171 - Luku 5, Daily Life, osa 2

Viimeiseltä saarelta siirrytään yöpuulle hotellille, jossa tavoitteena olisi painua pehkuihin. Valtaosa on kuitenkin jalkeilla, joten käyn oppilaskierroksen trooppisessa illassa, kun ostosreissu on minulta ajankohdan vuoksi evätty. Kämppäänsä majoittunutta Kazuichia Hajime ei kehtaa häiritä, mutta altaan välittömässä läheisyydessä seisoskelevat lähes kaikki muut. Paitsi Nagito, joka nyt on jossain ja voi puolestani pysyä siellä.

Sonia uskoo yhä vahvasti, ettei mitään petturia ole, mutta enemmän hän on vimmoissaan Nagitosta, joka loukkasi markkinakojukeskustelussa Gundhamia. Prinsessalla ei ole hamsterijääylilordista juurikaan pahaa sanottavaa, kun äijä oli oma itsensä loppuun asti. On se hyvä, että G-mies säilyy edes jonkun muistoissa, kun muut suhtautuivat häneen lähinnä välinpitämättömästi. Akanen häntävitsi menee Hajimelta ja minulta ohi ja Fuyuhikolla on anekdootti prinsessasta, kun Sonia halusi palavasti nähdä yakuzan tatskat, mutta Fuyuhiko ei siihen ryhtynyt. Chiaki on jälleen kerran respassa pelikoneiden äärellä tuumimassa, miten Nagiton kaappaamisessa mahtaa käydä.


Viimeinen pisara.


Kiskaisee häntäluusta.


Fuyuhikolla on vain Tokion metrokartta kainalossa.


Ai siitä se tuonpuoleinen huuto johtuikin.

Siirryn unten maille tavanomaista pidempään teatteriesitykseen, jossa opetetaan sanojen vaaroista. Taas kerran minulle uskotellaan, että Monokumalla oli mukamas eläimellinen tausta safarilla, jossa kavereina oli orava ja kettu. Orava pani ketun tekemään kaikennäköistä tyhmää, kuten pöllimään pikkuhousuja, mutta hupi päättyi siihen, kun Monokuma vihjasi ketulle kettujen olevan oravien vihollisia luonnossa. Joten kettu söi oravan ja Monokuman kanneltua työntekijälle tuli ammutuksi. Kyllähän karhua kaduttaa yhä. Mitä tästä opimme? Jaa.


Backmaskingilla katoavat.


Äidit ylpeitä nimistä.


Monokuma kuuluu reilukerhon kanta-asiakkaaksi.

Vaikka aamulla hotellille raahautuminen onkin rutiinia, vanhat tutut maisemat ovat oikeastaan ihan piristäviä, kun viime luku jumitettiin neljän seinän sisällä. En vieläkään pääse tyhjällä vatsalla ostoksille saati nappaamaan Sea King Industriesiin jäänyttä pehmokumaa, joten unohdan sivuseikkailut ja siirryn respan kautta ravintolaan. Chiaki oli jälleen alakerrassa torkkumassa ja höpisi nähneensä unta Monokuma-teemaisesta tetrismäisestä pelistä, joka ei loppunut koskaan. Kenties tyttö sai pehmotehtaasta ikuisia traumoja.


Vanha kunnon Chiaki.


Pelasi Nights into Dreamsia.

Akane kauhoo ruokaa kaksin käsin kitusiinsa uuden huvitalon varalta ja Kazuichilla on suuria suunnitelmia Nagitoa vastaan. Johan hän valvoi viime yönkin putkeen miettiessään menettelytapaa. Nukkuisi joskus tai muuttuu Chiakiksi. Mulkero tulisi jallittaa kiikkiin tämän päivän aikana ja Kazuichilla on jo roolit tiedossa. Jonkun tulee toimia syöttinä ja kertoa Nagitolle, että muilla olisi respassa asiaa. Paikan päällä kaksi muuta vangitsee hänet ja siinä se. Akane ainakin hiffaa yliyksinkertaisen attentaatin ja jatkaa syömistä.


Kazuichi on ohjelmoinut Minimaruun kaikkea olennaista.


Kazuichi haluaa hinduguruksi.


Ei minulla ole erikoisjoukkojen koulutusta.

