Jaa
mikä V3, onko se jotain syötävää?
Kaikki aikanaan! Toivon ja epätoivon aikakausi päättyy animeformaatissa Studio
Lerchen tekemään ja Seiji Kishin sekä Daisei Fukuokan ohjaamaan Danganronpa 3: The End of Hope’s Peak High
School -teokseen (miksi High School eikä Academy, miksi?!), joka
eetteröityi suuressa maailmassa heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun vuonna
2016. Tarinan loppu on siis samoissa käsissä kuin Trigger Happy Havocin animeversiossa, mutta tällä kertaa tarinalle
toivottavasti annetaan hetki hengähtää, sillä mittaa on tuplasti verrattuna
tuohon ultrakompaktiin huonompaan versioon.
Danganronpa 3:a ei ole virallisesti
saatavilla Euroopassa ainakaan toistaiseksi, sillä lisensointi on ainainen
narttu ja länsimaisesta levityksestä on vastuussa amerikkalainen Funimation,
jonka monopolista olen joskus kuullut vähän kyseenalaista juttua, mutta itse en
osaa ottaa kantaa näihin seikkoihin. Aluekoodit ovat kuitenkin ihmiskunnan
syöpä, joten minulla ei komeile kolmosronpaa hyllyssä, vaikka kovasti
haluaisinkin. Kenties joskus.
Siksi
minun on tukeuduttava Internetiin ja googletettava nöyrästi Danganronpa 3 watch
online, jotta eksyn sattumalta sopivalle streamaussivustolle (parhaillaan joku
OtakuStream), jossa jaksot ovat klikkauksen tai parin päässä ja vieläpä ihan
kivalla laadulla varustettuna. Torrentien latailua sun muuta warepelleilyä en
tue, sillä eiköhän streamausoptiokin ole lakiteknisesti ihan riittävän
harmaalla alueella. Mikäli näkisin enemmänkin vaivaa, taatusti jostain löytyisi
sama sarja enkkudubilla länkkärien erittäin tarkasti vartioimana, mutta koska
kaiken loppu kutkuttaa liikaa, japsiraitaa sen olla pitää puristienkin iloksi.
Vaikka täytyisikin pestä korvat mäntysuovalla jokaisen upupun jälkeen. Onneksi
näissä on tekstitykset.
Toisin
kuin Danganronpa: The Animationissa,
kolmosronpan tarina ei ole minulle premissiä lukuun ottamatta ennestään tuttu,
joten blogin formaatti tulee kolmosen osalta muistuttamaan enemmän melko vanhaa
Babylon 5 -blogiani. Siispä parafraasaan
tapahtumat eläen menossa mukana, napsin kuvakaappauksia (varmasti on Win + Print
Screeniäkin parempia vaihtoehtoja, mutta…) ja heitän loppuun yleiset mietteet
ja mahdolliset spekuloinnit tulevista tapahtumista. Päivitykset tulevat olemaan
kattavampia kuin The Animationissa.
Jotta
mikään ei olisi liian yksinkertaista, Danganronpa
3: The End of Hope’s Peak High School on jaettu kahteen juonikaareen: Future Arc ja Despair Arc. Tunnetaan myös Sideina. Kolmas kaari eli Hope Arc sisältää sarjan sekä koko
Hope’s Peak -saagan grande finalen. Jos oikein käsitin, juonikaarten jaksot
esitettiin iloisesti vuorotellen ilmeisesti narratiivisista syistä, vaikka eri
ajassa liikutaankin. Eli
toisin sanoen Future Arc #1, Despair Arc #1, Future Arc #2, Despair Arc #2,
jne. Joten näin teen minäkin. Näin pitää
tehdä tai pilaa koko sarjan.
Koska
olen jo maininnut, mitä kautta jaksot katson, eräille varmasti herää nokkela
ajatus, että kerrankin voin seurata Danganronpaa
blogin ohella, ja niin heräsi minullekin. Siksipä jätän kunkin päivityksen
loppuun linkin kyseiseen jaksoon, mutta toivoisin suuresti erityisesti sarjaa
jo katsomattomilta, että jakso katsotaan vasta
päivityksen lukemisen jälkeen, jotta suuret spoilerit ja dramaattiset
juonenkäänteet paljastuvat tekstistä tai kuvista. Ehkäpä tulevia tapahtumia
voisi spekuloida kommenteissa, jos niikseen tulee ja jos ketään edes
kiinnostaa? Spoilaajien perään lähetän Monokuman.
Vähän
aikaa harkitsin, pitäisikö tähän alkuun koostaa jonkinlaista kattavahkoa tähän
mennessä tapahtunut -vaihetta, jotta Another
Episoden muistot voisi karistaa omaksi kokonaisuudekseen suuremmassa
juonessa, mutta toisaalta minullakin on niin pitkä aika, kun olen viimeksi
koskenut Trigger Happy Havociin ja Goodbye Despairiin, että on parasta
sukeltaa altaan syvään päähän. Tai no… vedetäänpä nyt tiivistelmä lonkalta
mihinkään Wikeihin tukeutumatta! Toivottavasti kaikki faktat menevät
suunnilleen oikein.
Trigger Happy Havoc:
Hope’s
Peak Academy tutkii lahjakkuutta ja värvää lahjakkuuksia (äärimmäisyyksiä)
opiskelemaan. Junko Enoshima lopetti äärimmäisellä epätoivollaan maailman
(Tragedia, ihmishistorian suurin, hirvein ja traagisin tapahtuma) siskonsa
(Mukuro) ja vuosikurssi #77:n avulla ja käynnisti Hope’s Peak Academyn
vuosikurssin #78 keskuudessa murhaleikin, joka televisioitiin
maailmanlaajuisesti. Tapa jäämättä kiinni, ja pääset karkuun. Hänet
päihitettiin, ja murhaleikin kuusi selviytyjää (Makoto, Kyoko, Toko, Togami,
Aoi, Hiro) lähtivät maailmaa jälleenrakentavan Future Foundationin riveihin.
Loput (Mukuro, Sayaka, Leon, Chihiro, Mondo, Ishimaru, Hifumi, Celeste, Sakura,
Junko) kuolivat.
Ultra Despair Girls:
Towa
Group -yhtiö avusti maailman jälleenrakennusta tukien salassa epätoivoa
rakentamalla Monokumia. Viisi katkeraa
aikuisia vihaavaa Hope’s Peakin ala-asteen lasta eli Toivon Soturit (Monaca,
Masaru, Jataro, Kotoko, Nagisa) käynnistivät Monokuma-mellakan Towa Cityssä,
johon oli vangittu vuosikurssin #78 rakkaimpia murhaleikin käyttämättömänä murhamotiivina.
Eräs vanki (Komaru, Makoton sisko) pääsi karkuun Future Foundationin
enimmäkseen epäonnistuneessa vastaiskussa ja selvitti uuden ystävänsä (Toko)
avulla tilanteen, jotta aikuiset tai lapset eivät kuolisi. He jäävät
kaupunkiin. Monaca jatkaa Junko Enoshiman seuraajana Monokumien rakentelua.
Hänet pakoon kantanut Palvelija (Nagito) jatkaa matkaansa toiseen
todellisuuteen. Kurokuma ja Shirokuma paljastuvat Alter Ego Junko -tekoälyviruksen
kantajiksi, jotka eräs tunkeilija (Izuru, entinen ihmiskokeilla aivoraiskattu
Hajime Hope’s Peakin varalaitokselta) kantaa eräälle saarelle.
Goodbye Despair:
Tällä
saarella (Jabberwock Island) sijaitsee virtuaalitodellisuusprojekti Neo World
Program/Hope Restoration Program, joka luotiin parantamaan ihmisiä epätoivosta.
Future Foundation sai napattua vuosikurssi #77:n, kunnes Makoton porukka sai
tietää, keitä he olivat, ja veivät heidät luvatta virtuaalitodelliselle
Jabberwock Islandille parannettaviksi. Heidän joukossaan on omaa peliään
pelaavan Nagiton lisäksi Izuru, joka saastutti digimaailman Alter Ego Junkolla
(ja palautui simulaatiossa Hajimeksi), joka puolestaan käynnistää toisen
murhaleikin päästäkseen lopulta saastuttamaan itsellään oikean maailman.
Murhaleikissä kuolleiden (äärimmäinen huijari eli ”Togami”, Teruteru, Mahiru,
Peko, Ibuki, Hiyoko, Mikan, Nekomaru, Gundham, Nagito, Chiaki), kohtalo jää
epäselväksi, mutta jonkinlainen tilapäinen aivokuolema lienee todennäköistä. Ensimmäisen murhaleikin kolme selviytyjää
hakkeroituivat saarileikin loppumetreillä virtuaalitodellisuuteen ja sotkivat
AI-Junkon suunnitelman pelastaakseen vuosikurssi #77:n. He ja viisi henkilöä
vuosikurssilta #77 (Hajime, Kazuichi, Fuyuhiko, Sonia, Akane) palaavat
todellisuuteen, jossa tulevaisuus odottaa.
Se
tulevaisuus alkaa nyt.
***
Future Arc #1
Kahlittu
Makoto Naegi joutuu vastaamaan teoistaan petturina tuntemattoman äijän
tylyttäessä ja Kyoko Kirigirin sekä Aoi Asahinan seuratessa ikävää tilannetta
sivummalta. Oliko se nyt fiksua sooloilla epätoivon rippeiden kanssa Goodbye Despairissa? Ja ennen kaikkea…
mitä täällä tapahtuu?
Tämäpä alkoi hyvin.
Painostava
tunnelma jatkuu Kyokon narratoidessa maailmanloppua ja sen erinäisiä
ryhmittymiä. Parrasvaloihin pääsevät Goodbye
Despairin todelliset antisankarit hirmutekoineen. Kazuichi rakentaa Big
Bang Monokuman kokoista turbokarhua, joka matkii kaijuhirviötä liekehtivässä
kaupungissa. Sonia komentaa useamman Novoselicin kokoista armeijaa,
Gundham on ottanut luonnon koomisesti haltuunsa ja Mikan on työntämässä kovin
kookasta neulaa jonkun poloisen silmään. Nagito näyttäisi polvistuvan
näennäisenä uskollisuudeneleenä Toivon Sotureille, josta päästään Another Episoden tapahtumiin.
"This is troubling."
Mikan toi muutaman I'm sorryn ja pikkutuhman kaatuilun, mikä sinänsä tarkoittaa epätoivoa.
Myös
Future Foundation esitellään pintapuolisesti, sillä täytyyhän muodotonta
epätoivoa vastaan taistella jotenkin. Huomaan läjän tuntemattomia hahmoja,
jotka arvatenkin pääsevät tulevissa jaksoissa hengestään. Ketään ei esitellä
vielä, mutta Kyoko kertoo porukan koostuvan värvätyistä, mutta enimmäkseen
Hope’s Peakista valmistuneista. Onhan niitä muitakin vuosikursseja olemassa
koulun pitkässä historiassa, ja jos maailman korjaava porukka kootaan, sen on
parasta koostua huippunimistä.
Pitivät alkusoinnusta.
On
dramaattista animeposeerausta kerrakseen, kun osapuolet ottavat yhteen erään
pitkätukan seuraillessa sivummalta. Vaikka nämä yhteenotot lienevätkin
historiaa ja näkemätöntä takaumaa Junkon kuoltua ja epätoivon rippeiden
jouduttua toiseen maailmaan, konflikti ei ole vielä ohi. Vaikka pätkä tyylikäs
olikin, toivon sen esiintyvän vain aloitusjaksossa, jottei arvokasta ruutuaikaa
kulu tämän enempää.
Izuru on niin kova sälli, ettei hän oikeasti tee koskaan mitään, mutta tuhon seuraaminen jostain korkealta on komeaa.
Kun
uudet ja vanhat naamat on puoliksi tapettu räväkässä intropätkässä, jossa
vihjataan jäljellä oleviin kuuteentoista selviytyjään (koska kuusitoista on
maaginen luku), siirrytään jakson nimilätkän jälkeen merellä (tai järvellä?)
kohoavaan fallostorniin useammankin helikopterin voimalla. Tornin kokoushuoneen
pilleripöydällä pidetään pitkästä aikaa, no, kokousta. Kaikki henkilöt pöydän
äärellä ovat uusia, ja heidän nimensä, naamansa ja erikoisalansa esitellään niin
hengästyttävää tahtia, että hattuni nousee, jos joku katsoja ehtii nämä kaikki
yksityiskohdat sisäistää, kun samalla vielä käydään nopeahkoa keskustelua. Onneksi
apunani on kuvankaappaus, jonka tekstityksissä nämä yksityiskohdat näkyvät,
mutta ne on myös hyvä kirjoittaa suomeksi auki. Sitä paitsi uusien hahmojen
esittely on aina hauskaa!
Towa Tower silti korskeampi.
Pöydän
päässä istuu arvokkaalta näyttävä silmälasipäinen papparainen. Hän on…
Kazuo Tengan, Future Foundationin
puheenjohtaja, Future Foundationin 1. haaran johtaja ja Hope’s Peak Academyn
entinen johtaja! Näillä nimikkeillä voisi olettaa hänen myös perustaneen Future
Foundationin. Herra Tengania (taidan tehdä samanlaisen kunnioittavan pesäeron
kuin Togaminkin kohdalla, eli käytän hänestä sukunimeä) puhuttelee hurjaan
härkäkypärään sonnustautunut kaappijässikkä. Hän on…
Great Gozu, Future Foundationin 12.
haaran johtaja ja entinen äärimmäinen painija! Oletan entisen viittaavan
oppilasluokitteluun Hope’s Peakissa, sillä eiköhän hän ole edelleen äärimmäinen
painija. Hänen vierellään istuu fedorahäiskä, joka on…
Koichi Kizakura, Future Foundationin 3.
haaran johtaja ja entinen Hope’s Peak Academyn kykyjenmetsästäjä! Pitäähän
jonkun etsiä ne äärimmäisyydet huippukouluun. Kun Tengan on kertonut heidän
kaikkien kokoontuneen saaritorniin keskustelemaan Makoton petoksesta,
siirrytään pöydän toiselle puolelle kunnon kolmen hengen infodumppiin.
Vasemmalla paksuun kaulahuiviin on kietoutunut…
Miaya Gekkogahara, Future Foundationin
7. haaran johtaja ja entinen äärimmäinen terapeutti! Keskellä istuu
jonkinlaista metallista suuhärpäkettä (pöpöjä vastaan?) käyttävä…
Seiko Kimura, Future Foundationin 4.
haaran johtaja ja entinen äärimmäinen apteekkari! Naiset ovat hiljaa, kun
äänessä oikealla salatusta tiedosta nurisee…
Juzo Sakakura, Future Foundationin 6.
haaran johtaja ja entinen äärimmäinen nyrkkeilijä! Nyt ymmärrän, miksi hän
poseerasi alkupuolella nyrkit ojossa.
Seuraavassa
parivaljakossa ajattelin suun animoinnin ja äänen menneen pieleen, mutta
olinkin väärässä, sillä täydellisen hämmennyksen jälkeen tajusin, että
tyttömäinen piipitys ei kuulunutkaan kuvan waifulle vaan isokokoiselle
stereotyyppitummaihoiselle äijälle nappisilmineen ja koomis-rasistisine konnotaatioineen.
Ensin kuitenkin ydintalveen paksulla karvakauluksella sonnustautunut nainen
pois alta, koska hänet esitellään ensin. Hän on…
Ruruka Ando, Future Foundationin 8.
haaran johtaja ja entinen äärimmäinen kondiittori! Se viereinen mitä helvettiä
-otus puolestaan on…
Daisaku Bandai, Future Foundationin 11.
haaran johtaja ja entinen äärimmäinen maanviljelijä! En tajua, miksi hänellä on
tytön ääni. Toisaalta olen jo nähnyt sonniukon, waifuja ja hämäriä hiustyylejä,
joten ehkä tämä kaikki on normaalia, mitä Daisaku ei ole. Vielä kun nimi olisi
Tyrone Biggums ja varastelisi polkupyöriä mussuttaen vesimelonia ja
KFC-kimpaleita. Ruruka huomauttaa kokouksen olevan riski, koska jos tänne
hyökättäisiin, kävisi huonosti. Tuollaiset toteamukset tuovat vain kutsumattomia vieraita. Sen
jälkeen likka livauttaa keksin sylissään (seurustelevatko he?!) osittain
torkkuvalle jonnelle, joka on…
Sonosuke Izayoi, Future Foundationin 9.
haaran johtaja ja entinen äärimmäinen seppä! Ikkunaa tai liitutaulua pyyhkii
itsekseen hymisten…
Chisa Yukizome, Future Foundationin 5.
haaran johtaja ja entinen äärimmäinen taloudenhoitaja! Johtajapappa kertoo
Daisakun omituisia horistessa jonkun Munakatan rakentaneen tämän vankan
tukikohdan saarelle, jota ei pitäisi olla olemassa, mutta ovatko he turvassa? Keskustelu
kääntyy epätoivon rippeisiin ja tämän kuun kymmeniin terroristihyökkäyksiin.
Juzo tivaa Tengania voimakkaampiin toimenpiteisiin, sillä tappaminenhan
tunnetusti ratkaisee kaikki ongelmat, eikös?
Olettekos kuulkaa kuulleet Googlemapsista?
Eipäs nyt ryhdytä Tiananmenin aukioksi.
Muutkin
heittävät kommentteja väliin, mutta en ole vielä varma, mikä ääni kuuluu
kellekin, koska jotkut puhuvat ensi kertaa (eräs nainen matalalla äänellä,
olisikohan Seiko?) ja animaatiossa keskitytään muiden reaktioihin. Tämä on
muutenkin vähän ongelmallista, kun enkkuäänille altistuminen tarkoittaa sitä,
etten erota niin hyvin japsiääniä toisistaan varsinkin tällaisissa tilanteissa,
joissa äänet eivät yhdisty kasvoihin. Enköhän viimeistään viimeisessä jaksossa
ole kartalla, miltä kukakin kuulostaa. Se on varmaa, että Daisakun vammainen kimitys
tulee uniini. Daisakun tyhmät, toisinaan Toivon Soturien tolkuttomuuksia
hipovat jutut kiinnittävät muiden huomion ja ilmeisesti Ruruka huomauttaa aivan
oikein, ettei äijän ääni täsmää yhtään. Olisin pahastunutkin, jos koko maailma
olisi pitänyt Daisakua normaalina.
Kiivaaksi
ja asiattomaksi yltyvän keskustelun aikana eräs mies matkaa hissillä tähän
kerrokseen ja astuu sisään irvailemaan tänne kokoontuneista viimeisistä
toivoista. Togamin kuivaa asiallisuutta lähestyvä kuka lieneekään astelee
muitta mutkitta pöydän päälle latelemaan faktoja uhreista ja turhasta
riitelystä. Kuka hän on oikein olevinaan? Kehtasi vielä kiusata Makotoa alussa!
Tämä ei edes ole omituisinta Daisakua.
Hänhän on…
Kyosuke Munakata, Future Foundationin
varapuheenjohtaja, Future Foundationin 2. haaran johtaja ja entinen äärimmäinen
oppilaskunnan johtaja! Jos jotain tiedän animesta niin sen, että oppilaskunnan
johtajat ovat kovia tyyppejä ja jos Kyosuke on äärimmäinen sellainen, hän on
tosi kova tyyppi. Minusta tuntuu, että Tengan voi olla nimellisesti Future
Foundationin kunnioitettu pääjehu, mutta Kyosuke on asioista enimmäkseen
vastuussa ja saa asiat pyörimään. Kaikki muutkin vaikuttavat olevan kovia
tyyppejä, jos ovat päässeet tällaisessa organisaatiossa johtoasemaan, vaikka
osa heistä melko läppähahmoilta vaikuttaakin. Onhan tässä jo yksitoista
kasassa, mutta entäs ne muut? Pitäähän kuudentoista täyttyä jotenkin.
Chisakin
tulee istumaan, kun kaikki pääjehut ovat läsnä ja kuljetushelikopteri laskeutuu
katon laskeutumisalustalle. Kyosuke pyytää kaikkia katsomaan näytölle, johon
ilmestyy viisitoista Goodbye Despairin
kasvoa. Keitä lie. Kukaan ei ymmärrä, miksi Makoto pelasti heidät, enkä minä
ymmärrä, miksi vain häntä syytetään, sillä olihan operaatiossa mukana Kyoko ja
Togami. Viimeksi mainittua ei näy missään, kun kopterista astuvat ulos Makoto,
Kyoko, Aoi ja Hiro ilmeisesti tilinteon hetkellä, kaikki Future Foundationin
asiallisissa puvuissa. Toko voisi aivan hyvin olla yhä Towa Cityssä, en tiedä
vielä. Joku harmittelee, miksei FF:n pettureita tapettu heti, kun he löysivät
epätoivon rippeet.
Arvaa kuka: Despair Edition.
Tengan
muistuttaa Makoton olevan äärimmäinen toivo sekä Junko Enoshiman päihittäjä,
joten syytettyä olisi aivan hyvä kuulla ensin. Toivon status herättää muissa
epäilystä; Ruruka huomauttaa, että periaatteessa Makoto olisi voinut olla
epätoivon leirissä koko ajan ja murhaleikin viimeisten vaiheiden pelkkää
petkuhuiputusta. Matalan naisäänen omistaja vahvistuu Seikoksi, jonka muut
tuntomerkit ovat punkahtava suumaski ja taivaalle kaareutuvat hiuslatvat. Hän jää
kaipaamaan totuusseerumia.
Seikon kuolonmöllötys toistaiseksi kiehtovinta sellaisella määrittelemättömällä I'll kill you and fuck you -asteikolla.
Hope’s
Peakin kolmikko eli Makoto, Kyoko ja Aoi astuvat sisään kokoushuoneeseen. Mihin
Hiro jäi? Tajuttiinko tarinassakin, ettei hänestä ole hyötyä vakavissa
asioissa? Kuten Another Episodessa
kerrottiin, Makoto on Future Foundation 14. haaran jäsen, Kyoko puolestaan sen
johtaja (tämäpä oli nopeaa) ja Aoi 13. haaraa. Jännästi Makoto on yhä
äärimmäinen toivo (eikä onnekkaasta opiskelijasta ole mitään puhetta, koska
Nagito vähän pilasi sen tittelin), kun taas tyttöjen äärimmäisyydet ovat
entisiä ainakin nimellisesti.
Tuossahan tuo ylhäällä lukee, ei tarvitse toistaa.
Hetken
painostavan hiljaisuuden jälkeen Kyosuke pyytää nyrkkeilijä-Juzoa paiskaamaan käsiraudat
Makotolle, sillä entinen sankari on pidätetty. Tästä palataan näppärästi
kierrättämään vaihe, josta koko sarja alkoi. Sen jälkeen Juzo on pidätyksestä
pahoillaan ja tirvaisee kuninkaan nyrkillä Makotoa vatsaan. Lyöntikohdan
mustelma varmaan kasvaa mukavasti Mondon lyönnin vierelle. Päähän kasvanee myös
kuhmu. Kyoko huomauttaa viileästi puolustuskyvyttömyydestä ja Aoi on suorastaan
tulistunut. Jälkimmäisen silmien vierestä seinään viilettää Sonosuken veitsi
(olisikohan kunai-sellainen?), joten ei muihinkaan pettureihin suhtauduta
suopeasti.
Kyllähän tuollainen hiuskoristeeksi sopisi.
Mahtisonni-Gozu pyytää Juzoa rauhoittumaan ja pullistelee kuin Arc System
Worksin mätkintäpelissä ryhtyvänsä vastatoimenpiteisiin, mikäli kiusaaminen
jatkuu. Kyoko pyytää runnotulle Makotolle lisäaikaa. Sen Kyosuke suo, ja kokous
keskeytetään. Ehkä se on seuraavalla kerralla oikeudenkäynti ilman minipelejä.
Jos Great Gozu olisi uskallettu päästää irti, mitään epätoivoa ei koskaan olisi ollutkaan.
Valtaosa
isoista kihoista hajaantuu muualle. Huoneeseen jäävät vain Kyosuke, jonka
elämässä ei varmaan ole muuta tärkeää kuin miettiä suuria ajatuksia ja katsella
samalla merelle, sekä Chisa, joka ottaa äärimmäisyytensä tosissaan siirryttyään
jynssäämään kokouspöytää ja hyräillen yhä hieman hassahtaneesti, vaikkei
reikäpäältä vaikutakaan. Chisalla tuntuu olevan pientä flirtintynkää
Kyosukelle, joka pyytää häntä käymään Makoton luona. Äärimmäinen hoitsu kun on
vihollisten puolella.
En tiennytkään suhteenne olevan näin vakavalla pohjalla.
Tyttöjen
huussissa on hulinaa, kun Kyoko ja Aoi keskustelevat privaatisti Makoton
tilanteesta aggressiivisen meikkauksen sijasta. Heitä ei haluta syytetyn
toverinsa lähelle. Kyoko pyytää Aoia rauhoittumaan, sillä teknisesti selkkaus
on 14. haaran ongelma, joten uimari lienee vähemmän lirissä kuin Makoto tai
Kyoko, jonka vastuulla Makoto on. Aoi pirtsakoi heidän olevan samassa veneessä.
Niinhän he olivat Hope’s Peakissa, mutta entäpä ulkomaailmassa?
Otin kuvan tasan siksi, kun Kyoko on pyöräyttämässä sormillaan hiuksiaan, enkä ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista tai siis.
Chisa
on siirtynyt tunkemaan tuppoa Makoton naamaan (tämä ei ole tuhma vertauskuva).
Makoton toimenkuva-arvaus menee pieleen, sillä Chisa on ammatiltaan opettaja. …Eikä
ihan mikä tahansa opettaja! Hän opetti #77 vuosikurssia. Goodbye Despairin kastia. Tulevia epätoivon rippeitä. Makes ya
think. Chisan kysyttyä syytä epätoivon rippeiden suojeluun Makoto ei tiedä
vastausta, mutta hänellä on sellainen kutina, että hekin arvostivat aikoinaan
toivoa. No Nagito vähintäänkin. Opettajahoitaja ainakin tuntuu olevan Makoton
puolella, vaikka huomauttaakin aikojen olevan armottomia, joten kaikki eivät
liene samaa mieltä. Chisa tuntuu uskovan aivan erityisesti Kyosukeen, jota
pitää organisaation toivona. Varapuheenjohtajasta ja Makotosta voisi tulla yhdessä
jotain suurta.
Makoto ei ymmärrä, miksi ne raudat piti laittaa niin kireälle.
Kun
Kyoko palaa käytävälle tukittuaan tornitalon viemärit, hän törmää johonkin
häiskään, jolla näyttäisi olevan yhtä huono unirytmi kuin minulla ja kädet
samassa epävarmassa asennossa kuin Tokolla. Kyoko tunnistaa hänet, minä
välttämättä en. Hän on…
Ryota Mitarai, Future Foundationin 10.
haaran johtaja ja entinen äärimmäinen animaattori! Jolla olisi asiaa
Tenganille, mutta se asia taitaa jäädä myöhemmäksi, sillä koko rakennus alkaa
vapista kuten rakennukset yleensä Japanissa tektonisista syistä. Aoin tasapaino
lavuaareilla pettää, eikä tukikaan ovenkahvasta auta. Lattialle pyllähdettyään
hän jää toljottamaan avautuneen kopin vähemmän miellyttävää näkymää. Leikki on
jo alkanut, sillä…
.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................
JOTKUT, KENTIES VARTIJAT, OVAT KUOLLEET.
Väliaika!
Väliaika
loppuu!
Yasuhiro
Hagakurella ei ole välttämättä yhtä suurta roolia Hope’s Peak -saagan loppuhuipennuksessa
kuin ihan ikiomassa bonustarinassaan, mutta niin vain hän on jotenkin jättänyt
Kanon Nakajiman sikseen ja päätynyt tärkeiden henkilöiden tärkeän rakennuksen
logistisesti tärkeälle helikopterikentälle nurisemaan, miksei häntä koskaan
päästetä mihinkään. Hiro näyttää hauskalta nuorelta setämieheltä ja onpa hänelle
kasvaneet pikkuruiset kakkulatkin tuomaan ikiaikaista arvokkuutta. Nyt hän
tekee sen, mihin hänet on luotu, eli ennustaa Makoton tulevaisuuden töykeän
kalliilla pallollaan, joka lienee hankittu/varastettu jostain homssuisesta kojusta,
koska muuten hän lyhentäisi öky-ympyrällä velkansa Fuyuhikon siskolle, jota ei
ole muutenkaan enää olemassa, joten se siitä sitten.
Ei helvetti, tajusin juuri, että Lemuria-kuvatekstihassuttelu palaa jälleen! Miksi en muistanut koko väkisin väännettyä läppää Ultra Despair Hagakuressa?
Kristallipallosta
hän näkee toisen tulevaisuuden. Siinä taisteluhelikopteri ampuu Future
Foundationin rakennusta ohjuksella. …Ehkei se siis ollutkaan mikään
maanjäristys. En tiedä, mikä on kokonaisuuden kannalta kurjempaa: Hiron
sormista maahan murskautuva humpuukipallo vai valtava rakennuksen
sisäänkäynniltä kohoava savupilvi.
Ei sieltä kuitenkaan olisi päässyt Lemuriaan.
Kaikki
muut ovat jo kokoontuneet sopivasti takaisin kokoussaliin, jossa punainen
hätävalaistus hehkuu kaikkialle. Daisakusta on kerrankin jotain hyötyä, kun hän
täppäröi tilanneraportin päämonitorille. Etu- ja takasisäänkäynti on tukossa,
palosulkimet ovat paiskautuneet kiinni eivätkä hissit toimi. Ruruka nurisee,
ettei kenenkään pitänyt tietää tästä paikasta, kun taas Seiko epäilee
livertelyä vastapuolelle. Kyosuken käskystä Juzo ottaa Makoton haltuunsa ja
ohjeistaa Chisaa ottamaan yhteyttä päämajaan. Tämä rakennus siis ei ole
päämaja, hyvä tietää! Viimeinen käsky koskee kaikkia: huoneesta ei poistuta.
Entä jos luonto kutsuu?
Bandai löysi juuri Tinderistä mieheltä kuulostavan naisen nimeltä Namco, jotta he voivat yhdistyä Namco-Bandaiksi.
Kukaan
ei silti käskenyt olla tulematta sisään, joten Aoi tulee. Hänen funktionsa
tässä tarinan vaiheessa on kertoa hädissään vessaan tapetuista vartijoista.
Chisa ei saa yhteyttä ulkomaailmaan. Aoin perässä sisään tulevat Kyoko ja
Ryota, joten kaikki ovat paikalla. Kaikki… kuusitoista, jos ulos jäänyt Hiro
lasketaan. Hmm. Makoto päivittää Kyokon ajan tasalle, kun taas Great Gozun
suuri ääni painostaa kaikkia rauhoittumaan, sillä Future Foundationin johtajat
selviytyvät mistä tahansa.
Oli se vähän jännemmän väristä kakkaa sitten.
Paitsi
mustavalkoisista iloisesti virnistävistä unikaasukranaateista, joihin ei tepsi
edes Seikon pöpönaamari. Kyosuke yrittää syöksyä auttamaan Chisaa. On se kivaa,
kun muista välitetään.
Pallokuma sylkee kohta pilaantuneita nuudeleita ja sardiineja.
Makoto
havahtuu maailmaan, joka on neljän seinän sisällä, eikä enää punainen. Huomaan
raskaita pultteja uloskäynnin luona, Makoto puolestaan ranteeseen sujautetun
rannekkeen. Another Episode ja Zero Escape never forget. Muidenkin
heräillessä rannekkeessa aktivoituu alaspäin laskeva ajastin. Tunteja on kaksi,
jaksoilla kestoa yhteensä enemmän.
Kiva tietää kahdelta aamuyöstä.
Puhuhuhu.
Kuulen upupupun, en haluaisi. Miksi se kuulostaa aina niin väärältä ja
hirveältä, miksi? Tuo kolkko tai pelkästään tyhmä nauru näyttäisi irvistyksistä
päätellen olevan tuttu muillekin. Miksi se ei olisi? Monokumahan on brändinä
kaikkialla. Japanilainen mummokäninä alkaa. Tekisi mieli työntää ruuveja
korviini, mutta ehkä totun tähän. Sitä paitsi ei ole hyvä hetki päivitellä
Monokuman ääntä, josta pidän ajasta ikuisuuteen enemmän englanniksi, vaan
siihen, miksi se kuuluu juuri nyt.
Miksi
se ei kuuluisi? Monokumakin sen tietää, sillä ketku mölli palaa aina, kun
jotakuta vähän epätoivotuttaa. Monitori rävähtää päälle, ja kaikkien rakastama
mutta ronpaversumissa kaikkien vihaama nallukka pullahtaa puolueaitioon uhoamaan.
Makoto vain toljottaa. Miten Junko Enoshima voi palata joka kerta? Vai kuka
näitä naruja vetelee tällä kertaa? Tapahtuisiko se teknologinen singulariteetti
kolmannella kerralla?
Kuulemma Doraemon.
Monokuma
ihailee Future Foundationia piikkinä synteettisessä lihassaan ja epätoivon
rippeiden riesana niin paljon, että hän haluaa tänne kokoontuneiden tappavan
toisensa leikissä, joka on tapahtuva kolmesti. Onhan olemassa Rule of Three,
eikö totta? Vastalauseista äänekkäimmän esittää äärimmäinen toivo nyrkki
vapisten. Huomasin samalla, että hänen käsirautansa ovat kadonneet. Ilmeisesti
kaikki aloittavat yhtä tasaväkisesti?
Tai nyrkki puhuu.
Tai
no… melkein kaikki. Kyosuke vaatii tietää, mihin eräs heistä on kadonnut.
Hiljaisuuden rikkoo märkä lätsähtely kokouspöydälle. Olisi taas siivottavaa,
voi harmi. Ehkä se eräs hyväntahtoinen neiti voisi hoitaa sotkun pois
vaivoista.
.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................
CHISA YUKIZOME, FUTURE FOUNDATIONIN 5.
HAARAN JOHTAJA JA ENTINEN ÄÄRIMMÄINEN TALOUDENHOITAJA, ON KUOLLUT.
Kyosuke
irvistää tietämättä, oliko väärässä. …Mistä? Monokuma nauraa ja osoittaa
sanansa Makotolle, jonka vähemmän onnekas kohtalo on kietoutunut murhaleikkien
ympärille. Niistä viimeinen määrittää ihmiskunnan kohtalon sekä toivon ja
epätoivon taistelun lopputuloksen. Viimeinen murhaleikki on alkanut.
VIISITOISTA JÄLJELLÄ.
***
Danganronpa 3: The End of Hope’s Peak High
School on jo nyt parempi kuin Danganronpa:
The Animation, mutta se ei ole kovin paljoa vaadittu. Nyt ei tarvitse
tiivistää jo nähtyjä tarinoita tolloille, jotka eivät osaa/halua pelata, vaan
kaivavat nenäänsä uusimman animekauden tahdissa, koska anime on heille parasta,
jota voi katsoa housut pois jaloista. Sen sijaan astellaan kohti uljasta loppua
vailla mitään tietoa, mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä tässähän voisi oikeasti
tapahtua tai paljastua vaikka mitä. Siis senkin lisäksi, että valtaosa näistä kuudestatoista
tuttavuudesta tulee kuolemaan, mutta pakkohan tässä on muutakin olla! Se tässä
nimenomaan kiehtookin.
Premissi
lienee nyt ensimmäisen jakson myötä selvä. Viimeinen murhaleikki, osanottajina
kaksi kolmasosaa Hope’s Peakin selviytyjistä sekä valtaosa (olettaen ettei
haaroja ole sata) Future Foundationin johdosta, tapahtumapaikkana teljetty
torni, aikarajana kaksi tuntia (mikäli se vahvistetaan ensi kerralla),
sääntöinä… onko niitä? Tai oikeudenkäyntejä? Ei kai tämä ole semmoinen nykyajan
geneerinen Battle Royale -peliklooni,
jota pelaavat pellet, jotka eivät paremmasta tiedä? Mitä voittajalle tapahtuu?
Saa myös nähdä, tapahtuuko koko murhaleikki tässä kokoushuoneessa, sillä
jotenkin jäi sellainen vaikutelma, että sisäänkäynti olisi teljetty. Tai ehkä
ne ikkunat oli pultattu Hope’s Peak Academyn tyyliin? Joka tapauksessa ulos ei
ole mitään asiaa. Paitsi Hirolla, jonka tuleva rooli tarinassa on myös täysi
mysteeri, jos oletetaan, että hänelle ei tapahtunut mitään. Perustan
kuudentoista osallistujan tasan intropätkän nopean leikkauksen varaan, joten
kuka muu mysteerihenkilö tornissa voisi muka olla, Mukuro Ikusabako?
Kysymyksiä
herää muutenkin ihan liikaa tässä vaiheessa. Kuten takapirun henkilöllisyys,
Togami, Komaru/Toko, Toivon Soturit, epätoivon rippeet, Junko Enoshima… Saadaanko
puuttuvat hahmot jotenkin fiksusti mukaan? Tuntuu myös ihan liian aikaiselta
spekuloida tulevaa tai mitään kuolinjärjestystäkään, koska nyt todellakin
tuntuu, että mitä tahansa voi tapahtua, eikä kukaan ole turvassa. Joku on
varmaan se perinteinen petturi.
Uudet
hahmot olivat… uusia hahmoja. Heitä on taas paljon, he ovat erilaisia ja he
ovat melko selkeästi Danganronpa-hahmoja,
kun sekaan mahtuu parikin kummajaista. Daisakusta olen jo kirjoitellutkin,
koska hän todellakin erottui joukosta. Tyttömies ja japanilainen geneerinen
näkemys Afrikan miehestä, juuh elikkäs. En osaa sanoa, oliko ensivaikutelmani
varsinaisesti positiivinen, mutta ainakin häiskä menee lentävin värein
hassuttelufiltteristä, jonka suhteen oltiin tällä kertaa melko vakavalla
linjalla. Great Gozun kypärää ymmärtää paremmin, kun hänet tietää painijaksi,
mutta kuka onkaan sisällä? Ja mitä tapahtuu, kun hän suuttuu oikeasti? Hän
vaikuttikin porukan tyynnyttelijältä.
Juzo on porukan vakimulkero ainakin
vanhoja tuttuja kohtaan, Kyosuke jäyhyydestään huolimatta hyvinkin asiallinen
varsinkin Chisan suhteen, Ruruka tuntuu koppavalta ja äänekkäältä, Seiko
kylmältä lyyliltä, Kazuo arvokkaalta vanhukselta ja Koichi, Miaya sekä Sonosuke
saavat toivottavasti lisää ruutuaikaa myöhemmin. Ryotakin voi olla ihan mitä
tahansa, kun hän liittyi jengiin jälkijunassa. Ehkä tuollekin oli syynsä.
Niin
ja Chisa sitten kuoli, tervetuloa sinne Leonin, Teruterun ja Masarun joukkoon!
Ruutuaika jäi siis suhteessa vähäiseksi, mutta sitä kyllä kompensoitiin
ylimääräisillä kohtauksilla Kyosuken ja Makoton seurassa. Tästä olisi jopa
voinut näppärästi päätellä hänen kuolevan ensimmäisenä. Mikäs sen mukavampaa
kuin listiä se kaikille kiva waifu ensimmäisenä? …Mutta Chisa on myös
vuosikurssin #77 opettaja. Makes ya think. Mutta kuka Chisan tappoi? Mistä minä
tiedän?! Joku heistä ei mennytkään kranaattitainnoksiin ja ripusti hänet
kristallikruunuun. Ainakin lähti neiti dramaattisesti tuonpuoleiseen! Kyosukea
kyrpii kuitenkin ihan huolella, joten hän tuskin on takapiru.
Jakson
ainoa suurempi ongelma oli tahti, joka nyt on tällaisissa tarinoissa vähän
pakollinen ongelma, kun asiat on saatava nopsasti käyntiin ja hahmot esiteltävä
vieläkin nopsammin. Ensin mainittu seikka ei niinkään häirinnyt, mutta
hahmoesittelyssä pari kertaa sadattelin. Kuka muka ehtii lukea hahmon nimen ja
tittelin sekunnissa, kun seuraava läimäytetään eteen seuraavassa? Enkä viittaa
vain enkkutekstityksiin (joiden alkuperästä en itse asiassa ole varma, mutta
eivät ne ainakaan tuntuneet fanikäännöksiltä, joten ehkäpä ne olivat
virallisia), sillä sama kyyti päti japsimerkkeihin.
Näin
kääntäjätaustaisen näkökulmasta täytyy todeta, että tekstien täytyisi ehdottomasti näkyä pidempään, jotta
useimpien aivot sisäistäisivät ne. Sitä varten on olemassa sääntöjä, tai muuten
tekstitys on yksinkertaisesti huono. Muussa tapauksessa kohtaukset täytyisi
tehdä eri tavalla muun jaksopituuden kustannuksella. Toki nyt hahmojen nimet
vähintään ovat olennaisia, minulle ainakin. Nimet yhdistyvät kasvoihin ja sitten
jo tietääkin, kuka tyyppi on. Onneksi blogin kuvapuolen vuoksi kohtauksia piti
vähän pyöritellä ja hahmot pitää mielessä ehkä keskivertokatsojaa
pedanttisemmin, joten ainakin itse olen nyt väkisinkin perillä, kuka kukin on. …Vaikka
vaatiihan aasialaisten nimien sisäistäminen oman logiikkansa.
Tosin
vaikka tahtia kritisoinkin, on se silti parempi kuin The Animationissa, koska tässähän oltiin suorastaan rauhallisia.
Tapahtumille annettiin aikaa hengittää. Mikään ei varsinaisesti tuntunut
pikakelatulta ja jopa se alkupuolen FF-keskustelu oli ohjattu luonnollisesti,
vaikka kaikkien nimet ilmestyivätkin tökerösti. Miksi hahmoja ei voisi
ronpatyyliin eristää muusta kuvasta ja lätkäistä nimet titteleineen
psykotyylikkäästi? Tehtiinhän noin The
Animationissakin!
Siihenpä
se nillitys päättyykin. Mitäpä sitä turhia ulisemaan? Olen Danganronpa-fani, ja suurimman osan keskimääräisen animejakson
mitasta olinkin aivan mehuissani näkemästäni, kun tämä tuntui, näytti ja
kuulosti hyvältä… ja ennen kaikkea pirullisen kutkuttavalta. Uskollinen fanituote
viimeisen päälle ja ihan virallista jatkoa, mutta eri formaatissa. Tyylikäs
tunnelma vähintäänkin, jo synkeä värimaailma oli mukavan yhtenäinen, vaikka
maailmanlopun maisemien verenpunaisuus alkaa jo huvittaakin. Edes japsiäänet
eivät häirinneet, mutta toisaalta tässä on niin paljon uutta sakkia, ettei
tarvinnut hakata päätä seinään manaten, ettei tuo nyt todellakaan tuollaiselta
kuulosta.
Onhan
tähänkin sarjan osaan kasautunut suhteettoman suuria odotuksia aiempien
blogivaiheiden venyessä, kun panoksena on ei enempää eikä vähempää kuin kaiken
loppu. Voivatko kaikki toiveet edes toteutua? Tuleeko lopussa vain apaattinen tässäkö
tämä nyt muka oli hello despair my old friend -tunnelma? Toimisiko tämä sittenkin paremmin pelinä?
Mutta
tämähän oli vasta ensimmäinen jakso. Jäljellä kaksikymmentäkolme. Niin paljon!
Uutuudenviehätys piristi nyt niin paljon kirjoittelua, että uskon jatkoa
seuraavan keskimääräistä Another Episode -tahtia
nopeammin. En usko tulevien päivityksien olevan välttämättä ihan näin kattavia,
mutta toisaalta en ole vielä kirjoittanut niitä, joten saatan joko ylittää tai
alittaa itseni. Joka tapauksessa… ei hemmetti mitä tykitystä.
Oheisesta
linkistä nähdään, olenko täysin väärässä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti