävät tällaisia koulureppuja.

REMEMBER SCARFACE? STOP DANCING!

Pakoaukiolta nousen seuraavaan vaunuun harrastamaan hetkeksi totaalista sotaa tuhokumien kanssa. Ne sentään näyttävät uhkaavilta, kun taas useimmat karhut näyttävät pöljiltä. Vaihdan vaunua tilapäissillan kautta, tuhoan lisää kumia ja astun ulos, jos sisätiloissa vaunusta ulos astumista sellaiseksi voi kutsua.

Takimmainen hämmästyy, kun etummainen uhkaa kaatua syliin.

Ahtaissa tiloissa tulee puolivahingossa nättejä hahmokuvia.

Näin läheltä kamikazekuvat ovat riskialttiita, kun alle sekunnin päästä tuo räjähtää kasvoille.

Vaunujen välistä löytyy tosi vihaista luettavaa.

Mannerheimin lastensuojeluliiton vuosipalkintoa ei sinulle.

Kun seuraavalle alueelle oli varattu tallennusankka ja kolme monokonetta luotitäydennyksiä varten ja siellä täällä lojuvat vaunut muodostivat puoliluonnollisen areenan, odotin pahinta tai vähintäänkin väijytystä, mutta oikein mitään ei tapahtunut. Yksi pommikuma kökötti passiivisena parin vaunun luona ja päästin sen päiviltä. Pum. Kuuluu halvatunmoista ryminää ja jo muutenkin repaleisesta lattiasta repeytyy riekale irti. Nuo vaunut eivät näytä järin tasapainoisilta.

Lasken Vitan näytön kirkkautta, jos vielä kitiset.

Eipäs tasapainotella selkärepun kanssa.

Sittenpähän pääsemme viemäriin pikavauhtia.

Akuutista romahdusvaarasta huolimatta ei auta kuin jatkaa seuraavan vaunun sisuksiin. Maltan sittenkin mieleni, sillä oviaukosta pilkistää Monokuma, jonka otan tällä kertaa piruuttani hyötykäyttöön, kun molemmissa suunnissa voi olla uhkia. Tilanne oli tähän taktiikkaan kuin nakutettu. Ja juuri näin onkin: vasemmalla tuhokuma ja oikealla peruskuma. Lajitoverien kynsiminen on hauskaa, kun nallet vain sadattelevat joka raapaisusta ja kuolevat pois. Koska karhuja oli tilanteessa vain kaksi ja nekin olivat erillään, en vielä tiedä, tajuavatko muut Monokumat friendly firea hyökäten linkkikuman kimppuun, mutta ainakin kynsittävä karhu on puolustuskyvytön.

Tätä mieltä Monokuma on tuhokumien kybervermeistä.

Söit saatana mun hunajapurkin!

Kohta osuu pää kattoon.

Löytyypä vaunusta tähän mennessä kenties tyhjentävin lappunenkin.

Leon Kuwata vauhdissa.

Pakohuoneista ei tässä luvussa ole pulaa; seuraavaksi taas yksi heti vaunun ulkopuolella tunnelissa, joka olisi peruskunnostuksen tarpeessa. Peli vieläpä muistutti, että valikon kautta voi yrittää uudelleen (mikä ei perfektionistille ole suosiollista, koska Retrysta tulee lukujen loppuarvioon runtua), joten tämä pitänee hoitaa kerralla ja kunnialla kämmäämättä. Tallennusankka tosin on mukavasti ihan vieressä, jos käy hassusti. Tällä kertaa lopullinen tavoite on hieman erilainen, vaikka se välillisesti johtaakin kaikkien karhujen kuolemaan.

Älähän aineeton kysymysmerkkinarraatio yllytä.

Veturikin kelpaa.

Neljän pommikuman on räjähdettävä sopivassa letkassa, jotta niistä etummaisin lennähtää rähmälleen hataran lattiankappaleen juurelle. Välimatkoiltaan epätasaisen jonon kahden ensimmäisen karhun tiellä on vaununkaistale, joten mölleistä viimeinen tulee linkkiohjastaa jonon kärkeen, mutta ei liian kauas tai lähelle muista, jotta räjähtävä ketjureaktio toteutuu. Kun linkki on, öh, linkattu paikoilleen, ammun jonon viimeisen, sopivasti Pendolino-muurin takaa pilkistävän pommikuman seulaksi ja seurailen huvittuneena rähmälentoräjähdysletkaa, joka tekee lopulta lattiasta silppua.

Tänään tehdään juna.

Ketju räjähtelisi komeammin, jos tiellä ei olisi kanaverkkoa.

Menee vähän muutakin rikki.

***

Onneksi kukaan ei ollut näkemässä tai tytöille tulisi tästä lasku kotiin. Mitäpä en tekisi pimeyteen laskeutuvien kiskotikkaiden tähden. Komarun tuhointoilu hiukan pelottaa Tokoa.

Komarun lapsuudessa Legot lentelivät.

Minä niin mieleni pahoitin.

Ihan itse tehtyjä tikkaita lähestyessäni Toko on kahden vaiheilla, sillä vaikka tuo pohjaton rotko johtaisikin viemäriin (koska tottahan toki se virtaa suoraan tuossa alapuolella) ja sieltä vastarintaliikkeen tukikohtaan, otetaanko meidät siellä avosylin vastaan? Ihan kuten niillä kahdella viime visiitillä. Shirokumaa ei lasketa, koska hippiotus halaisi turvonnutta piikkisikaakin. Komaru uskoo pätevien selitysten kelpaavan, kun he kaikki ovat kuitenkin samalla asialla. Toko huomaa toverinsa muuttuneen eikä viitsi kiistellä asiasta enempää, vaikkei vastarinnan nyhveröihin uskokaan. Joten alas kohti löyhkääviä syvyyksiä!

Meillä on Genocide Jack.

"Jaa kenet?" kysyy vastarinta ja lähtee pois.

Haiji näyttää esimerkkiä pelkuruudesta ja keksii jonkun pätevän joo ei pysty -viivyttelysyyn.

Noin hienosti pudotit vaununkin ja aiheutit mittaamatonta tuhoa, jonka seurauksena aseman kunnostukseen palaa vuosia.

Saat sen kuulostamaan niin likaiselta.

Sillä välin Nagisa Shingetsu kihisee kiukusta, koska Toivon Sotureita on vedetty höplästä. Palvelija on raahattu Soturien tukikohtaan haukuttavaksi ja potkittavaksi, koska Nagisa Shingetsu on tänään aivan hävyttömän raivoissaan. Runneltu Palvelija ei voi kuin nauraa katkonaisesti.

Hemmetin viulua teille soitettu.

Vaadin Suurvarpusen paikalle.

Palvelijaa naurattaa, kun kasvot ovat yhä sotkussa.

Kurokuma tepsuttelee ihmettelemään meteliä ja hassuttelemaan räävittömillä särkemisjutuillaan, mutta Nagisa ei ole hassuttelutuulella. Lasten paratiisin piti toteutua, mutta sitten tämä täystollo tuli väliin sooloilemaan.

Ei deittailussa särjetä toisen ikkunaa.

Eihän teillä ole edes PhoneWavea (name subject to change).

Kakaran raivoamista ihmettelevä mafiaotso jatkaa tyhmiä juttujaan naureskellen paskaisesti tyhmille jutuilleen (koska kukapa meistä ei naureskelisi tyhmille jutuilleen?), kunnes Nagisa monottaa hänet komeasti hiiteen.

Vitsi on siis siinä, että Kurokuma on hauska keksiessään sanojen kuulostavan toisiltaan.

Puhe on siitä, mitä Nagisan persiissä piileksii. Kyllä.

Monoa kumaan.

En tiedä onko ogeeerooo parempi interjektio kuin Genocide Jackin ororo.

Palvelijaa niin pelottaa, koska Nagisaa on pelättävä.

Leikkaa hiuksesi.

Tästä tulikin mieleen, että Gex: Deep Cover Geckon koodiholvin nimi oli Itzyer Vault.

Huutomöykän vuoksi Monacakin tulee paikalle ja kertoo tyynesti Palvelijan olleen hänen palveluksessaan. Monaca kun halusi, että Komaru raijataan tänne. Nagisa ei usko korviaan ja on täysin shokissa, kun hänelle valehdellaan. Raajarikko tyttönen tuumii, että eräs selitys taisi jäädä välistä, mutta fiksuna pidetty Nagisa ei tajua yhtään, mistä likka horisee.

No mutta tietenkin.

Yhtä läppä kuin demoninen taikapiiri.

Ei tällaisia asioita opeteta koulun penkillä.

Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta...

Nuorukaisen maailmalta vedetään pohja alta, kun mitään paratiisia tai vallankumousta ei koskaan tule. On Monacalla kyllä mielessä paratiisi… vähän erilainen sellainen. Lasten iankaikkisella autuudella ei ole niin väliä, kun Monacan ihana paratiisi luodaan isosisko Junkon manttelinperijälle. Mitä kummaa, aiottiinko Komaru tuoda tänne Junko vol. 2:n muotiksi? Palvelijallakin oli oma suuri suunnitelma (jota toivottavasti valotetaan joko myöhemmin tai Danganronpa 3:ssa tai sitten suunnitelmana todellakin on hävittää kaikki epätoivo maailmasta, vaikka toivon käsite vääristyisikin), joka hyödytti aluksi Monacaakin, joten he tekivät yhteistyötä.

Monaca olikin koko ajan aikuisten puolella, who'd 'a thunk.

Tämä on sellainen last minute plot twist.

Kaikki kliimaksit johtavat lopulta Junko Enoshimaan, vaikka kliimaksia ei edes olisi.

Monaca niin toivoo, ettei Nagisa olisi kateellinen. Parhaillaan Nagisa ei tajua mitään ja tajuaa pian huomattavasti vähemmän, kun pyörätuoli liukuu lähemmäksi Monacan kihertäessä kaiken olevan hyvin. Kyllähän Nagisa nyt parhaansa tekee Monacan vuoksi, eikös vain?

Tosin kaikki Another Episodessa johtaa lopulta Monacaan.

Monaca tekee asian, jota alakoululaiset tuskin kovin usein tekevät, eivät ainakaan näin intensiivisesti tai tällaisessa tilanteessa.

Tyttöpöpöjä, hyiiiiiiii.

Monacan liverrellessä Nagisan tuntemasta rakkaudesta ja likaisista ajatuksista häntä kohtaan poikaparka ei ole suukosta varsinaisesti onnellinen, vaan aivan helvetin kauhuissaan. Viattomalla tytöntylleröllä olisi aivan pikkuruinen pyyntö, mutta koska Nagisa perääntyy pala kurkussa sopertaen kohti seinää, pitäähän sitä liukua lähemmäksi, jotta poikaystävä kuulee.

Herpes tartutettu.

Tartuttaa herpestä.

Sellaista on rakkaus.

Tulee avioero pian.

Ei noita silmiä voi vastustaa.

Vihreät silmälammikot toljottavat kauhistunutta poikaa, jolla ei ole pakopaikkaa Monacan laukomilta totuuksilta. Nagisalta odotetaan niin paljon ja hän odottaa itseltään vielä enemmän. Nagisa ulvoo ja kohottaa kätensä viallista tyttöystäväänsä vastaan.

Nagisa harkitsee vakavasti seksuaalisuuttaan.

Totuus kuuluu lasten suusta vai miten se nyt meni.

"You bitch!"

Läpsäisystä ja verisestä suupielestä huolimatta Monaca jatkaa, koska ei tämä koskaan heikolta lapselta mitään odottanut, joten ei mitään salaisuuksia pojalle kuulu. Läps. Läps. Läps. Läpsintäanimaatio looppaa niin kauan kuin pelaaja haluaa ja Monaca saa lättyynsä, mutta karu julistus jatkuu niin kauan kuin Monaca haluaa.

Totuus kun on, että ehkei kukaan odottanut Nagisalta yhtään mitään. Kurokuma löntystää Palvelijan viereen seurailemaan lapsidraamaa, joka näyttäisi tehneen Palvelijaankin vaikutuksen. Jos nyt Nagito tuntee ylipäätään yhtään mitään rationaalista.