270 - Another Episode - Luku 5, osa 6

Towa Hillsin katolla Excalibur-ilmalaivan yläkansilla kaikki päättyy – tai on päättyvinään, mistä sitä tietää – mittasuhteiltaan messevään saliin, jossa on harrastettu esiteinidraamaa ja punottu juonia lähes yhtä paljon kuin Towa Hillsin komentokeskuksessa. Ja pudotettu yksi Komaru. Salissa olisi varmasti tilaa sadoille Monokumille ja voitonriemuisena kihertävälle Monacalle, mutta nyt tilan keskellä istuskelee luokkaoikeudenkäyntiloukosta nyysityllä valtaistuimella yksinäinen Kurokuma, joka sai juuri seuraa tyhmille jutuilleen, koska tyhmät jutut eivät olisi mitään ilman turhautuneita kuulijoita. Tätä ilmiötä kutsutaan myös standup-komiikaksi.

Entä sitten Dragon Ballin superiskujen latailut?

Kätkekää vesimeloninne ja KFC-aterianne.

Tytöt tapaavat nyt mustanallen ensi kertaa, eikä tämä oikein tykkää Tokon saamasta rivosta ensivaikutelmasta, vaan röyhistelee sen sijaan karvarintaansa levottomilla uhovertauksilla. Toko reagoi loputtomaan hölinään samaan tapaan kuin Toivon Soturit. Jestas sentään, onko Kurokumalla edes ystäviä? Entä Shirokuma? Komarulla käy hippikarhu mielessä, mutta gangstakarhun mukaan he ovat vain veljeksiä, ainakin jotenkin.

Mutta kuunteleeko Toko My Chemical Romancea?

Niin kehno konsertti.

Internet-kulttuuri on saavuttanut Danganronpan.

Joku poliitikko.

Varsinkin pakohuoneissa ennen massakuolemaa.

Mekaanisten mesikämmenten sijasta Kurokuma ohjastaa Komarun ja Tokon oikeiden kysymysten äärelle, sillä missä kummassa se Monaca luuraa? Oikeasti pikkulikka on paraikaa tutimassa, koska tuollaiset veitikat vaativat päiväunia jaksaakseen temmeltää ja teurastaa aikuisia. OG MC Kuro Koo vinkkaa tytöt katsomaan oikealle kohti kolmea ovea, jotka olenkin nähnyt aiemmissa keskusteluissa, mutten ole ajatellut niiden merkitystä sen kummemmin.

Näyttää Gex 3D: Enter the Geckon Thursday the 12th -bonuskentän miniversiolta. #jonneteimuista

Eikö koputus riitä?

 

Nyt minun siis vain täytyisi häiritä Ruususen unta kolkuttamalla oikeaa uksea. Väärästä palkitaan välittömällä kuolemalla. Juu ihan varmasti. Kun Komaru on tuuminut juttuun taatusti kätkeytyvän jokin ovela juju, käppäilen mitään ajattelematta ensimmäiselle ovelle kuunneltuani Kurokuman molotusta. Minut tapetaan välittömästi. Kyllä, Game Over, karua meininkiä.

Oletin Hello nastyn olevan jokin hassunhauska ilmaisu, olikin Beastie Boysin viides studioalbumi. Pitäisi tämä nyt tietää, kun tuolla levyllä on kuitenkin Body Movin' ja Intergalactic, kaksi legendaarista musavideomuistoa lapsuudesta.

Varmaan se ovi, jossa on ystävällinen pyörätuolisymboli.

Jos ammun sinut, olet hiljaa.

En halua elää tällä sukupolvella.

En edes avannut ovea ja räjähdin!

"That's how you start a fight and finish it quickly!"

Noin sanoo ruoska.

Minä kun oletin pyörätuolilla paikasta toiseen liukuvan Monacan suosivan helppokäyttöisintä vaihtoehtoa. Toiseksi helppokäyttöisin ovi olisi toisessa kerroksessa, johon on rakennettu kätevä portaaton ramppi, koska Excalibur on selvästi suunniteltu kulkurajoitteisten ehdoilla. Ovi on vieläpä värikoodattu Monacan hiuksien mukaan, joten olen taatusti oikeassa. Avaan oven. Minut tapetaan välittömästi. Onneksi tallennusankka ei ole kaukana, mutta ainakaan vaihtoehtoja ei ole enää liiemmin jäljellä.

Hankit vielä tälle pelille töykeät lisenssimaksut tuota menoa.

Olisin laskenut alleni useasti, jos kaikki petokumat olisivat tätä kokoa.

Tämä olisi uhkaava ilmestys, jos petokuma ei näyttäisi pupilliensa puolesta kierosilmäiseltä.

Oikeasti tumpuloin dokumentoinnin vuoksi, sillä se ainoa oikea ovi sijaitsee kaikkein korkeimmalla. Tänne kulkevat vain vaivalloiset tikkaat, jotka muodostavat huolestuttavan haasteen raajarikolle Monaca-paralle. Lieköhän pyörätuoliin installoitu jonkinlainen tarttumisnivel, joka kytketään tikkaisin ja sitten liu’utaan yläilmoihin? Vai vetääkö Monaca itsensä puolalta toiselle heppoisilla käsillään ja taikoo äärimmäisenä maagina ajokkinsa luokseen?

Työnnän sinut pian combine harvesteriin.

Ei kai nyt sentään. Monaca vain valehteli kaikille.

 

***

Toistaisin itseäni, jos toteaisin tyynesti, että minä niin arvasin tämän. Joten toistan itseäni: minä niin arvasin tämän! Monaca seisoo omillaan! Ei tuon rääpäleen jalkoja ollutkaan brutaalisti telottu, joten Haiji ja Tokuichi Towa saavat synninpäästön, vaikka toki noin muuten ikäviä ihmisiä ovatkin. Jopa Kurokumakin näyttäisi hämmästyneen Monacan toimivista jaloista, ja arvelen myös muiden Sotureiden olleen asiasta uutispimennossa. 

Pian ovat.

Toivottavasti tässä ei ole taustalla hurmoksellisen baptistikokouksen ihmeparantumista.

 

Tosin Komaru oli Monacan petkuhuiputuksesta perillä Towa Hillsin rakenteellisten ratkaisujen perusteella. Itsehän en hemmetti soikoon edes niin kiinnittänyt tähän oleelliseen yksityiskohtaan huomiota: Monacan Junko-sviittiin pääsi vain tikkaiden avulla, joten mitenköhän kummassa raajarikko sinne olisi omin avuin kavunnut, hmmm?

 Olisi voinut leikkiä Downin syndroomaa samalla.

Koska siellä oli enemmän kuvia Junkosta, se oli tietenkin Junkon huone.

Olisi huoneessa voinut olla salaovi, joka jäi meiltä huomaamatta.

 

Sivumennen sanoen Game Over -ovista kuvia napsiessani kävi ilmi, että jos valitsee tallennuksen latauksen sijasta retryn, pelissä palataan ankan sijasta suoraan takaisin ovipulmaan, jossa Komaru muistelee salakäytävän tikkaita Tokon kanssa. Minulla ei ollut aavistustakaan, että Another Episodeen on kätketty uutta ja vieläpä kokonaan ääninäyteltyä dialogia retryn taakse! Tämä muistuttaa itse asiassa hieman Zero Escape -pelisarjaa, jossa helpolla vaikeustasolla pakohuoneen arvoituksissa tyriessä seurassa olevat hahmot aukovat ankarasti päätään uusavuttomalle protagonistille sanellen kärsivällisen alentuvasti oikean ratkaisun.  Retryä ei silti Another Episodessa kannata perfektionistina käyttää, koska siitä rangaistaan luvun loppuarvioinnissa.

No mutta Komaruhan on oikein sievä, tiedä vaikka millainen lordi kaunisnaama sinustakin tulee isona!

