298 - Danganronpa 3 - Future Arc #6

Future Arc #6

Tulevaisuus on menetetty, kun hyisistä syvyyksistä könyää maihin mitä kammottavin lonkerohirviön siittämä äitinsä häpeä. Peljätkää äärimmäistä hirviötä, loppu on tullut.

"I'll cause underwater life to triumph over all other living creatures. I will adapt myself to a permanent underwater environment. All other humans will be conquered. I can not - I WILL NOT BE STOPPED! I will select a mate with utmost care, and together we will create a whole new aquatic race. But there is no time left!"

Lemuria hyökkää!

Ai se olikin vain Yasuhiro Hagakure, hajaantukaa. Jorpakkoon hän siis loikkasi viime Futuren räjähdystä karkuun. Varsin uskaliasta, kun pudotusta luulisi olleen melkoisesti eikä karikoista tietoakaan. Mutta mitä tekee Hiro, tuo unohdettu sankari? Panee vaatteensa kuivumaan ja konsultoi kristallipalloaan tulevaisuudesta, jossa kaikilla on tosi kivaa. Se olisi ihanteellista. Se olisi täydellinen lopetus tarinalle. Se toteutuu 30 % todennäköisyydellä.

Käsi kädessä kohti Lemuriaa ja uusia epäonnistumisia.

Kenties sarjan lopussa vaatteesikin kuivuvat nopeammin kuin Lemurian ilmassa.

Lemuria has not.

Lemuria on olemassa 30 % todennäköisyydellä.

Kun päivän hahhah-Hagakure -kiintiö on täytetty, alkutekstien jälkeen herätään uuteen aamuun ja vanhaan ruumiiseen. Höpömömmöä suoniinsa tuhertanut Kyosuke on palannut neuvotteluhuoneeseen armaansa luokse. Chisa lojuu levollisesti ja mitään näkemättä lattialla, kun murhatutkimusryhmä on edennyt seuraavaan potilaaseen.

Kyosuke Munakata on synkkä mies.

 Chisa Yukizome on kuollut nainen.

Kyosuken happamat ajatukset palaavat kauas hänen vuosikurssinsa valmistujaisiin. Kevät on kirsikankukkeimmillaan, edessä loistava tulevaisuus hänelle, Chisalle ja Juzolle. Kovin haikeaksi vetää, kun tiet tästä erkanevat. Sarkastisia terkkuja vain englannin kielen ja kääntämisen vuosikurssille 2010 eikun. Kyosuke miettii, miksi toverit ovat yhä täällä, vaikka maailma lukratiivisine työpaikkoineen on nyt heidän. Juzo on jo kykypalkintonsa netonnut nyrkkeilyn mestaruusvyön muodossa, ja hyvä seura kelpaa aina. Chisa puolestaan tarjoaa Kyosukelle palveluksiaan. Ei sellaisia palveluksia. 

Pinkimpää kuin taikatyttöanime.

Olisivat halunneet jäädä luokalleen pari kertaa.

Mutta tuossa on kaksi maailmaa.

Jos kaikilla olisi Chisa, maailma olisi parempi paikka.

 

Apu kelpaisi, koska huhumylly on pyörinyt Hope’s Peakin ympärillä jo ennen Despair Arcia. Kuten aiemmin sarjassa mainittiin, Kyosuke aikoo levittää Hope’s Peakin ulkomaille ja pyytää Juzoa vastaamaan koulun turvallisuudesta ja Chisan solmimaan ihmissuhteita. Hänellä ei ole suurten mustien johtajien tapaan unelmaa, vaan yhteinen suunnitelma. Hetki toiveikkaasta menneisyydestä ikuistetaan tuttuun valokuvaan.

Kaikkia turpaan ihan helvetisti.

Onko väärentäminen nyt oikein?

Ihan hyvin tuo onnistui, maailma pilalla.

Sanokaa "toivo."

Chisan kuolema tuskin kuului suunnitelmaan. Kyosuke survoo katanansa omituiseksi muistoksi Chisan rintaan ja jättää pidättyneet jäähyväiset. Voisikohan jopa olla, ettei lesotuskatanaa enää nähdä? Future Arc paranisi huomattavasti.

Et nyt halkaise pituussuunnassa Chisaa kahtia.

Hei hei katana.

Makoto heräilee pöydän ääreltä, nojaa raukeasti taaksepäin ja joutuu valitettavasti nyt hiukan närkästymään. Itsehän loikkasin tuoliltani puoli metriä ilmaan, vaikkei tämän pitäisi olla mahdollista.

Sillä… 

.

..

…

….

…..

…...

…....

….....

….......

….........

….............

….................. 

                         

KYOKO KIRIGIRI, FUTURE FOUNDATIONIN 14. HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN ETSIVÄ, ON KUOLLUT.

KYMMENEN JÄLJELLÄ.

Öh. Tuota. Mitä sille ”murhaaja saa tappaa vain yhden uhrin” -säännölle kävi?! Onko sääntöjä enää ollenkaan? Miten Kyoko päätyi samaan huoneeseen kuin Makoto? Onko vitsinä se, että ystävät kuolevat aina hänen vieressään? Tilanteessa on muutakin eriskummallista, kun Kyosuke astelee huoneeseen ilkkumaan raatoa ravistelevaa Makotoa, jonka syytä tämäkin kai sitten on. Kyosuke on jostain syystä saanut näkökykynsä ja katanansa takaisin, voi ei. Varajohtajan (Tenganin kuoltua ilmeisestikin johtajan) mukaan Makoto olisi voinut mieluummin tappaa itsensä karkumatkan sijasta. Makotoa muistutetaan taas latteuksista, kun hän vetoaa yrittäneensä pelastaa kaikki. Se on mahdotonta, koska tässä pelissä ei ole sääntöjä. 

Joo joo mene nyt suohon ja tapa itsesi, yritän käsitellä tätä vielä.

Nagito arvosti. 

Anna minullekin katana niin nähdään.

Jotta Kyosukea voisi vihata, siksi.

Olen varmasti käyttänyt vitsin ennenkin, mutta tämähän on oikeastaan anime.

Mitä tahansa voi tapahtua, kuten nyt kävi Kyokolle. Kyokokin vielä kehtaa aukoa päätään Makotolle.

Hetkinen nyt!

Ai se olikin vain unta. Jaa että unta. Kirjan vanhin temppu. Vai oliko sittenkään? Onko vuosikurssi #78:n jäsenien kohtalona päätyä fakeout-kuolemaan? Kyllä sitten itkuhihityttää, kun joku heistä kuolee oikeasti. Makoto heräilee pöydän ääreltä säpsähdykseen, jollainen yleensä seuraa toverin kuolemasta. Aoi tulee sopivasti uni-Kyokon tilalle ihmettelemään jannun vointia. Ainakin tässä huoneessa kaikki voivat hyvin, Miayakin menossa mukana. Tai Monaca, miten sen nyt ottaa. Joku on kuitenkin päässyt hengestään, ja vain tappaja toistaiseksi tietää, kuka.

Makoto vain näki ihmeellisiä asioita.

Makoto ei koskaan herännyt.

Lasketaanko Kyokon unikuolema, jos riittävän moni näki saman unen?

Future Foundationin tornitalon murhatutkimukset olivat siirtyneet Great Gozun hautakammioon, kun hyytävä unimelodia kajahti ja Seiko Kimura poistui keskuudestamme. Nyt sielläkin heräillään, ensimmäisenä kovin elävältä näyttävä Kyoko Kirigiri, koska tietenkin Makoto näki omiaan. Joten tehdäänpä tästä nyt virallista, jottei jää hitaimmiltakaan epäselväksi:

  

KYOKO KIRIGIRI, FUTURE FOUNDATIONIN 14. HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN ETSIVÄ, ON HENGISSÄ.

YKSITOISTA JÄLJELLÄ.

Myös Ryota ja Koichi ovat jäljellä. He siirtyvät Kyokon seuraan, joka on jo pannut toimeksi ja siirtänyt Gozun mahtisonnikypärän syrjään. Dramaattista kasvopaljastusta ei tapahdu, sillä ruumin kunnioittamiseksi kasvoille on painettu Serlan talouspaperi, jonka läpi filtteröityy lähinnä epämääräinen Personan Shadow-naamari. Tokkopa todellista Gozua näkyy edes mahdollisissa Despair-takaumissa, sillä pellepainija ei ole mitään ilman maskiaan. Kolmikko viettää hetken ruumiin luona ja jatkaa matkaa, koska Kyokon tarkkojen laskelmien mukaan joku muu on kuollut yöunien aikana. Eikä kukaan muu tiedä vielä Tenganin kuolemasta paitsi Kyosuke, joten tässä olisi potentiaalia väärinymmärryksiin.

Kuitenkin sanot samalla tavalla ensi "yön" jälkeen.

On Gozulla ainakin pitkä sivellinparta.

 

Kyoko ei piittaa taskumattitarjouksesta, vaan lähtee etsimään uusinta uhria. Ryota seuraa kuuliaisena perässä Koichin ottaessa rennosti ja heitellessä rentoa läppää etsivistä, joiden syytä murhat oikeastaan ovat. Kyoko ottaa nokkiinsa, muttei Koichi tosissaan ollut, kaveriltaan kuuli. Tai kuten muinaiset nettimeemit kuuluvat: ”Se oli mun serkku.” Entisenä opettajana (=rapajuoppona) Koichi kehottaa likkaa olemaan avoimempi tunteissaan. Jääkuningatar huokaisee ja lähtee eri suuntaan kuin lipevä äijä.

Kyoko pahoille tavoille.

Seuraavana pysähdyspaikkana ruumishuone.

Näin syntyy humanisti.

Kunnes tulee lähestymiskielto, kuinka niin?

Seuraavassa mutkassa Kyoko ja Ryota bongaavat ruumiin. Jälkimmäisen huudon kuultuaan Koichikin tulee paikalle. Vainaja on…

 

SEIKO KI-…MUTTA. Tehdäänpä leikistä mielenkiintoista, sillä…

.

..

…

….

…..

…...

…....

….....

….......

….........

….............

…..................

SONOSUKE IZAYOI, FUTURE FOUNDATIONIN 9. HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN SEPPÄ, ON KUOLLUT.

KYMMENEN JÄLJELLÄ.

 

Tämä ei ole enää painajaista, vaikka murhaleikin tilanne painajaismainen onkin. Joku taho toimii nyt ihan omin lupineen piittaamatta säännöistä, tai ainakaan niitä ei panna enää täytäntöön. Voi tietenkin olla, että Sonosuken NG-koodi laukesi kulissien takana, mutta jätänpä enimmät spekuloinnit jaksoarvioon! Se on varmaa, että Rurukalle tulee kohta paha mieli.

Vaikka olen jo jonkin aikaa epäillyt Koichilla olevan pahat mielessä, hän on uhrista hämmentynyt ja pyytää Kyokoa ja Ryotaa tulemaan mukaan, sillä hänkin näki äsken jotain omituista. …Seinään teilatun Seiko Kimuran. Ryota pidättelee oksennusta, Kyoko raapustaa muistivihkoonsa tärkeitä asioita ja Koichi tekee fedorallaan kuolleille kunniaa. Koichin kysäistessä Kyokolta uhria läheinen ovi avautuu ja aukosta kurkkaa silminnähden ahdistunut Ruruka.

"I ain't got time to bleed!"

Huomaa, ettei ole Monokuman abstrakteja teloituksia, kun kaikki saavat morasta rintaan.

Koska... kuulutte Future Foundationiin?

Voi olla lähempänä kuin luulettekaan kjeh kjeh.

Ruruka juuttui oven väliin, yhyy.

Toisaalla rakennuksessa ei myöskään olla toimettomia. Makoto kytkee USBilla Miayan pyörätuolikeskusyksikön katonrajan monitoriin, jotta tekoäly-Monomi pääsee käsiksi laitoksen valvontakamerajärjestelmään. He ovat etsimässä tuoreinta uhria, mutta eivät törmää heti Seikon ja Sonosuken raatoihin. Sen sijaan he löytävät Kazuo Tenganin kivimurskan keskeltä. Makoto lamaantuu ja Monomi piipittää Tenganin kuolleen Kyosuken katanasta.

Mo' like Ten'gone.

Makoto vapisee käsittämättä, miksei keskustelu johtanut yhteisymmärrykseen. Äärimmäisen toivon angstaillessa zoomataan hitaasti Miayan kybersilmään seuraamaan Monacan jäätelöannoshetkeä. Ipana selvästi nauttii draamasta ja alkaa näppis sauhuten piristää poikaa Monomin kautta.

Jos luulee, ettei murhaleikissä murhata ketään, on väärässä leikissä.

Monacalla paras rivi katsomossa.

Näyttää kyllä.

Leviää kuin Radical-6.

Monaca on "joku on väärässä Internetissä" -kirjoitusmoodissa.

Pupun kannustuspuhe on sympaattinen ja lievästi omituinen, kun se kuitenkin on Monacan käsialaa. Mitä tyttö oikein ajaa takaa? Haluaako Monaca Makoton porukan oikeasti selviytyvän hengissä? Joku muukin kannustaa Makotoa haudan takaa, sillä Tengan ehti jossain välissä viimeisenä temppunaan kirjoittaa verellään viestin lattialle. Makoto saa itseluottamuksensa takaisin ja tarttuu sekä Aoin että Miayan tukeen. Monaca vaikuttaa pitkästyneeltä, mutta piristyy itsekin tajuttuaan, millainen tollo päihitti isosisko Junkon.

Olisi nolostuttavaa, jos joku muu lukisi tämän vahingossa ja saisi uuden tarkoituksen elämälleen.

Mutta Miaya on oikeastaan kolme henkilöä.

Naiset ovat fiksumpia.

Monaca ei ainakaan päihittäisi.

Kolmikko miettii vaihtoehtoja. Aoi tajuaa NG-koodinsa rajoittavan väkivaltaista lähestymistapaa, jos tappaja vihdoinkin keksitään. Uimarin mielestä leikin säännöt ovat epäreiluja. Makotolla alkaa raksuttaa, ja hänen mielessään käväisee muutaman jakson takainen keskustelu Kyosuken kanssa, jossa äijä tilitti säännöistä, joita ei ole oikeassa maailmassa. 

Aoi on oppinut Juzon kohtaamisesta uusia liikkeitä.

Voitti, kun minä autoin.

Makoto keksii, että he voisivat aivan hyvin ryhtyä kapinaan. Mikä heidät pakottaa tanssimaan Monokuman pillin mukaan? Karhuhan on ollut vain pelkkä monitorikiusankappale. Leikissä kyllä saneltiin murhailun ja NG-koodien säännöt, mutta eihän niissä mitään puhuttu paikalta poistumisesta? Nyt kun asiaa miettii, eihän Trigger Happy Havocissa tai Goodbye Despairissa puhuttu mitään pakenemisesta. Toki Jabberwock Islandilta pako oli normaalisti mahdotonta, koska sehän oli vain simulaatiota. Uintireissu ei johtanut mihinkään, kuten Peko sai tietää. Vastaavasti hirviömäiset monopedot olivat lähinnä pelotteita, jottei tyhmä pelaaja sekvenssisärkisi itseään tulevien lukujen saarille. Saaripakoon tarvittiin takaportti ja leikin loppu. THH:n Hope’s Peak taas oli pultattu umpeen niin tiukasti, ettei edes maailman vahvin nainen saanut ikkunalevyjä irti. Loppukuvioissahan Junko vielä irvaili, että sen kun painutte pihalle, ei siellä teitä mikään odota. Vaikka Future Foundationin uloskäynnit räjäytettiin ja pihalla pörrää taisteluhelikopteri Hiroa kiusaamassa, periaatteessa pako on täysin sallittua. Ellei Monokuma ilmesty monitoreihin uhoamaan, että rannekkeiden myrkky aktivoituu vaikkapa kilometrin säteellä tornista, mutta lisäsäännöt ovat huijausta.

The winning move is not to play.

Makoto uskoo, että he voivat ehkä jotenkin särkeä tiensä vapauteen, mutta Monomi ehdottaa apua ulkopuolelta. Hän nostaa rakeisen karttakuvan eetteriin muistuttamaan valvontahuoneen olemassaolosta. Vastapuolen digipuolustuksia jo jonkin aikaa tökkinyt Miaya-Monomi-Monaca voisi l33th4x0roida (ovatko koodausvitsit enää muotia vuonna 2018?!) kommunikointiyhteyden Future Foundationiin, sillä vaikka pääjehut täällä tänään koolla ovatkin, on järjestössä muitakin palkkalistoilla. Apu kelpaisi. Monaca jää melkein kiinni Aoin kehuessa Miayaa.

 

Hiro, luotamme sinuun täydellisesti!

Juhannus ja kaikki lomalla.

Warrioria ja Hopea ei ole kirjoitettu isolla, ihan eri asia.

Aoi on useimmiten vahingossa hyvä tässä.

Väliaika!

 

Väliaika loppuu!

Sonosuke on raahattu Rurukan kirkkaasti valaistuun lymyilyhuoneeseen (jossa pariskunta veti ensimmäiset nokosensa, mutta huone taitaa silti olla eri kuin se, josta Sonosuke löysi mystisen Mono-oven) tutkittavaksi. Luulin Rurukaa hysteeriseksi hermoraunioksi (koska naiset ovat reh reh toim.huom.), mutta ottaa hän silti mielitiettynsä kuoleman erittäin raskaasti vastaan hätäillen hämmentyneen Ryotan sylissä. Tyttö on ilmeisen uusavuton muussa paitsi pullajutuissa ja tarvitsee rinnalleen Miestä, joten Ryota kelvannee. Sitä paitsi sohvalla chillaileva Koichi on jo vähän liian setämies semmoiseen, vaikka hiukan tuntuu Kyokoon iskeneen silmänsä. Kukapa ei? Ruruka haluaisi poistua jo huoneesta, mutta Kyoko tylyttää tutkimuksensa olevan yhä kesken. Etsivä ei ole täysin sydämetön, vaan pyytää Rurukalta yhteistyötä Sonosuken kostamiseksi. Vaikka osalla porukasta eri päämäärät leikissä ovatkin, he ovat silti tässä liemessä yhdessä.

Yoi itsensä hengiltä.

Leivo akka.

Melkein haluan Rurukan selviävän. Melkein.

Kunpa minullekin puhuttaisiin joskus näin.

Kolonoskopia, ruumiinavaus ym.

Muita ei tarvitse kostaa.

Makoto ja Makoton naiset ovat nyt valvontahuoneessa ja virtuaalinen nettikaapelikin kytkettynä. Repeilin nostalgiselle modeemirutinalle. Makoto ja Aoi nojautuvat toljottamaan Miayan monitorin sotkua, joka pelkistyy koppavaksi ääneksi ja koppaviksi kasvoiksi.

Tässä taitaa olla seksuaalista jännitettä.

Tuunattiin piraattiradioon.

Pois alta, varattomat plebeijit ja tornitalojemme edustalla kerjäävät resupekat, sillä…

 

Byakuya Togami, Future Foundationin 14. haaran väliaikainen johtaja ja entinen äärimmäisen varakas jälkeläinen, on saapunut tarinaan! Togamin porukka ei ole ajan tasalla miehen ihmetellessä, mitä sille Makoton kuulustelulle oikein tapahtui. Kun Togami vaatii selitystä, silloin myös selitetään. Kertaukseen ei kuluteta puolta jaksoa, koska mielenkiintoisempaa on se, miksi Future Foundation ei jo tiedä viimeisestä murhaleikistä. …Sillä toisin kuin Monokuma väitti, leikkiä ei lähetetä suorana maailmanlaajuisesti. 14. haarassa pyörii ainakin vain Terrace Housen uusintamaraton. 

Alle sadassa sanassa.

Togami ei usko epätoivon rippeiden enää pystyvän signaalikaappauksiin, mutta sitten hän ei olekaan enää niin varma, sillä hän kuuli vakoojaltaan juttua Future Foundationin rauhanturvajoukoista, jotka ovat matkalla eräälle saarelle ihan omine lupineen. Jaa että mille saarelle? Onko tässä tarinassa edes kovin monia vaihtoehtoja?

GUNDHAM TANAKA

Niin sille yhdelle saarelle.

Sillä välin Ahvenanmaalla.

…Jabberwock Islandille. Rauhanturvajoukot ovat FF:n varajohtajan – toisin sanoen Kyosuke Munakatan – komennuksessa, ja olisipa Makoton kuulusteluissa käynyt ilmi mitä hyvänsä, Jabberwockin epätoivon rippeet aiotaan joka tapauksessa teurastaa. Togami otaksuu tornin ja saaren tapahtumilla olevan jotain yhteistä, ja päätti lähettää omat joukkonsa kohti saarta. Hän itse aikoo lähteä messiin. Kun Future Foundationin komentoketju pirstoutuu kaikkien touhutessa omiaan, alkaako Jabberwock Islandilla äärimmäinen sota?

Mitä pahaa he ovat muka tehneet?! ...Niin.

Togami aikoo saattaa Tokon ajan tasalle ja otaksuu Kyokon olevan kunnossa. Tästähän saadaan pian luokkakokous aikaiseksi, tavalla tai toisella. Makoton mieliala alkaa olla katossa, ja Togamin suunnaltakin kuullaan harvinaisia kehuja, sillä tällä kokoonpanolla Monokuma – tai henkilö karhun takana – ja yhä epämääräisemmältä vaikuttava Kyosuke alkavat olla syvässä nesteessä. Togami katkaisee yhteyden.

"Ladies and gentlemen of the class of '97... Wear sunscreen."

Hiro on tornisaaren ensimmäinen uudisasukas Lemuriasta.

Itsehän en haluaisi Togamista.

Ihan varmasti Japanissa on tällaisia puhelinappeja.

Ei tuollaista olekaan.

Togami käskee kaikki pukumiehet (ja -naiset?) koolle ja kertoo eräälle haaransa agentille jättäneensä kertomatta eräästä seikasta, jota olen miettinyt jonkin aikaa itsekin. Puhelu tuli Miaya Gekkogaharalta, minkä ei pitäisi olla mahdollista. 

Niin nuo neljä tyyppiä.

Puhelu tulikin ulkoavaruudesta.

Sillä…

 

MIAYA GEKKOGAHARA, FUTURE FOUNDATIONIN 7. HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN TERAPEUTTI, ON KUOLLUT.

YHÄ KYMMENEN JÄLJELLÄ, koska oikea Miaya ei koskaan osallistunutkaan viimeiseen murhaleikkiin.

Tieto on tuore ja Togami on siitä perillä, mutta ei halunnut mainita feikki-Miayasta, koska feikki-Miaya varmasti arvostaisi tietoa tosi paljon ja Makotolle ja Aoille kävisi hassusti. Koska epätoivon rippeistä on vain rippeet jäljellä, hän on lähestulkoon varma, että vain Monaca pystyisi moiseen.

Monomia kuonoon.

Päättelit ihan sukunimestä piilopaikan.

Monaca piileskelee heidän tietojensa mukaan yhä Towa Cityssä – minä kun luulin, että sen Sonosuken salaoven takana! – mutta Towa Cityssä asustaa muitakin. Another Episoden Danganronpa-teema lähtee soimaan, kun siirrytään Towa Hotelin sviittiin, jonka toisella asukkaalla on yhä ylitsepääsemättömiä peseytymisvaikeuksia. 

Haiji ja Hiroko!

Hän on puoliksi…

Toko Fukawa, Future Foundationin tutkimusoppilas ja entinen äärimmäinen kirjailijaihme! Jota kiusaa…

 

Komaru Naegi, Makoto Naegin pikkusisko! Kaikki mukaan vaan viimeiseen tarinaan! Ultraepätoivotyttöjen kinastellessa shampoopullosta läppäripuhelu kajahtaa ja Toko nelistää hullaantuneena kohti Isäntänsä ääntä.

On ehdottoman tärkeää ja oikein, että animessa on säilytetty Komarun pöksyt oikeilla raidoilla.

Varmaan tiedät, että äänen ja miehen välissä saattaa olla satoja kilometrejä.

Koska aika on kallisarvoinen resurssi, seuraa yhä ronpateeman ja Makoton toivonarraation taustoittama tyylikäs lopputekstimontaasi, jossa Makoto, Aoi ja ei-niin-Miaya ovat yhdessä…

…Kyoko, Koichi, Ryota, Ruruka ja Sonosuken ruumis ovat yhdessä…

…Hirolla nappasi…

 

…Komaru ja Toko varustautuvat Another Episoden jatko-osaan…

 

…Togami matkustaa kuljetushelikopterilla meren yllä…

 

…Kyosuke installoi Tenganin chuusen-pyssyn ranteeseensa…

…ja Future Foundationin rauhanturvajoukot saapuvat Jabberwock Islandille, jonka asukki ei ole erityisen vakuuttunut.

 

***

Jaahas, panokset kovenee, kuten kerrostalon sisäpihalla itsekseen höpisevä Kummeli-hahmo tuumisi. Aiempien jaksojen lähes tauottomaan toimintaan tottuneena/turtuneena yllätyin, kun tällä kertaa ei rähinöity lainkaan. Sen sijaan palauduttiin ennenaikaisesta yöstä ja selvitettiin tuoreimmat kuolleet. Ensimmäisellä katsomiskerralla olin jopa ehkä hiukan pitkästynyt, mikä saattoi johtua aiemman Despairin Junko-debyytistä, mutta sittemmin käänsin kelkkani, koska kutosjakso tuntui mukavalta tyyntä myrskyn edellä -episodilta. Tällaisiakin tarvitaan, koska ei kukaan jaksa katsoa Kyosukea heilumassa ääliökatanansa kanssa ja Juzoa äärimmäisenä koulukiusaajana koko sarjaa. 

Mistä tulikin mieleen… jos nätin seesteistä valmistujaistakaumaa ei lasketa, nyrkkeilijää ei näkynyt koko jaksossa! Vaatiiko kässäri, että hänen on oltava joko kaveeraamassa Kyosuken kanssa tai lyömässä muita? Luotan siihen, että hän heräsi ja pyöri jossain käytävällä ympyrää koko jakson ajan, koska jakson fokus oli murhatutkimuksissa ja Makoton sakin puhelussa. Tietenkin Juzon poissaolo epäilyttää, koska tässäpä potentiaalinen – joskin turhan ilmeinen – murhaaja. Mikään ei kuitenkaan selitä, miksi hän teilaisi Chisan, paitsi harras epätoivouskovaisuus.

 

Vaikka väki vähenee, olen ihan yhtä hataralla pohjalla spekuloinnissani kuin ennenkin. Ruruka ei ikimaailmassa listisi Sonosukea, se on selvää. Pidän tyttöä yhä pohjimmiltaan koleana opportunistina, mutta Sonosuken ja Seikon kuoltua hänen tarinansa voi lähteä vaikka mihin. Kuitenkin kuolee ensi jaksossa, mutta kiehtoisi nähdä, kehkeytyykö Ryotan ja Rurukan välille muuta kuin nolostelua. 

Kepeät mullat muuten Sonosukelle, jottei unohdu. En koskaan uskonut hänen selviävän hengissä, mutta en toisaalta koskaan uskonut hänen kuolevan näin omituisissa olosuhteissa. Eniten odotin kaunista rakastavaisten tuplakuolemaa, jotta kumpikaan ei jäisi yksin. Ei sepällä kovin syvällistä persoonaa ollut, koska Ruruka oli aina äänessä, mutta jäyhä julistus rakkaudesta ja namuista (”dewicious sweets”) huvitti tasaiseen tahtiin. Miehessä oli asennetta. Veikkaanpa, että hänet jouduttiin tappamaan ylimääräisenä, kun hän kuitenkin löysi sen salaperäisen Mono-oven. On vain ajan kysymys, jääkö se muilta löytämättä. Ja ennen kaikkea… mitä sen tuolla puolen luuraa, jos Monaca on Towa Cityssä?

Joudun yhä syyttämään Koichia kaikesta, vaikken haluaisi, sillä miehen asenne noin kaikkeen on todella komea. Taskumatista huikka, rentoja huomautuksia ja maailman korskein fedora. Enkä tiedä, mitä hittoa hän täällä edes touhuaa. Kovasti on Kyokon perässä maireana. Pidän kaikista kohtauksista, joissa Koichi on, en tiedä miksi.

