264 - Another Episode - Luku 4, viimeinen osa

On se iso ja karvainen.

Tuo kerrostalon kokoinen kuningasnalle kuningatar-Junkolta nyysittyine kruunuineen tuossa ei ole ihan mikä tahansa Monokuma. Se on Big Bang Monokuma, jonka mainitseminen melkein ansaitsisi caps lockin, mutta kestovitsi on vastedeskin varattu NEKOMARU NIDAIn käyttöön. Karvakolossi tuskin aloitti maailmankaikkeutta, mutta sillä on voima lopettaa se, tai vähintäänkin Towa Groupin viholliset pörssissä. Lievästi maaninen Haiji kertoo kaijukarhun olevan yhtiönsä salainen ase Towa Cityn puolustusta varten. Mihin niitä puolustusvoimia ja/tai kansalliskaartia tarttoo, kun on yksi tällainen megamölli, joka voi mennä epäkuntoon ja se kaupungista sitten?

EDGE MAVERICK oli flunssassa.

Kaikissa Japanin kaupungeissa on pelotteena pehmolelun näköinen joukkotuhoase.

Kuuluu iso pam ja kaupunki katoaa vahingossa maailmankartalta.

Toko poistaa pitkään vaivanneen roskan hampaankolostaan ja latelee äkäisiä kysymyksiä, joihin minäkin kaipaisin tyhjentäviä vastauksia. Mitä helvettiä Towa Group touhuaa pyörittäessään Monokuma-tehdasta? Onko Haiji sittenkin kaiken takana? Mies ei pirstoisi omaa rannettaan eikä hän ole muutenkaan ollut pahemmin perillä yhtiönsä Monokuma-bisneksestä. Onko hän siis jahdannut vain nuorta lihaa kaikki nämä vuodet? Hieno mies.

Tokolla on takapiruista ihan riittävästi kokemusta.

Se oli hiprakassa hauska päähänpisto.

Läikytä pavut.

En tiedä, päteekö tämä kaikkien Monokumien syntytarinaksi, mutta ainakin täällä kasattavat Monokumat on luotu sisäköiksi avustamaan sekä arjen askareissa että vaarallisemmissa töissä. Tämähän peilailee robottien tarvetta muutenkin japanilaisessa robottiteollisuudessa ja jos uudelle robomallille saa veikeän maskottibrändin, mikäs sen mukavampaa? Eivät Monokumat demonisesta kestovirneestään huolimatta kuitenkaan synnynnäisesti pahoja ole, koska se vaatisi teknologista singulariteettia, omaa tahtoa. Towa Cityn karhut ovat samalla tavalla Toivon Soturien kontrollissa kuin Hope’s Peakin rehtorikumaa ohjasti Junko. On siis vain oikein, että Big Bang Monokuma on kohta meidän, koska se ei ole mikään sisäkkö vaan tämän kyberkaupungin Liberty Prime, joka lakaisee kadut saastasta.

Osaavat sanoa "Welcome back, Master!" eivätkä juuri muuta.

Sirolla ja hienovaraisella.

Valmistusvirhe paisutti erityiseksi.

Se oli mun serkku.

Komaru on kysymässä karhujen kehittäjästä lisää, kunnes…

Se on vain yhdeksän Richterin maanjäristys.

00:22 Designiltaan coolein peltiheikki tähän asti!

***

…Nagisa Shingetsu palaa kuvioihin bossirobottinsa kanssa. Oli jo aikakin! Ressukka on yhä lamaantunut Monacan oraaliahdistelusta, mutta ei enää suhtaudu meihin lainkaan myötämielisesti, ei varsinkaan Big Bang Monokuman nähtyään. Haiji arvelee kakaran tulleen särkemään kolossin jonkun käskystä. Vaikkei Haiji mainitsekaan Monacaa nimeltä, panin silti merkille rivien välistä, että Haiji tietää yllättävän paljon Toivon Sotureista. Kyllähän kakarat mellakan alussa kaikille töllössä näyttäytyivät, mutta silti. Kuitenkin Monaca on Haijin pikkusisko tai jotain muuta hupsua, kun häneltä puuttuu yhä sukunimi. Pitihän nyt jonkun tehdä pikkutytöstä raajarikko, eikö vain?

Ellen erehdy, uusi ilme!

Paino sanalla wanted.

Yritettiin kätkeä muovipussiin, muttei mahtunut.

Pfft, Big Bang Monokuma muka Monacan käsissä pelin viimeisenä bossina, hah!

Vain katkenneen käteni yli.

Annan perinteiseen malliin Nagisan horinoille hiljaista ja irtovitsitöntä tilaa, sillä tämä on hänen epävakaa kilahtamispisteensä. Häneltä kun odotetaan niin paljon paratiisin valtaisan taakan alla.

 

…Joten Nagisa kontrolloi.

***

Pylvään takana on turvallista pohtia vaihtoehtoja ainakin väliaikaisesti. Komaru ei aio paeta, koska aikuisten viimeistä toivoa on suojeltava. Toko on kauhuissaan, mutta ei pitkään, koska olemme selvinneet hengissä tähänkin asti ja Komarun puhe vastarinnan luona vakuutti hänet.

Huomasin jo odotusten toistuessa kolmatta kertaa.

Snipumecha ampuu silmään, tuohon Monokumien heikkoon kohtaan.

Se on niin söötti ja pörröinen.

En nyt yhtään arvaa, kehen viittaat.

Jo neljä lukua!

Neitoset astelevat uhmakkaina tulilinjalle.

Toko on uhrattavissa, kun minä luikin turvaan.

Komaru Naegi & Toko Fukawa VS Nagisa Shingetsu & Sage Robot Hannibal X!

Pitkään mietin, onko viimeinen kirjain X vai mm. polakkien pieni ł, mutta sitten tajusin poikkiviivan menevän väärään suuntaan.

Neitoseni astelevat uhmakkaina pois tulilinjalta, koska muuten tulisi turpiin. Another Episoden neljäs mechabossi on täysin erilainen kuin ne aiemmat. Ensinnäkään enää ei taistella huutavan lapsikatsomon keskellä areenalla, koska vitsi kävi jo vanhaksi. Taistelukenttä on suorakulmio, jonka lattiasta törröttää pylväitä muutamaa eri kokoa. Käytännössä taistelukenttä on siis ruudukko.

Tunkee vain kielensä entistäkin syvemmälle kurkkuusi.

 

Toisekseen pylväät ovat elinehto, sillä kuten videopätkissä kävi ilmi, Sage Robot Hannibal X:llä on iso ja komea kivääri, jolla se ammuskelee etäältä Komarua. Kun Komarun ympärille ilmestyy tähtäin, on otollinen hetki hakeutua hetimmiten suojaan. Viereen se ei tullut kertaakaan kurmottamaan neitiäni, mutta sitäkin enemmän se warppaili ympäriinsä melko tyylikkäässä viherhäivekentässä, jotta minunkin oli pakko liikkua käytännössä jatkuvasti turvasta toiseen. Koska kamera lukittuu aina bossiin, ikäviä mistä helvetistä tuokin luoti tuli -tilanteita ei tullut, mutta tajusin silti varsin nopeasti, että nyt kannattaa olla hereillä.

Sage Robot Hannibal X vain haukottelee pitkästyneenä.

Kolmanneksi tietäjärobotti on heittämällä vaikein bossi – mutta ei sentään Souls-vaikea – tähän asti, vaikka taistelun kulun hoksaisikin. Ei Hannibal edes käyttäydy kovin monimutkaisesti. Ei ainakaan aluksi. Kolmen laukauksen sarja, kiväärin lataus ja siirtyminen toisaalle, rinse & repeat. Se altistuu vastaiskulle vain lataillessaan loppumatonta lipastaan. Kuinka perinteistä. Yksi täsmäisku päähän riittää lamauttamaan sen hetkeksi, joka on fiksuinta hyödyntää armottomaan ajukoppatykittelyyn. En edes lähtenyt kokeilemaan hajotusluotia erikoisempia vahinkometodeja noteerattuani, ettei tanssilla ollut otukseen mitään vaikutusta. Toisaalta polttoluoti olisi varmaan ollut jämerä keino aiheuttaa nopeaa vahinkoa, mutta nääh… Luotikikkailun voi säästää perustaisteluihin, kun hajotusluoti on kuitenkin se tarkin ja yleispätevin vaihtoehto. Jätin myös Genocide Jackin sikseen, koska olisi ihan turhaa säätöä lasauttaa ensin Komarulla robo kanveesiin, muuttua Jackiksi ja saksia menemään. Korkeintaan säästyisi hieman aikaa, ja sitähän minulla riittää. 

Komea aavikkoviitta täyteen rumia reikiä.

Jos kaksintaistelu olisi tällaista alusta loppuun, ei se olisi ollut edes kovin haastavaa, mutta parhaiden bossien tapaan tässäkin on useampi vaihe, jossa Sage Robotin käytös muuttuu. Toisessa vaiheessa se alkaa lattia-ammuskelunsa lisäksi loikkia pylväille ja ammuskella sieltä. Pylvään päällä se ei lataile, joten se on myös tuolloin immuuni vahingolle. Jos Hannibal sattuu loikkaamaan Komarun viereiselle pylväälle, siitä on hankalampi enää juosta turvaan, koska robo osaa kyllä ammuskella suoraan alaspäin. Pylväät eivät myöskään ole korkeudeltaan erilaisia sattumalta, koska jos kiväärimecha loikkaa korkealle pylväälle ja Komaru lymyilee matalan takana, tyttöpolo saa uuden reiän. Siispä Hannibalin ja Komarun keskinäisen sijainnin hahmotuksesta tulee viimeistään nyt ehdottoman olennaista.

Kyllä minä ainakin olisin onnellinen, jos minulla olisi tuommoinen robotti.

Selässä synnynnäinen skolioosi.

En tapakaan, vain Hannibalin.

Kun Hannibalin kypärästä lopulta murskautuu kuori, se loikkaa pois taistelutantereelta tarkk’ampumaan kammion seinämän ikkuna-aukoista yksittäisiä kuteja. Samalla se vaihtelee paikkaansa kuin kiertävän tivolin nallipyssykojussa. Kolmen luodin sääntö pätee yhä; nyt vain pitää kiinnittää tarkemmin ja kärsivällisesti huomiota, milloin tietäjä iänikuinen jää latailemaan. Jotta Komaru ei voisi vain kyttäillä yhden pylvään takana sopivaa tilaisuutta, alueelle putoilee silloin tällöin pommikuman pohjattomasta selkäsäiliöstä tuttuja kranaatteja. 

Siellä se askartelee itsestään joulukoristeita.

F-.

Joskus tämän viimeisen vaiheen alkupuolella kuolin ensimmäistä – ja viimeistä – kertaa, kun aiemmissa vaiheissa oli tullut jo runtua ja jompaankumpaan suuntaan streiffailtuani tajusin alueen reunan tulleen yllättäen vastaan. Eipä ollut pylvästä suojana ja sain lopulta joko luodista tai kranaatista ja vielä iloisesti kämmäsin Despair Timen kuolonrinkulan ajoituksen, kun tämä gimmick tuli viimeksi vastaan Masaru-matsissa ajat sitten. Muistutuksena siis onnistuneesta Despair Timesta saa Genocide Jackin paristomaksusta tai ilmaiseksi uusintayrityksen. Tallennuksen latauksen jälkeen tappelu sujui huomattavasti sutjakkaammin, mutta sain silti salakavalasta luodista kerran jos toisenkin. Peli on kuitenkin reilu ja pudottelee toisinaan sydämiä, mutta ne tulee tietenkin kerätä ja matkalla voi saada luodista. Joskus sainkin.

Painoin kolmiota keltaisen sektorin ulkoreunalla ja eihän siinä nyt kivasti käynyt.

Tämä menisi ihan hölmöilyksi, jos ikkunaluukut avautuisivat ja sulkeutuisivat satunnaisesti.

Kolmas vaihe ei ole erityisen pitkä, mutta sitäkin intensiivisempi, ja kun se päättyy, Sage Robot loikkaa takaisin kammion korkeimmalle pylväälle ja mattopommittaa kranaateilla koko lähitienoon. Hetken kauhistelin, että vieläkö tämä hötäkkä jatkuu, mutta tuo oli vain hirvityksen viimeinen offensiivi, koska robotti – ja sen ohjastaja – on nyt historiaa.

Hänet pieksen ihan pian.

***

NAGISA SHINGETSU, TOIVON SOTURIEN TIETÄJÄ JA ÄÄRIMMÄINEN PIKKU YHTEISKUNTAOPPILAS, ON KUOLLUT.

Haiji kömpii jostain juoni-immuniteettipiilosta tyttöjen luokse vitsailemaan Nagisan kuolemasta, mutta Komarua ei naurata. Pitäisikö liiskaksi murskautunut Nagisa siis vielä pelastaa? Jotta pikkuvanha ipana voisi seota uudestaan? Tuskinpa, sillä meillä olisi muutakin, ennen kaikkea isompaa, ajateltavaa.

Minulle jäi kaksi sydäntä ja sinä olet muutenkin tekoälyn käsissä kuolematon, joten en nyt sanoisi.

Badum-tshhhhhhh.

Monaca voi antaa kielellään tekohengitystä.

Hakee vain samanlaisen robotin postimyynnistä.

Ei tuo ole toivo vaan Monokuma.

Komarun ei edes tällä kertaa tarvitse ohjastaa maailman suurinta Monokumaa, koska vain Haijilla ja tämän isällä on sitä varten ajokortti. En silti tiedä, uskaltaisiko vastaiskusta jauhavan ja paskaisesti nauravan Haijin kyytiin lähteä.

Jätät sen hienon prätkän tänne maatumaan?!

Kun teistä molemmista aika jättää (ellei isukista ole jo), tuosta tulee kätevä paperipaino.

Juoksevat pakokauhusta kirkuen horisonttiin.

Sillä välin Monaca hymistelee itsekseen lapsille kerrassaan sopimattomassa kidutuskammiossa täynnä tuulahduksia keskiajalta. Nagisa täytti kaikki odotukset ja on viimeisten tekojen aika.

Jos aikuisten toivo on raskas palkki niin kyllä.

Teilipyöräuhri varsinkin.

Nyt olisi noloa, jos avain unohtuisi.

 

Monaca avaa oven veren vuoraamaan kammioon ja herttaiset kasvot vääristyvät, kuten niillä on niin usein Another Episodessa tapana.

 

Vedän aiemmat spekulointini takaisin, sillä ellei mahdollista epilogia lasketa, seuraava luku taitaa hyvinkin olla viimeinen, koska meillä on aseena Big Bang Monokuma, Monacalla silkka Junko Enoshiman epätoivo.

HUOMIO!

Max Batteries +1 (SP 4). Vielä yksi ja paristoja on yhtä paljon kuin Komarulla sydämiä. Lisäksi luvun läpäisystä kunnialla nettosin perinteiset 500 monokolikkoa.