296 - Danganronpa 3 - Future Arc #5

Future Arc #5

Näin heti alkuun pieni tiedotus! Ei, blogi ei ole päättymässä. Vaihdoin sen sijaan tapaani katsoa Danganronpa 3:a, koska pinnani paloi lopullisesti kuvakaappailuun OtakuStreamin streamissa, sillä kuvat piti napata lennosta ja käyttää Win + Print Screen -komboa tismalleen oikealla hetkellä, jottei kuvaan tartu jakson mitan tapaisia turhia elementtejä. Tarkkasilmäisimmät ovatkin saattaneet bongata blogin aikana muutamasta kuvasta juuri ja juuri olemattomuuteen feidautuvat palkit, kun en ole vain enää jaksanut. En voi sanoin kuvailla sitä turhautumista, jota olen kokenut jo kahdeksan kertaa putkeen. Ei tämän tulisi olla niin vaikeaa. Angstaan sitten myöhemmin itsekseni, miten pääsen yli V3:n kuvakaappausrajoituksista!

Helpotin siis elämääni ja jonkin aikaa googlailtuani päädyin paikkaan, josta ladata jaksot hyvälaatuisina läppärille, josta katsoa ne VLC:llä ja napata kuvat jokseenkin tasan miten haluankin. Vailla vaivaa, huolta, turhautumista ja stressiä. Ellei läppäri nyt saastunut. Vaikka blogi (ja minä) ei lavean tien viihdeharrastuksia tuekaan, tärkeän dokumentoinnin vuoksi on tehtävä moraalisia uhrauksia, koska animesarjaa ei vieläkään ole julkaistu kakkosregionilla DVD:llä tai BluRaylla ja koska Funimation on kauhea ei ole meidän vika ettet ole syntynyt Amerikkaan -natsi.

Liitän yhä kunkin päivityksen loppuun suoran linkin OtakuStreamiin, vaikka kehotankin olemaan varuillaan, koska sinne on tullut sitten viime näkemän jokseenkin rasittavia popupeja, jotka tunkevat turhaa mainosroskaa välilehdelle. Adblockistakin huolimatta. Tämä oli toinen syy, miksi vaihdoin ladattuihin jaksoihin. Kolmantena syynä jaksoissa on dual audio, eli pääsen halutessani enkkudubin pariin, mutta koska japaniksi on tähänkin asti katsottu, japaniksi myös loppuun asti katsotaan. Toinen kierros sitten vertailun vuoksi englanniksi. Lisäksi alku- ja lopputekstit ovat englanniksi, joten voisin olettaa kuvamateriaalin olevan peräisin Funimationilta. Tekstityksissä en pahemmin huomannut ongelmia ja eroja, joten luotan tämän olleen kaiken kannalta mainio juttu. Kuvia saattaa olla jatkossa keskimääräistä enemmän, koska en pääse tavoistani eroon.

***

Minua muistutettiin taas Danganronpa 3:n oikeaoppisesta katsomisjärjestyksestä, kun en ollut tuoreimman jakson aloittavasta takaumasta kovinkaan ihmeissäni. On vain loogista, että menneisyyden rakoilevasta ystävyysdraamasta hypätään vielä kauemmaksi menneisyyteen. Ikänsä puolesta opintielle astuneelle Seiko Kimuralle koittaa suuri suru, kun muutenkin kurjana sadepäivänä koiraparivaljakko jää moottoripyörän alle. Emo ei tokene pillereistä huolimatta, mutta pentu on turvassa Rurukan sylissä ja Ruruka on turvassa Sonosuken sontikan alla, koska he ovat erottamattomia. Seiko on poissa tolaltaan ja parkuu, mutta Ruruka esittelee lämpimästi itsensä ihastellen tytön taitoja.

Gundham omistaa nämäkin koirat.

Kuolema moottoripyörille.

Hirohiko Araki approves this message.   

Tuo toinen on Sonosuke, mutta hänestä ei tarvitse välittää.

Myöhemmin kukkia poimiva Seiko törmää Rurukaan ja Sonosukeen huvimajalta ja liittyy kutsusta seuraan. Heistä tulee ystäviä, vaikka Seiko ei voi Rurukan keksejä syödäkään. Sokeri on lääkitylle ikävämpi juttu. Seiko on niin pahoillaan, että tarjoutuu auttamaan Rurukaa, jos tällä tulee jotain ongelmia. Näin alkoi kaunis ystävyys, jossa kumpikin osapuoli tarvitsi toisiaan… vähän liikaakin. Ja kai Sonosuke oli menossa mukana ahmimassa leivonnaisia ja jurottamassa.

Seiko muuttuu esimerkiksi hirviöksi.

Sonosukella on ällävika, koska hän on japanilainen.

Paranna Alzheimer alkajaisiksi.

#seikotoo

Paljon myöhemmin hirviö-Seiko ravaa Future Foundationin tornitalon teollisuushalliin, näkee kulkusillalla punaista ja silpoo teräväkyntisen kouransa Sonosuken virittämään ansaan. Seppä astelee esiin uhoamaan ja valot syttyvät, koska tulevaisuudessa on ollut vähän liiankin hämärää. Seiko survoo piikkiä itseensä ja rumasti runneltu tassu napsahtelee kuntoon. Sonosuke ympäröi animedramaattisesti itsensä taotuilla taideteoksillaan, joilla aikoo kesyttää kammotuksen hengiltä. Tällä viime jaksojen hahmopainotuksella lienee selvää, että joku heistä kuolee pian.

Seiko näkee punaista.

Ei tuo ole ansa. Tuo on Lepinkäinen.

Ei kelpaisi edes Kiasmaan.

En tiedä, mitä virkaa noilla miekoilla on, mutta näyttävät komeilta.

Sonosukella prioriteetit kunnossa.

Alkutekstien jälkeen siirrytään tekemään kuolemaa toisaalle. Kyosuke Munakata ja Kazuo Tengan ovat yhä samassa jamassa kuin viime jaksossa. Kyosuke on toipumassa usean kerroksen pudotuksesta ja Tengan roikkuu revenneen kulkusillan metalliputkeen lävistyneenä siinä vieressä. Heillä jäi keskustelu kesken, sillä Tenganilla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin vastata, mitä hän oikeasti ajattelee. Kyosuke huomauttaa papparaisen olleen joskus vahvempi. Näyttöä nähdään takaumassa, jossa maailma palaa ja Monokuma-kypäräiset sekopäät hyökkäävät kimppuun. Tengan pelasti lasta suojelleen Kyosuken nahkan, ja miehet pitivät yhtä mobilisoidessaan Future Foundationin rivit taistelemaan epätoivoa vastaan.

Yhden leuan veti.

On siinä meillä sokea varajohtaja.

Jos Danganronpasta tulee animegrafiikkainen mätkintäpeli, tässäpä tag team.

Hail Hydra.

Kyosuke ei ymmärrä, miksi Tenganista tuli nyhverö, mutta johtajalla on vastaus valmiina. Nykymenolla he eivät päihitä epätoivoa. Tenganin huomautus Chisan kohtalosta vetää Kyosuken ihan lukkoon ja papalla on oiva tilaisuus tylyttää vastarinnan tappamisen viimeiseen mieheen/naiseen/karhuun olevan pelkästään naiivia. Selkeästi epätoivo tuntuu juurtuneen paljon syvemmälle ihmiskunnan kollektiiviseen tietoisuuteen.

Ei vanhuus ole pelkuruutta.

Suolaa haavoihin.

Tällaiset virkkeet toimivat vain Danganronpassa.

Koska sodassa ei ole toivoa ja muuta deeppiä.

Tällä välin Makoto ja Aoi seisoskelevat käytävällä keskustelemassa Miayasta, joka niin urheasti lähti viime jaksossa puolustamaan heitä ja kaatui kumoon. Kaksikon seuraksi ryskyy Juzo, koska kiusankappale ei lähde tarinasta kulumallakaan. Äijä vaikuttaa pitkästyneeltä ja pitelee käsissään metalliputkea, koska toimistotuolit ovat näköjään lopussa. Aoi ei piittaa pakenemisesta, vaan poimii itsekin lattialta putkenpätkän ja huomauttaa olevan outoa, ettei äärimmäinen nyrkkeilijä käytä nyrkkejään. Juzon mielestä ne menisivät hukkaan, mutta minulla on toinen teoria. 

Silti pyörätuolissa.

Juzo on vähän epälooginen hahmo.

Oikeasti kynnet murtuvat.

Entäpä jos Juzon NG-koodi pakottaa käyttämään kättä pidempää nyrkkien sijasta? Mulkeron tappokoodia ei vahvisteta koko jaksossa ja minua muutenkin vähän epäilyttää teoria, sillä eikös Juzo sarjan alkupuolella motannutkin Ryotaa? Vai potkaisiko hän animaattoria? En enää muista tai viitsi ottaa selvää, huomaa että sarjan aloittamisesta on kulunut jo jonkin aikaa. Ainakin Aoi on turvassa, sillä jos uimaria lyödään ja potkitaan, se on henki pois välittömästi. Juzon ja Aoin ottaessa toisistaan mittaa Makoto ei käsitä, miksi jässikkä riehuu, mutta Juzo vain tottelee Kyosuken tahtoa.

Juzo laskeskelee freimidataa, kun Aoi rämpyttää tiensä voittoon.

Ai siksi hyökkäilet liikenteen kimppuun.

Toiminta jatkuu teollisuushallissa Sonosuken paiskoessa loputtomia kunaita sähköjohdoissa riippuvaa Seikoa päin, mutta otus torjuu ne kaikki. Seiko loikkaa sillalle, haistaa jotain makeaa ja loikkaa katonrajaan kyhätyn valvomokopin lasiseinämälle irvistelemään. Kopissa kyhjöttää ahdistunut Ruruka.

En ole täysin varma, miten Seiko kunait kimmottaa, mutta ei se niin tarkkaa ole.

Odottaa kunaiden loppuvan, kun niitä mahtuu noihin hihoihin miljoonia.

Maybe it's Maybelline.

Sei Gon' Give It to Ya.

Lisää takaumia! Niitä on muutama, kaikissa suunnilleen sama eskaloituva kaava. Ruruka ja Seiko vanhenevat yhdessä. Heidän arkensa koostuu erinäisistä palveluksista, joita Ruruka sälyttää avuliaan ystävänsä harteille, olipa sitten kyse flunssasta tai tropeista koulumenestykseen. Seiko on aina valmis auttamaan, mutta Ruruka alkaa vaikuttaa pitkästyneeltä. Ystävyysmuistuttelusta tulee rutiinia ja Rurukassa alkaa kyteä katkeruus, kun Seikolle ei makea maistu. Rurukaa kyrsii, kun hän on niin hyvä leipomaan, eikä mikään näköjään kelpaa.

Mene lääkäriin apina.

Mangolla ei ole ystäviä.

Sellaista on ystävyys.

Ruruka ei taida tietää, mitä gluteeniton tarkoittaa.

Nyt Rurukalla ei ole katkeruus mielessä, vaan hän vapisee kauhusta ja perääntyy syrjään. Hän rojahtaa näppäimistölle, ja halli kirkastuu suunnilleen auringoksi, joka polttaa kevätaamuisin verkkokalvoni solukämppäni verhojen läpi. Seikon kärvistellessä Sonosuke säntää koppiin avuksi, mutta Rurukalla on kaikki hyvin, sillä pullatar tajusi juuri jotain. Ruruka vahvistaa teoriansa astumalla valoon lähemmäksi Seikon varjoa lattialla. Lasilla roikkuva olio säpsähtää sivummalle. 

Hyvinhän tuo on pari jaksoa onnistunut.

I'm a Shadow, the true self.

Varjosta valoon astuminen oli aika näppärästi animoitu.

Seiko saa pian kenkää Hope's Peakista.

Ruruka virnistää ja kuiskaa jotain Sonosukelle, joka poistuu paikalta. Seikolle hän kertoo poikaystävän häipyneen aseenhakureissulle. Sillä välin Ruruka kokeilee temppuaan vielä kerran ja Seiko perääntyy sillalle. Voitonriemuinen likka lesottaa Seikon NG-koodin paljastuneen. En tiedä, millä taikalogiikalla se toimii, mutta Seikon ranneke sujauttaa suoneen myrkkyannoksen, mikäli joku astuu hänen varjolleen. Jotenkin tulevat lapsuuden leikit mieleen.

Eikös ystävyydessä ole kyse lähestymisestä? 

Jos lasia ei olisi välissä, Rurukan askel ei olisi näin huoleton.

"Your next line is..."

Väliaika!

Väliaika loppuu!

Kyosuken ja Tenganin puolikireä keskustelu toivosta ja epätoivosta jatkuu. Tenganin mielestä Kyosuke on väärässä, sillä epätoivon rippeet tappamalla ei luoda toivoa. Siihen tarvitaan projekti. Izuru Kamukura -projekti. Kyosuke myhäilee ja nousee katanansa varassa vaivalloisesti pystyyn, sillä hän tajusi jotain. Kazuo Tengan on luopiomurhaaja ja epätoivon ripe. Dun dun dunnn!

Melko epätarkka projekti, jos siinä tehdään sitä.

Izuru Kamukuralla pyyhkii kyllä hyvin.

Voisit ihan sormellakin osoittaa.

Siirrytäänpä pihalle, koska siellä hassuttelee tulevaisuuden läppähahmo, jonka unohdetuille edesottamuksille lämpenee aina. Yasuhiro Hagakure anelee jotakuta päästämään hänet sisään ja saa seuraa taisteluhelikopterista, jolla on maailman huonoin sihti. 

Lemuriassa on vaarallisempaa.

Lemurian sotavoimat eivät jätä miestä rauhaan.

Tällä välin Sonosuke on päätynyt samaan Mono Lisa -huoneeseen, jossa hän chillaili pakotetun lepohetken ajan tyttiksensä kanssa pari jaksoa takaperin. Mieluummin hän käyttäisi taottuja tuhon työkaluja, mutta käsiasekin kelpaa. Hiro jatkaa pakoaan ja saa melkein ohjuksesta. Sonosuken huone sijaitsee vissiin ihan tässä lähellä, koska huone vapisee ja kirjahylly rojahtaa kumoon. Sonosuke hämmästyy ja niin hämmästyn minäkin, koska hyllyseinältä paljastuu massiivinen Monokuma-ovi, jonka punasilmässä onnitellaan salaisen sisäänkäynnin löytämisestä. Tornitalon arkkitehdillä taitaa olla jotain salattavaa.

Haluaisin nähdä pistooleja takovan sepän.

Lemurian taisteluhelikopterit tietävät.

Coolit äijät eivät katso räjähdyksiä Lemuriassakaan.

Ovihan tuo.

Oven toisella puolella lukee onnittelut uloskäynnin löytämisestä.

Ja takaisin teollisuushalliin! Kieltämättä tarinassa on poukkoilua, kun kaikki ovat eri paikoissa ja ketään on hankalampi jättää tauolle, vaikka Hirolta se on ihan hyvin onnistunutkin. Rurukalla on harvinaisen hauskaa, kun nyt hän ymmärtää, miksi Seiko kavahtaa valoa ja pysyi jatkuvasti loitolla Sonosukesta. Ei kondiittori silti aivan epäreilu ole. Hän on valmis antamaan kaiken anteeksi, jos Seiko kerrankin suostuu keksiin. Seikon NG-koodina ei ole makean syönti, mutta hän kuolisi siihen yhtä kaikki, joten ei käy.

Entä jos Seiko astuu omalle varjolleen?

Näyttää teollisuusjätteeltä, jota on uitettu juutalaisten kyyneleissä.

Ei täytteitä ole pakko syödä.

Rurukalla on toinenkin yllättävä ehdotus yhteistyöhön. Hän haluaa Kyosuken kuolevan, koska varajohtaja tuntuu olevan kauhea riesa ja väärä henkilö pyörittämään Future Foundationia. Seiko häkeltyy eikä suostu tähänkään, koska nimenomaan Kyosuke (ja pari muuta) auttoi hänet selville vesille, kun hänet oli potkittu ulos Hope’s Peakista.

Kuollessaan Kyosuke muuttuu Junko Enoshimaksi, ja voihan nenä, kun sitten kaduttaa.

Nuo muut oikeastaan vain seisoivat.

Koska Seiko ei muuta voi, hän järsii muutaman sadan yliannostuksen edestä iloisia pillereitä ja hulkkiutuu kunnolla. Jo ennestään luonnoton violetti silmä muuttuu mustaksi, ja hirviö loikkii valonheittimeltä toiselle, kunnes halli pimenee. Viimeisen loikan jälkeen hän on takaisin valvomokopin panssarilasilla ja aloittaa vimmaisen takomisen nyrkeillään.

Lääkäriliitto suosittelee.

Seikolle tämä on tasoloikkapeliä.

Seiko pitää enemmän suolaisesta.

Enää Ruruka ei ole lainkaan itsevarma. Hän kykenee vain tuijottamaan lamaantuneena ja käymään läpi rikkonaista ystävyyttään lasin rakoillessa. Hän piti Seikoa sankarina, johon saattoi aina luottaa. Myös Seiko on tulvillaan ajatuksia, mitä nyt takomiseltaan ehtii. Epäsosiaalinen tyttö vain halusi ystävän, ja sellaisen saatuaan luotti häneen. Luottamus oli Rurukalle liian tärkeää rikottavaksi. Ruruka halusi apua, koska luotti Seikoon. Seiko auttoi, koska luotti Rurukaan. Ystävysten ajatukset peilaavat toisiaan, mutta Seiko saa tahtonsa ja nyrkkinsä läpi, koska häntä vain käytettiin kaikki nämä vuodet hyväksi.

Ruruka kipittää karkuun ja päätyy pysähtyneiden liukuportaiden kautta yläkertaan pinkoen saman käytävän poikki, jolla Juzo ja Aoi ottavat mittaa toisistaan. Perässä nelistävä Seiko lyö hämmentyneen Juzon maahan ja Makotoa ja Aoia tuijotettuaan huomaa ruhjeen viimeksi mainitun ranteessa. Vanhat vaistot palaavat ja Seiko on jo kaivamassa esiin lääkettä, kun kaikkien huomio kiinnittyy paikalle kaahaavaan Miayaan, joka ei olekaan epäkunnossa.

Jostain syystä hauska asetelma.

"They drew first blood, not me."

Päinvastoin; Monomi ramboilee monitorilla ja Miaya-robottia ohjastava Monaca on ihan fiiliksissä vääntäessään ilotikkua. Monomi-Miaya-Monaca (aivan niin) pyytää Makotoa ja Aoia väistämään ja laukaisee ohjuspatterin Seikon niskaan. Juoksuvaivainen Makoto hyppää Aoin reppuselkään ja kaksikko pakenee paikalta löylytetyn Juzon jäädessä sadattelemaan äärimmäisen toivon äärimmäistä tuuria. Seiko hievahtaa, muttei nouse.

Monaca vain spämmää rikkinäistä komboa mitään katumatta.

Erityismaininta suureellisesta ding ding ding -ääniefektistä.

Makotoa ei Seikon turvallisuus kiinnosta.

Näin ne hirviöt kesytetään.

Komarusta ja Tokosta ei viihdettä löytynyt.

Etköhän sinä heidät taas saa kiinni ensi jaksossa.

Jotta kaikki pääsevät tänään tekemään jotain, siirrytäänpä hetkeksi huoneeseen, josta viimeinen murhaleikki alkoi. Kyoko Kirigiri on oppinut kaikenlaista Chisan ruumiista ja aikoo seuraavaksi käydä tutkimassa Great Gozun raatoa. Ryota lähtee mitään sanomatta perään, ja tiimissä roikkuva Koichi vain tokaisee eukon olevan vakavissaan. Onhan se hyvä, että vaikka rakennuksessa käydään epäronpamaista totaalista sotaa, ainakin joku täällä selvittää murhamysteeriä.

Koichi vain trollaa.

Kazuo Tenganin kohtalo on katananterällä muutaman kymmenen sentin päässä otsasta. Kyosuke latelee erinäisiä faktoja pöytään. Juuri kukaan ei tiedä tornitalon olemassaolosta ja puljun lukitseminen lienee hankalampi juttu, mutta vaikka muu olisikin selvää, hän ei käsitä, miksi Tengan on epätoivon ripe. Tenganin ei auta kuin vastata, sillä hän nimenomaan ei ole epätoivon ripe. Ukolla on toinenkin vastaus valmiina, kun häneltä tivataan petturimurhaajan henkilöllisyyttä.

Nyt meni Kyosuken miekkaposeeraus hukkaan.

Se olit sinä koko ajan.

Kyosuke lukee äänettömän vastauksen Tenganin huulilta tavu kerrallaan ja ällistyy. Tengan ei missään nimessä valehdellut eikä hän ole valehdellut ennenkään, sillä Future Foundationin johtaja vilauttaa rannekkeestaan NG-koodinsa: vastaa kysymykseen valheella. Eipä mikään ihmekään, kun Tengan on dialogissaan pitkin jaksoa varmistanut, että häneltä varmasti kysytään jotain. Totuus kuuluu.

En osannut lukea huulilta.

E-ei kai Chisa Yukizome?!

Lasketaanko valkoinen valhe?

Kyosuke kokoaa lopulta itsensä, alkaa hekottaa itsekseen ja kummastelee, yritettiinkö hänen tahtoaan äskettäin horjuttaa järkyttävillä paljastuksilla. Tengan hoksaa, että pian tapahtuu rumia asioita.

Ei katana horju.

No nyt sanottiin murhaaja ääneen.

Tapahtuu rumia asioita.

 

KAZUO TENGAN, FUTURE FOUNDATIONIN PUHEENJOHTAJA, FUTURE FOUNDATIONIN 1. HAARAN JOHTAJA JA HOPE’S PEAK ACADEMYN ENTINEN JOHTAJA, ON KUOLLUT.

KAKSITOISTA JÄLJELLÄ.

MINUUTTI JÄLJELLÄ.

Yhteinen lepohetki lähestyy kovaa vauhtia, vaikka se oli kaiken tämän toiminnan keskellä ehkä päässytkin unohtumaan. Suunnilleen takaisin ihmiseksi palautunut Seiko Kimura hoipertelee hetken aikaa käytävällä ja lyyhistyy apeana nojailemaan seinää vasten puristaen lääkepurkkia kädessään. Siitä ei ole ollut tänään hyötyä kovasta yrityksestä huolimatta. Chisa ja Daisaku eivät enää nousseet. Mikä apteekkari hän on oikein olevinaan, kun ketään ei voi pelastaa? 

Seiko olisi nyt ystävän tarpeessa.

Hirviöitymällä.

Daisaku oli niin turha, ettei tuolla niin väliä ole.

Höpölääke on nimetty kuin Resident Evilissä.

Seiko ahdistuu, painuu makuulleen ja jää tuijottamaan karkkia, kun ennenaikainen yö laskeutuu. Hän halusi vain ystävän.

.

..

…

….

…..

…...

…....

….....

….......

….........

….............

…..................

 

SEIKO KIMURA, FUTURE FOUNDATIONIN 4. HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN APTEEKKARI, ON KUOLLUT.

YKSITOISTA JÄLJELLÄ.

Niin ja Kyosuke Munakata on vissiin narkkari.

***

 

Minähän sanoin, että ruutuaika tietää yleensä tällaisissa tarinoissa kuolemaa. En siis varsinaisesti ollut yllättynyt Seikon kuolemasta, joka oli näissä olosuhteissa vain ajan kysymys. Seiko tuskin olisi voinut koko sarjan loppuun asti jahdata Rurukaa ja Sonosukea ilman vakavia seurauksia. Loppujen lopuksihan koko parille jaksolle venynyt ajojahti oli yhtä tyhjän kanssa, kun Seiko ei koskaan saanut saalistaan kiinni, ja joku muu päästi ilmeisestikin liian vaarallisen pedon päiviltä. …Mutta kuka?

Seikon menetys panikin turhauttamaan, kun oikeus ei tavallaan tapahtunut. Rurukan se syypää tässä pitäisi olla uskomattoman itsekeskeisenä diivana, joka oli Seikon ystävänä vain hyötyäkseen ja joka ei millään hyväksynyt, ettei tämä suostunut koskaan syömään hänen leivonnaisiaan pätevästä syystä huolimatta. Kenties Ruruka vain halusi hyväksyntää omista taidoistaan, kun Seiko auttoi häntä omilla taidoillaan, mutta ei tämä ystävyyssuhde silti mitenkään tasapainoinen ollut. Sääli symppiksen Seikon kannalta, hyväähän hän vain tarkoitti.

Hahmo jäi alussa mieleen lähinnä aistillisena kähisijänä, mutta näppärillä lapsuustakaumilla ja Nagiton oman jakson esiintymisellä tuotiin ihan riittävästi syvyyttä. Esimerkiksi Daisakua ja Great Gozua ei ole taustoitettu juuri lainkaan, ainakaan vielä. Hirviötarinat ovat aina traagisia, ja minusta jaksossa käsiteltiin ystävyyttä muutenkin sopivan haikeasti. Kaukaisten päivien unia totisesti. Pidin erityisesti lasintakomisvaiheesta, jossa Seikon ja Rurukan ajatukset peilasivat toisiaan. Vähemmälläkin alleviivauksella olisi selvinnyt, kun viime Despair Arcissa ystävyyssuhteen pääkohdat jo taustoitettiin, mutta panen tämän japanilaisen venytetyn kerronnan piikkiin. Sitä paitsi teollisuushallivaihe oli visuaalisesti nättiä valojen ja varjojen, ja siinä oli mukavaa jännitettä, kun Seikokaan ei ollut haavoittumaton. NG-koodista tosin riittäisi saivarreltavaa. Pitääkö jonkun nimenomaan astua Seikon varjolle vai riittääkö, että elollisen olennon varjo limittyy hänen varjoonsa? Kuinka selvä varjon tulee olla, että NG-koodi laukeaa? Hauska idea kyllä, ei siinä mitään.

En nyt välttämättä sanoisi, että odottaisin Rurukan tuskallista kuolemaa tästä eteenpäin, mutta oppisipahan hän ainakin olemaan, jos tulisi katumapäälle nähdessään Seikon ruumiin. Jos oikein kieroja ollaan, palan miltei halusta nähdä Rurukan reaktion, jos Sonosuke pääsee hengestään ennen häntä. Sonosuke on kyllä yllättävän hauska hahmo kaikessa viileässä vähäeleisyydessään. Onkin erityisen mielenkiintoista, lähteekö hän nyt itsekseen tutkimaan Monokuma-oven salaisuutta. Paljastuukohan sen takaa kenties Monaca Towan lymyluola? Monokumaiset salaovet ovat toisaalta erottamaton osa Danganronpaa, kun tässä suurten egojen konfliktissa meinaa välillä unohtua, että karhukin on olemassa vetämässä naruja.

Suurista egoista päästäänkin Kyosuken ja Tenganin välienselvittelyyn. En edelleenkään erityisesti perusta Kyosuken geneerisestä katanapönötyksestä, mutta Future Foundationin johtajien kireä juttutuokio oli kiehtovinta jaksossa jo ihan sen perusteella, mitä tästä vielä seuraa. Papparaisen elinajanodotus ei ollut muutenkaan pitkä, koska hän roikkui lävistyneenä metalliputkessa, mutta en ihan heti olisi arvannut, että hän riuhtaisisi putken irti, puhkoisi Kyosuken silmän ja pääsisi itse hengestään! 

