torstai 23. heinäkuuta 2015

107 - Spekulointia, osa 10

Hahmospekulointia ja olettamuksia:

Vaikka hahmojen esittelyissä toistaiseksi hataria ja ensivaikutelmaan perustuvia mielipiteitäni tulikin raapaistua, se on hyvä tehdä uudestaan näin prologin ja ensimmäisen luvun välitilassa. Nythän on kuitenkin nähty luokkaretken totaalinen suunnanmuutos murharetkeksi, jonka luulisi muuttavan oppilaiden suhtautumista tähän näennäiseen paratiisiin. Käsittelyjärjestys on sama kuin hahmoesittelyssä.

Hajime Hinata
Virtuaaliminäni onkin negatiivinen sälli. Vaikka juuri mitään taustojen verhoja ei ole raoteltu, Hajime tekee pesäeron protagonisti-Makotoon olemalla skeptinen ja negatiivinen, mikä lienee ihan ymmärrettävä reaktio saarivankeudelle ja yleiselle hämmennykselle. Lämpeneminen hauskanpidolle osui kuitenkin kehnoon saumaan, kun Monokuma kiilasi väliin eikä murharetken käynnistyttyä kukaan tule muutenkaan uimaseuraksi paitsi hukuttamaan. Korkeintaan Hajimen negatiivisuus leviää muihinkin. Suurin mysteeri Hajimessa on äärimmäisyys, joka voi olla ihan mitä tahansa. Jos peli lähtisi oikein rohkealle linjalle, Hajime kuolisi ja päähenkilö vaihtuisi sala-Makotoksi, mutta rohkenenpa epäillä. Juonenkäänne tapahtuisi muutenkin lopussa, sillä Hajimehan ainoana kerää expaa, jolla ei tekisi kaiketi lopussa enää mitään. Odotan Hajimelta suunnilleen samaa kuin Makotolta ykkösosassa. Alussa Hajime on tyhmä ja hidas, lopussa maailman fiksuin päättelijä. Tai kuollut.

Nagito Komaeda
Makotosta on kuoriutumassa sidekick-statuksensa vuoksi miellyttävä tapaus. Puhun siis Makotosta, koska vaikka tämä tyyppi onkin Nagito, minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta, etteikö hän olisi Makoto, sillä faktalle on kiistattomat todisteet.

1) Nagito näyttää Makotolta. Ainakin suunnilleen. Kenties piirun verran vanhemmalta. Tosin pituus ei näyttäisi täsmäävän mitä nyt tuumia nopeasti konvertoin senteiksi. Makoto on 160-senttinen, Nagito noin 175. Ehkä se johtuu hiuksista. Tai kasvupyrähdyksestä. Ei voi olla sattumaa.

2) Nagito kuulostaa Makotolta. Ihan varmasti sama ääninäyttelijä. Ei voi olla sattumaa.

3) Nagiton nimi kuulostaa Makotolta. Aiemminhan purin Nagito Komaeda -anagrammin muotoon Da Makoto Naegi. Sittemmin minulle huomautettiin, että anagrammi menisi japanissa osapuilleen Naegi Makoto da eli tuo da ei olekaan mikään the-artikkelin gangstahassuttelu vaan japanin olla-verbin muunnelma. Eli ”Olen Makoto Naegi.” Ei voi olla sattumaa.

4) Nagitolla on samanlainen vaatemaku kuin Makotolla. Coolit hupparit eivät voi olla sattumaa.

5) Nagito vaikuttaa Makotolta. Ykkösosan läpäisseenä minun tulisi tuntea Makoto kuin omat taskuni ja vaikka hän siinä protagonistina olikin tarkoituksella persoonaton, Nagitosta välittyy makotomainen olemus. Hänhän yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen ja chillit potretit vaikuttavat suunnilleen sellaiselta, jonka kuvittelin Makoton olevan oikeussalin ulkopuolella. Ei voi olla sattumaa.

6) Nagito tietää asioita, joita Makoto tietäisi. Hänhän se ensimmäisenä möläytti, että ehkä he ovat joutuneet saarelle murhatakseen toisensa. Ei voi olla sattumaa.

7) Nagito tietää asioita, joita ei halua Makotona paljastaa. Hajimen ajatukset Nagiton hiljaisten hetkien taustalla piilevästä traumasta saattavat hyvinkin viitata Hope’s Peakin murhaleikkiin. Ei voi olla sattumaa.

8) Nagito on Makoto, koska Makoto on Nagito. Ei voi olla sattumaa.

Oletan, että Nagito varaa Kyokon paikan oikeussalin älykkönä, joka työntää pattitilanteisiin päätyneet todisteettomat ongelmat aivan uusille urille ja tökkii Hajimea oikeaan suuntaan. Makotona Nagito on ollut äärimmäisen etsivän lieassa ja ratkonut peräti kuusi kinkkistä murhamysteeriä ja Hope’s Peak Academyn arvoituksen. Hänellä jos kenellä luulisi olevan päättelykokemusta. …Sillä kuka muukaan täällä olisi Kyoko ellei Kyoko itse? Oikeudenkäynnit jokseenkin vaativat juuri tällaista hahmoa.

Kuten jo arvelinkin, Nagitomakotoa varjelee juonellinen immuniteetti, mutta en laskisi kaikkea tämän varaan. Jos Nagito kuoleekin, se tuskin tapahtuu ihan heti. Ainakin tiedän, kehen Jabberwock Islandilla luotan näin ensi alkuun.

Kazuichi Soda
Terminaalista päästyään Kazuichista on tullut aika perusjätkä, mutta mitäpä muutakaan odottaisi mekaanikkoduunarilta? Enhän minä äijästä oikein mitään tiedä, mutta hän reagoi melko radikaalisti murharetkeen lähinnä hepuloimalla. Tuli jotenkin Hiro mieleen. Arvelen ensimmäiseksi uhriksi tai murhaajaksi. Tuolla hiusvärillä ja/tai hammasrivistöllä.

Gundham Tanaka
Tyypin jokainen repliikki on ennenaikainen jouluaatto. Odotan hoopoa dialogia, hamstereiden vipellystä, touhustelua muiden oppilaiden kanssa, konflikteja ja kinkkuista mölinää. En tiedä, miten hän ottaa vastaan murharetken, kun hän keskittyi lähinnä kauhistelemaan monopetoja. En oikeastaan tiedä hänestä mitään muuta kuin syvän rakkauden (kunnioituksen??) hamsterikvartettia kohtaan ja sen, että hän elää täysin omassa fantasiamaailmassaan. Gundhamilta sopii odottaa mitä tahansa, mutta oletan, ettei hän selviydy hengissä tästä maailmasta. Tai hamsterit.

Mikan Tsumiki
Nessupaketteja kuluu. Herkkä tapaus, jolle ei kannata sanoa pahasti tai oikeastaan mitään tai itku pääsee. Murharetki tuskin kohentaa neidin mielialaa. Joko hänestä paljastuu jossain välissä jotain rumaa tai hän päätyy helpoksi uhriksi, muussa tapauksessa hän jopa saattaisi ehkä selviytyä loppuun asti. Se olisi tarpeeksi epätodennäköistä mutta ei odottamatonta. En minä oikein tällaisista anteeksiyhyy-hahmoista välitä, mutta enpä kyllä toivoisi hänen kuolevankaan. Vähän joku voi silti heittää kivellä päähän. Kenties hänen taidoistaan on vielä hyötyä. Propsit uimapulahduksesta, sillä luulin hänen jäävän biitsille ruikuttamaan.

Ibuki Mioda
Villi impulsiivinen tyttö, joka haluaa pitää hauskaa ja löytää kaikesta jotain positiivista. Tai näin minusta tuntuu. Ylireagoi hauskasti kaikkeen ja rokkiuguuta riittää, pitäähän tällaista arvostaa. Paha sanoa mitään murharetken tulevista tapahtumista hänen osaltaan, mutta olettaisin häntä sen verran mielenkiintoiseksi, että pysyttelee vähintään puoleenväliin menossa mukana. Kyllä minä niin mieleni pahoitan, jos lähtee kööristä ensimmäisenä.

Nekomaru Nidai
Nekomarun juttu on se, että hän huutaa. Ei ole vielä käynyt vanhaksi. Ehkä se käy jossain vaiheessa jonkun oppilaan mielestä. Nekomaru olisi mainio uhri. Itse asiassa arvelen, että jossain vaiheessa kuolee kaksi samaan oikeudenkäyntiin ja tämä äijistä äijin on toinen vainaja. Uskaltaisin jopa veikata triplamurhaa. Tai vaihtoehtoisesti tilannetta, jossa on murhaaja ja avustaja, sillä Trigger Happy Havocissa ei nähty skenaariota, jossa avustaja (eli Hifumi) olisi jäänyt henkiin. En tosin usko Nekomarun ryhtyvän tappajaksi tai edes avustajaksi, mutta pitihän tämäkin vaihtoehto ottaa huomioon.

Fuyuhiko Kuzuryu
Epämiellyttävä hahmo, jonka kanssa ei haluaisi olla missään tekemisissä tai joutuu vielä ongelmiin. Töykeä pikkumies, joka sekoittaa pakkaa jo pelkällä läsnäolollaan, vaikka ei halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä. Pari Hajimen lähestymisyritystäkin on minigangsterin osalta ollut älä puhu mulle -äksyilyä tai suoranaista solvausta. Hämmästyn, jos hän selviytyy täältä hengissä. Hauskasti kyllä kauhisteli absurdia murharetkikäännettä, vaikka luulisin hänen olevan täydellisen valmis murhaamaan tarvittaessa. 

Mahiru Koizumi
Mahirun ajatusmaailma on sellainen, että miesten tulee suojella häntä. Oletettavasti myös naisia, mutta erityisesti häntä. Tullut huomattua muutamaan otteeseen. Noin muuten hän vaikuttaa ihan mukavalta, vaikka persoonaltaan hän tuntuisi ajautuvan helposti riitatilanteisiin, kun valittaminen tuntuu maistuvan. Lievemmällä nalkutuksella pitäisin, mutta en luovuta ihan helpolla. Tuskin hänkään, vaikka noutaja vie jossain vaiheessa, ehkä loppupuolella. Minusta tuntuu, että Mahiru ystävystyy saarella jonkun naispuolisen kanssa (Sonian?), mutta en pohjaa tätä mihinkään havaintoon.

Peko Pekoyama
Vakava soturityttö, siinäpä se. Tämähän ei suinkaan ole mitenkään negatiivinen seikka. En vain tiedä hänestä mitään, kun esittelyssä ei paljoa puhuttu, joten paha arvella mitään suuntaan tai toiseen. Kiehtoo silti kummasti. Pekon miekka löytyy vielä jonkun rinnasta, jotta hänet saa lavastettua syylliseksi. En usko häntä murhaajaksi, korkeintaan uhriksi, kenties selviytyjäksikin.

Chiaki Nanami
Käsittelin hänet melko kattavasti esittelyn yhteydessä eikä mielipiteeni ole muuttunut mihinkään. Pelaajatytöt ovat automaattista plussaa. Se sentään tuli uutena juttuna – tai gimmickinä, joka tuntuu kaikilla olevan – ilmi, että Chiakia väsyttää ihan koko ajan. Mikäs siinä maristessa, kun nukuttaa. Hajime voi olla tyyny. En osaa edes arvata, mitä Chiakille keksitään juonessa, mutta tuskin kuolee heti. Älä kuole, Chiaki. Äläkä tapa.

Teruteru Hanamura
Tämä läski pitää naisista. Likainen pervo on vähän jo nähty juttu japsitarinoissa, mutta uskoisin Teruterun silti sopivan rikkonaiseen porukkaan, sillä hän ei osaa olla hiljaa ja pitää tuhmuuksiaan omana tietonaan. Tästä seurannee kitkaa jo alusta asti ja arvelen Teruterun joutuvan jonkun terutuksen kohteen listimäksi. Noin muuten heppu vaikuttaa hienohelmalta äänensävynsä ja juttujensa perusteella. Ruokaelitismiä riittänee. Murharetki teki Teruterusta melkoisen kieltäytyjän. Hän ei millään usko murhakarhuun tai otuksen mechapetoihin, se tuli selväksi. Kaikki on harhaa paitsi lounasaika.

Sonia Nevermind
Animeprinsessan voi tehdä kahdella tavalla: kamalaksi hienostolortoksi tai viehättäväksi ulkomaantallaajaksi. Sonja Hälläväliä edustaa tätä jälkimmäistä kategoriaa niin suuresti, että Hajime on vallan häkeltynyt kuninkaallisesta olevaisuudesta. On mahdollista, että Sonia on täällä valtionsa salaisena agenttina, mutta en minä nyt sellaista usko. Vaihtarikin tuntuu olevan jonkinmoinen japsitrope, kun joka oppilaitoksessa on oma stereotyyppinen vaihtarinsa – kuten Persona 3:n pherin rhänskäläinen Bebe, joka fanittaa Japania gozaimasu – joten siinä suhteessa Sonia täyttää paikkansa mallikkaasti. Hänestä huokuu samanlaista viattomuutta kuin Sayakasta, mutta en sitten tiedä, lankeaako hänkin pimeälle puolelle. Ainakin prinsessa osaa halutessaan komennella ja minähän myös tottelen. Saattaisin mieluusti Sonian takaisin Novoseliciin, vaikka saisinkin äkäisiä mulkaisuja haudantakaiselta Celesteltä.

Akane Owari
Hänelle on yhä siunattu Itagakin hedelmät, mutta toivottavasti hänelle siunataan myös lisää ruutuaikaa. Nyt käteen jää lunkisti ottava laiskuri, jonka sanoista löytyy heittomerkkejä. Erottuu ainakin pikkuwaifuista isompana vonkaleena, mutta kohtaloa en rupea edes arvailemaan.

Hiyoko Saionji
Pikkuruinen eläinvihaaja, jonka sööttiin ulkokuoreen kätkeytyy erittäin pahanilkinen piikittelijä. Likkahan aukoi päätään avoimesti monipetoja säikkyneelle ammattirikolliselle, mutta ei ollut itse monstereista moksiskaan. Ehkä pirteys on vain tekopirteyttä, en tiedä, mutta tätä menoa Hiyoko tuskin kerää ystäviä. Ainakaan eläimistä. Uskon yhä, että tuhon devat vähenevät yhdellä Hiyokon käsittelyssä ja sitten tapahtuu kamalia asioita.

Byakuya Togami
Lihavat ovat leppoisia, ja liikakilot tuntuvat pehmentäneen jäätävän koleaa massikeppiä. Ainakaan Togamin jokainen repliikki ei ole ylimielistä lesotusta maailman herruudesta, vaikka maailman herruus toki taustalla piileekin eikä Togamia voi varsinaisesti miellyttävänä pitää. Ehkä tyyppi on oppinut Hope’s Peakin ja ulkomaailman tapahtumista edes alkeellista kunnioitusta tulevia alamaisiaan kohtaan. Togami tietenkin tietää enemmän kuin kertoo, jopa Jabberwock Islandista. Uskoisin, että hänetkin on pantu unohtamaan, kun Monokuma tupsahti hänelle yllätyksenä. Tai vaihtoehtoisesti hän on kova valehtelemaan. Odotan kriittistä vastarintaa oikeussalissa, läskivitsejä, kahdenkeskistä supatusta Nagiton kanssa ja mahdollisesti kuolemaa. Jos Togamin hahmoa syvennetään uuden olomuodon kautta, erinomaisesta hahmosta tulee erinomaisempi.

Usami/Monomi
Rauhaa, rakkautta ja toivoa tursuava jänöjussi on kunnon Monokuman antiteesi. Söpöilevä sössötys olikin suloista sokeria eikä paikat hampaista ärsyttävää poniryönää ystävyydestä. Monokuman jälkeen tällainen tekee hyvää, sillä Usami ei pakota mihinkään, jos ei halua. Luulisin, että Usamin luokkaretken tarkoituksena oli pelastaa kuusitoista oppilasta maailman kurimukselta uuden maailman kollektiiviseksi toivoksi, mutta hyvinpä siinäkin kävi.

Aivan oma mysteerinsä on, miten Jabberwock Island saatiin tyhjennettyä asukkaista. Tänne ei ihan varmasti rakennettu kokonaista lentokenttää tai muutakaan lomakalustoa pelkästään näitä retkeläisiä varten. Saarikompleksin koon perusteella paikka vetänee sellaiset tuhatkunta asukasta, kenties enemmänkin. Oletettavasti paikka on ollut suosittu lomakohde. Miksi siis paikka tyhjennettäisiin? Vai oliko paikka varattu nimenomaan murharetkelle, mutta Usami pääsikin kiilaamaan Monokuman suunnitelman eteen? Ja mikä hitto Usami edes on, robottiko? Autonominen vai ohjailtu? Vai aikamatkaileva taikapupu? Vai School Moden oppilaiden rakentama entiteetti? Onko hänestä Monokuman tapaan kopioita? Vai oliko monomisoidun Usamin taru tässä? Kansikuvajäniksenä rohkenen epäillä.

Monokuma
Pahisnalle ei ole muuttunut yhtään, mikä on pelkästään positiivista. Kaikkien uusien hahmojen jälkeen Monokuman paluu oli kuin olisi nähnyt vanhan tutun. Otson mielipuoliset jutut huvittavat yhä tasaiseen tahtiin ja on myös mukava kuulla uusia purkitettuja repliikkejä, vaikka edelleenkin pokka pettää phyhyyhin kohdalla. Tyrmistyin myös Usamiin kohdistuvasta eläimellisestä väkivallasta. Pupuparkaa kohdeltiin kuin nyrkkeilysäkkiä eli ainakaan omaa kokoa olevien kanssa Monokuma ei keskity pelkästään verbaaliseen kuritukseen.

Mutta mikä on Monokuman agenda? Onko hän autonominen vai kuka ohjailee häntä? Joku meistä? Onko maailmanlopun pakopaikka lopullisesti pilalla? Mistä ulottuvuudesta monopedot ovat nousseet? Toimivatko ne teloituslaitteina? Miksi murhaleikki järjestetään uudestaan? Vaatiiko maailma sitä, kun edellinen jäi kesken? Onko tämä edes totta? Onko mikään totta?

Murharetki on totta ja joku kuolee pian. Muut kysymykset saavat odottaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti