Ai
mitä, rikonko ohjaimen? En tietenkään, sillä tuosta edesvastuuttomasta
tempauksesta palkitaan yhä apealla ja vähemmän tyydyttävällä Game Clear
-lopetuksella, joka ei johda mihinkään muuhun kuin ikuiseen pettymykseen.
Komaru ei riko ohjainta. Tarina jatkuu.
Ohjain tuntuu niin hyvältä kädessä.
Sekä
Toko että Monaca ovat ratkaisustani ihmeissään, viimeksi mainittu varsinkin.
Monaca ei ymmärrä, miksei Komaru halua pelastaa lapsia, olla sankaritar ja
ennen kaikkea veljensä tapaan toivo. Maagin luulisi olevan yhä häviöstään
surullinen, mutta ilkeämielinen virnuilu antaa ymmärtää likan päässä viiraavan
ja pahasti.
Koska ohjain tuntuu niin hyvältä kädessä, minähän sanoin.
Koolonisi on anaalissa.
Ei Makoton tarvinnut ohjaimen kohtaloa päättää.
Komarun
änkyttäessä nilkat vapisten Monaca muistuttaa, että ellei ohjain hajoa,
mihinkään johtamaton pattitilanne jatkuu jatkumistaan. Tuskin Spike Chunsoft
kehtaa loppuhuipennusta loputtomiin venyttää, mutta mistä sitä ikinä hupsuista
japseista tietää? Toko ei tajua, miksi Monaca yhtäkkiä haluaa ohjaimen
hajoavan. Vähemmästäkin orastava paratiisi hajoaisi.
Et sinä.
No jos rikon ohjaimen, silloin tämä vasta toistuukin.
Olemmeko joutuneet takaperoiseen aikasilmukkaan?
Uppiniskainen maagi alkaa
huutaa yksittäisiä sanoja, jotka muodostavat virkekokonaisuuksia. Näemmä
Monacakin toivoo onnellista loppua. Kotoko ajautuu jälleen riitelemään entisen
ystävänsä kanssa.
Taikasi romuttui Black Suspirianin mukana.
En. Ymmärrä. Mitään. Mitä. Horiset.
Lasketaanko syntymä?
Katsoo silmät kiinni.
Komaru
pyytää Tokolta apua valinnassa, mutta tämäpä jättää lopullisen päätöksen
kätösiini ja on valmis jakamaan päätöksestä koituvat seuraukset ja vastuun
kanssani. Toko neuvoo Komarua ajattelemaan, mikä olisi parasta.
Saman kuin viimeksi.
Yhdessä on parempi katua.
Olipa sinusta hyötyä.
Onko
siis parasta rikkoa ohjain… vai olla rikkomatta sitä? Kas siinä pulma.
Danganronpa Another Episode: Ultra Despair Girls päättyy luultavasti ensi kerralla. (??)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti