97 - School Mode New Game+

Siinä ei kestänyt pitkään. Viime yönä kolmisen tuntia, hiukan ylikin. Valikosta pääsi kätevästi Continuella kakkoskierrokselle ja intropuheet sai halutessaan skipata. Onhan ne jo tullut nähtyäkin. School Moden toinen kierros oli lähinnä muodollisuus, sillä vaikka kaikkien oppilaiden työskentelytasot eivät aivan tapissa olleetkaan, varmuuskopioiden rakentelussa ei ollut enää minkäänlaista haastetta. Eikä kyllä tarvinnutkaan.

Kahden ensimmäisen varmuuskopion aikarajojen aikana rakentamani työkalut mahdollistivat hillittömän esinetulvan alkumetreiltä loppuun asti ja näiden jälkeen käytinkin ylimääräisen ajan keräilläkseni Cheat Sheetiin (keräystasoa nostava esine) vaadittavia harvinaisia komponentteja. Siivoustasoa nostavia Cleaning Maestroja tuli kyhäiltyä harvakseltaan, koska oikeastaan maailma ei tee mitään viidellätoista huippusiivoojalla. Kun kumpikin työkalumoppi oli kasassa, siivoustapissa huiteleva Sayaka piti yksin puhtauden linnaketta pystyssä. Tiivistetysti siis viidenkymmenen työpäivän aikana rakensin työkalut heti kun pystyin, varmuuskopiot erittäin nopeasti ja loppuajan grindasin leveluppeja. Kakaroita passitin yleensä yhtenä lössinä keräämään yhdestä huoneesta tajuttomat määrät tauhkaa. Päivittäiset raportit saavat nyt jäädä raportoimatta, kun tämähän on jo nähty.

Tosin yhdellä pikku erotuksella. Ensimmäisellä rundilla kohtaamani varmuuskopiot eivät ole ainoita varmuuskopioita. Ilmeisesti osa valikoimasta on aina samoja – kuten ihan ensimmäiset ja tietysti Warlockuma, mutta väliin mahtuu muutama variaatio. Nyt satuin saamaan loppupuolella Heavy Arms Monokuman tilalle…

Monokuma Cunt?

Les Savants Terribles.

Vaihtelua tämäkin. Korkeista vaatimuksista huolimatta Monokuma Savant oli vain hidaste ja valmistui ongelmitta. Oikeasti näin lopussa useampaa esinettä alkoi olla jemmassa se roolipelimaksimi eli 99 kappaletta. Hurjimmillaan sain muutenkin esineitä yli kuusikymmentä päivässä. Kolmipäinen mutantti-Savant ei tietenkään kelpaa Monokumalle. Itsenäisesti höpisevät päät sentään aiheuttivat huvitusta ruudun toisessa päässä.

Ette sitten lisäkäsiä rakentaneet.

Tämä pää lähettää aina ensimmäisen viestin keskusteluketjuihin.

Tämä pää on tuleva diktaattori.

Tämä pää on oikealla asialla.

Sellaista siis töissä. Kaiken vapaa-ajan käytin Trip Ticket -sessioissa ja nyt täytyykin tehdä pieni korjaus viime kerran kuvailuuni pelimekaniikasta. Vaikka kaikilla oppilailla on lempipaikkansa (joillakin saattaa olla parikin, mutta pitäydyin vain yhdessä) ja lempireplansa, kaikista onnistuneista sessioista ei välttämättä saa täyttä sydäntä vaan puolikkaan. Really good time ei ole sama asia kuin pretty good time. Tässä ei sentään ole takana satunnaisuutta vaan mikäli reploista joku on muiden keskustelujen parasta vaihtoehtoa heikompi, se on aina heikompi. Eräiden oppilaiden kanssa tätä ongelmaa ei ole, mutta joillakin yksi repla kolmesta on puolen sydämen arvoinen. Jos oikein optimaalinen haluaa olla, aina voi tallentaa ennen kaveerausta ja toivoa parasta, mutta onneksi aikataulu ei ole niin kireä. Oikein surkealla säkällä oppilaan ystävyyden saisi siis tappiin kahdellakymmenellä vapaa-ajalla, mutta käytännössä moinen arpaonni on täysin olematon. Trigger Happy Heart sentään ainakin näillä näkymin palkitsee aina yhdellä sydämellä.

