227 - Danganronpa: The Animation - jakso #3

Heti alkuun pieni lisäys viime jakson teemaan eli lokalisointiin, sillä unohtui silloin mainita asiasta. Myös jaksojen jokseenkin epämääräiset nimet lienevät eri perua kuin NIS American kohdalla. Tämä jaksojen omituinen Not Normal Arc -alkuotsikkovaihtelu ei ole edes pahinta, kun myöhemmin otsikot alkavat mennä vähän miten sattuu, vaikka ne jokseenkin pelin lukujen nimiä myötäilevätkin. Olisiko silti Daily Life ja Deadly Life -jaottelu liikaa pyydetty? Tosin en vieläkään tiedä edes pelin puolella, mihin viidennen luvun sadan mailin syöksyllä ja roskaruokanarkin tuskalla tarkalleen ottaen viitataan, joten ehkei tällä ole niin merkitystä. Japsit ja hassut lukujen nimet… olivathan Steins;Gatenkin luvut osastoa Chaos Theory Homeostasis.


All rise!

Kolmas jakso käsittää koko ensimmäisen oikeudenkäynnin ja ensimmäisen teloituksen. Koska aikaa ei ole liiemmälti haaskattavana, jaksosta nipistetään pois erilliset intro- ja lopputekstisekvenssit. Alkutekstit kyllä ovat esillä alussa Makoton kerratessa Sayakan murhaa ja porukan astuessa hissistä ja vastaavasti lopputekstit vierivät Leonin kuoltua, kun oppilaat hajoilevat keskenään ja Monokuma vain nauraa. Tarkemmin sanottuna jakson noin kymmenminuuttiset puoliskot jakautuvat siten, että Leonia aletaan syytellä kunnolla vasta jälkipuoliskolla, kun sitä ennen otetaan selvää Makoton syyttömyydestä ja saadaan tärkeää tukea Kyokolta.


Nuo ovat totuusluoteja eivätkä mitään verbaaliluoteja.

Jos outroa ja takaumia ei lasketa, kokonaan yhdessä huoneessa tapahtuva jakso toimii yhtä yllättävän hyvin kuin huomattavasti pidempi peliversio. Tai oikeastaan peliversiokin tuntuisi ylihelppona tutoriaalina nykyään ennätyslyhyeltä, mutta olisi animeadaptaatio silti sitä lyhyempi, väkisinkin. Koska oikeudenkäynnit ovat eräänlaisia tarinallisia kliimakseja, on niihin nähty ylimääräistä vaivaa, sillä täytyyhän niiden näyttää esikuvaltaan eli peliltä.


Sakuran teekuppi näyttää surkean pieneltä.

Siksi debatteja ei voi noin vain typistää pelkäksi keskusteluksi, vaikka oikeastaan juuri näin tehdäänkin, sillä mitään minipelejä ei tietenkään sellaisenaan näytetä. Debattikäyttöliittymä on kylläkin tavallaan olemassa, kun Makoto tunkee mielensä lippaaseen totuusluoteja valmistautuessaan koitokseen jakson alussa. Muiden heikot argumentit jopa tuhotaan täysin samalla tavalla kuin peleissä, kun totuusluoti viistää viistosti kohti totuutta. Tämä tosin nähdään vain muutaman kerran – viimeisen kerran korvaamassa olemattoman diskominipelin loppua – koska japsikirjaimet eivät todellakaan vilise alituisesti ilmassa. Debatista muistuttaa myös muutaman kerran nähtävä pyörivä panorointi tuomiopiirin keskellä, joka nähdään peleissä poikkeuksetta jokaisen debatin alussa.


Vielä joskus osaan lukea noita vänkyröitä.

Loppupäätelmän mangasivuja ei ole työnnetty pitkäksi pötköksi oikeudenkäynnin loppuun, vaan sivuja näytetään harvakseltaan pitkin oikeudenkäyntiä. Tämä konkretisoi kivasti kiivastahtista keskustelua, jotta hidasjärkisinkin tollo (toivottavasti) käsittää palasina, miten murhakuvio avautuu. Kuva myös pirstaloituu ratkaisujen hetkillä ja lähikuva Makoton silmistä välähtelee ruudun keskellä miellyttävän tuttuina ”I got it!” -nyökkäyksinä pelin suuntaan. Ja COUNTER! Loppupäätelmän astraalikohtaaminen Makoton ja murhaajan välillä on tietenkin läsnä. Saapa nähdä, nähdäänkö tulevissa oikeudenkäynnissä esimerkiksi viittauksia hirsipuuhun vai jatketaanko irrallisempien debattitekstien linjalla.


SKRONK

Pelin puolelta lainatut visuaaliset tyylikeinot näyttäisivät olevan muualla animessa pienemmässä roolissa. Totuusluoteja keräillään murhatutkimusmontaasissa, ajan vierimisestä eteenpäin muistuttaa päivälaskuri, joka ei ollut suoraan lainattu pelistä (eikä edes School Modesta!), mutta se toi silti mieleen Persona 4: The Animationin kalenterin, ja useimmat jaksot näyttäisivät alkavan todella lyhyellä Monokuma-teatteri-insertillä, jossa ei edes puhuta mitään.


Sakura is disappoint.


Ihan kuin personan kutsuisi.

Pelin tuntevat myhäilevät viittauksille hyväksyvästi, kun animenyypät lähinnä näkevät perusanimesta poikkeavat elementit tyylittelynä ja kikkailuna. Missään nimessä nämä pelimäisyydet eivät silti häiritse, kun niitä ei tuputeta mitenkään peliä mainostavasti esille. Koko totuusluotitouhun olisi periaatteessa voinut poistaakin animesta, mutta ilman sitä Danganronpa ei olisi Danganronpa missään mediassa. Järkeilyn kiteytyminen mielen lippaaseen ladattaviksi luodeiksi on kuitenkin hauska, omintakeinen ja psykopop idea.


Ei päästy kolmospesälle.


Leon voisi käydä silmälääkärissä, ei näytä terveeltä.

Jos pelipuoli unohdetaan, kehäkeskustelu pysyi yksinkertaisuudestaan huolimatta kiinnostavana, kun kuvakulma panoroi hahmosta toiseen, välillä nähtiin nopeita leikkauksia näkökulman vaihtuessa ja kaikille annettiin riittävästi ruutuaikaa. Kikkailua tuntui siis olevan hiukan enemmän kuin alkujaksoissa ja siksi oikeudenkäynti tuntuikin omanlaiseltaan kokemukselta. Äänipuolellakin onnistuttiin, kun välillä tuttujen debattibiisien sijasta kuului painostavaa ambient-huminaa ja nopeissa kuvakulmanvaihdoksissa kuului whoosh-ääniefektejä salin pyöriessä kuin väkkärä.


Leonin unelmat ovat kohta murskana.

Pidin erityisesti Togamin ja Celesten kirpeistä kommenteista ja Kyoko oli ihan yhtä terävä kuin pelissäkin. Leon myös raivosi ja hajoili hauskasti mölisten epäkoherentisti. Pelissäkin on onnistuttu niissä övereimmissä irvistelypotreteissa, joten animessa ilveily on hauska nähdä livenä.


Tällaista on siis menettää kasvonsa.


Balls of steel.

Vaikka tahti oli taas hurja eikä kaikkea taatusti käsitelty yhtä seikkaperäisesti kuin pelissä, oikeudenkäyntiadaptaatio oli ihan näppärä enkä löytänyt siitä suurempaa moitittavaa. Tietyt muutoksetkin olivat ihan onnistuneita. Makoton Sayakan menetyksen jälkipyykistä välittyi henkilökohtaisempi tunnelma, kun Kyoko kävi lopputekstien jälkeen kylässä ja jakso loppui kuten pelin ensimmäinen luku, kun päähenkilö peri uhrin selvänäön, ainakin mukamas. Pelissähän oltiin luvun loppuun asti oikeussalissa.


Makoto kosi juuri.

Seuraavan jakson teemana on animointi.