Suunnitelmastaan ylpeä haalariheppu alkaa paiskoa rooleja muille. Hän aikoo olla komentaja, jonka rooli jää epäselväksi. Todennäköisesti hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin näyttää tärkeältä ja sälyttää syyllisyys suunnitelmasta alaistensa harteille, jos jokin valahtaa reisille.


Chiaki on tahkonut myös Commander Keenit läpikotaisin.

Nagiton kimppuun hyökkäävät Fuyuhiko ja Akane, jotka eivät vaikuta vastustavankaan ajatusta, mutta Chiaki ei pidä roolistaan syöttinä. Kazuichi heittäytyy anelemaan, kun ei halua Soniaakaan tilalle, ja vetoaa pelaajaan, joka on jo pitkään todennut, ettei voi hyväksyä murhia. Tyttö antaa periksi luultavasti lopettaakseen inttämisen ja kokoonpano olisi tässä. Hajime huomauttaa, ettei hänelle tai Sonialle ole roolia. Kazuichin mukaan Sonia on tietenkin prinsessa ja Hajime saa hakea köyden. Sonia kieltäytyy pontevasti, sillä hänellä on muuta puuhaa.


Fuyuhikossa on huomattavasti pysäytysmassaa.


Decoy Octopus.


”It sucks.”


En uskonut Mahirua varsinaisesti väkivaltaiseksi.


Prinsessa on toisessa linnassa.


Sonia päsmäröimässä Novoselicin maahanmuuttaja-asioita.


Arvovalta murenee silmissä.

Synnynnäinen komentaja tyytyy toistamaan prinsessan käskystä tämän ja Hajimen olevan ulkona tehtävästä ja takeltelemaan, kun Sonia pyytää päähenkilön respaan puolen tunnin kuluttua. Lannistunut Kazuichi pitää silti kiinni suunnitelmastaan, vaikka prinsessa pettäisikin häntä kanssani. Hajimen syötyä ja kämpässään käännyttyä luppoaikaa ei ole liiemmälti, joten jätän kiertotiet sikseen, kun en muutenkaan pääse poistumaan hotellin tontilta.


Sonia olisi hieno kapiainen.


Veikö prinsessa kielesi?


Mennään Temptation Islandille.

Akane jatkaa syömistään ulkosalla ja Kazuichi on ajautunut riitaan Monomin kanssa, joka ei arvosta suunnitelmaa, jota komentaja kutsuu itsepuolustukseksi. Kitinästään huolimatta pupu ei koskaan ryhdy sen kummempiin toimenpiteisiin, joten jätän heidät riitelemään kehittävästi. Siirryn tällä kertaa respaan yläkerran kautta, sillä huomasin kartasta Fuyuhikon ravintolassa. Puolisilmä on nostalgisoimassa Mahirun monumentin luona ja näyttää olevan harvinaisen herkällä päällä käpistellessään valokuvaa hänestä ja Pekosta. En häiritse häntä enempää.


Jälki-istuntoa ja kirje kotiin paukkuu.


Hiljaa, jenkkipoliisi.


Monomi on käynyt 60-luvulla Woodstockissa.


Fuyuhiko seisoi korokkeella.

Novoselicin standardien mukaan olen prinsessan tapaamisesta myöhässä kokonaista kolmetoista minuuttia, mutta tomera täti ei vaivaa päätäni kulttuurieroilla kovin kauaa, kun meillä olisi tärkeämpääkin puuhaa. Sonia kertoo privaattiseikkailumme jatkavan eilisen linjoilla ja näyttää uudestaan Jabberwock Islandin suunnitelmavihkoa. Hän tuli toisiin ajatuksiin Future Foundationin jälleenrakennetun päämajan olinpaikasta ja otaksuu sen sijaitsevan kakkossaaren valtavassa rauniorakennuksessa, koska miksi muutenkaan raunioiden ovessa komeilisi japaniksi ”mirai” eli tulevaisuus? Hajime oli edellisten lukujen tiimellyksessä jo unohtanut koko köynnöksiin verhoutuneen hökötyksen, vaikka tosiasiassa olen lähes varma, että viimeistään viimeisessä luvussa kaikki tiet johtavat takaisin Hope’s Peak Academyyn. Hajime toteaa haluavansa tulla neidin seuraksi tutkimaan raunioiden julkisivua tarkemmin.


Epäakateeminen miltei vartti.


Black Mesa Research Facility.


Kuitenkin oli ylösalaisin.


Hajime seuraa häntä kaikkialle ikuisesti.

