93 - School Mode, päivät 20-27

Moe Moekuma vaatii jopa jonkinlaista paneutumista, sillä useammista osasista koottavia salaisia runokirjoja ja maalia tarvitaan runsaasti. Siteitä ja integroituja virtapiirejä on jo omasta takaa, mutta kynälamput ovat harvinaisuuksia, joita arvasin löytyvän konserttisalista, sillä vielä niitä ei ole tarttunut matkaan lainkaan. Passitin intoa puhkuvan Mondon juuri sinne. Liikuntasalistakin puuttuu yksi esinetyyppi, joita ei tähän tarvita. Nähtävästi esineet on lueteltu huoneiden kohdalla yleisistä harvinaisiin. Tällä ei kuitenkaan liene lopulta niin älyttömästi merkitystä, kun materialismi tapahtuu satunnaisuusperiaatteella. Oikea ratkaisu olisi tietysti savescummailla koko ajan, mutta jostain syystä viisikymmentä kertaa tallennuksen latailu x kertaa ei hurjasti miellytä ideatasolla.



Keräilyssä on kylliksi potkua uuvuttamaan jopa Junko Enoshiman, joka uupuu kirjaimellisesti, kun panin hänet koluamaan puutarhaa ilmeisesti liian heikossa hapessa. Toisaalta hätä ei ole suuri, sillä olen School Moden alkupuolelta asti jemmannut henkiinherätysesinettä. Nyt siis puhutaan Phoenix Down -luokan menehtymisestä. Junko siis poistuu vapaa-ajan kuvioista eikä osallistu duunaukseen ennen ihmeparantumista. Esineellistän hänet huomenna elävien kirjoihin. Peli-huomenna siis.



Seukkaus Sakuran kanssa jatkuu Makoton aloitteesta, sillä häntä jäi vaivaamaan tätä naisellista alkumastodonttiakin voimallisempi olento. Kun Sakura kertoo otuksen olevan miespuolinen, Makoto yhdistää hatarat langat suosiollisella avustuksellani Sakuran sensei-isään, mutta nyt ei ole kyse isäukosta.


Mutta ei tuo ole fyysisesti mahdollista.


Elämän koulu opetti.

Sakura saa silti tekosyyn taustoittaa perhedojoa ja statustaan perheen ainoana tyttärenä. Koska naiset ovat heikkoja ja kuuluvat keittiöön, Sakura haluaa olla epäheikko eikä kuulua keittiöön. Toki pappa-Ogamin nujertaminen oli tärkeä vaihe elämässä, mutta se oli vasta kohtalokasta alkua. Sakura poistuu jäyhänä paikalta ja Makotosta jotenkin tuntuu, ettei hänen kysymykseensä vastattu.


Onpa hienoa.


Kas kun ei huwoman. Hehheh seksismi.


Tämä on joku Ogamien juttu.


Sakura Ogami, kolmas sivu.



Kolmannen viikon lopussa – jos lukukausi todellakin alkoi maanantaina – lomaillaan jälleen. Ajatus kieltämättä ahdistaa, sillä jokainen vapaapäivä on pois seuraavan varmuuskopion deadlinesta. Nytkin Moe Moekuman mukamas seitsemänpäiväinen aikaraja onkin oikeasti kuudesta kiinni. Toisaalta tein varovaista taustatutkimusta koulumoodista (koska tämä on oikeastaan aika toissijaista puuhastelua) ja sain selville, että galaksit saavat kyllä järjestäytyä melkoisen otollisesti, jos kaikki varmuuskopiot saa tehtyä ykkösrundilla, koska vinkuteinien tasot ovat yhä olemattomia. Tai ovat kauniit kasvattini viime aikoina alkaneet… no, kasvaa. So far so good, kuitenkin viimeinen mölli vaatii tuhansia ruuveja, joiden keräily olisi pitänyt olla prioriteettilistan kärjessä jo ensimmäisellä viikolla.

En kyllä edelleenkään ymmärrä, miten saan näin paljon tekstiä aikaiseksi pikkuhyypiöiden mikromanageroinnista. Kohta varmaan kerron pikkutarkasti, mihin tungen päivittäin itse kunkin teinin. Samalla punnitsen valtavan Excel-kaavion turvin jokaisen pikkumutterin aseman suuressa suunnitelmassa. Se on aivan saakelin mielenkiintoista luettavaa. Tämän jälkeen voisin harkita jotain futismanageria ja katsella, kuinka maailma hitaasti luhistuu itseensä.

Minulla jäi Sakuran kanssa juttu kesken. Sakurapa on kovin epäsakuramaisesti puheliaalla tuulella, sillä Hope’s Peakin kuntoilumahdollisuudet eivät aivan vastaa testodojon täydellistä Total Gym -välineistöä. Hän alkaa kuihtua kasaan. Makoton geneeriset lohduttelut eivät herätä vastakaikua, mutta kun sankarikeppi kysyy, mitä täältä sitten puuttuu, kreatiinikola-Sakura aloittaa hävyttömän pitkän paasauksen (ainakin se näyttää transcriptissä pitkältä) lihaskasvusta. Toivottavasti Makoto on kuulolla. Tietenkin hän on.


Minä voin hyväksyä.


Täydellinen Total Gym -välineistö puuttuu.


Kerro lisää.


Kerro lisää, vaadin sitä.

Aivan mahdottoman mielenkiintoisen oppitunnin jatkuttua Sakura heittää ainoalle nuokkuvalle oppilaalleen tärpin, joka on puoliovela kompakysymys, sillä oikea vastaus ei edes tullut tarinassa ilmi. Paitsi ehkä rivien välistä. Koska en halua Makoton heräävän ilman selkärankaa kokovartalomuussattuna kolmestatoista kolkasta, Sakuran renkaanrankaisumetodi on elämän ja kuoleman kysymys. Vastaan aluksi väärin, mutta tuotahan ei sitten koskaan tapahtunut. Sitten vastaan oikein. Joskus Makoto kuuli jotain vasaraharjoittelusta. Sakura on hyvillään ja niin on Makotokin hengestään. Makoto neuvoo Sakuraa kehittämään sietokykyään, kun ei vissiin muutakaan osaa sanoa. Neuvo menee täydestä. Ja juuri sen takia Makoto on tämän tarinan sankari, hitto soikoon. Äärimmäisenä toivona hän tietenkin luo äärimmäistä toivoa. Tai näin yritän uskotella itselleni. Ainakin Sakura on iloinen. Toivottavasti hän ei halaa minua tai pääsen hengestäni.


Kaiken loppu lähestyy.


No mutta kun Sakuran nyrkki on miekka ja vasara.


Makoto voisi ryhtyä aikuisena elämänopetuskirjailijaksi.


Sepäs oli helppoa.


Sakura Ogami, neljäs sivu.

Sakura-saagan seuraavassa vaiheessa Sakuraakin vahvemman elämänmuodon taustaa avataan. Tämä tarunhohtoinen John Colossal (tämä on syvällinen kulttuuriviittaus eikä pelissä esiintyvä nimi) on Sakuran kilpakumppani, joka on muksinut heikompiaan salaisissa muksajaisissa. Sakura on aina hävinnyt häntä vastaan. Sakura valaisee Makotoa kamppailun kehittyvistä saloista ja tekniikoista, joita tämä maailman vahvin organismi on vieroksunut. Mikään taktiikka numero ykköstä vastaan ei päde. Hän voittaa aina. Nimi on vissiin Kenshiro, ase puolestaan assasiinitaito.


Enpä olisi arvannut.


Kaikki on pilalla.


Huijauskoodit käytössä.


Näinkin tämän nimen taidegalleriassa, juoni paksuuntuu.


Mikään ei ole totta, kaikki on sallittua.

Olisi Sakuralla muutakin kerrottavaa, mutta sillä ehdolla, ettei Makoto naura. Sakura tuntuu ottavan ehdon vakavissaan ja jättää tarinansa lopun seuraavaan kertaan jättäen ilmoille feminiinisemmän vihjauksen naisen sydämestä. Yritän suggestoida Makoton mielen täyteen kansanmurhia ja Rob Schneiderin tuotantoa, jotta vaarallisilla vesillä läpsyttelevä avatarini ei herätä lohikäärmettä.


Vähän vain hihitän.


Sakura Ogami, viides sivu.



Kahdentenakymmenentenäkahdentena päivänä työasiat sujuvat omalla painollaan. Se on aina positiivista, ettei kenenkään tarvitse levätä, mutta varjopuolena todennäköisesti tulevana päivänä levätään sitten senkin edestä.



Päätös on tehty eikä naurata yhtään. Pääsen Sakuran pienoisdojoon kuulemaan loput, vaikka Makoto flippaileekin itsekseen, kun on joutunut tytön huoneeseen. Ehkä elän vaihtoehtotodellisuudessa – jossa tämä teknisesti ottaen tapahtuu – jossa Makoto ei ole vielä käynyt vaikkapa Celesten luona. Toisaalta Sakura on noin kahden ja puolen tytön kokoinen, joten ehkä olisi syytä olla huolissaan. Kun vilkuilut on vilkuiltu, katse siirtyy Sakuraan. Ja ehkä muljahtaa jonkin verran, sillä mega-Kenshiro sattui olemaan Sakuran ensirakkaus. No mutta tietenkin. Kenties Sakuran juonikaaren jälkeen avautuva Lovesport-trophy jotain tämmöistä vihjailikin! Makoto ei onnekseni tirskahtanutkaan paljastukselle. Eikä aio. Sakura kertoo, ettei halunnut tulla naurunalaiseksi, kun rakkauden kaltainen käsite ei oikein soitu komiasti hänen suustaan. Moisen dilemman ujostelu se vasta tyttömäistä onkin.


Nyt ei voi sanoa ei.


Luulin että täällä on niitä puita.


Tirsk.


Höhöhö.


Tähän jotain girly man -huumoria.

Makoton puheet vähemmän välttämättömästä välttämättömyydestä olla miehekäs palauttavat Sakuran mieleen Kenshiron, joka sanoi samaa. Viime aikoina Kenshiro on taistellut… mutta vähän toisenlaista vihollista vastaan. Sairaus on antanut hänelle puoli vuotta elinaikaa, mikä Hope’s Peakin koulu-unohduksen ja yleisen maailmanloppuaikadilaation kontekstissa tarkoittanee sitä, että hän on jo ehtinyt kuolla. Jos ei sairauteen niin epätoivoon. Toisaalta megamiehen aika ehti jo umpeutua ilman kuukahdusta, mutta toipuminen takaisin huipulle vie aikaa. Toisin sanoen Sakura on nyt se maailman vahvin ihminen, kuten Kenshiro hänelle sairaalassa paljasti. Toistaiseksi. Kenshiro palaa vielä. Silloin Sakura ja Kenshiro kohtaavat ja mannerlaatat ja rintalihakset värähtelevät. Todennäköisemmin ei. Sakurakin tosin päätyi itsemurhaan, joten ehkä pullistelu on täysin merkityksetöntä ja joku kolmas on perinyt tämän hyvin tärkeän tittelin. Siinä siis Sakuran syy jatkuvaan treenaukseen. Makotolle hän avautui asiasta, koska pulkkanaru muistutti Sakuran mielestä Kenshiroa. Ei siis fyysiseltä ulottuvuudeltaan vaan silleen sisäisesti. Olemme siis tästä eteenpäin ystäviä itsemurhaan asti, hienoa.


Ketju katkeaisi tuolla massalla kepeästi.


En nyt keksi aiheesta huumoria.


Voi kehystää seinälle.


Karani on mätä.


Sakura Ogami, viimeinen sivu.

Kahdeskymmeneskolmas päivä on oikeastaan kovin samanlainen kuin edellisetkin. Ei murhia, ei radikaaleja paljastuksia. Jonkin verran työtä, siivoustakin, mutta enimmäkseen nukutaan. Taisin jo tähän päivämäärään mennessä saada Moe Moekuman kasaan. Tai sitten huomenna.



Vaihdan kokoluokkaa niin epäfyysiseen tapaukseen kuin mahdollista. Luvassa on epävarmaa punastelua maskuliinisuuden feminiinisemmästä puolesta, joten nyt ollaan varsin kaukana Sakurasta. Chihiro Fujisaki on siis seuraava kohteeni jatkuvasti kutistuvassa tuntemattomien kansalaisten piirissä. Toimintasuunnitelmana on tuputtaa hänelle joka sessiolla särmiömäisiä laivakorppuja, koska lahjavarasto tursuaa niitä. Joka kerta Chihiro intoilee, kuinka tämä on ensimmäinen kerta, kun hän saa niitä. Ihan loogista kyllä. Kohta tämä on ohi! Ainakin periaatteessa. Puoliväli lähestyy! Mutta ihmissuhteet päättynevät jonkin verran ennen kaiken loppua. Sitten meneekin melkein jännittäväksi.

Chihirolla on vakava ongelma. Hyttynen puraisi.


VOI KAMALA.

Kahdeskymmenesnel-… Ai niin, nyt on kyse Chihirosta. Tämä on vielä sitä aikaa, kun Chihiro oli mukamas tyttö ja hengissäkin vielä, joten sukupuolipronominit ovat sen mukaisia. Näin siis pääsi käymään, hupsista. Hyttynen puraisi. Makoto ottaa haaverin tosissaan, koska on mukava ja joviaali ihminen – sankariainestakin – muttei sentään puhalla pipiä, vaikka kipeää tekeekin. Kuvailun perusteella Makoto luonnehtii jälkeä ääneen pyhäksi lehmäksi. Chihiro ei tehnyt hyönteiselle mitään vaan antoi sen vain imutella menemään. Hän ei tekisi pahaa kärp- …hyttysellekään eli hän olisi jo lähtökohtaisesti aivan väärässä murhaleikissä.


Makoto hallitsee sarkasmin jalon taidon.


Pummi olisi voinut mennä töihin.


Culicidae mikäli tarkkoja ollaan.

Makoto ei viitsi sanoa rumasti kiltille tyttöpojalle ja neuvoo olemaan raapimatta. Erityisniksit tekevät suuren vaikutuksen Chihiroon ja uguu-hymyä piisaa, mikä on kieltämättä hämmentävää, kun Chihiron oikea sukupuoli on nyt tiedossa. Makotoakin tuo pelottaa, kun hän ei tiedä, esittääkö Chihiro. Chihirolla nyt kaikkein vähiten on tässä puljussa taka-ajatuksia, vaikka pääjuonen viimeiset liikkeet hänen osaltaan olivatkin salamyhkäisiä. Hyttysen pääsy suljettuun ympäristöön on kuitenkin outoa. He miettivät olisiko koulussa jonkinlaista luontopaikkaa, mikä tosiaankaan ei ollut heidän tiedossa Chihiron kuolinluvussa, kun puutarha huiteli suljettujen ovien takana niin monen kerroksen korkeudella. Toisaalta School Modessa puutarhan ihmettely on epäloogista, koska hehän ovat jo voineet käydä louhimassa kamaa juurikin siellä, mutta tämä skriptihän perustuukin murhaleikkiin, joten ei siinä kai sitten mitään. Nyt he ovat kuitenkin murhaleikin tai varmuuskopioleikin vuoksi ansassa ja Chihiro möksöttää turhuuttaan, mutta Makoto piristää häntä ja jeejee.


Niksi-Pirkan kuukauden vinkki juuri tässä.


Hymyilee, jotta vastapuoli on epävarma seksuaalisesta suuntautumisestaan.


Hyvin se jatkojohtoviritelmä pysyi kasassa.


Chihiro Fujisaki, toinen sivu.



Kahdeskymmenesneljäs päivä… niin. Työn näkee tuosta kuvasta. Näin se käy.



Chihiro huokailee, sillä hänestä ei ole täällä mitään hyötyä, kun tietokonetta ei ole käden ulottuvilla. Makoto lupaa, että hänestä on kyllä vielä joskus hyötyä, mikä pitää kyllä paikkansa, vaikka tyttöpoika ei pääsekään tätä hetkeä näkemään. Tulevien vainajien kanssa ystävystyminen on oikeastaan melko karmivaa, kun nyt lähtöjärjestyksen jopa tietää. Pääjuonessa sentään kävi hyvä tuuri vapaa-ajan kanssa, kun mikään ystävyys ei jäänyt silloin kuoleman vuoksi kesken. Chihiro piristyy, sillä onhan hän sentään Makoton mukaan äärimmäinen ohjelmoija.


Chip in koska computer chip ehheh eh.

Protagonistia kuitenkin kiinnostaa pikkumiehen tausta, jolle ei mitään äärettömän mutkikasta syytä olekaan. Kotona oli tietokone ja ohjelmistoinsinööri-isän kehittämillä ohjelmilla oli kiva leikkiä. Yhteen Chihiro paneutui kunnolla ja siitä tulikin ikioma ensimmäinen ohjelma, teknisesti ottaen tietokantaohjelma, joka kykeni viestimään käyttäjän kanssa ja poimimaan puheesta tiedonhakutermejä. Pääjuonen perusteella arvasin, että kyse on äänentunnistuksesta. Isä yhytti Chihiron rysän päältä, mutta selkäsaunan sijasta isä oli ylpeä läpimurron tehneestä sukupuolellisesti epävarmasta nörttipojastaan. Tarina jatkuu seuraavalla kerralla, kun Makoto vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta ceeplusplussasta tai sitten hän ei halua pahoittaa Chihiron kovin helposti pahoittuvaa mieltä.


Jotta kansainvälisen tietoverkon saa kaadettua.


Tökkimällä pääsee elämässä eteenpäin.


Telekinesia pääsee vielä joskus tietokoneiden ominaisuuslistaan.


Suomen kohdalla kapistus ylikuormittuisi.


Ja sitten isä myi sen eteenpäin omalla nimellään.


Yayyyy.


Chihiro Fujisaki, kolmas sivu.

50-päiväisen koettelemuksen puolivälistä ei tule mitään erityistä ilmoitusta Monokumalta, mutta oli merkkipaalu silti sykähdyttävä. Kaikki on sujunut tähän asti kohtuullisen mallikkaasti, vaikka duunailussa on jatkuvasti pieni pelko persiissä. Moe Moekuma on silti jo valmis ja odottelee jemmassa viimeistä tuomiota.



Makoto ei voi millään kieltäytyä seuraavasta puhetuokiosta Chihiron kanssa. Aika sydämetön pässi saa olla, jos kieltäytyy. Kun Chihirolta kysytään työn alla olevista teknoprojekteista, hän innostuu kertomaan tietokantahärpäkkeeseen tekemistään muutoksista, vaikka vaitiolosopimus työnantajan kanssa ei salli yksityiskohtiin pureutumista. Ei sillä että Makoto niitä ymmärtäisikään. Vihjailee Chihiro sen verran, että kyse on ihmisen ajatusten simuloinnista. Eli kuten Makotoa kärsivällisesti oikeaan suuntaan tökin, tekoälystä. Alter Ego on tuleva! Makoto pitää kiinni omakohtaisesta vaitiolovelvollisuudesta, kun Chihiro luulee lipsauttaneensa liika. Siksipä siis teknologiaguru kertoo lisää, koska näin se NDA toimii.


Niin minäkin.


Human thought simulation ei ollut vaihtoehdoissa, pöh.


Ripustavat vielä kahden kuntoilulaitteen väliin.

Hän kehittelee vahvaa tekoälyä ja opettaa Makotolle, että vahvan tekoälyn lisäksi on myös olemassa heikko tekoäly, joka ei kykene vahvan virkaveljensä malliin tavoittelemaan inhimillistä älykkyyttä vaan keskittyy ongelmanratkontaan. Vahva tekoäly voi, ainakin dystooppisessa teoriassa, saavuttaa tietoisuuden. Aivan kuten Alter Ego! Ja Skynet ja TechnoCore! Toistaiseksi Chihiro vain tutkii ilmiötä ja otaksuu tietoisuutta mahdottomaksi. Ja sitten hän loi epähuomiossa mahdottoman siinä suuremmassa kertomuksessa. Chihiro ei oikein usko tietoisuuden saavuttamiseen, koska tietokoneohjelma vain simuloi. Sielu, tai sielun digitaalinen approksimaatiomikälie, puuttuu. Hän kyllä tietää, ettei sielu oikein sovi ohjelmointijargoniin, kun tämä on niin kovin pseudotieteellistä, puhdasta teoreettista soopaa. Hän toivoo, ettei Makotolla ollut mahdottoman tylsää, mutta Makoto väittää toisin. Chihiro ottaa aloitteeksi saada ensi kerralla tietää lisää Makotosta. Oi ei.


Alkaa egoilla liikaa.


Itse jää kuolaavaksi retiisiksi.


Minä nyt kirjoitan tätä blogia.


Chihiro Fujisaki, neljäs sivu.



Koska kahdennenkymmenennenkuudennennennennen duunipäivän savotasta ei ole järin kiintoisaa kirjoitettavaa, siirrytäänpä Chihiro Fujisakin viimeiseen vaiheeseen. Lupauksesta pidetään fataalin väärinkäsityksenkin jälkeen kiinni ja löydän itseni lopulta hänen huoneestaan, jossa Makoto saa kertoa itsestään. Chihiro pommittaa häntä kysymyksellä, joka on kovin tuttu Ishimarun ajoilta. Vastauskin on suunnilleen sama eli Makoto tapittaa vapaa-ajallaan töllöä ja pelaa videopelejä, sen sellaista. Chihiro ihmettelee eikö Makoto urheile, mutta eipä hän pelaajaa mukaillen juurikaan harrasta urheilua… paitsi jos on myöhässä koulusta. Chihiro pettyy, kun Makoto ei pidä itseään vahvana. Taidan jo aistia, mihin tämä johtaa.




Mutta halusit unohtaa.


Puhun Chihiro Fujisakille.


Hienoa miestä ohjailen.

Chihiro etsii täällä itsensä vastapainoksi jotakuta vahvaa, erityisesti miespuolista. Vain Mondo kelpaa vaihtoehdoksi. Jos olisin käynyt tämän keskustelun juuri ennen Chihiron kuolemaa, olisin luultavasti päässyt heti Mondon jäljille. Chihiro kitisee heikkouttaan ja haluaisi aloittaa treenauksen. Makoto toteaa keskinkertaisuutensa alemmuuskompleksikseen, kun häneltä kysytään asiasta. Chihiro ei kerro nyt omaa kompleksiaan, vaikka se on rivien välistä luettavissa ja jo pääjuonessa kuultu. Kun Makoto kertoo hyväksyneensä keskivertoutensa, koska eipä sille mitään mahda eikä sitä parane ajatella liikaa, Chihiro keksii tehdä jotain itsensä hyväksi ja kiittää minua viisaista sanoista. Ole hyvä kai sitten. Lopputulos nähdään sitten jatkojohtokrusifiksissa, ehheh. Symppis-Chihiron ympyrä sulkeutuu ja Makoton kaveripiiri sen kun kasvaa. Kolme olentoa jäljellä, kuka seuraavaksi?


Mutta miksi tämä ei kelpaa?! Togamihan on taistellut tänne asti.


Auotko ipana päätäsi mitä.


Tavanomaisesti olen äärimmäinen toivo.


Don’t do it!


Chihiro Fujisaki, viimeinen sivu.

Seuraavaksi tuupataan Moe Moekuma näytille ja hymyillään tekohymyä, kun Monokuma pitää loppukyhäelmää kaiketi ihan sööttinä ehkä, mutta silti varmuuskopio on sieltä, syvältä ja poikittain. Ja meni läpi armeliaasti! Noteeraan kiukkuisissa reaktioissa hataran kaavan.


Oh moes!

Monokuma paiskaa eteemme uuden haasteen, joka menee taatusti ihan pilalle.


Monokumadult?


Voihan veljet.

Kaksikymmentäkuusi vuorokautta ohi, kaksikymmentäneljä jäljellä.