105 - Prologi, osa 2

Hajimea huolettaa Usamin yllätysviesti, mutta hän ei kehtaa olla ainoa, joka ei palaa rannalle kaiken alkuun. Sitä paitsi Nagito inttää mukaan. Vaikka matka ei ole pitkä, olemme paikalla viimeisinä. Ishimaru ei ole noussut kuolleista näpyttämään kärsimättömänä kelloaan, mutta onhan täällä sentään vanhasta sakista Togami, joka huomioi viimeisyytemme, mutta ei nalkuta sen enempää. Ehkä mies on pehmentynyt muutenkin kuin löllyviltä statusrenkailtaan. Kuikelompi Togami olisi irvistänyt raivoissaan ja laukonut itsemurhaan ajavia kylmiä totuuksia.

Tulevana lopunjälkeisten joutomaiden valtiaana Togami käynnistää keskustelun, joka on eräänlainen toisinto Hope’s Peak Academyn uuden kerroksen salaisuuksien purkamisesta ruokasalissa. Kaikki eivät huomioitaan kerro, mutta Peko rikkoo jään puhumalla keskussaaren suljetuista silloista. Ibuki tietää kertoa Usami-kohtaamisensa perusteella, ettei jänöpomo halua heidän eksyvän. Hiyoko kertoo maatilasta muttei muurahaisten hautausmaasta, Mikanilla on kokemusta kaupasta ja Mahiru mainitsee hotellin, Sonia erityisesti sen ravintolakerroksen. Teruteru lässyttää naisista, koska hän on ilman naista.


Liikaa hiekkaa.


Valtavat metallilevyt tiellä eikun.


Hope we don’t have to resort to violence.


Konsoliplebeijeille tarkoitettu.


Tämä on hauskaa, koska Teruteru on pervo.

Togamin mielestä muiden typeryksien huomiot ovat toissijaisia, sillä hän tietää… mitä? Jotain suurta varmasti. Jäämme innolla odottamaan vastausta niin kauan, kunnes saan Hajimena puhuttua kaikille yksitellen. Kaikki keskustelutilaisuudet pitää hyödyntää ennen kuin on liian myöhäistä ja keskustelijoita onkin yhtäkkiä vähemmän. Aika monen jutut pyörivät Togamin julistuksen ympärillä. Gundhamkin muka tietää, mistä on kyse. Olen sitä mieltä, että jopa hamsteritkin tietävät enemmän. Chiaki taisi torkahtaa, Fuyuhiko on raivoissaan, kun Togami kutsui häntä äsken räksyttäväksi minirakiksi ja Peko ihmettelee, miten näin suuri saari voi olla asumaton.


9/11 oli hallituksen salaliitto!


Togamin tulee laihtua puhuakseen pienemmin.


Näissä kuvissa välittyy, että täällä on ihan järkyttävä määrä jengiä. Toistaiseksi.


Kelpaako viides hamsteri?


Jotain rotia nyt siihen pillitykseen!


Kyllä Pakujaska Togamipaska tietää.

Asiaan. Togamin siis. Hän kysäisee, ovatko muut käyneet kääntymässä keskuspuistossa. Hajime muistaa pronssipatsaan, josta Togamin suppea tarina lähteekin liikkeelle. Olipa kerran saari, jolla he ovat. Viisi pyhää eläintä symboloi kutakin keskussaarta ympäröivää saarta. Tämän paikan nimi on Jabberwock Island. Loppu. …Ensi kerralla Danganronpa Another Epis-


Patsaan alla on varmasti salareitti saaren mekanismeihin.


Ei ollakaan Itämerellä.


Vesinokkaeläin, muurahaiskarhu, puutiainen, lepinkäinen ja pallokala.


Pitäisi olla Jabberwock Islands.

Minulla ei ole juurikaan suoraa kokemusta Jabberwockista. Jostain syystä yhdistän nimen aina Terry Gilliamin Jabberwocky-elokuvaan, mutta en ole nähnyt sitä. Olen luultavasti kuullut sanan ensimmäistä kertaa juuri tuosta kauan, kauan sitten. Oikeastihan Jabberwock on peräisin Lewis Carrollin Liisan seikkailut peilimaailmassa -kirjan kuuluisasta Jabberwocky-nonsenserunosta, mutta en ole lukenut sitä. Sivistin sentään pari vuotta sitten lastenkirjallisuuskurssilla itseäni sen ihan ensimmäisen ihmemaakirjan parissa ja oli kyllä rasittavaa dadaismia – ja minähän vielä pidän rasittavasta dadaismista! Mutta nyt ei ole kyse kaunolastenkirjallisista mieltymyksistäni vaan siitä Jabberwockista, jonka kuvallista alkuperäisapproksimaatiota on apinoitu Googlen kuvahaussa kerrakseen. Näyttää sellaiselta saatanalliselta Lovecraft-siipimölliltä. Minua jopa häiritsi, miten luonnottomasti se oli kuvitettu lastenkirjaksi. Jos tämän murhadraaman tapahtumapaikka on siis nimetty kammottavan hirviön mukaan, meillähän menee harvinaisen lujaa. Oikeastaan jo pronssipatsaan raisujen eläinhahmojen khimairakokoontumisajot näyttivät kohtuullisen friikiltä. Ellei tuo ole se todellinen Jabberwock.


Tältä Jabberwock oikeasti näyttää! (ei pelikuvaa)

Oli Togamilla muutakin sanottavaa saaresta, mutta hänpä jättää kertomatta, kunnes tietää enemmän. Tai pitää tuonkin tiedon itsellään. Akane ei ole järin kiinnostunut saaren nimestä. Oli paikka mikä hyvänsä, he joutuvat olemaan täällä. Ibuki, Kazuichi, Hiyoko ja jopa Mahiru eivät olisi asiasta enää niin huolissaan kuin alussa. Eivät ole vieläkään saaneet pensaassa kyykkivän alkuperäisasukkaan myrkkynuolesta tai kokeneet tsunamia, joten eiköhän menomestan voisi tulkita turvalliseksi.


Whatever Island.

Hajime esittää vastalauseen, sillä heidänhän piti aloittaa opinnot nimenomaan Hope’s Peakin oppilaitoksessa. Tänne päätyminen on pelkästään outoa. Gundham kehottaa häntä rauhoittumaan ja muutama muu järkeilee poistumisen olevan mahdotonta. Lentokoneet ovat kulissia, laivoja ei näy, avunhuudot eivät kantaudu. Akane lähtisi urheilijana uimaan, mutta ehdotus tyrmätään naurettavana, vaikka Nekomaru joukkuehenkeä möliseekin.


Ehkä täällä on Hope’s Peakin ihmiskoelaitoksia.


Hiekalle voi kirjoittaa ”Ilmaista viinaa” ja he pelastuvat.


Nekomaru ouija-sessiossa.

Tyhjästä ponkaissut Usami teilaa Hajimen ehdotuksen puulautasta, sillä säännöissähän luontoa tulee kunnioittaa. Togami soimaa sankaria, sillä hän ainakaan ei lähtisi rikkomaan jänöjussin nirsoja sääntöjä. Voi tulla seurauksia. Kenties hän muistaa, mitä Mukurollekin kävi. Toistaiseksi ei auta muukaan kuin keräillä toivon sirpaleita ja katsoa, mitä seuraavaksi tapahtuu.


Ihan ruma saari 2/10.


Viidakon laki.


Vaara on toinen nimeni.

Skeptistä Hajimea pyydetään rauhoittumaan ja Ibuki muistaa yhtäkkiä, että Usamillahan oli heille lahja. Se ei ole kummoinen lahja, vaikka Usami näyttäisi olevan onnesta soikeana ojentaessaan kaikille ihan ikioman Usami-remmin. Mini-Usamit puhuvat mahdottoman söpöjä juttuja, kun masusta puristaa. Kinder-yllätykset nakataan yhdessä tuumin hietaan, josta Usami ne noukkii kyynelsilmin takaisin. Ihan sääliksi kävi! Mummomaisesta lässytyksestään huolimatta Usami on hei hyvällä asialla! …No ainakin paremmalla kuin Monokuma.


Ei voi kun pitää angstata.


Viiden euron lahjakortti.


Olisi thug lifeä kanniskella tällaista kaulassa.


Voit puristaa alempaakin hihi.


Togamille annettiin lapsena vain osakkeita.


Chiaki muistelemassa Jazz Jackrabbitia.


Tunnen itseni sydämettömäksi riekaleeksi.

Pettynyt pupu harkitsee uudemman kerran, pitäisikö tuhmille pennuille antaa se mielessä ollut toinen lahja. Hän kuitenkin kertoo siitä Pekon tartuttua aiheeseen. Heille piti antaa motiivi, mikä nostatti heti kylmiä väreitä Hope’s Peakin tapahtumien valossa, mutta Usamin motiivi on iloisempi. Meidäthän pitää saada viihtymään keskenämme. Tytöt ehdottelevat innoissaan bileitä ja Teruterukin saa tekosyyn teruttaa (c-c-c-coinage!) Soniaa kuvejuksauksella, mutta Usamilla oli päällimmäisenä mielessä valtameri.


Tehdään savuhirviö!


Näissä bileissä BB-asukkaille tarjotaan mietoja alkoholijuomia.


Tehdään uhrialttari Jabberwockille!


Huku.


Hiyoko on eläimistä käärmeissään.


”You take the blue bag – the story ends, you wake up in your bed and believe whatever you want to believe. You take the red bag – you stay in Jabberwock Island and I show how deep the Usami-hole goes.”

Nagito tunnistaa värikoodatut pussit uikkarisäkeiksi. Uimakuteet on tarjolla kaikille, mutta ei Usami sentään pakota kalaa edemmäs mereen, jos ei halua. Hajime ei ainakaan tunnu haluavan tällaisessa tilanteessa. Porukan positiivisempi puolisko ottaa tarjouksen riemuissaan vastaan ja rynnistää hotellille vaatteenvaihtoon.


Taidan vain seisoa tässä.


Hain ensimmäinen uhri.


Teruteru käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen.


Nekomaru mölisemässä tiimilleen pukuhuoneen luona. 

Omaa negatiivisuuttaan ihmettelevä Hajime ei jää yksin möllöttämään rannalle, sillä muutama muukin pidättäytyy pulahduksesta nestemäiseen kristalliin. Chiakia nukuttaa, Hiyoko aikoo tappaa ravut sukupuuttoon, Fuyuhikoa ei kiinnosta uiminen tai puhuminen paskan vertaa, Togamilla on montakin syytä kieltäytyä, kuten meriveden suolaisuus ja Hajimen pelkuruus, ja Akane uisi mielellään alasti (itsekin olisin mielissäni), mutta tuollainen säädyttömyys ei Usamille sovi. Tosiasiassa kaikille maakravuille ei ehdi puhua ennen kuin merten valtiaat remuavat takaisin, mutta tuli kuitenkin käytyä kaikki keskustelut läpi silkasta uteliaisuudesta.


Pffft ahahhahaha.


Hiyoko saa kohta anti-Animalia -palkinnon.


OH YEAH.


Kyllä täällä on pakko olla nudistiranta.


Jos Chiaki sattuu kuolemaan, hän nukkuu pois.

Silkkaa nuoruuden iloa tursuavassa uimakuvassa tajusin, kuinka epätodennäköisetkin oppilaat päätyivät pitämään hauskaa. Mikan on kerrankin iloinen, vakava Peko kauhoo tosissaan vesimassassa ja Gundham jumankauta rakentaa hiekka-Orthancia hamstereilleen. Teruterun terutus menee naisten osalta vähän pieleen, kun Nekomaru ottaisi kernaasti aurinkorasvaa, mutta kovasti Monokuman muotoinen kokki (sama napa ja kaikkea, sattumaako?!) tyytyy heilahtamaan toiseen suuntaan.


Itku pääsee veden ollessa märkää.


Voisit juoda sitä.


Nekomaru pitää miehistä ammattinsa vuoksi.

Hajimelle tulee ilonpidosta ihmeellinen fiilis. Noillahan on hitto soikoon hauskaa. Ehkä hänelläkin voisi olla. Usami virnuilee, kun viimeinenkin jää taisi murtua uimarijengin osalta. Tästä on hyvä jatkaa toivontäyteistä luokkaretkeä. Hajime saa ernuilustaan tarpeekseen ja vaatii Usamilta uimapöksyjä. Nyt hän jumalauta menee tuonne ja pitää hauskaa uusien ystäviensä kanssa.


Sait mitä halusit, joten eiköhän palata kotiin.


Avaruusolennot hyökkäävät.


Tänne tai saat kuonoosi.


Unohdin jo.

Hajime ei ehdi edes vaihtaa vaatteitaan, kun täydellinen sinitaivas humpsahtaa pilveen, joka vie kaiken värin maailmasta. Usami änkyttää järkyttyneenä. Tämä ei ole mahdollista.





Palmuun kytkettyyn monitoriin tulee kuva.











…Se alkaa.