159 - Luku 4, Deadly Life, osa 2

Nagiton syvin olemus on riisutumpi pelikokemus. Vaikka kaikki muu pysyykin ennallaan äärimmäisen onnekkaan opiskelijan housuissa, Nagito ei kerää Hajimen tapaan tasoja puhumalla, tutkimalla tai liikkumalla. Pelivalikossa eli Nagiton ikiomassa e-käsikirjassa pääsee käsiksi vain karttaan, sääntökirjaan ja pelin asetuksiin, jossa transkripti on onneksi tallella. Totuusluotilistaa ei pääse lukemaan, joten tarpeellinen luotikuvakavalkadi jää auttamatta myöhempään kertaan, sillä en usko hahmonvaihdoksen olevan lopullista. Sellainen olisi vähän liian paksua jopa Danganronpalta. Aivan kuten Makoton ja Hajimen kohdalla, Nagiton perusdialogia ei ole ääninäytelty lainkaan, jotta pelaaja pääsee eläytymään ärsyttävään äpärään. Ikävästä asenteesta kävi kyllä selväksi, että Nagitoa ohjastan. Tai mahdollisesti jopa Makotoa, sillä jos kustannuksellani pelleillään, Nagito on Makoto. En ole kyllä enää yhtään varma mistään, mikä liittyy Nagitoon tai Makotoon.

Nagito havahtuu ajatuksistaan. Fuyuhiko kyllä tietää, että hänellä on pahat mielessä, mutta tosiasiassa Nagito kyllä kuunteli, kun yakuza saattoi heidät ajan tasalle soitettuaan Hajimelle. Nekomarun kuolemaa ei oteta aivan niin tunteellisesti vastaan kuin viimeksi, koska he ovat raavaita miesukkoja eivätkä ole edes nähneet kappaleiksi revittyä metalliruhoa.


Luulin hetken aikaa olevani Nagito.


Näin Gundham kunnioittaa kaatuneita.

Kazuichi on lähdössä korjaamaan hissiä, mutta Nagito pyytää häntä odottamaan, koska jotain tulisi selvittää. Monokuma arvaa hetkensä lyöneen ja ojentaa hemmokvartetille saman vähemmän juhlavan aterian kuin rypäletornin asukkaille ja kylkiäiseksi Mono-kansion, jotta murhatutkimukset voivat käynnistyä täälläkin. Mutta sitä ennen he syövät ja alkavat purkaa tuoreita tapahtumia siinä sivussa.


Aina yllättää, ihan joka kerta. Kohta sydän pettää.


Tämä taitaa olla sellainen nälkäpeli.


Saa juodakin.

Nagiton mielestä murhaaja teki virheen ryppyillessään toivon symboleille, jotka eivät jätä uutta murhaa sikseen. Toivohörhön vääristyneestä palopuheesta huolimatta Gundham ei ymmärrä, mitä he voivat tehdä, mutta vihjailee pystyvänsä kyllä vaikka mihin. Nagito on ajatuksissaan ihan onnessaan, kun epätoivosta huolimatta kaikki ovat toivon leirissä. Hän on kiitollinen Nekomarun uhrauksesta ja alkaa pohtia, kallistuisiko murhaajan puoleen. Vaiko sittenkin muiden?


Nagito koukistaa sormiaan silleen lainausmerkkimäisesti.


Toivottavasti et näyttänyt tuota puolta Nekomarulle.


Aika kurjalta vaikuttaa elämä.


East side.


Ja taas mennään.

Nagiton naureskeltua häiritsevästi itsekseen hän ehdottaa aikajanan järjestämistä kohdalleen – koska pelaajakin hyötyy informaatiopimennossa olleen mansikkatalon tapahtumista – ja aloittaa aamuseiskasta. Fuyuhiko vahvistaa, että he yrittivät päästä hissillä rypälepuolelle joka-aamuisen (tai joka ja joka, kokonaista yksi takana) Mono-taijin vuoksi, mutta hissi oli epäkunnossa. Vaihtoehdoksi jäi siirtyä torniin mansikkakäytävältä, mutta ovinäppäin oli rikottu, joten taiji jäi heiltä väliin. He siirtyivät oleskelutilaan, jossa Fuyuhiko soitti rypäletaloon… ja siinä se.


Taiji epäonnistua.


Varjoasikin säikyt.

Nekomaru vaihtoi rakennusta luultavasti joskus ennen hissin rikkoutumista ja mafiosolla on jonkinlainen käsitys ajankohdasta, sillä hän näki robotin auringonnousun aikoihin. Tosin täällä neljän tai kuuden seinän sisällä ei sellaista harvinaista astraaliherkkua pääsekään näkemään, joten mututuntumalla edetään. Kazuichi muistaa myös aamuisen jysähdyksen ja oleskelutilankin pirisevä kello otetaan samaan syssyyn puheeksi, vaikka ei Nagito mitään kelloa muista.


Täällä on ainainen mansikannousu tai -lasku.


Piisasihan Nekomarussa volyymia.


Ehkä jos menevät surffailemaan.

Koska yksityiskohdat hukkuvat yksityiskohtiin oppilaiden tietäessä toistaiseksi minua enemmän talonsa asioista, pääsen hetkeksi ohjastamaan kursoria, jonka kohdistan aluksi Kazuichiin. Asia kerrallaan. Aloitetaanpa ihan alusta. Oikeasti kronologia liukuu jokseenkin takaperin, koska tämä ei ole ihan yksinkertaista.


Nagito korjaisi Kazuichilla käytetyn auton.

Nagito ei tiedä tai väitä tietävänsä mitään jysähdyksestä tai pirinästä, joten Kazuichi kertoo heränneensä yöllä äänekkääseen pirinään. Aivan kuten Gundham, hän säntäsi huoneestaan oleskeluhuoneeseen, josta löysi Fuyuhikon, joka oli poiminut metelöivän kellon seinältä syliinsä ja oli sammuttamassa sitä.


Herää joka aamu näin.


Netherworldin sulosointuja.


Sammunee pudottamalla.


Ja ruskeaa nuottia.

Gundham syytti metelistä Fuyuhikoa, jota ei kylläkään lapsettaisi tässä tilanteessa lainkaan. Kazuichi veikkaa hänen ilmestyneen loungeen salamannopeasti, mutta oikeasti Fuyuhiko sattui jo olemaan paikalla. Gundham ei oikein uskonut yhteensattumaan. Kazuichi manasi heränneensä puoli kuudelta ihan turhaan ja oli jo painumassa pehkuihin, kun alakerrasta kuului jysähdys, joka säikäytti maanjäristyskammoisen mekaanikon pahanpäiväisesti.


Kuinka sopivaa.


Ainakin pääsisimme ulos, periaatteessa.


Sonian korvike.

Sellaista siis tapahtui puoli kuudelta, ja kolmikko palasi hetken odoteltuaan huoneisiinsa, kun yleinen heikotus ei antanut sijaa tutkimusmatkalle. Nagito kyllä tietää, ketä syyttää: itseään. Kyllähän kai muutkin tajusivat, ettei hän reagoinut hepuloivaan kelloon tai mysteerijysähdykseen. Muut eivät tajua, mitä Nagito ajaa takaa, mutta eihän hän tietenkään sitä minullekaan kerro ajatuksissaan. Joskus epäluotettavat kertojat ovat vähän tällaisia. En käsitä lainkaan, missä Nagito oli yöllä, mutta sen verran sentään käsitän, että murhaaja viritti kellon hämäykseksi ja jysähdys kumpusi kaiketi kaatuneesta pylväästä. …Kai? Saan keskusteluketjusta totuusluodiksi seinäkellon.


Kaiken tämän jälkeen olisi hupaisaa, jos Nagito todellakin olisi se murhaaja.


Vakavampi tinnitus.


Vitsihän tässä on, ettei hän pelkästään yritä.

Koska Gundham höpisee succubuksesta, Nagito kiusaa seuraavaksi Fuyuhikoa, sillä tapahtumaketju jäi oikeastaan alkamatta. Fuyuhiko näki Nekomarun, mutta miten tähän päädyttiin? Pikkujäbä ei saanut yöllä nälältään nukutuksi ja kävi katsomassa kellonajan loungesta. Se oli silloin aamuviisi. Fuyuhiko ei ollut hereillä yksin. Kuultuaan oven naksahtavan kiinni hän kurkkasi käytävälle ja näki Nekomarun etääntyvän alakertaan, mutta ei millään jaksanut lähteä perään. Fuyuhiko jäi loungeen miettimään näkemäänsä ja syntyjä syviä – Pekoakin; joskaan hän ei yhtään arvosta Nagiton vihjailua – todettuaan, ettei kuitenkaan saa enää nukutuksi. Jonkin ajan kuluttua kello heräsi elämöimään ja hän unohti koko robotin, kun Kazuichi ja Gundham saapuivat uhoamaan.


Olisit voinut edes kävellä perään.


Avaruudessa näkyi mansikkakomeettoja.


Nagito nauttii draamasta.


Ei Pekon ajattelu väärin ole.

Sellaista siis tapahtui viidestä puoli kuuteen. Fuyuhikon selostus siirtyy luotimereen ja Nagito kertaa tapahtumat kronologisesti, mutta minun tuskin tarvitsee niitä toistaa, kun toisto toistettaneen toistamiseen ja varmuuden vuoksi kolmannetaan kolmannestikin oikeudenkäynnissä, kunhan sinne asti päästään.

Kun kertauksessa päästään jysähdykseen, Gundham olettaa Nekomarulle tapahtuneen silloin jotain. Kuolema, kukaties? Kazuichi tajuaa, että heillähän olisi siinä tapauksessa alibi, koska kukaan heistä ei ollut silloin murhaamassa Nekomarua. No paitsi ehkä Nagito, mutta häntä ei voi koskaan laskea mihinkään yhtälöön, ei edes toisen asteen polynomisellaiseen. Ajatuksiinsa jälleen syventynyt Nagito ei olisi alibeista niinkään varma, sillä hän heittää tyhmälle pelaajalle pallon kummastellessaan, mitä se jysähdystä edeltänyt pirinä sitten tarkoitti. …Voisiko jopa olla, että Nekomaru pani kellon hälyttämään ja kävi tekemässä itsemurhan? Ja miksi ihmeessä hän tekisi niin? Ja miten? En heitä palloa takaisin.


Suusta kuului KA-BLAM.


Alibista oli Mikanillekin hurjasti hyötyä eikun.


Enpä tiedä, vastaa sinä.

Kazuichille keskustelu riittää ja hän häipyy Nagiton irvailtua kitisten korjaushommiin. Fuyuhikolle Nagito antaa pikku tehtävän, sillä jonkun tulisi tutkia marjatalojen kelloja tarkemmin, koska hän ei ehkä tule enää olemaan heidän keskuudessaan.


Pitää tyytyä tavarahissiin.


Kellon sammuttaneena Fuyuhiko on synnynnäinen kelloseppä.


Paras asia, jonka olen kuullut aikoihin.

Nagito ei kerro syytä kelloille eikä lopullisille puheilleen, mutta hän kyllä tasan tarkkaan tietää, mihin suuntaa seuraavaksi. …Huvitalon vaarallisimpaan paikkaan, Final Dead Roomiin, uhmaamaan kuolemaa kaikkien ja ennen kaikkea toivon puolesta.


Luulin Nekomarun kuoleman olleen.


Muistan uhrauksesi ainakin kaksi minuuttia.

Vaikka matka alakerran kammottavaan mysteerihuoneeseen on erittäin lyhyt, pitkitän sitä hiukan, sillä koen välttämättömäksi ottaa selvää, mitä sanottavaa Nagitolla on suhteellisen harvasta sälävalikoimasta, jota mansikkatalossa on tutkittavissa. Enhän minä enää mikään nyyppä-Hajime ole. Hope’s Peakin perustajaukkelista, puhelimesta, seinäkellosta tai monitorista ei ole mitään erityistä sanottavaa, mutta valvontakamera kirvoittaa typerän pällini lässyttämään vuolaasti toivosta. Kakkoskerroksen käytävälle siirryttyäni Nagito päättää käväistä ennen Final Dead Roomiin astumistaan vielä hissillä ja torniovella, mutta ramppaan nopeasti yläkertaan poimimassa mietteet puistosta ja kukista, koska tämä on tärkeää. Jätän myös hiljalleen hyvästit tälle värikkäälle nelosluvun pienoisuniversumille, joka on kieltämättä tyylinsä puolesta alkanut toistaa itseään, mutta ehkä sillä on jonkinlainen psykologis-ärsytyksellinen tarkoituskin.


Katsojaluvut laskussa.


Pikemminkin rikkaruoho siinä vieressä.

Alas päädyttyäni ja huussin tsekattuani käyn häiritsemässä Kazuichin arvokasta työskentelyä. Nagito yrittää kutsua hissiä nappulalla aivan turhaan ja amisduunari pyytää häntä häipymään pois tieltä. Kazuichi kertoo murhaajan rikkoneen hissin turvalaitteen, johon pääseminen onkin oma juttunsa, koska turvasäätimet ovat nappulan alapuolella olevan paneelin tuolla puolen ja paneelin saa auki vain työkalulla. Tälle paneelille ei ole tehty mitään, joten siksi Kazuichi olettaakin, että turvalaite rikottiin rypäletalon puolelta, jossa hissi näyttäisi sopivasti parhaillaan jumittavan. Hyvinkin mahdollisesti Hajime & tytöt ovat huomanneet saman tähän mennessä. Nagito puolestaan hoksaa, että viimeisin hissin käyttäjä päätyi rypäletaloon. …Pitäisikö tässä sittenkin syyttää murhasta naisia vai mitä ihmettä?


Vauhdiksi valonnopeus.


Jäi hissikuil-…käytävään.

Kazuichi on harvinaisen turhautunut ja tiuskii Nagitoa poistumaan, kun duunista ei muutenkaan tule mitään. Nagito ojentaa hänelle linkkuveitsen, jonka teräkavalkadista Sveitsin armeija kalpenisi. Se on ollut matkassa jo jonkin aikaa. Tästäkin saa kiittää vissiin Rocketpunchin loputonta murha-asevalikoimaa, mutta Nagitopa koki sen yleishyödylliseksi kapineeksi. Kazuichi kangertelee tajutessaan tuon hyypiön kanniskelleen tappovälinettä koko tämän ajan. Miksi Nagitosta pitää paljastua karmeita asioita juuri silloin, kun olen hän?


Jaa mistäköhän?


Mukana myös GPS-navigaattori ja pimeänäkölasit.


Kazuichi on vain kateellinen noin hienosta vekottimesta.

Nyt multiveitsi vaihtaa kuitenkin omistajaa, jotta Kazuichi voi murhata sillä jonkun. Niin ja korjata tuon kulkupelin. Nagito haluaisi kuitenkin vastapalveluksena hänen tarkistavan sitten hissimatkalla, mihin suuntaan veitseen upotettu kompassi väpättää. Koska Kazuichi ei tajua pyyntöä, Nagito toteaa, ettei ihan käsitä huvitalon rakennetta. Nyt alan olla totaalisen kujalla. Eivätkö mansikkatalo ja rypäletalo olekaan vierekkäin samansuuntaisesti? Kulkeeko hissi diagonaalisesti? Pyöriikö torni akselinsa ympäri ylös ja alas? Olemmeko päätyneet jonkinlaiseen kaaosteoreettiseen tesseraktiin vai mitä helvettiä nyt taas?! Melkoinen huvitalo, toden totta. Minusta jotenkin tuntuu, ettemme enää ole edes Jabberwock Islandilla. Kunpa tietäisi missä.


Kompassi ei liene vakuuttunut matkasta.

Gundhamille juttelu ykköskerroksessa on käytännössä turhaa, koska miltei sama dialogi ilmestyy mansikkakäytävän päässä. Tornioven näppäin on todellakin särjetty ja nyt Nagito tietää oven toisella puolella lojuvista ketjuistakin. Säpittämiseen nähtiin vaivaa ja äärimmäinen ylilordi tietää, että nimenomaan häntä estettiin pääsemästä rikospaikalle, koska maailma ja erityisesti nethermaailma pyörii Gundham Tanakan harhojen ympärillä. Vaikka se loogista olisikin, Nagito ei pidä murhaajan päätymistä rypälepuolelle ehdottomana. Jos se on joku meistä jätkistä, kuka hitto täällä huijaa? Ovesta saa hissin tapaan totuusluodin, joita nyt jää runsaasti rästiin Hajimelle, mutta eipä voi mitään. Toisaalta mietityttää jo suuresti, pelataanko oikeudenkäynnissä sekä Hajimella että Nagitolla.


Vielä kaikki oleskelutilan tuolit muuriksi.


”I’m shaking, I’m shaking!”

Mutta oikeudenkäynti on vasta kaukainen haave, sillä Final Dead Room on lähempänä, vieläpä samassa kerroksessa. Siirrän Nagiton sen luokse kuin sian teuraalle. Hän muistaa hengenvaarallisen pelin voittajan pääsevän Octagoniin, jossa äärimmäinen ase odottaa noutajaansa. Oikeastaan äärimmäinen ase on jo noudettu, koska Nekomaru päästettiin sillä päiviltä. Eli täällä on jo käyty ja hengissä selvitty. Nagito ei niinkään perusta omasta hengestään. Hän astuu peremmälle.


Tuossa lukee Final Dead Room.


Kuitenkin Ruby Weapon hyökkää.


Vauhtia nyt siihen kuolemaan.

Kamera kieppuu neliskanttisen Final Dead Roomin ympäri ja asettuu aloilleen kohti jykeviä kaltereita, joiden takana on ovi, josta en astunut sisään. Danganronpan psychopop-tyylitellyn karkkiväri-ilottelun ja huvitalon marjapsykedelian jälkeen tämä huone on kuin kuution sisälle tiivistetty Silent Hill: inhorealistisen rapistunut ja ruosteinen. Nagito päättelee äkillisen naksahduksen tarkoittavan, että hän on nyt ansassa lukkiutuneen oven takana.


Ei ollut kiva ääni.


Siinä linkkuveitsessä olisi ollut avain.

En ole yksin, sillä kaikkien rakastama pupuparkakin on päätynyt tänne. Onneton kohtalo lähes naurattaa, kun hän lähti ruumiinlöytöilmoituksen kuultuaan etsimään kalmoa täältä. Olisihan siinä tavallaan tolkkua, jos hengenvaarallinen peli johtaa hengenlähtöön.


Ei taida satunnainen teleporttailu päteäkään.


Opettajan auktoriteetti on huikea.

Monomi häpeää mokaansa ja Nagito tokaisee töykeästi, ettei hänen tielleen kannata tulla. Hän ainakin aikoo päästä täältä vapauteen ja olla hyödyksi kaikille, kun ei hänestä mihinkään muuhun ole. Jänöope kehottaa häntä lopettamaan itsesäälin, mutta Nagitolla on juuri nyt vähän muutakin ajateltavaa.


Nagiton voi kierrättää.


Hienoa seuraa sain.

Hänen on päästävä pois Final Dead Roomista.


Nyt jos koskaan tämä on harvinaisen osuva.