Naureskelin makeasti runsaalle splatterille, mutta en enää tiedä, mitä tässä ajattelisi. Lempeä ukkeli on tiessään, jäljelle jäi melko hapan voimanpesä, joka on taatusti sotkeutunut johonkin, kun hän tietää, kuka on joukon petturi. Lievästi kieroutuneet ilmeet kertoivat myös omaa tarinaansa. Tavallaan jo odotin Tenganin olevan se murhaaja Kyokon merkitsevien katseiden perusteella, mutta eihän se ole enää mahdollista, sillä joku muu listi Seikon. Ennen kaikkea Kyosuke tietää totuuden, koska Tengan ei kyennyt valehtelemaan. Teknisesti ottaenhan Tengan kykeni valehtelemaan. Vasta silloin, kun häneltä kysyttiin jotain, hänen oli pakko vastata totuudenmukaisesti, jos NG-koodin reunaehdoissa lukee, ettei vaitonaisuus ole sallittua. Olisi tietty jännä katsoa sarja alusta ja perata Tenganin replat läpi totuuksista ja valheista, mutta en taida viitsiä.

Kyosuke tietää nyt, kuka on petturi, ja ilmeestä päätellen hän ei odottanut lainkaan sitä. Petturi tuskin on kukaan Trigger Happy Havocin sakista, sillä se olisi vähän liiankin paksua. Ruruka toivoisi Kyosuken kuolevan, mutta hän haluaa todennäköisesti vain pääsevän koko sotkusta eroon Sonosuken kainalossa. Sonosuken petturuus olisi komeaa Rurukan järkytyksen vuoksi, mutta Monokuma-ovi näytti tulevan hänelle yllätyksenä. Ryotaan en jaksa millään uskoa, Juzo olisi turhan ilmeinen vaihtoehto muutenkin ikävänä riehujana. Miayan henkilöllisyys on jo katsojalle paljastunut, joten miten olisi… Koichi Kizakura? Vaikka Kyosuke ja Koichi eivät ole vielä juuri keskustelleet, he varmasti tuntevat toisensa Hope’s Peakista. Koichi näki Seikon jahtaavan rakastavaisia, ja piti häntä liian vaarallisena. Nyt kykyjenetsijä vain roikkuu Kyokon jengissä pelastaakseen oman nahkansa ja tarkkaillakseen murhatutkimuksia. Ei minulla varsinaisesti ole mitään Koichia vastaan, leppoisa heppu ja kaikkea, mutta all signs point to maybe.

Oikeastaan alan jo pitää Future Arcin lähes tauottomasta toiminnasta. Juzo ei jätä koskaan ketään rauhaan ja hihkun itsekseni, kun hän saa kuonoonsa. Hiro-parka se vain pakenee taisteluhelikopteria koko sarjan ajan. Sonosuke nappasi juuri pyssyn. Miaya miellyttää ohjuksia laukovana kaaharina, vaikka hieman arveluttaakin, miksi Monaca haluaa suojella Makotoa ja Aoia. Kyosuke muuttui jakson lopussa todella arvaamattomaksi tapaukseksi vedettyään vissiin Seikon adrenaliinilitkua elimistöönsä. Lähteekö hän Koichin perään? Räjähdysaltis tilanne on jatkuvasti käynnissä, joten yhteinen unihetki on se pienin murhe.

Jotain näppärän rytmityksen tehosta kertoi se, että vaikka olin jossain edellisessä jaksossa jo vähän pitkästynyt äksöniin, jakson jälkipuoliskolla pärähti käyntiin komea jännitysmusiikki taustalle. Auttaa muuten yllättävän hyvin, olin lähestulkoon penkin reunalla ihmetellessäni, mitä tässä vielä tapahtuu. Myös New World Orderilla pääsee pitkälle, kun sitä käyttää oikein.

Kyllä Future Arcista aukkoja ja tyhmyyksiä löytyy (jäi esimerkiksi vaivaamaan, että mikäs ihmeen teollisuushalli tämä nyt on ja että missä välissä Sonosuke kyhäsi piikkiansansa), mutta myös yllättävää tyylitajua. Seiko Kimura ei olisi voinut juuri nätimmin poistua kuvioista, vaikka siihen puolet jaksosta ja hieman ylimääräistä tarvittiinkin. It was sweets killed the beast.

Oheisesta linkistä nähdään, ovatko yhdeksän väärää mielipidettä lähteneet Minas Morgulista:

Future Arc #5 - Dreams of Distant Days