161 - Luku 4, Deadly Life, osa 4

Mutta takaisin en pääse. Kompromissina Nagito tulee kyllä Hajimen luokse ajan ja avaruuden poikki, kunhan olen kuullut Chiakilta kahden tunnin kuluneen mansikkatalon soitosta. Sittemmin rypäletalossa on ilmeisesti lähinnä seisoskeltu ja odoteltu, kun uusia johtolankoja ei ole. Chiaki jopa ehdottaa uutta soittoa päästäkseen tilanteen tasalle, kun Nagito ilmestyy rypäletalon oleskelutilaan täysin tyhjästä.


Harvinaisen hidasta työskentelyä.


Toivun yhä ruumiistairtautumiskokemuksestani Nagitona.


Nyt olisi vähän seliteltävää.

Saattoi Nagito livahtaa vaivihkaa käytävältäkin, mutta jäljelle jää yksi massiivisen hämmentävä arvoitus: miten kummassa hän pääsi tänne? Hissihän on toistaiseksi korjattavana, tornin toinen ovi on säpissä kummaltakin puolelta ja Nagito jumitti Final Dead Roomin Octagonissa, josta ainoa uloskäynti oli lattialuukku, joka johti… alas? Onko mansikkatalo siis rypäletalon päällä…? Rakennuksethan ovat samalla tasolla, koska niitä yhdistää yksi ja sama torni. Vai ovatko sittenkään? Näkikö Nagito mysteeri-ikkunasta siis huvitalon rakenteen vai jotain paljon suurempaa ja käsittämättömämpää? Nagito tietenkin murjaisee teleportanneensa rakennuksesta toiseen.


Samaa lajia pehmoeläinten kanssa.



Hajimen tarkempaan tiedusteluun ei vastata, kun Nagitolla olisi muutakin asiaa. Hän saattaa pelaajan ja äärimmäisen pelaajan ajan tasalle mansikkatalon tapahtumista ja totuuslippaaseen ryöpytetään neljä uutta luotia. Tosin huomasin niiden ilmestyneen Hajimelle jo heti hahmonvaihdoksen alussa, mutta jotta ne eivät unohdu, tässä ne ovat kertauksena, sillä niitä totisesti tarvitaan oikeudenkäynnissä, jonka murhaajasta minulla ei ole vieläkään minkäänlaista aavistusta. Viime kerrallakin heräsi vain lähinnä uusia kysymyksiä vanhojen kysymysten päälle.


Juoniaukon kautta.




…who didn’t hear it…





Nagito lesottaa tietenkin seuraavaksi läpäisseensä Final Dead Roomin, jonka rulettisäännön hän vissiin käsitti väärin. Lippaaseen kun piti panna yksi luoti eikä ottaa täydestä lippaasta yhtä pois, mutta eipä sillä ole enää merkitystä, kun hänellä kävi äärimmäinen mäihä. Hajime ei millään käsitä, mikä tuota hyypiötä vaivaa. Kenties Nagito on yksinkertaisesti hullu, mutta sehän ei ole mikään yllätys.


Ihan pikkujuttu.


Äärimmäinen pelaaja tietää kaiken uhkapeleistä.


Tulkintavaraa ei ole loputtomasti.


It’s your funeral.

Nagito jatkaa saaneensa Final Dead Roomista oikeuden kulkea rakennuksesta toiseen ihan vapaasti. Että mitä, seinienkö läpi hän nykyään liikkuu? Missä täällä muka on eksklusiivinen salareitti? Ylimieliseksi muuttunut pälli ärsyyntyy asioita toistavaan Hajimeen – onhan Nagiton möläytyksissä sulattelemista – ja haluaa jatkaa ilman turhia keskeytyksiä.


Tuota kutsutaan Chapter Selectiksi.


Et saa.

Kuolonhuoneesta palkittiin ihan konkreettisestikin. Nagito esittelee parivaljakolle Future Foundation -kansion lisäosan, jonka sisältöä en pääse itse lukemaan. Pitää siis luottaa mahdollisiin valheisiin. Nagito kertoo, ettei Hope’s Peakin murhaleikin yksityiskohdilla taida olla hurjasti merkitystä heidän kannalta. Vaikka kansiossa kerrottiin, kuka tappoi kenet, Nagitolta lopahti kiinnostusta. Keitä lie, ihan tuntematonta sakkia. No paitsi Togami, mutta hänkin meni kuolemaan tässä tarinassa.


Et edes autoa saanut.


Yksi kuolema on tragedia, miljoona tilastoja.

Nagito ei voinut kuitenkaan olla huomaamatta murhaleikin ja murharetken häiritseviä yhtäläisyyksiä, jotka itsekin panin merkille. Nimittäin kunkin luvun murhassa on ollut toistuva teema osasta toiseen. Trigger Happy Havocin ensimmäisessä luvussa Leon murhasi Sayakan yllättävässä paikassa: Makoton huoneessa. Goodbye Despairissa Teruteru murhasi Togamin yllättävässä paikassa: pöydän alla. Olematta samassa huoneessa. Sayaka lävistettiin replikatanalla, Togami varrastettiin. Lähes sama kuolintapa.


Kaksi sanaa kolmesta.


En pidä Sayakaa hurjan tärkeänä.



THH:n toisessa luvussa joukosta paljastui sarjamurhaaja: Genocide Jack/Jill eli Toko. GD:n toisessa luvussa joukosta paljastui sarjamurhaajaa teeskennellyt: Sparkling Justice eli Peko.


Uskon yhä Genocide Jillin olevan täällä jossain.



THH:n kolmannessa luvussa kaksi oppilasta kuoli peräkkäin, tosin eri henkilöiden murhaamina: Hifumi ja Ishimaru. GD:n kolmannessa luvussa kaksi oppilasta kuoli peräkkäin saman henkilön murhaamana: Ibuki ja Hiyoko.


Nagito on ihan liian iloinen asiasta.





Ja THH:n neljännessä luvussa Sakura teki itsemurhan. GD:n neljännessä luvussa Nekomaru teki… itsemurhan? Sattumaako? Vaikka itsari selittäisikin, miksi murhaajaa on erityisen hankala yhyttää, miksi rehvakas Nekomaru päätyisi päättämään mekaanisen henkensä? Pelastaakseen muut nälkäkuolemalta? Nagito ei lähde vihjailemaan mitään sen kummemmin, mutta minusta jotenkin tuntuu, että Nekomarun kuolema saatiin näyttämään itsemurhalta eli todellisuudessa joku murhasikin hänet. Mutta kuka?


Ota nyt Monokumasta selvää.


Ja Sakuran patsas on sopivasti alakerrassa!

Koska ilmeisiä yhteensattumia löytyy luvusta toiseen, se tässä mietityttääkin, luotiinko murharetki ihan tahallaan muistuttamaan murhaleikkiä. Enkä nyt tarkoita pelisuunnittelullisesti, sillä jos murhaleikki oli realitysarjan ensimmäinen kausi maailmanlopun maailmassa, murharetki lienee toinen kausi, koska epätoivofanit vaativat lisää samaa. Ja koska Nagitolla on näppinsä pelissä, ehkä hän pani taustarattaat pyörimään. Olihan hän aktiivisesti mukana ensimmäisen luvun murhajuonessa. Toisessa luvussa kakkossaaren kirjasto varustettiin sarjamurhakirjallisuudella, jotta Peko inspiroituisi. Ehkä? Olihan Sonia sattumalta kirjastossa ihastelemassa okkultismia. Kun Mikanin muisti palautui, ehkä hän toisti historiaa rakkaidensa vaatimuksesta. Tai ehkä Hiyoko vain astui vahingossa murhapaikalle toiseksi uhriksi. Tässä nelosluvussa murhaaja läpäisi Final Dead Roomin ennen Nagitoa, sai vastaavanlaiset palkinnot ja keksi Future Foundation -kansiosta lavastaa Nekomarun murhan itsariksi. …Ehkä?? Vai lavastiko Nekomaru oman kuolemansa ja onkin sittenkin elossa?! Onhan tässä valtavasti aukkoja, jos yhteensattumia lähtee yhtään tarkemmin pohtimaan, mutta jätänpä kiehtovan aiheen sikseen. Kuitenkin tämä lähtee metalgearsolid2maisesti kunnolla postmoderniksi, sillä SPOILERS! Big Shell Incident oli käytännössä toisinto Shadow Moseksesta, koska absurdit taustavaikuttajat niin vaativat.

Hajime uskoo Nagiton hämmentävän heitä tahallaan, mutta viime kerran antisankarihahmoni tuhahtaa minua lopettamaan nillityksen, kun hän tietää, mikä Hajime on miehiään. Hope’s Peakin sinetillä varustettu oppilastietokirjanen kun ei sisälläkään informaatiota heistä kaikista… vain Hajimesta. Antoiko Monokuma tarkoituksella Nagitolle vain Hajimen tiedot? Protagonististahan ei tiedetä juuri mitään ja erityisesti Nagito on ollut pitkään jahtaamassa totuutta hänestä. Ilmankos karhu virnuilikin, kun Nagito ratkaisi Final Dead Roomin ja sai käsiinsä ratkaisevan tärkeät tiedot. …Missä vaiheessa sitten kaikkien muiden tiedot paljastetaan? Kuka hitto esimerkiksi Nagito on? Makotoko?


Nagito olisi loistava asiakaspalvelija.


Seitsemäs sinetti.


Koska olen niin tärkeä.


Päättäjät heittivät tikkaa puhelinluetteloon.


Siksi olenkin päähenkilö.

Nyt oleellista on se, että Hajime on joku satunnainen turhakeoppilas Hope’s Peak Academyn varalaitokselta. Hajime on äärimmäinen ei mikään. Varalaitoksesta tulikin jo viime luvussa puhetta Electric Avenuen tiedostossa. Juuri varalaitos ryhtyi maailmanlaajuiseksi eskaloituneeseen kapinaan eriarvoisen kohtelun vuoksi.


Hajime ottaa tiedon varautuneesti vastaan.


Koska Makoto on se oikea päähenkilö.


Maailmankuva murenee.

Opinahjon päälaitoksen oppilaat ovat äärimmäisyyksiä, jotka kutsutaan opiskelemaan kuin Tylypahkaan. Varalaitokselle päästäkseen täytyy käydä erikseen pääsykokeessa ja maksaa pääsy- sekä lukukausimaksu. Varalaitoksen kautta virtaavalla massilla rahoitetaan Hope’s Peakin tutkimuspyrkimyksiä, sillä koulussa tutkitaan lahjakkuutta. Epäilemättä samalla rahoituksella äärimmäisyydet opiskelevat ilmaiseksi. Ei siis mikään ihme, että varalaitoksella vimmastuttiin.


Enkö ole edes äärimmäinen varaopiskelija?


Kuulostaa skientologialta.

Nagiton mielestä Hajimen ei tarvitse hävetä toisarvoisuuttaan, sillä tuollaiset lahjattomat keskinkertaisuudet vain auttavat äärimmäisyyksiä nousemaan ihmiskunnan toivoksi. Nagito hiukan ihmettelee Hajimen motiivia pyrkiä Hope’s Peakiin. Inspiroiko häntä toivo vai fanitus? Totta puhuen jälkimmäinen, sillä kuten ihan tarinan alussa nähtiin, koulun porteilla Hajime nimenomaan totesi Hope’s Peakin olleen hänelle kiehtova pakkomielle. Nyt hän ei myönnä mitään vaan tyytyy takeltelemaan. Nagito täydentää virkkeen loppuun eikä usko hänen edes tavoitelleen toivoa, sillä vain kyvykkäillä on siihen mahdollisuus ja kyky saadaan synnyttyä. Toisen luvun alun monologia peilaavat horinat kuulostavat melko katkeralta tilitykseltä ja Ishimaru ei varsinkaan pitäisi Nagiton ponnistelun dissauksesta.


