300 - Danganronpa 3 - Future Arc #7

Future Arc #7

Piskuisen banaanivaltion diktaattorikoppalakkiin sonnustautunut tai Street Fighter -leffan M.Bisonia cossaava pikkupirpana uhoaa kukkavuoren juurella synteettiselle karva-armeijalle Toivon Soturien hilpeän sirkusteeman pauhatessa taustalla.

Onneksi on Despair Arc.

Junko Enoshiman perintö on hyvissä käsissä, kun epätoivon taakkaa kannattelee katkeraan itkuun pillahtava…

Monaca Towa, entinen äärimmäinen pikku luokkaoppilas! Ja vielä entisempi maagi, kun Toivon Soturit ovat historiaa, eikä edes tittelialaviite. Kun hänet nyt näinkin virallisesti esitellään muunakin kuin feikki-Miayan kontrolloijana, on piru merrassa. Ilkeästä Makotosta ja toivosta ja epätoivosta mykille massoille itkupotkuraivaroiva kakara saa malttinsa takaisin ja julistaa karhuille, ettei epätoivo ole vielä suinkaan päättynyt, koska toivo on tylsää. Junko ja Izuru nyökkäisivät.

Täällä kumautetaan tuoppeja kuonoon.

Mutta kukaan ei antanut Monacalle piirustuslahjoja.

Komeasti kunnioitetaan Shirokuman ja Kurokuman muistoa koppalakissa.

Towa Groupin perijätär ulisee ultimaattuminsa Towa Citylle, jossa hän ei niinkään piileskele, vaan odottaa Future Foundationin offensiivia pöyhkeässä Disney-tornissa, jossa loistaa avuliaasti kiertoradalle erottuva etunimi edustalla. Monaca ei siis koskaan ollutkaan viimeisen murhaleikin näyttämöllä. Viime pelispinoffissa Monaca vähän kuin livahti. Jos se ei käynyt jo jakson nimestä ilmeiseksi, on aika saattaa Another Episode päätökseen Future Arcin spinoffissa. Ultra Despair Girls 2, go!

Ei sinulla ole edes ajokorttia.

Hopefully kuulostaa vielä ihan tavalliselta, mutta despairfully tuntuu hupsulta adverbilta, ei varmaan pahemmin Danganronpan ulkopuolella käytetä.

Ihan jo yllätyin.

Japaniksi Monaca on tosiaan Monaka, koska ca-tavu on käytännössä ka, mutta Monacalla mennään, koska se on virallinen enkkunimi ja ihan sama oikeasti.

Monacan uudesta linnoituksesta ultraepätoivotytöille kertoo puhelimitse Another Episoden ykkösluvun hotellihuoneesta kalpeaan kaupunkiin katseleva…

Nagisa Shingetsu, entinen äärimmäinen pikku yhteiskuntaoppilas! Entisen ystävänsä karhuarmeijalle he eivät enää mahda mitään. Jaa ketkä he? No…

Masaru Daimon, entinen äärimmäinen pikku liikuntaoppilas, Kotoko Utsugi, entinen äärimmäinen pikku näytelmäoppilas, sekä Jataro Kemuri, entinen äärimmäinen pikku taideoppilas! Kuten Another Episoden lopussa implikoitiinkin, he kaikki ovat hengissä, koska teknisesti ottaen heidät vain päihitettiin dramaattisesti spinoffissa ja koska jokin moraalinvartijataho olisi taatusti ärähtänyt lapsien tappamisesta kepeässä tarinassa, jossa lapset tappavat aikuisia. Ja onhan vanhojen tuttujen näkeminen edes vilaukselta pirteää, kun heidät näkee muutaman sekunnin, eikä edes Kotoko heitä mitään adorbs-läppää. Nagisa pyytää entisiä vihollisiaan pysäyttämään Monacan, jolle on iskenyt taas vaihteeksi keskivaikea junkoiluvaihe silmään.

En mene takuuseen saksikaverista.

Komaru Naegi pyrkii olemaan hellä, mutta ei karhuille, jotka yhä mesoavat Towa Cityn autioituneella kaduilla. Hänellä on minua parempi sihti, kun möllit saavat hakkerointipyssystä hajotusta silmään. Toko ravaa tuttuun tapaan perässä marisemassa kuin uupunut humanisti.