En aio Aoin tapaan käydä läpi muiden hahmojen Trip Ticket -keskusteluja, mutta reilu kun olen, kerron oikeat vastaukset ja käyn myös lyhyesti läpi Trigger Happy Heartit, jotka kaikki näyttäisivät liittyvän jotenkin hahmon ja Makoton keskinäiseen sielunvaellukseen. Aiemmin jäi mainitsematta, että minipelin taustalla soi ihan uusi synkeähkö biisi, jota en uskalla tähän etsiä, kun sain tietää sen esiintyvän ekstensiivisemmin jatko-osassa. Semisti karmivaa kuunneltavaa yksin pimeässä metsässä. Minipelin jälkeisessä keskustelussa sen sijaan soi aina niissä murhaleikin eeppisimmissä paljastusvaiheissa pauhannut kappale, tai sitten kyseisen kappaleen Climax Inference -mangapalapelin taustoitusremix. En nyt muista kumpi, mutta ihan sama.

Hahmojen lopetukset kerronkin sitten kunnolla, koska niiden vuoksi tätä School Modea yhä hinkkaan. Tällä kakkosrundilla ajattelin kartuttaa Makoton haaremia ja onhan se nyt vain kohteliasta mennä naiset ensin -periaatteella. Kenties luonnonvalinta kertoo jotain minusta, mutta tällä ei ole niin väliä, kun käsittelen lopulta koko köörin.

Nyt siis luvassa Kyoko, Sayaka, Junko, Celeste ja Sakura, tässä järjestyksessä. Sakuran kanssa sain jutun loppuun Warlockuman puolivälissä, joten loppuajan angstasin yksin kämpässä, kunhan olin ensin noukkinut Junkon Trigger Happy Heartin kuvamateriaaliksi. Se kun ei osunut normaalisti vastaan. Aivan School Moden lopussa saa valita, missä järjestyksessä kymppisydänten kanssa keskustelee tai touhun voi kylmästi jättää sikseen, mutta enhän minä nyt toki sellaista.

Paskat muista.

Sakura peittää tyylikkäästi Sayakan.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”Do you know how to cook?” & ”I could go for something sweet…”




Miksi minä olen yhä School Modessa??


Voit ottaa hanskat pois.




Kuuntele nyt kun setä opettaa.


Kuulostaa sarkastiselta.

KYOKO KIRIGIRIN LOPPU

Makoto viettää hetken Kyokon kanssa. Aoin tapaan Kyokokin harmittelee, kun Hope’s Peakin mysteerit jäivät ratkomatta, eikä hän aio jättää tätä tähän. Makotokin haluaa tietää, mitä täällä oikeasti tapahtui. Kyoko muistuttaa häntä hänen puheistaan silloin joskus, luottamuksesta ja toisten tuntemisesta. Jos Makoto haluaa oppia tuntemaan kysymysmerkkeihin ja kolmeen pisteeseen kätkeytyneen Kyokon, hän saa vastata vielä yhteen kysymykseen. Mitä Kyoko pelkäsikään?


Oltiin parempia murhaleikissä.


Olisihan se tässä vaiheessa jo palkinto.


Pelkään Makoton rehellisyyttä.

Tietenkin Makoto muistaa oikean vastauksen, kun se on yhtä tärkeä heille molemmille. Kyoko aikoo jatkaa menetetyn etsintäänsä, vaikkei aio puhua siitä sen enempää. Eiköhän se sitten joskus selviä. Hän kysyykin, onko Makoto valmis jatkamaan yhteistä matkaa ja luottamaan häneen. Makoto on lievästi sanottuna hämmästynyt, sillä hän niin luuli Kyokon keskittyvän ihmissuhteissa lähinnä perheeseensä. Kyoko painottaa, että Makoton tulee olla aina hänen rinnallaan (nyt ei puhuta rinnoille tulemisesta, koska tämä ei ole sellainen peli). Jotenkin hänestä tuntuu, että Makoton seurassa hän löytää etsimänsä.


Entä jos Kyoko on kadottanut pelkonsa?


Punastelu särkee albiinohipiäsi.


Tämä on takuulla jokin mafiajuttu.


Oikealla vai vasemmalla?

Makoto analysoi tovin noin muuten kylmäkiskoisen Kyokon kasvoilla vilahtanutta punaa ja hiljaisuus huomataan. Joko naisasiossa moneen suuntaan riepoteltavalla nyypällä on vastaus? Makoto kertoo aloittavansa mielellään etsiväyhteistyön ja ottaa Kyokoa hanskasta. Ehkä vastaus löytyy suuren maailmanpalon tuolta puolen. Niin joo, ansaitsen tietenkin alkkarit, mutta taidan käydä Elloksen tahmaisen katalogin läpi suuressa lahjafinaalissa sitten joskus eli pikapuoliin.


Jossain on tarkk’ampuja.


Toivottavasti saan etsivätoimistossa oman pöydän.


Makoto pitää enemmän kärventyneistä käsistä kuin pöksyjen saloista.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”That piano looks pretty expensive!” & ”I’m a big fan of music.”




Minä en luota itseeni.


Olen minäkin kokematon näissä asioissa hihi.




Makoto kasvaa näissä keskusteluissa aina sen kymmenen vuotta.


Olenhan minä.

SAYAKA MAIZONON LOPPU

Makoto viettää hetken Sayakan kanssa. Tämähän oli tämä kilahtanut pimu, joka tuli itsepuolustusmurhatuksi. Sayakan kanssa vietetyistä yhteisistä hetkistä on äärettömän pitkä aika. Todistussivut täyttyivät parilla vapaa-ajalla ensimmäisessä luvussa ja ensimmäinen privaattisessio taisi olla pakollinen, sidottu tutoriaaliin. Muistan hatarasti yhteisiä koulumuistoja ja lammella nähdyn makotomaisen linnun ja jonkinlaista tyttöystävähihittelyäkin ennen kuin Sayaka poistui brutaalisti kuvioista. Hänhän tarjoutui Makoton apulaiseksi ja luki ajatuksia.

Tässä rinnakkaistodellisuusversiossa yhä henki pihisee, joten nyt nähdään, mihin Makoton ja hänen suhteensa olisi kehittynyt. Sayaka keskittyy etsimään oikeaa tapaa ilmaista ilonsa päästä pois Hope’s Peakista ja pitää tätä ihmeenä. Makoton tulee puuttua puheeseen ja olla möläyttämättä tyhmiä. Tytön myötäily riittää vastaukseksi. Makoto on hyvillään Sayakan läsnäolosta ja niin on vastavuoroisesti Sayakakin. Poptähti on odottanut tätä hetkeä ja uskoi täysin asioiden kääntyvän parhain päin (toisin kuin murhaleikissä). Makotohan lupasi hänelle, että he pääsevät pois täältä. Jaa että milloin? Muutaman repliikin mittainen murhaleikkitakauma lukkoon menneestä Sayakasta vilahtaa (tai ei oikeastaan vilahda, sillä pitäähän minun edistää näppäinkomennolla dialogia) toisesta todellisuudesta Makoton mielessä. Tämä nykyinen Makoto kummastelee, mistä tuo nyt tupsahti. Itsehän kyseenalaistaisin mielenterveyteni, jos näkisin tuollaista.


Sellainen ihme kuin School Mode.


Deja vu sopisi, kun tämän keskustelun käy toisen kerran.


Näin isketään vastakkaisen sukupuolen edustajia.


Se oli patchaamaton versio.


Kaikkea sitä tuli sanottua.


Todellisuus rakoilee pahasti.

Kyoko tiesi, ettei Makoto antaisi periksi tässä tulevaisuudessa. …Täh?! Aikamatkaavia Duracell-puputtaria ja rinnakkaistodellisuuksia, ajan rakenne muuttuu. Sayakan kiitoksista tuli omituisen lämmin olo, enpä ole tainnut tuota potrettia ennen nähdäkään tai jos olenkin, siitä on hävyttömän kauan aikaa. Makoto on pahoillaan, kun tässä kesti näin pitkään. Sayaka tiesi Makoton sanovan noin, koska on selvänäkijä. No mutta tietenkin, pitihän tämänkin seikan tulla lopussa esille. Sayakan hymy seuraa Makotoa täältä ikuisuuteen.


Nyt loppuu se ideoiden nyysiminen muista visual noveleista, Spike Chunsoft!


Aww.


Oli ruuhkaa liikenteessä.


Mihin Hiroa enää tarvitaan?


Jos Makotolta loppuu rahat, hän ottaa lisää Sayakalta.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”Let’s make lunch and go eat somewhere!” & ”Is it hard being a model?”




Sotamuistot nousevat pintaan.


Makotolla on sellainen vaikutus.




Kysy vaikka siskoltasi.


You’re ”on” to something here.

JUNKO ENOSHIMAN LOPPU

Makoto viettää hetken Junkoa leikkivän Mukuron kanssa. Hän tarttuu Junkon vaitonaisuuteen aistien, että neiti vaikuttaa jotenkin erilaiselta. Jos jokin vaivaa, hänelle voi kyllä kertoa. Junko kysyy hiukan kummallisesti, jäisikö Makoto tänne hänen pyynnöstään. Makotosta tuo on merkillistä, sillä Junkohan halusi etsiä uutta unelmaa, jota tuskin näiltä käytäviltä löytyy. Tämä Junko tai Mukuro tai mikä nyt onkaan kuitenkin pitää unelman jahtaamista jokseenkin epämääräisenä. Siinähän vain eksyy. Makoto noteeraa maininnan maailmanlopusta, mutta Junkohan puhui vain vertauskuvallisesti etsintänsä joutavuudesta. Uskon kyllä täysin.


Oikeasti haluan vain kuulla äänesi, sisällöllä ei ole niin väliä.


Löisin.


Muistan yhä tuon lupauksen, hitto vieköön.


No sinähän etsit maailmanloppua, joten…

Makoton mielestä Junko ei oikein vaikuta itseltään empiessään. Itsensä hukkaaminen on välillä ihan hyvästäkin, kunhan edes yrittää. Tästähän he puhuivatkin. Junko neuvoo maailmaa parantavaa Makotoa ummettamaan ihonsa, sillä hän kyllä uskoo, että jokin häntä odottaa tunnelin päässä. Nyt tärkeintä heidän kahden kannalta on se, että vaikka Junko ei olisikaan oma itsensä, pysyykö Makoto messissä? Sotilaan katse porautuu Makotoon, josta alkaa kovasti tuntua, ettei tuo ole mikään Junko, mutta siitäkin huolimatta tämän tytön hän on oppinut tuntemaan, joten ei kai siinä sitten.


Lisää materiaalia Makoton tulevaan self help -kirjaseen.


Edelleenkin: oikealla vai vasemmalla?!

Makoto ottaa kuitenkin asian puheeksi ja kysyy, kuka muukaan Junko voisi olla. Kysymys kierretään kätevästi, kun Junko haluaa varmistaa, onko animeavatarini todellakin messissä. Junkohan on ollut erään naispuolisen pronominin mielestä (hmmm!) pettymys, mutta nyt hän on aivan yksin, koska todellista Junkoa ei ole koulumoodissa olemassa. Mutta kyllä Makoto kulkee hänen rinnallaan sotatantereelta toiselle, se on varmaa. Yhtä varmaa kuin kaikkien muidenkin kanssa, joita hän parhaillaan pettää. Makoto piristää Junkoa ottamalla häntä kädestä ja hämmästyttyään Junko vastaa puristukseen ihan kuin rynkkyä rutistaisi. Nyt Junko tuntee olevansa todellinen, vaikka Makotosta kovasti tuntuu, että Junkoja on kaksi. Ei hän silti päästä irti, koska liha on heikko ja muna kypsä.


KÖHMukuroIkusabaKÖH


Kenelle hänestä?


Ei unta voi etsiä, pöhkö.


Olen ollut kuollut alusta asti, pöööööö.


Loppuu se juopottelu.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”So what do you like to do at night?” & “All the food here is really good.”




Ikään kuin tuo olisi huono juttu!


Voin olla edessäkin.




Hymyilen koko matkan pankkiin.


Toistan jo blogissa esiintyneen viittauksen linkkinä!

CELESTIA LUDENBERGIN LOPPU

Makoto viettää hetken Celesten kanssa. Unelmat pyörivät goottilolitankin mielessä, sillä nyt niiden aika on toteutua. Kun Makoto ei tiedä, mistä on kyse, Celeste kehottaa ujoa ritariaan lopettamaan hassuttelun. Palvelus on alkanut, on suuri ilon päivä. No kyllähän Makotoa ilostuttaa, mutta ehkä hän sanoo noin, jottei Celeste suutu silleen, että puuteroitu naama vääristyy sanoinkuvaamattoman kammottavaksi neliulotteiseksi bansheeksi. Jos nyt suosiolla annetaan vain Hifumin tuta Celesten alkuvoimainen viha. Makotollahan on välittömässä lähimuistissa heidän välitön matkakohteensa, eikö totta? Tuuppaan hänet oikeaan suuntaan, koska en halua tuta Celesten alkuvoimaista vihaa.


Ser Friendzone.


And there was much rejoicing.


Minä menen ainakin vessaan.


Menevät Turun linnaan ja sitten lankeaa vaivaantunut hiljaisuus.

Celeste on niin hyvillään eurooppalaisen linnan ostoaikeista, että hän panee B-arvoylennykseni harkintalistalle. Tämähän on erittäin suuri kunnia, sillä hänhän ei ole löytänyt maailmasta ketään tänne asti yltävää. Tunnen itseni etuoikeutetuksi ja olen hitusen kauhuissani, koska goottilolitojen seurassa se on ihan normaalia. Makoto ei sen sijaan käsittänyt kuulemaansa, joten Celeste toistaa sen vielä kahdesti ja sitten minua alkaa karmia. Makoto sopertaa kiitoksen, mutta ehkä kiitoksille ei ole vielä sijaa, kun hän on tästä eteenpäin tarkassa syynissä.


Jee.


JEE!


Saan kai edes lakisääteistä minimipalkkaa?

Valheiden verkostoaan kutova ylpeä lyyli toistaa dekadenttisen unelmansa vampyyripalvelijoistaan, mikä on sinänsä mielenkiintoista, sillä sehän tuli ilmi vasta juuri ennen Celesten teloitusta eikä vapaa-ajan kontekstissa. Nyt hänellä sentään kävi parempi mäihä, joten ehkäpä unelma toteutuu, vaikka käytännön toteutus onkin haastavampi juttu. Celestellä ei mennyt Hope’s Peakista valmistuminen ihan nappiin, kun eihän tämän paikan suomalla oikotiellä onneen mitään käteisvaroja tienannut, joten hänen uusi ritarinsa saa luvan auttaa häntä kaikessa. Hänen uusi ritarinsa tuumii kuningattarensa päämäärän olevan silkkaa sotkua, mutta ainakin se on niin säkenöivä, että ihan silmiä särkee. Ja Makoto saa kunnian jakaa sen. Makoto näkee tulevaisuutensa ja pyrkii pitämään siitä kiinni, kun tälle tielle on vahingossa ajauduttu. Kohti linnaa Euroopassa siis! Ensin heidän tosin tulee ylittää Kapeameri.


Napsahda ulos siitä.


Meidän pitää ensiksi matkustaa noin puoli planeettaa.


Ai tätä on uskoa sokeasti.


Disneylandin huipulle!


Makoto hajoaa tähän jo huomenna.

***

Muiden keskustelujen oikeat vaihtoehdot: ”That’s a pretty cute doll” & ”Let’s organize things in here a little…”




En edes tankoa jaksa nostaa.


Voit kantaa kauppakassit.




Onhan luovuttaminenkin tekemistä.


Vartin odotan.

SAKURA OGAMIN LOPPU

Makoto viettää hetken Sakuran kanssa. Kolmen tytön kokoinen tyttö ei ole järin tyytyväinen, sillä tässä ansassa on hukattu voimaa. Siksi hänen tulee nostella rautaa entistäkin kovemmin. Elämä täällä ei ollut niinkään raskasta toisin kuin Makoto olettaa, koska Sakura sai näiden viikkojen aikana toisenlaista voimaa, jonka kertominen jää Makoton harteille. Sellaista mielenlujuutta. Ilman Hope’s Peakia Sakura ei olisi tavannut Makotoa eikä olisi kuullut hänen aina niin viisaita opetuksiaan. Hän ei edes liioittele, vaikka minä liioittelisin rahtusen sarkastisella otteella.


Nyt voit nostella asioita mielelläsi.


Melkein laskisin perseveranssin (sic) oikean vastauksen synonyymiksi.


Sai Makotolta näkymättömän voiman, koska voimaa ei ole.

Sakura haluaa hänen ja Kenshiron vääjäämättömän viimeisen kohtaamisen todistajaksi juuri Makoton. Ei tosin minkäänlaisen vilunkipelin valvojaksi. Eikä Makoto olisi vain tiellä, sillä vaikka kokemusta ei olekaan, Sakura haluaa Makoton olevan todistamassa tämän titaanien taiston. Kyseessä on ilmeisesti enemmän tunteiden katkaisemisesta Kenshiroa kohtaan kuin varsinaisesta maailman vahvimman ihmisen arvonimestä. Sakura on sanomassa jotain Makotoon liittyvää ennen kuin jättää lauseensa leijumaan. Rivien välistä (tai oikeastaan rivin, koska repliikki mahtui yhdelle riville) näkyi kyllä kiintymystä Makotoa kohtaan, joten kenties se on death by snu-snu. En voisi olla onnellisempi.


Entä jos saan vahingossa nyrkistä?


Voit ottaa kuvia.


En tykkää pellepainista.


Eroaminen ei ihan toimi näin.

Makoto suostuu toiveeseen ja saa vastakaikuna miellyttävän hymyn, joka ei oikein välity visuaalisesti jäyhistä potreteista. Kenties Makoto joutuu tulevaisuudessa huutamaan punttisalissa ”Vedä! Vedä! Suutu jo!” tulevalle amatsonilleen, mutta on tässä tullut muuhunkin lihatiskin tarjontaan tutustuttua, joten otan vaihtoehtotodellisuuden kaikki permutaatiot ilolla vastaan.


Jokaisessa meissä asuu nuori tyttö.



*********************SCHOOL MODEN LOPPU… TAAS********************

Ensi kerralla… School Mode New Game++! Olen edelleen tosissani. Siinäkään ei kestä pitkään.