Siinäkään ei kestänyt pitkään. Kolmannesta School Moden läpäisystä ei
ole oikeastaan juuri mitään kerrottavaa, sillä työkalut ja varmuuskopiot
valmistuivat hitusen nopeammin kuin viimeksi ja loppuajan käytin Cheet
Sheeteihin ja Cleaning Maestroihin. Tosin varmuuskopioluettelon pari
viimeistä kysymysmerkkiin verhottua rakennusprojektia paljastui
kierroksen puolivälissä, joten ne on syytä esitellä.
Methodological Entymology System?
Nintendo haastaa oikeustoimilla.
Monokuma Entertainment System ei aivan näytä pelikonsolilta eikä edes
todennäköisemmin karaokelaitteelta. Se muistuttaa kovasti sellaisia
Furby-pehmoleluja (virkistin muistiani, kun aluksi etsin Googlesta noita
hakusanalla Flurby), joilla on iso nokka ja kuolleen lasittuneesti
tuijottavat silmät. Tulevat unihalvauksiin ja ryystävät sielun. Perhanan
pennut kuitenkin loivat MESistä sellaisen hiljakseen kituvan
kammotuksen, joka ei ole itsekään hyvillään elämästään. Monokuma päästää
sen armeliaasti päiviltä ja rähjää meille. Taas. Seuraavan on parasta
onnistua!
Pehmolelujen kollektiiviset ajatukset.
Numanumakuma?
Das ist logisch.
Onnistuuhan se. Aurinkopaneeleilla kuorrutettua Ecokumaa rehtori pitää
käsittämättömänä vetona, sillä eihän tänne pääse auringonvaloa.
Mitäköhän me taas ajattelimme? Nyt se on todistettu: yksikään
varmuuskopio ei kelpaa Monokumalle. Minä niin petyin.
Kimaltelee hienosti.
Tällä kierroksella käyn läpi valtaosan äijistä eli Hiron, Togamin,
Mondon, Ishimarun ja Leonin, tässä järjestyksessä. Chihiron, Hifumin ja
Tokon jääminen vihoviimeiselle kierrokselle oli lähinnä sattumaa, sillä
vaikka luonnonvalintajärjestys jotain kertookin siitä, mitkä hahmot koen
toisia parempina, tämä ei ole koko totuus. Järkeilin, että viimeiseen
School Modeen karsiutuvat porukan kaikki nörtit. Ja Chihiro on
teknisesti tyttöpoika ja Hifumi sekä Toko muutenkin ärsyttäviä. Ketään
en jätä käsittelemättä, se on pääasia.
Paskat muista.
’sup bros.
***
Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”For breakfast, Japanese style is best” & ”Tell me all about power spots.”
Ja uhkauksia Lemuriasta.
Sillä lemurialaiset eivät auta.
Makoto on reilu, koska lemurialaiset eivät ole reiluja.
Älä kerro, että tähän liittyy jotenkin lemurialaisen passin väärentäminen.
YASUHIRO HAGAKUREN LOPPU
Minä taisin kauan sitten kaukaisessa galaksissa lupautua johonkin
seminaariin, koska Hiro niin kovasti jaksaa muistuttaa siitä. Vapaudessa
riittää totisesti kiirettä Hiron houreiden perässä, kun Hiron ja
Makoton lasten yhteinen äitikin pitää yhyttää. Aivan, tuostakin oli
silloin puhetta, vaikka en edelleenkään käsitä, mitä tämä tarkoittaa.
Makoto sentään tuntuu käsittävän ja pesee kätensä koko touhusta, mutta
Hiro on nähnyt asioita ja näin on lopulta tapahtuva. Ihan miten vaan.
Makotolle esitellään kuulemma OOPA-kokoelma, joka Makoton mielestä (hän
ei sitä ääneen tietenkään totea) ei kelpaa edes varastettavaksi.
Kävellä Lemuriaan ja takaisin, got it.
Kaikki nämä liittyvät jotenkin Lemuriaan.