Siirrä ne pois tieltä linkkiluodilla.

Kas, jotain yhteistä Tokon kanssa.

Jos joku pässi on syystä tai toisesta skipannut Another Episoden kökkönä spinoffina, ei hätää, sillä Komaru narratoi pintapuolisesti hurjan toiminnan lomassa taustansa tavallisuudesta perhemurheisiin. Saatoin vain myhäillä, kun useimmat luotityypit nähdään ja Monokumistakin pari erikoisempaa varianttia. Eräskin linkkipesty pommikuma loikkaa itsemurhaiskun karvakamujensa niskaan.

Karhut eivät pysähdy, jos kerrot heille nimesi.

Normaalit lukiotytöt eivät ole tällaisissa tilanteissa.

Tanssivat eri tavalla kuin Another Episodessa.

Onhan tuossa uusioperheenjäsen samassa kuvassa.

Jaksossa ei nähdä ainakaan sireenikumia, romukumia ja tuhokumia, nyyh.

Toko on hyödyksi ja sähköshokeeraa synapsejaan, jottei Danganronpan yhtä monista vetonauloista unohdeta.

Kyeee...

ha...

ha...

ha!

Genocide Jack, entinen äärimmäisen murhanhimoinen piru! Hitto vieköön, japsiversion murhaaja on erittäin ytimekäs titteli myös, mutta vanhoilla nimikkeillä – eikä varsinkaan Genocider Sholla, hrrrrrhh – mennään. Kansanmurha-Jaskattaren irvailtua Dekomarun painosta tämä säntää paralyysi paukkuen takaisin karhumaalitaulubaanalle, jossa hänellä menee ihan hyvin pallokumaakin vastaan, vaikka yhä odottaakin pelastajakseen isoveljeään, jolla taitaa olla vähän muutakin ajateltavaa.

Korkeintaan kuppikoko kasvanut animellisista velvoitteista.

Naisille ei sovi koskaan puhua painosta, koska se on salaisuus.

Eiiiii Dalamud putoaa eiiiiii.

Jackin mielestä Komaru käyttäytyy turhankin uhkarohkeasti, ja aivastaa itsensä takaisin Tokoksi. Eletään uhkarohkeita aikoja, kun karhut vain monistuvat kuin feissarit eikä Another Episoden kuudes luku pääty koskaan. 

No en varmaan mene Danganronpa Wikiin spoilautumaan.

Pitää kolmosronpablogiin yksi aivastuskuva mahtua.

Komaru juoksi Another Episoden silmät kiinni.

Vastarintaa katsellessa Tokolla on hetki unelmiin, sillä… HUOMIO! Niin, Ultra Despair Girls olisi pilalla ilman Tokon toivottomia fantasioita, jotka leviävät animoituina entistäkin absurdimpaan suuntaan. Jos mahdollista. Repesin jo kuullessani Wonderful Deadin YEAH YEAH YEAH -ensitahdit ja toistamiseen nähdessäni kiinteiden reisien välissä siintävän ihanteellisen korskean Togamin pöyheän urheiluauton konepellillä. Harlekiiniromaani-Fukawakin suorastaan säihkyy. 

HUOMIO! Tokon fantasia

Byakuya Togamin todellinen minäkuva.

Toko Fukawan todellinen minäkuva.

Toinen silmä kierossa ja väärin.

Rakastavaiset kietoutuvat rakkauteensa, kunnes chibi-Togamit kitisevät huomiota. On heteka heilunut. Tokon unelmissa on tilaa irvailla myös aivan tavalliselle tytölle, joka ei osaa mitään. Togami tuuppaa Tokon sisälle 19. perillisen, jotta Togami Groupissa repeäisi vuosituhannen perintökiista. En tiedä, mitä näin, mutta pidin siitä.

Massia mankuvat.

Se on vain kolmas pyörä.

On kyllä näköinen.

Aika laskea osakkeita.

Mukaan mahtuu.

