140 - Luku 3, Daily Life, osa 4

Hajimen epäuskoinen reaktio tulee kirjain kerrallaan, Kazuichilta huutona. Monokumakin on ilmeisen hämmästynyt, sillä eihän tämä ihan nappiin mennyt, koska Akanen piti kuolla. Blogipäivitysten päättäminen cliffhangereihin on sadistisen hilpeää, sillä Akane huomauttaa Nekomarun sydämen sykkivän – joskin heikosti.


Aika alleviivaavaa.


Me oltiin tehty silein etä tyhmästi Nekomarulle näytety sinkoa.


Kaksikymmentä raipaniskua ja kolmekymmentä Ave Mariaa.


Nekomarun suolistossa myllertävät paskat ne tulevat sykleittäin takaisin luontoon.

Monomi käskee isoveljeään panemaan hösseliksi, sillä jos Nekomaru nyt kuolee viattomana, silloin saaren rehtori rikkoo itse sääntöjä. Monokuma irvailee heidän olevan tasoissa, jos asiaa ajattelee siten, että hän antaa Akanelle anteeksi ja pitää valmentajaa uhrauksena. Vastalauseiden vuoksi armollinen karhu antaa periksi, koska turhat kuolemat ovat tylsiä, ja kuskaa piipaa-auton paikalle. Nekomaru kärrätään hoitoon, jonka sietäisikin olla melkoista. Hänhän sai juuri singosta.


Tämä on varmaan tällainen karhunpalvelus.


Monokuma on sääntö.


Ei nyt keksitä lisää sääntöjä.


You’re fired.


Pitää nipistää välillä budjetista.

Oppilaat jäävät hajoilemaan rannalle, mutta vain Hiyoko on kylmä järjen ääni. He ovat olleet koko ajan väärillä jäljillä lässyttäessään yhteistyöstä. Toimeen tuleminen muiden kanssa on vain teeskentelyä, kun eivät he oikeasti ole tilanteen tasalla. Kun Akanen kaltaiset typerykset ryhtyvät sooloilemaan, käy kuin Nekomarulle. Hiyoko ei aio enää luottaa kehenkään.


Johonkin tallentuu.


Vähän vain katsoin väärään suuntaan kriittisellä hetkellä.


”Winners go home and fuck the prom queen.”


Historia osoittaa ruumiiden kasautuvan.


On kuolemallasi tarkoitus – epätoivo.

Akane ei olisi Nekomarusta huolissaan. Ei kolossi tuollaiseen kaadu. Kun Nekomaru palaa, hän pyytää äijältä anteeksi. Kuoleman karut realiteetit pyörivät Hajimellakin mielessä, kun väki erkanee nukkumaan.


Kaatuu sitten fataalisti Mirai-hotellin portaissa.


Kuitenkin päädyt muksimaan.


Saavutan kuollessani vain henkilökohtaisen astraalitason, jossa muu maailma lakkaa olemasta ja itse jään tyhjyyteen.


Untako tämä onkin?

Yöllä nähdään Monokuman superfaabeli, joka kertoo kylään hyökkäilevistä tenguista. Hän olisi tengujen puolella, sillä ihmiset vain raiskaavat luontoa. Monokuma jää yllyttämään yleisöä kapinaan ihmiskuntaa vastaan.


EVERYTHING! IS MY! DELUSION!


Viva la monolución.

Takana on jälleen nukkumaton yö. Hajime raahustaa ravintolalle ja taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Fuyuhiko notkuu aamusella uima-altaalla. Hän ei oikein arvosta, kun Hajimesta Akanea suojeleva Nekomaru toi mieleen Pekon. Respassa Chiaki pyytää minua lopettamaan möllötyksen, mutta talossa on muitakin möllöttäjiä, kun rappusille kantautuu yläkerrasta vollotusta.


Yakuzan ilotulitus on sellainen, että vastapuoli ammutaan seulaksi.

Akane on ravintolakerroksessa täysin hajalla ja itkeskelee olevansa peloissaan. Hajimesta tämä on outoa, sillä eilen porukan miehekkäin nainen säilytti lopulta mielenrauhansa. Paikalla on lisäksi Nagito ja Hiyoko. Jälkimmäinen on Nagitosta raivoissaan ja haluaa kohdistaa häneen keskiaikaista väkivaltaa, kun heppu väitti Mahirun olevan elossa. Hajimelle Nagito väittää pokkana oikean Fuyuhikon kuolleen ja klooni-Fuyuhikon korvanneen hänet, Nekomarun kuolevan sairaalassa ja uuden oppilaan tulevan tilalle ja Togamin olevan World Ender -järjestön petturi ja itse asiassa hengissä.


Lyö pelkoa.


Kuulostaa tervehenkiseltä.


Hakaristin muodostavat.


Niin kun tuo on Hiyoko.


Makotokin on.

Hajimen hälytyskellot alkavat hiljalleen kilahdella, kun Akane pillittää yhä toivonsa menettäneenä. Mikään ei selitä näin nopeaa muutosta ja Nagitokin on sekaisin kuin seinäkello. Ibukin ilmestyttyä tervehtimään topakasti silmät kieppuen Nagito varoittaa häntä Hajimen kannibaaliaikeista ja Ibukille menee möläytys täydestä. Ibuki uskoo myös Nagiton valehtelevan ja puhuvan totta, kun Hajime ja Nagito kiskovat häntä kahtaalle kuin pässiä narusta.


Lyö kotia.


Älytön juonenkäänne selittäisi.


Good nom-nom-nomming eikun.


Se lukee tuossa vasemmalla.


“I’m gonna kill you and fuck you.”


No siitä vaan.

Hiyokokin huomaa Akanen, Nagiton ja Ibukin seonneen. Paikalle saapunut Mikan älähtää Ibukin kärsivän kovasta kuumeesta ja pyytää Hiyokon irtodissauksen jälkeen kokeilemaan muusikon otsaa. Hajime mittaa kädellään kolmikon ruumiinlämmön, joka on kaikilla katossa.


Todellisuus rakoilee.


Eikä nyt ole edes lauantaiyö.


Ja kukas sinä olitkaan?


Tavattomampi juoksuaika.


Käteni poltin rakoille. 

Monokuma tupsahtaa paikalle kauhistelemaan ja odottaa, jotta muutkin tulevat paikalle. Monomikin ilmestyy ulisemaan karhun temppuilevan jälleen ja vaatii tietää Nekomarusta. Monokuma saa tarpeekseen ja läväyttää häntä jonkinlaisella astraalitasoisella fedorahipsteriyläkoukulla, joka on sellainen nokkela japanilaiseen perimätietoon perustuva kulttuuriviittaus, josta sivistyin viikonloppuna vähemmän sivistyneissä merkeissä. Fedorailmestyksen lisäksi kakkosluvussa Nekomarua MUDAMUDAMUDA-muksinut Akane kun on osoitus, että Spike Chunsoftilla nostetaan toistuvasti öh… fedoraa JoJo’s Bizarre Adventurelle. Lopussahan kaiketi Jabberwock Island peittyy technicolor-epilepsiamigreeni-WRYYY -siluettiin ja muljahteleviin silmämuniin. …ANYWAY! Kun jänistä on tintattu lättyyn, Monokuma kertoo heidän olevan oikeilla jäljillä, sillä Akanen, Nagiton ja Ibukin merkillinen vointi on tällä kertaa murhamotiivi… epätoivotauti.


Meni jo.


Juksaa olemalla kerrankin tosissaan.


Ranmaru.


ORA ORA ORA ORA ORA


Minulla on jo malaria, lälläslää.

Jabberwock Islandin pikkuruisten hyönteisten levittämä epidemia aiheuttaa töykeän kuumeen lisäksi yksilöllisiä oireita: Nagito sairastaa valehtelua, Akane pelkuruutta ja Ibuki jonkinlaista hyväuskoisuutta. Vaikka tauti ei ole levinnyt tämän pidemmälle, Monokuma varoittaa terveitä pitämään varansa, sillä epätoivotauti on tarttuvaa sorttia. Jotkut ovat jo pötkimässä pakoon, mutta Chiaki haluaa lisätietoa motiivista ja arvelee, että kaikkien seottua joku murhataan väkisinkin. Monokuma hykertelee loputtomista murhamahdollisuuksista eikä pahemmin puhu vastalääkkeestä. Voi olla, ettei sellaista olekaan, ainakaan vielä. Onpahan kimmoke seuraavaan murhaan paiskattu.


Muuttuu Monokumaksi.


Tämähän on kuin Farscapen fillerihassuttelujakso.


Kunnon epämääräistä kohellusta oikeudenkäynnissä.


Soniaan tarttuu vain prinsessasyöpä.


Voi tietenkin olla, että olimme tullessamme sairaita ja Monokuma paransi meidät tällaisiksi.


Olisi pettymys, jos joku vain tuikkaisi toista puukolla silmään.

Fuyuhikon raivotessa ja Akanen nyyhkiessä Nagito jatkaa sairastelusekoiluaan juksaten ainakin Ibukia valheillaan, vaikka kiinnitin kyllä väkisinkin huomiota Nagiton väittäessä nimeään huijaukseksi. Pakkohan sen on olla sitä, sillä jos hän on sairas, silloin hän valehteli ja Nagito on oikeasti oikea nimi, mikä puolestaan ampuisi alas anagrammiteoriani Makotosta. Oli Nagito mitä hyvänsä, nyt hän on vakavasti sairas, sillä hän äityy mouhoamaan epätoivotaudista, kuolemasta, epätoivosta ja toivosta ja mätkähtää lattialle kuin rypistynyt perunasäkki.


Lyö vikaasi.


Kokeile Rocketpunchia.


En olisi arvannutkaan.


Tulihan se sieltä.


Melko dramaattista.

Monokuman biddattua adjöt Mikan huomauttaa Nagiton vaahtoavan. Muut hämmästelevät vaahdon väriä, joka taitaa olla kaukana vakivalkeasta. Mikan tietää kiikuttaa akuuttia hoitoa vaativan potilaan sairaalaan. Lasarettiin rymistellään porukalla, sillä epätoivotauti koskettaa heitä kaikkia eivätkä he vielä tiedä, mitä epidemialle tulisi tehdä. Hajimesta tilanne tuntuu toivottomalta. Kuka tahansa voi vajota hulluuteen eikä heidän ennen ole tarvinnut taistella tuntematonta tautia vastaan.


[REMOVED TO CONFORM WITH LOCAL AND INTERNATIONAL CENSORSHIP LAWS]


“Where it wasn’t black you were inclined to wish that it was, because the colours with which some of the unspeakable details were picked out ranged horribly across the whole spectrum of eye-defying colours from Ultra Violent to Infra Dead, taking in Liver Purple, Loathsome Lilac, Matter Yellow, Burnt hombre and Gan Green on the way.”


Kävele käsilläsi.


Älähän nyt, vasta kolmas luku. Vasta. Kolmas. Luku.

Sairaalassa Mikan vaihdattaa tautisille sairaalavaatteet ja kuskaa heidät huoneisiin lepäämään. Koska kaikella on tarkoitus, tajusin välittömästi, että abduktiokäytävän varrella huoneita oli neljä. Aina voi saivarrella sairaalaa kurjaksi, jos neljällä sairaalahuoneella ylläpidetään koko Jabberwock Islandin sairaista huolta, mutta täytyy muistaa, ettei tämä ole välttämättä se oikea saari vaan pelkkä murharetkeläisille varattu kopio. Pian sairaalassa voi tulla ahdasta ja ruumishuoneessa suorastaan tungosta.

Lyö muutosta.

Gundhamin mouhottua tuhon devoistaan ja Kazuichin skitsoiltua Nagitoa riisuvasta Mikanista loput oppilaat jäävät toimettomina aulaan purkamaan tätä kaikkea, sillä purkamista tässä kaikessa totisesti on. Kierrän lauman irtokommentit ja juoni jatkuu Hiyokon toivoessa sairaiden tekevän itsemurhan, jottei heistä olisi muille haittaa. Vaikka mitään näin radikaalia ei tapahdukaan, jotain kolmikolle tulee silti tehdä. Hän kannattaa eristystä ja Chiakikin on samaa mieltä karanteenista. Tällä estetään taudin leviäminen ja uusi murha, sillä juuri sitä Monokuma janoaakin.


Gundham taitaa elokuvamaiset repliikit.


Sääntö #34.


Jaa puudeli kävi Liechtensteinissa.


Alkavat kummitella.


World Enderissä ajateltiin samaa, mutta se oli vain naurettava ajatus.


Chiaki ottanut oppinsa zombiepeleistä.

Täydellinen eristäminen ei tarkoita hylkäämistä. Sairaat tarvitsevat hoitoa ja Mikan on jo muutenkin kolmikkoa kopeloituaan menetetty tapaus ja saaren ainoa lääkintätaitoinen. Hajimen mielestä häntä ei saa jättää yksin, joten Hiyoko virnuilee sankarillekin olevan vakipaikka neljän seinän sisällä. Juuri niin, Hajimehan oli epätoivotautisiin fyysisessä kosketuksessa kokeillessaan kuumetilaa. Päällikköroolin napannut pikkulikka nimittää Kazuichin keksimään kommunikointikeinon sairaalan ja muun suppean saarimaailman välillä eikä Gundhamkaan aio katkaista kaikkea kontaktia ihmispetoihin. Hän ehdottaa terveiden tilapäismajoitukseksi motellia, sillä ykkössaaren hotelli voi olla jo epätoivokontaminoitunut. Gundham ei aio tartuttaa hamstereitaan. …Anteeksi, tuhon devojaan.


Hanskat unohtuivat.


Kaiken loppu lähestyy.

Fuyuhiko tuhahtaa, sillä porukan jakautuminen kahtia vaikuttaa ilmiselvältä Monokuman ansalta. Chiaki ja Kazuichi ovat toiveikkaampia tulevaisuudesta, mutta Fuyuhiko uskoo roolinsa saarella olevan pian ohi ja tarjoutuu liittymään sairaalahenkilökuntaan ylimääräisellä turhalla hengellään. Hiyokoa ei yakuzan peliliike kiinnosta, mutta ainakin itse olen hyvilläni muuttuneen hepun seurasta. Muussa tapauksessa naama leviäisi kolmen sairaan sekoiluun ja Mikanin pillityshepuliin ynnä yleiseen kaatuiluun.


Kokeilemalla selviää.


Kaverikortti tuli yhyyyyyyy.


Fuyuhiko, mitä olet tehnyt Fuyuhikolle?!

Chiaki lupaa motellipossen tekevän parhaansa kuulostamatta erityisen vakuuttavalta, Kazuichi lupaa kyhätä kommunikointijärjestelmän ja Hiyoko ei lupaa mitään vaan heittää jäähyväiset, jotka kuulostavat vain hiukan sarkastisilta. Ehkä motellin väestä ei enää kuulla koskaan.


Ehkä. Kai. Kaipa. Luultavasti. Mahdollisesti. Luulisin. Uskoisin.


Ja niin illansuussa horisontista nousi savumerkkejä.


Minä ainakin pysyn hihi.

Jään turhautuneen Fuyuhikon seuraan ja sairaat pedittänyt Mikan tupsahtaa aulaan ihmettelemään väestökatoa. Fuyuhiko jättää tilanneselvityksen Hajimelle ja armoton aika työntyy hiljalleen eteenpäin. Hajime kertaa itsekseen, missä kukin on – ja on mielenkiintoista, ettei Nekomaru ole varsinaisesti missään, koska ei häntä ainakaan tässä sairaalassa parsita kasaan – ja aamu lipuu illaksi.


Olisi pitänyt ottaa rokotukset ennen reissua.


Vieläpä tauti-immuniteetti karhulla.


Sodat ja vääryydet loppuisivat, jos kaikki saisivat aivokuumeen.


Öö tota niin me tehtiin tällaista näin ja tässä nyt ollaan.


Olisi hienoa, jos tauti kestäisi pelin loppuun asti ideoiden loppuessa.

Hajimen tietoisuus palaa tokkuraiseen kehoon, joka makoilee sairaalan yläkerran päivystyshuoneessa. Hän muistelee vuorotelleensa lepotaukoja rikolliskumppaninsa kanssa. Eipä sairaalassa ole pahemmin mielekästä ajanvietettä, joten sama kai se on nukkua steriilien seinien tympeys pois tai tuudittautua ikkunaseinämän takaisen aliensalaliittonäytelmän monotoniseen euforiaan.


Tähän jokin heikkotasoinen Drowzee-vitsi.

Hajime arvelee torkahtaneensa nukuttuaan viime päivinä huonosti, mutta ei hänen kehonsa silti pitäisi näin raskaalta tuntua. Ja pehmeältä. Hajime avaa silmänsä ja tajuaa tukehtuvansa hengiltä.


”Ooo, soft…”


Aina välillä pitää muistuttaa perusasioista.


Kunnon voimasarvi kasvanut hiuksiin.

Unilelu-Mikan kiljaisee ja kauhistelee nahistuneeksi valahtanutta Hajimea, joka palaa tähän todellisuuteen, jossa odottanee ahdistelusyyte, mutta aivan tästä ei ole kyse. Noloihin tilanteisiin erikoistunutta Mikania nukutti ja koska Hajime jo nukkui ja sänkyjä oli yksi, tällaiseen hassunkuriseen animukliseeseen päädyttiin. Hajime ei sentään saa avokämmenestä, sillä Mikan on aivan liian maailmasta kujalla sellaiseen. Fuyuhiko tietenkin astuu paikalle ja väärinkäsitysten raja-arvot paukkuvat. Tietynlaisesta perinteisyydestään huolimatta välikohtaus oli rakennettu juuri sopivan typerästi, että se toimi.


Tunnen vain itseni siniseksi.


Tulkitaan raiskaukseksi.


Joku roti.


Me vain rakastelimme.


Sellaista ne touhuavat.

Noloilussa ei vellota enempää, kun Fuyuhikolla on ihan oikeaakin asiaa. Nagito on erittäin huonossa kunnossa eikä näytä hengittävän. Mikan säntää alakertaan ja minä perässä. Paskat jostain Nagitosta, mutta jos tyypin oireet ovat esimakua Ibukin, Akanen ja ehkä kaikkien kohtalosta, olisin lievästi huolissani.


Tulin vain telttailemaan kauniin naisen takapihalle.

Kakkoshuoneen Nagito ei reagoi mihinkään, mutta tuskin hän kuollutkaan on, sillä läsnä ovat juuri ne taktiset kolme eikä ruumiinlöytöilmoitusta kajahda. Monokuma käy pahaenteisesti kärkkymässä karhu-Kharonina ja on vain tiellä ilkkumisineen, mutta Nagiton aika ei (valitettavasti) ole koittanut. Mikanin mukaan hän hengittää, mutta vointi on mitä sattuu. Hoitsu kallistuu kuulemaan viimeisimmät kuiskatut valheet erinomaisesta voinnista ja aikoo tehdä kaikkensa pelastaakseen Nagiton.


Nagito teki itsestään vahakopion ja pakeni ikkunasta.


No ei, mutta sieltä tulee Dallasin uusintoja.


Mene onomatopoeoimaan jonnekin kuuseen.


…Som…e… thi… ng…


Housuihinsa paskoi.


Korkeintaan hautajaiset.


Pelastaa vanhuuden luonnolliselta kuolemaltakin.

Ylimääräistä sakkia ammattilainen ei tarvitse, joten Fuyuhiko kääntyy puoleeni ja tokaisee aulaan saapuneen jotain. Pääsen tilapäiseen kontrolliin ja käväisen aulamatkalla ykköshuoneen Ibukin ja kolmoshuoneen Akanen luona. Tytöt ovat ihan tarpeeksi tolpillaan, vaikka epäluonteenomaiset puheet toki jatkuvat.


Oijoijoi, Kuzuryu-klaanin heroiinikuljetus!


Lyö sairaalaa.


Tulin vain sairastumaan.

Aulan respalla lojuu kovasti PSP Gon (jonnet ei muista) näköinen näyttöhärpäke PS4:n ohjaimen valoilmaisimella ja valvontakamera, joka ei juurikaan muistuta kaikkialla valvovaa karhun elektronista silmää. Painan Fuyuhikon kehotuksesta näytön näppäintä ja ruudulle pelmahtaa Kazuichin pahvikuva illistelemään. Teknohökötys on mestarimekaanikon käsialaa. Laitteiston hainhammas nappasi tietenkin sieltä Electric Avenuen salakuunteluliikkeestä ja modasi valvontakameran toimimaan videopuheluna. He viestivät joskus toiste lisää, mutta ainakin laite näyttäisi toimivan.


Hienosti levitoivat osittain.


Mutta nyt Fuyuhiko uskoo vain puoliksi.


Hienosti rakensit purkasta, jeesusteipistä ja henkareista.


Lievä tunnin viive vain.

Fuyuhiko kertoo laitteiden toimintaperiaatteista lisää. Signaali esimerkiksi ei yllä suoraan motellilta sairaalalle, joten Kazuichi lähetti viestinsä Titty Typhoonin edustalta. Jotta uutispimennossa ei eletä, Fuyuhiko järkkäsi motellistien kanssa diilin, jossa oppilasleirit pitävät toisiinsa yhteyttä Monokuman aamu-/iltailmoitusten jälkeen.


Tämän kuullessaan Monokuma voisi jättää tahallaan ilmoitukset väliin.


Jotenkin tulee Togami mieleen.

Iltailmoitus soikin sopivasti ja Fuyuhiko miettii, missäköhän sitä nukkuisi, kun Hajimelle on jo kai peti Mikanin lämmittämänä. Siveellinen Monokuma ilmestyy ulisemaan, ettei täällä suvaita ylimääräisten seksiseikkailuja ja kehottaa vilkaisemaan seinällä komeilevaa ilmoitusta, jonka Hajime lähinnä sivuutti saarikierroksellaan. Syömisen ja juomisen lisäksi ukaasissa kielletään ulkopuolisten yöpyminen elleivät potilaat tarvitse kaitsemista. Siksipä Monokuma antaa luvan tasan yhdelle yöpyjälle, koska Nagito vaatii jonkun katsomaan, ettei suusta tule jännän väristä vaahtoa. Fuyuhiko ehdottaa, että jätkien olisi parasta siirtyä takaisin hotellimökkeihin.


On jo hyvä putki päällä.


Monokuma ei pidä sairaalasarjoista.


Kerrankin joku katsoo prikulleen oikeaan suuntaan!!


Avaruusolentoja ei lasketa.


Tarkoittaako tämä sitä, että pääsemme pois Jabberwock Islandilta?

Joten vaihdan saarta ja näen unta Monokuman kokkikoulusta, jossa valmistetaan taiyaki-kalaleivonnaisia matkustamalla ajassa taaksepäin Meiji-kauteen (1868-1912) puhumaan järkeä jollekin masentuneelle hyypiölle. En aina ymmärrä näitä juttuja, mutta ei se mitään.


Taiyakin raaka-aineet:
-kakkujauhoa
-leivinjauhetta
-muna
-sokeria
-maitoa
-suolaa
-punaista paputahnaa
-vihannesöljyä
-aikakone

Uusi päivä, suuntana sairaala. Hajime siirtyy sinne välittömästi, koska nyt ei ole aikaa sivuseikkailuille. Fuyuhiko on jo aulassa ja koska vielä ei ole yhteydenpitohetki, he käyvät katsomassa, miten Nagito voi. Ibukin ja Akanen vointi on suunnilleen ennallaan, muusikko toljottaa maanisen mekaanisesti ja voimistelija pelkää sairaalaa. Nagito näyttäisi Mikanin mukaan voivan entistäkin huonommin, kun syke on olematonta ja tätä menoa paluuta entiseen ei ole. Hoitsu ei aio päästää hänestä irti.


Tehdään täytekakku.


Mieleni ei ole valmis.


Lyö sairaalaa uudestaan.


Hyvä.

Käväisen vielä kertaalleen tyttöpotilaiden luona kuulemassa uusimmat häröilyt ja siirryn Fuyuhikon kehotuksesta takaisin aulaan kuulemaan ja näkemään Titty Typhoonin tilanneraportin. Virtuaalilangan päässä on nyt lisää väkeä… mutta ei kaikkia. Hiyoko on linnoittautunut motellihuoneeseensa eikä tule ulos ennen kuin epätoivotauti on historiaa.


Vallan kadehdin.


Tuhon devat ajoivat Hiyokon piiloon.


Hiyoko herää seitsemänkymmenen vuoden päästä maailmaan vailla ihmiskuntaa.

Noin muuten motellilla menee mainiosti ja sielläkin ihmetellään Nagiton erityisen kehnoa vointia. Monomikin kiilaa näytölle Hajimen hämmästellessä, miksi tekojänis on sillä puolella. Fuyuhiko ärsyyntyy kunnolla, kun eihän Monomi voi edes sairastua. Pupu pahastuu ja varoittaa tuhoisasta taudista, jolle hän yrittää tehdä jotain muiden kanssa. Fuyuhiko katkaisee lähetyksen ja painuu pihalle sadattelemaan. Näyttäisi siltä, ettei häiskän lyhyt pinna ole kadonnut mihinkään.


Taisi jäädä passi kotiin.


Olisi enemmän huolissaan pesussa kutistumisesta.


Ei saari voi sairastua.


Fuyuhikolla oli pentuna vain aseleluja.

Tilanne on kestämätön eli ei auta kuin odottaa. Koska reaaliaikainen odotus ei ole erityisen jännittävää, tarinassa skipataan suurin osa tapahtumaköyhästä päivästä, jonka aikana lähinnä rampataan edestakaisin kolkkoja käytäviä ja Fuyuhiko ilmaantuu silloin tällöin heidän henkilökohtaiseen vankilaansa.


Ollaanpa sitä naiivin toiveikkaita Danganronpassa!

On taas ilta ja sen kuulutus. Fuyuhikon pitäessä huolta viestinnästä Hajime käväisee jälleen kerran Nagiton luona. Ibuki on karannut huoneestaan haahuilemaan käytävälle ja ohjastan hänet takaisin. Se on luvattoman helppo temppu, sillä hän melkein järkeilee itsensäkin takaisin. Akane pelkää pimeyttä ja aaveita koska tietenkin.


En yhtään skipannut dialogia, miten niin?


Lucid-soita kitaraa.


Lyö aaveita.

Hoitoon keskittynyt Mikan ei edes huomaa vierailijaa useamman yrityksen jälkeen. Olan yli kuikuiltuani tyttöparalta pääsee älähdys ja lähes housuun. Hajimesta hän näyttää väsyneeltä. En ihmettelisi, jos hän työskentelisi yhä nukkumatta tippaakaan. Hajimen huoli kuitenkin piristää väsymätöntä hengenpelastajaa ja jätän hänet rehkimään hiukan toisesta syystä menetetyn tapauksen parissa.


”Kitty got wet!”

Palaan aulaan kuulemaan Fuyuhikolta toisesta leiristä, mutta motellirintamalta ei ole mitään uutta. Kovasti ovat parannuskeinoa etsineet, tuloksetta. Päivä on täysin turha ja kuvastaa hyvin sairastumisen mielialaa, mutta tiedän varsin hyvin, että pian tapahtuu kauheita. Onhan tätä jo odotettukin tuomion hökötyksen päivien käydessä vähiin.


No rest for the wicked.


Varmaan vanha nauha pyörimässä.

Hajime tyytyy yöpuulle painuessaan huokailemaan raskaasti vajotessaan pohjattomaan Moolokin epätoivokitaan. Lähitulevaisuudessa edessä on vain sairaalakäyntejä, nukkumista ja kronologian siivilästä hukkaan valuvaa aikaa.


Itsehän nukkuisin lattialla.



 

Hajimen tietoisuus palaa kadonneeseen menneisyyteen, takaisin koulun penkille. Vilkas kouluelämä on pelkistynyt punasilueteiksi, jotka juoruilevat neonvihreässä luokkalimbossa Hope’s Peak Academyn uudesta oppilaasta, joka ei vaikuta järin erityiseltä. Hajime ei halua kuulla ääniä, jotka pakottautuvat hänen sisimpäänsä. Juoruilun jatkuessa hän haluaa vain juosta pois. Oppilaitoksen uusin äärimmäisyys ei ole äänien mielestä mitenkään erityinen vaan ihan tavallinen. Hajime haluaa olla yksin eikä muista, kuka hän on.


Varasijalta voittoon.


Äärimmäinen epä-äärimmäisyys.


Ultimate Ultimate.

Mahtuupa yöhön eksistentialistisen painajaisen lisäksi myös sivistynyt teatterisessio, jossa lavaotso kertoo miltei tarpeettoman pitkän kertomuksen eräästä omakohtaisesta epäonnistumisesta, joka koostui tekaistusta rakkauskirjeestä, jolla huiputettiin kaveria, joka mukamas näki tyhjässä kirjeessä näkyjä jumalalta. Tämä eskaloitui kaverin henkilökulttiin ja mustan pörssin maljakkokaupustelumonopoliin. Monokuma jää kaupustelemaan kuulijoilleen maljakoita.


Nauran sinulle.

Aamu alkaa poikkeuksellisen raskaasti.


”Ooo, soft and hot…”


Olen niin etuoikeutettu.


Minä en.

Voi ei, ei kai taas! Noloja tilanteita! Teinidraamaa! Mikan älähtää hädissään valveille ulisemaan, kun viaton sankarini melkein taas meni tukehtumaan. Häkeltynyt Hajime vaatii selitystä ja Mikan muistelee tulleensa herättämään häntä – koska Fuyuhikon mökin lukkoa Ibuki ei käynyt pari päivää sitten särkemässä – ja sitten hupsistakeikkaa nukahti ylirasitukseensa. Kun Hajime kuulee Nagiton voivan paremmin, hän kömpii hoitsun perässä sairaalaan.


En nyt syanoisi.


Monomin ha-wa-wa tarttuu.


Ai nyt Nagito on vain typerä valehteleva urpo.

En pääse tunkeilemaan potilasneitien huusholleihin, koska on niin aikaista, ettei aamukuulutus ole toiminut herätyskellona. Mikan hoputtaa Hajimen oikeaan määränpäähän, jossa Nagito ei viru enää vällyjen alla tuskanhiki otsalla vaan istuskelee pedillään. Äärimmäinen sekopää höpisee tupla-Ibukeista ja joistakin hemmetin Veronicoista, joten ei hän ainakaan voiton puolella ole. Mikan on niin iloinen, että ihan pyörryttää, ja hoippuu Hajimen kehotuksesta päivystyshuoneeseen aamulevolle.


Nagito pääsi kuulemaan Ibukin levyn stereona.


Ei hän parane koskaan.


Muistan oikeudenkäynnissä.


Torkkujen aikana joku tautinen kuolee ja Mikan mustuu, kun ei pitänyt parempaa huolta. 

Nagito ei halua minusta seuraa (hän tietenkin valehtelee, koska normaalistihan Nagito niin lässyttää pitävänsä Hajimesta), joten painun takaisin aulaan odottelemaan aamunavausta. Jokin ei kuitenkaan täsmää, sillä Kazuichin yhteydenpitolaitteiston valo välkkyy. Miksi siltä suunnalta tulisi lähetys etuajassa? Hajime ei jää odottelemaan Fuyuhikoa vaan katsoo, mitä toisella puolella saarta on meneillään.


Samat sanat.


Mainoksia tulee.

Se ei ole ihan normaali lähetys.


Imagine, if you can, what it is like to have no possessions at all, nothing


Very few people are able to imagine such a thing, to have nothing at all


Well, let us, you and I, try to imagine something a hundred times harder


Not just to have nothing at all, but when there was nothing at all


The very beginning of time


The dawn of history


Page one


Nothing at all

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................







????? ?????, ÄÄRIMMÄINEN ????????, ON KUOLLUT.

…Ja normaalisti jättäisin jännittävän cliffhangerin viipyilemään hetkeksi, mutta… … …tämä ei ole vielä ohi.

Hajime kiinnittää katosta roikkuvan uunituoreen ruumiin lisäksi huomiota lämpötilan kaltaisiin epäolennaisuuksiin ja tajuaa sitten, että tässä on jotain muutakin pahasti vialla. Missä kaikki ovat? Puuttuvan ruumiinlöytöilmoituksen perusteella hän on ensimmäisenä tai korkeintaan toisena paikalla. Muille täytyy kertoa kamalasta tragediasta, joten Hajime säntää motellille. Tässä vaiheessa epätoivotaudin tarttuminen lienee tyystin toissijaista.


Häkää.

Hapan Gundham huomioi Hajimen ölinän ja epäilee pedon tulleen levittämään pöpöjä. Hän on valmiina taisteluun, kun Monomi ilmestyy väliin ja kalpenee kuullessaan ruumiista. Gundhamin horistessa valheista Chiakikin on päässyt ulos ja peluri haluaa varmistaa, puhuuko Hajimeni totta. Olen useaan otteeseen huomannut juuri Chiakin suhtautuvan murhiin erittäin vakavasti. Gundham antaa periksi ja jää vartioimaan motellia ja riitelemään Monomin kanssa.


Lopeta tai sylkäisen.


Body Movin’.


Miten niin if?!


Gundham haluaa vain opettaa hamstereilleen heti aamusta voltteja.


Tuhon devat purkavat pommeja.

Parkkipaikan ulkopuolella Hajime ja Chiaki törmäävät Mikaniin ja Fuyuhikoon, jotka tulivat tänne asti etsimään Ibukia. Mikan ei sittenkään mennyt ihan heti lepäämään vaan käväisi tyhjillään olleessa ykköshuoneessa eikä kajahtanutta muusikkoa löytynyt koko sairaalasta.


Ehkä Ibuki halusi vetää vielä viimeisen ohjelmanumeron, kun toipumisbileet jäivät vajaiksi.

Hajime tietää muita enemmän ja johdattaa kolmikon Titty Typhoonin luokse. Sisälle on mentävä, mutta rakennuksen ainoa sisäänkäynti on mennyt täysin varoittamatta lukkoon. Chiaki muistelee, ettei musamestassa ole edes ikkunoita, joista murtautua sisään. Fuyuhiko luottaa raakaan voimaan ja haluaa murtaa oven, vaikka joukossa olisikin kaksi hentoa tyttöä. Kvartetti läimähtää ovea vasten, joka antaa periksi vasta toisella yrityksellä.


Olisihan vatsan repeäminen tässä vaiheessa kurjaa.


Ai sitäkös se salvan naksahdus tarkoittikin.





Yhtä rysähdystä myöhemmin maailmankuvani rysähtää.


The earth itself without form and void, only an emptiness, formless, a dark endless waste of water


No living thing, no plant or tree, no bird or animal, nothing


This is before people, before anything at all, a void, sitting silent, still


And then…

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................

…nothing!










HIYOKO SAIONJI, ÄÄRIMMÄINEN PERINNETANSSIJA, ON KUOLLUT.