Altaan luona Kazuichin ja Monomin riita ei ole liiemmin edistynyt ja ensin mainittu mulkoilee happamasti suuntaani, kun olen paremmassa seurassa. Sonian puheista käy ilmi, että hän pitää Kazuichia stalkkerina. Tylyä mutta tottahan se on. Hajimea käy Kazu vähän sääliksi. Mökkikolonnan luona Chiaki kummastelee komentajan roolia ja vertaa sitä strategiapeleihin. Sonia tulkitsee Kazuichin aikeet väärin ja nolostuu kämmistään, joka ei onneksi kantautunut komentajan korviin, sillä se olisi vain kipinä mekaanikon keskivaikeaan masennuskierteeseen.


Luulenpa hyvinkin.


No mutta kun puhuin hänelle jo. Jatkumovirhe!


Ripustetaan salkoon.


Sonian strategia on zerg rush kekekekeke.


Hajimelta irtoaa välillä muikeita mietelohkaisuja.

Säilytän saarimatkalla malttini, vaikka Sonia ei suvaitsekaan kiertoteitä. Kauppaan olisi kohtapuoliin asiaa ennen Lemuria V:n muodonmuutosta mikäli mielin pimpata sen toivomittarin lahjuksilla tappiin. Ravaan siis suorinta reittiä raunioille. Reissun pääasiallisena tarkoituksena lienee muistuttaa pelaajaa ja oppilaita jättitalon ilmeisestä yhdennäköisyydestä Hope’s Peakin kanssa, kun täällä on oltu viimeksi noin kolmannespeli sitten. Mikään ei ole kuitenkaan suuremmin muuttunut. Vankka ovi on yhä säpissä ja minigun sojottaa yhä nestekidenäytön suuntaan. Hajime vilkaisee näyttöä lähempää ja se vaatisi näköjään salasanan, josta minulla ei ole mitään käsitystä. Oletettavasti ovi vierähtää oikeasta syrjään ja väärästä tunkeilija ammutaan seulaksi. Juuri nyt rakennuksesta ei ole meille iloa, mutta sen salasana on takuulla jossain niin ovelassa loukossa, etteivät edes Monokuma tai Monomi ole siitä perillä.


Koska se on Hope’s Peak Academy, duh.


En uskalla kirjoittaa tähän GUNDHAM.


Mehiläiskuningatar on Beatrice.


Gamefaqsista.

Vapaa-aikaa! Vihdoinkin! Rymistelen oikopäätä törsäämään veronpalautukset Rocketpunchiin ja palmukauppaan. Ostin kympillä yhden korun, jonka lienee parasta olla mittaamattoman arvokas. Samalla täydensin vesivarastot. Näköjään minulla oli vesipulloja vielä muutama, mutta (n)ostin lukeman kymppiin ja juotin Lemuria V:n systemaattisesti vesihumalaan. Toisin kuin viimeksi totesin, digipupun toivosydämet olivat pudonneet nollaan, mutta nyt ne ovat täysissä ja pidän huolta, ettei elukka huku jöötiin. Palmusta veivasin satunnaiskrääsää muutaman kerran. 800 monokolikkoa oli maaginen raja, jossa lopetin yksikätisen rosvouksen. Uskon nettoavani ennen pelin loppua vielä 199 kolikkoa, jolla nettoan sen pakollisen 999-trophyn, jotta siitä ei tarvitse murehtia tarinan jälkeen. Kaikkien ajatukset pyörivät illan kaappaussuunnitelmassa ja yllätyin suuresti, kun Nagitokin oli tavattavissa viidennellä saarella, mutta hänellä oli muuta tekemistä. Ei sillä, en olisi halunnutkaan kaveerata tulevan vangin kanssa tai vihjailla mitään.


”Wee now kong bantha poodoo.”


Karannut maailmanloppu kelpaa lahjaksi.


Zero Escapen Clover, oletko se sinä?!


Ihan kuin olisin nähnyt tämän jossain.

Sonia on sopivasti Sea King Industriesissa, josta nappaan puuttuvan pehmokuman. Luotan kahden viimeisen lelun ilmestyvän luvun tuleviin mysteeripaikkoihin, sillä ne tuskin ovat täysin mielivaltaisesti edellisillä saarilla, joissa ei edes tapahdu mitään jännää. Läpipeluuoppaisiin en tukeudu. Minullahan jäi huvitalossa viehättävän anti-immen kanssa juttu viimeistä sessiota vaille kesken, joten on vain soveliasta riiata Kazuichin ärsytykseksi Soniaa viimeistä kertaa ennen kuin on liian myöhäistä. Trigger Happy Havocin ikiaikaisia perinteitä kunnioittaen siirrymme deittini luksuslukaaliin, jossa on tullut aiemmissa luvuissa käytyäkin vapaa-ajalla.


Täällä on kodikkaampaa.

Sonialla on yhä hankaluuksia totutella arjen haasteisiin. Hän sai kyllä suihkun käyntiin mutta ei kiinni ja lattialle tuli vedenpaisumus. Hajime aistii mielessä olevan muutakin neidin käytöksen perusteella. Kun protagonistilta ei pysy mikään piilossa, Sonia paljastaa nähneensä kamalaa painajaista, jossa ei päässyt takaisin kotiin. Herättyään hän ahdistui ja ahdistuu nyt lisää. Koti-ikävä on niin kova, että hän lyyhistyy. Hajime pelastaa hänet parkumasta kauhuissaan kovalta lattialta. Hetken aikaa Sonia on aivan tavallinen tyttö (koska tytöt ovat hysteerisiä REH REH).


Unohti riisua vaatteet, koska täällä ei ole siihen palvelijaa.


Perhe taitaa olla väki.


Nyt voi pieraista rauhassa. (tunnelma pilalla heh)

Rauhoituttuaan ja prinsessoiduttuaan Sonia tajuaa minun olevan Novoselicin tarinoista tuttu tarunhohtoinen sankari valkoisine paitoineen ja antennihiuksineen, joka tuo valon trooppiseen maahan. Legendan mukaan sankari viuhtoo prinsessan rinnalla kultaista makangoa – eläinrääkkäystä! – ja valtakunnassa kukoistaa vauraus ja järjestys. Kohtaloni täyttyminen vieraan vallan aatelisen silmissä tuntuu merkillisen sopivalta. Sonia kutsuu Hajimen Novoseliciin makangojahtiin, kunhan he ensiksi pääsevät täältä karkuun. Tämän polun valitessaan päähenkilöstä tulisi töykeä massikeisari, jonka autoa Kazuichi ei kunnostaisi, mutta vaatimuksetkin ovat mikrovaltiossa kovia. Toistaiseksi Hajime on hyvillään, että Sonialla on mukavaa. Veikeästä hymyilyaspektista tulee kieltämättä hiukan Sayaka mieleen, tytöt on veistetty jokseenkin samasta muotista. Tosin sillä erotuksella, että Sonia on viety huomattavasti pidemmälle hahmonkehityksessä.


Minulla on pienempi nenä.


”Only the Avatar can master all four elements and bring balance to the world.”


Novoselicissä Sonia muuttuu Cerseiksi ja kadun kovasti.


On se sitten siistiä, kun vallankumous iskee.


Osaan sitoa kengännauhat.


Naapurivaltion hyökätessä Sonia nousee barrikadeille hymyilemään ja rauha on maassa.


Sonia Nevermind, viimeinen sivu.


Sonia Nevermind, tähtisivu.


Novoselicin aarteita.

Jatkuva vapaa-aika tarkoittaa jatkuvaa ravaamista paikasta toiseen, sillä minähän en pikamatkustusta käytä, koska Hajimella on tasoja yhä jäljellä ja Lemuria V:llä viimeinen evoluutio saavuttamatta. Vaikka useimmat luuhaavat yhä hotellilla, Kazuichi karkasi yllättäen kolmossaaren Electric Avenuelle ja Nagito jatkaa negatiivista asennettaan viidennellä saarella sanoen suoraan, ettei aio tulla muiden kanssa toimeen. Tässä tulikin rampattua niin paljon, että pikseliterraariossa pupusta kasvaa taikapupu eli tietenkin Usami. Olisi pitänyt arvata! Jätän Lemuria V:n lentelemään ympäri huusholliaan.


Nytkin toimii.


Kuin vanhoissa Teräsmies-leffoissa ikään.


Parhaillaan epäonnistut.

Fuyuhiko on mitä luultavimmin viimeinen oppilas, jonka ystävyyden yritän maksimoida, vaikka minusta kovasti tuntuu, että viimeisiä vapaa-aikoja viedään. Olisiko muka viimeisessä luvussa aikaa joutavuuksille? Tuskinpa. Löydän pukumiehen mökistään, jossa en muista käyneeni tai sitten kärsin dementiasta.


