278 - Another Episode - Luku 5, viimeinen osa

Sykli on särkynyt. Rikon ohjaimen, kun en muuta voi. Valinnalla ei ole niin väliä, sillä lopputulos on täysin sama molemmissa. Kapulan kohtalo kun ei ole enää minun käsissäni. Valitsin silti näön vuoksi sen koruttomamman Break the controllerin. Tästä ei siirrytä automaattisesti siihen ah niin kovin tuttuun Game Clear -looppiin, jossa ahdistunut Komaru kertoo kaiken olleen hänen syytä Towa Cityn taivaanrannan peittyessä lasten päiden räjähdyksiin.

Koska Komaru siirtyi viime hetkellä muiden seurasta omaan pikku käänteisväriseen lumemaailmaansa, jossa on vain hän, ohjain ja kaksi samaa valintaa, sieltä ei siirrytä tässä pysähtyneisyyden ajassa yhtään mihinkään. En ole enää Komaru, koska en voi ohjata häntä. Tytön vimmaisen shokkitilan vuoksi tämä olisi muutenkin melko hankalaa. Olen siis tästä eteenpäin Toko, koska onhan tämä sentään Ultra Despair Girls eikä Girl.

Iskipä tänne kova lumimyrsky.

Astun mittasuhteiltaan ja väripaletiltaan vääristyneeseen Excalibur-saliin, jossa pimeyden keskellä hehkuu kaveruksia erottava psykedeelinen valopolku. Sen vastakkaisessa päässä Komaru on jatkuvasti nakkaamaisillaan ohjaimen pirstaleiksi. Tänään olen Toko, jonka tehtävänä on kävellä eteenpäin. Kävelen eteenpäin. Sivullekin voi talsia, mutta ei pois valosta. En voi edes muuntautua läpällä Genocide Jackiksi tai pyöriä pelivalikossa, koska tämä on pelkkä eteerinen spektaakkeli.

En yhtään arvaa, mihin tässä pitäisi taivaltaa.

Tässä olisi hieno semmoinen jekku, että Komarun saavutettuaan Toko warppaisi takaisin polun alkuun.

Onneksi Komaru on putkinäköinen.

Komarun saavutettuani tapahtuu paljon asioita ja vieläpä animeformaatissa!

***

Eipä vissiin enää kinastella ohjaimesta, kun meillä kaikilla olisi suurempia ja akuutimpia huolenaiheita. Eräs iso nalle varsinkin, mutta se katosi riehuttuaan johonkin. Saavuttiko Big Bang Monokuma tietoisuuden vai ohjaileeko joku urpo (kuten Nagito) sitä? Kuolivatko kaikki muut oleelliset henkilöt katon pudottua niskaan? Mitä täällä tapahtuu?

Ei ole varmaan bossiareena tämä.

Ultratytöillä on hetki aikaa selvitellä Excaliburin kokkaparvella, mitä hittoa äsken tapahtui. Tai olisi hetki, mutta se tuppaa jäämään yksipuoliseksi, koska Komaru on yhä nollalla jakaneessa pahus vanhemmat kuolivat fuck everything -transsissa. Toko snäppää hänet ulos siitä täsmäläpsäisyllä kasvoille, koska näin naiset kohtelevat toisiaan. Tokolle kovakourainen käytös on ensimmäinen lajiaan, ja hän kitisee kivistävästä kädestään. Muuallekin sattuu, silleen sydämestä.

Komaru muistelee Suburban Sasquatchia.

"YOU BITCH!"

Komaru sai tietää, millaista on olla parisuhteessa eikun-

Ole iloinen, ettei ollut Genocide Jack.

Vatsa kuralla.

Hyvänen aika, ethän sentään muuttunut väkivaltaiseksi?

Komaru on lätsystä häkeltynyt, mutta sentään reagoi siihen. Edistystä. Vielä enemmän häntä hämmentää, kun Toko vaatii läpsäisemään samalla mitalla takaisin. Pitäähän heidän nyt tasoissa olla. …No, nyt he ovat. Komaru kitisee kivistävästä kädestään. Muuallekin sattuu, silleen sydämestä.

Ystävät lyövät toisiaan.

Ainakin näet neliöitä.

"YOU COW!"

Komarulla on ollut aikaa vankeudessa hakata seiniä.

Tokon vatsapöpö tarttui.

Toko tietää täsmälleen, miltä kaverista tuntuu. En ihan odottanut Danganronpan viralliselta vastarannankiiskivalittajalta spontaania ja äärimmäisen hellää halausta, mutta nyt tämäkin päivä on nähty: Toko Fukawa on sittenkin ihminen. Sarkastinen sydämeni kerrassaan suli tälle symppissöpöilylle vailla rekkalepakkokonnotaatioita, joita netti lienee kylläkin täynnä. Toko kertoo, että he voivat kyllä auttaa aina toisiaan, sillä siitä on yhteistyö tehty. Vaikka hän on tosi huono lohduttamaan ja kaikkea, hän muistuttaa, ettei hirtetty pariskunta ollut välttämättä sukua Komarulle. Mistäs sitä ikinä tietää? Hitto vieköön, pitääkö minun sittenkin perua eeppiset caps lock -kuolinjulistukseni viime päivityksestä?

Näiden sekvenssien vuoksi kuvatekstihassuttelu on toisinaan no-no.

Mitä tuo äskeinen sitten oli?

Ennen kaikkea Toko kehottaa kaveriaan keskittymään tähän hetkeen. Mitä Komaru siis haluaa tehdä? Helppoa! Komaru haluaa pelastaa sekä aikuiset että lapset. Mutta miltä?

Keskityn siihen, että seisomme tässä eikä mitään eeppistä tapahdu.

Tokon ennen kaikkea.

Muotilaukkuja Komaru ei ahnehdi.

…Tältä.

***

Haistan jo viimeisen bossin, mutta ennen sitä jutellaan vielä hiukan. Komaru päättää taistella ja suojella kaikkia. Kenties kliseisiä lopullisen taistelun edessä murjaistuja latteuksia, mutta kymmenen tuntia sitten Komaru olisi kätkeytynyt siivouskomeroon. Toko yksinkertaisesti auttaa häntä, koska ystävät… no, auttavat toisiaan.

Sopivasti yksi silmä per tyttö.

Jos aiot suojella kaikkia, Big Bang Monokuma lukeutuu kaikkiin etkä voi suojella sitä. Eikö suojelijana oleminen olekin rankkaa?

Juu en hei hei.

Toko voi toimia houkutuslintuna.

Komaru Naegi & Toko Fukawa VS Big Bang Monokuma!

Big Bang Monokuman erikoiskykyihin kuuluu lattian taivuttaminen dramaattisesti.

Another Episoden viimeinen (bossi)taistelu on niin eeppinen, että siihen vaaditaan taustalle aiempien ’ronpien kiihkeimmistä debateista tuttua adrenaliinia nostattavaa musiikkia. Kierrätys voi olla kenties laiskaa, mutta se kieltämättä sopii tähän vääntöön erinomaisen ikonisesti. Taistelenhan nyt sentään hassujen mecharobojen sijasta kaikkien Monokumien äitiä, isää ja arkkivaaria vastaan. Jotenkin melkein odotinkin heti Big Bangin viime luvussa nähtyäni, että kuitenkin tuo hirvitys kääntyy meitä vastaan.

Voi poloista, meni roska silmään.

 

Olin matsin alussa lievästi hukassa, kunnes tajusin varsin nopeasti, miten tuota Towa Hillsin katon kiitoradalla mesoavaa megamölliä vahingoitetaan. Punasilmä, se kaikkien Monokumien universaali heikko kohta, on ilmiselvä räiskinnän kohde, mutta entä jos se ei olekaan punainen? Mitä Big Bang Monokuman salamasilmä ei pahemmin ole. …Silloin vain vastataan silmän vaihtuvaan väriin siihen sopivalla totuusluodilla, koska Another Episoden kaikki luotityypit ovat värikoodattuja: hajotus, selätys, tanssi, lamautus, liike, poltto, havainto ja linkki. Kerrankin pääsen hassuttelemaan tekstitiedostossa väreillä, tunnen itseni kypsäksi.

Tuo sitten jatko-osan nimeksi.

Big Bang Monokuman salamasilmän väri vaihtuu mittelön aikana sattumanvaraisesti hajotukseksi, selätykseksi, lamautukseksi tai poltoksi. Kunkin värin aikana karhun offensiivi muuttuu. Ennen kuin luettelen karhun temput kärsivällisesti seuraavissa kappaleissa, on syytä mainita, ettei herra (tai rouva) Big Bang suinkaan aina anna Komarun puhkoa silmään reikiä. Esimerkiksi manöövereitään muuttaessaan se pitää useimmiten tajuttoman kokoista tassuaan okulaarinsa edessä. Olisi hauskaa, jos muutkin Monokumat pystyisivät moiseen.

Hajotussilmän hehkuessa Big Bang Monokuma hajottaa ja hallitsee mahtivaltikallaan, jota se survoo kolossimaisen verkkaisesti Excaliburin kokkaan yrittäen liiskata itsestään liikoja luulevat likat. Valtikka jämähtää parveketantereeseen mukavan verkkaisesti ja ennen kaikkea ennakoidusti, sillä humautusalueelle ilmestyy hupsun ronpamaisesti DANGER-sana varoitukseksi. Tasan kerran taisin saada täysosuman kepukasta, joten todellista vaaraa sauvasta ei ole.

Big Bang Monokuman silmässä taitaa olla nyt lievä taittovirhe.

Selätyksessäkin ursus major bangus hyödyntää vallan välikappalettaan loihtimalla sen kärjestä Komarua kohti lipuvia, puolihakeutuvia ja, mikä tärkeintä, monobrändättyjä kranaatteja. Temppu on ilmiselvä toisinto Priest Robot Von Geroltin ja Mage Robot Black Suspirianin manöövereistä, joten sen voi estää tasan samalla tavalla: selätyksellä ne kimpoavat päin kolossia. BBM:n vaaleansiniseksi valahtanut silmä on tietenkin selätykselle allerginen, joten räiskin siinä sivussa sitäkin. Uskon silti, että kranaatit aiheuttavat massiivisempaa vahinkoa näkymättömässä hiparipalkissa. Kranaateista ei ollut noin muuten pahemmin vaaraa, mutta joskus ne lipuivat niin korkealta kohti, että epäilin lamautuksen edes osuvan niihin, koska Komarun tähtäysakseli ei yllä lähellekään pään yläpuolta. Onneksi vähän sinnepäin lamautus tepsi, kun haulikosta on kuitenkin käytännössä kyse.

Bibbidi-bobbidi-puhuhuu.

Tänään ei ole Nenäpäivä ja toivottavasti ei koskaan.

Lamautuksen aikana Big Bang Monokuma on ehdottomasti vaarallisimmillaan. Minusta ainakin tuntuu lievästi git gud -epäreilulta, että viimeinen bossi kostaa vesilätäköissä rankaisemieni virkaveljiensä karun kohtalon sähköistämällä koko helkutin lattian. Pitkään ihmettelin, pitäisikö tässä juosta johonkin nurkkaan turvaan, mutta ei: tältä iskulta ei ole turvassa yhtään missään. …Paitsi jos vaihtaa rooliaan kuolemattomaksi Genocide Jackiksi, jonka riehunnan aikana Komarulla on kryptinen tekoälyimmuniteetti. Näin ainakin käsitin keltavaiheen suunnilleen menevän, sillä eihän siinä muuten olisi mitään järkeä. Minulla meni melko pitkään tajuta ottaa saksilyyli tilapäiskäyttöön, enkä sittenkään aina muistanut/jaksanut hyödyntää sitä räiskiessäni lamautuksillani juustoilevaa karhua keltapupilliin. Uskoisin käyneeni lähellä kuolemaa juurikin näiden vaiheiden vuoksi vähintään kahdesti, mutta kaikeksi onneksi areenalle putoilee erittäin usein sydämiä ja luoteja. Nyt ei parane kitsastella, koska onhan kyseessä sentään erään pelin kliimaksi.

 Eihän tällä parvekkeella ole edes vettä, huijausta!

Palopuhu(hu) se kuoliaaksi!

No, that's wrong!

Tulihan se sieltä, Komaru oppinut jotain veljeltään.

Tokokin menee, nimittäin nurin.

Kun epäreiluus tuli puheeksi, matsin jälkipuoliskolla jumbo-otso läjäyttää silloin tällöin kepukkansa tantereeseen Komarun niskaan, kunhan hirvitys on ensin valmistellut lyöntiään teatraalis-dramaattisesti maailman vapistessa. Jotain epätoivoenergiaa tassussa vapiseva keppi itseensä imi, mutta en millään keksinyt, millä ilveellä lyönnin olisi pystynyt pysäyttämään. Sitä paitsi otus ei näyttänyt ottavan lainkaan osumaa luotityypistä riippumatta. Ehkäpä tässä tilanteessa olisi pitänyt turvautua Genocide Jackin kuolemattomuuteen, mutta pidin mieluummin matsin jännittävänä ottamalla turpiini.

Et nyt summonoi tänne asteroideja.

Genocide Jackin repaleisissa helmoissa voi toki nössöillä, mutta hän on omimmillaan aiheuttaessaan silmitöntä tuhoa. Jos Big Bang Monokumaa rankaisee Komarulla riittävästi lyhyen ajan sisällä – tai jotenkin sinnepäin, en ole täysin varma logiikasta – bossi lössähtää kumoon ja sen kupoli jää kokan tasolle salamasilmän kieppuessa spiraalina, tuona universaalina pökertymisen tunnusmerkkinä. Kun BBM on tillin tallin ja vaihdan Jackiin, sarjamurhaaja loikkaa julkeasti sen kuonon päälle. Lyöntinäppäintä rämpyttämällä puhkon karhun pupilliin miljardeja aukkoja nauttien joka sivalluksesta. Myös Fever Timen kornit erikoisiskut tepsivät, sillä koskapa ne eivät muka tepsisi?

Olen nähnyt tuon pyörteen viimeksi Junkolla ennen kuolemaa ja Nagitolla noin joka toisessa kohtauksessa.

Erikoiskuriirilähetys Fiskarseja.

Huvittavasti kaikki hahmot pelkistyvät koostaan huolimatta samanlaisiksi Genoversessä.

Salamasilmän hehkuessa punaista – eikä ihan mitä tahansa punaista, vaan polttopunaista – Big Bang Monokuma loikkaa fysiikan lakeja uhmaten Towa Hillsin katon reunamille Excaliburin suhteessa koomisen nysän kiitoradan ääripäähän ja alkaa rynnistää kohti tyttöjäni. Tavoitteena on räiskiä sarjatulituksella punasilmää seulaksi ennen kuin mölli rysähtää päin kokkaa ja menetän sydämiä. Tästä offensiivista on olemassa toinenkin variantti, jossa BBM loihtii sauvastaan levitoivia kranaatteja ja aloittaa armottoman rynnistyksensä.

Nyt jos loikkaisi liian reunalle, horjahtaisi pois Towa Hillsin katolta ja taittaisi niskansa.

Voisin pudottaa nuo kiitoradalle ja antaa tuon liukastua niihin.

Big Bang Monokuman rynnistyksestä on olemassa kolmaskin variantti, joka aktivoituu ennen pitkää, jos hengissä on pysynyt tähänkin asti. Bossin sauhuaminen on melko hyvä merkki lopun lähestymisestä, vaikka tähän pisteeseen päästäkseen täytyykin räiskiä oikein antaumuksella. Big Bang Monokuma on suhteessa hävyttömän sitkeä tapaus, mutta jotenkin se kuuluu asiaan. Onhan tämä sentään semmoinen viimeinen bossi, ellei minua nyt kovasti vedätetä dramatiikalla. Mutta! Mikä neuvoksi, kun kerrostalon kokoinen kolossi rynnistää naama irvessä kohti punasilmä täysin harmaana?

Omae wa mou shindeiru.

Jaa, Game Over kai. Siltä tilanne ainakin pahasti näyttää, kun Komarulta katoavat hiparit ja siirryn keltataustaiseen rajatilamaisemaan välttelemään vihoviimeistä coup de gracea, joka sinetöi kohtaloni, jos en onnistu pysäyttämään hentoa valkoista piiriä värillisten sektorien kohdalla. Ja vieläpä kahdesti peräkkäin. Ei huolta: Despair Time on skriptattu vaihe… mutta siinä voi silti epäonnistua.

Onnistuin olemaan epäonnistumatta. Epätoivotytöt pelastavat psykedeelisessä taikatyttösekvenssissä toisensa.

 

***

Hope vieläpä tuikkii dramaattisesti helähtelevän ääniefektin tahtiin.

Trigger Happy Havocissa valitsin toivon. Goodbye Despairissa valitsin tulevaisuuden. Another Episodessa valitsen jälleen toivon, koska olenhan sentään Makoto Naegin sisko ja toivo kulkee suvussa. Painelen erinäisiä näppäimiä, kunnes tajuan, että jaa niin, oikeasta liipaisimestahan tässä pelissä ammutaan. Ammun toivolla epätoivoa. Laukaisen luodin, joka päättää kaikki luodit. Pum.

COUNTER

***

00:20 Mitä sinä siellä teit?!

***

Karvakolossin kukistuminen ei jää Excaliburin romuttuneessa ohjainkiistasalissa huomaamatta. Haiji Towa ei näytä oikein enää tietävän, mihin uskoa. Taitaa äijää harmittaa, kun ei voi enää rehvastella mechan ohjaamossa. Tällä välin toinen Towa kokoaa selkärankaansa kattoromukasan puristuksessa. Komaru ja Toko sattuvat kävelemään sopivasti ohi Togamin pelastusmatkalla ja pysähtyvät hiukan ilkkumaan, sillä pitäähän sitä nyt pienempiä kiusata.

Seuraavan voisitte rakentaa totuusluodinkestäväksi.

Nyt taidat tarvita oikeasti pyörätuolia HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA!!!

Selkäsi vähintään.

Turhautunut Monaca kitisee, ettei leikki suinkaan tähän lopu, koska monolapset ovat yhä sekaisin ja aikuiset tuskin arvostavat, kun heidän Liberty Primensä juuri romutettiin. Kuuluihan eripura melko selkeänä kiukkumölinänä äskeisessä videopätkässä. Maagia ärsyttää, kun ei tästä lopusta tullutkaan yhtään mitään. Nyt Monacaa ei edes kuolema kiinnosta. Anti tulla, jos on tullakseen.

Ultra Despair Girls 2:ssa Komaru ja Toko yrittävät paeta Towa Citystä, mutta vastassa on vihaisia aikuisia.

Onko tämä nyt semmoinen neutraali loppu?

Kunhan et puhu Komarun vanhemmista, kaikki on kannaltasi hyvin.

Komaru polvistuu vaatimaan Togamin sellin avainta. Monaca ei vastustele, sillä vastaväitteet taitavat olla lopussa. 

Tämä ei ole Monacan ylväin hetki.

Haluan tällaisen avaimenperän.

Sitä paitsi hyvinhän tässä saattaa käydä, koska jos panttivanki puuttuu, Future Foundation hyökkää pelastamaan kaupungin… ja epätoivon rippeet seuraavat perässä. Monaca irvailee vielä kaksikon perustavan pelkästä onnellisesta lopusta. No… niin, siitä on ollut kyllä pariinkin otteeseen puhetta.

Jos on rankkasade, eivät välttämättä tule.

Koska aikuiset tekevät kompromisseja.

Muutamme Kuuhun.

Monacan suussa maistuu nyt vain katkera suola.

 

Toko häipyy turhautuneena ja Monaca jää vielä juttelemaan Komarulle. Hänestä he ovat samanlaisia, sillä kumpikin imitoi jotakuta – Monaca Junkoa ja Komaru Makotoa – eivätkä he vastanneet odotuksia. Jaa, ollaan sitten näköjään samassa ekspektaatiokerhossa kuin Nagisa. Komaru toteaa, ettei edes halua olla veljensä, ja häipyy.

Ovathan nämä jatko-osat hieman kyllä vanhan kierrätystä.

Edes sukupuolenvaihto-operaation jälkeen.

Monaca jää läjään murisemaan. Excalibur murisee myös.

Ai että Monaca tulee ehdottomasti ärjymään?

Kotoko ei ole vielä livahtanut pois paikalta johonkin toiseen tarinaan. Sen sijaan hän pyörii hilpeää paniikkiympyrää. Jokin näissä sympaattisissa animaatioissa ja käsien heilunnassa hihityttää. Samaan tapaan Final Fantasy VII:n taivaisiin kohoava töppökoura edustaa suuria tunteita. Hän pysähtyy entisen ystävänsä kohdalla. Armoa ei anneta. Kotoko hymähtää vain näytelleensä, mutta rakastaa silti Monacaa, toivoo tälle oikein ihqua kuolemaa, niiaa somasti ja jättää maagin kihisemään kiukusta.

Pikku järjestönne kaatui jo.

No moi Monaca.

Oikeasti Kotokoa ei pari kuvaa takaperin pelottanut yhtään.

Hellurei ja hellät tunteet.

Halvaantui jo ihqusti.

Huoleton kylmyys ei välity tekstistä.

Koska kaikki ohjaindraamaan osallistuneet poistuvat yksitellen pois paikalta jättäen hyvästit Another Episoden äärimmäiselle pikku takapirulle, seuraavana ja viimeisenä vuorossa on Haiji, joka lienee aiempien keskustelujen aikana toljottanut poissaolevana kaukaisuuteen. Johonkin ajatuksenjuoksunsa menettänyt Haiji on talsimassa, eikä varmasti huomaisi systeriään, ellei tämä älähtäisi hapuillen viimeistä oljenkorttaan ulos tästä liemestä. Monaca ei käsitä, mihin veljen kostonhimo on kaikonnut, ja alkaa parkua, ettei tämän pitänyt näin päättyä. Kolmea pistettä dialogissaan auliisti tarjoillut Haiji lausuu ihmeissään Danganronpan avainsanat (vihje: toivo & epätoivo) piittaamatta kummastakaan. Ja häipyy.

Tällä hetkellä Haijia kiinnostaa, mitä kummaa mahtaa olla yläkerran parvekkeella.

Ei. Haiji juoksee pois.

Ns. kääntyisi haudassaan.

Jos ei välitä toivosta tai epätoivosta, kannattaa Danganronpan sijasta pelata jotain oikeasti stimuloivaa, syvällistä ja fiksua, kuten Call of Dutya.

Maagi ei enää kihise kiukusta, vaan on ällikällä lyöty, kun hänellä ei ole enää ketään, jota manipuloida. Hän alkaa kikattaa lähes yhtä häiritsevästi kuin Mikan Tsumiki pahimmillaan, mikä lienee jonkinlainen saavutus. Ahdistuin.

Ei Mikan mene pois eiiiiiiiii-

Excalibur saa ipanan metelistä tarpeekseen.

Monacan puhelimen värinähälytys taisi jäädä päälle.

00:09 Ja minä kun luulin, että olimme koko ajan kiitoradalla.

***

Vaikka Isännän selli on muutaman metrin päässä ja avaimet pakoon kauhujen kaupungista ovat käytännössä plakkarissa, Komaru on yhä mietteliäällä tuulella, koska hän haluaisi pelastaa molemmat taistelleet osapuolet. Siksi hän ei poistu Towa Citystä. 

Sullot kaikki valtavaan Nooan arkkiin.

Me voimme lähteä kaupungista, mutta kaupunki ei lähde meistä.

 

Halpa vuokra ja niin edelleen.

Tulikohan tästä kyberkaupungista nyt Komarun toinen koti? Se nähdään epilogissa.

VIIMEINEN HUOMIO!

Despair Time's Blue Range increases (5 SP). Another Episoden viimeiseksi kyvyksi tämän funktio on kyseenalainen, jos tänne asti on selvinnyt ilman muuta Despair Timea kuin Big Bang Monokuman viimeistä mälliä.