Jotain harmonista kipinää Tokon ja Togamin välillä on pakko olla, kun massikeisari irvistää kuljetushelikopterissa teekupposen parissa. Agentti jatkaa selontekoaan, jonka mukaan epätoivon rippeitä ei näy eikä kuulu, kuten ei myöskään viimeisen murhaleikin lähetystä. Togami miettii itsekseen, mitä viimeisen murhaleikin järjestäjä(t) touhuaa, sillä on suorastaan omituisen hiljaista ottaen huomioon, että Future Foundationin johtajat murhaavat toisiaan. Togami ottaa kopterilaivueeseen yhteyttä kannustuspuheen muodossa ja lesottaa siinä sivussa itsevarmana.

Salaa nautit.

Pari toivon ripettä löytyi kyllä, mutta olivat väärässä ohjelmassa.

Karkkia ja leluja.

Puhuvat epätoivosta ja lähettävät perään karhuja, mitä muutakaan?

On se Togami hieno mies.

Komaru ja Toko ovat saapuneet Monacan tornille, koska tornissa lukee Monaca. Olisi nolostuttavaa, jos Towa Cityssä olisi useampi Monaca ja he olisivat väärällä puolella kaupunkia. Tiellä on vain lukemattomia otsoja, ei mitään ennennäkemätöntä. Toko pistää Jackiksi ja tytöt ravaavat riehumaan.

Kuka pahis nyt ikinä perustaisi päämajansa pahuuden torniin? ...Ai niin.

Saksista moneksi.

Hymyile, olet valvontakamerassa. Jossa on paljon tosi oleellisia graafeja ja palkkeja.

Mättöä ei näytetä, koska se ei olisi erityisen yllättävää saati tarpeellista jakson alkupuolen jälkeen. Sen sijaan siirrytään Monacan tyyssijaan, jossa diktaattori odottelee puhuhu-täpinöissään epätoivon ihanuudesta horisten. Ex-maagi vaikuttaisi olevan allapäin, kun hänestä ei välitetä. Olihan hän sentään pyörätuolissaan huomion ja paapomisen keskipisteenä. Nyt hän haluaisi joko paeta tästä kurjasta maailmasta tai tuhota sen. Miten tuhotun voi tuhota uudestaan?

Kotoko on kansan suosikki.

Haluatko kilauttaa kaverille?

Tornipihan mittelö oli kuulemma tosi jännittävä, niin monta Monokumaa ruudulla, että Vitan ruudunpäivitys lakkaisi olemasta, mutta eipä tuolla väliä, kun Komaru & Toko työntyvät sisätiloihin. Shakkilattialla ei lymyile karhuja, vain massatuotettuja Hero Robot Mark Guyvereita, Priest Robot Doctor Von Gerolteja, Fighter Robot Highlander the Greateja ja Sage Robot Hannibal X:iä. Towa Groupin tehtaan hihnat ovat olleet vauhdissa. Bossimechat keräävät pölyä, ja epätoivon kammiossa on niin hiljaista, että siellä ihan varmasti tapahtuu jotain.

Oli siellä Excaliburin juurella kovat paikat kyllä.

Mechanäyttelyn.

Räikeän kirkkaat valot syttyvät ja esiripun takaa luuraa jättimonitorilta itse Monaca Towa sangen hilpeällä tuulella artikuloiden rytmikkään houreessa kuin Steins;Gaten Mayuri Shiina. Savun keskeltä nousee Mage Robot Black Suspirian kiusaamaan läsnäolollaan Monacan uhotessa ei mitään aatetta kannattaville tavistytöille. 

Kun japanilaisella tytöllä on viihteessä kädet näin, on luvassa kissapuhetta, nyan!

Dario Argenton paluu.

En nyt tiedä, ovatko puolittaiset käänteishakaristit silmissä kauniita.

Yli kolmen vartin mittaisella keskustelulla, jossa väännetään kättä kaukosäätimestä.

Kuten jakson alkupuolella jo kuultiin ja kuten kuulijoille nyt kerrotaan, Monaca Junko Enoshima II on täällä tuhoamassa toivon ja ennen kaikkea käännyttämässä vihatun Makoton kohti epätoivoa. Olisi se helpompaa, jos Makoto olisi täällä, mutta ehkäpä Komarun kurja kohtalo kelpaa pelotteeksi? Hupsut mechat käynnistyvät ja varjoista vyöryy karhukolonna ahdistelemaan. Jos tämä olisi peliä, Another Episodessa voisi kerrankin olla haastetta. Parhaat ystävät (ainakin uskon niin) painautuvat selätysten ja odottavat käsikynkkää pahinta.

Todellinen viihde ei koskaan paljasta korttejaan näin aikaisin.

Mutta onko sinulla omaa Mukuroa?

Miten tässä käy?

Miten tässä käy?

MITEN TÄSSÄ KÄY?!

Monaca Towa on ihan että fuck it, ja antautuu, antaa periksi, luovuttaa. Häviäisi kuitenkin, on siitä tietoinen. Toivo se perkule voittaa aina, missään mitään mieltä. Monaca nakkaa paskat kaikelle ja räjäyttää mechat ynnä tornin.

Well that was easy.

Kokemusta on.

Ei Monacan ainakaan.

Klik.

Oli räjähdys tätä vetelää tuhnua komeampi, mutta kuvasta olisi tullut kauhean suttuinen.

Väliaika!

Väliaika loppuu!

Monacan towaa ei ole täysin tuusannuuskana. Siitä vain lakkasi olemasta Kingdom Heartsien ankeimmat hetket (kaiken muun ohella hehheh), eli Twilight Townin kellotorni, jossa ne huonosti käsikirjoitetut kaapumyyrät syövät jäätelöä kolme tuntia, eikä mitään tapahdu.

Wonaka.

Kauhujen kammiosta on jäljellä enää lattia, ja sekin olisi peruskorjauksen tarpeessa. Komaru ja Toko kömpivät esiin kivimurskasta toljottamaan…

Pakko Japanissa on tällaista oheiskrääsää olla. Pakko.

…monopakua. Juuh niin kyllä. Monobiilin takaluukku on auki, sisällä hikikomorin sottainen valtakunta. Monaca Towa pötköttää auton takaosassa söpössä kokovartalokumahupparissa pelaamassa käsikonsolilla ja narisee tämän olevan hänen ikioma huoneensa. Monacan veriviholliset eivät oikein tiedä, mitä tässä sanoisi. Mitä sille äärimmäiselle epätoivosuunnitelmalle tapahtui? Monaca ei edes vaivaudu kääntymään likkojen puoleen, vaan tokaisee koko toivoepätoivohärdellin olleen noloa. Niin no… true dat?

Olmin olohuone.

Ei ole järin privaatti, kun ovi on auki.

Ei PSX ole moskaa.

Monaca ei koskaan pitänyt Danganronpasta.

Toko vaatii tietää, mitä Monaca tietää. Äärimmäinen whatever vaikuttaa äärimmäisen pitkästyneeltä selittäessään kärsivällisesti, ettei liity mitenkään viimeiseen murhaleikkiin. Hän pitää itseään vaanijana, tosin nettislangin lurkkerianglismi lienee osuvampi ilmaisu. Tai kuten Toko kertoo Komarulle, Monaca oli pelkkä tarkkailija. Monaca kertoo vain halunneensa päästä Makoton lähelle ja hykertelee itsekseen, ettei siitä klassisesta ketsuppitempustakaan mitään tullut. Toisin sanoen Monaca vähän trollaili menemään Miayana ja lavasti Aoin kuoleman. …Tosin Monaca tappoi sen oikean Miayan, mikä on tavallaan ihan loogista. Ei tämä ipana siis ihan syytön ole!

Meillä on fanityttö.

Aoi lähettää perässä pesulalaskun.

Komaru ei käsitä, miksi Monacasta tuli tuommoinen. Monaca vain mässyttää sipsiä ja pelaa. Semmoinen on Monaca. Syy on yksinkertainen. Monaca kasvoi aikuiseksi. Tosin nyt hän on ehkäpä aavistuksen varttuneempi kuin Another Episodessa, varmaan lähestymässä puberteettia sitten joskus, mutta joku muutti hänen nyrjähtäneen näkökantansa elämään ja niihin kahteen ideologiaan, jotka ovat ronpaversessä kaikkien huulilla. …Nagito Komaeda oli niin pelle jätkä, ettei Monaca halunnut isona tulla semmoiseksi. Voin vain kuvitella, että altistuminen Nagitolle lamaannuttaa harkitsemaan lobotomiaa, mutta että näinkin pahasti?

