162 - Luku 4, Deadly Life, osa 5

Oikeussaliin olisi päästävä, mutta tässä olisi ihan pikkuriikkinen mutka matkassa. Olemme yhä ansassa huvitalossa vailla pakokeinoa ja Monokuma-kallio kohoaa ihan toisella saarella. Miten siis pääsemme kinastelemaan murhaajasta?


Monokuma ei ajatellutkaan kaikkea eikä uskalla tulla myöntämään virhettään.


Akane kuulee kaikilla taajuuksilla.







Jaa, käyhän se noinkin, vuori tuli Muhammedin luokse. Muut eivät edes jaksa olla erityisen ällistyneitä lattiasta tursunneesta jättikuupasta. Akane rymistelee kostonhimoisena suoraan kalliotson suupalaksi. Tuhon devat vikisevät Gundhamia pitämään varansa, mutta kasvattaja astuu hohottaen pimeyteen. Muut seuraavat perässä, kunnes torniin jää minä ja Nagito.


Pikemminkin juoskaa lujaa karkuun.


Muistan uhrauksesi.


Gundham on jonkinlainen vampyyri.

Tunnen oloni jokseenkin epämukavaksi, kun kivikolossia lasittuneesti toljottava Nagito horisee meissä olevan jotain samaa, kun olemme vain ponnahduslautoja toisten menestykseen. Tosin sillä erotuksella, että Hajime tiesi koko ajan paikkansa täydellisen valmiina uhraamaan itsensä toivon puolesta. Nyt hän ei enää tiedä, mihin uskoa, sillä nämä tappo-orgiat alkavat vaikuttaa vain toivottomilta. Hajime hämmästyy, kun Nagito edes oletti murhailun johtavan johonkin suurempaan.


Pidän itseäni liukuportaina.


Toivo luonnonvalinnasta.

Nagito tuputtaa yhden ja saman asian ympärillä pyörivää ideologiaansa, mutta luovuttaa ja kertoo eräästä kivasta kirjasta, jossa koulutyttöpäähenkilö joutui keskelle sarjamurhamysteeriä. Lopussa murhaajaksi paljastui tyttö itse, mutta tekstissä lukijaa pidettiin tarkkaan pimennossa ylläristä. Vaikka tässä ilmiselvästi peilataankin tämän pelisarjan loppupuoliskon juonellisia tsaaripommeja, Hajime ei voi jakaa mielipiteitään tällaisesta lukemattomasta kertomakirjallisuudesta.


En hoksannut adjektiiveista.


Ei nyt enää mitään Twilight Syndromea.


Spoilasit Nekomarun murhaajan sukupuolen, pöh.


Vasta alussa.


Varmistaa, että myöhästymme oikeudenkäynnistä.

Tylsän vastauksen kuultuaan Nagitoa ei kiinnosta kuulla jonkun lahjattoman varalaitosnollan joutavia mielipiteitä, vaikka toivo tavallaan heitä yhdistääkin. Hajime saa kuppauksesta tarpeekseen ja Nagito painuu ilkeästi naureskellen karhun nieluun. Hajime jättää huvitalon viimeisenä ja hissi sukeltaa ahdistavasti täristen maailman syvyyksiin.


Sellainen seiskan vastaus.


Arkaan paikkaan osui.


Nagito ei tietenkään itse ole.


Pakonopeus lähestyy.

Huvitalon alle on rakennettu täysin identtinen oikeussali kuin keskussaaren alle, mutta sienisesti koristeltu palikkatausta sopii silti huvitaloteemaan. Monokumaa ei tällä kertaa kiinnosta kehuskella interiööridesignilla, kun Monomi ynisee kaiken pilalle. Narun jatkoksi mokoma sietää joutuakin, kuten tavallista.


Tapu tapu.


”A dying puppy. A baby in tears. If the previous statements elicited any emotional reaction, report to your supervisor for summary execution.”


Ei taida d20 riittää.


Sukupuoleltaan epävarmoja ei lasketa.

Narun jatkoksi päätyvät kaikki muutkin, jos Nekomarun murhaajaa ei muutaman tunnin sisällä keksitä.


Kannattaa lopettaa toivominen.
















Jostain syystä Fine on kolme arbitraarista numeroa parempi kuin Excellent.