172 - Luku 5, Daily Life, osa 3

Tiedän ja taitaa Nagitokin tietää, ettei hänen valitsemaltaan tieltä ole enää paluuta. Epämiellyttävän vihjailun ja käytöksen nyt vielä sietää, mutta nyt herra terroristi ryhtyi sanoista tekoihin ja muuttui peruuttamattomasti hirviöksi. Tämä oli Gungnir-peitsien ja monopetojen saapumisen ohella niitä muutamia täysin puskista tulleita purkka putoaa suusta -hetkiä, jotka eivät ihan hevillä unohdu.

Respan räjäyttänyt pommi oli lopun alussakin vasta alkua, koska se oli… noh, vasta alkua. Äpärällä on suuria suunnitelmia. Nagito on kätkenyt yhteen läjään niin monta pommia, että ne upottavat Jabberwock Islandin valtamereen ja tappavat ihan kaikki. Muiden soperrus antaa ymmärtää, ettei kukaan ole päässyt hengestään, ei edes komeassa kaaressa räjähdyksen mukana sinkoutunut Kazuichi.

”I am the greatest that humanity has to offer, and the lowest.”

Buuausten ja mätien hedelmien saattelemana.

Määrittele hullu.

Aina voi syyttää kurjaa yhteiskuntaa.

Viimeisin juonenkäänne houkuttelee paikalle Monokuman, joka toteaa järkyttyneensä, vaikkei pahansuopa virnuilu oikein kokonaiskuvaan sovikaan. Nagito paljastaa pommipinon laukeavan ylihuomenna keskipäivällä eikä edes vitsaile. Koska räjähteiden sijaintia tivataan, hän kyllä sen reiluna kertoo… kunhan petturi astuu ennen määräaikaa esille.

Todellisuudessa olet vain huojentunut, kun ei tarvitse enää keksiä väkinäisiä motiiveja.

”Bombs tell the time with every minute of their existence, and nothing else announces its own end with such a fanfare.”

Nagito set up us the bomb.

Monokumaan.

Monomikin ha-wa-wahtuu kaaokseen ja toteaa tilanteen toivottomaksi, sillä petturin ei pitäisi pystyä paljastamaan itseään. Tästä ei jatketa, mutta olen lähes varma, että tällä viitattiin siihen muistinmenetykseen, josta kaikki kärsivät. Pian kaikki kärsivät akuutista kuolemasta, jos kukaan ei voi tyhjentävästi todistaa itseään petturiksi.

Kertausharjoitukset.

Vesuri kävisi kätevämmin.

Siinäkin pettää.

Kuumuus johtuu liekistä, jossa seisot.

Hajime vetoaa ihan turhaan Monokumaan, joka ei aio tehdä kestämättömälle tilanteelle mitään, vaikka ylihuomenna mustuva Nagito ilmiselvästi tappaa joukkotuhollaan sääntöjä särkien yli kaksi henkilöä. Nagito muistuttaa, ettei säännöissä puhuta mitään sääntörikkomuksen suunnittelusta ja Monokuma vahvistaa, ettei hullua pommimiestä voi vielä rangaista. Nagiton kuolemassa kaikkien mukana olisi muutenkin rangaistusta kerrakseen. Enpä tiedä, lasketaanko respapommin hävityksen kauhistus kielletyksi roskaukseksi. Kukaan ei ainakaan huomauta siitä.

Nagiton mulkkuus voisi olla uusin sääntöpykälä.

Rikoit ainakin tämän huoneen.

Entä tuon toteaminen sääntörikkomuksen jälkeen?

Nagito myhäilee, että kaikki kääntyy kyllä parhain päin, kunhan petturi paljastuu. Hän uskoo meihin ja ennen kaikkea uskomattomaan mäihäänsä, joka tuskin nytkään pettää häntä. Ja poistuu tyynesti paikalta.

Aivan kuten en usko sinuun.

Humpuukia ja silmänkääntötemppuja.

Godspeed.

Kovan luokan koulukiusaaja.

Monokuma on pahuksen onnellinen, Monomi yllättäen raivoissaan ja oppilaat enemmän tai vähemmän kauhuissaan tai vimmoissaan tulevasta. Kazuichin anelusta huolimatta petturia ei löydy ja saaren suuretsinnät siirtyvät myöhäisen ajankohdan vuoksi huomiselle. Onhan tässä sulateltavaa yön yli ja täytyy muistaa, että ylihuomenna keskussaaren kaiken mullistava deadline on puolet lähempänä, joten tässä ei liiemmin auta kupata.


Nagito kolmososan pääpahikseksi.


Monomi piti tuosta seinästä.


Kaapista ulos.


Joku voisi vain valehdella.

Vähiin (onneksi) käyvissä nokturnaalisissa teatteriperformansseissa teemana ovat hyvät teot Nagiton pahojen tekojen vastapainoksi. Monokuma tarjoaa luultavasti käsikirjoittajan juopottelureissuja peilaavan baarianekdootin ja piristää pehmokumamyyntiään lisättyään leluihin vaniljan aromin aromaterapiamielessä.


Surface-to-air missilen sijasta tässä viitattaneen Samuel Adams Boston Lageriin, koska Monokuma ei juo Nobelaner-talviolutta.


”Stand back, assholes! Anthony Sullivan’s special dance moves for this bitch-ass glass.”

Hajimen korvissa soi ja paikkoja kolottaa eilisen jäljiltä, mutta hän ei aio tänään levätä, kun jossain palmun katveessa lepää tikittävä yllätys. Törmään ulkona ensimmäisenä hätäilevään Kazuichiin, joka perinteisesti syyttää minua petturiksi, kun pelkää huomista liikaa. Akane puolestaan on etsinyt turhautuneena Nagitoa piestäkseen hänet, mutta nälkä ajaa amatsonin ravintolaan, johon passitin mekaanikonkin.


Hajimella on vain astma.


Tuota menoa olenkin.


Katso tuolta puskasta.

Hotelli on hämmentävää kyllä pystyssä eikä ulkopuolelta näy merkkejä eilisen täystuhosta. Vain respa on kokenut kovia kolhuja, kun osa vasemmasta laidasta johtaa tyhjiöön ja portaiden vieressä oleva ikkuna on pahasti säröillä. Ilmeisesti pommi oli tilan vasemmalla puolella eikä kuitenkaan tämän tuhoisampi. Noteeraan Chiakin surkuttelevan romuksi kallistuneita pelikoneita ja siirryn yläkertaan, joka näyttäisi olevan ennallaan.


Kestävämpiä kaljapulloja hyllyssä.


Testattu on.

Ravintolassa Fuyuhiko kysyy vointiani ja Kazuichi kitisee, mikä ei ole sinänsä ihme, koska hän on A) lentänyt eilen räjähdyksen mukana ja B) Kazuichi. Useimmilla on aihetta kitinään, kun Nagito ilmestyy paikalle muistuttamaan laiskureita aikarajasta. Muistuttaisin keittämään päänsä. Nagito ei liiemmin pidä ikävästä luovuttaja-asenteestamme ja on niin kovin pettynyt meihin. Akane vaikuttaa olevan täydellisen valmis mottamaan, kun Nagito toteaa, ettei taida tätä menoa antaakaan vinkkiään. Akane malttaa nyrkkinsä vain vaivoin tajuttuaan, että hän voi hakata pällin mössöksi pommiepisodin jälkeen.


Mikan voisi… ai niin.


Dawn of The Final Day
– 24 Hours Remain –


Minua naurattaa, kun edes kutsuit meitä tuoksi.


Huomenna voit.

Kaikkien kommentit kuultuani Nagito antaa hyvillään vinkkinsä. Pommi on kätketty paikkaan, jossa emme ole vielä käyneet. …Kuudennellako saarella? Akane uhoaa suorempaa vastausta, mutta rusikointi saattaisi johtaa vain itsemurhapommiin. Nagito kehottaa olemaan haaskaamatta aikaa eikä välitä Akanesta. Hän uskoo petturin tulevan esille ja jää ravintolaan odottelemaan tunnustusta, kun kaikki muut siirtyvät ulkosalle.


Jossain Patagoniassa.


Ja pari hammasta.


Petturin ystävät ovat pettureita myös.

Altaan äärellä Fuyuhiko ärähtää ärhäkkää Akanea rauhoittumaan ja Sonia keksii Nagiton viitanneen kakkossaaren rauniorakennukseen. Fuyuhiko muistaa lisäksi huvipuistosaaren Disney-linnan, jonka sisällä ei ole käyty, kun porukan eläimet kärsivät akuutista hiirikammosta. Koska Hope’s Ruin Academy on salasanalla evätty eikä Nagitokaan ole siellä ilman salasanaa käynyt, on aika palata huvipuistoon ja vältellä huvitaloa, vaikka Nezumi Castlekin haiskahtaa ansalta.


Fuyuhiko näyttää esimerkkiä.


Pikagooglauksen perusteella Natsume on ainakin pelijulkaisija.


Koodinmurtaja käyttöön.


Keksisivät parempaa tekemistä.


Minimarun kello on jäänyt ikuiseen kolmeen.

Käväisen matkalla ravintolassa, sillä Nagito on pitänyt lupauksensa ja odottaa siellä kärsivällisesti petturia. Tokihan minun pitää hänelle jutella, vaikken millään haluaisi. Hän ei usko hetkeäkään minua, mokomaa varalaitoksen oppilasta, Future Foundationin jäseneksi ja ilkkuu siinä sivussa mitättömyyttäni. Olipas hyödyllinen mutka. Ainakaan ei ollut kaukana. Säästän shoppailun vähemmän kriittiseen ajankohtaan ja kirmaan suorinta tietä huvipuiston hiirilinnaan, jonka jykevät ovet on räjäytetty unohdukseen. Jos tämä ei ole vihje pommikätköstä tai ansasta, mikään ei ole. Koska pehmo-otukset eivät tule parkumaan karkaavista hiiristä (siellä mitään jyrsijöitä ole), keräilen kaikkien kommentit ja astun tuntemattomaan.


Hiirille on syötetty räjähteitä.


Taas mamujen turvakoteja vandalisoidaan.


Sonia menee näyttämään anakondaa pihakuuselle.


Kazuichi kuuntelisi vaikka Sonian kertomaa merisäätä.

Linnan interiööri on huvipuistokulissiksi yllättävän synkeä, jopa kirkkomainen. Täällä kelpaisi taistella Ornsteinia ja Smoughia vastaan, kun kameraa kohti kattoa kääntämällä sokaistuu lasimaalauksen läpi siivilöityvästä auringonvalosta, jota helmeilee pimeydessä. Parhaani yritin, mutta majesteettisesta tilasta ei pehmokumia löytynyt. Kaksi niitä yhä uupuu.


Ei ensimmäistäkään krääsäkojua.


Koko linna on pommi.


”I should’ve been the one to fill your dark soul with LIIIIGHT!!!”

Kuten pommitkin, sillä Hajimen ensivaikutelma osuu oikeaan. Jos täällä on olevinaan saariannihilaation veroisesti räjähteitä, ne on kätketty tänne erinomaisen hyvin, mistä tuskin on kyse. Jossain on silti mätää. Kolkossa sisätilassa on tutkittavaa seinällä ja lattiassa. Koska useampikin jauhaa lattiasta, vilkaisen ensin seinään ripustettuja keihäitä, joiden kahvasta kiertyy ketju kerälle. Hajime olettaa asetta jonkinlaiseksi ketjusirpiksi eli täkäläisittäin kusarigamaksi – tosin ei tuossa mitään sirppiä ole. Sonia tietää vaikeakäyttöisestä aseesta lisääkin ja vaikuttaa oikein innostuvan aiheesta. …Jos Nagiton perseilystä huolimatta tämänkin luvun puoliväli kulminoituu murhaan, ketjukeihäs (coinage, zinggg!) päätyy jonkun otsaan.


Hyppykeppejä.


Ivy Valentine arvostaa.


Ivy Valentine arvostaa yhä.


Ja edelleen.

Lattialaattaan on kirjoitettu tulevaisuuteen johdatteleva viesti tuntemattomalle vastaanottajalle. Virkkeessä luvataan salasanaa, jonka kriittisin osuus eli koko hiton salasana on sutattu tunnistamattomaksi. Tällaisenaan viestistä ei ole pahemmin iloa, sillä Nagiton sotkema salasana aiheuttaa kaikissa lähinnä kiukkua. Oppilaat arvelevat pommimiehen käyneen kätkemässä räjähdelastin rauniorakennukseen, jotta muut eivät varmasti pääsisi niihin käsiksi. Ja entä sitten vaikka pääsisivätkin? Osaavatko lukioteinit muka purkaa pommeja? Tuskinpa.


Ei tullut raaputuksesta arpavoittoa.


Kazuichi osaa vain tavata.


Eraserhead.


Ovat vain katkeria Mikki Hiiren maskottisuosiosta.

Hajime tajuaa Nagiton johdatelleen heidät tahallaan linnaan turhautumaan, jotta petturi paljastaisi itsensä. Nagiton ja Monokuman trollahtavissa metodeissa on pelottavan paljon samaa, vaikka he edustavat saman toivo-/epätoivoideologian ääripäitä. Kazuichi anelee mahdollista petturia paljastamaan itsensä edes Nagitolle, mutta Chiaki ei lähtisi syyttelemään ketään, koska he ovat kaikki samassa veneessä. Tai samalla saarella ilman pakovenettä. Heillä on selkeä tavoite eli salasana, selkeä paikka sen etsimiseen eli kaikki Jabberwockin saaret ja vain vähän aikaa. Tilanne tuntuu toivottomalta eikä Kazuichi käsitä, kuka lattiavinkin edes jätti. Takapiruko? Sonia tiuskaisee tämän muistuttavan tätä menoa huvitaloa, jossa he viimeistään oppivat vaalimaan elämää Gundhamin suurten opetusten mukaan.


Anna sen upota sisään.


Melkoista kantelua.


Se on vain erinomaista viihdettä.

Prinsessa tuhahtaa etsivänsä salasanan itse ja poistuu paikalta ahdistuneena. Kazuichi matkii häntä, mutta marssii vastakkaiseen suuntaan. Maltillisempi Fuyuhiko toteaa itsenäisten salasanatutkimusten käyvän järkeen, jos jollakulla sattuisi olemaan asiaa ravintolaan, ja häipyy omille teilleen. Akanella on oma salainen suunnitelmansa ja Chiaki lähtee hänen perään, jottei illansuussa veripaltuksi nuijittu Nagito räjäytä saaristoa kiertoradalle. Hajime jää miettimään syntyjä syviä ja poistuu koluamaan lääniä vähemmän toiveikkaana.


Killed by Death. (olen minäkin ajankohtainen)


Taitaa Kazuichi pysyä sinkkuna.


Kuulin jo murhajuonesta riittävästi.


Kuulostaa kuohimiselta.


Vähintään toisella saarella.


Predikaattien ja adverbien ystäviä.

Rajattu aika etenee omalla painollaan, päivä vaihtuu illaksi ja koko vuorokausi jää hukatuksi mahdollisuudeksi. Huomenna keskipäivällä räjähtää eikä kukaan mahda sille yhtään mitään. Mahdottoman ironisesti yöteatterissa höpistään luovuttamisen tärkeydestä.


”I find your lack of faith disturbing.”


Vainoharhaa pukkaa.


Huvitalon goatsekartta jäi Hajimelle mieleen.


Monokuma ei ajautunut teatterialalle unelmasta vaan käytännön pakosta.

Aamu alkaisi seesteisesti paratiisissa ellei kaikki olisi pilalla. Hajime ei oikein tiedä, viitsisikö ravintolaan tällä kertaa mennäkään, jos Nagito odottaa siellä yhä tunnustusta. Sitten hän muistaa, ettei ole ainoa saarella. Joku muu on saattanut jo tulla tunnustamaan. Hajime odottaa pahinta ja säntää ulos. Hotellin ulkopuolella Sonia katuu eilisiä sanojaan, jotka saivat porukan hajaantumaan.


Sydän pettää.


Helvetissä on meneillään suuret Danganronpa-hahmojen bileet.

Hotellin sisäpuolella tapahtuu suunnilleen pahinta.



.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................









…Pum?