280 - Liite I: Another Round: Ultra Replay Girls

Kun peli on läpäisty ja vieläpä noin puolessatoista vuodessa, on se läpäistävä tietenkin uudestaan. Mielellään puolessatoista päivässä, jotta blogitahdin hitaus käy selväksi. En ole aivan vielä valmis kääntämään uutta vertauskuvallista sivua blogissani, jossa uusi sivu on skrollauksen tai napsautuksen päässä. Vaikka Another Episode on nyt nähty ja koettu, ei se suinkaan ole ohi, vaikka voiton puolella ollaankin.

Läpäisin sekä Trigger Happy Havocin että Goodbye Despairin täydellisesti hankkimalla platinatrophyn, joka käytännössä vaatii täydellistä läpäisyä. Another Episodesta puuttuu vielä muutama pieni juttu:

1) Kaikki Bling Bulletit. Niitä puuttuu kaiken järjen mukaan yksi… vai puuttuuko?

2) Kaikki Genocide Jackin saksipäivitykset. Noin puolivälissä ollaan.  Lakkasin ostelemasta, kun halusin Bling Bulletit ensin.

3) Yhteensä 10 000 monokolikkoa, jotka on oltava hallussa yhtäaikaisesti. Tämä ei ole edes niin paha juttu kuin voisi olettaa. Syy selviää myöhemmin. 

4) Ainoa puuttuva tekstinpätkä seikkailun varrelta. Tiedän jo nyt sen sijaitsevan toisen luvun jokiraitilla. 

5) Viimeisen tappolistan luovutus Hirokolle. Kameko-ötökkäähän ei edes mitenkään pysty luovuttamaan hänelle ensimmäisellä kierroksella, koska sen saa niin lopussa peliä. 

6) 1 000 tapettua Monokumaa. Sen verran otin selvää, että tavoitteesta reippaasti yli puolet toteutuu ensimmäisellä kierroksella, vaikka välillä tuntuikin, ettei tässä lopulta niin hurjasti vastarintaa tullut vastaan.

7) Komaru tasolle 99. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olen tasolla 81. Jos vaatimukset eivät hurjasti nouse, tämä ei ole edes niin paha nakki. 

8) Kuva-/video-/musiikkigallerian ostelu tyhjäksi. Tähän menee ylimääräistä massia eikä tätä vaihetta edes tarvita platinaan, mutta minähän tarvitsen.

Ja lisäksi… 9) Ultra Despair Hagakuren lukeminen/suomentaminen. Päävalikkoon nimittäin ilmestyy pelin läpäisyn jälkeen ilmeisesti kanoninen spinoffin spinoff -kertomus, joka kertoo erään Yasuhiro Hagakuren tarinan keskellä Towa Cityn mellakkaa. On melkoinen sattuma, etten törmännyt koko heppuun Another Episodessa! UDH:ta ei edes tarvita platinaan, mutta minähän tarvitsen. Hankin kuitenkin platinaa ensin ja tyhjennän gallerian, joten tämä olkoon Another Episode -blogivaiheen loppuhuipennus. Lisäksi pääsen pitkästä aikaa suomentamaan jotain, joten se on palkinto itsessään.

10) Towa Mode. HUOMIO! Tämä on vitsi. Another Episodessa ei onneksi ole mitään aiemmista osista tuttua höpöpelimuotoa, jossa vietetään 50 päivää Towa Cityssä kyhäten Toivon Sotureille epämääräistä roinaa ja deittaillen tovereita siinä sivussa. Olisi melkoisen kehittävää jutella 50 kertaa putkeen Tokon kanssa. Toisaalta jos Another Episodeen olisi ihan tahallaan tungettu Towa Mode, olisi ollut kiehtovaa tutustua esimerkiksi tappolistan kohteisiin. Tai Hirokoon.

 

11) Kommentit sekä kaikista hahmoista että itse Another Episodesta pelikokemuksena.

Danganronpa Another Man: Feeling Despair Man.

Voisin teoriassa hyppiä ympäri lukuja poimiakseni puuttuvia asioita yksitellen ja jäädä grindaamaan jotain tappeluvaihetta, jonka joku neropatti taatusti on keksinyt netissä, mutta koska tällainen olisi tylsää ja koska tuossa muutama päivä sitten platinoimani Assassin’s Creed Rogue muistutti, kuinka tylsää endgame-grindaaminen voi olla, aloitan Another Episoden jos nyt en puhtaalta pöydältä alusta niin New Game+ -alusta. Toisin sanoen jatkan hahmonkehityksellisesti tasan siitä, mihin ensimmäinen kierros päättyi. Kaikki muu on tallella, mutta totuusluodit saan juonen mukana. Toisen kierroksen aikana saan toivottavasti platinaa, näen ja koen samalla pelin normipelaajien tahtiin ja jotta touhussa olisi haastetta, työnnän vaikeustason pykälää korkeammalle eli tappiin eli Despair Modelle. Koska Komaruni on niin kova lyyli ja Genocide Jack rikkoo viimeistään pelin, en koe olevani alakynnessä.

Parasta A-ryhmää.

Tässä ei kestä pitkään: toinen kierros päättyy jo tässä samaisessa päivityksessä. Vaikeimman vaikeustason noteeraa siitä, että Monokumat pudottavat todennäköisemmin rahaa kuin luoteja. Sama pätee monokoneisiin. Koska päämääräni on grindata rahaa, yritän parhaani mukaan räiskiä karhuja punasilmään, koska silloin ne pudottavat lähes järjestään kultakolikon, joka kaikkien rahakykyjen kera on arvoltaan 150 kolikkoa. 

Lopulliset ykköskierroksen tilastot. Luultavasti puolet ajasta meni blogitahdillakin kaikkiin välivideoihin ja keskusteluihin, koska saksin blogin videot yli kymmenen tunnin mittaisesta all cutscenes -videosta, jossa oli mukana kaikki keskustelut. Peruspelaamisella Another Episode on luultavasti noin 15-tuntinen, paha sanoa sen tarkemmin.

En mene vannomaan, ovatko karhut perusvaikeustasoa kestävämpiä, koska minulla kuitenkin on blingillä tuunatut luodit käytössä, mutta ainakaan Komaru ei näytä ottavan sen pahempaa osumaa kuin tavallisesti. Sen sijaan ne muutamat suojelutehtävät ovat jonkin verran hankalampia, koska uhrien sydämet hupenevat todella nopeasti. Oli miten oli, toinen kierros on vaikeimmalla käytännössä läpijuoksu ja otaksuisin sen olevan sitä ensimmäiselläkin, koska Another Episode ei ole tehty sellaiseksi peliksi, jonka vaikeimpia mittelöitä väännetään hampaat irvessä. Periaatteessa pelistä voisi poistaa vaikeustasot, koska Genocide Jack on olemassa, mutta eivät vaihtoehdot kai ole keneltäkään pois. Joskus pitäisi kyllä läpäistä Trigger Happy Havoc ja Goodbye Despair haaste tapissa, sillä kiinnostaisi ottaa selvää, millä tavalla se näkyy oikeudenkäynnissä. Kenties tiukemmilla aikarajoilla/arvosanakriteereillä?

Keskusteluja en skippaa säästääkseni aikaa, koska sellainen on tarinavetoisissa peleissä typerää. Sen sijaan keräilyssä vedetään mutkat suoriksi, sillä jo kerättyjä tekstinpätkiä ei enää ole olemassa. Siispä Komarun ja Tokon kirjallisuuskeskustelut puuttuvat myös, sääli sinänsä.