Sote-uudistus.

Ewwww.

Kaksi Junkoa nyt vielä menisi, mutta...

Monaca ei tiedä, kuka viimeistä murhaleikkiä pyörittää – tai näin hän väittää – mutta passiivisuus muuttuu häijyksi käkätykseksi, koska hänellä on melkoinen tiedonmuro tytöille. Monaca tietää, kuka kuolee seuraavaksi. Joku ensimmäisen murhaleikin selviytyjistä. Toisin sanoen Aoi, Kyoko tai Hiro. Teoriassa mukaan voisi laskea Tokon ja Togamin, jos väite koskee ihan koko sakkia. Paitsi Makotoa, jonka syytä kuolema vissiin on. Hän ei tulevan ruumiin nimeä kerro, ottakaa itse selvää.

Niin että vanhuuteen.

Liian laiska käymään edes huussissa.

Hauskaa koska totta, mutta en helvetissä.

Monaca ei edelleenkään ole epätoivon puolella, väittipä Toko mitä tahansa. Turhautunut tyttö vaatii vastauksia ja muuttuu Genocide Jackiksi. Monacaa ei pelota. Jonkinlaisen laukaisimen rojun seasta kaivanut kersa vain tuhnauttaa pierun, jonka ääniefektille nauroin, koska olen lapsellinen heppu.

Danganronpassa ei ole välimuotoja.

Neroja ovat ne, jotka kirjoittavat tarinansa lopun ensin ja miettivät, miten hitossa tänne asti päädyttiin.

Pieru kakka lol.

Jack mylvii rääpäleelle tuhoa ja kuolemaa, kunnes Komaru loikkaa estelemään häntä. Pierutyttö painaa nappulaa. Torni ei räjähdä lisää. Sen sijaan romusta kipittää neljä Monokumaa, jotka eivät Komarusta ja Tokosta piittaa, vaan könyävät pakun laidoille ja nostavat sen ilmaan.

Pierun kohdalla Jack tekee poikkeuksen komeiden miesten tappamiseen.

Monaca taitaa napata tuosta laitteesta vain Pez-karkin.

Miten Komaru ja Toko nyt selviävät hengissä kahdesta Monokumasta? Se selviää ensi jaksossa.

Äärimmäinen hikikomori heittää hyvästit, sillä hän on kyllästynyt Maahan. Monaca Towa valitsi mahdottoman ja lähtee kuulkaa avaruuteen! Josko sinne asti eivät Nagiton typerät jutut kantautuisi. Neljä karhua paskoo tulta ja työntövoimaa. Tornilattiakatto täyttyy sakeasta savusta ja monoraker kohoaa Towa Cityn ilmatilaan.

Lähetä postikortti.

Äärimmäinen astronautti olisi hauska nimike, ellei sitä olisi jo tiettävästi varattu.

Monokumat selkeästi nauttivat tästä.

Tämä ei jää tähän, koska Genocide Jack loikkaa perään pitelemään kiinni pakun takareunasta. Vaikka sarjamurhaaja toistuvasti uhmaakin fysiikan lakeja, Komarukin onnistuu tarrautumaan kyytiin avonaisesta takaluukusta. Nuorempi Naegi ei lähtenyt Monacan perään, vaan pelastamaan Jackia, jolle kävisi ilmakehän ohennettua hassusti. Komaru anelee ystäväänsä päästämään irti. Togami lienee salasana mielenmuutokseen, kun toverit tarttuvat toisiaan kädestä syöksymään vapaapudotuksessa kilometrien korkeudella.

Jaskakin haluaa avaruuteen.

Jos putoat, onko se Makoton syytä?

Helposti pääsette, hengissä on toinen juttu.

Jos satunnainen FF-agentti kysyisi samaa Togamilta mutta toisinpäin, vaivautunutta tilannetta ei voittaisi mikään.

 

Takaluukku lävähtää umpeen. Sisälle jää yksinäinen pikkuneiti nyppimään terälehtiä, miettimään aivan liian vaikeita käsitteitä. Monaca Towa rojahtaa pakun lattialle ilmeisen onnellisena. Hän on saavuttanut rauhan. Viimeistään hapen loputtua.

Kokeilen heti seuraavan kukan kanssa.

Olisi pitänyt pyrkiä lääkikseen.

"Kars... was never able to go back to Earth... Becoming a life form between organic and mineral, he wandered for eternity into the endless void known as space. Being unable to die even though he wished for it, Kars eventually stopped thinking."

MONACA TOWA, ÄÄRIMMÄINEN MONONAUTTI, KUOLEE PIAN.

Komarun ja Tokon rykelmä sinkoutuu ilmojen halki kuin sinkoutuva vertauskuva ontuvien analogioiden oppikirjasta. Maankamaralla tai kymmenien metrien korkeudella siitä siintää pirstoutunut torni, jonka tuoreella katolla könyää yhä olemassaoloaan miettiviä karhuja. Komaru tärskäyttää spinoffin harjaannuttamalla kokemuksella uhrejaan linkkiluodilla, vaikka voisin vaikka vannoa, ettei se Another Episodessa yllä noin kauas. Monokumat tarttuvat esirippuun ja kipittävät tasapainottelemaan tornin komeille ketjuille ja leikkimään vapaapalokuntaa, jonka pressuun sopisi pelastautua.

Tähdätään tuohon vesilätäkköön.

Komea on hökötys.

Kuva ei ole kaikkein selkein, mutta väriefekti on nätti.

Monokumat leikkivät Teräsmiestä.

Komaru ja Toko pelastautuvat, vaikka sen pitäisikin olla melko epärealistista, mutta toisin kuin itseään vihaavat, nautin viihteestäni etsimättä siitä väkipakolla aukkoja.

Osui ja upposi.

Jeeboingjihuu. 

Tokon tokenemisessa kestää tovi, ja Komaru loikkaa hysteerisenä toverinsa syliin. Ei näin lämpimiä hetkiä olisi Another Episoden alussa näkynyt. He miettivät hetken aikaa Monacan kohtaloa. Komaru jopa uskoo hänen palaavan vielä oltuaan omissa oloissaan, mutta minusta tuntuu, että Junko Enoshima II:n tarina on ohi.

Kääntyi se pari astetta, toivottavasti kukaan ei huomaa.

D'awwww.

Löpö loppuu hieman ennen Kármánin rajaa.

Pointti.

Jakso ei ole sataprosenttinen Another Episoden jatko-osa, kun siirrytään Future Foundationin torniin. Makoto ja Aoi odottelevat Togamin viestiä, kun Miaya sekoilee hetken aikaa ja Monomi-monitori käynnistyy. Pupu kyselee veljen perään ja kertoo Miayan olevan humpuukia. Aoi tulkitsee hilpeästi omiaan Makoton sisarsuhteista, kunnes audiopuolella käväisee Tokon ääni ja näytölle ilmestyy Komaru. Kaksikko löysi ilmeisesti Monacan tornista kommunikointihuoneen.

Nyt vasta huomasin, kuinka paljon mestassa on kopterikenttiä.

Fake news! Sad!

Nyt mennään juonenkäänteissä ihan Kaunari-linjalle.

Käsi näkyy hyvin, kiitos.

Varmaan paremmalta kuin oikea Miaya paraikaa.

Jälleennäkeminen ei ole pelkästään onnellinen, kun Komarulla olisi akuuttia kerrottavaa. Joku Hope’s Peakin selviytyjistä tulee kuolemaan. Toko kertoo Isännälle samaa. Aoi otaksuu tornin ulkopuolisten olevan turvassa, joten jäljelle ei tällä logiikalla jäisi hurjasti vaihtoehtoja.

Jos Makoto kuolee, se on ihan omaa syytä.

Toko se ei osaa ilmehtiä Isännän seurassa normaalisti.

Makoto jää potemaan syyllisyyttä, kun Kyoko nousee Sonosoken ruumiin ääreltä ja kuulee vaimeaa meteliä. Laukauksiako? Joku lähestyy.

Mene vaikkapa nypläyskurssille, Kyosuke (?).

***

 

Danganronpa 3 on uskollinen pelilähdemateriaalilleen. Se on melkeinpä tähän asti parasta sarjassa, joka olisi voitu niin helposti vesittää kehnolla toteutuksella. En kuitenkaan arvannut, että sarja julkeaisi omistaa kokonaisen spinoff-jakson spinoff-pelille ja vieläpä näinkin uskollisesti. Another Episodessa on omat vikansa, mutta se syvensi mukavasti suuremman kertomuksen lorea tuntumatta turhan irralliselta. Osasin odottaa jonkinlaista Komarun ja Tokon paluuta, mutta mielsin heidät liittymään loppupuolella muiden mukaan. Ehkä he vielä liittyvätkin ja ovat ainakin menossa mukana, jos vaikkapa Komaru on tästä eteenpäin Miayan äänenä tornissa, mutta en arvannut vääjäämätöntä Monaca-konfliktia tapahtuvan jo nyt, käytännössä Future Arcin puolivälissä.

 

Monaca ei ollutkaan kaiken takana! Tuo mutkistaa asioita. Laskuista voi poistaa myös muut Toivon Soturit, jotka tässä vaiheessa ovat puolensa valinneet. Sen oikean siis. Sisäinen kyynikkoni sanoo, ettei heitä enää nähdä. Kokonaisuudessa kun on muutenkin hurjasti hahmoja. He olivat osa Towa Cityn tarinaa, ja nyt kun Monacakin on poissa, kaupungissa tuskin vietetään enää pahemmin aikaa. Kertoo ihan riittävästi, ettei Masarulle, Kotokolle ja Jatarolle annettu vuorosanoja; he vain olivat kenties jättishokkiyllärinä menossa mukana niille katsojille, jotka eivät katsoneet Another Episoden lopputekstejä tarkkaan tai ostaneet ekstravalikosta epilogikuvia. Pidin Nagisasta, tyypillä on riittävästi arvokkuutta kommunikoimaan ultraepätoivotyttöjen kanssa. Siltikin hahmoja alikäytettiin, vaikka toisaalta tämä on täysin ymmärrettävää, koska jakso oli Monacan oma show.

Monaca oli melkeinpä parempi kuin Another Episodessa, jossa Kotoko hallitsi suvereenisti. Vaikka olenkin likainen enkkudubbiperverssi, on myönnettävä, että Monaca vedettiin japaniksi (Aya Hirano) erittäin, erittäin hyvin. Ipanalla tuntui olevan äänensävykavalkadia kuin Junkolla kerrakseen. Erityisesti pakun evvk-keskustelut olivat äärettömän hykerryttävää kuunneltavaa. Puolittain tuntui, että äänityskopissa trollailtiin menemään, ja se toimi.

Ennen kaikkea en usko, että kukaan, ei edes Yasuhiro Hagakure 30 % todennäköisyydellä osannut odottaa, että Monaca Towa lähtisi avaruuteen. Avaruuteen! Tämä on taas tällaisia ronpamaisia mitä helvettiä -tason juonenkäänteitä, jotka ovat niin odottamattomia ja typeriä, etteivät ne edes häiritse, kunhan on naureskellut tovin epäuskosta. Skenaariossa ei tietenkään ole hurjasti tolkkua, koska pakussa ei ole happea, se tuskin suodattaa säteilyä ja on muutenkin melko hasardi purkki. Kuten Monaca sanoi, ei kannata ajatella.

Monacan suunnitelma voi olla totaalisen pöljä ja sinänsä ankea antikliimaksi käsikirjoittaa hahmo pois tarinasta, mutta oikeasti pidän siitä, mitä se edustaa. Toivon ja epätoivon hylkäämistä, silkkaa rohkeaa anarkiaa kannanottona Danganronpan keskeiseen konfliktiin, joka rehellisesti sanottuna on jo kauan sitten menettänyt merkityksensä buzzword-sanahelinänä, jossa japanilaisittain saman asian riittävän monta kertaa sanominen tarkoittaa, että se on totta. Monaca haistatti tarinalle pitkän paskan Spike Chunsoftin itseään ruoskivana kannanottona ja lähti pois chillaamaan. Ikään kuin maailma ei olisi jo ihan riittävästi pilannut häntä.

Aivan erityisesti pidän tässä skenaariossa siitä, että se on Nagiton syytä. Kun Nagito ilmestyi eetteriin nauramaan maireasti, se oli yksi muutamista kerroista, kun repesin jakson aikana. Tuli sellainen kokonaisvaltainen ahaa-elämys muistellessani Monacan ja Nagiton matkaa Another Episoden lopussa. Miten kukaan voi sietää häntä? Melkein alkaa vaihtoehtojen huvetessa tuntua siltä, että Nagito voisi aivan hyvin olla kolmososan pääpahis, jos se ei kukaan ole tornilaisista. Selkeästi hänellä on vielä jokin muukin rooli tässä kaikessa kuin katoaminen Despair Arcin puolella.

Jakson toisena valopilkkuna säihkyi Another Episodesta lainattu tunnelma ja sen päähenkilöt. Toki jaksossa lapset eivät tappaneet aikuisia, mutta tutut biisit miellyttivät, HUOMIO! oli paras HUOMIO! tähän asti ja Towa City näytti omalta pikku metropoliutopialtaan. Monacan torni varsinkin. Ennen kaikkea oli virkistävää päästä pihalle Future Foundationin tornista, pidän viihteessä tällaisista irrallisemmista kokonaisuuksistaan.

Pidin enemmän enkku-Komarusta, mutta Toko ja erityisesti Genocide Jack yllättivät (Miyuki Sawashiro). Hiukan tuli katuvainen mistä olenkaan jäänyt paitsi -fiilis, mutta kyllä japsikierros peleistäkin joskus lähtee. Olen laiminlyönyt hahmojen kohdalla systemaattisen japsinimilistauksen, mutta luettelen ne sitten enkkuraidan ohella hahmoarvioissa kolmosronpan loputtua. Tähän mennessä en ole pahemmin kiinnittänyt ääniin huomiota suuntaan tai toiseen, mikä on toimivan raidan merkki. No mitä nyt japsikuma on mustavalkoista paskaa aina ja iäti, mutta Monokumapa ei ole jännästi ollut pahemmin äänessä, koska Despair Arcissa hän on olemassa Junkon luonnoksena ja Futuressa hän vain vilahti. Olipa ääninäyttelystä mitä mieltä tahansa, Komarun ja Tokon suhde huvitti ja lämmitti, tuntui luonnolliselta AE-jatkumolta. Yhä samaa naljailua ja nurinaa kuin ennenkin, mutta, öh, tyttörakkaus sulattaa jäävuoretkin.

Suurten kuvioiden suhteen jakso on olemassa Monacan poistumisen ja Miayan vaihtumisen lisäksi tasan siksi, jotta loppusarjaksi saadaan pelättävää vanhan tutun kuolemasta, vaikka pelko persiissä on kalvanut alusta asti. Nyt kun siitä tehtiin virallista, asiaa puidaan luultavasti ensi Futuressa, jonka lopussa joku pääsee hengestään kunnon paisuttelulla. Epäilyttää sekin, että Monaca tiesi asiasta. Alan yhä enemmän olla kallella Nagiton pahistelun suuntaan, sillä aivan hyvin Monaca olisi voinut pitää yhteyttä inhokkiinsa, jotta asiat järjestäytyisivät kammottavasti.

Pahasti näyttää siltä, että se on Kyokon menoa nyt, koska on vain oikein (ja ehdottoman väärin, mutta draaman puitteet yms), että tärkeä hahmo kuolee. Sitten puidaan nyrkkiä taivaalle ja toivotaan Spike Chunsoftin osakkeiden romahdusta. Hupaisan toimivan irtioton jälkeen on jo aikakin tuskalle, väkivallalle, kauhulle, kuolemalle ja epätoivolle.

No… pian. Puhuhu… Puhuhuhuhu… 

Oheisesta linkistä nähdään, kannattaako väärät mielipiteet lähettää avaruuteen:

Future Arc #7 - Ultra Despair Girls