 

Mutta miksi Monaca veti kaikkia (paitsi Komarua ja jälkijunassa minua) höplästä? Yksinkertaista! Säälin ja sen tuoman vallan vuoksi, koska mikään ei ole niin säälittävää kuin viallinen lapsi. Monaca kertoo kamalista ulkopuolisista perheoloistaan ja keksi alkaa kerjätä sääliä perheeltään ja kurjalta maailmalta. Oli pyörätuolista riesaa, mutta ainakin hän nettosi sen kyydissä Toivon Soturit puolelleen. Täytyy tietenkin tässä välissä ottaa huomioon Monacan esittelytilaisuus kauan sitten, jossa tyttö kihersi, kuinka muut saadaan mielistellen tanssimaan oman pillin tahtiin. Tokon mielestä Monaca on kauhea kakara, mutta maagi vain toteaa selviytyneensä kotioloissa.

Säälittävä suunnitelma.

Kaikkea sitä postimyynnistä löytääkin.

Taputtivat varovasti päälakea ja lähtivät pois.

Niin kamala, että ihan aikuiseksi luulisi.

Jottei nolostuttavia väärinkäsityksiä tulisi, Komaru haluaa varmistaa Monacan isän ja veljen olevan Towa-perhettä, vaikka tässä vaiheessa olisi jokseenkin yllättävää, jos Monaca ei liittyisi Towa Groupiin mitenkään. Eipä neitini nähnytkään psykoottisia harhoja ruumiittoman Tokuichin muodossa! 

Sellaisia ovat Trumpin lehdistötilaisuudet.

Kaappiin piiloon.

Komaru näkee asioita ja joutuu hourulaan alle kolmekymppisenä.

Koska Kurokumasta ei ole mitään hyötyä, gangstakarhusta on nyt huomattavasti vähemmän hyötyä – jos mahdollista – otuksen alkaessa mouhota konekivääritahdilla todellisuuksien limittymisestä ja omista perversseistä naismieltymyksistään. Monaca tekee vihdoinkin jotain kaunista ja mykistää neuvottoman neuvonantajansa.

Jonakin päivänä toivot olevasi oikea karhu, ja oikeat karhuthan eivät osaa puhua.

Lasketaan raiskaukseksi.

Täällä kuule puhutaan vakavista asioista.

Ja maailma on taas hivenen parempi paikka.

Monacan perhesiteiden jälkeen selvitetään myös kersan poikkeavat paratiisiaikeet Tokon arvatessa Nagiton olleen hänen juoksupoikansa. Kuten arvata saattaa ja kuten jo ollaan useammasta lähteestä kuultu – mutta nyt Komaru ja Toko kuulevat tämän suoraan – Monaca ei piittaa lasten paratiisista, koska tärkeintä on ison alkukirjaimen Seuraaja. Monaca halusi ehdottomasti Komarunkin paikalle osaksi loppuhuipennusta, sillä olenhan sentään äärimmäisen toivon pikkusisko, joka on muuttunut seikkailun aikana taviksesta pelastajaksi tai vapahtajaksi, vähän riippuu miten tarkasti saviorin nyt haluaa kääntää, kun hahmokaaressa voisi kuitenkin olla saviourina aivan hyvin messiaanisia konnotaatioita.

Ei ollut Nagito Tokon mielestä komea uros.

Toivottavasti en ole Li'l Ultimate Hope.

Jokaisessa teinitytössä asuu pieni Komaru.

Toko muistaa prioriteettinsa elämässä ja kuolemassa ja tivaa Monacalta avainta Isännän sydämeen. Ipana on mukamas hölmistynyt ja tarjoutuu jopa kopeloitavaksi, mutta ottaa avaimen sijasta esille säätimen Monokumien sydämeen. Hän otaksuu meidän olevan kiinnostuneita kapulasta. Monaca esittelee virallisesti itsensä ja roolinsa Towa Groupin johtoportaassa. Maagina hän tarvitsee vain tällaisen taikasäätimen kontrolloidakseen robotisoitua luomakuntaa, aivopestyjä lapsia ja Towa Cityä.

Ei nyt nosteta tämän pelin ikärajaa.

Uusi Nintendon käsikonsoli ei nyt kyllä oikein vakuuta.

Silti Towa ei päivity nimislottiin, koska Monaca on Monaca.

Riittävän korkeatasoista teknologiaa ei erota taikuudesta.

Kurokuma voisi typerillä jutuillaan.

Toko murisee nyhtävänsä kersan nahkeista sormista sekä säätimen että avaimen, mutta Monaca ei tunne itseään uhatuksi, koska valttikortit kulkevat näköjään Towa-perheessä sisarukselta toiselle.

Lukee romaaniensa imelimpiä paloja.

Monaca aikoo irvailla Puerto Ricon hädän kustannuksella.

 

Towa Groupin robotiikkajaosto kun valmistaa piikakumien lisäksi myös taistelurobotteja. Monacan ikioma lelu on kovempi kuin muiden Toivon Soturien romut yhteensä.

Sori, mutta Big Bang Monokuma on meidän hallussamme.

Akkukestoa puoli tuntia enemmän.

00:12-00:14 Se vaivautunut hetki, kun mitään ei tapahdu. 

00:32 Jaa että tuoli muuttui tuommoiseksi.

***

Komaru Naegi & Toko Fukawa VS Monaca Towa & Kurokuma & Mage Robot Black Suspirian!

Suspirian on ilmeisesti viittaus Dario Argenton Suspiria-kauhuleffaan.

Another Episoden viides ja mitä todennäköisimmin viimeinen – koska Soturit loppuvat tätä menoa kovaa vauhtia kesken – mechabossi on kuin muiden Toivon Soturien romut yhteensä. Aiempiin hoopohkoihin japsimechoihin verrattuna Kurokuman operoima (koska Monaca vaikuttaisi vain kököttävän henkeään uhmaten valtikan huipulla) kammotus jopa näyttää hyvällä tavalla kammottavalta lukuisine kavereilta lainattuine raajoineen.

Ei, kyllä värisi on musta ja nimesi myös.

Black Suspirianilla on kyky jumittaa katossa.

Äärimmäinen sotakone (jos Big Bang Monokuma on vain äärimmäinen karhu) astelee miekkasiluettien (???) eristämällä areenalla kuin äkäinen teknoskorpioni tai joidenkin Final Fantasy -tulkintojen moniraajainen Ultima/Omega Weapon kiusaten tyttöjä pelin edellisten bossien hyökkäyksillä.

Wham bam thank you ma'am.

Komarukin tuntee itsensä ammutuksi ylhäältä.

Hero Robot Mark Guyverilta maagirobo lainaa painostavasti etualalla roikkuvat poraraajansa, joita se varsin usein kieputtelee pyrkien jyräämään syöksyllään Komarun. Jos vähänkin tajuaa väistää sivuun, hyökkäys ei osu koskaan. Kehnointa hyökkäyksessä on Kurokuman poraletkautus, jonka kuulin vähän turhankin monesti, koska jostain kumman syystä Suspirian tuntui suosivan tätä offensiivia eniten etenkin matsin puolivälissä.

Try Hard 3: With a Vengeance.

Masaru Daimon, iäksi unhoitettu sankar'mies.

Kymmenesti kuulin ja johan alkoi hihityttää.

Priest Robot Doctor Von Geroltilta maagirobo lainaa laiskasti rintakehästä työntyvät ja osittain hakeutuvat monosilmäbrändätyt ohjukset, jotka kaltaiseni muka-ammattilainen väistelee leikiten, vaikka eteensä tuleekin katsoa. En millään pääse yli mielikuvasta, jossa Crash Bandicoot 3:n tulevaisuuskenttien jättimechat laukovat kaksikaistaisia ohjuksiaan.

Matsi (ja Towa City) loppuisi lyhyeen, jos yksikin näistä olisi ydinkärki.

Fighter Robot Highlander the Greatilta maagirobo lainaa varsin kivuliaalta näyttävän kyberkirveen. Tämä bossin ainoa meleehyökkäys jämähtää tuttuun tapaan tantereeseen, eikä siitä pitäisi olla haittaa, kunhan pysyy jatkuvasti liikkeessä.

Monacan nimimuisti jatkaa pätkimistään, mutta ainakin sukupuoli meni oikein.

Sage Robot Hannibal X:ltä maagirobo ei ainakaan ihan suoraan lainaa mitään varmasti osuvaa tarkk’ammuntamälliä, koska ilman suojapaikkaa sellainen olisi epäreilua. Sen sijaan se kylläkin lainaa Nagisan tyylikkään mechan kivääriä, mutta tekeekin niin häijyn tempun, että loikkaa yläilmoihin ja räiskii sieltä pyssyllä suunnilleen kaikkialle alapuolelleen. En aina ihan hahmottanut, kuinka laajalle alueelle luotisade osuisi, ja runtua tuli.

Visvainen kielesi murskasi.

Lisäksi Mage Robot Black Suspirianin omana bravuurina on sylkeä levitoivia monosilmäbrändättyjä oktaedrimiinoja, joista on ehdottomasti eniten haittaa, sillä ne jäävät tietenkin areenalle ja jos Komaru sattuu maagimechan muita mällejä väistellessään eksymään miinan tielle niin… pum. Koska kamera on tuttuun tapaan lukittunut bossiin, ei miinoja läheskään aina huomaa, varsinkaan jos ne ovat taka-alalla ja Komarua ohjastaa kohti ruutua.

Kunhan et puhu unissasi.

Miten multiarsenaalilla mellastava mölli sitten romutetaan? Mietin tätä aluksi itsekin, kunnes huomasin Suspirianin nivelpallojen – ja niitä on monta, koska niin on raajojakin! – välkkyvän punaista. Ne kaikki eivät välky juuri koskaan kerralla (paitsi tietysti ihan loppumetreillä), ja pallokokoonpanoissa on ihan mukavasti vaihtelua.

Nivelreuma, comin' right up.

Voitto siis noudattelee vähintäänkin pleistoseenikautista videopelibossien ammu välkkyvää kohtaa -kaavaa, jota voisi väittää tylsäksi ratkaisuksi, mutta Another Episodelle tämä on ensimmäinen kerta. Edelliset bossithan piti saada tavalla tai toisella lamautumaan ja räiskiä sitten niin kauan joko kasvoille tai muuhun heikkoon kohtaan, kunnes suojakuori särkyisi, ja sitten räiskiä lisää. Black Suspiriankin tulee kyllä lamauttaa, mutta tämä tapahtuu vasta sitten, kun kaikki välkkyvät pallot on sammutettu. Ne vaativat vain yhden, mielellään tarkan, ammuksen. Oikeastaan bossimatsi vaatiikin tähtäilytarkkuutta ja sopivien tilaisuuksien hyödyntämistä, koska suurin osa bossin hyökkäyksistä avittaa Komarua hivuttautumaan esimerkiksi kolossin taakse, jossa ne kaikkein kinkkisimmät selkäpallot sijaitsevat.

Kun pallot ovat sammuksissa (mutta eivät hajalla, sillä matsissa ei tyrehdytetä osumakohtia lopullisesti), mecha lysähtää näkemään tähtiä ja Kurokuma pullahtaa etuluukusta ulos anelemaan armoa ja muutenkin hölisemään, koska ei muuta osaa. En anna armoa. Kurokuma on bossin todellinen heikko kohta; joutava gangstapelle tulee ampua seulaksi ennen kuin pallosykli alkaa taas alusta.

Kunhan et Nenäpäivään.

Lahjoitan Kurokumalle hieman tulta ja tappuraa.

Väistämättäkin pallosykli koetaan hyvin monesti, koska onhan tämä nyt sentään pelin viimeinen mecha, eikä sellaisten sovi olla alle minuutin mittaisia läpihuutojuttuja. Loppupuolella valjastin Genocide Jackin hyppysiini silpomaan typerien juttujen asiantuntijaa, jotta prosessi nopeutuisi. Ei minulla silti tässä mikään kiire ollut, sillä Black Suspirian oli erittäin mieleenpainuva ja näyttävä kokemus, jonka aikana horistiin paljon levottomia, joskin looppaavia, juttuja.

Kurokuman voisi luulla uhmaavan fysiikan herkkiä lakeja, mutta oikeasti otus loikkaa takaisin ohjaksiin.

Hanki parempia pilottikarhuja.

Olen Spike Chunsoftille kiitollinen tallennusmahdollisuudesta, sillä seuraavaksi…

00:03 Kurokuman jutut ovat niin päättömiä.

***

Kurokuma voi ollakin väliaikaisesti historiaa, mutta Monaca ei ole Black Suspirianin räjähdettyä karannut mihinkään. Tuossa se ressukka lojuu tyrmistyneenä häviämisestään pelkäämässä kuolemaa hieman vanhempien tyttöjen häämöttäessä uhkaavasti edessä.

Koko maailma säälii nyt Monacaa.

Hyvät pienet tytöt eivät anna koskaan periksi.

Ei nyt mitään koiranpentusilmiä.

Kyllä itku pääsee, kun Monacalta vaaditaan ohjainta. Eihän tämän näin pitänyt mennä, sillä ilman ohjainta ei ole Seuraajaakaan eikä yhtään mitään. Towa Groupin CEO ojentaa ohjaimen oikeaan osoitteeseen selkäsaunan uhalla.

Toko tunkee sen takapuoleesi poikittain.

Sitähän me tässä vähän kuin ajetaan takaa.

Selkäsauna ei ole kasvatuksellisesti nykyaikaa.

Jos ote nyt lipsahtaisi, säästyisimme likaiselta työltä.

Komarusta tämä oli turhankin helppoa. Olisin olettanut Monacan hihasta vielä jotain ässää tai vähintäänkin Nagiton ryntäävän sekoilemaan pupillit kierien, mutta ei kai sitten. Tässä kai se tyttöjen kaipaama helppo ja onnellinen loppu sitten on. Toko muistuttaa, että olisi loppu voinut suistua epätoivoonkin, koska Komarun veljellä on sellaisesta kliimaksista kokemusta. Eikö Monacalla tosiaankaan ole enää mitään this isn’t even my final form!!! -källiä? Tokon loppu antaa kuitenkin odottaa itseään lukkojen takana, joten eiköhän seuraavaksi olisi onnellisen Isännän jyystämiseen keskittyvän epilogin aika?

Hiukan on kyllä huijattu fiilis.

Ruokavertaukset ovat japsiviihteen... öh, suola.

Olisihan tuossa kieltämättä vänkää venytyksen tuntua.

Ensin pitäisi silti särkeä asioita. Komaru empii, mahtaako kaikki kääntyä parhain päin. Toko muistuttaa ohjaimen hajoamisen katkaisevan Monokumien marssin ja lasten aivopesun. Mitä hävittävää tässä muka olisi? Ainahan voisimme antaa ohjaimen olla, ottaa sen vaikkapa jemmaan pelotteeksi ja karata kaupungista, kun heittopussi-ipanakaan ei enää kiusaa. Nagisakin antoi Komarun poistua Towa Citystä iäksi. Ilman ohjainta Monacalla ei ole seuraajaa.

Jos se on ainoa lajiaan maailmassa, on se mittaamattoman arvokas tietyissä piireissä.

Toko ei sen arvosta perusta.

Lopullinen valinta annetaan pelaajalle, koska jokaisen Danganronpan lopussa tehdään tärkeitä päätöksiä. Trigger Happy Havocissa joko karattiin Hope’s Peak Academysta jatko-osiin tai jäätiin näennäisen onnelliseen polyamoriaan tuuppaamaan Aoia. Goodbye Despairissa joko karattiin Neo World Programista tai junkouduttiin. Ultra Despair Girlsissä joko rikotaan ohjain ja karataan Towa Citystä tai annetaan olla ja pilataan kaikki.

 

…Mitä edes enää jahkailen? Ei tässä edes ole todellisia vaihtoehtoja, koska tuo toinen on niin väärin kuin olla voi. Karkaan luonnollisesti Towa Citystä ja pelastan maailman lapsilta.

***