139 - Luku 3, Daily Life, osa 3

Fuyuhikon (vatsan) repäisy on niin odottamatonta, että Hiyokokin älähtää järkytyksestä. Mahalaukkuaan sylissään pitelevä Fuyuhiko ei uskonut anteeksipyynnön voimaan, mutta viiltely sentään rauhoittaa häpeilevän mielen, joka on järkkynyt viime päivinä melkoisesti. Mikan ehdottaa pedistään aivan liian aikaisin nousseen potilaan suunnaksi sairaalaa. Nekomaru ja Kazuichi kiikuttavat Fuyuhikon sinne, vaikka kiikutettava uhoaa pääsevänsä sinne itsekin.


#vainyakuzajuttuja


Apology accepted.


Nyt tuntuu vain kipeältä.


Onpahan illaksi tekemistä.


Kuka lattiankin pesee, kysynpä vaan.

Chiaki kysyy apealta Hiyokolta Mahirun mahdollista mielipidettä tapahtuneesta. Mahirun ystävä arvelisi hänen suuttuvan, muttei saa sanotuksi enempää.


Onpa kaunis aamu pihalla.


Jotain pojista alempiarvoisena rotuna.


Kuvatkin vinossa.

Hajimen miettiessä kuolemaa Nagitolla on jotain sanottavaa, mutta tällä kertaa se ei ole asiatonta vaan pelkkä terävä huomio. Akane ei ole tuttuun tapaansa hotkimassa aamiaispöydän irtaimistoa. Chiaki noteerasi voimistelijan käyttäytyneen kummallisesti eikä Gundhamilla ole Gundhamina hurjasti varaa pamauttaa Akanen olevan aina kummallinen. Kaikki tällä saarella ovat enemmän tai vähemmän sekaisin ja Gundham keikkuu tuhon devoineen siellä kärjessä.


Hajime luuli olevansa kuolematon.


HOPE DESPAIR STEPLADDER.


Huomasi paahtoleipien pilaantuneen vuosi sitten.


Chiaki vain pelaa päivästä toiseen videopelejä.

Kämppäänsä palanneen Hajimen mieltä painaa useampikin asia, mutta ei auta kuin mennä eteenpäin. Eilinen saattoi olla akkujen latailuun varattu ilon ja toivon päivä, mutta sellaiset ovat Jabberwock Islandilla turhia. Saan taas pari slottia vapaa-aikaa ja otan tietoisen riskin päättäessäni pyöritellä tästä eteenpäin vuorotellen Ibukia ja Soniaa. Ai mitä, suosinko hamekansaa? Nagito on sellainen persläpi, että tutustun mielellään häneen jossain toisessa kontekstissa, sillä jotenkin kaanoniin ei sovi, että Hajime alkaisi yhtäkkiä yrittää ymmärtää kahjoa – siis tämän hahmokastinkin mittapuulla kahjoa. Kazuichi on jonkin verran mielenkiintoisempi hahmo kuin mitä ihan tarinan alku antoi ymmärtää, mutta siltikin hän jää vähän tavikseksi. Fuyuhiko on pois laskuista ymmärrettävistä syistä. Myönnettäköön, että olin hyvin lähellä valita Nekomarun toiseksi vapaa-ajan seurakseni, mutta minulla on sellainen kutina, että jos kuolinnakki napsahtaa, se lävähtää ensin valmentajan kasvoille. Capslock-MÖLINÄ!!! ja kakkajutut toki naurattavat perin lapsellista mieltäni, mutta sympatiani ja sydämeni on kerrassaan kiehtovan prinsessan puolella.


Semena Mertvykh.


No mutta ei Kyokolla ollut tuollaisia.

Matka Sonian luokse Titty Typhoonin edustalle on niin pitkä ja polveileva, että digiterraario kohtaa kävelyreissullani ekstinktion kaikessa nihilistisessä karuudessaan. Pikkupupuni Lemuria III ei juuri ehtinyt kehittyä mihinkään – korkeintaan regressoitua – ennen kuin tukkoon ripuloidusta pöntöstä kauhistuttavaa vauhtia edennyt jöötitsunami hukutti poloisen alleen. Epätoivo vyöryi yli äyräiden ja Lemuria III kuoli. Tarina ei kerro, tapahtuiko tämä oman käden kautta vaiko kenties huushollin hygieenisen vajavaisuuden vuoksi. Tarinan opetus siivouksen oleellisuuden lisäksi on, että epätoivo tappaa, sillä…



LEMURIA III, ÄÄRIMMÄINEN LEMMIKKI, ON KUOLLUT.

En ole ikinä järkyttynyt mistään näin pahasti.

Napinpainallusta myöhemmin Lemuria IV odottaa munassa ja kuoriutuu vapaa-ajan aikana. Tästä rassukasta pidän parempaa huolta. Varmemmaksi vakuudeksi ostin Rocketpunchista useamman mineraalivesipullon, sillä nyt aion nostaa systemaattisella lahjonnalla otuksen toivoa. En ainakaan huomannut toivon laskevan omia aikojaan, joten jos laskelmani pitävät paikkansa, kymmenellä kolikolla saa kymmenen mineraalivesipulloa ja digilemmikin toivon tappiin. Olen pihi enkä ala tarjoilla olemattomalle otukselle hanhenmaksaa ja kaviaaria. Vesi saa kelvata tai vedän rääpäleen tukkimaan viemäriä. Testimielessä jätän toivon tällä kertaa viiteen toivoyksikköön, sillä pakkohan tässä on vielä olla aikaa Lemuria V:lle. Ja XXXVIII:lle. Ja siivoan ne pahuksen jöötit, koska kaikessa busyworkiudessaankin se ei ole iso vaiva. Säännöllisesti tilannetta tarkkaillessa porsliinista kurkistaa vain puoli kikkaretta.

Lemuriat ja paskapuheet sikseen. Soniakin on huolissaan Fuyuhikon kunniaharakirista, mutta nyt ei ole kyse yakuzan itsemurhanhimoisesta toilailusta vaan siitä, saako Hajime puoli Novoseliciä Sonian juonikaaren lopussa. Vietän näppärän ajankohtaisesti aluksi aikaa Sonian kanssa miettiessämme Fuyuhikolle toipumislahjaa. Jos näissä peleissä mielii nähdä kaiken dialogin ja kaikki kaveerauspermutaatiot, saa olla harvinaisen elämätön.

Lahjaa Sonialle ei tarvinnut miettiä yhtään, kun sain viime kerralla sen hämmentävän buuklubbenhupfehkuggel-leivonnaisen ja Marie Antoinetten vetelän äitelä torttu meni nykyajan aateliseen täydestä. Muille olen nakellut paremman puutteessa jotain eltaantunutta limua ja kai se on kelvannut, kun kaverisuhteet eivät ole tyssänneet mykkäkouluksi.


Tästä Gundhamille viides hamsteri.

Sonia kehuu tätä saarta mainioksi paikaksi ja Hajime ihmetteleekin, eikö vaihtaria yhtään huoleta heidän ikävä tilanteensa. Sonialla on asenne kohdallaan, sillä kaikkien tulevaisuus on heidän harteillaan eikä hän aio tappaa ketään tai tulla tapetuksi. Hän luottaa mieluummin yhteistyöhön.


Paitsi kerran maailma valahti monokromaattiseksi.


Lopussa siis nähdään!

Hajimen täytyy miettiä pelaajan päättelyn mittainen tovi, mistä valtakunnasta seuralainen olikaan kotoisin. Hän ei ole ennen kuullut Novoselicistä, mikä on Soniasta ihan ymmärrettävää sellaisesta pikkuruisesta mikromonarkiasta. Talous kuitenkin kukoistaa, viini ja suklaa virtaavat ja kansalaiset ovat kuningasperheen suojeluksessa naapurivaltioilta. Prinsessa asustaa tietenkin tuhatvuotisessa linnassa, kuten asiaan kuuluukin.


Suomi mainittu, saunassa tavataan.


Bussipysäkin katoksessa.


Kaksi nakkia ja mehupullo.

Soniallakin on kysyttävää, sillä Novoselicin kruununjalokiveä kiinnostaa, mihin suuntaan Hajimen sydän kallistuu ja vaihtuu myöhemmin. Kun kysymystä ei ymmärretä, Sonia kertoo The Story of Seven Men and Womenista, joka lienee taas jotain obskyyriä japsidraamaa. Löysin aiheesta lisää, sillä googlaus paljasti tuon olevan oikeasti olemassa nimellä Danjo Shichinin Natsu Monotagari, mutta siihen kiinnostukseni melko pitkälti jäikin. Hajime teeskentelee kiinnostunutta kuin vaimonhakkaaja lorttonsa Salkkari-ilmoituksista, kun loputonta juttua riittää, ja poistuu kohteliaasti paikalta.


Chiaki enkä vaihda.


Kuulostaa Danganronpalta.


Sonia Nevermind, toinen sivu.

Vaikka kansa on taas hajaantunut kuka mihinkin, Ibukia ei ole vaikea löytää. Eikä nyt voi edes puhua varsinaisesti etsiskelystä, sillä kartalta näkyy aina kätevästi, missä kaikki ovat. Eihän tässä mitään tolkkua olisi, jos kaikki pitäisi joka kerta etsiä alati laajentuvalta pelialueelta.


Näyttää avaruussukkulalta.

Ibuki vouhottaa yhä musiikkikerhotouhusta ja patistaa Hajimen juoksemaan saaren ympäri viidesti. Liittyy jotenkin musiikkiteoriaan tai todennäköisemmin ei. Urotyön jälkeen Hajimea hämmentää, miten likassa piisaa intoa kuin pienessä kylässä. Ibuki vetoaa keikkailuun.


Harjoittelemmeko rumpufillejä?


WipEout HD:ssa olen Zone Zeus enkä tiedä teoriasta mitään.


Piri.

Juoksentelu ei ole edes Ibukista harjoittelua vaan harrastus. Aivan kuten litta/hippa ja piiloleikit. Höpötettyään kahdeksanlehtisistä apiloista Ibuki horisee lisää leikeistä ja hajamielisyydestään ja selittää selittämistään mitenkään mihinkään liittymättömiä anekdootteja elämästään. Epämääräisen deittisession päätteeksi Hajime on uuvuksissa.


Itsensä hukkaaminen ja jahtaaminen kuulostaa kurjalta.


Vähän kuin me yritämme päästä pois täältä.


Sinussakin Ranma ½:n Ryogan vikaa?!


Tulkille tarvetta.


Ibuki Mioda, kolmas sivu.

Valitsin Ibukin uudeksi partnerikseni näköjään sopivaan saumaan, sillä kun Hajime on päässyt vihdoin viimein kämppäänsä odottelemaan yötä, ovikelloa rimputetaan ja ulkona odottaa uuden aikamuototervehdyksen (nice to have met you, kun nice to meet you käy vanhaksi) keksinyt Ibuki, jolla on jo toista kertaa juonen puolesta asiaa saman päivän aikana.


Varmaan mökin etupiha.


Kohta rikkoo sydämen.

Häröneiti kertoo kaikkien saaneen kutsun ja yrittää kovasti vältellä osallisuuttaan siihen, vaikka Hajime tasan tarkkaan arvaa räväkän lappusen Ibukin tuotokseksi. Iltaysiltä eli puolen tunnin kuluttua olisi säpinää Titty Typhoonissa Fuyuhikon toipumisbileiden muodossa. Ibuki säntää valmistelemaan asioita ja lampsin paikan päälle Hajimen kummastellessa, mahtaako vatsansa aamulla avannut Fuyuhiko ilmaantua paikalle lainkaan. Sivuseikkailuille ei ole taaskaan aikaa, kun yritin käväistä Rocketpunchissa. Nauran Gundhamille taifuunin parkkipaikalla ja huomioin myös Nagiton, joka yrittää olla keräämättä liikaa huomiota, vaikka saikin muiden tapaan kutsun.


Koska pinkki on tyttöjen väri.


They’re going to line up in the big signs of Aquarius, Leo, Taurus and Scorpio which just happen to correspond to the four beasts of the apocalypse as mentioned in the Book of Daniel, another fact!


Hamsterit.


Voit jäädä tänne pitämään linnoitusta.

Astuttuani peremmälle en voinut olla huomaamatta porukan keskellä notkuvaa Fuyuhikoa, joka ei ainakaan näytä aamulla vatsansa avanneelta. Monokuman sairaala todellakin pitää hänestä esimerkillistä tai ainakin merkillistä huolta. Mikan on Fuyuhikosta huolissaan, mutta hän nyt on aina kaikesta huolissaan. Nekomaru antaisi yakuzan olla, koska kipukynnys on rötösjärjestössä aivan eri luokkaa kuin taviksilla. Hajime ei mietteissään olisi uskonut Pekon mukana kuolleen vanhan Fuyuhikon tulleen paikalle, mutta ainakin pyrkimys muuttua on kova. Toivottavasti muutos ei ole vääränlainen. Näillä näkymin äijän osakkeet ovat ainakin korkealla!


Tämä on järjestetty yhdelle toiselle Fuyuhiko Kuzuryulle.


Niin on toinen kätesikin näköjään.


Ilmaista viinaa.


Tähän jotain vitsejä leikatuista sormista.


Voisi vaihtaa välillä pukuaan, tuo löyhkää.

Vaikka Hiyoko ja Akane eivät olekaan läsnä, show’n täytyy jatkua. Lavalla rävähtää käyntiin valoperformanssi ja Ibuki seisoskelee permannolla elementissään sähkökitaransa kanssa. Hän on tullut tänne nostattamaan kaikkien mielialaa ja kun introvitsit on vitsailtu, on illan ensimmäisen musiikkinumeron aika! Hajime muistelee Ibukin olleen tyttöbändinsä kanssa suosion aallonharjalla ja odottaa innolla äärimmäistä musiikkia äärimmäiseltä muusikolta.


Lyö jossain palmua.


Pelle Hermanni eiiiiiii.


Pakkohan tämä spektaakkeli on omin silmin kuulla.


Golftaputan vaisusti.


Vain nyhveröt skippaavat.

Niin kovin herkkä From Me to You Too menee yleisöltä lievästi sanottuna ohi, kun saatanallinen kurkkuördäys ja rutina hyytävät useimpien veren muhjuksi. Itsehän menetin yöuneni Kazuichin demoniselle irvistykselle. Hajime ja Chiaki muistelevat luovien erimielisyyksien koituneen Ibukin bändin kohtaloksi.


Tarpeeksi kun irvistelee niin naama vääntyy tuollaiseksi.


Kolme koomassa ja yhdellä kuumetta.


Ibuki on hellä rakastaja. 

Ilmeisesti biisin aikana paikalle hiippaillut Hiyoko on sentään innoissaan. Vaikka hän saikin kutsun, useimmat eivät uskoneet hänen tulevan Fuyuhikon kunniaksi järkättyihin bailuihin. Vai onko mieli muuttunut? Hiyoko ärähtää, ettei ole vieläkään antanut Fuyuhikolle anteeksi ja tilittää tuollaisten rikollisten vain huijaavan muita ja teeskentelevän parhaillaan katumusta. Syytetty mutisee kyllä ymmärtävänsä Hiyokoa, joka tuhahtaa puhaltavansa Fuyuhikon kanssa yhteen hiileen vain tasan niin kauan, kunnes saaripako varmistuu.


Hiyoko arvostaa norjalaista metalliskeneä.


Polvillaan pitää anella.


Krakasta johtuu.


Sitten hukuttaa mereen.

Mikan herkistyy orastavasta yhteistyöstä ja vaikka Hiyokoa ällöttääkin, Hajime miettii vanhan Hiyokonkin hukkuneen johonkin. Kenties onkin sopivaa, että saaren asennevammaisimmat pikkuotukset muuttuvat kamalien olosuhteiden vuoksi. Sankarilla käväisee mielessä lisäksi Monokuma, jonka on pakko sotkeutua jossain vaiheessa asioihin. Eihän tällainen sosiaalinen auvo käy päinsä.


Onnelliselta näyttää.


Hiyoko voisi vaihtaa nuo saparot sojottamaan töykeästi kohti taivasta.


Tällaista ei pidä miettiä, koska kaikki menee siten päin helvettiä.

Hiyoko haluaa lopettaa murjotuksen ja kuulla seuraavan biisin. Ibuki ei ehdi tulkita kissan hidasta työntymistä leikkuupuimuriin, kun Monomi kiilaa paikalle ihmettelemään, miksei häntä ole kutsuttu. Hän henkäisee uudestaan, sillä nyt on huono aika juhlille, koska Akane on paraikaa ottamassa mittaa Monokumasta ja tolkuttomassa hengenvaarassa.


Ibukilla oli vain yksi biisi.


Öröröröröörörörö desu kawaii urrrrggghhhhhhhhhhhh.


Ei enää tuota ilmettä eiiiiiii.


Vain ihmisille.


Ilmankos kuulinkin galaksien räjähtelevän.


Chiaki arvasi, että peli X saa murska-arviot.

Nekomaru mylvii kuin alkuhärkä sättiessään itseään, kun ei pitänyt suojattiaan silmällä. Hän rynnistää capslock pohjassa venytettyine sanoineen pois paikalta kohti rantaa, josta kaikki alkoi. Muut seuraavat perässä. Ibuki jää viimeisenä paikalle möksöttämään keskeytyneestä keikastaan, vaikka tiedostaakin Akanen ahdingon.


My name is GUNDHAM TANAKA.


Näin Nekomaru taltutti lusmuilevan pesisjoukkueen.


Pitää käydä rakko tyhjentämässä.


Juoksee veden poikki.


Never Gonna Give You Up.

Kiiruhdan kolmossaarelta keskussaaren kautta ykkössaarelle, jolla Chiaki kuppaa rannan tuntumassa. Hän neuvoo Hajimea rauhoittumaan, sillä mitä tahansa voi tapahtua.


Itsereflektio sikseen ja vauhtia.


Huima toimintaotos juoksusta.


Chiaki skippasi joskus dialogia ja valitsi monivalintakohdassa vahingossa väärin.

Akane viruu mukiloituna sannalla polviensa varassa Monokuman ilkkuessa jonkin matkan päässä sporttitsiksin vikkelistä tanssiliikkeistä, joista ei ole juurikaan vastusta karhulle. Asia kun on niin yksinkertainen, että Akane ei voi mitenkään päihittää Monokumaa.


Koska hyökkäyksesi oli unbearable.


Hieno analogia Hermanni.

Oppilaat seurailevat välikohtausta tuonnempana häkeltyneinä. Nekomaru tietää Akanen olevan atleettienkin mittapuulla aivan omaa luokkaansa ja siksi onkin älytöntä, ettei kamala karhu ole ottanut yhtään tälliä kuonoonsa.


No mutta, eiväthän karhut laidunna.


Ydinreaktorissa riittää ytyä.

Nagito tuumii, etteivät he voi pahemmin tehdä asialle mitään. Jos Akane nyt sattuukin kuolemaan, tuohan vain voimistaa heidän muiden toivoa aivan kuten Fuyuhikon kohdalla. Vanha mafiaversio nostaa kiroilullaan päätään, kun Fuyuhiko ei halua enää koskaan kokea tuollaista. Nytkin hän elää vain Pekon antamilla rippeillä, mutta Nekomaru haukkuu häntä typerykseksi ja astuu miehekkäästi auttamaan Akanea.


Bensaa liekkeihin.


Tai usutan Pekon perään! …ai niin


Pumppu pettää manatessa.


Suonissa ei virtaa enää Kuzuryu-klaanin ichor.





Monokuma ei pidä yhtään, kun sääntöjä särjetään. Hänen pörröistä koskemattomuuttaan on juuri uhmattu.











  

NEKOMARU NIDAI, ÄÄRIMMÄINEN JOUKKUEMANAGERI, ON KUOLLUT.