Tähän jotain kepeää orjuusanalogiaa.


Mutta kun olen fanipoika.


Ja joku on vain onnekas paskiainen.


”Only those with superior DNA will be chosen by Uroboros.”

Kun lamaantunut Hajime on tuomittu auttamatta pelkäksi merkityksettömäksi tavikseksi näiden muiden suuruuksien keskellä, Nagito on ihan varma, että hänet voi unohtaa petturilaskuista. Seuraavaksi Nagito olisikin syyttänyt Togamia, mikäli rahaherra olisi yhä hengissä. Hän myös miettii, olisiko petturi mahdollisesti ollut joku muista kuolleista, mutta Chiakin mielestä heidän tulisi keskittyä nyt siihen Nekomarun murhaan ja palaa Final Dead Roomiin.


Silti minulla on enemmän ystäviä lälläslää.


Me kaikki olemme erityisiä. Paitsi Hajime.


Kyllä Nagito sitten lopussa pettyy, kun paljastunkin petturiksi.


Tuo taulun setä.


Chiakikin nukkui.


Kyllä olisi tylsää, jos Teruterulla olisi ollut pahat mielessä.

Nagito arvaa tytön kysyvän seuraavaksi äärimmäisestä aseesta ja joutuu tuottamaan pettymyksen, sillä ei hänen ole mikään pakko paljastaa yhtään mitään. Hajime olettaa hänen liputtavan murhaajan puolesta, mutta hän ei ole missään vaiheessa tuota puolta valinnutkaan, sillä hänhän on toivon puolella. Nagito tuntuu turhautuvan entisestään, kun tämä ei mene muille kaaliin. Chiakille ei mene Nagito kaaliin ja tyttö inttää yhä aseesta. Nagito tyytyy kertomaan käyneensä mainiosti asevarustellussa Octagonissa, josta ei löytänyt äärimmäisen tittelin arvoista tappovälinettä. Hajimen valehteluväitteen hän sivuuttaa, sillä totuuden sankaristani luettuaan minuun suhtaudutaan suorastaan alentuvasti. Lisää syitä inhota Nagitoa, jippii.


Tuon muussa tapauksessa Akanen lyömään.


Ainakin siinä tapauksessa, jos Nagito on murhaaja.


Tullut kuultua ainakin kerran.


Tulihan se sieltä.


Löytyi vain Excalipoor.

Chiaki ei jaksaisi kinastella, sillä murhatutkimukset ovat etusijalla ja heidän tulisi palata niihin, sillä Monokuma ei odota ketään. Nagito muistaa, ettei ole käynyt murhatornissa, ja häipyy sinne suuntaan viipymättä. Hajime jättää surkuttelun sikseen ja keskittyy olennaiseen. Oli hän mitä hyvänsä, hän on osa porukkaa ja heidän yhteisenä päämääränään on palata kotiin.


Kyllä tuomari tykkää, kun ulina jatkuu oikeussalin puolella.


Juuttuivat hissiin.


Käyn ensiksi vessassa.

Minulle ei sanella alleviivaten suoraa matkakohdetta, mutta loogisinta on siirtyä alakertaan, sillä Monokuma-arkisto ja majoitushuoneet tuskin liittyvät tapaukseen ja pitää sitä perhanan Nagitoa kuitenkin seurata, ettei mene mitään sotkemaan. Alakerrassa on vilinää kerrakseen, kun mansikkapuolen äijät ovat viimeinkin saapuneet. Kazuichi kerää korjaustempullaan kunniaa, mutta Nagitoa kiinnostaa, mitä kompassille tapahtui hissikyydissä. Mekaanikko ei ihan tajunnut, miksi neula kääntyi 180 astetta, mutta se tuntuisi täsmäävän tuurihaukan kärsimättömän oletuksen kanssa, sillä hissihän se mitä ilmeisimmin vaihtoi totaalisesti rintamasuuntaansa.


Helvetissä viljellään mansikoita.


Jum-P auttoi myös.


Olen HIV-positiivinen eikun siis.


Yhä samassa asennossa.


”Why do they call it the Xbox 360? Because when you see it, you turn around 360 degrees and walk away.”

Öh. Eli tekeekö hissi U-käännöksen? Tai havainnollisemmin ns. umlaut-käännöksen (termi oma keksimä), jossa Ü-kirjaimen vasen piste on mansikkatalo ja oikea piste rypäletalo. Tämän voisi muuttaa vielä eksaktimpaan muotoon !Ü!, jossa huutomerkit vastaavat kummankin rakennuksen marjakäytävää ja -tornia. Eli torneja olisikin kaksi?? Ja jos I-kirjain on talojen välinen välimatka eli paperiarkki, U-kirjaimessa aika-avaruus taivutetaan ja lopulta Jabberwock Island sijaitsee O-singulariteetissa, jonka poikki hissi menee viivana eli Ø. Toisaalta rakennukset ovat yhtäaikaisesti sekä päällekkäin, sivuttain että limittäin kymmeneen ulottuvuuteen päätyvässä multikubistisholistisessa Calabi-Yau -tartaanitesseraktissa, joten tässä päädytään pian ∞ tai jopa ⧞ ellei jopa rypälemäisesti ⧝. Tajuan hetki hetkeltä kaikesta yhä vähemmän, vaikka tässä vaiheessa minun tulisi sherlockoida murhavyyhtiä järkeväksi kokonaisuudeksi. Tämä hemmetin huvitalo nyrjäyttää mieleni mutkalle.


Nagitokin pohti tätä kaikkea.



Juttelen kaikille ennen torniutumista. Chiaki pitää Nagitoa sellaisena arkkityyppisenä etsivänä, joka saapuu aina myöhässä rikospaikalle hoksaamaan jotain ratkaisevaa. Panin erityisesti merkille likan huomion siitä, että yleensä tällaisten hahmojen huomiot tukevat päähenkilön olettamuksia, vaikka hän ei kaksinaamaisesta ikiomaa peliään pelaavasta Nagitosta menisikään takuuseen. Ykkösessä tällaiseen muottiin sopi erityisen hyvin Kyoko, se äärimmäinen etsivä. Ihan hyvin ollaan kyllä tähän asti pärjätty ilman häntäkin. Pelottavaa tässä on nyt vain se, että emme olisi päässeet missään saarimurhassa edes lähelle totuutta ilman Nagitoa, joka aina tarttuu pieneen kaiken mullistavaan yksityiskohtaan. Muilta ei irtoa mitään järin oleellista, mutta Kazuichin kautta pääsen ajan tasalle hissistä, vaikka kuulinkin pääpointin Nagitolta. Kazuichi tosin vahvistaa, että paneeli kammettiin auki ja hissin turvalaitteiden kanssa sohlattiin nimenomaan tällä puolella huvitaloa.


Se olisi kaiken huippu, jos Nagito vastaisi loppupäätelmästä ja veisi kunniani.

Murhatornissa kuullaan heti Kazuichin ja Fuyuhikon ruumisreaktiot, mutta Nagito ei tunteile, sillä tutkittavaa on yhä. Hajime ei käsitä, mitä muka jäi väliin, mutta hänhän ei ole mikään äärimmäisyys, vähän sellainen hidas ja tyhmä joutavuus. Nagito ehdottaa ruumiinavausta, mutta koska Mikan päätyi rakettisurffaillessaan jonnekin Kármánin rajalle, täällä on vain yksi henkilö, jolla on purkupätevyys: Kazuichi.


Melko FUBARia.


Kuten ne hallussasi olevat palkinnot.

Nekomarun sammunutta ruhoa valvomaan jääneet Sonia ja etenkin Akane protestoivat mokomaa häpäisyä, mutta Nagito ei aio jättää tätä puolitiehen. Hän irvailee, ettei hidasjärkinen Akane taida edes haluta löytää syyllistä, ja käskyttää tylysti Kazuichia hommiin kettuillen siinä sivussa kaikille muillekin. Hajime on jo pariin otteeseen miettinyt Nagitossa olleen jotain outoa ja oletti saaneensa viime aikoina itse paskaa niskaansa totuuden valjettua puuttuvasta äärimmäisyydestä, mutta nyt Nagito käyttäytyy alentuvasti kaikkia kohtaan oikein kunnon suurmulkeron elkein. Jotain tuo pelin heti minun jälkeen salaperäisin heppu sai tietää Octagonissa, se on vissi.


Ei se itseäänkään pura.


Kazuichi voisi ruuvailla koutsia.


Nagito on sitä perin miehekästä ja kypsää koulukuntaa, jonka mukaan naiset ovat tyhmiä.


Siinä vasta äärimmäinen mekaanikko.


Seinärevontulien keskellä lipuu kyllä komeasti tähtiä.


Positiivista, että tästä on päästy neljännessä luvussa yksimielisyyteen. 

Kaikkien mietteet kuunneltuani Kazuichi terästäytyy totuuden vuoksi ja alkaa operoida Nagiton tarjoamalla linkkuveitsellä Nekomarua. Kazuichi tuumii pään irtoamisen johtaneen lopulliseen toimintakyvyttömyyteen ja sai raastettua robon rintalastankin auki. Tutkin asiaa tarkemmin ja kellohan sieltä pilkistää pysähtyneenä ikuisesti puoli kahdeksaksi, jolloin se hälytti viimeisen kerran. Hajime ottaa hälytysluodin vastaan eikä tajua ajankohtaa. Heidänhän piti tavata seiskalta taijin merkeissä ja siihen mennessä Nekomaru oli vainaa.


Ei löydy demoneiltakaan.


Ehdotan seuraavaksi kämmeneksi Nagitoa.


Eri kontekstissa tämä olisi raadollista.


On jo 7:31.



Samassa hän muistaa keskustelun Nezumi Castlen porteilla, kun roboäijä lesotti silloin huipputarkasta radiokellostaan, jonka rukkausvarmat viisarit päivittyvät tasaisin väliajoin. Radiokellokin ilmestyy totuuslippaaseen, vaikkei Hajime ihan näe asioiden yhteyttä. Oliko Nekomaru siis silloin hengissä, kun ryntäsimme torniin ensi kertaa? Vai oliko rintakello ohjelmoitu sammumaan lopullisesti puoli kasilta? Vai onko Nekomaruja kaksi?


Radiokello vastaanottaa myös piraattilähetyksiä.



Poistuttuani ruumiin ääreltä Nagito jää mulkoilemaan sitä. En kysy ihan heti, mistä kiikastaa, sillä huomasin Fuyuhikon ilmaantuneen tyttöjen väliin. Mafioso marisee Mono-kansion olevan puutteellinen ihan joka kerta. Monokuma tupsahtaa täsmentämään tuon olevan tarkoituksellista ja Chiaki arvaakin syyn. Olisi liian helppoa jättää kansioon liian oleellisia johtolankoja. Karhu haluaa oikeudenkäyntien olevan jännittäviä koitoksia, kun fanejakin tulee miellyttää. Rulettiteloitukselta välttynyt pikkusisko tulee heti perässä riitelemään veljelleen ja otukset poistuvat paikalta. Kuinka tavallista.


Kysymys vaatisi esseemuotoista vastausta laajuudessaan.


Vielä joskus tulee täysin tyhjä kansio.


Näytti tulevan yllätyksenä.


Vaadin Monomi-kansiota jatkossa.


Kolme ja puoli.


Fun fact! Lännessä Danganronpa-pelisarjaa on myyty noin 200 000 kappaletta.


Elukoilla on tuollainen vaikutus.

Nagito ei ole tutkimuksistamme lainkaan hyvillään, sillä hän löysi sortuneen pylvään irtopalan alta jotain, mitä muut eivät: ruuvineen päivineen irronneen ovenkahvan, jota on naarmutettu kerrakseen. Nekomaruko sitä kiskoi yrittäessään paeta murhaajaa? Ylimääräinen ovenkahva on kerrassaan kummallinen yksityiskohta kerrassaan kummallisessa johtolankajahdissa, sillä kuten vallan hyvin näemme, ketjuvyyhdillä teljetyn mansikkarakennukseen johtavan oven kumpikin kahva on tallella. Hajime arvelee sen olleen peräisin tornin toisesta ovesta, joka on parhaillaan liukunut auki seinien uumeniin. Nagiton mukaan tästä pitäisi ottaa selvää vaihtamalla maisemaa, koska mansikkatornissahan nuo avonaiset ovet läimähtävät kiinni ja vastaavasti toinen ovipari avautuu.


Nagiton pisteet nousevat ropisten.


Pakko olla kissa jossain.


Hankala noita on tuosta poiskaan repiä.


Mikään ei tietenkään estä sellaista seikkaa, että tässä voisi olla kaksi tornia vierekkäin.

Hajime näkee tässä kaksi ongelmaa. Ensinnäkin mansikkarakennuksen ovinappi on rikottu. Nagito ei pidä tätä ongelmana, sillä ainahan äärimmäinen mekaanikko voi korjata nappulan Nekomarusta nyhtämillään varaosilla. Hajime älähtää Nekomarun karulle kohtalolle kierrätysautomaattina ja nostaa esille sen toisen ongelman. Tornin puolelta tuo ovi on teljetty melkoisella ketjumuurilla, joten ovi ei avaudu edes fiksatulla näppäimellä. Nagito ei pidä tätäkään ongelmana. …Ja taas olen autuaan ulalla kaikesta. Nagito pyytää Kazuichin seuraansa ja he lähtevät edeltä mansikkakäytävälle korjaushommiin. Meillä muilla ei ole erityisempää syytä olla seuraamatta, koska tornin tulee joka tapauksessa olla tyhjillään kaikesta elollisesta avautuakseen.


Tätä menoa Kazuichi haluaa palkkaakin joskus.


Tällaisen pellen ei luulisi kannattavan vihreitä arvoja.


Huvitalon seinä murtuu ja pääsemme karkuun.



Väen vähennyttyä kahdella Fuyuhiko ei käsitä, mikä Nagitoon on mennyt, ja muistaa siinä sivussa, että hänellekin sälytettiin omituinen tehtävä. Hän teki työtä pyydettyä ja tarkisti kummankin loungen seinäkellot, joita ei ollut pahemmin kopeloitu. Siksi hän ei ymmärräkään Nagiton pyyntöä tai noin muutenkaan koko tyyppiä. Chiaki ehdottaa siirtymistä mansikkapuolelle ja mehän siirrymme, kunhan olen vaihtanut ensin kuulumisia.


Pitää sisällään traumoja venäläisestä ruletista.


Otitko kesäajan huomioon?


Kuten kaikki mysteerit.


Taitavat siis olla pilaantuneita mansikoita.


Olisi haastavaa ratkoa murhaajaa tutkimatta murhattua.


Nagito on julma mies.

180-asteisen hissireissun jälkeen Kazuichi tulee kertomaan korjaustyön olleen helppo nakki. Akane ei arvosta hyvään tarkoitukseen päätyneitä Nekomarun kappaleita eikä usko Fuyuhikon tapaan oven avautuvan lainkaan. Lähes kaikki – paitsi täysin tilanteen tasalla oleva Nagito – ovat pihalla suunnilleen kaikesta. Käppäilen käytävän poikki ja painan nappulaa.


Alle minuutissa.


Nekomaru nousi pystyyn ja kävi avaamassa, duh.


Hajimen hiljentäminen on kunniallinen päämäärä.


Kuitenkin avautuu.


Minähän sanoin. …Wait, what?

Oven avauduttua sangen mystisesti toljotan typerästi mansikkatornia, jonka sisältö on kääntynyt päälaelleen. On kuin olisin astunut takaisin rypäletorniin, sillä kaatunut pylväs, nuija ja Nekomaru ovat tasan samassa paikassa kuin siellä, vaikka oikeasti niiden tulisi olla tornin tällä lähemmällä puolella. Ja ketjukin katosi tyystin!


Gundham on nähnyt elämässään mystisiä asioita, mutta tämä vie kakun.


Väri- ja marjasokeus iskee.


Jottei tämä olisi liian helppoa.


Nousee pian kuolleista.

Hajimella käy mielessä, että ehkäpä tornin lattia pyörähti 180 astetta (tai entä jos lattia pysyy paikoillaan ja koko muu rakennus pyörähtää?!), mutta nämä asteet tuskin liittyvät siihen hissimatkaan. Jos hissi kulkisi luotisuoraan rakennuksesta toiseen aivan kuten karttakuvassa ja torni pyörähtäisi ympäri, silloin huvitalon mysteeri olisi selitettävissä. …Mutta nyt hissi tekee käsittämättömän mutkan, oviketju on haihtunut savuna ilmaan ja Nagito wallhackaa paikasta toiseen ihan tuosta vaan. Missään ei ole mitään tolkkua ja Hajime alkaa tajuta, että tämä on vasta alkua. Maltan tuskin odottaa sitä tolkutonta rakennusten struktuurin pyörittelyä oikeudenkäynnissä. Ja tämän kaiken keskellä tulisi vielä selvittää, kuka murhasi Nekomarun!


Karumpi selli.


Tuossa on vielä pohjoisessa ja etelässä ylimääräiset marjasiivet, ihan varmasti on.


Ja kaikki alusta.



Nagito aavistelikin ketjun kadonneen ja jotain olleen hassusti tornien välillä. Hän vihjailee, että kannattaisi vilkaista umpeutunutta rypäleovea tornin perällä. Sitä ennen kuuntelen muiden hurjia teorioita kadonneesta ketjusta. Gundhamilla on suurenmoinen kertomus Netherworldin demonisesta portaalista, Akane uskoo ketjun imeytyneen oveen ja Sonia elämöi magiasta.


Bluffaa tietämättä mitään.


Mikset ota kupposta sulje helvetti ylös?


Jostain vetää.


Tähän mennessä uskottavin teoria.


Sonia on innoissaan.

Irronneelle ovenkahvalle löytyy selitys rypäleovesta, jonka toinen kahva on kateissa. Pieniä voittoja. Onhan se johtolanka, jossa on jotain etäistä järkeä, kun ainakin Nekomaru kiskoi näitä kuin viimeistä päivää. Hajime ei vain käsitä, mihin se johtaa. Nagito virnuilee, että tarvitaan vain yksi johtolanka lisää tähän pelisarjankin mittapuulla täysin käsittämättömään sekasotkuun, mutta sille ei ole nyt aikaa. Sille ei ole koskaan aikaa, kunnes on liian myöhäistä.


Hajime voisi vilkaista tuosta kahvan reiästä ja vahvistaa rypälekäytävän olevan toisella puolella.


Kehtaatkin siinä vielä.


Saatan tarvita apua.





NEKOMARU NIDAIn murhatutkimusten päätyttyä tiedän kaikesta huomattavasti vähemmän, mikä on jo jonkinmoinen saavutus.