Future Arc #3
Mihin
viimeisessä, vanhat tututkin surutta listivässä murhaleikissä jäätiinkään? Ai niin.
Nyyh.
Siten että henki päättyi.
…Aoi
Asahina heräilee ikiunestaan haukotellen makeasti. Istumaan noustuaan häneltä
putoaa puukko rinnasta. Tuota… öh, niin. Aivan oikein. En juksaa.
AOI ASAHINA, FUTURE FOUNDATIONIN 13. HAARAN
JÄSEN JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN UIMARI, ON HENGISSÄ.
NELJÄTOISTA JÄLJELLÄ.
Ihanaa,
mahtavaa, rakastan. Aoia. Lieköhän hänellä nyt juonipanssari loppuun asti, kun
hän jo mukamas meni kerran kuolemaan? Kuitenkin kaikki muut Trigger Happy Havocista kuolevat.
Neitosen nätti puku on sotkettu tomaattikastikkeella. Makoto tarttuu ihmeissään
puukkoon, joka paljastuu ketään tappamattomaksi leikkikaluksi, jonka terä
vetäytyy sisään. Tätä päätelmää tuskin tarvitsee edes kirjoittaa auki, mutta
selvyyden vuoksi kerrottakoon, että se katala yössä hiipivä petturinpentele
kävi lavastamassa Makoton syylliseksi Aoin murhaan, jota ei edes tapahtunut,
mutta silti… mitä järkeä tässä on? Miksi olla tappamatta Aoia kunnolla, jos
siihen oli mahdollisuus ja jos joukon luopio kerran pääsi tähän huoneeseen?
Kuka meistä perseilee? Miksi Monokuma ei jo ota yhteyttä sakkiin ja kerro
murhaajan epäonnistuneen tappotyössään? Eivätkös he juuri voittaneet?
Sinappi lopussa.
Semmoinen Tiimarin (RIP) hupailupuukko.
Yksinkertaista!
Murhaaja ei epäonnistunut.
.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................
GREAT GOZU, FUTURE FOUNDATIONIN 12. HAARAN
JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN PAINIJA, ON KUOLLUT.
KOLMETOISTA JÄLJELLÄ.
Alkutekstien
jälkeen geneerisessä (varasto?)huoneessa pidetään hiljainen hetki sydämellisen
jättiläisen muistolle. Sinne meni hieno mies, joka voi silti taittaa
selkärangan kuin risun. Suur-Gozu on laskettu kattojohtoripustuksista lattialle
ja nyt huomasin, että hänen rinnastaan törröttää puukko, joka ei ole mikään
leikkikalu. Miettinen asiaa lisää jaksoarviossa, mutta heti heräsi sellainen
kysymys, että kuka heistä olisi jaksanut ripustaa varmasti yli satakiloisen
järkäleen dramaattisesti katonrajaan? Mistä moinen leveily? Ja ovatko Makoton
sotketut kädet tomaattimössön vai Gozun veren peitossa? Tähän viimeiseen
kysymykseen ei tule vielä vastausta, mutta sen verran voisin huomauttaa Danganronpa 3:n veriläträyksestä, että
en ollut kiinnittänyt tähän tyylilliseen pikkuseikkaan pahemmin huomiota, mutta
kyllähän se kuvistakin (Gozun lammikosta) näkyy: enää ei läiky psykopoppi
pinkki pelien tyyliin, vaan hurme on ehtaa tavaraa. On tämä nyt rankkaa ja
aikuismaista.
Great Gozun ruumis on isompi kuin muut huoneessa yhteensä.
Aidossa tappopuukossa pitää olla väistimenä Monokuman epätoivosalama.
Ruruka
ja Sonosuke heräilevät pakkolevostaan jonkinlaisessa taukohuoneessa, jota ei
olekaan valaistu tummansinisin tai tummanvihrein sävyin kuten suunnilleen kaikki
muu rakennuksessa. Ruruka on taas kovasti tunkemassa pullaa mielitiettynsä
suuhun. Tämä ei ole eufemismi. Myös Kyoko, Tengan ja Ryota havahtuvat kokoustilassa,
jonka uloskäynti on teljetty pöydällä. …Jotta murhaaja ei pääsisi sinne?
