295 - Danganronpa 3 - Despair Arc #4

Despair Arc #4

Mistä yli kuukauden tauko? Ilmiselvän laiskuuden lisäksi elämäni ensimmäisestä mörpistä, Final Fantasy XIV: A Realm Rebornista, jonka ilmaiskuukauden hyödynsin ja ehdin jopa läpäistä pääjuonen. Voisin viivästyttää blogia useamman vuoden Heavenswardilla, Stormbloodilla ja kaikella muulla aiheeseen liittyvällä, mutta onneksi prioriteettini ovat toisinaan kohdallaan. Niin ja eräitä japsikurssijuttuja piti hoitaa pois alta ja kuolla siinä sivussa helteessä. Toivottavasti tauko oli luova, sen näkee tulevien päivitysten tahdista.

Elämä Hope’s Peakissa ei ole pelkkää eliitin auvoa, sillä varalaitoksen tuplakuoleman lisäksi lähestyvät kokeet vetävät vuosikurssi #77:n hiljaiseksi ja totiseksi Chisa Yukizomen auktoriteetin edessä. Hope’s Peakissa ei järjestetä mitään tenttejä periodin lopussa; vain yksi tentti kerran vuodessa, joka määrittää, saako opiskelija jatkaa koulussa. Äärimmäisyydet saavat kyllä toteuttaa itseään mielin määrin, mutta laitos on silti opinahjo, vaikka en ole vieläkään nähnyt siellä kurssitoimintaa. Nagito Komaeda ottaa tenttitiedon vastaan muita raskaammin. Pärjääkö kuulustelussa pelkällä tuurilla? Monivalintatenttiä ei sitten lasketa, kun sellaisilla pääsee kuulemma yliopistoon.

Nämä handoutit on kylläkin passattu seinälle.

Siwan kassa kaikilla mielessä.

Tämän päivityksen sain ihan itse aikaiseksi, vaikka siinä kestikin!

Oliko se tonnin seteli?

Intron jälkeen Nagito käy Chisan juttusilla pyytämässä kokeen peruutusta, sillä vaikka hänen toverinsa varmasti saisivat siitä täydet pisteet, hän haluaisi nähdä heidät parhaassa mahdollisessa vedossa, jossa he eivät viimeaikaisten murhatapahtumien valossa ole. Chisa on pahoillaan, ettei voi suostua, koska koe kiinnostaa mediaakin. Nagito ei vaikuta olevan kovin katkera poistuessaan käytävälle, sillä hän aikoo korjata tilanteen ihan itse.

Uusinnat on keksitty.

Nagitolla tämän huomaa kieppuvista silmistä.

Et kai taas aio lavastaa itsemurhaa?

Vaikka jakso on nimensä puolesta Nagiton ikioma jakso, Chiakille annetaan hiukan ruutuaikaa suihkulähteellä. Siellä hän pelailee allapäin, koska peliseura eli Hajime ei taida enää tulla paikalle. Mutta takaisin Nagiton melankoliaan, yllätykseen ja katoamiseen! Tuurihaukka löysi tien varrelta Sayaka Maizonon aistillisen valokuvakirjan ja lahjoittaa sen ikionnelliselle nosebleediä pukkaavalle Teruterulle, joka tarjoaa vastalahjaksi hämäriä kokkailujaan. Nagitolla on toisenlainen lahja mielessä, nimittäin uusi tuttavuus ylemmältä vuosikurssilta, joka auttoi pari Despair-jaksoa takaperin Teruterua erinäisissä kehoa ja mieltä boostaavissa kemiallisissa yhdisteissä.

Chiaki.exe has stopped working.

Tuo on näköjään kauneusleikkauksessa käynyt Santana.

Kukakohan hän voisi olla?!

Tulevaisuudessa tyttö voi olla hirviö ja entinen äärimmäisyys, mutta tällä hetkellä hän on…

Seiko Kimura, äärimmäinen apteekkari! Ja näemmä hassut esittelyrinkulat ovat tehneet paluun! Nagito säpsäyttää ujon ja neuroottisen Seikon litkut räjähtämään kasvoille. Heppu tuli hakemaan laksatiivia… ongelmiinsa (en halua tietää) ja Seiko korjaa sen olevan teknisesti ottaen reaktivoijaa. Puistokemisti neuvoo Nagitoa hakemaan litkun kaapista, kun hän kuulee kovin tuttua tytön mölinää käytävältä ja käy avaamassa sillä välin oven.

Nagito laukeamassa kasvoille tai siis.

Hengityksesi haisee, joten kyllä. (oikeasti kyse tuosta kemiallisesta pilvestä)

Activia auttaa.

Kemianluokkaan astuvat…

Ruruka Ando, äärimmäinen kondiittori, ja Sonosuke Izayoi, äärimmäinen seppä! Jo Hope’s Peakissa he olivat erottamattomia. Tässähän alkaa olla jo lähes koko Future Arcin kööri koolla. Great Gozua, Daisaku Bandaita ja Miaya Gekkogaharaa en ole vielä nähnyt. Etenkin viimeksi mainitun debyytti jännittää, kun tiedän nyt, kuka hän on.

Nagiton syynäillessä hyllyrivejä Ruruka tunkee keksejä laiskanpullean Sonosuken lärviin ja pyytää Seikolta fyysistä suorituskykyä boostaavaa lääkettä. Vilauttaapa hän bonuksena vallan ihastuttavan hymynkin, jollaisia ei ole pahemmin nähty tulevaisuudessa. Seiko korjaa sen olevan teknisesti ottaen työn alla olevaa reanimaattoria, jonka sivuvaikutuksiin suorituskyvyn nostaminen lukeutuu. Epäilemättä keskivaikean ummetuksen ja akuutin sydänkohtausriskin lisäksi. Seiko ei olisi aivan vielä valmis myöntämään sitä kellekään.

Hulk-chan sumashu desu.

Ilmeitä, joiden vuoksi globaalit konfliktit taukoavat kolmeksi minuutiksi.

Hikoilua pukkaa vasta sitten, kun aine poistuu elimistöstä.

Nagito löytää kelmeästi hehkuvat ja kovin samannimiset höpöjuomaputelit ylähyllyltä ja tasapainottelee itsensä dramaattisesti emännänjatkolta kumoon ottaen samalla hyvin dramaattisen reanimaattorikopin. Samaan aikaan Ruruka lirkuttelee itsensä lapsuudenystävänsä sydämeen ja on niin kovin pahoillaan, kun joutuu aina tukeutumaan Seikon apuun. Arka apteekkari ei oikein tiedä, mitä sanoisi. Varastossa Nagito sai näköjään kopin molemmista puteleista, jottei kenenkään tarvitsisi siivota radioaktiivista sotkua, mutta nyt kultakalan muisti on hankalan probleeman kourissa: kumpi pulloista auttoikaan ruoansulatusongelmissa? Kyllä ilmiömäinen tuuri auttaa, joten hän ottaa reanimaattorin matkaan.

En luottaisi mihinkään pimeässä hehkuvaan.

Nagiton ote todellisuudesta lipsuu joskus.

Omaan kullannuppuun ei tarvitse.

Ai tämmöisiä ystäviä he ovat.

Seiko syö vain hassuja pillereitä.

Sekoita nuo, ja maailma vaipuu epätoivoon.

Lannistunut Seiko antaa mairealle anelulle periksi. Ruruka kirkaisee kiintiö-yattat, muttei malta olla pahastumatta, kun makea ei vieläkään maistu vanhalle kaverille. Kondiittori törmää varaston ovella Nagitoon. Höntti fuksi on jäyhälle Sonosukelle uusi tuttavuus, ja senpai käskee häntä alkamaan laputtaa. Rurukan kätösiin tarttuu ylähyllyltä reaktivoija, koska tämä on sellainen hassujen sekaannusten jakso.

Seiko on ihan että aina sama juttu.

Vaarallinen hullu.

Pilasivat jo Seikon hampaat, joten siksi punkahtava niittimaski.

