138 - Luku 3, Daily Life, osa 2

Loikkaan aavistuksen eteenpäin ajassa seuraavaan vapaa-ajan himmailuun, jotta ikkunaseinämän tuolla puolen avautuva karhuhallituksen salaliitto saa arvoisensa päätöksen, kun en hoksannut vilkaista sairaalan Taivaaseen matkalla toipilaan luokse. Koska leikkauspöydällä lojuu kulahtanut kukkapuska ja ilmassa eteerinen sielukuma, lasken koko abduktiodissektioketjun toistaiseksi irtovitsiksi, koska Hajimen kyllä luulisi kommentoivan kovaan ääneen nähdessään avaruusolioita ja monistuneita Monokumia, mutta nyt Fuyuhikon vointi on oleellisinta.


Kaikki hyvä päättyy aikanaan. (?)

Fuyuhiko voi riittävän hyvin siinä suhteessa, että hän kuitenkin sai epähuomiossa Pekon miekasta ja jäi monosamuraiden armottomaan myllytykseen. Naurahdettuaan muiden reaktioille sänkytoipilas vähättelee haaveriaan ja vaikenee. Mikan kertoo Monokuman näyttäneen hänelle potilaskertomuksen, jonka mukaan haavat eivät yltäneet kriittisiin paikkoihin. Silti kasvojen poikki kulkee häijyn kokoinen side.


Siellä on tilaa vain neljälle.


Näin avaruusolioita.


Fuyuhiko maksoi klaaninsa piikkiin, ettei hänelle käy huonosti.

Chiaki ei usko Fuyuhikon olleen pelkästään onnekas, sillä Peko varmasti yritti suojella nuoriherraansa viimeiseen asti. Fuyuhiko ei pahemmin kommentoi kuolemattomuuttaan vaan kääntää kylkeään ja antaa muiden puhua. Mikanin mukaan ’hikon pitäisi jatkaa lepoaan ja hän kyllä pitää Jabberwock Islandin ainoasta potilaasta huolta.


Yakuzan mäihä.


Pikemminkin mononetti.


No way!


Angstiteinejä kaikki tyynni.

Akanen kostopuheet eivät jää pelkästään sanahelinäksi, vaikka Kazuichi inttääkin, ettei henkiin jääneessä Fuyuhikossa ole pahemmin kostettavaa. Nekomaru ei halua voitosta mölisevän Akanen päätyvän vaikeuksiin, mutta antaa lopulta uppiniskaisen urheilijan tehdä mitä lystää eikä aio enää tehdä ”sitä” hänen kanssaan. Tämä ”se” tuntui Akanesta niin hyvältä eikä hän voi uskoa, että äijä pidättäytyy ”siitä.” Nekomaru varoittaa ”sen” päättyvän ja marssii pois paikalta. Akane seuraa pian hädissään perässä. Kazuichi ei tiedä, mistä ”siitä” he ovat höpöttäneet. Tulkitsen ”sen” sparraukseksi, mutta voi aina olla, että Akane ja Nekomaru ovat harrastaneet ”sitä” kulissien takana. (alleviivaava toim.huom. eli ”se” viittaa seksiin, jos ei tullut selväksi!)


Captain Akane: The Fist Avenger.


Ai sitä.


Siveysvyö sikseen.


Ei ”se” väärin ole.


Nyt ei ole kyse ruuvauksesta.

Laitoshiljaisuutta arvostava Mikan on hyvillään porukan äänekkäimpien lähdöstä. Hajime kiinnittää huomiota sängyn suunnalle happamana mulkoilevaan Hiyokoon. Hän kyllä tavallaan ymmärtää tytön raivon, kun parin metrin päässä lojuu osasyyllinen Mahirun murhaan. Kazuichi ottaisi selvää ”siitä” eikä Hajime tiedä, mitä sotkua tästä vielä seuraa.


Pälyilee tuota kitaraa nurkassa.


Siisti leffa.

Edessäni on hyvin samankaltainen tilanne kuin pelin alkupuolella. Jään Fuyuhikon huoneeseen oppilaslauman kanssa eikä peli anna sen kummempaa vihiä, mitä tässä tulisi tehdä ja kenelle puhua. Tallensin tähän kohtaan, sillä kuten arvelinkin, peli ei kehota puhumaan tietylle henkilölle, jotta juoni työntyy eteenpäin. Kun jollekulle tai parhaimmillaan parille puhuu, muille ei voi puhua, koska Hajime kysyy synnynnäisenä johtajana, mitä heidän tulisi tehdä ja narratiivi lipuu eteenpäin. Hyvin luovalla savescummailulla toki tyrehdytin kaikkien vaihtelevat jutut, vaikka näin jälkikäteen tajusin, etten olisi missannut mitään kovin oleellista. Sentään Mikanilta kuulin, miten hän löysi Fuyuhikon. Siihen liittyy Monokuma ja ahdistelua eikä muuta kannata kertoakaan.


Voitko demonstroida?


Styx and stones may break my bones.


Tässä kohdassa olisi hauskaa, jos Hajimen olisi grindannut tasolle 99 pyörimällä ympyrää.

Mikan lupaa pitää huolta sairaalan asukista, jota Hiyoko yhä mulkoilee kärttyisenä. Kun päivä on pulkassa, painun pehkuihin ja näen unta teatterista, jossa Monokuma dissaa armotta supersankareita unelmia tukahduttaviksi laiskureiksi latteine lausahduksineen ja pelkuritaktiikoineen.


Hiyoko varmasti tykkää tästä, koska vihaa sekä Mikania että Fuyuhikoa.


Avengers disassemble.

Teatterista huolimatta Hajime nukkuu kerrankin hyvin ja kömpii kohti ravintolaa. Kohtaan matkalla Fuyuhikon luona käyneen Mikanin, Mahirun valokuvista herkistelevän ja taiteen arvon oppineen Nekomarun, tuhon devoistaan höpisevän Gundhamin, musiikkiviekkareissa kärvistelevän Ibukin, hyväntuulisen ja pohjattoman nälkäisen Akanen ja kameraa etsiskelevän Hiyokon.


Kiva kuulla.


Näyttävät pilkkaavan sotavoimia.


Unelmista on hyvä pitää kiinni.


brokeNCYDE, Paramore ja Gabber Piet.


Äärimmäiseksi valokuvaajaksi pyrkiminen on oikeastaan sööttiä.

Respassa Chiakin seurana on Kazuichi, joka on hävinnyt pelisessiossa mestarille vähemmän arvokkaasti, mutta aikoo kunnioittaa pelihallin kuningatarta, sillä hänpä löysi Electric Avenuelta käsikonsolin, jonka aikoo kunnostaa Chiakille.


Ihan oikea Gizmondo!


Chiaki kuulee hain yli hypänneen pelisarjan uusimman osan viivästymisestä.


Chiakin itku olisi kieltämättä kiehtova näky.

Ravintolassa puretaan eilen koettua pirteällä porukalla. Selonteko on kaukana täydellisestä, sillä jokin Titty Typhoon ei ole varsinaisesti johtolanka, jonka avulla he pääsevät pois Jabberwock Islandilta. Nagitokin kävi Jabberhabarassa tonkimassa Usami X File -tiedostoa, josta myös Sonia ja Gundham ovat perillä. Nagito suhtautuu Hope’s Peakin tuhoon vihaisesti, sillä toivon symboli ei voi tuhoutua. Hän kehottaa muitakin tutustumaan tiedostoon. Gundham tiivistää kolmossaarenkin olevan vesiperä.


Ei helvetti, kaiken kunnian viet minulta.


Hamsterit eivät liity tapaukseen.


Kuinka monta tuhoutunutta toivon symbolia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? –Ei yhtään, koska se on toivotonta.

Keskustelu siirtyy toviksi Fuyuhikoon, joka Mikanin mukaan toipunee noin viikossa sairaalasta. Aivan kaikki ei ole mennyt pikku mafiosolla putkeen, sillä hänen päässään on side syystä. Fuyuhikon oikea silmä on sokeutunut iäksi. Hiyoko tuhahtaa tuon olevan ansaittua. Akane tokaisee olevansa täynnä ja siirtyy sitten treenaamaan. Normaalisti laiska atleetti on suorastaan epätavallisen määrätietoinen.


Olinkin kaivannut dumbass-sulosointuja.


Monosamurait harrastivat silmätöntä väkivaltaa.

Edessä olisi jälleen kerran vapaa-aikaa, mikä tietää pyörimistä ympäri alati laajenevaa Jabberwockin saariverkostoa. Shoppailtuani käyn koluamassa sairaalaa tarkemmin, sillä noteerasin käytävällä rappuset yläkertaan. Siellä ei ole itsekseen myllertävän magneettikuvauslaitteen lisäksi mitään kovin jännittävää, ei edes avaruusolentosalaliittoa, mutta on siellä pari huonetta. Tosin konferenssihuone tai varaston virkaa toimittava päivystyshuone eivät sisällä mitään tärkeää. Paitsi kenties myöhemmin ruumiin. Huomasin lisäksi vasta kuvakaappauksesta konferenssihuoneen katon varjoissa lymyilevän pehmokumanpenteleen. Haen sitten ensi kerralla seuraavassa päivityksessä.


On ironiaa natustella parhaillaan sipsejä kyseisen kuvatekstin kohdalla.


Säästän tämän Nekomarulle sitten joskus.


Lay of the staff land.


Pehmokuman camo-indeksi 95 %.


Onpas erinomaisen mitäänsanomaton huone.

Suurin osa porukasta on uudella saarella, esimerkiksi Ibuki osuvasti musamestassa ja Kazuichi rojukujalla, ja Nagito ernuilee yksin kakkossaaren kirjastolla, jonka vuoksi minun piti käväistä ylimääräinen mutka todetakseni, että hänenkin kanssaan voi viettää aikaa, mutta en minä sellaiseen ryhdy. Oli kiertokävelystä jotain hyötyä, koska käärmemuodon omaksunut Lemuria II on kasvanut täyteen mittaansa, joka on ihan samanlainen kuin ennenkin, mutta urhean digikonstruktioni on aika astua avaraan ulkomaailmaan, kunhan otus ensin oksentaa uuden munan elämän loputtomaan sykliin. Sain palkinnoksi lahjontaesineitä, rutkasti massia ja hyvän mielen, kun otus ei kertaakaan tuntenut epätoivoa. …Eikä varsinaisesti toivoakaan, mutta käärmeet nyt ovat sellaisia. Uusi lemmikkini saa luvan olla Lemuria III ja tällä kertaa annan rääpäleen hukkua testimielessä tieteen alttarilla paskaan. Kertaakaan en huushollia siivoa, se on varma! Oletan, että munasta tupsahtava minipupu muuttuu taas Shitimiksi, mutta siinäpähän pyörii vimmastuneena ympyrää kakkakönttien saartamana!


Pöntön yllätys vihjailee lopun alkavan.


Hei taas.


Kuningas Arthurin uskollinen ori.

Palaan hotelli Mirain respaan hoitamaan Chiakin ystävyyden kunnialla loppuun. Viimeksihän tapitin tappiin Gundhamin, nyt on äärimmäisen pelaajan vuoro. Peli jopa noteeraa juonen edistymisen, kun käymme ennen varsinaista seukkaussessiota Electric Avenuella tonkimassa läppäreitä. Jos se ei ole vielä valjennut, näissä vapaa-ajan sessioissahan siis tehdään aina aluksi jotain satunnaista ja vähemmän merkittävää kulissien takana, annetaan tai ei anneta lahja ja vasta sitten pureudutaan elämänkumppanin sielunmaisemaan.

Nyt Chiaki ehdottaa matkakohdetta ja siirrymme sinne, mistä kaikki alkoi: ensimmäisen saaren rannalle, jota absurdi palmukauppa ei pahemmin somista. Hajime kummastelee, miksi he päätyivät juuri tänne. Uintiko kiinnostaa? Chiakin pelikokemuksen perusteella protagonisti lähestyisi häntä selän voitelulla ja koskettelulla, mutta tämä ei ole nyt sellainen peli eikä Hajime sellainen sankari. Chiaki esittää lapulla monivalintakysymyksen heidän seuraavasta toimenpiteestä.


Chiaki työskentelee pedosetiä nappaavan järjestön laskuun.


HAPPY HAPPY JOY JOY

Vain Chiakin halaaminen tuntuu loogiselta koska c’mon, mutta on vain yksi oikea vaihtoehto eikä se ole fyysistä kontaktia. Toisaalta Hajime ei tiedä, mitä happy happy joy joy tarkoittaa, mutta ei tiedä Chiakikaan, joka tulkitsee sen litaksi. Tai hipaksi, miten sen nyt ottaa. Salaattikastike, salaatinkastike, whatever. Mutta kinuski on kinuski eikä mikään tsinuski! No kuitenkin, se leikki, jossa toinen otetaan kiinni.


En jaksa.

Kun meitä on lapsettanut tarpeeksi eikä Hajime enää tiedä, mitä täällä tapahtuu, Chiaki kertoo tämän edustaneen sitä peligenreä, jossa hän ei isänsä tapaan loista. Tyttö empii ja tulee siihen johtopäätökseen, että tämä oli varmaan deitti. Hajime arvaa hänen viitanneen deittisimuihin. Chiaki tietää, ettei tiedä paljoa maailman asioista kuten vaikkapa rakastumisesta, mutta ehkä Hajime voisi opettaa lisää. Voi kyllä! Kunhan he ensin pääsevät ulkomaailmaan, jota ei enää ole.


Very Hard -vaikeustaso.


Mutta ei tiedä, mistä maito tulee!


Voit pitää tulevaisuuttasi pitkänä tutoriaalina.


En poista tallennuksia.


Kuten varastoon.




Chiaki Nanami, viimeinen sivu.


Chiaki Nanami, tähtisivu. (hurjasti hyötyä, kun sain vastikään Infinity Unlimited Flamen Gundhamilta!)


Ai tämä on jotain parin euron hintaista muodikasta indiehuttua.

Kun seikkailuni Chiakin parissa on saanut pikkusievän ja hitusen arvattavan päätöksensä, nyt on tehtävä valintoja. Vapaa-aikaa on vielä se toinen slotti ja arvatenkin tulevina päivinä ja viikko(i)na lisääkin. Lempparihahmoni eli Gundham ja Chiaki on nyt nähty. Kuka seuraavaksi? Kenet uskaltaisi napata noin viiteen vapaa-ajan sessioon? Takaraivossa kun kalvaa ajatus, että joku kuolee kohta. Ykkösosassa kävi älytön mäihä, kun vietin juonessa aikaa juuri sellaisten oppilaiden kanssa, jotka selvisivät loppuun asti. Sayakaa ei lasketa, koska häntä ehti nähdä ne kriittiset kaksi kertaa ihan alussa (onpa siitä aikaa!) eikä lisää tarvittu. Pyörittäisikö kahta hahmoa vuorotellen vai keskittyisikö vain yhteen kerrallaan? Valitsenko pärstäkertoimen, yleisen viihdearvon vai selviytymispotentiaalin perusteella?


Välihuomautuksena Mikanin lukaali, johon ei ole ennen ollutkaan asiaa.


Lemuria päästelee tällaisia vahinkoja.


Äh, syteen tai saveen, Ibuki, täältä tullaan!

Musamimmi notkuu yhä Titty Typhoonissa ja haluaa perustaa musiikkikerhon. Hajime ei tietenkään muista, onko osallistunut koulu-urallaan kerhotoimintaan (itsehän olin erään ainejärjestön varajäsenenä tekemässä en erityisemmin yhtään mitään), muttei ainakaan usko siihen. Ibuki kertoo musiikkikerhojen olevan suosiossa erityisesti poikien keskuudessa ja haluaa Hajimen messiin. Kiinnostuksen puute ei haittaa, kun taustanauha auttaa taitojen puuttuessa. Hajime ei usko kuulevansa tällaista äärimmäiseltä muusikolta. Hän voi Ibukin mielestä vaikka jammailla ja saada teeskentelyllään naisia.


Hajime vain opiskeli ja suunnitteli varaoppilaana maailmanloppua.


Voin olla sihteeri.


Ilmakitaran ammattilainen.


Loputtomasti helppoja mahdollisuuksia dissata muusikkoja kuvatekstissä.


Pätee kaiketi myös tyyppeihin, jotka eivät pidä musiikista.

Olen jälleen äärettömän oleellisen valinnan äärellä, kun soitin Ibukin bändiin tulisi poimia. Basso ei kelpaa kitaraansa takertuneen rokkarin reviirille, joten taonpa siis rumpuja. Vaikkei Hajime tiedä mitään musiikista, hän ei usko rumpaliskenen arvostavan Ibukin ohjeita, joiden mukaan tahdissa hakkaaminen on tärkeintä, musiikkituntemus on toissijaista ja nyyppäkin osaisi. Hajime kummastelee Ibukin takertuessa seuraavaksi kajarien kuritukseen eikä hänelle jää innokkaasta oppitunnista juuri mitään käteen. Alku se on tämäkin.


Hajime luo vielä vahingossa eksperimentaaleja rumpukomppeja.


Apinakin osaisi.


Ibuki Mioda, toinen sivu.

Se päivä olikin sitten siinä. Tarvitaan näköjään joskus tapahtumaköyhempiä välipäiviäkin, jotta pilvet kasaantuvat hiljalleen myrskyksi. Olen huomisen suhteen luottavainen. Toinen perättäinen rauhan ja ilon päivä olisi odottamatonta. Teatterissa kuullaan tällä kertaa opetuksia ajan haaskauksesta ja turhasta huolesta.


Nauti vielä kun voit.


Tai terapia.

Aamulla tuleekin kertaheitolla yliannostus Ibukia, kun likka on murtautunut Hajimen kämppään viimeistelemään Monokuman perinteisen aamunavauksen. Valveille säpsähtäneelle Hajimelle kerrotaan, että ravintolaan tulisi siirtyä pikavauhtia. Ihan kuin en olisi muutenkaan ollut menossa sinne! Hajime arvelee jotain olevan vialla.


Et kai ole takapiru?!


Seurasi illalla sisälle ja nukkui vieressä.

Uima-altaalla on taas sakkia. Nagito on ilahtunut huomiosta ja lässyttää, kuinka Fuyuhiko astui Pekon kuoleman avulla kohti kirkkaampaa toivoa, vaikkei Nagito aluksi arvostanut tyypin sotkeutumista teloitukseen. Nekomarulta kuulen Ibukin käyneen koputtelemassa muidenkin ovia, mutta vain Hajimen luokse murtauduttiin. Respan Sonia on hyvällä tuulella, sillä tänäänkin helottaa taivaalta. Jotenkin Novoselicistä tulee mieleen sellainen valtava muurien sisälle kyhätty mutainen neuvostolinnoitus, jota pommitetaan alinomaa sellaisella rasittavalla kaikkeen tarttuvalla tihkusateella.


Suuret on ilot.


3 2 3 4 4 2 3 and!


Kuitenkin tekotaivas.

Yläkertaan on keräännytty ja Hajime näkee vain selkiä. Hän liittyy piiriin tuijottamaan tarmoa huokuvaa Fuyuhikoa, vaikka äijän pitäisi olla toipumassa. Fuyuhiko Kuzuryu esittelee säntillisesti itsensä nimestä toimenkuvaan toivoen tulevansa kaikkien kanssa toimeen.


Dumbass-Tourette.


Fujukokko Kussuru.


Big Boss rekrytoimassa sotilaita.

Naurahdin Gundhamin ihmettelylle, mutta Fuyuhiko luonnehtii puhettaan vain tervehdykseksi. Hajime tajuaa tämän olevan ensimmäinen kerta, kun yakuza on ylipäätään tervehtinyt heitä. Muut huomaavat silmälapun, jota Fuyuhiko vähättelee virnuillen. Ei yksi silmä vielä mitään tarkoita ja kyllähän nyt tuolla ulkonäöllä arvovaltaa irtoaa.


Sittenhän silmä on ei mitään.


Heti näytät vanhukselta.

Hiyoko ei liiemmin arvosta Fuyuhikon hetkeä parrasvaloissa. Vimmastunut pikkulikka syyttää häntä Mahirun ja Pekonkin kuolemasta. Mikanin sopertelusta huolimatta Hiyoko ei usko minkäänlaiseen ystävyyteen tuollaisen tappajan kanssa.


Hiyokokin haluaa huomiota.


Aina Nagito unohdetaan.


Sinäkin olet tappaja. Eläinten.

Fuyuhiko toteaa vaisusti olevansa syyllinen, lyyhistyy lattialle polvilleen ja Hiyoko tulkitsee esityksen pelkäksi teeskentelyksi.





Mutta tämä on kaukana teeskentelystä, sillä nyt on pelissä yakuzan kunnia!

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................





Ai kun kiva, itsetuhoista oppilasta saari kaipasikin.