Kyokosta vanhus vaikuttaa kummallisen pirteältä, mutta ehkä vanhukset ovat
aamuvirkkuja. Tiedän tulevani vanhaksi, jos en nukukaan pommiin. Seuraavaksi
siirrytään Gozun repimään käytäväkuoppaan Kyosuken ja Juzon seuraan. Ensiksi
mainittu on melko ihmeissään, ettei heitä ole tapettu, sillä hän ainakin pahiksena
tappaisi itsensä. Jos takapirun päämääränä on listiä Future Foundation, eikö
olisi parasta aloittaa sen oleellisimmasta jäsenestä?
Mono Lisan myötä renessanssi pilalla.
Ei kukaan raaski listiä pian vanhuuteen kuolevaa.
Paljastiko Kyokon kaiken lävistävä katse jo petturin?!
En tiennytkään Kyosuken kärsivän vakavasta masennuksesta.
Aoi
laskee sotketun pukunsa peittämään Gozun jumboruhoa. Tälle on oikeastaan seitsemän
syytä: 1) kuolleiden kunnioitus, 2) Aoin vaatetus vähenee, 3) fanipalvelu, 4)
fanipalvelu, 5) intropätkän kevyemmin pukeutunutta Aoia ei ole vielä näkynyt,
6) Aoin oikea rinta ja 7) Aoin vasen rinta. Olipa kyse lapsellisesta 2D-hahmon
toljotuksesta tai ei ja jos arvottaa fiktiossa naishahmot nisien koon
perusteella, mieluummin nyt edes jokseenkin sopusuhtaista Aoia katselee kuin
koomisemmissa mittasuhteissa pullistelevaa Akanea. Ja ihan tosi: jos hahmojen
luonteenpiirteet ja muut syvällisyydet unohtaa ja heidät tiristää lihallisiksi
ulkomuotokarikatyyreiksi, eikös Aoin se juttu (tai, öh, jutut) olekin donitsien
lisäksi juurikin tuo kellukepari? Niin, oletteko muuten koskaan miettineet,
että naisilla on tissit?
Siinä ne nyt ovat.
…Eteenpäin!
Aoi (se rinnankantoteline) sälyttää vastuun entiselle protagonistille, joka
varmasti on selviytynyt pahemmastakin. Makoto haluaisi puhua kaikille, vaikka
tässä tilanteessa se onkin haastavaa, koska eräät eivät oikein pidä hänestä. Miaya
tempaisee Monomin kautta esiin pahasti korruptoituneen kaaviokuvan
rakennuksesta. Terminaalivaiheen korvasyövältä kuulostava pupu piipittää tönön
olleen alun perin Hope’s Peakin
laajennus ulkomaille (koska eihän nyt laajennuksen sovi olla
kampusalueella, vaan jossain merellä), mutta Tragedian vuoksi tornista tuli
Kyosuken tukikohta. Makoto bongaa kartalta valvontahuoneen, josta voi ottaa
yhteyttä sisäpuhelimella kaikille.
Onneksi animestream ei ole näin täynnä artifakteja.
Kolmikko
siirtyy kelmeille käytäville, eikä Makoto voi olla huomaamatta, että heidän
kääntyessään risteyksestä oikealle Miaya pyörähtää tuolillaan ylimääräisen
loopin vasemmalle päästäkseen oikealle. Makoto arvaa aivan oikein, että Miayan
NG-koodi on käänny oikealle. Kuinka
tarkkaa tämä on? Leviääkö myrkky introvertin tytön suoniin yhdenkin asteen
käännöksestä oikealle? Monomi on paljastuneesta salaisuudesta pöyristynyt,
mutta Makoto paljastaa vastavuoroisesti omansa. Hänhän ei siis saa juosta
käytävillä. Aoikin näyttää omansa: tule
lyödyksi tai potkituksi. Kuinka… spesifiä. Uimaria voi siis pahoinpidellä
muulla keholla paitsi raajoilla, hyvä tietää. On luultavasti koodin syytä,
miksi Aoi ei kyennyt äänestämään Makoton puolesta, sillä Juzohan olisi voinut
tintata tytön kuoliaaksi. Miaya tuntuu olevan seurasta hyvillään ja kutsuu
uusia tovereitaan sydänystäviksi. Mikäli Monomi ei känisisi, tämä olisi miltei
sööttiä.
Miaya on vasenkätinen.
Suurta paljastusta säestää tietenkin Johann Sebastian Bachin Toccata ja fuuga d-mollissa.
"Kick! Punch! It's all in the mind!"
Jaa tämän takia Trump voitti.
Makoton
positiivinen dialogi katkeaa kolahdukseen. Aoi kehottaa Makotoa häipymään
valvomoon ja olemaan sooloilematta koodinsa vuoksi, jonka jälkeen hän häipyy
Miayan mukana syötiksi toisaalle. Lähistöllä kumarassa itsekseen kähisevä Seiko
huomaa risteyksen läpäisevät likat ja raahustaa perään huomaamatta Makotoa. Ai
täällä se niittimaskinainen oli, mutta mitä kummaa hän oikein touhuaa? Nyt olen
kohtuullisen perillä, missä kaikki ovat. Tosin Koichin liikkeistä ei ole mitään
tietoa.
Miaya on ainakin vaiti.
Check it out now, funk soul brother.
Seiko on vain seurankipeä.
Siirrytäänpä
pihalle verenpunaisen taivaan alle. Hiro on hassu mies, sillä hassu musiikki
säestää hänen olemassaoloaan. Hiro huutelee toveriensa perään (en ihan käsitä,
miksi kunkin sukunimi oli tekstityksessä monikossa) ja alkaa rähjätä
taisteluhelikopterille, joka melkein ampuu hänet seulaksi. Urhea miesten mies
jää roikkumaan loppujakson ajaksi helikopterikentän reunalta. On se hyvä
tietää, että Hiro on avain kaikkeen.
Chisa ja Gozu eivät ole.
Näin ajattelen aina, kun yläkerran viiden pennin Tommi Läntinen löytää kitaransa.
Onnistuneempia toimintakuvakaappauksiani, vaikka itse sanonkin!
Kyoko
peilailee kokoushuoneesta lähtevää käytävää ovenraosta ja analysoi tilannetta.
Hän pitää tilanteesta huolimatta kiinni toimenkuvastaan ja aikoo selvittää,
mitä on tapahtunut. Tengan ja Ryota aikovat tulla seuraksi, koska yksin on
vaarallista. Kun Ryota ei tajua, miksi Kyosuke lähti Makoton perään katana
tanassa, Tengan viisastelee äijän liian vahvasta toivosta. Näkeehän sen
Nagitostakin, mitä tuosta seuraa. Ryota on puoliksi hermorauniona, sillä heidän
ei pitäisi tappaa toisiaan, vaan toimia yhdessä. Hän säpsähtää lisää, kun Kyoko
kysäisee hänen NG-koodiaan tietäen vallan hyvin, ettei voi näyttää omaansakaan.
Voisikohan jopa olla, että Kyokon koodina on, ettei koodia saa paljastaa? Viime
Future Arcissahan etsivä tuntui vihjailevan siihen suuntaan. Kyoko arvelee,
että koodit on saneltu murhaleikkiin tasan siksi, ettei muihin voisi luottaa.
No, kukin tyylillään. Luottaa Makoton, Aoin ja Miayan jengi ainakin toisiinsa.
To be undefective.
Liian vahva toivo tekee stack overflow errorit epätoivon puolelle.
Ei kai sinullakin ole tässä tarinassa järkyttävää salaisuutta?!
Kyoko ihastuu vain koviksiin.
Kyokon
puhe katkeaa sisäpuhelimen vinkaisuun ja tuttuun ääneen. Makoto kertoo kaikille
kuulijoille Great Gozun kuolleen ja kehottaa muita yhteistyöhön. Koska häntä
yhä epäillään epätoivon rippeiden kannattajaksi, hän kertoo oman näkökulmansa
kiisteltyyn Jabberwock Islandin tapaukseen. En tietysti tiedä, kuinka paljon
siitä on jo levinnyt FF:n tietoon. 14. haaran järkkäämässä pelastusoperaatiossa
Makoto törmäsi entisiin Hope’s Peakin opiskelijoihin ja tajusi, keitä – tai mitä
– he olivat.
Ihan minuutti sitten.
Synnyit yms.
Jonkun tulisi pelastaa Izurun hiukset.
Tämä on kuin jonkun animen introsta.
Hirmuteoistaan huolimatta hän tajusi heidän olleen ennen ihan
tavallisia teinejä, kunnes he kohtasivat Junko Enoshiman. Hän kertoo
osallistujille Neo World Programista, jonka avulla 77. vuosikurssin muistot
palautettiin. Vaikka kaikki ei mennytkään ihan nappiin (entäs ne
aivokuolemat?), hän uskoo heidän olevan nyt kunnossa. Makoto vetoaa yhteiseen
luottamukseen ja luopuu murhaleikistä julkistamalla NG-koodinsa. Hän on nyt
vapaata riistaa, mutta tarttuisiko murhaaja syöttiin?
Ei mikään New World Program vaan Neo World Program prkl. Pisteitä sentään logiikkasukellukselle!
Olisi noloa, jos tämä jäisi Togamin ainoaksi esiintymiseksi kolmosessa.
Ehkä kaikkein Makotoin virke kuunaan.
Vie Gamestopiin vaihtoon.
Kivikasan takaa kurkistaa pian Seiko!
Palopuheen
päätyttyä Juzo arvioi sitä kehnoksi, mutta Kyosuke on jopa vaikuttunut. Makoton
sanat olivat onttoja (siksipä jakson nimi), ja Kyosuke toteaa kaverilleen,
ettei pojankloppi tiedä mitään todellisesta epätoivosta jauhaessaan itse
toivosta. Makoto Naegi ansaitsee opetuksen. Kyosuke lähtee etsimään häntä, kun
taas Juzo lähtee etsimään hänen ystäviään. Molemmilla on jos nyt ei pahat niin
ainakin erilaiset käsitykset mielessä.
Ei ollut mikään "Minulla on unelma", 2/5.
Makoto sentään näki Junko Enoshiman!
Juzo lyö kaikkia tosi lujaa vatsaan ja on tosi ilkeä ja paha.
Väliaika!
Väliaika
loppuu!
Ruruka
ja Sonosuke ovat siirtyneet tornitalon avaraan aulaan. En ole ihan varma, mitä
he siellä touhuavat, mutta Rurukan äänestä paistaa läpi, että hekään eivät
arvostaneet Makoton avautumista. Sydänkäpyset välittävät vain selviytymisestä
ja toisistaan. Jos jotkut eivät petä toisiaan, niin nämä kaksi.
Sanoivat kaikki kansakunnat aina.
Taitaa Sonosuke takoa illalla muutakin kuin miekkaa höhö.
Sonosuken suuria viisauksia.
Muut
saa kyllä pettää, esimerkiksi eräänkin Seikon, joka könyää aulaan. Ruruka
piiloutuu heti Sonosuken taakse aukomaan päätään tytölle, jolla ei ole
kavereita. Seiko vain puhisee kitkerästi kuullessaan solvauksia ja
petturisyytöksiä ja ärähtää sitten Rurukaa petturiksi. Jotain heidän välillään
on tapahtunut, kun Ruruka syyttää Seikoa huumaajaksi. Varmasti apteekkari on
vastuussa myös rannekemyrkyistä.
Petturi petturin tuntee.
Varmaan jokin ylikansallinen lääkeyhtiö.
Epätasapainoinen
Seiko raivostuu niin pahasti, että vetäisee niittinaamarinsa pois. Odotin
jotain kamalampaa, muttei hammasraudoissa ole mitään hävettävää. Ei siis sillä,
että itse olisin koskaan tarvinnut sellaisia.
Kiistatta Danganronpan suurimpia paljastuksia.
Älä sure, kyllä nuo joskus viidenkymmenen vuoden päästä suoristuvat.
Rurukan
rähjättyä samalla mitalla takaisin mölisevä Seiko vetäisee kokonaisen
pilleripurkin kitusiinsa ja…
…No,
tuota, niin. Seiko Kimura muuttui teräväkyntiseksi, pitkähiuksiseksi ja
eläimelliseksi hirviöksi. Tämä on taas niitä kultaisia Danganronpa-hetkiä, että vaikka kuolemat ja erinäiset paljastukset
lienevät vain ajan kysymys, ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa olin notta mitä
helvettiä! En ihan tällaista arvannut Seikolta, vaikka vähän aloinkin
kummastella naisen kähinää ja kumaraa asentoa. Toki muistin violetin
kissansilmän ensimmäisen jakson epätoivotakaumasta, mutta en tiennyt, kenestä
tai mistä oli oikeastaan kyse. Kyllähän hirviö-Seikosta lienee apua taistelussa
epätoivoa vastaan, ei siinä mitään.
Nyt alkoi vähän hirvittää kyllä.
Seppä
nakkaa mölliä kunailla ja pinkoo Ruruka kainalossa karkuun. Mölli nappaa
japsimoran torahampaisiinsa, pirstoo sen puraisulla ja lähtee raivotautisesti
nelistäen perään. Koichi Kizakura seurailee kulkusillalta kohellusta myhäillen
itsekseen, kulauttaa viisasten juomaa taskumatista ja aikoo itse lähteä jonkun
tytön perään. Kenestä on kyse ja mitä kykyjenetsijä murhaleikiltä haluaa? Sen
kun tietäisi. Nyt vähintäänkin tiedän, missä kaikki ovat!
Etkö tiennyt, ettei täältä tornista poistuta?
Tässä asennossa Seiko muistuttaa jokseenkin rukoilijasirkkaa.
"Tonight, Seiko joins the hunt."
Koichia ei vihastuta, kunhan saa olla jurrissa.
Kyoko? Aoi? Seiko? Ruruka? Miaya? Chisan haamu?
Kyoko,
Tengan ja Ryota ovat nyt käytävällä. Neiti etsivä ei puhu mitään, mutta
neuroottinen Ryota keskustelee papparaisen kanssa Makoton puheesta. Ryotasta on
outoa, että Makoto on valmis luottamaan heihin kaikkiin, jopa Kyosukeen. Kyoko
pysähtyy hetkeksi ja saa melkein toimistotuolista. Juzolla on toinen valmiina.
Kusessa ollaan.
Kyoko näyttää turhautuneen seurastaan.
Voisit vaikka istua tuohon ja kertoa, mitä hittoa puuhailet.
Makoto
on myös kusessa Kyosuken rehvastelukatanan viiltäessä valvontahuoneen
välilasia. Varajohtaja astelee sirpaleaukosta puolustuskyvyttömän äärimmäisen
toivon luokse. Makoto käyttää mieluummin sanoja aseenaan ja ihmettelee, miksei
Future Foundation puhalla yhteen hiileen. Kyosuke pitää Makoton vetoomusta
ystävistä latteana. Päätä lyhemmästä jannusta hän on silti vaikuttunut, mutta
ei pidä tämän edellistä murhaleikkivoittoa erityisenä saavutuksena. Sehän oli
vain leikkiä (tai peliä, miten sen nyt ottaa), jossa oli helpot säännöt.
Tarvitseeko nyt lasia dramaattisesti särkeä, kun voisit vain kävellä tuosta alas?
Mikä tulevaisuus se sellainen on, jossa ei puolia ole?
Oikeasti Spike Chunsoft suunnitteli, mutta ei tämä nyt niin tarkkaa ole.
Kyosuke
astelee Makoton vierelle ja alkaa tilittää kylmästi ulkomaailmasta, jossa
mitään sääntöjä ei ollut. Makoto ei tiedä epätoivoa, jonka kaikki muut
kohtasivat. Epätoivo toistuu dialogissa melko monesti. Onhan tämä Danganronpa. Kyosuken mukaan
murhaleikkiläisiä kohdeltiin lepsusti ja heitä käytännössä pidettiin hengissä.
Heidän ei tarvinnut olla perillä maailmanlopusta, joka iloisesti unohdettiin.
"Why are we here, just to suffer?"
Olihan se kyllä ihan mukavaa elämää.
Makoto
väittää vastaan ja pyytää katsomaan todellisuuden läpi tulevaisuuteen, uskomaan
siihen ja levittämään siten toivoa. Kyosuke kuulee vain onttoja sanoja.
Vaarallisia sanoja. Niihin voisi joku uskoakin. Kyosuke Munakata vetäisee
katanansa uhkaavasti esiin, sillä Makoto Naegi on vaarallinen mies. Ei
pilatussa maailmassa mitään odota. Tulevaisuutta ei ole.
Kuin siitepöly.
Vallankumous tai jotain.
Makoto
uskoo uhmakkaasti toivoon. Kyosuke uskoo, ettei hänen sanoissaan ole voimaa.
Jos sitä on, sopii yrittää estää niillä terävää metallia. Oletkos kuullut heppu
totuusluodeista?
Se just.
Nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä.
Kyllähän jotkut uskovat jumalaankin ja-
Jos Danganronpan sankari sanoo debatissa even so, vastapuoli suunnilleen tuhoutuu.
Makoto tarvitsee miehekkäämmän ääninäyttelijän, kuten Norio Wakamoton.
Makoto sanoo stop ja se pysähtyy.
Toisin kuin Makoto, Kyosuke uskoo visusti voimaan, jolla
uhreista ja omasta hengestä välittämättä pysäytetään epätoivo. Hän kuvitteli
joskus tulevaisuuden vailla epätoivoa kauniimmassa seurassa.
Et nyt ryhdy mesoavaksi Palpatineksi.
Entäs Chisa?
Katanasi sen tuhoaa.
Onneksi ensi jaksossa taas Chisaa, jess!
Kyosuke
huitaisee.
***
Jos
näkemyseroja ei olisi, maailma olisi parempi paikka. Sen sain suunnilleen irti
yritettyäni jonkin aikaa miettiä, miten jaksoarvion aloittaisin tuoreeltaan
lopun cliffhangerin jälkeen. Mietin myös, miten parafraasaisin Makoton ja
Kyosuken keskustelun saamatta sitä kuulostamaan lattealta, mikä on hieman
ironista, kun kohtauksen teemana tuntui myös olevan latteat, ontot sanat.
Ainakin opin tekstityksistä uuden sanan, jonka olen varmasti kuullut joskus,
mutta jonka merkitys ei ole jäänyt mieleen: platitude
eli vapaasti käännettynä lattea klisee. Googlailtuani sanan merkitystä tajusin
sen pätevän sellaisiin tilanteisiin, joissa joku toteaa jotain laimeaa, johon
ei voi oikein sanoa mitään fiksua. Sellaisia ankeita, merkityksettömiä
fraaseja, jotka tappavat keskustelun. Japanissa äärimmäisin esimerkki lieneekin
shikata ga nai, tuo passiivisen möllötyksen
no ei voi mitään -ylistys.
Ontoista
sanoista voisi myös vääntää pilkkahuumoria toivon ja epätoivon osalta, jotka
ovat yhtä avainsanoja Danganronpassa
kuin pimeys Kingdom Heartseissa, ja
kun sanaa toistaa liian paljon, se menettää väkisinkin merkityksensä. Toivo
sitä, epätoivo tätä. Totta puhuen en jaksa enää hirveästi pahastua, vaikka
toivoa ja epätoivoa dialogissa viljelläänkin, sillä käytännössä ne voisi
korvata valolla ja pimeydellä tai hyvällä ja pahalla. Ideologiat törmäävät,
mutta kaikki ei ole niin mustavalkoista, kuten liiasta toivosta niin usein
muistutetaan. Onhan Makoton ilosanoma toisiinsa luottavista ystävistä ja toivon
kukoistamisesta kyynisellä paperilla latteaa kuin mikä, ja tähän voisi vain
todeta, että shikata ga nai, jotta
jaksoarvio päättyisi tähän.
Makoton
ja Kyosuken konfliktissa ei ole kuitenkaan kyse siitä, että Makoto olisi hyvis
ja Kyosuke pahis, jonka kuolemaa toivoisi koko ajan. En ole itse asiassa ihan
varma, miten suhtaudun Kyosukeen, joka on ollut uusista hahmoista erittäin
paljon tapetilla. Hän ei ole erityisen pidettävä tyyppi (ja tämä lähinnä siksi,
koska hän kiusaa Makotoa ja muita tuttuja), mutta en voi kieltää, etteikö
äijästä tihkuisi karismaa. Siis muunlaistakin karismaa kuin pönötysposeerausta
katanan kanssa. Voisi työntää miekkansa ahteriinsa, sillä tuo on oikeastaan
sarjan ainoa jatkuvasti häiritsevä ja vähän liian animemainen yksityiskohta.
Tässä jaksossa hän ei onneksi taikonut sitä esille tyhjästä.
Selvästikin
Kyosuke haluaa pelastaa maailman omalla suoralla tavallaan ja jaksaa
muistuttaa, kuinka kamalalla tolalla asiat ovat. Tyyppi on vähän samaan tapaan
maailman katkeroittama kuin Another
Episoden Haiji, mutta toisin kuin Haiji, hän jopa saa asioita aikaiseksi.
Hyvin suoralla ja epämukavalla tavalla, mutta kuitenkin. Miehessä on
kieltämättä kutkuttavaa vastavoimaa sanojen voimaan luottavalle Makotolle!
Olen
silti vähän kahden vaiheilla, pidinkö lopulta tästä pitkähköstä
loppukeskustelusta. Oli se ihan tyylikkäästi rakennettu ja mukavan
dramaattisesti latautunut huipennus, kun New World Orderin remix pärähti
soimaan. Oikeastaan yllätyin, kuinka nopeasti juonessa päästiin Makoton ja
Kyosuken välienselvittelyyn, kun sarjaa on kuitenkin jäljellä aika paljon,
mutta silti mielessä kävi pari kertaa, että kyllä tämä nyt vähän hupsulta
vaikutti. Kenties koko keskustelu oli vain onttoa sanailua, mutta ainakin siinä
päästiin jännään cliffhangeriin! Onko tekijöillä kanttia tapattaa Makoto heti
ensi jakson alussa?
Jyrkänneroikkujia
on useampikin, jos läppä-Hiroa ei lasketa – hän kyllä varmaan jaksaa vetäistä
itsensä takaisin tasanteelle, kun kopterikin antoi periksi. Kuka kumma sitä
muuten ohjailee? Kyokon porukka jäi myös jännään paikkaan, kun Juzo on yksi
persläpi, kunnon Kyosuken henkivartijalihamuuri oikein viimeisen päälle. Ruruka
ja Sonosuke puolestaan pakenevat Seikoa, joka toistonkin uhalla oli jakson
definitiivisin mitä helvettiä -henkilö, jonka tulevaisuutta Future Arcissa voi
vain arvailla. Palaako hänen ulkomuotonsa enää ihmiseksi vai kostautuuko
monsteririehuminen? Koichikin pelaa omaa peliään. Despair Arcista jäi mielikuva
rennosta häiskästä ja sitä hän on vieläkin, mutta minulla ei ole
aavistustakaan, mitä hän tulee vielä tekemään.
Future
Arcin uudet hahmot ovat yllättävän kiehtovia, koska toisin kuin aiemmissa
osissa, heistä on hankala pitää. Onhan tässä käynnissä vastakkainasetteluna me
vs he, toisin sanoen vuosikurssi #78 ja Future Foundationin johtajat. Jos minun
pitäisi jompikumpi lauma tapattaa laakista, en miettisi pitkään. Jo ihan
lämpimien muistojen vuoksi. Kaikkia kyllä yhdistää tavalla tai toisella Hope’s
Peak Academy, mutta silti murhaleikin tunnelma on lievästi sanottuna kireä.
Enää ei odotella, kuka kuolee seuraavaksi, kun jo pelkästään muiden näkeminen
voi tietää pian jonkun kuolemaa.
Kaikki
pidettävätkin hahmot tapetaan, kuten kävi Chisalle ja nyt Gozulle. En voi sanoa
mahtisonnin kuoleman kirpaisseen kovin pahasti tajuttuani Aoin palanneen
kuvioihin juuri sitä ennen, mutta onhan tämä nyt sääli. Mutta hei, mitä väliä,
sillä Aoi Asahina, äärimmäinen uimari, on hengissä! Miaya on silti tosi mukava
lisä Monomistakin huolimatta ja oikein huvittaa tytön pyörätuolihurjastelu
käytävillä. Seikon, öh, muutoksen jälkeen en oikein tiedä, liputtaisinko
selviytymisen puolesta, mutta kieltämättä kähinässä on jotain esteettistä.
Ruruka ja Sonosuke vaikuttavat yhtä pälleiltä kuin Kyosuke ja Juzo. Ruruka on
jatkuvasti koppavana äänessä ja Sonosuke myhäilee siinä vieressä viileästi, ota
noistakin nyt selvää. Kyoko on sentään sopivan neutraalissa seurassa vanhuksen
ja harmittomalta vaikuttavan Ryotan seurassa. Niin ja Juzon myös.
Despair
Arc on asettanut riman niin korkealle, että Future Arcin on hankalampi pärjätä
sille, koska periaatteessa näistä tulevista tapahtumista on helpompi keksiä
nillitettävää. Ennen kaikkea Future-jaksojen lopussa ei tule niin tyydyttynyt
olo kuin pitäisi, mutta ei tämä silti mitenkään kehnoa viihdettä ole, kun
koukku on uponnut syvälle ja palan halusta nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kyosuken patsasteluruuvia voisi silti höllentää, ei helvetti sitä katanaa.
Parastahan
tässä on, että tulevaisuus osaa yllättää! Nyt on pakko tunnustaa, että olin
vahingossa spoilautunut Aoin kuolemasta, mutta minulla ei ollut aavistustakaan,
että hän palaisikin henkiin! Jakson se toinen suuri yllätys (Gozun kuoleman
lisäksi), nimittäin Seikonstein, tuli täysin puskista, ja virnuilinkin asialle
melkoisesti. Kolmosjakso tuntui aavistuksen paremmalta kuin Future Arc #2,
mutta en usko pidemmän päälle jaksojen keskinäisellä laatujärjestyksellä olevan
merkitystä. Pääasia on, että kokonaisuus toimii, eikä välissä ole mitään
totaalista rimanalitusta.
…Enkä
vieläkään tiedä, kuka on petturimurhaaja, koska Aoin valemurha ja Gozun
ripustaminen kattoon vaatisi omaa logiikkaansa. Tutustutaan nyt näihin
hahmoihin ensin ennen syyttelyitä, onhan tässä aikaa.
Oheisesta
linkistä nähdään, voiko väärässä olemiseni laskea yhden käden sormilla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti