165 - Neljäs oikeudenkäynti, osa 3

Lapsellista.


Huomaamattomasti keskellä.




Sen kun näkisi.


PS Vita ei käytä paristoja, senkin tyhmä kaniini.

Kun huvitalon eriskummallinen rakenne on nyt tyhjentävästi selitetty ja äärimmäiseksi aseeksi todettu, oikeusistunnon jälkipuoliskolla päästään vihdoinkin pureutumaan Nekomarun murhan puuttuviin yksityiskohtiin ja etsimään syyllistä. Chiaki ei vähästä hämmästy, mutta rakennuksen salaisuus tuli hänellekin yllätyksenä. Tyttö palautuu harvinaisesta tunteenpurkauksesta ennätysnopeasti, koska murhaaja on yhä löytämättä.


”Saturday TV Funhouse, TV Funhouse!”


Itsehän en ole vielä hyväksynyt murharetken olevan totta.


Arkkitehti.

Kazuichi ei ole Nagiton paljastuksista järin myyty, koska hänellä on ymmärrettävästi hankaluuksia uskoa oppilasjoukon epämääräisimpään tapaukseen. Nagito ei kuitenkaan valehtelisi, sillä oma henkikulta taitaa sittenkin merkitä hänelle jotain. Fuyuhiko panee miehen ajatusmaailman muutoksen merkille ja Nagito toteaa pyörtäneensä puheensa niistä pahuksen astinlaudoista, joista hän on horissut alinomaa. Hän uskoo, ettei tätä murhaa tehty toivon puolesta. Gundham naurahtaa Nagiton valheille, joissa murhalle etsitään oikeutusta. Hänestä murha on murha eikä muuksi muutu. Jääylilordikaan ei lähtisi uhraamaan itsekkäästi muita. Akane hoputtaa nälkäisenä muita keskittymään Nagiton sijasta murhaajaan.


Kasvoi, ei välttämättä aikuiseksi.


Hah hah olit väärässä!


Gundham uhraa vain vapaaehtoisesti kuin tuomiopäivän kultissa ikään.


Näyttää janottavan.

Chiaki heittää ilmoille rakennuksen rakenteeseen perustuvan kuolinsyyn, jota Hajime alkaa miettiä Nekomarun öljyinen romuläjä mielessään. Hän hylkää nuijan kaltaiset konkreettiset murha-aseet ja keskittyy murhapaikkaan – marjatornin massiiviseen hissikuiluun. Kun eteeni heitetään liuta kuolinsyitä, oli pakko virnistää, sillä olin kuin olinkin spekuloinnissani oikeilla jäljillä!


Hissin alle murskautuminen pitää vielä joskus nähdä.

Nekomaru pudotettiin kuolemaansa. Jopa yleensä hidasjärkinen Akanekin arvaa mechan pudonneen neljännestä kerroksesta, jossa tornihissi on huvitalon mansikkatasolla, mutta on väärässä, sillä Nekoa ei suinkaan tuupattu hissikuiluun hissin ollessa ensimmäisessä kerroksessa. Fuyuhiko muistuttaa hissin ovista, jotka eivät voi olla auki samanaikaisesti.


Tämä on Sparta.


Eri juttu toisessa ja kolmannessa kerroksessa, koska niitä ei ole.


Oikeastaan Nekomaru kuoli vasta törmättyään lattiaan.

Melkoisen yksinkertaisessa ja yksiselitteisessä debatissa ratkaistaan, miten tornin huipputarkkoja liiketunnistimia hämättiin, jotta lattia liukuisi alakertaan Nekomarun ollessa tornissa. Nekomarunhan kaikki funktiot sammuvat, kun niskassa sijaitsevaa Good Night -nappulaa painetaan. Gundham huomauttaa, että vaikka sensorit olisivatkin menneet liikkumattoman rautajätin kohdalla halpaan, Nekomaru olisi vain siirtynyt lattian mukana alakertaan sen kummemmin putoamatta. Chiakikin yritti puhua tästä ennen kuin Kazuichi alkoi syytellä Nagitoa valehtelusta. Sonia älähtää riiaajansa vaiti.


Kutsutaan myös tyrmäystipoiksi.


Häiriöviestit keskustelevat mahdottomia.


A moving object… on ilmiselvä häiriö, koska siinä on artikkeli ja kolme pistettä eli se tarkoittaa ihan eri asiaa kuin moving object.


Koska Bad Night Buttonia ei ole, Nekomaru ei kärsi painajaisista, unihalvauksista tai nokturnaalisista emissioista.


Hissi olisi voinut nytkähtää sekunnin sadasosassa alakertaan ja Nekomaru pudota kuolemaansa.


Pest day ever.

Jos Chiaki tietää ratkaisun Nekomarun putoamiseen, on se varmasti tiedossa Hajimellakin johtolankojen perusteella. Jonkin verran aiempia mutkikkaammassa ja monivaiheisemmassa debatissa useampikin esittelee kaikenlaisia hurjia teorioita, mutta vain Fuyuhiko on oikeilla jäljillä ovenkahvasta. Aluksi pyörittelin tietenkin itse ovenkahvaa totuusluotina, sillä arvelin sen liittyvän johonkin, mutta nyt oikea vastaus onkin vaijeri, joka kiedottiin Nekomarun runneltuun jalkaan ja kärsineeseen ovenkahvaan, joka vieläpä irtosi. Roboparka jäi siis roikkumaan ylösalaisin neloskerroksen ovenkahvasta, kun hissi siirtyi alas.


Hajime on langalla.


Öljy olikin rooibosta.


Expert Knob Twiddlers.


Suostun lahjuksiin.


Ibukin muistolle.


Ihmisuhri olisi voitu hirttää komeasti.


Jos Monomi ei olisi puuttunut kommenttiin, mahdollisuudet olisivat rajattomia.

Nekomaru siis put-

Välienselvittelyissähän on käyty kohta koko kööri läpi, vain Chiaki puuttuu! Kazuichi väittää, ettei sammutettu Nekomaru putoaisi itsestään, roikkuisi vain massiivisena joulukoristeena tyhjän päällä. Tiesin heti, mitä miekkamittelössä ajettiin takaa, eikä vaikeustaso ollut kovinkaan kireä, kun useimmat sivallettavat virkkeenpätkät lipuivat ruudun poikki maltillisesti ja lakosivat kertalaakista. On ihan piristävää, ettei minipelien haaste nouse jatkuvasti vaan välillä on helpompaa, kun varsinkin tässä miekkailussa saa olla useimmiten kunnolla hereillä.


Itsehän kääntäisin vain kylkeä.


Hämmentävän hyvin saa selvää pirstaloituneesta virkkeestä.


Microsoft Exceedl. (kehnot exceed-läpät ovat tainneet viime kerroilta unohtua, ehhhh)


Ei hän noussutkaan.


Kuin suuri muinainen.

Nekomarun sisäänrakennettu radiokello pärähti soimaan ja äijien äijä havahtui tilanteesta, jossa kenen tahansa pasmat menisivät sekaisin. Chiaki olettaa uhrin panikoineen ja täysin sattumalta vaijerilenksu ei muljahtanutkaan ulos ovenkahvasta, koska koko kahva irtosi Nekomarun metallisen elopainon ja yleisen räpiköinnin vuoksi. Sonia arvelee, ettei murhaaja ennakoinut ovenkahvan irtoamista johtolangaksi, koska silloinhan kahvasta olisi pyritty hankkiutumaan eroon. Nagitohan vasta sen kahvan löysi, kun Hajime ja neidit olivat nuohonneet melkein kaiken muun rikospaikalta.


”We’re losing time!”


Huuto riitti.


Esim. salaliittoteorian.

Hajime muistelee, miten miehekkäästi Nekomaru pullisteli saman hämäysoven parissa, kun he tutkivat huvitaloa. On vain ironista, että järkkymätön kahva irtosi murhatutkimuksia varten. Kazuichi myöntää virheensä ja sättii siinä sivussa itseään kerjätäkseen Sonialta huomiota. Hahmojen kestovitseistä tämä mekaanikon prinsessapakkomielle muuttuu jatkuvasti häiritsevämmäksi.


No nyt jäätiin jumiin, kiitos tästäkin.


Miehet ovat sikoja.


Ainakin 15 %.


Leikkii vaikeasti saatavaa.

Nagito johdattelee Hajimea kohti pylvästä, josta Akane innostuu, sillä hänhän oli kerrankin oikeassa. Tosin pylväs saattoi olla pelkkä onnekas – tai epäonnekas – sattuma, sillä murhaaja tuskin ennakoi, että Nekomaru rojahtaisi sen päälle. Voisin jopa olettaa robon mestautuneen kolarissa, sillä sortuneeseen pylvääseenhän jäi mojovat öljysplatterit.


Limsafunktio esiteltiin, jotta siitä saa hupsuja huumorivaihtoehtoja.


Jos Akane myöhemmin suolistetaan, olisi pitänyt pitää mölyt mahassa tai siis suolessa.


Nekomarun piti jäädä retkottamaan pylvään päälle dramaattisesti.

Vaikka yksityiskohdista ollaankin nyt perillä, Nekomarun kuolinsyy ei itsessään paljasta murhaajan henkilöllisyyttä. Se on varmaa, että Nekomaru sammutettiin mansikkatornissa, mutta pelkästään tämä ei automaattisesti syyllistä mansikkapuolen asukkaita, koska läpäisty Final Room takaa kenelle tahansa vapaan liikkuvuuden marjojen välillä. Joku tytöistä – tai ilkeä Hajime – olisi voinut teoriassa siis hipsiä mansikkataloon.

Johtolangallisessa umpikujassa ei olla pitkään, kun Fuyuhiko nostaa pöydälle Nekomarun rintakellon merkillisen ajankohdan eli puoli kasin. Silloin roboukko heräsi, putosi ja kuoli. Akane alkaa heti vastustella kellonajan olevan järjetön, koska hän saapui tornille seiskalta taijin merkeissä ja siihen mennessä Nekomaru oli vainaa. Sonia vahvistaa tämän. Nekomaru kuoli siis puoli tuntia tulevaisuudessa. Todennäköisemmin tässä on jotain hassusti!


Jos Akane ja Fuyuhiko säilyvät hengissä loppuun asti, aistin tästä kestovitsiä.


Voisi ihan yhtä hyvin olla 19:30!


Aika on suhteellista, varsinkin kuolinaika.

Debatissa pyöritellään pariin otteeseen hämäyksenä tarkkoja ajankohtia, mutta en haksahtanut harhaan vaan keskityin Akanen ehdotukseen, sillä toisin kuin atleetti väittää, Nekomarun sisäistä radiokelloa ei voi käpälöidä. Kazuichi olettaa murhaajan koskeneen rypäleloungen kelloon, mutta Fuyuhiko teki työtä käskettyä ja paljastaa, ettei kummankaan marjatalon kelloja ollut sotkettu, sillä niissä oli sama aika. Mysteeri meinaa äityä riitelyksi, sillä joko joku valehtelee tai kyseessä on inhimillinen väärinkäsitys.


”Huh, radio. What’s going on with that radio?”


Gundham on illuusio.


Don’t say prolly, say “probably!”


Valtavaa mielihyvää havaittavissa.


Fuyuhiko laski mielessään kuluneet minuutit kerrosreissaamiseen.


Vain paholaisiin on luottaminen.


Sitä kissa ostaisi.

Hajime ratkaisee nolla-aikadilemman (references, ho!!) hyppäämällä surffilaudalle. Nyt aallokossa oli jopa kunnon haastetta, sillä kaikki kysymykset sisälsivät kolme vastausta ja putoaminen jorpakkoon ei ollut enää mikään etäinen todennäköisyys, kun polut olivat kapeita ja surmanhypyt välttämättömiä. Kinkkisimmät kohdat pakottivat loikkaamaan sivusuuntaan. Täydellistä sessiota tavoitellessani keksin vihdoinkin, että lauta kiihtyy äksän lisäksi R1-näppäimestä ja omaksuin uuden nappulan, koska Hajimen Rez-avatar loikkaa kolmiosta ja X pohjassa kolmion painelu ei tunnu kovin luontevalta PS Vitalla. Eipä se sitä ole Dualshock-iteraatioissakaan.


For a minute I am looking straight down at the moonlit phosgene clouds – green as mustard gas in the lying moonlight –


then we are both racketing around a series of spirals, DNA-helix switchbacks, our sleds teetering on the edge of each bank so that twice my ice-axe blade bites into nothing but freezing air, but bot times we drop back down and emerge –


not exiting the turns so much as being spit out of them, two rifle bullets fired just above the ice –


and then we bank high again, come out accelerating onto a straight, and shoot across eight kilometers of sheer ice wall on the Abruzzi Spur,


the right banked wall of the slideway now serving as the floor of our passage, my ice axe spinning chips into vertical space as our speed increases, then increases more,


then becomes something more than speed as the cold, thin air slices through my mask and thermal garments and gloves and heated boots to freeze flesh and to tear at muscle.


I feel the frozen skin of my cheeks stretching under my thermal mask as I grin idiotically, a rictal grimace of terror and the sheer joy of mindless speed,


my arms and hands adjusting constantly, automatically, instantly to changes in the ice-axe tiller and the ice-hammer brake.

Oleellisin kysymys on se viimeinen, sillä kuten Hajime ehdottaa, sekä mansikka- että rypäletalon kelloja kopeloitiin yhtä paljon. Ellei Fuyuhiko ole itse murhaaja, häntä siis vedettiin kunnolla höplästä. Vastaavasti kaikki muut paitsi tietenkin Nekomaru elivät rakennusten kellojen väärässä ajassa. Akane vaatii tietää, mihin väärä ajankohta perustuu.


Johtuu silmälapusta.


Lähinnä kurjaa.


Hajimella on ns. putki päällä.

Vastaus löytyy epäsuorasti häneltä itseltään, kun debatissa selontekoa käytetään totuusluotina, jolla luodaan pohja rysähdykselle, johon lähes kaikki heräsivät. Se ei ollut mikään maanjäristys tai muu kataklysmi… vaan pudonnut Nekomaru ja sortunut pylväs. Gundham muistaa olleensa silloin Fuyuhikon ja Kazuichin seurassa manaamassa pirisevää seinäkelloa. Sonia ei muista mitään, koska ei kuullut mitään, mutta ei hän nälkää nähdessään sikeässä unessakaan ollut. Tämäpä merkillistä. Kazuichi siirtää muiden huomion takaisin meteliin, koska haluaa puhtoisen neitonsa pysyvän hengissä. Akane vahvistaa kellonajaksi puoli kuuden, koska hän ryntäsi herättyään huoneestaan ja huomasi ajankohdan.


Strange Feeling In Tower, mene pois.


Häiriössä pitäisi olla neljä pistettä lopussa (kai!).


Reunan yli.


Suostun puoleentoista valtakuntaan.


Richter-asteikon yli.


Vatsa kurni lujempaa.

Puoli kuuden ja puoli kasin väliin mahtuu kaksi tuntia, joilla on selvä tarkoitus, sillä heitä kaikkia sitoi rangaistuksen uhalla aamuseiskan tornitaiji. Nagito tietää murhaajan hyödyntäneen aikaa saadakseen vain Nekomarun jalkeille, koska vain atomikellorobo eli oikeassa ajassa ja marssi aamuseiskan nurkilla tornille melkein kaikkien muiden nukkuessa tai ainakin jumittaessa huoneissaan. Luultavasti särjetty hissi pakotti Nekomarun siirtymään mansikkatorniin, jossa murhaaja iski.


Mukavasti järjestyksessä, onpa helppoa!


Olisivat huomanneet vain ruokaa.


Haaskatakseen aikaa.


Massage Time kuulostaa viihdyttävältä.


Taiji koitua kuolemaksi.

Fuyuhiko muistaa nähneensä hänet idlaillessaan oleskelutilassa viiden nurkilla eli oikeasti juurikin seitsemältä. Hajime puolestaan muistaa Monokuman marisseen murhatutkimusten alussa kaikkien skipanneen taijin, mutta silloinhan vallitsevana oletuksena oli, että Nekomarun kuoleman vuoksi koko pelleily oli peruttu.


Tai kolme.


Siinä meidän kannanottomme kämäisestä jumppatuokiosta.


Kuulostaa niin kovin tutulta.

Oikeussalin eläinkunta jatkaa pelleilyään, mutta Nagito ei piittaa hälystä. Hän tietää epäiltyjen lukumäärän juuri kutistuneen ja otaksuu Fuyuhikollakin olevan sanottavaa. Pienoisyakuza ei tiedä, mistä hänelle horistaan, mutta kun Nagito tiedustelee, mitä Nekomarun poistumisen jälkeen tapahtui mansikkatalon toisessa kerroksessa, Fuyuhiko muistaa seinäkellon alkaneen pitää halvatunmoista metakkaa juuri ennen tornin rysähdystä.


Älä minulta kysy.


Äläkä Monomilta.


Nagito on vähemmän pähkinöinä.


Huolestuttavaa olisi, jos lukumäärä nousisi.


Nekomaru kuoli, entä sitten?

Samassa Fuyuhikolle juolahtaa mieleen jotain ratkaisevan tärkeää, sillä joltakulta puuttuu alibi tuolta ajalta. Kazuichikin muistaa sännänneensä käytävälle, mutta samassa kerroksessa oli joku muukin paskiainen, joka ei reagoinut meteliin mitenkään.





Paskiainen särähti korvaan sen verran räikeästi, että murhaajan on oltava…



.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................



Such despair!

…MUTTA!

Kaikkien ikisuosikki ja muutenkin miellyttävä herrasmies ei tuumi hetkeen mitään, kun Kazuichi tajuaa hänen loistaneen loppuyöstä poissaolollaan. Mansikkatalon muut urokset eli Kazuichi, Gundham ja Fuyuhiko olivat kyllä heränneet jumalattomaan elämöintiin. Fuyuhiko päätteleekin, ettei Nagito ollut edes silloin huoneessaan.


Dynaaminen trio.


Kesäleirillä jonkun tytön huoneessa tuhmasti.

Vasta Sonian maaniteltua ja Akanen uhkailtua syytetty tokaisee, ettei voinut mennä loungeen muiden seuraan. Hän kun ei kuullut yöllä yhtään mitään eikä siten herännytkään ennen aikojaan. Vaikka Kazuichi syyttääkin omituista hiippailijaa valehtelijaksi, Soniankin täytyy valehdella, sillä kuten aatelisemme hetki sitten sanoi ja sanoo nyt hämillään toistamiseen, hänkään ei kuullut hälytystä saati kuolinrysähdystä. Chiakinkin on tunnustettava, että yön äänet menivät ihan ohi, vaikka hänellä tuntuu olevan oikein pätevä syy siihen.


Akane oppi tämän eräästä terroristivideosta.


Ei kehdannut.


Maailmassa on vain heikkoja ja Gundham Tanaka.


Kuuli vain omat läpimädät ajatukset.


Nagiton rikostoveri!


Toinen rikostoveri!

Nagito johdattelee Hajimea ja minua oikeille jäljille kohti hänen, Sonian ja Chiakin ehdotonta alibia, joka kootaan aakkonen kerrallaan alitajunnassa. Hirsipuu oli kirjainkolaroinnin vuoksi aavistuksen haastavampi kuin viimeksi, vaikka ratkaisun keksinkin hiukan ennen minipeliä. Olisin myös voinut vaikka vannoa ja vahvistaa aiemmistakin hirsipeleistä, että kirjainten vauhtikin saattaa nopeutua loppumetreillä jonkin verran. Takana alkaa olla jo niin monta minipeliä, että oma tyhmyys koituu enää kohtaloksi hienomotoriikan puutteen sijasta.


IGNORE DEATH?


DEFECT SENSE?


DELUXE OOOOO?


DELUXE RONPA?


Eivät ne nyt niin hienoja olleet.

Nagiton, Sonian ja Chiakin deluxemajoitus ei ole sattumaa, sillä Monokumahan ajat sitten kertoi näiden huippulukaalien olevan täysin äänieristettyjä, joten niiden asukit eivät kuulleet mitään, olivatpa he valveilla tai eivät. Tällä kolmikolla on siis alibi. Kuten on kaikilla muillakin.


Ja kamalat tapetit.


Mutta minähän olin kyvytön, päätä nyt jo.


Ei kai ole mitään tunnustettavaa?

No paitsi sillä murhaajalla.







.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................



Jum-P, Cham-P, San-D ja Maga-Z pääsevät takaisin luontoon.