Onhan talossa yhä Kyosuke, jota voi kutsua murhaajaksi, vaikkei hän ole välttämättä murhaleikin murhaaja. Varajohtaja vetää okulaareja tummentavia höpöaineita, runtelee tyttiksensä ruumista ja valmistautuu jonkun tulevan jakson toimintavaiheeseen ilmeisesti poseeraten kimaltelevalla chuusenillaan, koska se pahuksen lesotuskatana toivottavasti jätettiin syrjään. Ota nyt tuosta selvää. On hänellä päämäärä, ja suuret suunnitelmat, kuten erinäisissä takaumissa on nähty. Uskon hänen olevan jyrkkyydestään huolimatta hyvällä asialla, vaikkakin jos hänen mahtikäskystään vuosikurssi #77 pääsee hengestään, palakoon pälli Gehennan liekeissä.

Tai sitten murhaaja on epä-Miaya. Olisi se yksinkertaista. Olisi se ilmeistä. Olisi se tylsää. Oikean Miayan kohtalo kirpaisi, se siitäkin näkemättömästä hahmosta sitten. En kylläkään käsitä Monacan motiivia tässä kaikessa. Harvinaisen hyvin hän kyllä vetää symppis-Monomina, ei siinä mitään, mutta pakko hänellä on jonkinlainen kiero suunnitelma olla, jossa kaikki pääsevät hengestään. Voiko Monaca edes potentiaalisesti ylittää Junkoa tolkuttomissa epätoivosuunnitelmissa? Mihin tämä kaikki päättyy, jos säännötkin ovat korkeintaan suhteellisia?

Invaasioon ainakin. En todellakaan osannut odottaa, että Jabberwock Island tuotaisiin tarinaan näinkin aikaisessa vaiheessa, ja mielikuvitus lähti muutenkin laukkaamaan sarjan loppupuolen suhteen. Torni saattaakin olla vain tarinan ensisijainen näyttämö. Jakson viimeistä kohtausta ei voi ohittaa olankohautuksella. Koko fucking Japanin keisarillinen laivasto vyöryy täydellä höökillä kohti Hajime Hinataa, niin huvittavan komea näky, että olin ihan vaikuttunut. Mikä lopetus!

Öh, anteeksi, siis Izuru Kamukuraa, jonka mielestä kaikki on niin kovin tylsää. Menikö Neo World Programin terapiasessio sittenkin mönkään? Siis senkin lisäksi, että Alter Ego Junko tuli perseilemään. Retconnattinko Goodbye Despairin lopun Hajime takaisin Izuruksi? On heppu saatanallisen lettinsä leikannut, mutta punaisista silmistä ei voi erehtyä. Entäs ne muut epätoivon rippeet, elävät ja mahdollisesti aivokuolleet? Voi tulla jännät paikat, kun rauhanturvajoukot, 14. haara ja epätoivon rippeet romuttavat lomasaaren asuinkelvottomaksi.

Olin arvellut Komarun ja Tokon palaavan tarinaan joskus, mutta että jo nyt! Fanipalvelukertoimet heittävät kärrynpyörää, mutta en valita, sillä tuntuu tämä luokkakokous yllättävän loogiselta juonen sanelemaksi. Ovathan hekin osa tarinaa, ja varsinkin Toko yksi pelisarjan suosituimpia hahmoja.  Voisi olettaa, että heille tarjotaan sivuseikkailuna tilaisuus nitistää Monaca. Kyllä sitten tornissa ihmetellään, kun Miaya sammuu.

Erityismainintana vielä Kyokon feikkikuolema! Toki naarmuttoman Kyosuken nähtyäni tajusin petkuhuiputukseksi, mutta vedätys oli toteutettu niin ovelasti näppäristä kuvakulmista, että ihan mieleni ehdin pahoittaa. Muutenkin pitkin jaksoa huvitti seurailla neiti etsivän välinpitämätöntä suhtautumista herra karisman flirtintynkään. Toinen erityismaininta Hiron suurelle seikkailulle, joka aloitti jakson hauskasti. Unohdettu sankari vain säätää omiaan, tällaista viatonta touhuamistahan seuraisi vaikka oman kertomuksen merkeissä. Niin mutta minähän olen jo.

Koska jaksossa oli montaasi, se oli paras jakso ikinä, sanotaan nyt objektiivisesti näin. Joskohan ensi Future Arcissa taas nujakoitaisiin koko ajan?

Oheisesta linkistä nähdään, muuttuvatko mielipiteet sarjan puoliväliä lähestyttäessä vähemmän vääriksi:

Future Arc #6 - No Man Is an Island