Lemuriassa moniavioisuus on ihan sallittua.
Puolet keräilykamasta Lemurian holveissa.
Kun lapset tulee kasvattaa yhdessä eikä Makoto aio vieläkään antaa
sisäelimiään tai henkilöllisyyttään Hirolle, Makoto päättelee, ettei
Hiro oikeasti hänestä perusta. Hiro pyytää häntä roikkumaan messissä,
sillä tuskinpa Makoto Hiroa hylkää näiden vuodatusten jälkeen. Makoton
seurassa olemassaolo ei ainakaan häily.
Ei mitään henkilökohtaista, sillä tämä on lemurialainen perinne.
Makoton seurassa Lemuriakin tuntuu todelliselta.
Makoton analyysin perusteella Hiron on vaikea avautua ihmisille ja saa
toteamukseensa varmistusta, kun Hiro pyytää häntä uhraamaan itsensä oman
tulevaisuutensa vuoksi. Hiro suuttuu itsepäisyydestä ja Makoto alkaa
harkita, onko tämä kaikki ollut tähän asti sittenkin vain huijausta. Oli
Hiro mitä oli, ainakin hän on malliesimerkki Lemuriasta.
Hiro elää Lemurian tahtiin.
Lemurialla ei ole tulevaisuutta.
Nyt ihan oikeasti… VIIMEINEN. LEMURIA-KUVATEKSTI. IKINÄ. Älä Hiro esiinny jatko-osissa, pliis.
***
Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”I love reading!” & ”Wanna go check out that back room?”
Kehystän tämän seinälle.
Asu sinä Midgarin yllä, minä asun alla.
Reskontra ja kvartaali häh.
Tiedän paikkani, valtias.
BYAKUYA TOGAMIN LOPPU
Togami ei aio jättää Monokuman källiä tähän. Hän kyllä valittuna
selvittää viimeisetkin kysymykset saavuttaakseen täydellisen voiton.
Makoto ei niinkään välitä voitosta tai häviöstä, mutta on samoilla
linjoilla, kun totuus kiinnostaa. Koska he näyttävät olevan saman
päämäärän perässä, Togami ei suinkaan aio tulla kertomaan omia
paljastuksiaan Makotolle. Tai näin hän ainakin olettaa Makoton
tarkoittaneen. Makoto saa etsiä totuuden ihan itse, mutta jos yhteistyö
kiinnostaa, Togami vaikuttaa kiinnostuneelta kunhan on perillä hänen
aikeistaan.
Ehkä tämä nähdään Danganronpa Another Episodessa!
Ai tämä on need to know basis.
Saanhan olla pyöveli?
Makoto näkee tulevaisuutensa epämiellyttävän rahamiehen lieassa ja
ihmettelee, mistä nyt kiikastaa. Kaikki vaihtoehdot ovat sinänsä
valideja, mutta ainoastaan tavallisuus menee läpi. Sillä mitä kummaa
Togami tekisi taviksella? Togamin silmissä me kaikki muut olemme täällä
vietetyn ajan perusteella tietämättömiä eikä hän ymmärrä meitä. Kenties
jonkun tulisi avata hänelle tavisten maailmaa, jos hän pyrkii vielä
joskus johtamaan maailmaa.
Olen vain äärimmäinen toivo.
Et edes lyijyä osaa tehdä.
En minäkään osaa tehdä lyijyä.
Makoto arvelee joutuvansa sihteeriksi ja Togami lätkäisee hänelle hiukan
yli puolen miljoonan vuosipalkan ja lisääkin, jos niikseen tulee.
Äänensävyn perusteella tuo ei ollut mikään pyyntö. Togamin
hämmästykseksi palkalla ei ole Makotolle niin väliä, sillä moneen
suuntaan riepoteltava Makoto haluaa auttaa häntä muutenkin. Nyt ei ole
varaa virheisiin tai saan kenkää. Makoto tietää heidän pysyvän eri
maailmoissa ikuisesti, mutta tämä tie vei nyt hänet Togamin luokse. Ehkä
Togami löytää hänen kauttaan ilon, kun ainoa Togamin muille suoma hymy –
murhaleikin huonoa loppua lukuun ottamatta – on ollut ivallinen.
Ei minua voi ostaa.
On tuossa varmaan metri etäisyyttä.
Haluan maksun luonnossa.
Hankin elinvoimani dissauksesta.
Ainakin minulla on hauskaa.
***
Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”How do you get your hair to do that?” & “What should we talk about…?”
Kuuluu toimenkuvaan.
HAA HAA HAA
Niin tosissasi että ihan naurattaa.
Älä mainitse sitä, mies.
MONDO OWADAN LOPPU
Mondo odottaa jo innolla loikkaa prätkänsä selkään. Makoto tulkitsee
tämän paluuna prätkäjengiin, mutta Mondohan jo kertoi elämänsä uudesta
suunnasta. Makoto muistaa timpuriuhon, kun panin hänet muistamaan.
Vroom vroom.
Perustaa Kahjot smaragdit -alajaoston.
Näin Carpenter Brut sai alkunsa.
Makoto ei naura Mondon epävarmalle punastelulle aiheesta ja niinpä saan
lähitulevaisuudessa häneltä mittatilaustyönä oikein komean
kelohonkamökin, jos Makoto ei ehdi ostaa taloa ensin. Makoto ei malta
olla ihmettelemättä, että tässäkö tämä nyt sitten oli, ja saa siitä
Mondon äkkipikaisen reaktion niskaansa, mutta äijäpä leppyy nopeasti.
Nyt on kuitenkin kyse miesten välisestä lupauksesta, kenties maailman
pyhimmästä ja selittämättömimmästä asiasta. Mondostahan muuten tulee
oikein päheä puuseppä, joka rakentaa Makotolle oikein päheän kodin.
Aina joku nauraa jossain.
Yläkerrasta vesiliukumäki alakertaan tai ei diiliä.
Mondon teloituksen jälkeen Makoto jäi odottamaan.
Muistuttaisin vielä siitä vesiliukumäestä.
Sormeesi naulaat.
Se vesiliukumäki.
Kättelemme kuin Predatorin alussa ja siinä se. Mondo ei pidempää
epilogia tarvitsekaan. Hän on yksinkertainen sälli, jolla on sydän
paikallaan karun ulkokuoren alla.
Ja sitten sairaalaan.
***
Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”We can’t eat these chickens…” & ”Look at those chickens!”
Sellaisia ne hihhulit ovat.
Onko mikään reilua?
Ei tämä mikään raiskaus ole.
Et sitten keskellä yötä tule.
KIYOTAKA ISHIMARUN LOPPU
Ulkomaailma pelottaa Ishimarua, sillä Hope’s Peakissa oli elämälle
välttämätön kuri ja järjestys kunnossa. Kouluvankeus tuntui hänestä
pikemminkin suojelulta, mikä antaa pientä vihiä maailmanlopputaustasta.
Tai sitten kyseessä on vertauskuva valmistumisen tuomista haasteista,
kuten Makoto tuumii. Täydellisessä maailmassa minäkin saisin tehdä
gradua eläkeikään asti ja nostella tukia sinne asti, jotta ei tarvitsisi
ajatella työn kaltaisia turhuuksia.
Epätoivo.
Ishimaru tietää, etteivät he voi olla täällä ikuisesti. On hän sentään
oppinut muutakin, vaikka hikkeviha kiivaana säilyykin. Ehkä tunteiden
näyttäminen onkin ihan okei eikä pelkkää heikkoutta. Sen Makoto hänelle
opetti eikä hän voisi olla kiitollisempi. Toisaalta Ishimarun ulosanti
on aina yliampuvaa, mutta kenties hän on nyt tosissaan. Hän ei kadu
täällä vietettyä aikaa eikä kyllä oikeastaan Makotokaan, sillä saihan
täältä mukavia muistoja ja uusia tuttuja. Murhaleikin muistot tuskin
niin mukavia ovatkaan.
Uskon vähemmästäkin.
Flippausvaiheessa olit heikoilla.
Muistatko sen kerran, kun sinä ja Hifumi kuolitte peräkkäin, se oli hienoa aikaa!
Maailma palkitsee yrittäjän, sen verran Makoto muistaa Ishimarun
jorinoista, vaikka se kielikuvalta tuntuikin. Mutta Ishimaru ei jätä
asiaa kielitasolle vaan pitää huolta, että asia myös on näin. Ihan sen
vuoksi hänestä tulee poliitikko. Makoto muistaa Ishimarun isoisän, jonka
kohtaloa lapsenlapsi ei toivottavasti jaa. Ishimaru noteeraa
vaitonaisuuden ja ajaa jo protagonistianikin politiikan kavaliin
kiemuroihin, mutta Makoto kieltäytyy kauhuissaan. Ihan mahdotonta.
Ishimaru hohottaa, ettei mikään ole mahdotonta, ja hymyilee naamansa
kieroon.
Taisin nuokkua silloin.
Kts. ylin vastaus.
Caps lock jäänyt päälle.
”Vois sanoa näin että… … … … … … …taiteilija.”
Korruptio, ho!
Makoto ei edes äänestä.
Ja minä halusin poistua.
***
Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”I’m not sure about any of these games…” & ”Let’s give darts a shot.”
Edes pesäpalloja?
Käsi pois vetskarista.
Hahahahaidioottiahahaha.
Tuntuu yhtä hyvältä kuin teloituspaalussa.
LEON KUWATAN LOPPU
Leon oli jo epävarma opiskelustaan Hope’s Peakiin tullessaan, mutta
tuntuu valmistuminen silti voitolta, vaikkei tämä nyt ihan se
perinteinen valmistuminen ruusuineen ja todistuksineen olekaan. Hänen
suuntansa tästä eteenpäin on baseball. Makotosta tuo ei kuulosta
typerältä vedolta. Toivottavasti joukkue ottaa Leonin avosylin takaisin.
Koska jotkut eivät halua kasvaa aikuiseksi.
Kaikki yhdessä nyt: ”KOSKA PELATAAN PESÄPALLOO?!”
Makotoa kaivelee kuitenkin eräs juttu, joka kävi ilmi Leonin
lyhytaikaisen ystävyyden aikana. Leonhan vouhotti laulamisesta. Leon
kertoo, ettei hän sentään aio vain palloa muksia. Makoto epäilee
keskittymisen riittävän kahteen harrastukseen, mutta multitaskauksen
vuoksi Leon nimenomaan haluaakin jakaa elämänsä urheiluun ja musiikkiin.
Atleetin ura päättyy kuitenkin jossain vaiheessa kuin seinään, mutta
supertähtenähän hän voi heittää typeriä lausuntoja julkisuudessa.
Hänethän voitaisiin vastaisuudessa tuntena entisenä baseball-tähtenä ja
nykyisenä megalaulajana. Leonille tuo lähestymistapa tuntuu sopivan,
joten ei kai siinä sitten; pesislippis vinoon ja liikekannalle.
Ihanan tyly tuo ensimmäinen.
Urheilijat ovat vähän yksinkertaisia joten joo.
Sinut häädetään kentältä, jos alat hoilata.
Tai jos alat mätkiä palloa keikalla päin yleisöä.
”I’m the star player of the Zanarkand Abes!”
Kaikesta on tietty kiittäminen Makotoa, joka on viime aikoina saanutkin
kehuja kaikilta. Sietää saadakin, kun tässä asti jo olen.
Olit vain osa pitkää hahmolistaa, ei mitään sen ihmeellisempää.
No en kehtaa.
Ensimmäisen oikeudenkäynnin haaste oli liikaa.
*******************SCHOOL MODEN LOPPU… TAAS KERRAN*******************
Eikä enää ole paljon kerrottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti