109 - Luku 1, Daily Life, osa 2

Mutta mihin? Kaiken epätoivoon peittävään räjähdykseenkö? Kohtuullisen varmaa on, että murharetki tuskin kestää 21 vuorokautta kauempaa, sillä jo Hope’s Peakin murhaleikki kesti jotakuinkin kolmisen viikkoa. En laskenut päiviä enkä ole niin pakkomielteisen omistautunut, että laskisin ne jälkikäteen, mutta Monokuma-teatteri oli käynnissä seitsemäntoista kertaa eikä sitä muistaakseni esitetty oikeudenkäyntiöinä. Kuten on tullut huomattua, näissä tarinoissa yhdenkin vuorokauden aikana ehtii tapahtua vaikka mitä, jos School Mode unohdetaan. Ja nyt on vasta toinen päivä!

Togami väittää löytäneensä tämän kuumottavan pallon aamulla tutkiessaan saarta. Peko ihmettelee laskuria, jota arvellaan pommin lähtölaskennaksi, mutta Togami ei oikein usko tuota. Saari olisi voitu räjäyttää koska tahansa, joten miksi se pitäisi räjäyttää kolmen viikon kuluttua? Vai onko se sittenkin Monokuman varotoimenpide sille, että nämä oppilaat todellakin alkavat pian murhata toisiaan eivätkä kuppaa bungaloweissaan maailman tappiin asti? Vai täydellinen mysteeri?


Kuitenkin kävit asentamassa sen.


Pullat voi ottaa nollassa uunista.


Teruteru ei usko vieläkään ollessaan naisen kanssa sängyssä.


A BOMB


Laskuri tekee kaikesta dramaattisempaa.


GGHHHHHHGGHGFFFFHFHFG

Hyppäsin ainakin puoli senttiä ilmaan, kun Monomi kiilasi keskusteluun hyvin samaan tapaan kuin Trigger Happy Havocin ylösnoussut Monokuma datakeskuksessa. Kuoleman hampailta välttynyt Monomi älähtää Sonian älähdykselle ja kertoo tulleensa kuultuaan puhetta. Teloitus ei ole niin iso juttu, sillä Monomi hihittää olevansa kuolematon. Gundham näkee yliluonnollisessa otuksessa tilaisuuden ryhtyä Gundhamin orjaksi ja Chiaki arvelee Monomin mekaanisuuden johtavan kuolemattomuuteen. Jänishän tarvitsisi vain varajäniksiä. …Mutta mistä niitä sitten sikiää?


Säikytysmielessä.


Sehän nähdään universumin lämpökuolemassa!


”You see, their souls are already mine. Shao Kahn’s payment for Netherrealm’s allegiance.”


Voi mennä rikki.


Oh, spare me, perish the thought.

Togamin kysyttyä ajastimesta Monomi tuntuu vasta nyt tajuavan koko hökötyksen eikä tiedä siitä mitään. Monokuman juonittelua taatusti. Monomi ottaa nokkiinsa, kun häntä kutsutaan veljensä pikkusiskoksi ja Hajime ihmettelee itsekseen, onko pupu mukana roolileikissä vai ei. Togami käskee turhakeotusta painumaan hiiteen ja Monomihan häipyy allapäin. Voi pupuparkaa, nyt edes oppilaat eivät arvosta häntä! Toisaalta koko touhu huvittaa suuresti, karua meininkiä. Kazuichin mielestä Monomi työskentelee karhun piikkiin.


Tai muuten mitä?


Vinkki: liittynee epätoivoon.


Hyvinhän siinä kävi viimeksikin vastustellessa.


Aika häijysti sanottu nyt. : /


Vaihtaisin preposition foriksi.

Jalustan kellolaite tuomitaan yhdessä tuumin järjettömäksi mysteeriksi, mikä ei ole suinkaan ainoa laatuaan Jabberwock Islandilla. Togami nostaa esille, miten heidät tuotiin tänne. Lisäksi suosittuna lomakohteena tunnettu saari on asumaton: ei turisteja, ei paikallisia. Miten se on mahdollista? Gundhamilla on eeppinen teoria ja Soniakin artikuloi yllättävän kypsin sanakääntein yhteiskunnan rappiosta ja byrokraattien vallasta. Ei ihan mikään tyhjänpäiväinen tyhjäpääprinsessa.


Koska vesi oli liian märkää.


”All worlds begin in darkness, and all so end.”


Sonia ollut hereillä valtiotieteen luennoilla.


Jättivät eläimet sinulle.

Togami on sitä mieltä, että jonkinlaisen valtavan organisaation on oltava tämän kaiken takana. Heidän näkemänsä mekaaniset olennot tuskin ovat yhden sekopään käsialaa. Hyvä on, ehkä yhden mekaanisen Monokuman ymmärtäisi teknisenä taidonnäytteenä, mutta karhuja tuntuu olevan lähes loputtomasti. Sama homma Usamin/Monomin kohdalla. Massiiviset monopedot sen sijaan vaatisivat jo kontakteja aseteollisuuteen. Ja paljon rahaa, kuten Kazuichi huomauttaa.


Flat Earth Society iskee jälleen.


Kaikkea sitä Kickstartataankin.

Togami arvelee organisaation olevan vähintään hänen suuryhtiönsä paaluntuottokoneiston, Novoselicin valtakoneiston ja Kuzuryu-klaanin kaikkialle ulottuvan korruptiokoneiston kokoluokkaa. Kazuichi on ryhtynyt Sonian valkoritariksi, sillä vaihtaria neidittelevä ja muutenkin ihasteleva rasvakäsi ei anna muiden epäillä Soniaa. Hiyoko innostuu solvaamaan mekaanikkoa luuseriksi. Tottahan tuo, mutta ainakin duunarista paljastuu uusia puolia ihastuksen vuoksi.


Jos he yhdistäisivät voimansa, he olisivat voittamattomia.


Ehkä se johtuu vaatetuksesta.


Vuosisadan rakkaustarina olisi, jos Kazuichi ja Sonia päätyvät yhteen.


LALI kasvaa koko ajan.

Heidän yhteisestä vihollisesta keskustellaan yhä, vaikka Teruterua ei kiinnosta mikään, mihin hän ei usko. Eli kaikki. Togami ehdottaa saaren tutkimista johtolankojen kartuttamiseksi. Gundham kartuttaa ryhmähenkeä hamsteriuholla ja vasta nyt hänetkin noteerataan. No Sonia ainakin noteeraa, sillä huivista humpsahtaneet hamsterit ovat niin mahdottoman ihastuttavia. Tirskahdin showhörhön punastelulle ja tietenkin Kazuichi suuttuu mahdollisesta kilpakosijasta. Onko tässä jo murhavyyhti tiedossa? Hajime tarkkailee porukan keskinäisiä suhteita. Ehkä alkujännitys on jo loppunut ja jää murtunut. Ehkä hän voi luottaa tähän sekalaiseen seurakuntaan… mutta voivatko he luottaa häneen? He ovat äärimmäisyyksiä, mutta mikä Hajime on?


Ihan trollina heitti.


Esimerkiksi siitä, ettet saa koskaan naista.


Burn in the ashes of pandemonium!


Minulta tulee krokotiili pyllystä.


Vuosituhannen rakkaustarina olisi, jos Gundham ja Sonia päätyvät yhteen.


Varo hamstereita.


Hajime on ernu.

Tulevana kaikkeuden johtajana Togami toteaa, ettei heidän parane ajatella toistensa murhaamista vaan pitää silmät auki ja seurata häntä kohti kotia. Hyvinpä siinäkin käy, kun jo melkein tietää, että yli puolet porukasta tapetaan. Ibuki ihquilee jälleen Togamin otetta asioihin ja Hiyoko keksii bossille lempinimen, jonka pitäisi ärsyttää Togamia. Parisataa kiloa laihempi versio olisi voinutkin suuttua piikistä, mutta leppoisalle läskille mokoma möläytys on vain pikkujuttu. Kenties kinkkukäsi tosiaankin kuvastaa häntä, sillä ei huomio ainakaan epärehellinen ollut. Itsekseen höpäjävä diktaattori alkaa Hajimestakin vaikuttaa riittävän pätevältä duuniinsa. Nagitokin pääsee ääneen puhumaan ystävyydestä ja yhteen leirinuotiohiileen puhaltamisesta ja allekirjoittaa Hiyokon urputuksen. Kyllähän tuo kämäiseltä kuulosti, mutta ajatus on tärkein.


Liian vaikeita sanoja.


Potkapelle.


Ei nimi miestä pahenna.


Välillä Hajime pukee ajatukseni sanoiksi.


Kuulisitpa itsesi sanomassa tuollaista.

Ystävyys ei ennen tätä aamupäivää käynyt Hajimella edes mielessä ja vaikka ajastimesta ei paljastunut loppujen lopuksi yhtään mitään – ihan totta, edes Monokuma ei tullut läikyttämään papuja! – Hajime keksii hyvän keinon kuluttaa paratiisipäivän jälkipuoliskon. On vapaan vapaa-ajan aika ja tutoriaali kertoo asiasta lisää. Ystävyyssuhteita saa hioa näinä harvalukuisina nuoruuden kallisarvoisina hetkinä parempaan suuntaan mm. lahjomalla. Todistussivut päivittyvät tuttuun tapaan eikä mikään ole muuttunut Trigger Happy Havocin ajoilta. Paitsi eräs seikka. Toivon sirpaleita ei ole unohdettu, vaikka ne eivät varsinaisesti Monokuman suureen suunnitelmaan liitykään. Ne ovat käypää valuuttaa kykybisneksessä, jonka kauppaa Monomi ylläpitää Report Card -pääsivulla. Pitkään mietinkin, mitä pupun pikselinaama siellä luuhasi. Käytännössä siis sirpaleilla voi ostaa oikeudenkäyntiä helpottavia kykyjä. Luettelosta löytyikin runsaasti ykkösosasta tuttuja temppuja uusien lisäksi. Toistaiseksi en ostanut mitään, katsonpa sitten lähempänä koitosta.


Ei täältä avaruuteen näe.


En osaa vapauttaa aikaa.

Ipanat ovat levittäytyneet ympäri tiluksia molemmille avonaisille saarille ja lähes kaikkien kanssa voi viettää aikaa. Ainoa poikkeus on Fuyuhiko, koska mafiosoa ei näyttänyt kartan mukaan olevan missään eikä häntä missään ollutkaan, vaikka kaikki paikat toki nuohosin. Ei sitten, enpä olisi halunnutkaan tuntea. Tunne on molemminpuolinen. Tosin pakkohan hänenkin kanssa on joskus keskustella. Mielellään viimeisenä.

Toisin kuin ykkösessä, peli ei pakottanut tutoriaaliseurustelemaan kenenkään tietyn oppilaan kanssa. Tutoriaaleista tulikin mieleen, että vielä ei ole näkynyt kolmiolla aktivoitavia re:aktiokomentoja keskusteluaiheita ryydittämään. Kenties ne on lempattu kokonaan. Jäivät ne ykkösessäkin lähinnä pelimekaaniseksi kuriositeettiturhakkeeksi, joten en valita tai iloitse, vaikkei niitä jatkossa nähdäkään.

Käytyäni kaupassa ja rannalla ostoksilla siirryn maatilalle Gundhamin hämmentävään seuraan, kunhan olen nyhtänyt muilta hengausrepliikit, joissa ei ollut mitään niin mullistavaa, että niistä täytyisi kirjoitella. Toimintasuunnitelmani on toistaiseksi vuorotella Gundhamin ja Chiakin välillä, koska he nyt sattuvat olemaan suosikkihahmoni kummastakin sukupuolesta. En lähtenyt vielä selvittelemään juonipaljastusfobian vuoksi, mistä lahjoista itse kukin pitää, mutta lahjani tuntui kelpaavan. Vettä taisin antaa. Kai tuhon devat tykkäävät lipittää sitä. Tuskin sillä negatiivisiakaan seurauksia oli, vaikka Hajimen ajatuksia olikin hankalampi tulkita. Tai sitten niitä on paljon enemmän kuin ykkösessä.


Ramunesin keikka on peruttu.


”I hear it’s amazing when the famous purple stuffed worm in flap-jaw space with the tuning fork does a raw blink on Hara-kiri Rock.”

Gundham on jo tykitellyt Hajimea merkillisillä ja ahdistavilla kysymyksillä alusta asti, mutta utelu jatkuu, sillä Hajime Hinatan todellinen nimi on tiedettävä. Kun en ymmärrä kysymystä, minulta tivataan salanimeä ja sen jälkeen erikoiskykyä, mutta Gundham ei saa typeriin kysymyksiinsä edes typeriä vastauksia. Hajime tuomitaan vain ihmiseksi ja hän saa kysyä Gundhamilta ihan mitä tahansa kunhan ei ymmärrä vastauksia, jotka voivat johtaa akuuttiin hulluuteen. En epäile lainkaan.


Olen Makoto Naegi.


Sekosin jo.

Vaikka Hajimesta keskustelu alkaa tuntua ärsyttävältä, hän tekee makotot ja kysyy hamsteroijan (hamstraajan?) vapaa-ajasta. Vastaus ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Treenaus viitannee eläinkoulutukseen, mutta ei ole selvää, kouluttaako Gundham hamstereitaan ihmisjahtiin vai harrastaako hän sitä itse. Taikuudella vahvistettujen nettisivujen ylläpito vie tietysti huomattavasti aikaa eikä sinne pääse ihan kuka tahansa ellei ole noituri. Taviksille on oma valesivu, mutta kenties Gundham näyttää Hajimelle oikeankin saitin, kunhan he pääsevät pois täältä. Tai siis jos eli todennäköisesti ei koskaan.


Kehoni ei ole valmis.


Taattu iskemisrepla.


Osaatko jo Megidolaonin?


Ei ole käyttäjätunnuksessa ja salasanassa mitään maagista.

Toinen sankarille suotu kysymys käsittelee ruokaa, koska jo ammoisina aikoina tiedettiin, että tie sydämeen käy vatsan kautta. Tiedoksi niille saaren veitsimurhaajillekin. Paholaiskasvoinen sitruuna (eli kurpitsa?) maistuu ihmemiehelle ja hamsterit popsivat sen siemeniä. Gundham antaa vielä seikkaperäiset siementen pesuohjeet kaikille pikku kotikokeille – kynät nurkkaan, sillä reseptit voi tyypittää osoitteesta excitingbreedingjournal.jp – ja jorisee mahdottomia diippeyksiä, joissa on ehkä jotain järkeä kaiken kryptisyyden jälkeen. On tämä ainakin alku, mutta en millään käsitä, mihin se johtaa.


Taas on tekstittäjä juopotellut!


Kuulin tämän viisaalta mieheltä ja pidän sen mielessäni karvaaseen loppuun asti.


Gundham Tanaka, toinen sivu.

Päivähän on vasta alussa, sillä vapaa-aikaa mahtuu kokonaista kaksi slottia. Perinteistä ellen sanoisi. En enää käy toistamiseen Rocketpunchissa, sillä varmat lahjat alkavat olla yli yhden kolikon arvoisia, joten luotan taikapalmun satunnaisgeneraattoriin, joka on halpa ja hyvä vaihtoehto. Mutta siis Yachine, en koskaan pääse tuosta yli.


Words are wind.

Sakki on levittäytynyt jälleen kaikkialle, mutta yhä useampi on päätynyt hotellille paitsi Fuyuhiko, joka on yhä tavoittamattomissa. Ehkä hänet on tapettu johonkin! Mikä menetys. Hotellilla odottaa lievä yllätys, sillä näköjään toisten asuntoihin pääsee sisälle, kun asukas on kotona ja on isännöimis-/emännöimistuulella. Tosin ei sisälle rymytä ihan noin vain ja lootata kaikkea irtaimistoa kuten roolipeleissä, sillä hyviin tapoihin kuuluu soittaa ovikelloa ensin ja varastaa vasta sitten kaikki. Kävin kylässä Pekon, Ibukin, Mahirun ja Teruterun luona, vaikka en viettänytkään iltapäivää kenenkään seurassa. En tiedä millaisen vaikutuksen tein, kun en puhunut mitään ja lähdin pois silmäiltyäni hahmokohtaisia yksityiskohtia ja etsittyäni pehmokumia, joita en löytänyt. Hiukan kummastelin kovin nopeaa kalustusta, mutta kenties he ovat olleet Hope’s Peakin kuudentoista tapaan Jabberwock Islandilla huomattavasti kauemmin, mutta eivät muista mitään.


Tyger Tyger, burning bright, In the forests of the night; What immortal hand or eye, Could frame thy fearful symmetry?


Hankkisit roskiksen.


Mahiru työskentelee näköjään pikkuruisessa tilassa.


En välttämättä halunnut nähdä tuota nessupakettia.

Chiaki ei ole liikkunut respasta mihinkään, tuskin edes yöllä. Tyttö toljottaa lasittuneesti kaukaisuuteen ja torkahtaa seisaalleen, mikä on ihastuttavan lisäksi äärimmäisen häiritsevää. Hajime epäilee syyksi univaikeuksia, mutta Chiaki unohtaa pelisessioiden aikana nukkua… ja joskus myös hengittää. Painajaisetkin vaivaavat. Eräskin trooppiselle saarelle sijoittuva peli sai Jabberwock Islandin patsaan muuttumaan ihan toisenlaiseksi. Ehkä hekin muuttuvat lampaiksi kuten Ratchet & Clankeissa konsanaan.


Haluan mitä vedät.


Voi nyt herttinen sentään.


Kuinka hassua, niin minäkin. Mennäänkö vihille?


Super Mario!


Kuulostaa kusogelta.

Pelilyyli selittää lisää erityisestä suhteestaan peleihin. Tappaa ei toki saa oikeasti, vaikka peleissä saakin. Voitolla tai häviöllä ei ole merkitystä, kunhan on hauskaa. Vaikka kaikki pelit Chiakille maistuvatkin, yhdessä hän ei ole hyvä. Pelin nimi jää kertomatta, kun tyttö sulkeutuu söpöön huppuunsa. Varmaan salaisuus paljastuu ensi kerralla!


This isn’t a game!


Parhaat pelit tuhoavat tallennukset lopussa.


Better luck next time mate.


Danganronpa: Trigger Happy Havoc jäi ensimmäiseen oikeudenkäyntiin.


Nyt löytyi Makoton hupparille haastaja.


Chiaki Nanami, toinen sivu.

Ihan jo luulin iltakellojen soidessa Monokuman kuulutuksen koskevan yöajan alkua, mutta leikkihän on vasta alussa. Meitä odottaa yllätys saarivaltakunnan sydämessä. Takaisin keskuspuistoon, vaikka Hajimea reissu pahasti arveluttaakin, mutta Monokumaa ei auta uhmata. Nyt saarella pääsee jopa kulkemaan paikasta toiseen eikä peli warppaa puistoon automaattisesti. En tullut käyneeksi kaikissa paikoissa uudestaan vaan suuntasin kulkuni suoraan hermokeskukseen. Näin jälkeenpäin mielessä kävi, että ehkä jotkut pehmokumat löytyvät yöaikaan. Ensi kerralla sitten.


Ei se puisto nyt niin meh ollut.

Jututettuani Pekoa puiston juurella siirryn paikan päälle. Puisto on muuttunut taas, sillä tänne on pystytetty värikäs lava. Se ei kuitenkaan kiinnosta ketään, sillä Fuyuhiko on uhoamistuulella Kazuichin nuristessa, kuinka olisi pitänyt jäädä hotellille. Mafiapomoa ainakin kiinnostaa, mitä Kazuichille olisi käynyt muussa tapauksessa. Mahiru uhoaa topakasti takaisin ja Fuyuhiko flippaa kunnolla Nagiton kitistessä, ettei ystävien pitäisi riidellä. Fuyuhiko ei ole kenenkään ystävä ja toteaa koleasti pystyvänsä siihen. Sen ”sen” luonne paljastuu, kunhan olen ensin vuoron perään kuunnellut kaikkien mietteet räjähdysherkästä teinikoviksesta.


Joka helvetin kerta.


Hirviöitä ei voi lahjoa.


Yakuzalla ei ole ystäviä.


Fuyuhiko on DIY-miehiä.


…cut him down.


“And he opened his heart to darkness.”


Voit sanoa tuon vähän lujempaa, jotta Fuyuhikokin kuulee. 

Hajime pyytää Fuyuhikoa rauhoittumaan, mutta pikkumies vain virnuilee ilkeästi. Hänpä elää ihan eri maailmassa kuin kaikki muut ja nykysäännöt tuntuvat Monomin joutavaa lässytystä fiksummilta. Mahirun ja Pekon kommentit kaikuvat kuuroille korville Fuyuhikon raivotessa. Jos joku haluaa kuolla hänen käsissään, jonon perälle saa ryömiä. Akane on aivan valmis antamaan pennulle selkäsaunan, mutta Togami jyrähtää hiekkalaatikon kiukkupissatouhulle stopin.


Mikset ota istuinta tuolta?


Favelasta voi joskus päästä pois.


Hautaan pääsee.


Step aside, out the way, wipe that look off your face, we are the divine, separated from the swine, come on, sing along everybody now.

Togami voi kyllä samaistua Fuyuhikon uhoon, ei siinä mitään. Oli hänkin joskus tuollainen. Niinpä niin, Trigger Happy Havocissa! Togami kyseenalaistaa gangsterin tappovimman, sillä eihän siitä ole hyötyä. Tuota menoa Fuyuhiko jää vain kiinni murhasta ja tapattaa itsensä yrittäessään paeta täältä. Noin pentu toimisi. Fuyuhikon takellellessa sopivaa solvausta Togami julistaa, ettei hän anna kenenkään kuolla, ei edes Fuyuhikon. Hänen lupauksensa eivät ole tyhjiä, sillä hän on Byakuya Togami. Ibuki ja Teruteru osoittavat suosiota, mutta Fuyuhiko mutisee tekevänsä mitä lystää, ee vee vee koo.


Sitten söit ja tuli levollinen, rauhaisa olo.


No kidding.


Suuria opetuksia suurelta mieheltä.


Togami toistaa tämän aina jonkun kuoltua.


Togami onkin poliitikko AHAHAHHAHAHAHAHHAHAHAHAH heh.


On hieno nimi kyllä.

Fuyuhiko näyttää rauhoittuneen tarpeeksi, joten pukuun pynttäytynyt Monokuma tupsahtaa heidän keskuuteensa. Hän taisi unohtaa mainita rehvakkaan kostyyminsä monitoriviestissä, mutta sehän vain tukee hänen kahden otuksen hupailuesitystään. Esittäjiä on kaksi, koska Monomi on pakotettu mekkoon eikä pupuparka selvästikään nauti tästä. Gundhamkin on sanaton.


Me tehdään tätä samaa oikeussalissa ja sinä olet läsnä, entä sitten?


Monokumalta ei kannata kysyä miksi-johdannaisia kysymyksiä.


The Two-man Show.


Toko osaisi vetää two-woman comedy routinen.


Ai sinut halkaistaan keskeltä ja sitten se alkaa.


”Öö moi, olette hieno yleisö.”

Tässä vaiheessa lienee hyvä kertoa Wikipedian termiavustuksella hiukan japanilaisesta stand-upista, vaikka en todellakaan ole minkäänlainen asiantuntija enkä edes perusta stand-upista oikein missään muodossa, jos Bill Hicksiä (ja Jim Gaffigania eikun) ei lasketa. Manzainakin tunnettu ikiaikainen performanssi käsittää koomikkoparin, joka yleensä koostuu tavallisesta tyypistä (tsukkomi) ja hauskasta tyypistä (boke), jotka vitsailevat pikavauhtia toisilleen tyhmiä juttuja. Seuraa väärinkäsityksiä ja armotonta dissausta ja tämän pitäisi olla hauskaa. Huumori on hankala taitolaji ja vaikka pidän itseäni jonkinlaisena humoristina, väitän juttujeni jättävän eräille juuh okei -jälkimaun, joten en ole korottanut itseäni jalustalle halveksimaan stand-upia, vaikka se onkin vähän sellaista tyhmien ihmisten huumoria. Japsimanzaista minulla on kokemusta vain eriskummallisen Funky Forest -leffan kautta, jossa pari ääliötä puhui surrealistista roskaa, josta en tajunnut mitään. Toinen esimerkki on Ni no Kuni: Wrath of the White Witch, jonka keijuvaltakunnan huumoriesitys vaikutti olevan todellinen manzain malliesimerkki, vaikka en kyllä sitäkään ihan tajunnut.

Tiesin siis jokseenkin, mitä oli luvassa. Esitys on siinä mielessä erikoislaatuinen, että ylänurkkaan on ilmestynyt naurunappula, jolla saa halutessaan aikaiseksi yleisön stock-naurua, kun oppilaat tuskin edes myhäilevät hyväksyvästi. Kolmion painelu jäi vähemmälle, kun tajusin naurun olevan koko ajan ihan sama eikä edes lähestynyt Rich Evansin sulosointuja.


Eihän Monomi ole edes kuma!

Monomi on vastentahtoisesti mukana leikissä, jota johtaa Monokuma mahtavine ajatustenlukutaitoineen. Karhu aistii jänöjussin lempiruoan, joka ei olekaan ihan porkkana. Hän kehottaa Monomia kehittämään lennosta sketsin, mutta siitä ei tule mitään, joten Monokuma jatkaa yksinpuheluaan miettimällä, onko verenluovutus parasta elossa vai kuolleena, sillä komedian jumala vaatii verta. Monomi ei suostu luovutukseen.


Rabbit pitävät messuamisesta.


…rr...?


Mustaa huumoria.


Tragedeityn kanssa he käyvät ikuista kaksintaistelua.


Neuloja pelkää.

Monokuma keksii syyttää pupua pahikseksi, sillä hän paljastaa tämän hersyvän hauskan, liki yh-mammojen kahvikuvienkin koomisuudessaan ylittävän showfarssin kuuntelijoille synkeän salaisuuden. Monomi vei oppilailta muistot. Eikä siinä vielä kaikki! Hän vei myös viimeisetkin muistikuvat tämän vuosikurssin vuosista Hope’s Peakin oppilaitoksessa. Monokuma on hyvillään suurpaljastuksesta, sillä muistinmenetys on niin kulahtanut juttu eikä sellaista sovi lopussakaan paljastaa. Mitäköhän Spike Chunsoft taas ajatteli Trigger Happy Havocissakin?! Lahjattomia huijareita, mokomia plagioijia! Monomi saa kitistyään nyrkistä ja esitys päättyy.


Mitä skoutteri sanoo hänen voimatasostaan?


Nyt tuli jänölle noutaja.


Spike Chunsoft lupaa, että jatkossa twistit ovat parempia.


”I love the Power Glove. It’s so bad.”


Naisen paikka on keittiössä jne.

Vaikka muistinmenetystä osasinkin odottaa, juonenkäänne pani taas ajattelemaan älyttömiä implikaatioita. Jos tämäkään oppilaslauma ei koostu fukseista, milloin he ovat sitten käyneet Hope’s Peakissa koulua? Monokuma antoi ymmärtää, että he ovat olleet laitoksen kirjoilla useamman vuoden, mikä on käsittääkseni paljon enemmän kuin 78. vuosikurssi viime osassa. Onko tämä kuusitoista siis opiskellut ennen viime kuuttatoista vai samaan aikaan? Vai monta vuotta murhaleikin jälkeen? Hope’s Peakissa olisi varmasti tilaa yli kuudelletoista oppilaalle. Ja jos Monomi vei heiltä muistot, halusiko hän suojella heitä maailmalta, joka kohtasi epätoivon?

Oppilaat eivät osaa kommentoida huumoritykitystä, sillä paljastus veti heidät täysin lukkoon. Ibuki ainakin muistaa tulleensa Hope’s Peakiin ja joutuneensa saarelle, mutta siitä on kiittäminen Monomia. Useampikin pitää Monokuman väitettä naurettavana, sillä eihän tuo voi olla totta. Teruteru ei sentään usko mihinkään, mikä on kai hänen kannaltaan positiivista. Ei Monokuma heitä huijaa, sillä hehän kai muistavat, kuinka Hope’s Peakin porteilla heitä pyörrytti hurjasti. Sen jälkeen filminauha katkesi ja Hajimea alkaa nyt pyörryttää hurjasti. Onko tässä todellakin vierähtänyt vuosia?


Itkin.


Kävi noin sormien osoittamalla tavalla.


Eoneja.


Vitsihän on siinä, että heidät kaikki on tapettu. Tämä naurattaa enemmän kuin äskeinen komediaesitys.


Olen Varjo, todellinen itse.


Jotain rajaa siihen partavaahtoon.


Oh snap!


Ei Makoto uskonut viimeksikään. 

Monokuma on reilu karhu ja palauttaa kyllä muistot… yhdellä ehdolla. Chiaki on oikeilla jäljillä, sillä heidän tulee todellakin tappaa toisensa. Ei Akanenkaan kannata kiukutella, sillä siinäpä vasta ensimmäisen kierroksen murhamotiivi! Eihän tästä touhusta muuten mitään tule. Togami käskee harhaista karhua lopettamaan. Mahirukaan ei usko muistikatoon.


Ne pitää hakea Memoriasta.


Catch-22.


Saturainen sarjamurhasta, tonni teurastuksesta, miljoona massamurhasta.


No mutta, ei suu voi juosta.


Käytän tätä tekosyynä veropetoksessa.


Ennenkin toimi.

Monokumalla on kuitenkin erittäin hyvä syy usuttaa heidät toistensa kimppuun, jos avain vapauteen ei miellytä. He eivät tunne toisiaan. He eivät tiedä mitään toisistaan. He eivät edes aavista, että heidän keskuudessaan lymyilee tälläkin hetkellä petturi. Miksi muutenkaan heitä on kuusitoista? …Sillä viidelletoista järjestettiin kuljetus paratiisiin. Uijuijui, petturikortti lätkäistiin pöytään viime kerralla vasta noin puolivälissä, mutta nyt pakka on mennyt totaalisen sekaisin! Eikä minulla ole harmainta aavistustakaan, kuka voisi olla petturi. Ei liene tarvetta muistuttaa, että tämä on vasta ensimmäinen luku. Tämän perusteella Jabberwock Islandilla voi tapahtua ihan mitä tahansa.


Koska meitä teinejä on kuusi.


Kyllä Spike Chunsoft nyt kierrättää ideoita, hyi hyi.

Fuyuhiko ja Peko väittävät vastaan, mutta Monokuma painottaa, että he eivät voi mitenkään tietää, kuka suunnittelee murhaa. Onhan tämä nyt kamalaa. He ovat muka toistensa liittolaisia ja sitten joku ketku puukottaa selkään. Eikö siis kannattaisi pelata varman päälle ja tehdä itse aloitetta ennen kuin petturi iskee? Murhakarhu käkättää häijysti ja jättää oppilaskunnan synkkään hiljaisuuteen.


Ei rehtien yakuzojen keskuudessa ole pettureita.


Minun luontoni on subtrooppinen.


Tämä tämä. 

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Mikan sopertaa kauhuissaan, ettei ole petturi. Nekomaru vaatii syyllistä esille. Ihan yhtä hyvin strategia toimi, kun Ishimaru käski ihan siinä ensimmäisessä oikeudenkäynnistä murhaajaa tunnustamaan. Togamista petturi on täysin älytön veto eikä asiasta kannata edes keskustella. Peko tiedustelee asiaa Monomilta, joka tuntuu olevan täysin väärällä saarella. Kaniini sönkkää jotain epämääräistä kannustusta tulevaisuudesta ja livistää tiehensä. Vaikka Hajimesta moni asia kuulostikin järjenvastaiselta, yksi seikka on kiistaton. He eivät tiedä mitään toisistaan.


Petturi löytyi heti!


Ja toinen petturi heti perään!


Hattutemppupetturi!


Kiitos nyt tästä ja kaikesta.


No en tiennyt.

Yökuulutus kajahtaa tännekin asti ja Togami ehdottaa aamutapaamista ravintolassa. Hajime painuu muiden mukana pehkuihin, mutta mökissä hänen ajatuksensa lähtevät kulkemaan villejä polkuja.


Ei kannata ajatella Togamin petturuutta.


Sonialla on sellainen juttu, että hän lausuu ulkomaalaisena sanontoja vähän väärin.


Teruterulla on sellainen juttu, että hän on perverssi.


Vedinköhän vessan?

Petturi on yleensä sellainen, joka on erilainen kuin muut. He kaikki ovat äärimmäisyyksiä. Mutta kuka Hajime Hinata on?