116 - Ensimmäinen oikeudenkäynti, osa 2

…No mutta nämähän tunnustukset helpottavat asioita! Arvasin jo Nagiton ensimmäisen sekoilun perusteella, että entisessä protagonistissa – minulla kävi myös mielessä, että Nagito voisi olla joku Junkon aatetta kannattava sekopää, joka tietää Makotosta ihan liikaa ja on tekeytynyt häneksi – on jotain vialla, mutta en millään arvannut hänen olevan näin sekaisin. Ja vaikka päähenkilöitä on alennettu jatko-osissa sivuhahmoiksi ennenkin, ei ihan heti tule mieleen toista juuri tällaista temppua. Danganronpa tuntuu paiskovan nollalla jaettuja irvinaamoja, kun niitä vähiten odottaa. Plussaa vielä maanisen tikahtuneesta kikatuskäkätyksestä. Miinusta flipanneista silmistä ja irvokkaaseen hymyyn vääntyneestä lärvistä, sillä tuo kombo tuo minulle jatkuvasti mieleen tämän.

Makoto tuntui niin normaalilta. Tietenkään minulla ei ole aavistustakaan, mitä Hope’s Peakin porttien tuolla puolen tapahtui ja miten saarelle päädyttiin, mutta jo oppilaitoksessa sälli koki traumaattisia hetkiä ja siellä ei tarvinnut nähdä globaalia tuskaa, kärsimystä ja epätoivoa. Nagitomakoto lienee omaksunut roolinsa äärimmäisenä toivona, mutta sanoma vaikuttaa perverssin vääristyneeltä. Päällimmäisenä tuntemuksena tekisi mieli ravistella Nagitoa ja kysyä painokkaasti, mikä helvetti häntä vaivaa, mutta luulisin helvetin vaivaavan häntä. Eniten tässä kutkuttaa, että Nagito voisi hyvinkin jäädä kuvioihin uudeksi Genocide Jilliksi. …Hän kun ei suoraan pamauttanut murhanneensa ketään. Tai jäi kertomatta.


Näyttää särjetyiltä pähkinöiltä.

Nagitolla oli suunnitelma, johon tuli Togamin pimeänäkölasien vuoksi odottamaton mutka. Hope’s Peakin vanhat pierut päätyivät käsirysyyn ja hassustihan siinä kävi, ihan jo nauru pääsee. Mahiru on tyrmistynyt tyypin jatkuvasta valehtelusta, mutta eihän Nagito nyt sentään paremmilleen valehtelisi. Flipannut äärimmäinen toivo päätyy dissaamaan omaa arvotonta itseään. Ei hänestä ole mihinkään. Ibuki ja Sonia luonnehtivat Nagitoa naurahduksen arvoisesti.


Well played.


Kymmenen kuolemaa ja maailmanloppu.


Mutta on sinulla hieno huppari.


Ja sammakkopesistä.


Sonia piti Jason X:stäkin.


”Will the real Nagito please stand up?”

Nagito paljasti jo kaikenlaista ratkaisevaa, mutta Nekomaru vaatii tietää, onko miekkonen vastuussa Togamille lähetetystä tappouhkauksesta. Kyllä vain, siitäkin Nagito on vastuussa. Mukamas yritti saada jonkun pysäyttämään hänet. Chiaki arvelee Togamille kohdistetun viestin olleen manipulointia… sillä kuka ehdottikaan aamulla juhlapaikaksi vanhaa rakennusta? Kyllä vain, siitäkin Nagito on vastuussa. Peko muistaa, kuka ehdottikaan häntä vartioimaan toimistoa. Kyllä vain, siitäkin Nagito on vastuussa, sillä hän ei halunnut Pekoa siivottomaan ja pimeään varastohuoneeseen, jossa silitysraudat kuormittivat sähköverkkoa.


Toivottavasti eräällä yliopisto-opettajalla ei ole lomaosaketta Jabberwock Islandille.


It’s time to stop posting.


Makoto oppi paljon Hope’s Peakin murhamysteereistä.

Vaikka Nagito näyttäisi olevan kaikesta vastuussa, eräästä seikasta hän ei ollut suoraan vastuussa. Hänen ei tarvinnut peukaloida itseään siivousäänestyksen voittajaksi. Nagito vähättelee omaa äärimmäisyyttään, mutta sitä ei ole vaikea muistaa, kun olen tyypin housuissa rampannut Hope’s Peakin käytävillä kymmeniä tunteja. On vain kohtalon ja äärimmäisen tuurin ivaa, että Nagitolle osui arvonnassa oikea keppi siivousnakkiin. Hajime vielä silloin ivasi huonoa säkää, mutta aikamme suurimpien umpihullujen mukaan kaikki meni suunnitelman mukaan.


Painotetut nopat.


Äärimmäinen paperipaino.


Fuyuhikokin päässyt listalle.


Itsehän luotan höpsismiin.

Hajime ei saa suoraa vastausta kysyessään kiukkuisesti, miksi Nagito tappoi Togamin. Sen sijaan Nagito keskittyy mässäilemään Togamin kuoleman aiheuttamalla epätoivolla, jota vastaan me toivon symbolit taistelemme ja loistamme entistä kirkkaampana majakkana. Nekomaru hajoilee kipeille jutuille ja Fuyuhiko on saanut tarpeekseen.


No olihan Togami Makotoa kohtaan ilkeä.


Himmeämpää höpinää.


”Look at me when I’m charging at you!”

Äänestys Nagiton mustumisesta varmaan jo alkaisi ellei Mikan älähtäisi epävarmasti väliin. Fuyuhikon uhmaaminen lienee aralle hoitsulle kova paikka, mutta Mikan on tehnyt työnsä eikä olisi niinkään varma Nagitosta murhaajana. Teruteru ihmettelee, että johan jo Nagito tunnusti kaikenlaista, mutta jokin ei täsmää. Hiyoko yrittää myös solvauksillaan lannistaa Mikania, mutta Sonia ainakin kuuntelisi hoitsua ja Gundhamkin vaikuttaa eeppisen kiinnostuneelta.


Tappoi ainakin tunnelman.


Hiyoko muuttuu sitten aikuisena sellaiseksi ankkanaamaiseksi lortokkeeksi.


Ei nyt hamsterien volttiperformanssi liity Togamin murhaan.

Debattiin tuodaan tällä kertaa mukaan ykkösessä enemmän viihdyttäneet kuin häirinneet violetit häiriöviestit, mutta niitä ei voi vielä tuhota. Oli outoa olla naputtelematta Vitan takapuolta ja antaa viestien olla, mutta ne eivät sentään kiilanneet heikkojen argumenttien eteen. Keskustelussa oli hauska seurata, miten Mikan jatkuvasti yritti sanoa jotain, mutta rohkeammat oppilaat ehtivät ensin. Fuyuhiko oli helppo käräyttää virheestä, sillä Mikanin suuntaan kallistuva Hajime ei usko murha-asetta pöydän pohjan veitseksi.


Kiitos nyt kuitenkin.


Mikä ei kuulu joukkoon?!


Ehkä sitten ensi kerralla.


All done todellakin.

Fuyuhiko on niin hämmentynyt kuullessaan Mikanin selityksen viisimillisistä haavoista, että uhkaa myydä tyttöparan bordelliin, jos tieto on väärää. Naureskelin tylylle jutulle vähän liikaa, kunnes tajusin, että normaalisti Fuyuhiko varmasti pystyisi tähän. Jos veitsellä ei murhattu ketään, Nagito tuskin on tappaja.


Se olikin tosi pieni veitsi.


Entä jos Mikanin isä on Liam Neeson?


Nagito on murha-ase ja veitsi on murhaaja.

Mahiru on mafiosolle raivottuaan ihmeissään, mutta tarkkaavainen Chiaki ei ole vieläkään tyytyväinen puutteelliseen tietoon Togamista ja Nagitosta pöydän alla. …Ehkä hän on Kyoko. Nagito ei kerro mitään ja Ibuki yrittää nähdä tapahtumat silmät ristissä, kun Akane on yhä jokseenkin pihalla kaikesta. Ai tässä voi kuollakin joku? Näin isolla sakilla keskustelu suistuu väkisinkin sivuraiteille.


Chiakin huppari on Nagiton hupparia hienompi.


Seinälle on vielä matkaa.


Kun tätä kuvaa katsoo kieroon, näkee pelin loppuratkaisun.


Akane ymmärtää vasta lopussa olevansa saarella.

Nagito viisastelee itsekseen näkemättömästä totuudesta ja Hajime tarttuu aisteihin. Nyt tulee konsultoida Ibukin erinomaista kuuloa, jonka luulisi heikentyneen rämäpäisissä bändiharjoituksissa. Pimeyden repliikit kuullaan uudestaan ja Nagito kehuskelee äärimmäisen muusikon kuuloa. Hiyokolla on vähemmän kehuttavaa, mutta Ibuki ei ole sellainen hienohelma, joka ottaisi nokkiinsa. Pekon tulkinnan mukaan Togami taisi panna Nagitolle hanttiin. Togamihan vaati tietää, mitä helvettiä on meneillään ja hämmästeli muutenkin… ja heti tämän jälkeen kuului Nagiton auts.


Olet näky aroille silmille.


Hävettää myöntää, että tämän keksimisessä meni jostain syystä hävyttömän kauan tai jostain syystä en huomannut tätä heti.


Ei Hiyoko osaa tanssia Ibukin musiikin tahtiin.


Jokin muu sivaltaa Ibukia syvälle suuhun.


Työntyi elopainolla päälle.

Ihan Ibukin aistien ansiosta Nagito myöntää, että juuri näin tapahtuikin. Hänet työnnettiin pöydän alta. Hän ei ollut varautunut pimeänäkölaseihin eikä hän edes ehtinyt tarttua veitseen. Hajime tuumii, ettei mitään muutakaan voinut tapahtua. Nagito kertoo joutuneensa suunnasta sekaisin eikä suunnitelmasta tullut enää yhtään mitään, kun valotkin palasivat.


Yleensä siitä kahvasta otetaan kiinni.


Se oli varmaan ruokasalissa.

Suunnitelma kun oli sujunut alusta asti niin mallikkaasti. Kuka sai Togamin järjestämään juhlat? Nagito. Kuka kätki veitsen? Nagito. Kuka aiheutti sähkökatkoksen? Nagito. Kuka tappoi Togamin? …Ei Nagito. Järkytys leviää oppilaiden keskuuteen. Eivätkö he edelleenkään ole edistyneet mitenkään?


Vielä.


Pian Rocketpunch tyhjentyy pimeänäkölaseista.


Eduskunnassakin puhutaan eikä mitään saada aikaiseksi.

Nagito ei halua äärimmäisyyksien lannistuvan saati sitten luovuttavan. Heidän on jatkettava ja tehtävä parhaansa toivon puolesta. Hajime ei enää häntä tunne, mutta eräs seikka on ilmiselvä. Keskuudessamme on murhaaja, joka ei ole Nagito Komaeda. Vai onko sittenkin? Hajime tajuaa, että murhaajan on pian paljastuttava. Muussa tapauksessa he kuolevat.


Sitten meistä tulee lopussa tuollaisia.


Varmaan eri nimikin ja kaikkea!



Väliaika! Mitäs kummaa tämä on? Ei tällaista ollut ykkösessä. Kyllähän kakkoskeissi aikoinaan taukosi, kun Chihiron sukupuoli käytiin selvittämässä salin ulkopuolella, mutta sitä ei oikein voinut laskea väliajaksi. Ehkäpä tauko tekee rytmityksen vuoksi terää, sillä ovathan nämä käsittelyistunnot (tai seisoskelut) hyvin, hyvin pitkiä.

Tauko ei ole pitkä eikä se sitä ole tässä blogissakaan (toisin kuin viimeksi), mutta eteeni paiskataan varsin mielenkiintoinen ja ahdistava ongelma. Monokuman ja Monomin isännöimässä popup-kirja -eksperimentissä annetaan ainutkertainen mahdollisuus arvata oikea murhaaja! Jos arvaus menee mönkään, pelin tallennukset tuhoutuvat. Jos arvaus osuu oikeaan, voitan kymmenen miljardia dollaria. Jos ei innosta arvata, koko pelleilyn voi skipata.


Arvasin jo ykkösosan alussa.


Ei pidä jättää Vitaa mikroon.


Pffft, nössöilyä.

Tietenkin aion arvata. Ei paineita!