265 - Another Episode - Luku 5, osa 1

 

Pelin nimeä heijastelevan – it’s like poetry, they rhyme – luvun nimen myötä se lienee lähes selvää: demonijahdin loppu lähestyy… ja se lähestyy vauhdilla. Towa City ja Togami on pelastettava ja Monacaa odottaa vähintäänkin selkäsauna, mutta todennäköisemmin makaaberi kuolema, kun lasten julma tappaminen on niin hervottoman hauskaa. Nagito Komaeda kirjoitettaneen jotenkin ulos Another Episoden viitekehyksestä valmistautumaan Future Foundationin saarimatkalle Neo World Programin käännytettäväksi. Kurokumalla on varmasti jonkinlainen suurempi rooli loppuhuipennuksessa, koska tähän asti mafiamölli on vain laukonut sarjatulituksella tyhmiä juttuja ja ollut kokonaisuuden kannalta huomattavasti turhempi kuin Shirokuma. Haiji luultavasti kuolee loppumetreillä tosi dramaattisesti, koska se kuuluu vain asiaan. Junkokin nähdään toivottavasti jossain muodossa, kun tarinan aikana on kuitenkin rummutettu niin paljon äärimmäisen epätoivon paluuta, että vähintäänkin arvelen tekoälyviruksen saavan alkunsa Monacan kryptisessä taikapiirirituaalissa. Kunhan vain hellää Kotokoa ei unohdeta tarinasta sinne kolmosluvun areenan vesilätäkköön!

Oikeasti odotan vain Danganronpalta Danganronpaa eli ihan mitä tahansa. Kuten Big Bang Monokuman suurta marssia kohti Towa Hillsiä, Toivon Soturien – tai ipanainflaation vuoksi Soturin – päämajaa.

00:43 MONOLITY 

00:49 Miksi te hurraatte, vaikka olette häviöllä?!

00:55 Nykäisy johtuu leikkelemästäni videosta, pelissä panorointi (ellei jopa monorointi) on täysin sulavaa.

***

Haiji on mono-ohjaamossa enemmän tai vähemmän sekaisin voimiensa tunnossa, mutta koska hän on Komarun ja Tokon puolella, tämä lienee vain positiivista. Miksi Komaru vetää puoleensa vain mielipuolia?

Aina pojat ovat tämmöisiä lelujen kanssa.

Haiji on tämän kaupungin tuhoaja.

Mitä olemmekaan tehneet?

Hävitys ja kauhistus ei jää vastapuolelta huomaamatta, koska Big Bang Monokuma ei ole järin hienovarainen soluttautuja.

00:05 Miksi sinä taputat, vaikka olette häviöllä?!

00:39 Hauskempaa kuin Sami Hedberg.

***

Naamavärkkinsä nuohonneen Nagito Komaedan vähintäänkin salaperäinen aika tässä tarinassa alkaa olla ohi, koska suuret juonilinjat ohjannevat hänet kulissien takana – tai D3-animen Despair Arcissa – kohti saarimatkaa Izuru Kamukuran ja muiden epätoivon rippeiden seurassa. Vielä on silti hetki aikaa palvella, joten hän kertoo uusimmat uutiset Towa Citystä, joka on saanut tänään tuoreimman asukkaan. Hänellä ei ole aavistustakaan, kuuluuko yksinäinen tunkeilija Future Foundationin palkkalistoille, eikä ole kyllä aavistusta tämän mysteerihenkilön identiteetistä minullakaan. Onhan tässä vielä Komarulla ja Tokolla aikaa törmätä häneen loppuhuipennuksessa. Maltan tuskin odottaa, sillä aiemmissa osissakin huideltiin ihan mahdottomissa sfääreissä. Tosin koska Another Episode on väliosa, tuskin tässä mitään järisyttävän mullistavaa tapahtuu, kun Goodbye Despairin suuntaviivat ovat jo tiedossa.

Nagito ei halua R&B-oopperaan.

GUNDHAM TANAKA?!

Monaca ihastelee töllöstä Big Bang Monokuman silmitöntä riehuntaa eikä näytä suhtautuvan kovin vakavasti siihen, että tuo gigaköntys talloo töppöjalkoihinsa Monokumia ja monolapsia ja pilaa muutenkin paratiisin perustuksia. Mutta eipä paratiisi ole koskaan ollutkaan päällimmäisenä tytöntyllerön mielessä, sillä kuten viime luvussa kuultiin, Monacan tavoitteena on luoda Junko Enoshimalle seuraaja. Tuonhan pitäisi olla suurikin salaisuus, mutta Palvelija on hyvä arvailemaan ja ilmeisesti nuuskimaan. On se varmasti hienoa, kun ei tarvitse olla kenenkään puolella. 

Ei noin nuoret saa katsoa Michael Bayn leffoja. Eikä kyllä kukaan muukaan.

"The last thing we were to hear her say was 'All the children are dead... ... ...all the children... ... ... ...are dead.'"

 Junko oli ihan samanlainen!

Speak of the she-devil.

Palvelijalle kelpaisi rangaistukseksi kivulias vetskari suuhun.

Ei Nagitoa edes pahemmin Monacan touhustelu kiinnosta. Kunhan toivo voittaa, muulla ei ole niin väliä. Kurokuma irvailee häiskän hairahtuneen epätoivon puolelle, mutta sehän tässä on oleellista: antaa epätoivon kukoistaa, jotta toivo jää suuressa maailmanpalossa jäljelle. Tai jotain; tuskinpa tuollakaan on niin väliä, kun Nagito on niin välinpitämätön kaiken suhteen.

Voi verenpunainen taivas olla myös ikuinen yö.

"What are the roots that clutch, what branches grow out of this stony rubbish? Son of man, you cannot say, or guess, for you know only a heap of broken images, were the sun beats, and the dead tree gives no shelter, the cricket no relief, and the dry stone no sound of water. Only there is shadow under this red rock, come in under the shadow of this red rock, and I will show you something different, from either your shadow at morning striding behind you, or your shadow at evening rising to meet you; I will show you fear in a handful of dust."

Näin Nagito pääsi eroon mariviljelmistään ennen kyttien tuloa.

"Strip the flesh! Salt the wound!"

Monaca vain hykertelee syvissä vesissä kahlaavalle Palvelijalle, joka on joko syntynyt tuollaisena tai kieroutunut isosisko Junkon myötävaikutuksesta. Palvelija ei totea tuohon mitään, koska taatusti huulilta livahtaisi Junkon veristä dissausta ja hänet tuhrittaisiin sormiväreillä tunnistamattomaksi.

Mieshän on ihan läppä.

Minkä muunkaan eteen tässä pelisarjassa taistelisi?

Kurokuma jättäisi Monacan pöksyissä Nagiton omaan arvoonsa ja alkaa mehustella tytön intoilua Junkon seuraajasta. Mielenkiintoisinta kuitenkin on, että tämä kryptinen seuraaja oli alun alkaen Kurokuman ehdotus. Joko siis Toivon Soturien neuvonantajana mafiakarhu keksi tämän ihan itse tai todennäköisemmin joku muu ohjailee sitä ja sen sanoja. …Mutta kuka? Vai ajattelenko tätä turhan pitkälle?

Ja sitten Nagito poistui oikealle.

Junkoja, Junkoja kaikkialla.

Kurokuma saa Monacalta kiitokseksi lolimöykkyisen halauksen, koska Monaca halii kaikkea, jota ei ole naulattu paikoilleen. Palvelija hipsii pois paikalta, mutta toivottavasti ei vielä pois tarinasta. Monacan sanoista päätellen miekkosta ei enää nähdä tässä rakennuksessa. Kenties Nagito tulee kiusaamaan meitä.

Jos Monaca ei kuole pian, hänestä varttuu vielä uhkea rouva.

Paska äijä, mutta tulipahan nähtyä.

Vaihtakaamme jälleen leiriä.

***

Komarun ei enää tarvitse pitää mahtipontisia palopuheita, kun Haiji alkaa nostattaa lyömäaseilla varustautuneiden aikuisten mielialaa. Ihan ensiksi hän pyytää siluettimereltä anteeksi, koska sopivan tilaisuuden kyttäily oli vain pelolla luotu tekosyy, jonka kaksi tyttöä karisti.

Monokypärällä on sellainen vaikutus.

Tätä elämänvaihetta kutsutaan teini-iäksi.

Teille en puhu mitään!

Aivan kuten Komaru vastarinnalle uhosi – ja aivan kuten Shirokuma tälle opetti – Haiji uhoaa kuulijoita olemaan pelkäämättä ja lymyilemättä ja taistelemaan tulevaisuuden puolesta. Ihan vain vähän maanisesti. Towa City on pian Big Bang Monokuman silkan voiman avulla taas aikuisten hallinnassa. Aikuiset hurraavat ja möykkäävät kuin pelin tavanomaisten bossimatsien areenakatsomossa.

And there was much rejoicing.

Tyttöduo seurailee eskaloituvaa kansankokousta sivummalta syystäkin varuillaan. Seuraamme astelee Shirokuman kupolia kanniskeleva Hiroko, jolla on näköjään tarinassa muutakin roolia kuin toimia tappolista-automaattina. Nyt hänet on ylennetty Shirokuman kanniskeluautomaatiksi.

Haijiji puhuu mieluummin noille muille.

Shirokumalla olisi yhtä paljon asiaa kuin meillä hänelle, koska aikuisten nousu ja uho häiritsee koko porukkaa. Hippikarhu otaksuu Haijin kantavan kaunaa karhuja ja kakaroita kohtaan, eikä tätä menoa molempien osapuolten kuolonuhreilta voi välttyä. Shirokuma halusi motivoida aikuisia suojelemaan itseään, mutta jättikuma muutti kaiken, koska ei tuollaisella megamöllillä voi mitään puolustaa… vain tuhota.

Haiji saattaa olla sittenkin Tonberry.

Kukaan ei ajatellut, että taistelussa joku voi saada lättyynsä.

On se piileskelykin itsesuojelua.

Ehkä se kannattaisi nimetä uudestaan Big Protectkumaksi.

Tyhmiä aikuisia on hankalampi ainakaan rauhoitella Haijin jatkaessa isänmaallista mouhoamistaan, jossa käy selväksi, ettei hengenlähdöllä ole niin väliä, kunhan ei pelota. Toko tuumii jengin janoavan verta, ja Hiroko arvelee Isoa Pamausta viimeiseksi pisaraksi, ellei jopa viimeiseksi toivoksi, jossa on toivoa liikaakin. Näkeehän sen jo Nagitosta, mitä liiallinen toivo tekee ihmisille. Karhut se kasvattaa hervottoman kokoisiksi.

Kuolleena ei tarvitse pelätä.

Pystytetään torille kymmenmetrinen Haiji-patsas.

Sillä välin Raahessa.

SPR vauhdissa.

Vasen silmä muuttui punasalamaksi.

Alun perin Towa Group kaavaili kilometrin korkuista Monokumaa, mutta budjetti ja logiikka loppuivat kesken.

Koska aikuisten taivuttelu yhtään mihinkään on mahdotonta, Shirokumalla on mielessä tasan yksi idea, joka kävi minunkin mielessä – vastapuolen lamauttaminen. Kaikkia mellakoivia Monokumia kontrolloidaan mitä luultavimmin jonkin laitteen kautta Towa Hills -rakennuksesta eli Toivon Soturien päämajasta, johon viitattiin ensi kertaa Another Episoden toisessa luvussa. Tuolla lähistöllä sen jykevä julkisivu kohoaakin ja ellei Haiji olisi jäänyt uhoamaan, Big Bang Monokuma olisi tallonut siitä jo puolet kivimurskaksi. Tuskinpa lapsista on mitään vastusta ilman kuma-armeijaa ja ennen kaikkea aikuiset tuskin ovat niin sekaisin, että alkaisivat listiä puolustuskyvyttömiä lapsia. …Vaikka mistä sitä ikinä tietää? Kosto kun on suloinen.

The Hills Have Eyes.

Mutta sitäkin enemmän vaarattomia pehmoleluja.

#vainandersbreivikjuttuja

Tytöt, nainen ja pää vatvovat vielä, kenen pitäisi tunkeutua Towa Hillsiin, vaikka onhan se nyt tietenkin ilmiselvää Tokon kitinästä huolimatta. Tottahan toki Shirokuma kierii sinne ja pelastaa kaupungin. Rakennus on epäilemättä hengenvaarallinen karhuluola ja koko laitteen olemassaolo juuri siellä on mutuilua eivätkä he edes tiedä, missä siellä se mahtaa olla, mutta Shirokuma huomauttaa gigakarhun offensiivin vetävän väkisinkin huomiota puoleensa. Voisimme siis ainakin teoriassa livahtaa sisään. 

Koska pelibalanssi suosii meitä.

Hirokokin pudottelee vahingossa Shiro-parkaa.

Kunhan Toko lakkaa kiiskeilemästä vastarintaan. Komaru muistuttaa toveriaan Togamista, mutta edes maininta Isännästä ei lopeta kitinää. Koko kaupunkiko tässä pitäisi sankarillisesti pelastaa? Vain Komarun vankka tahto lopettaa kitinän, koska tyttöni mun ei aio jättää asiaa sikseen ja katua myöhemmin karvaasti.

Etkö tiennyt, että japsihömpässä teinit pelastavat maailman?

"There is no try."

Muutkin vaativat tietää. 

Komarukin tietää, että vielä on matkaa tasokattoon.

Toko ilkkuu Komarun velikompleksia, jossa on kyllä teknisesti perää, koska Naegin suvulla on taipumusta joutua Danganronpan protagonistirooliin. Shirokuma on kasvukertomuksestani hyvillään ja Toko antaa lopulta raskaasti maristen periksi ryhmäpaineen (ja ystävyyden, vaikkei hän sitä koskaan ääneen myöntäisi) vuoksi, vaikka Isäntä asetetaan luonnollisesti etusijalle.

Sinulla on jakomielitautikompleksi.

Odotahan aikuistumista.

Tokin kuullessaan Toko olisi kävellyt tuonne kauas katsomatta kertaakaan taakseen.

Huussissa pitäisi käydä.

Kyllä sitten naurattaisi, jos Isäntä olisi kidnapattu toiseen kaupunkiin.

 

Aikuiset ryhtyvät sanoista tekoihin, joten ehkäpä meidänkin pitäisi.

Nimittäin välivideo.

00:28 Tällainen mairea ilme aina nuorimpia tyttöjä jahdatessa.

***

Ranteet auki ja menoksi.

Ensi kerralla siis raivoavien aikuisten, hädissään pakenevien lapsikatraiden, häröilevien Monokumien ja massiivisten räjähdyspilvien sekaan toisinaan peittyvän karvakolossin poikki…

 

...tuonne, kohti Another Episoden loppua.