Epätoivon äärimmäinen akatemia: 268 - Another Episode

Kummalliseen kiipeliin joutunut Kotoko huomaa Komarun ja Tokon, kunhan kurkistan ensin sisäänkäynniltä pakohuoneeseen, joka näyttäisi olevan rakennettu Towa Groupin IT-huoneeseen. Toko ei lotkauta korviaan anelulle, mutta Komaru ei aio jättää tältä melkein neitsyyden napannutta kiusankappaletta pulaan. Tai tappaa monolasta, kuten Kotoko ehdottaa.

Jos ne olisivat yhtään fiksumpia, ne muodostaisivat tornin ja söisivät sinut.

Hyvinhän minä siinä minipelissä pärjäsin.

Ei ollut edes lähellä.

Erikoisesta pelastusoperaatiosta huolimatta Another Episoden viimeinen pakohuone – menen aavistuksen asioiden edelle, sillä kirjoitushetkellä tallennukseni käsittää tämän päivityksen lisäksi seuraavan päivityksen, eikä enempää pakohuoneita lopun kynnyksellä näy saati kuulu – on luotu viimeiseksi löydä oikea mononeito -haasteeksi. Mononeitoja on ripoteltu sekä neliöhuoneen nurkkiin että pelottavan lähelle hirmuisia otsoja tietokonenurkkausten väliin.

Huoneessa partioivat petokumat ovat kiinnostuneempia Kotokosta kuin uusista tunkeilijoista, mutta silti niitä ei todellakaan kannata aliarvioida, vaikka ne käyttäytyvätkin poikkeuksellisesti. Karhukvartetti tallustelee neliömuodostelmassa huoneen keskellä ja pysähtyy välillä uhoamaan Kotokolle. Uhohetken luulisi olevan täydellinen hetki livahtaa piilopaikasta toiseen monolapsen vainun perässä, mutta tuolloin saa lähes varmasti ahnaat pedot kimppuun, koska mononeidon takana lymyily ei onnistu.

Ikä ei katso nöyryytystä.

Kämmäsin kahdesti ja ihmettelin, mikä kumma nyt muka meni vikaan. …Periaatteessa ajoitus, mutta käytännössä en seurannut riittävän tarkasti karhujen marssia, koska joka kolmas kierros on muita rundeja pidempi. Vastaavasti tämän mammuttikierroksen jälkeen pedot murisevat Kotokon nilkoille pisimpään, ja juuri silloin on Komarun aika toimia ja hivuttautua huoneen itäpuolelle ja sieltä hyvin, hyvin varovaisesti mononeidolle, joka tietysti sijaitsee erittäin lähellä nallepiiriä.

Lähes sama kuvakulma kuin viimeksi, mutta olen oikeasti huoneen toisella puolella.

Totaalisen oikosulun jälkeen päästän liikunnallisesti haasteelliset piruparat päiviltä. Kotokonkin voisin, mutta en ole ilkimys.

Et niin kauan kuin olen ohjaksissa.

Urheasti Kotoko on roikkunut pelkästään sormenpäidensä varassa.

Kotoko irrottaa otteensa taittamatta pudotuksessa nilkkaansa. Syvällisiä puhuttuaan (ja lonkerokäpäläansasta muistutettuaan) hän kertoo tulleensa petetyksi. Toko huomauttaa hymyilevän kakaran suhtautuvan petokseen piittaamattomasti, mutta Kotoko kertoo vain näyttelevän. Niinhän hän aina. Muutenhan hän kilahtaisi kunnolla.

Luulin hassutteluksi, mutta tämä onkin oikea sananlasku, joka tarkoittaa suunnilleen, että lahjakkaimmatkin kämmivät.

Ei tarvitse muistuttaa.

Kotokon tekohammashyökkäyksellä saattoi olla seurauksia.

Naamasta näkyy.

Komaru arvaa aivan oikein Monacan olleen asialla, sillä Kotoko ei viipynyt kolmosluvun areenalätäkössä pöksyjään kastelemassa kauaa. Likka livahti salakuuntelemaan Toivon Soturien johtoportaan kielarikokousta ja sai tietää Monacan todellisesta Junkon muotoisesta paratiisista. Towa-suvun jälkeläinen sitä paitsi levitti eripuraa ystäviensä keskuudessa ja mitä ilmeisimmin usutti monolapset heidän kimppuun kunkin bossimatsin jälkeen.

Kotoko miettii, miksei Monaca anna hänelle koskaan kielareita.

Nagisa vain litistyi.

Kotoko ei enää tunnu näyttelevän irvistellessään, koska hänen nähdäkseen ystävyys, vaivannäkö tai voitto ei merkinnyt Monacalle yhtään mitään, toteutumaton lasten paratiisi kaikkein vähiten. Toivon Soturien Taistelija arvioi entisen ystävänsä halajavan omaa valtakuntaansa isosisko Junkon manttelinperijänä ja toivoo tämän tukehtuvan kakkakulhoon. Olisi se kaunista.

Paratiisissa on sellainen ongelma, että se on aina toteutumaton ihannemaailma.

On niitä kehnompiakin tapoja lähteä.

Komarun kysäistyä toverinsa mielipidettä Toko ei oikein luota Kotokoon. Milloin Toko nyt kehenkään luottaisi? Helmaansa heilautettuaan mukamas viaton keskenkasvuinen livertelee Monacan mahdollisen sijainnin, johon ei enää luulisi olevan pitkä matka. Monaca ei lymyile varsinaisesti Towa Hillsissä… vaan sen katolle pysäköidyssä Excalibur-ilmalaivassa, joka tuli Komarulle tarinan alkupuolella varsin tutuksi. Sinne Kotokokin kulkeutui muilutusaikeissa, mutta kaameat pedot tulivat väliin. Minä niin arvasin, ettei ilmalaivaa jätetty sikseen! Kuningas Arthur -kytkös tuli silti yllätyksenä, mutta onhan Danganronpan värikästä lorea kyllästetty Gungnirillakin, joten mikä tahansa käy. Eiköhän viimeinen rähinä Monacaa vastaan käydä vähintään jossain stratosfäärin tuolla puolen.

Vahinko on jo tapahtunut, kun Kotokoa ei ole sullottu vieläkään mononeitoon.

Hyvin näkyy.

Monaca taitaa olla semmoinen Järven neito.

Excaliburin sisällä Monacan siroissa kätösissä sijainnee myös universaali Monokuma-ohjain, jota höperö ipana pitää taikuutena. Kotoko pitäisi laitteen mieluummin turvassa omissa kätösissään. Jostain syystä tämä ei kuulosta lainkaan hyvältä idealta. Lisäksi Toko tiuskii pentua paljastamaan Isännän olinpaikan. Sinne on huomattavasti suppeampi matka, sillä Byakuya Togamia pidetään säpissä Towa Hillsin ylimmän kerroksen varastohuoneessa, ellei meitä nyt vedetä höplästä.

Eksynyt Caladbolgiin.

Panokset kovenevat, kun kakkapäähuijariksi haukutaan.

Kai se tuolla jossain on.

Välillä repeän ääneen näille jutuille.

Joka tapauksessa Excalibur tulee riuhtaista kivestä ensin, koska sellin avain kyhjöttää Monacan povitaskussa. Kotoko ei panisi pahakseen pääpennun väkivaltaista kuolemaa, mutta Komaru ei menisi niin pitkälle. Tyttöni kun on keskittynyt repimään irti kuolleiden päitä. Tuskin Monaca silti luovuttaa avainta, vaikka pyytäisin tosi kauniisti.

Panokset kovenevat, kun kakkapäähuijarinartuksi haukutaan.

Yhtään koiraa en ole seikkailun aikana nähnyt, joten ne ovat kuolleet.

Kotoko muistuttaa, että Mono-kontrollin voi luovuttaa hänelle, sillä hän on nyt muuttunut tyttö, jolla ei ole enää mitään aikuisia vastaan. Juu niin, uskon kyllä. Äärimmäinen pikku näytelmäoppilas niiaa somasti ja sipsuttaa pois. Toivottavasti ei sentään pois tarinasta.

Panty shot!

G'day mate.

Komaru ja Toko eivät lähde perään, koska eiköhän tuolle rikkinäiselle pikkuneidille voisi suosiolla antaa tilaa korjautua. Toko ei jaksa uskoa Kotokon kääntäneen kelkkaa, mutta Komarulla on vankasti mielessä vain yksi suunta: ylöspäin.

Kesäteatterissa menisi lehmuspuusta.

Viedään molemmilta osapuolilta lelut pois.

Ensin silti pakohuoneesta takaisin käytävälle, joka näyttäisi jatkuvan yläkertaan, mutta teen ylimääräisen mutkan vasemmalle, jonka ääripäässä lukukokemus karttuu ja siivoustaidot myös.

Yritin varmuuden vuoksi ampua merkillistä pääkalloruukkua, mutta mitään ei tapahtunut.

Martini Dragon lienee parhaita nimiä koskaan.

Keskustelu sivuuttaa siivouksen Tokon tuhahdettua olevansa niin ärsyttävä, että tuskin edes Isäntä pitää hänestä. Mutta ei hätää! Komaru on kokenut naisenalku, jolla on miesasioihin kolme älä-vinkkiä jemmassa: 1) älä halua, koska jos haluat, olet vaativa ja ensin tulee olla sen arvoinen; 2) älä ahnehdi, koska ihanteellinen japsinainen ei kyltymättömyydestään huolimatta ole sellainen; ja 3) älä kestä pitkään, jolla tuskin viitataan sänkyjuttuihin vaan siihen, että naiset ovat katoavaisia ja heihin tulee kiinnittää huomiota, kun vielä ehtii.

Togami nyt vihaa kaikkea, ei se niin vakavaa ole.

Älä tee huorin se oleellisin.

Kieltämisen taikaa.

DO NOT WAAAAANT.

Ei uusia kultasormuksia joka viikko.

Valmista kahdessa sekunnissa.

Komaru tietenkin siteeraa vain itseään vanhana netin deittivinkkikonkarina, johon Toko ei usko neitsyeen pystyvän, mutta itsehän Toko joskus sanoi, ettei kokemuksella ole niin väliä, so there.

Luin sen yhdestä mangasta.

On Komarulla kokemusta lonkerotassuista.

Palaan portaikkoon ja kapuan geneerisen mutta riittävän realistisen toimistokompleksin kolmanteen kerrokseen, joka on muodoltaan tasan samanlainen kuin alemmat kerrokset, mutta nyt kulkuväylä on kaltereiden vuoksi entistäkin tukitumpi ja käytännössä viivasuora ramppaus eteenpäin vailla vastarintaa. Löysiä nämä Toivon Soturien päämajan turvatoimet.

Lay of the dumbbell-shaped land, 3F.

Viimeisessä luolastossa on aina sata kerrosta.

Keskusristeyksessä kimaltelee (luvun kolmas piilolapsi poimittu!) ja pian sen jälkeen kaksikko pysähtyy kerroksen ainoalle ovelle, joka ei varsinaisesti näytä houkuttelevalta. Uksi karmii kumpaakin tyttöä ja sen tuolla puolen sijaitsee huone, joka on entistäkin karmaisevampi.

Puoliksi odotan suljetuissa kaltereissa, että karhu loikkaa niitä päin ja lasken alleni.

Siivoustarvikkeita.

Ehkä tuo on päävarasto.

Pitää tuota pyörää ainakin testata.

Monacahan kävi tässä kidutuskammiossa nelosluvun lopussa virnuilemassa! Pikkupiru on varmasti jossain tässä lähistöllä kerjäämässä selkäsaunaa. Toko jähmettyy sisäänkäynnille, kun taas Komaru kävelee tutkimaan huoneen lattian keskelle hyvin epäselvästi verikirjoitettua viestiä, josta kuitenkin erottuu kaksi tuttua nimeä, joita sukunimi ja protagonistisuus yhdistävät.

Komarun ja Makoton teinimäinen rakkaudentunnustus kidutuskammion lattialla on monellakin tavalla väärin.

Tytöt eivät ehdi tulkita suttua kauaa, koska he saavat seuraa.

Sinä saatanan stalkkeri olet meitä seurannut etkä ole mitään sanonut!

Haluatko että testataan aluksi giljotiinia vai?

Haiji maleksi diskreetisti paikasta toiseen kuin G-Man.

Haijin kyrpiintyneelle möllötykselle on varsin pätevä syy. Mies selittää kiukusta kihisten, että juuri täällä vastarintaliikkeen rakastettuja kidutettiin suorissa lähetyksissä. Tytöthän olivat viemärireissulla paikan päällä, kun monitorirekkaan lähetettiin kauheaa kuvamateriaalia Towa Hillsin sydämestä, jotta vastarinta lähtisi liikekannalle, mutta toisin kävi kollektiivisen kauhun jäytäessä kaikkia.

Family Guyn uusinnat murtavat kenet tahansa.

Pian ex-vaimo öhöhö.

Olisitte voineet hei katsoa toiseen suuntaankin.

Jotta paikan ankeus menisi perille, Haiji kertoo kidutuskammion edustavan heidän kaikkien tuntemaa epätoivoa, sillä kenenkään tuttavat eivät säilyneet täällä hengissä.

Ihan lonkalta vedettiin ja hyvin toimi.

Laskitteko varmasti kaikki kolmeen kertaan?

Toko ei käsitä, miten ihmeessä lapset saivat selville kaikkien aikuisten henkilöllisyyden ja perhesuhteet, mutta raivon partaalla kiikkuvaa Haijia ei sellainen sivuseikka kiinnosta, koska näin vain pääsi käymään ja heidän tulee antaa samalla mitalla takaisin. Mies huomaa kammion sivulla oven, jonka toiselle puolelle rakkaiden raadellut ruumiit on epäilemättä kärrätty löyhkääviin läjiin, ja uskoo tyttöjen tulevan toisiin ajatuksiin sen kaiken sisäistettyään, mutta luulisin Komarun ja Tokon nähneen viime päivinä ihan riittävästi. On myös syytä muistaa, että Monaca tiiraili kuvottavaan raatohuoneeseen mielipuolisesti virnuillen. Jätän Haijin angstaamaan synkkien ajatustensa seurassa.

Ei pitäisi koskaan levittää henkilötietoja Internetissä.

Kidutuskammiolle tulee lisää käyttöä.

Mitäpä sitä rikkinäistä lelua korjaamaan?

"Semmonen kun oli meiän kidutuskammiossa, nii ruumiita meillon tosiaan oli niinku, nii ruumiit tuli meiän kidutuskammioon, semmone vanha rakennus siinä nii, tuli päällekkäin ne ruumiit."

Toivon Soturit sen sijaan...

Haiji taitaa mennä moikkaamaan vanhoja tuttuja.

Käytävälle palattuaan Komaru miettii, että Haijille olisi voinut kertoa monolasten aivopesusta ja miehen pikkusiskosta. Toko ei usko järkipuheiden auttavan eikä varsinkaan Komarun häröilytrippiin. Siihen hän sen sijaan uskoo, että tässä kaikessa on jotain perustavanlaatuista mätää. Miten vastarintaliikkeen kaikki tuttavat saatiin ongittua uhreiksi? Puhelinluettelostako? Eiväthän lapset noin fiksuja ole? Monacalla lienee runsaasti kerrottavaa kohtsillään.

Tämä on toistuva ilmiö Danganronpan loppupuolella.

Varsinkaan jos reitti on mystisesti tukossa.

Tynkäkäytävässä oli selvästikin liian hiljaista, koska kontrollin palattua kimppuuni rymistelee molemmilta laidoilta romukuma. Tilanne ei ole näin ahtaassa tilassa lainkaan ihanteellinen, mutta onnistuin muljahtamaan toisen rumiluksen ohi ja sain kiilattua kaksikon kätevästi kalteriaukon ja kauhuissaan kyykkykyhjöttävän Tokon taakse, josta ne eivät osanneet liikkua mihinkään. Kerrankin Tokosta on jotain pelillistä hyötyä!

Tokosta ei tarvitse huolehtia.

Ei muistella pahalla, Toko.

Siinäpähän mesoatte.

Kapuan portaat seuraavaan kerrokseen, jossa toimistokäytävähelvetti päättyy korkeaan ja koreaan kattoa hipovaan kaksitasoiseen lieriökammioon. Reitti näyttäisi jatkuvan myöhemmin keskusspiraalin kautta katolle, mutta eipä mennä asioiden edelle, koska Tokon äijävainu on pettämätön. Isännän eau de cash moneysta (tai kehon hajusta, kuten Komaru murjaisee toverinsa mielipahaksi) ei voi erehtyä. Kenties Kotoko ei meitä juksannutkaan Isännän olinpaikasta, sillä olemme käytännössä Towa Hillsin ylimmässä kerroksessa. Vain avain Togamin pakoon puuttuu. Toko mehustelee vielä tovin ilmanalassa leijailevalla lemulla, koska kicksinsä itse kullakin.

Lay of the Towa Hilltop land.

Ei näy katolla Excaliburia, meitä on juksattu.

Siellä se pieree.

Togamilla ei ole ollut vankeudessa aikaa hajusteisiin.

HUOMIO?

HUOMIO.

Reitti ylimmän kerroksen yläkertaan on molemmilta puolilta tukossa, mutta keskuskehän sisään on upotettu huone, joka on tullut Toivon Soturien näkökulmasta erittäin tutuksi. Ilmassa on makeaa lopullisuuden tuntua, kun neidit astuvat vängästi koristeltuun komentokeskukseen, jonka valtaistuimella Kurokuma on rehvastellut ja jonka lattialla on käyty lukujen aikana jos jonkinmoista esiteinidraamaa ynnä punottu katalia juonia.

Kumpi meistä istuutuu ensin?

Luulin sotaa käytävän ulkopuolella.

Nyt täällä ei ole ketään, jos yhtä huoneen laidalle unohdettua pommikumaa ei lasketa. Otso on täällä syystäkin juuri sopivassa paikassa, sillä jos sen räjäyttää välittömänä toimintarefleksinä, pommikuma vie takuuvarmasti mennessään mojovan lohkareen seinästä. Lisäksi Komaru ja Toko tuumivat samalla, mahtaakohan täällä olla salahuonetta, koska ainahan pahisten hermokeskuksessa sellainen on.

Ei takana vaan vierellä.

Tapettien puolesta näyttää hourulalta.

Hetken aikaa Komaru Naegi omisti tämän kaupungin.

Tai oikeammin salakäytävä. Vaikka Toko hepuloi lempimiehensä olevan lähistöllä, en astu sinne vielä, koska ensinnäkin Masaru Daimonin kulahtaneella muistoalttarilla kimaltelee. Se ei ole ihan mitä tahansa luettavaa… vaan järkyttävän eeppisen Socki-saagan viimeinen osa, josta palkitaan trophylla. Miltei herkistyn, kun kaikki kaunis päättyy joskus.

Ei se potretti taida millään pysyä pystyssä.

That tale didn't sock.

Toisekseen komentokeskukseen on kätketty toinenkin salakäytävä, josta peli vihjailee huoneeseen ilmestyvällä toisella pommikumalla, mutta ei millään muulla. Hetken aikaa jopa mietin, että spawnaakohan tänne loputtomasti karhuja, jos joku tollo ei onnistu räjäyttämään sitä oikeaa seinämää, mutta minulla kävi mielessä, että jos valtaistuimen oikealla puolella on yllätys, pakkohan vasemmalla puolella on olla samanlainen, vaikka seinien tekstuureissa ei ollut tästä minkäänlaista vihiä.

Every room's got a gimmick these days.

Pommikuman optimaalisen räjäytyskulman asemoinnissa kesti jonkin aikaa karhua härnätessä, mutta virnistin sitäkin enemmän, kun olin oikeassa. Vapaaehtoinen salakäytävä tekee muutaman mutkan ja katkeaa kimallukseen, josta palkittaneen trophylla myöhemmin.

Onneksi koko peli ei ole tällaista maisemaa.

Kyseessä on erittäin todennäköisesti Another Episoden viimeinen tappolista. Sen kohteena on…

Kameko, joka veti minut täysin hiljaiseksi. Celesten kissan vielä jotenkin ymmärtää, mutta mitä ihmettä joku hyönteinen tekee demonijahdissa?! Tämän on oltava jonkinlainen hienostunut vitsi tai sitten ällö ötö todellakin on jollekulle Trigger Happy Havocin hahmolle läheinen, mutta tappolistan kuvauksesta hahmoyhteyttä ei voi täysin suoraan päätellä. Koska kaikki hahmot on käyty jo läpi ja koska voi olettaa, ettei tähän irvokkaaseen leikkiin ole osallistunut Junkon tai Mukuron kavereita (koska niitä ei oikeasti ole), on syytä katsahtaa kohti kaveriani. Kameko on heikko ja löyhkää, aivan kuten omistajansa… Tokoko? Oliko Trigger Happy Havocissa tosiaan puhetta Tokon lemmikistä, kun Makotolla hahmojen juonikaaria grindailin? Ei voi muistaa. Selitys jää joka tapauksessa kauas tulevaisuuteen. Hirokon luokse kun ei ole enää mitään asiaa, sillä vanhoja askeleitaan voi seurata vain ensimmäisen toimistokerroksen hissille asti.

Palaan juonen kannalta väärästä salakäytävästä oikeaan salakäytävään, joka kääntyy kerran ja kääntyisi uudestaan, mutta duo kiinnostuu mutkaan installoiduista tikkaista. Ne johtavat ovelle, joka tuskin on Togamin varastoselli, sillä Towa Hills olisi arkkitehtuurisesti varsin omituinen pytinki.