Aloitan NG+:n. Hieman erikoisesti prologia ei ole lukuvalikossa ja koska lukuvalikon kautta voi valita vaikeustason, läpäisen prologin oletusvaikeustasolla New Gamen kautta ja hyppään sitten lukuvalikosta ensimmäiseen lukuun. Prologista ei ole varsinaisesti mitään hyötyä, koska ne pari matkan varrella tapettavaa karhua eivät pudota mitään enkä usko niistä irtoavan pahemmin kokemustakaan, mutta tulipahan läpäistyä, koska aloitus on hauska ja oikein nätti.

Ehkä Spike Chunsoft ei keksinyt sopivaa edustushahmoa prologille?

Ja sitten pikakelausta ensimmäiselle kauppareissulle ykkösluvun vähän yli puoliväliin, kun silta on katkennut, Yuta Asahina on hukkunut ja tyttöduo on matkalla kohtaamaan ensimmäisen sireenikuman. Monolapsen Siwassa selviää, miksi 10 000 monokolikkoa ei olekaan enää niin mahdoton saalis. NG+:ssa nimittäin avautuu kaksi uutta Bling Bulletia: absurdiin voimaan keskittyvä Divinely ja ylitsepursuavaan ammusvauhtiin nojaava Devilishly. Näillä on hintaa 10 000 ja 3 333 monokolikkoa. Vertailun vuoksi peruspelin hintavimmat adverbit ovat siinä vähän alle tonnin hujakoilla. Ostan peruspelin viimeisen kudin pois alta ja jään grindaamaan 10k:ta, vaikka tässä vaiheessa se ei edes ole täyttä utopiaa, kun tilillä massia on muutama tonni.

Expensively.

Tähän jäätiin. Nämä vaatimukset huolettivat aluksi!

10 000 kolikon rajapyykki rikkoutuu toisessa luvussa matkalla kohti vastarinnan tyyssijaa. Ostan itseni ylimaalliseksi ja kytken sen hajotusluotiin. Vaikka Divinely ja Devilishly eivät kombotu kivasti tai erinomaisesti minkään luodin kanssa, ovat ne yhdessä jo itsessään niin naurettavan voimakkaita, että tästä eteenpäin kaikki muodoltaan tavanomaiset Monokumat kuolevat kahdesta kudista, jos ei punasilmään osu. Ennen niitä tarvittiin vähintään neljä. Tästä eteenpäin kerään massia saksipäivityksiin.

Resistanssin eitshkjuussa luovutan Hirokolle Kameko-hajuötöä (stink bug on ilmeisesti suomeksi typpylude) käsittelevän vihoviimeisen tappolistan. Odotin neljännen seinän rikkomista, koska tämä listahan kuitenkin saatiin kronologisesti tulevaisuudesta. Sainkin kunnon nyyhkydraamaa Tokon pillahtaessa itkuun rakkaan hyönteisystävänsä vuoksi, joka ei välittänyt hänen hajustaan, vaikka muut ilkkuivatkin. Todennäköisemmin haju johtui ötökästä, mutta ei se niin tarkkaa ole.

 Ystäväinteinen.

Onko tämä nyt sellaista eläimiin sekaantumista?

Komaru ja Hiroko lohduttavat Tokoa, jonka ei tarvitse enää huijata itseään, koska Hiroko arvelee Kamekon olevan ihan tavallinen hyönteinen. Toko inttää asiasta hetken, mutta hyväksyy todellisuuden, koska Hirokolla on sellainen vastaansanomaton vaikutus.. …Mutta miten Kamekolle saatiin pommiranneke?!

Eiväthän ötökät osaa puhua.

Tuolla kuolontuijotuksella Fufun sietäisi juosta karkuun.

Kamalia olentoja.

Taisin astua vahingossa sen päälle.

Vielä ehtii näin pelin lopussa tulla suuria aforismeja.

Keräilykaman päätepisteen kohtaan sienisellä jokiraitilla matkalla kohti Towa Toweria. Olin kävellyt ensimmäisellä kierroksella onneni ohi ja vieläpä erittäin läheltä kimaltelevaa tekstinpätkää, joka oli sullottu salakavalasti jo muutenkin kirkkaan näyteikkunan sisään nukkekuman jalkojen juurelle. Tarkalleen ottaen se löytyi jokiraitin alkupuolelta ennen ensimmäistä pakohuonetta. Vaikka siitä sattuisikin kävelemään nuollen Komarun oikealla kyljellä psykedeelistä seinää, poimintakehote ilmestyy melko spesifissä kohdassa. Turha sitä selittelemäänkään: olin sokea. Onneksi How to Kill Demons Masterpiece no 2 oli taas kerran niin pöljää settiä, että sen poimi ihan mielellään.

Ei tuon panssarilasin läpi voi.

Oli tämä kakkoskierroksen arvoista.

Meistä on ultraksi.

Tuhannes Monokuma kuolee Towa Towerin ylimmän kerroksen säkkipimeydessä. Kepeät mullat. Jatkan bearterminaatiota. Ostan myös tornin ensimmäisestä kaupasta paholaismaisen blingin, DING!

Pirun kallista.

Saksipäivityksiin vaaditaan loppupuolella enemmän rahaa kuin perusblingeihin, yhteensä useampia tonneja. Ostelen päivityksiä sitä mukaa, kun kauppoja tulee vastaan. Viimeiset 2 000 kolikkoa parhaisiin paristoihin pulitan nelosluvun kaupunkivaiheen loputtua, kun sukelletaan takaisin Towa Cityn metroverkostoon sinisen kerrostalon alapuolelle. Tästä eteenpäin kerään massia tarinan ulkopuolelle ekstravalikkoon avatakseni gallerian. Yksitellen välivideot, kuvat ja biisit ovat halpoja, mutta niitä on silti melkoisesti. Hieman huoletti, mahtaisiko toinen kierros riittää.

Jos UDG olisi nettipeli, minut bannittaisiin nyt huijaamisesta.

Toinen huolenaihe oli Komarun tasonnousu, sillä se todellakin hidastuu loppua kohti. En ollut kiinnittänyt ykköskierroksella huomiota hidastuvaan kehitykseen, vaikka huomasinkin Level Up! -tekstin lähes joka tappelussa, mutta ainakin kasikympistä eteenpäin siihen pitää nähdä vaivaa. Tason 99 saavutin nelosluvun tehtaan kolmoskerroksen viimeisessä pakohuoneessa huoneen kaikkien Monokumien räjähdettyä. DING sekä toinen DING! Hauskintahan platinapystissä on se, että sen ilmoitus loikkasi eetteriin pakohuoneen onnitteluruudussa. Ajan suhteen olen hiukan katkera, sillä jos olisin ollut noin tunnin nopeampi, olisin saanut platinatrophyn jouluaaton puolella lahjaksi. Tasoista vielä sen verran, että joka tasolla saa uuden kykypisteen ja lopussa niitä on 99. Tämä riittää kaikkien kykyjen aktivointiin, mutta toisaalta siitä ei ole hyötyä, koska autolock on turha, suorastaan haitallinen kyky ja hidas sekä nopea tähtääminen negatoivat toisensa.

Tämä ei ollut suunniteltu juttu.

Viimeiset palkinnot ovat mainio kestovitsi.

Olin silti tyytyväinen, sillä galleriakaman availu olisi lähinnä vähemmän olennaista bonusta. Jatkoin pelaamista ja sain loputkin biisit avattua viimeisen luvun Towa Hillsissä matkalla kohti Tokuichi Towan ruumista tehtyäni mutkan taukotilassa. Vilkaisin tilastojani ekstravalikosta ja laskeskelin, että ihan kaiken ostamiseen – blingin, saksien, gallerian – vaaditaan noin 51 000 monokolikkoa. Jos on pätevähkö punasilmäammuskelija, ne saa kasaan kahdella pelikerralla, vaikka melko tiukkaa voi tehdäkin. Joka tapauksessa valuutan haalinta nopeutuu ottaen huomioon, että itse sain ykköskierroksella jo noin 15 000 kolikkoa.

Galleriassa on muutama yllätys. Siis senkin lisäksi, että musakornerissa on jaettu nollalla ja Wonderful Deadien jälkeen valtaosa biiseistä on ihan väärien nimien kohdalla, hupskeikkaa. Jotain on nyt mennyt Spike Chunsoftilta hupsusti pieleen, koskaan tällaistakaan tullut vastaan. 

Ceci n'est pas une it's a kid's world.

Kuvapuolella paljastetaan, mitä Towa Cityn aikuiset, Toivon Soturit ja Monaca touhuavat Another Episoden tarinan jälkeen! Samat kuvat näkyivät lopputekstien loppupuolella pienessä ikkunassa ja saattoivat mennä ohi, mutta nyt se on virallista: kaikki Toivon Soturit ovatkin hengissä! Eihän heidän koskaan vahvistettu kuolleen, vaikka tilanne sellaiselta saattoikin vaikuttaa monolasten repiessä Masarun ja Jataron sisuksiinsa ja Nagisan jäädessä mechansa alle. Totisesti toivon, että heidät kaikki vielä nähdään Danganronpa 3 -animessa.

Kyllä Spike Chunsoftilla tiedetään, mistä kannattaa maksaa ylimääräistä. (muut kalliit videot ovat animea, parin huntin luokkaa) 

Missä he ovat nyt?!

Haiji Towa rypee päämääränsä menettäneenä itsesäälissä. Ei tässä pahuksen kaupungissa ole edes tosi nuoria tyttöjä, kun naispuoliset monolapsetkin juoksevat karkuun. Siluettiaikuiset takovat Monokumista auroja ja perustavat uuden maailmanjärjestyksen.

Masaru Daimon, Kotoko Utsugi, Nagisa Shingetsu ja Jataro Kemuri eivät enää koskaan pääse samalle hiekkalaatikolle monolasten kanssa.

Monaca Towa jatkaa Junko Enoshiman seuraajana ja Nagito Komaedan suojattina uusien Monokumien tuotekehittelyä ja syöksee maailman epätoivoon. Lopputulos nähtäneen Danganronpa 3:ssa.

Kun näin lopussa jo olin, läpäisin tietysti Another Episoden toistamiseen. Pitihän se nyt. Pelitahtini oli suorastaan koominen verrattuna ykköskierrokseen, mutta joitakin ajallisia uhrauksia blogin suhteen pitää tehdä! 

Epätoivoisinta A-ryhmää.

Lopulliset tilastot! Ajassa selkeästi mystistä blogilisää, koska ei kakkoskierrokseen tuntunut kuluvan 17 tuntia. Voi tietenkin olla, että pelikello tikittää taukovalikossa ja päävalikossa.

Aika ei mennyt muutenkaan hukkaan, sillä noteerasin muutaman seikan, joita ei tullut ennen huomioitua. Komaru voi pudota jokiraitilla virran vietäväksi. Toisin sanoen jos on lähellä vetistä reunaa ja karhu huitaisee, Komaru voi kuolla välittömästi. Samaa ei tullut kokeiltua viemäritaisteluissa tai muissakaan tilanteissa, joissa ollaan lähellä pohjatonta kuilua. Kuolemaan kun putosin ykköskierroksella vain Towa Towerissa pommikuman kranaatin jäljiltä. Toisekseen viimeisessä luvussa Excaliburin roottorit näkyvät Towa Hillsin huipulla. Aivan lopuksi tirskahdin bongattuani tuhman lehden Nagisan noin muuten asiallisesta sviitistä. Pitäähän pänttäystä tasapainottaa jollakin.

Pojat ovat poikia.

Danganronpa Another Episode: Ultra Despair Girls on nyt pelinä ohi (joskin kenties joskus läpäisen läpällä helpoimman Genocide Moden silmät kiinni autistisena speedrunina). Ensi kerralla alkaa Ultra Despair Hagakure!