142 - Luku 3, Deadly Life, osa 1

 

Perättäiset ruumiinlöytöilmoitukset kertovat tarpeeksi kahden oppilaan poistumisen lopullisuudesta ja paljastavat, ettei Titty Typhoonissa ole rampannut liikaa väkeä näin aikaisin aamulla murhatuhmuudet mielessä. Mikanin, Fuyuhikon ja Monomin ällistellessä uhreja Hajime sopertaa, ettei hänen viime käynnistään ole kulunut edes kymmentä minuuttia. Apea Chiaki ehdottaa hirttäytyneen laskemista, sillä sitä tuskin lasketaan todisteiden sotkemiseksi. Fuyuhiko rynnistää operoimaan säädintaulua ja lavavalaistuspalkki ärjyy nälkiintyneen pedon lailla (ei oma keksimä kielikuva) alemmaksi… ja kuollut Ibuki poimitaan retkottamaan lavalle. Olihan se odotettavissa, mutta harmittaa silti vietävästi.


Joku pössyttelijä ehkäpä.


Ollut jo muutamaan otteeseen mahdollista!


Antaisin kaulaeroosion pudottaa.


Enää ei puhuta kolmannessa persoonassa.

Mikanin sättiessä itseään Monomi osoittaa syyttävän tassunsa Monokuman suuntaan, joka tulee kuin kutsusta paikalle ja raahasi siinä sivussa loputkin oppilaat ja kenties mustuneenkin murhapaikalle. Nagito ja Akane näyttäisivät olevan ennallaan, sillä epätoivotauti olikin vain tilapäinen murhakannustin, josta karhu sai muutenkin tarpeekseen, kun motiivi toteutui ja joku tai useampi joku pääsi hengestään. Muiden ei tarvitse enää välittää logiikan kaltaisista pikkuseikoista, kun saaren sairaudet ovat historiaa. Toisaalta olisi ollut hauska nähdä koko konkkaronkka sekoilemassa oikeudenkäynnissä, mutta touhu olisi äitynyt liiankin tolkuttomaksi farssiksi. Eiköhän kahdessa ruumiissa ole ihan tarpeeksi setvittävää!


Oliko tässä tunnustus?!


En yhtään huomannut.


Eihän Monokuma ole edes puu.


Valehtelet eli ei tämä ole niin vakavaa.


Akane voi pelätä sairaalaa, aaveita ja kaikkea paitsi ei kuolemaa.


Voitko tehdä saman aidsille?


Placebolla.

Monokuman ojennettua uusimman kansion ja häivyttyä väki käy läpi perinteisen voi ei, ei kai taas -keskustelun ja Hajime ihmettelee, miten Nekomarun kanssa menetellään. Itsekin ihmettelin, mahtaako kakkaäijä ilmestyä ollenkaan välienselvittelyyn. Akane heittäytyy Nekomarusta niin tunteelliseksi, että Nagito arvelee kyyneleitä epätoivotaudin jälkivaikutuksiksi. Hänhän on parhaillaan täysin terve, mikä voi tietenkin olla valetta, sillä mikäänhän ei estä Nagitoa valehtelemasta terveenäkin. Ota nyt hänestä selvää.


Jos vielä olet hengissä viimeisessä luvussa ja kysyt tuota, lähtee talo lentoon.


Gundham ei valittanut taltuttaessaan hurjaa laiskiaista.


Monokumahan puhui joskus kertovansa vain ystävällisiä valheita.

Monomi lupaa pitää huolta Nekomarusta ja klubin vartiointikin sujuu kuin luonnostaan, kun Akane tarjoutuu vapaaehtoiseksi ja Mikan suorittaa ruumiinavaukset. Tosiasiassa kaikki jäävät aluksi paikan päälle. Tai no melkein kaikki, sillä Kazuichi marisee paikan kuumuutta ja poistuu. Melkoisen epäilyttävää, sanoisin. Vaikkakin Hajimekin kiinnittää huomiota lämpötilaan.


Voit tuoda samalla muut kuolleista.


Koska et kelpaa muuhun hah hah.


Kolmosluvun lopussa Hajime herää kotoaan ja kaikki on taas hiukan tylsempää.

Ibuki Miodan ja Hiyoko Saionjin murhatutkimukset



Totuusluotisavotta alkaa tuttuun tapaan uusimmasta Monokuma-kansiosta, jossa kerrotaan Ibukin tukehtuneen hengiltä, kun taas Hiyoko kuoli välittömästi jonkun viillettyä hänen kurkkunsa auki. Hajime on pettynyt kuppaisiin vihjeisiin, joista ei selvinnyt pahemmin mitään uutta. Hyvä on, Hiyokon kaulaviilto ei ollut aivan ilmiselvä fakta, vaikka kimonon yläliepeeseen onkin tarttunut verta. Ehkäpä sopivasti kaulalle kireälle asetetun tolppasiteen vuoksi lavalla ei ole valtavaa haavasta tursunnutta verilammikkoa. Jokin Hiyokon asettelussa silti hämmentää, kun siihen on nähty suhteettoman paljon vaivaa. Hiyoko olisi voitu viiltää hengiltä ja jättää johonkin, mutta ei: tyttö naulittiin roikkumaan tolpasta. Myös Ibukin kuolemassa on spektaakkeli taustalla. Murhaaja koki asiakseen lähettää sairaalaan reaaliaikaista kuvamateriaalia itsemurhasta. …Oletettavasti siksi, jotta Hajime tai Fuyuhiko ryntäisi paikalle ja sieltä motellille, jotta Hiyoko tapettaisiin uutena yllätyksenä?




Loppupuolella lukee vain ”X died.”


…It appears her death was instant.

Nämä ovat vain haparoivia huomioitani, mutta Chiakia kummastuttaa, miksi tällä kertaa kuoltiin tuplasti. Tästä seuraisi vain tuplasti johtolankoja ja tuplamahdollisuus mustua. Kenties kahteen kuolemaan oli pätevä syy. Hän aikoo ottaa siitä selvää.


Jotkut murhaajat haluavat vain elää reunalla.

Kun peli antaa minulle ohjakset kuulustella kursorilla öh… kursorisesti väkeä ja koluta taifuunin tanssilavaa, aloitan kierroksen Mikanista, joka ei mennytkään heti lepäämään päivystyshuoneeseen vaan tarkasti potilaiden voinnin ja tajusi Ibukin kadonneen. Hoitsu törmäsi sairaalan ulkopuolella Fuyuhikoon ja he lähtivät etsimään Ibukia. Mikan luuli Hajimen levänneen aulassa ja ihmettelee hänen liikkeitään, muttei kuitenkaan epäile häntä. Hehän tapasivat hiukan ennen aamunavausta, joten jos joku kyseenalaistaa Hajimen sillä verukkeella, että hän näki hirttäytyneen Ibukin ensimmäisenä, voin aina vedota Mikaniin. Joka parhaillaan anelee Hajimelta armoa. Loistavaa.


Alkupuolella täällä olisi ollut huomattavasti enemmän väkeä.


Olet seuraava.



Sonia surkuttelee kuolleita ystäviään, muttei vaikuta tietävän mitään ratkaisevaa. Ylilordin silmäänsä kauhisteleva Gundham sen sijaan kehottaa kääntämään katseeni kohti poikkeuksellisia taivaita. Joo joo, ihan kohta, puhun nyt ensin näille muille. Akanen ajatukset ovat yhä Nekomarussa, mutta ainakaan hän ei enää vollota joka asiasta.


Jos Sonia on murhaaja, hänellä on erittäin hyvä pokerinaama.


Katto tiellä.


Johtunee kuumeesta.

Nagito haluaisi kuulla Hajimelta tiivistelmän, sillä sankarinihan käväisi täällä ensimmäisenä. Hajimen reaktio on hupaisan ytimekäs.


And go fuck yourself.

Selvästikään Hajime ei halua tulla vedätetyksi. Hajime on viisas ja älykäs, suoranainen nero. Tulee pelaajaansa eikun. Fuyuhikon kanssa käyn hiukan polveilevamman keskustelun, sillä yakuza bongasi uloskäynnin äärellä lojuvan hajonneen rumpukapulan. Hehän eivät saaneet ensimmäisellä yrityksellä ovea murrettua. Onnistuneella yrityksellä lukon sijasta murtui rumpukapula, joka oli teljetty sisäänkäyntiovien kahvaan. Hajime ei käsitä, miten murhaaja ylipäätään pääsi ulos rakennuksesta, mutta Fuyuhiko ehdottaa syyllisen lymyilleen koko ajan sisällä ja livahtaneen muiden seuraan. Kyllä hänkin jotain mysteerisarjahömppää seuraa ollessaan tällaisista perustempuista perillä. Ainakin hän puhkuu ja puhisee intoa samaan tapaan kuin täydellistä välinpitämättömyyttä muiden hyvinvoinnista aiemmissa luvuissa.


Ba-dum tsih.


Nothing the killer can’t handle.

Chiaki kiilaa keskusteluun, sillä hänen tarkat 60 framen ja 1080p:n silmänsä huomioivat ulko-ovissa muutakin merkillistä. Ovien kohtaamispintoihin on tarttunut hämmentävää vihermähmää, joka ei ainakaan vaikuta kumilta. Chiaki analysoi osittain läpinäkyvää substanssia tunkemalla sen Hajimen järkytykseksi suuhunsa ja hetken mussutettuaan toteaa sen olevan jonkinlaista verstaskemikaalia, joka saattoi olla aluksi nestemäistä. Maistuu köntti sentään sen verran pahalta, ettei Chiaki niele sitä. Verstas tuo kovasti mieleen Kazuichin ja mähmä saattoi hyvinkin olla heikko varotoimi pitää murhapaikka säpissä Hiyokon tolppanaulitsemisen ajaksi. Tarvittiin vain neljä teiniä ja kaksi yritystä. Jos Nekomaru olisi ollut messissä, Titty Typhoon olisi luhistunut ja kolmossaari haljennut keskeltä kahtia.


Henkilökohtaiselle alueelleni on tunkeuduttu.


Ektoplasmaa.


Raikasta ja ravitsevaa.


Kokemusta on.


Tätä mieltä Chiaki on nykypeleistä.

Lavan juurelle särjetty valvontalaitteisto kelpaa myös totuusluodiksi. Sonia uskoo rikollispsykologiaan, sillä murhaaja ei varmasti halunnut taltioida hirmutekoaan. Se ei silti selitä Ibukin kapuamista hirteen, vaikka itsemurhan instigaattori ei kuvamateriaalissa esiintynytkään. Näillä näkymin video oli pelkkä viesti, mikä on kohtuullisen kryptistä, kun eivät murhaajat ainakaan ennen ole pitäneet suurta haloota tapoistaan. Sellainen olisi typerää leikissä, jonka tavoitteena on selviytyä saarelta hengissä.


Ramppikuume.



Titty Typhoonin lava on aivan oma murhapaikan pienoiskokonaisuutensa, jossa Chiakille voi jutella kunnolla. Tyttö tuijottaa lavan sottaista lattiaa, jonka epämääräisen läntin Hajime hoksaa veritahraksi. Se ei ole sellainen tyylitellyn pinkki Danganronpa-hurmelätäkkö vaan pikemminkin kohta, josta on yritetty kovasti poistaa verta. Chiaki yhdistää veren Hiyokoon, joka retkottaa remmeissä ihan siinä vieressä, mutta hän ei ymmärrä, miksi tappaja yritti kätkeä splatterin. Enkä ymmärrä minäkään, mutta kaikesta päätellen Hiyoko tapettiin jossain lavan keskellä ja raahattiin tolppaornamentiksi.


All the world’s a stage, and all the men and women merely murderers.


Joku liukastunut mustikkapinoon.


Siivousintoilija.



Ibukin kaulalta armeliaasti irrotettu köysi ei ole Nagiton mielestä mitenkään epätavanomainen nyöri, mutta sen alkuperä olisi hyvä selvittää. Hän ei huomannut musamestan varastossa köyttä, joten se on kaiketi haettu Rocketpunchista, tuosta murhavälineiden ehtymättömästä aarreaitasta. Hajime tajuaa, että siinä tapauksessa kuka tahansa olisi voinut käydä ilmaisostoksilla, mutta Nagito ei olisi tästä niinkään varma ja varmistaa Ibukin hirttokuoleman Mikanilta. Hajimesta kuolinsyy on muutenkin ihan kiistaton ja Nagito myöntää virnuillen olevansa samaa mieltä ja keskittyy jatkossa muihin vihjeisiin. Vaikka köysi pelkistyykin totuusluodiksi, minusta tuntuu, että Nagito lähtee taas kerran oikeudenkäynnissä hämmentäville poluille Ibukin kuolinsyyn suhteen ja kaikki muuttuu taas kerran aavistuksen monimutkaisemmaksi.


Lakonisesti laitettu.


Köysi, mihin sitä tarttoo?


Konnuuksia & koiruuksia.



Hamppukassi ei päädy konkreettiseksi vihjeeksi, mutta tunnistin sen saaren elokuvateatterista. Hajime miettii, miksi Ibukin henkilöllisyys piti aivan välttämättä kätkeä. Minäkin hitto vieköön tunnistin uhrin Ibukiksi.


Monomi jätti käyntikorttinsa.

Välttelen ruumiita ja vilkaisen sen sijaan lavan seinäverhoja, jotka ei aivan yllä koko lavan mitalle. Hajime muistaa, etteivät ne ole olleet ennen täällä. En edes kiinnittänyt rakennuksen verhoihin sen suurempaa huomiota viime käynneillä. Aiempien taifuunikuvien tarkastelun perusteella seinää peittivät silloinkin verhot, sillä ei oranssi tausta ihan tapetiltakaan näyttänyt. Tai mistä minä tiedän? Chiaki huomauttaa uusien verhojen olevan peräisin Rocketpunchista. Alkuperästä on jopa todistetarra. Mutta miten verhot liittyvät koko juttuun? Onko toisella puolella kenties takaikkuna, josta murhaaja livahti kätevästi karkuun? Vai ovatko verhotkin vain osa makaaberia show’ta?


Ainakaan ei ole peräisin Sotkasta.


Verhosi jälkensä.



Ibukin kapuamat tikkaat – melkein kutsuin näitä emännänjatkoksi, mutta en ole ihan varma, vastaako tämä hamekansaa halventava termi sellaisia taittumattomia tikkaita – ovat kaatuneet lavalle ja niiden vasemmalle laidalle on tarttunut pari pikkuruista veritahraa, jotka yhdistyvät paremmin Hiyokoon kuin Ibukiin, vaikka sotku herättääkin kysymyksiä tanssijan liikkeistä. Koska tikkaat kaatuivat melko lähelle pyyhittyä verilammikkoa, olettaisin Hiyokosta roiskuneen verta sinne asti. Tai mahdollisesti Hiyoko tapettiin ennen Ibukia, jos Hiyoko oli murhaajan kanssa lavastamassa Ibukin kuolemaa ja tuli tapetuksi siinä sivussa.


Melkein luulin jo ruosteeksi.



Lavan etualalla kököttää sammunut jättikynttilä, jonka Hajime muistaa valaisseen kelmeästi hirttovideota. Hän ei ymmärrä, miksi lavan valaisimet eivät kelvanneet. Taas uusi naula spektaakkeliarkkuun! Miksi nähdä näin paljon vaivaa ilmiselviin johtolankoihin?


Olisiko kynttilä peräisin Mahirun monumentista?!



Käytyäni läpi elottomat kohteet siirryn orgaanisiin elottomiin kohteisiin aloittaen Ibukista. Hajimella on vain yksi huomio. Ibukin sairaalatossujen pohjat ovat veressä. Ahaa, eli Ibuki siis käveli suorassa lähetyksessä Hiyokosta roiskuneen lammikon yli portaille!


Vaapukkamehua.

 

Fuyuhikolla on uusimman totuusluodin jälkeen heti asiaa, sillä hän haluaa varmistaa Hajimen nähneen Ibukin ruumiin ensimmäisenä. Monokuma-kansiossa kun ei poikkeuksellisesti täsmennetty kummankaan tytön kuolinhetkeä. Hajime luottaa havaintoihinsa, vaikka hän ihmetteleekin itsemurhaa ja Hiyokon myöhempää kuolemaa. Vaikka tarinassa yritetäänkin johdatella minua uskomaan Ibukin kuolleen ensin, luotan Hiyokon lähteneen sittenkin ensimmäisenä. Ihan vain hurmeisten jalkineiden vuoksi. Äskeisen virkkeen kirjoitushetkellä minulla jopa välähti, että ehkäpä oikea murhaaja ei oikeasti murhannutkaan suoraan ketään vaan pani hyväuskoisen Ibukin murhaamaan Hiyokon ja sitten itsensä!

Toisin sanoen sen oikean syyllisen ei olisi edes välttämättä tarvinnut piileskellä Titty Typhoonissa. Ibuki olisi voinut livahtaa sairaalasta ja järkätä kaiken oikean syyllisen käskystä. Tämä taas voisi tarkoittaa, että kenties Mikan olisi sittenkin mustunut. Hänhän on ollut koko ajan sairaalassa. Ellei siellä käynyt ylimääräistä väkeä. Tai ellei Fuyuhiko ole kaiken takana. Tuskinpa. Mutta toisaalta en käsitä, miksi Hiyoko olisi poistunut motellilta. Enkä sitäkään, miksi Hiyokon ruumista ei ollut tolpassa, kun Hajime kävi katsomassa, kuten vasta myöhemmin tajusin. Minä kun luulin olevani oikeilla jäljillä ja ihan pahuksen nerokas. Tykkään tällaisista spontaaneista oivalluksista, joita ei tapahdu liian usein ja jotka kuitenkin kaatuvat sulaan mahdottomuuteensa. Pakkohan tähän on jonkinlainen tolkku tulla!


Joku ei pitänyt rääkymismusiikista.


Tänään varmaan.


Ibukin poltergeist tappoi Hiyokon.

Keikkapaikan seinällä on ykkössaaren vanhan rakennuksen tapaan ilmastointilaite, jonka mittari on jämähtänyt 86 Fahrenheitiin. Ihmisten mittayksiköissä tuo tarkoittaa 30 Celsiusta. Eli ei mikään ihmekään, kun Hajime ja Kazuichi valittivat kuumuutta. Sisällähän lienee yhtä lämmintä kuin ulkona tropiikissa. Hajime kääntää lämmitystä pienemmälle ja lämpötila muovautuu argumenttiaseeksi. Asiaan palataan pikapuoliin.


Ja kaikki kuolivat.



Varastohuoneen lähistöllä on lisäksi lavavalaisimien säädintaulu. Gundham panee kiinnostukseni merkille ja ilkkuu sokeuttani, sillä katonrajan valaisintelineen tolpparinkulasta riippuu jotain poikkeuksellista. En edes ihan heti silkkaa sokeuttani huomannut tarkkaa sijaintia, kun Hajimekin bongasi mustan paperinpalan. Gundham usuttaa urhean ja sankarillisen Jum-P:n gravitaatiota uhmaavaan uskonloikkaan. Hyperhamsteri ravaa tolppaa ympäri lähes pakonopeutta ja irrottaa turbulenssillaan paperisen esineen, jonka Gundham nappaa ilmasta. Showmiehen uhotessa Sonian silmät tuikkivat ihailusta. Gundham analysoi paperin turhaksi ja taiattomaksi, mutta koska siitä tulee totuusluoti, siihen palataan ihan varmasti. …Vaikka en käsitä, miten paperi liittyy mihinkään ja miten se päätyi noin omituiseen paikkaan!


Lens flare.


”Spread your wings and fly. God be with you.”


Chuuu chuuu motherfucker.


Vallan vapisen.


Nyt näit tuhon devan itse teossa.


Nurkassa näkyy Megidolaon.



Jätin Hiyokon viimeiseksi, joten nyt on korkea aika tarkastella toista vainajaa hitusen tarkemmin. Hajime vahvistaa sidontametodin vanhaksi kunnon jeesusteipiksi. Hän muistelee kansion tietoja ja ainakaan Hiyokon kaulasta ei enää vuoda ruumiinnesteitä, kun ylin teippi todellakin painautuu kaulaa vasten. Tytön nätti kimono on vähän miten sattuu ja sen vyötärönauha on vaihtanut paikkaa eteen. Hajime arvelee yhä Hiyokon kuolleen niihin aikoihin, kun hän kävi kääntymässä motellilla. Alle kymmenen minuutin aikaikkuna ei edelleenkään täsmää ellei Hiyokoa tapettu ja sidottu erittäin nopeasti.


Murhaaja?

Hajime ei pidä Nagiton tungettelusta, mutta kiinnostuu kuitenkin hepun huomiosta. Siltikään hän ei hevillä ole kopeloimassa kuolleen kimonon sisään – varsinkaan Nagiton pyynnöstä – vaikka sieltä jotain epäilyttävää pullisteleekin. Nagito huikkaa Akanen avuksi, sillä vain naiset voivat käpälöidä naisia. Yksinkertainen Akane ei tarvitse sen suurempaa suostuttelua ja hän poimii Hiyokon syvyyksistä avaimen, jonka Nagito tulkitsee sopivan Hiyokon motellihuoneeseen. Avain tuskin on mustuneen temppu, sillä silloin se olisi ollut enemmän tyrkyllä.


Ei nyt mitään toista sukupuolta tähän!


Nekrofilia on rikollista toimintaa.


Onnea matkaan.


Tai survonut silmään.



Tieni vie vääjäämättä motellille jossain vaiheessa, mutta Nagiton loputtomat huomiot eivät ole ihan vielä ohi. Hänestä murhaaja yritti kätkeä Hiyokon haavan, sillä ilman siteenä toimivaa kaulajesaria lava lainehtisi verestä. Pitiköhän murhapaikka säilyttää esteettisesti koskemattomana, jotta Ibukin ja Hiyokon synkeä kukka-asetelma resonoisi menomestan fengshuin kanssa?


Parilla ylimääräisellä jesarilla Hiyoko olisi voitu piilottaa kokonaan.


En osaa uida. 

 

Hajime työntää käskystäni nokkansa varastoon, sillä ei täällä enää mitään muutakaan järkevää ole. Nagitokin on keulinut sinne eikä Hajime ole lainkaan varma hyypiön aikeista, mutta ainakin tuo ketku arvelee tikkaiden ja teipin olleen peräisin täältä. Tikasseikka on ainakin kiistaton, sillä muistan vempeleen varsin hyvin eikä täällä ole ylimääräisiä.


Totuus voi olla kärsimystä.

Nagito keskittyy uskottelemaan olevansa toivon puolella aivan kuten ennenkin ja pitää tämänkertaista tapausta erityisenä. Hän puhuu arvoituksin eikä Hajime edelleenkään aio kertoa tuollaiselle manipuloijalle näkemäänsä. Nagito antaa periksi suostuen vihollisrooliinsa ja pyytää Hajimea tulemaan myöhemmin saaren leffateatteriin. Olisi pitänyt arvata, että jokin tekosyy vie murhatutkimuksissa sinnekin!


Kukaan ei huomaisi eikä epäilisi (eipä tietenkään), joten Hajimella olisi nyt oiva tilaisuus riehua.


Force Awakens, pälli.

Nagiton häivyttyä tutkin varaston hotspotit. Löytyy täältä ainakin yksi ihan konkreettinen vihje, sillä vaikka matalampi tarrapino saattaakin olla mitenkään mihinkään liittymätöntä aistiharhaa, mustasta tapettirullasta on repäisty irti palanen. Ilmiselvästi sama palanen, jonka tuhon deva pelasti telineiltä. Tapetti näyttäisi olevan samaa, jolla lavan tolpat on ympäröity tarroineen päivineen, mutta en edelleenkään ymmärrä tapettiriekaleen yhteyttä suureen kokonaisuuteen.


Tarraudut vain yksityiskohtiin.


Näyttää pöytäliinalta.

Siirryttyäni takaisin pääsaliin Hajime kysyy, onko Mikanille selvinnyt mitään uutta. Lekuri pillittää kuolinhetkien määrittelyn olevan haastavaa, koska täällä on luonnottoman lämmintä. Ihan yhtä hankalaa se olisi pakkasessa. Hajime uskoo mustuneen venkslanneen ilmastointia, mutta pitää aikataulun sotkemista silti outona vetona. Hajimehan jo tietää Ibukin kuolleen ensimmäisenä. …Vai tietääkö?


Kyllähän äärimmäinen hoitsu osaisi.

Ainakin Mikan ja näköjään ihan kaikki muutkin tietävät jotain, mitä Hajime ei tiedä, sillä Mikan luonnehtii tapausta jäljittelymurhaksi, jonka perusteella kuolinjärjestys on selkeä. Chiaki kertoo jäljittelymurhien olevan fiktiossa liki ärsyttävän arkipäiväistä. Tällä kertaa tuplamurha perustuu… elokuvaan. Vai että siksi Nagito lähti elokuvateatteriin! Yhtäkkiä irralliset palaset lavan omituisista yksityiskohdista loksahtelevat kohdalleen. Monokuma ohjasi taas jonkun typerän karhuelokuvan, josta joku ilkimys inspiroitui.


Imitoitiin kuoliaaksi.


Spike Chunsoftilla on selittelemistä, jos jossain oikeassa koulussa käynnistyy murhaleikki.


Class of Nuke ’Em High?!

Sonian ja Gundhamin mietteiden mukaan kolmaskin uhri olisi elokuvan tapahtumien mukaan tulilinjalla, mutta Monokuma tulee toppuuttelemaan, sillä hän ei aio leikin äityä kertaheitolla liian dramaattiseksi. Siksi hän lisääkin varotoimena sääntökirjaan uuden pykälän. Olisihan se mälsää, jos joku neropatti listisi kaikki kerralla.

12. Mustunut voi tappaa enintään kaksi yksittäisen murhaleikin aikana.


Veikkaan villisti, että mustunut teloitetaan elokuvan kolmannella tavalla.


Toimii aina.


Laskisin maailmanlopun joukkomurhat huijaukseksi.

Chiaki haluaa käydä läpi uuden säännön mahdollisia porsaan… tai siis karhunreikiä. Entä jos tappajia on kaksi? Joku olisi voinut tappaa Ibukin ja joku toinen Hiyokon, mutta he voivat äänestää vain yhtä. Tästähän on ollut puhetta siinä ykkösosan murhaleikissäkin – taisipa jopa olla Hifumin ja Ishimarun kuoleman aikoihin – ja sama sääntö pätee, vaikka otso raivostuukin Chiakin hurjien teorioiden sekoittaessa pakkaa. Murhaajia on kerrallaan vapaalla jalalla vain yksi, joka tulkitaan takapiruksi. Toissijaisella apulaisella ei ole niinkään väliä, vaikka historia onkin osoittanut, että yleensä apulaisesta on hankkiuduttu siinä sivussa eroon. Viimeksihän Hifumi avusti Celesteä ja joutui tämän tappamaksi, joten aivan hyvin mustunut olisi voinut manipuloida Hiyokoa tappamaan Ibukin. Monokuma nurisee lipsauttaneensa liikaa (tuo äskeinen oli omaa spekulointiani) ja kömpii takaisin talviunille. Ainakin kolmas uhri on sula mahdottomuus ellei sitten paikalta häipynyt Kazuichi ole mustunut ja tapa vielä kolmatta, koska ei kuullut sääntölisäystä tai sattunut pläräämään e-käsikirjansa sääntölistaa.


Tai yksi jakomielitautinen asialla. Genocide Jack?!


Asiahan ratkeaisi, jos toiseksi eniten ääniä saanut teloitetaan myös.


Säästetään kolmanteen osaan.


Monokuma menee sittenkin takomaan hotelli Mirain pelikonetta oppiakseen.


Eeppisesti tokaistu.

Koska Hajime on yhä kohtuullisen pihalla kaikkien kokemasta elokuvasta, Sonia kertoo Monokuman jakaneen leffalippuja. Tästähän oli luvun alussa puhetta Hajimen käydessä teatterissa ja kieltäydyttyä visusti näytöksestä. Silloin äärimmäisen pettynyt Nagito laahusti ulos salista eivätkä hänen kriittiset kommenttinsa varsinaisesti innostaneet Hajimea. Silti kaikki muutkin kävivät näppärästi kulissien takana elokuvissa näkemässä murhatrillerin ja inspiroitumassa. No ainakin joku. Aikaahan tähän oli ruhtinaallisesti Hajimen tavoitellessa tolvanana ihmissuhteita. Vaikka joku sattuisikin seisoskelemaan tiettynä ajankohtana tietyssä paikassa, ei se suinkaan tarkoita sitä, että Hajime tietäisi, missä itse kukin vipeltää 24/7.


Ai sen vuoksi taivas synkkeni lentolehtisistä.


Kaikki ideat on jo käytetty.

Chiaki ehdottaa Hajimelle valaisevaa kokemusta ja lähtee omille teilleen sairaalaan, jonka menosta hän on ollut pihalla motellille leiriytyneenä. Sieltä löytynee lisätietoja Ibukista ja motellilta vastaavasti Hiyokosta, joten Hajimea tempoillaan Titty Typhoonista toistaiseksi kolmeen suuntaan. Murhapaikka on vasta alkua, sillä en edelleenkään käsitä, kuka on kaiken takana!