Siinä lukee isolla Synthol.

Tuhon siemenet kylvetty.

Väliaika!

Väliaika loppuu!

Hope’s Peakin liikuntahallin – joka ei ole sama asia kuin päärakennuksen ekan kerroksen liikuntasali, vaan erillinen rakennus siinä vieressä – ovella kuohuu kerrakseen, sillä joku ilkimys on jättänyt lehtileikekatakanoilla kasaan kursitun uhkavaatimuksen pytingin sisäänkäynnille. Mikäli koetta ei järjestetä myöhemmin, hukka perii. Tai oikeammin hallin katonrajaan viritetty räjähdekimppu perii. Henkilökunta arvelee uhkailua pelkäksi pilailuksi, sillä Hope’s Peakissa sattuu ja tapahtuu harva se päivä. Milloin täällä olisi normaalia?

Kuulostaa Trumpin politiikalta. Very bad!

Koira irrallaan, Hope's Peak boikottiin!

Kuulostaa japsiropebossin äärimmäiseltä hyökkäykseltä.

Nähty pilaan vaivaa.

Yömyöhään valmistautunut ja pommiin nukkunut (tämä on niin tuttua) Seiko ravaa hätääntyneenä käytävällä ja törmää kirjaimellisesti mutkassa Nagitoon. Identtiset koululaukut lentävät iloisessa kaaressa ristiin ja vaihtavat omistajaa. Seiko kysäisee, tepsikö lääke, ja on huvittavan onnellinen Nagiton vastauksesta, kunnes muistaa, että hänen piti ollakin tänään jossain.

Pyysi yöllä apua vielä sata kertaa ihan tahallaan.

Tämän siitä saa, kun koulukulttuurissa ei saa sonnustautua yksilöllisiin laukkuihin.

KIITOS TIEDOSTA.

A budding girlfriend draws near! Command?

Pakit tuli, ei uutta Nagitolle.

Sillä jos jossain pitää tänään olla niin Hope’s Peakin liikuntahallissa. Koska uhkailua ei otettu tosissaan, siellä ovat kaikki. No ei siellä ole tuttuja aiemmista peleistä, kuten tapetilla olevaa vuosikurssia #77, mutta yleisöä siellä on ja kuvausryhmäkin paikalla. Käynnissä lieneekin vanhempien opiskelijoiden käytännön koetilaisuus. En ole varma tilan keskellä olevien pömpeleiden funktiosta, mutta lavalla on käynnissä Rurukan tulikoe. Arvioijille hänellä on tarjolla pullaa, jolla on tosi hieno nimi, mutta oikeasti se näyttää mehevältä laskiaispullalta. Ruruka mehustelee leivonnaisten positiivisia sivuvaikutuksia tursuavalla laadulla.

Tilan hyötykäyttöä parhaimmillaan.

Arvostin tämän jälkeen tulevaa choux-preme -puujalkaa.

Kaadoit siis sekaan Red Bullia?

Om nom nom.

Jury nousee haukkauksen jälkeen seitsemänteen taivaaseen… hetkeksi.

Huumeitako noissa on?

Maistuu Yhdysvaltojen ja Kanadan rajaseudulta ja turismilta.

Joku taitaa olla nyt allerginen.

Eivät taida santsata.

Akuuttien vatsavaivojen kourissa kärvistelevät tuomarit vaativat lamaantuneelta Rurukalta selitystä myrkytykseen. Koetta seurailleet Sonosuke ja Seiko säntäävät paikalle ihmettelemään. Seiko tajuaa, mistä on kyse, ja Sonosuke sekä aivan erityisesti Ruruka alkavat syytellä häntä. Yksi tuomareista olettaa kipujensa keskellä pillerimaakarin olevan vastuussa myös uhkauslappusesta.

Öö olen huono tässä lol.

Itsehän otit outoa lääkettä.

Seiko kun nimesi putelit niin huolellisesti eikä yhtään samankaltaisesti.

Seiko on ISISissä TET-harjoittelussa.

Lääketeollisuuden yksityistämistä ja Afrikan rupuvaltioiden kyykyttämistä tietenkin.

Ahdistunut Seiko hätäilee vastalääkkeen perässä laukkunsa auki ja hämmentyy limsatölkkien väliin vuoratusta räjähdekytkimestä, jonka olemassaolo leviää hallissa kulovalkean tavoin. Syntyy pienoinen paniikki.

Hienoa jatkuvuutta limsatölkkien osalta!

Doesn't look like anything to me.

OH MY GOD JC

Seiko änkyttää vain auttaneensa ystäväänsä, mutta ystäväpä tylyttää häntä erittäin kylmäkiskoisesti. Seikon ääni värisee ja tippa nousee linssiin, kun hän ei yhtään ymmärrä, mitä täällä tapahtuu Rurukan jatkaessa kalseaa dissausta. Tilanne kärjistyy, kun Seikonkin pinna palaa molempien osapuolten haukkuessa toista petturiksi.

Ruruka ansaitsee vain parasta.

Pidän näistä möllötyksistä.

Selvyyden vuoksi äänessä on Ruruka, koska ei Seiko näin puhuisi.

Kuka namutätiin luottaisi?

Spämmäsi koko yön muistutuksia.

Entä jos Sonosuke onkin petturi?

Riita ei kantaudu ulkopuolelle, jossa Nagito saapuu sisäänkäynnille laskeskellen suunnitelmansa etenemistä. Hän on tietenkin vastuussa pommiuhasta ja aikoo sotkea tenttaajien vatsan laksatiivilla terästetyllä juomalla. Gundhamin söötti karkuteillä pitkin jaksoa ollut pomeranian tyrkkää Nagitoa sen verran, että kertakäyttömuki horjahtaa tarjottimelta maahan. Piski latkii nesteet kuonoonsa, koska koirat ovat kissojen vuoksi alempaa kansaa. Gundham olisi ylpeä, sillä koira kasvaa yllättävän rennosti asiaan suhtautuvan Nagiton silmien edessä suunnilleen bussin kokoiseksi mölliksi. Nagito hölmistyy lisää, kun laukusta löytyy vain lääkkeitä, mutta tajuaa, milloin laukut vaihtuivat. Kävipä kehno mäihä.

Nagiton ämpärilista täyttyy kovaa vauhtia.

Vaikka tässä olisi öljyä, kyllä koira latkisi. (juu, en pahemmin perusta koirista)

Miten tässä nyt näin pääsi käymään?

Tästä voisi tulla kaunis The Last Guardian -pastissi.

Ei edes limsaa ole.

Gigapomeranian läähättää siinä vieressä, haistaa vissiin jotain ja loikkaa seinän läpi liikuntahalliin kaikkien kauhuksi. Nagito jää lannistuneena päivittelemään aivan kamalan huonoa tuuriaan, kun Sonosuke jää massiivisen tassun alle. Entiset ystävät perääntyvät läähättävää vuorta ja horjahtavat sopivasti räjähdelaukun päälle. Nagito löytää asiasta silti jotain positiivistakin, kun kampuksen liikuntahalli lakkaa olemasta.

Tämä on kai sitä Nagito Komaedan melankoliaa.

Omae wa mou shiba inu.

The worst is yet to come.

Ei tällaista ihan joka päivä näe.

Nämä neidit varsinkaan.

Chisa ja sekalainen opettajajoukko juoksevat toljottamaan täystuhoa ja rikkoutunut harmonia peittyy hälytysajoneuvojen ulinaan. Gundhamin tuhon kirppusäkkikin kutistui hötäkässä normikokoon.

Kyllä tästä nyt voisi antaa vartin jälki-istunnon.

Älä pelottele enempää.

Nagito on.

Nagito joutuu Chisan puhutteluun, sillä onhan nyt liikuntahallin räjäyttäminen hieman tyhmempi temppu. Häiriintynyt häiskä selittää elämänfilosofiaansa arvokkaiden ja arvottomien muuttumattomasta dikotomiasta ja kyvykkyyden oleellisuudesta. Hän vain haluaa nähdä täydellisen toivon syntyvän ja loistavan. Missäköhän olen kuullut tämän aiemmin…?

Juutalaisiin ja antisemitisteihin eikun.

Mitäs sitten sen jälkeen, painut eläkkeelle? 

Chisa ei hyväksy väkivaltaista toivoa ja vaikka hän jättääkin omituiset horinat omaan arvoonsa, Nagito haukkumassa itseään on hänelle liikaa. Chisalle kaikki oppilaat ovat aivan yhtä tärkeitä, ja hän tekee kaikkensa, jotta vuosikurssi #77 valmistuu.

Izuru Kamukura ei ole vielä valmis.

 

Nagitokin tarvitsee toisinaan naisen kosketusta.

Et ehkä top kympissä, mutta ajatus on tärkein.

Pffft.

Rehtorin kansliassa käydään läpi tapahtunutta. Paikalla ovat Chisa Yukizome, Koichi Kizakura ja rehtori Jin Kirigiri. Hassujen yhteensattumien sarjalla on peruuttamattomia seuraamuksia, sillä vaikka kukaan ei  hämmästyttävää kyllä kuollut liikuntahallin luhistumisessa, Seiko Kimura, Ruruka Ando ja Sonosuke Izayoi potkittiin pois koulusta, koska juttu levisi julkisuuteen ja jotakuta tässä piti kuitenkin syyttää.

Vapiskaa Nagiton edessä.

Harmi kun pomeranian ei päässyt lehteen.

Entäpä Nagito, joka oli oikeasti vastuussa kaikesta? Häntä pidetään pelkkänä uhrina, joka sotkeutui tietämättään tapahtumaketjuun, vaikka eräät tahot vaativat häntäkin ulos koulusta. Chisa on kauhean pahoillaan huolimattomuudestaan. Rehtori toteaa, ettei Nagito kuitenkaan myrkyttänyt tuomareita tai räjäyttänyt hallia. Vaikka Nagito periaatteessa olikin takapiruna, asiat menivät eriskummallisesti juuri tasan niin kuin hän halusikin – eli kokeet viivästyivät – joten Hope’s Peakin virallinen kanta on, että Nagiton ilmiömäinen tuuri on liian arvokas hukattavaksi.

Chisan olisi pitänyt estää Nagiton syntyminen.

Koska lisää päätöksiä on tehtävä ja kollektiivisen syyllisyyden ja häpeän taakka tulee jakaa 120 asteen pokkurointikumarruksissa, Jin päättää erottaa Nagiton tilapäisesti, jo ennestään (juopottelu)taukoa pitänyt vuosikurssi #77:n opettaja Koichi joutuu koeajalle ja Chisa siirretään varalaitoksen opettajaksi. Ennen kaikkea Nagito hihkuu jossain toisaalla, koska kokeita tuupataan kalenterissa tulevaisuuteen.

Nagito saa henkselit.

Taitaa olla tuttua.

Tervetuloa opettamaan sinistä massaa.

On.

Chisa on allapäin, mutta piristyy ottaessaan luokkansa vastaan viimeistä kertaa. Koko luokka tuijottaa häntä passiivisesti. Opettajanvaihdos ei ollutkaan mikään tarkkaan varjeltu salaisuus. Kaikki kokoontuvat Chisan ympärille huolissaan tulevasta. Kun Ryota huomauttaa Nagitonkin saaneen kenkää, Chisa kertoo tämän vain ajatelleen kaikkien parasta. Sonia ottaa Chisan poistumisen erityisen raskaasti vastaan ja pillahtaa lohduttomaan itkuun, mutta ei tämä opettajan mukaan niin paha juttu ole. Chisa palaa vielä ja neuvoo luokkaansa pitämään huolta toisistaan näinä vaikeina aikoina, jotka muuttunevat vaikeammiksi. Chiakikin joutuu katsomaan vastaisuudessa muutakin kuin käsikonsolinsa OLED-näyttöä.

Kunhan ei tule Juzo tuuraamaan.

Esimerkiksi roviolla.

Kazuichi näyttäisi pidättelevän aivastusta.

Natsumi Kuzuryusta päästään yli jo ehkä viiden jakson kuluttua.

Nagitolta.

Ensin kuitenkin peliprojektit pois alta.

Lopputekstien jälkeen Chisa käppäilee haikein tunnelmin varalaitokselle ja pirauttaa Kyosukelle, jonka mukaan hän ei kuulosta erityisen onnelliselta, vaikka pääseekin tutkimaan varalaitoksen toimintaa lähempää. Chisa myöntää jäähyväisten olleen vaikeita, mutta aikoo tehdä parhaansa työssä, jonka vuoksi hän kouluun palasi.

 

***

Sepä oli… hauska jakso! Olin tätä mieltä jo puolitoista kuukautta sitten, kun jakson näin ja kuvat nappasin, ja nyt yritän kuumeisesti miettiä, mitä muuta silloin ajattelin ja mitä tähän kirjoittaisi. En toki muuta kuin kepeähköä hassuttelua Despair Arcilta näin alkupuolella odotakaan, mutta näinkin yksinkertaisesta ja epäilemättä miljoonaan kertaan nähdystä sekaannuspremissistä saatiin revittyä hyvin paljon ronpamaista tilannekomiikkaa, jonka keskiössä Nagito sääti omiaan ja kohtalon oikut tanssivat vain hänen pillinsä tahtiin. Nagiton tuuri on yhtä absurdia kuin Hannu Hanhella, mutta samanaikaisesti myös pelottavan vaarallista. Erityisesti tyypin asenteessa huvitti, että vaikka vieressä tapahtuisi hämmentäviä asioita – kuten koiran mystinen muodonmuutos – hän ei ole moksiskaan. Hänen tuurillaan käsittämättömyydet ovat vain tiistai.

Vaikka en tiedä aihepiiristä juuri mitään sivistysaukkoisena, voisin olettaa Nagitossa olevan jotain yhteistä erään Haruhi Suzumiyan kanssa. …Jaa kenen? Tietäjät tietävät, mutta jopa minä tiedän, että jakson nimi on sukkela viittaus The Melancholy of Haruhi Suzumiyaan, jonka osia The Surprise of Haruhi Suzumiya sekä The Disappearance of Haruhi Suzumiya ovat.

Kyseessähän on vain yksi maailman suosituimpia light noveleihin perustuvia slice of life -animejuttuja, josta mukaviisastelijat ovat etsineet nietzscheläistä filosofiaa ja muuta mahdottoman syvällistä universumin perusrakenteesta. Jotenkin olen elänyt sellaisessa käsityksessä, että The Insert Word Here of HS on vähän kuin anti-Seinfeld, eli siinä on kyse kaikesta. Voin toki olla väärässäkin, jos minut pakotetaan Haruhi-maratoniin. Ilmeisesti Haruhi Animatic Universen keskiössä oleva Haruhi Suzumiya -waifu on ummehtuneen meemi-ilmiön lisäksi eksentrinen perseilijä, jonka silkka olemus muokkaa todellisuutta kuin nollalla jaettu Thanos. Eräässä vääristyneessä mielessä Nagitoa voisi pitää kunnianosoituksena kaikelle ja ei millekään tai en oikeastaan tiedä oliko tässä joku pointtikin, mutta ainakin hahmo on hieno. Jos helvetti vieköön Haruhista on tehty Internetin dänkeimmissä syövereissä haruhismi-läppäuskonto, jonka edessä Kars Skywalkerkin kavahtaa, ilmoittaudun täten nagitoismin ylipapiksi.

Nagito ei ole edes vielä seonnut läpeensä lipeväksi spiraaliokulaariseksi mulkeroksi, joka pelaa tasan omaa peliään. Vaikka Nagito vilpittömästi haluaakin toivon loistavan ja toveriensa kukoistavan ja julistaa manifestiaan arvokkaista ja arvottomista kuuroille korville, Despair Arcissa hän on toistaiseksi ollut omiaan touhuava enimmäkseen harmiton höntti, jolla ei oikein ole ystäviä. Mistäköhän lie johtuu? Aiemmissa jaksoissahan kävi ilmi, että suunnilleen aina kun Nagito tokaisee jotain, muuhun luokkaan lankeaa vaivautunut, viipyilevä hiljaisuus. Nagito on kohtalon oikku, todellinen anomalia. Vaikka pidänkin huomattavasti enemmän enkkudubin hyytävän limaisesta roolisuorituksesta, japsiraidalla jantterista välittyy sellainen mukavan viaton vaikutelma. Silti liian nyhverö makuuni, ei Nagito tuolta kuulosta!

Toki Nagito on nyt jäähylle jäänyt terroristi, joka 1) valehteli Seikolle ummetuksesta, jotta saisi haltuunsa kokeellisia lääkkeitä, jolla 2) myrkyttäisi koetilaisuuden järkkärit ja 3) viivästyttäisi tahallaan luokkansa kokeita, jota varten 4) laati, printtasi ja kiinnitti liikuntahallin ovelle uhkauksen, 5) jonka oli valmis toteuttamaan hankittuaan jostain räjähteitä, 6) omaa huolimattomuuttaan sekoitti oman ja Rurukan laukut, jonka seurauksena 7) tumpuloi eläinsuojelujärjestöjen irtopisteiden arvoisesti pomeranianin maansiirtokoneen kokoiseksi ja piskiparka luultavasti jouduttiin jakson jälkeen lopettamaan vioittuneen geeniperimän vuoksi Gundhamin suureksi suruksi, 8) myrkytti epäsuorasti tuomariston, 9) rikkoi Rurukan ja Seikon välit, 10) räjäytti epäsuorasti liikuntahallin ja Hope’s Peakin päärakennuksen ikkunat ja 11) pilasi Rurukan, Seikon ja Sonosuken akateemisen uran. On silti lohdullista tietää, että Hope’s Peakissa välitetään Nagiton erityisyydestä.

Nagiton lisäksi tämä oli Seikon, Rurukan ja Sonosuken jakso. Oikeastaan Sonosuke oli lähinnä jäyhä sivustakatsoja, jonka potkuja jäin ihmettelemään, vaikka hän tavallaan olikin sekaannuksessa läsnä. Ei hän silti ketään myrkyttänyt tai rakennusta räjäyttänyt. Mutta jos ajattelee Rurukan ja Sonosuken olevan erottamattomia, kenties tämä ratkaisu oli toimiva. Sonosuke on mukavan ilmeetön jurottaja, joka ottaa auliisti vastaan keksejä ja on valmis tunkemaan kunain kenen tahansa Rurukaa lähestyvän silmään, mutta hän jää silti pirtsakan mielitiettynsä varjoon. Vaikka Ruruka vaikuttikin olevan sellainen persoona, joka saa tahtonsa läpi manipuloivalla söpöilyllä, tämä menneisyyden kondiittori ei vaikuttanut läheskään niin itsekeskeiseltä ja rasittavalta kuin tulevaisuudessa. Ellei kaikki olisi mennyt pieleen, Rurukaa jopa teki mieli kannustaa, mutta meni se lavarähjäys silti tosi rumaksi. Pisteet nousivat silti, syventämistä tämäkin ja ihan näppärää uusien hahmojen hyödyntämistä.

Kolmikon lempparini on kuitenkin Seiko, joka oli ihan erilainen kuin tulevaisuudessa. Siis senkin lisäksi, ettei hän ollut hirviö, joka tuntuu tavallisessa olomuodossaan kärsivän miljoona spaddua vetäneen kähinästä, epämääräisestä ryhdistä ja vieroitusoireista. Voi hyvinkin olla, että Seiko alkaa Tragedian jälkeen testailla pillereitään itseensä (ellei ole jo), ja taistella möllimuodossa epätoivoa vastaan, mutta Hope’s Peakissa hän on aivan tavallinen tyttö, tosin kenties spektrin epäsosiaalisemmasta päästä. Eniten Seikossa viehätti/viihdytti hento ja neuroottinen olemus aina paperinohutta ääntä myöten. Seiko on myös yllättävän ilmeikäs, vaikka hänestä näkyy vain yksi silmä eikä suuta lainkaan. Inhoan tiettyjen sanojen ylikäyttöä, koska kommenttini alkaisivat vain toistaa itseään, mutta ei voi mitään: Seiko oli oikein symppis, mutta minä nyt symppaankin kummajaisia. Harmittikin, kun Seiko joutui keskelle Nagiton suunnitelmaa ja epämiellyttäviin tilanteisiin.

Eniten tässä harmittaa, että vaikka näin viihteen semisuurkuluttajan näkökulmasta haluaisi uskoa yllätyksiin, menneisyyden ruutuaika petaa tulevaisuuden kohtaloita ja nostattaa väkisinkin death flageja. Parhaillaan Seiko jahtaa raivohulluna Rurukaa ja Sonosukea, ja tässä jaksossa paljastui, miksi he vihaavat toisiaan. Mitä tapahtuu, kun Seiko saa rakastavaiset kiinni? Joku heistä kolmesta kuolee pian. Jos näin ei koko sarjassa käy eli kolmikko selviytyy hengissä ja selvittää välinsä, olen ihmeissäni.

Se viiden pennin hahmoanalyysista. Toimivia ja näppärästi hyödynnettyjä hahmoja. The class o’ #77:n yhteiset hetket olivat taas kerran vähissä, mutta loppupuolen lyhyt herkistelyhetki häipyvän opettajan kesken kertoi riittävästi terveestä ryhmähengestä. Sonian itkeskely jopa riipaisi. Tällaisia pieniä nättejä hetkiä tarjoiltiin hassuttelun sivussa muutenkin: Chiaki pelaamassa yksin ilman Hajimea, lyhyt leikkaus Kuzuryu-klaanin edustajiin muistuttamassa pikkusiskon kuolemasta ja aivan erityinen suosikkini… voimakkaan keltaisesti valaistu puhutteluhetki. Chisa voi vaikuttaa vähän hupsulta kohkaajalta opettajaksi, mutta hänestä näki erittäin voimakkaasti, että hän tekee jumankauta kaikkensa, jotta kaikki omat kallisarvoiset oppilaat valmistuvat. Tulevien järisyttävien tapahtumien valossa tämä lienee hankalampi temppu.

Puhtaana komediana tämä toimi täysillä äitymättä hassuiksi sketsimäisiksi otoksiksi oppilaiden arjesta, sillä komedia ja irtovitsit palvelivat hiukan perinteistä mutta silti toimivaa kommellusjuonta. Erityisesti kaaoksen eskaloituminen ja useimpien juttujen komediallinen ajoitus olivat mieleeni. Enpä olisi arvannut Gundhamin karanneen lemmikin roolia! Tykkäsin myös, etteivät nämä äärimmäisyydet voi tehdä ihan mitä tahansa ilman seuraamuksia. En usko oppilaiden kuitenkaan saavan ihan joka päivä kenkää laitokselta. Nähdäänkö siis Seikoa, Rurukaa ja Sonosukea enää menneisyydessä? Entäpä Nagito? Otetaanko hänet riemuissaan/välinpitämättömästi vastaan parin Despairin kuluttua? Kuka tulee tuuraamaan tuuraajaa eli kaitsemaan seiskaseiskaa? Pureutuuko Chisa syvemmin Hope’s Peakin valtarakenteita jäytävään mätään? Jatkuuko Koichin ryyppyputki? Unohdetaanko ne kokeet jo ensi Despair-jaksossa?

Nagito saattoi hupskeikkaa suistaa maailman lähemmäksi kohti epätoivoa, söi perunalastun ja tuumi kaiken menevän juuri tismalleen suunnitelman mukaan.

Oheisesta linkistä nähdään, muokkasiko noin kuuden viikon häpeällinen tauko mielipiteitäni vääremmiksi jo kahdeksatta kertaa:

Despair Arc #4 - The Melancholy, Surprise, and Disappearance of Nagito Komaeda