Se moraalisempi rakennus.

Yakuza avaa keskustelun kysymällä minulta tärkeistä naisista. Hajime häkeltyy utelusta eikä ole oikeastaan ajatellut asiaa. Fuyuhiko naurahtaa ja pyytää pitämään sitten joskus huolta paremmasta puoliskosta toisin kuin hän, jolta kohtalo on vienyt kaksi naista. Koska Fuyuhikon kaveerausjutuilla on juonikontekstia keskimääräisesti muita useammin, Hajime arvaa leidit Pekoksi ja Fuyuhikon pikkusiskoksi, joka Twilight Syndrome: Murder Casessa myös Tyttö E:nä tunnettiin.


Hajimen pallit ovat jo laskeutuneet.


On täällä yhä kolme.


Mutta silti meni kuolemaan teinidraamassa.

Nyt Fuyuhiko ei muistele Pekoa vaan siskoaan, joka ei ollut ihan mikä tahansa Barbie-nukeista ja poneista diggaava sisko vaan äärimmäinen pikkusisko. No mutta tietenkin. Systeri oli ilmeisesti aikoinaan kovakin mimmi, joka kiusoitteli veljeään ja pyöritteli omia bisneksiään. Siskon ylimielisen, itsekeskeisen ja suostuttelevan luonteen vuoksi Fuyuhiko luonnehtii häntä äärimmäiseksi yakuzaksi, jota pidettiin klaanissa jopa jälleensyntyneenä setä-Kuzuryuna, joka oli jonkinlainen megaluokan Corleone-korvike.


Jos tuolla meriitillä pääsee Hope’s Peakiin, onhan se hassua.


Gundham hallitsi muita ilmansuuntia.


Kyokolla ollut hurjempi elämä.

Vaikka sisko ärsyttävä ja veljeään parempi kaikessa olikin, hän ei pyrkinyt klaanin johtoon, vaikka veli häntä sinne inttikin. Juttujen perusteella Hajime ymmärtää, miksi Fuyuhiko pitää siskoaan aivan erityisenä, eikä Fuyuhiko puolestaan edes tarkalleen ymmärrä, miksi avautuu Hajimelle siskostaan. Kenties minulle on helppo puhua, mutta ei kova rikollinen viitsi näyttää todellisia tunteitaan. Ainakaan vielä. Vilaus nähtiin henkivartijan viimeisinä hetkinä.


Ilkeää haukkua siskoa lyijyksi.


Etpä kuule tiedäkään, kuinka alfana jahtaan kaikkia saaren naisia.


Fuyuhiko Kuzuryu, neljäs sivu.

Kun Hajime palaa kämppäänsä sangen sosiaalisen päivän päätteeksi, on Jabberwock Islandille langennut iltahämärä. Ovikellon rimpautuksen hän arvaa viritetyn Nagito-ansan merkiksi. Hän ei voisi olla enempää väärässä.


En tilaa mitään.


Varsinkaan sinulta.

Nagito astelee maireasti myhäillen peremmälle aistien ahdistukseni ja tokaisee tietävänsä, että kaikilla taitaa olla hänelle asiaa, kun Chiakikin kävi kivasti nykäisemässä hihasta häntä respaan. Ajoitus ei voisi olla täydellisempi, sillä Nagitolla on meille kaikille asiaa, joten ehkäpä asioinnin voisi hoitaa hotellilla. Hajime ei voi käsittää, miten käsittämättömän tarkasti heidän liikkeistään ollaan perillä, kun Nagito tietää hänenkin roolinsa suunnitelmassa. Olematon rooli sopiikin ei-äärimmäisyydelle. Hajime nielee ivan ja seuraa häijyä mulkvistia ulos ja allasalueen poikki hotelli Mirain ulko-oville.


Kunhan arvailet.


Olinkin jo unohtanut pääpointit toivosta ja ponnahduslaudoista.


Vanhemmatkin hylkäsivät.


Hajime stand up -keikalla.


Kuinka väärässä silloin olinkaan sinusta.

Hajime tietää, että Nagitoa odotetaan ovien takana. Nagito huomaa varalaitoslaisen hermostuneen ja astuu edeltä sisään.


”I have a bad feeling about this.” 

Ansa laukeaa.















…Mutta ei meidän ansa.

.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................





















Tämä ei pääty toivoon.